Kuukauden kosmetiikkapoistot

Tammikuun aikana poistoihin voidaan merkitä seuraavat tuotteet:
Kaksi purkkia kosteusvoidetta, isompi Oriflamen lime&inkivääriä, pienempi Latherin bergamontin tuoksuista ylellisyystuotetta. Yves Rocherin kullanvärinen mascara, joka löytyi kuivuneena kylppärin siivouksen yhteydessä, samaa kuivunutta kastia on Oriflamen vaalean vihreä rajausväri. Oriflamen korallinvärinen huulipuna muistutti enemmän liimaa kuin huulipunaa eli roskiin vain. Entinen minua kuitenkin harmitti Yves Rocherin kynsilakka, joka oli kuivunut, tämä kimaltava viininpunainen sävy, nimeltään Aubergine Divine, oli hääkynsilakkani. Tai siis en käyttänyt sitä häissäni, mutta sen sävy oli sovitettu häähuulipunaani ja -huiviini, joiden kanssa sitä käytin häiden jälkeen. Huulipunat sentään olivat kunnossa, samoin häähajuvesi.

Lisää tyhjentyneitä purkkeja. Alan huolestua siitä, että näissä ei ole yhtään meikkejä, vain muuta kosmetiikkaa ja kuitenkin käytän meikkejäkin lähes päivittäin. Kuvassa vasemmalla oleva sininen latvahoitoaine purtilo on kuvissa jo toisen kerran, sillä se osoittautui yllättävän riittoisaksi jo loppui vasta nyt. Uskollisesti se on pari kuukautta köllöttänyt lavuaarin laidalla ja aina sitä on käytetty, että riittoisaa tavaraa, kun tyhjältä tuntuva pullokin kestää kaksi kuukautta. Lisäksi kuvassa on Tivoli-hotellin pikku pullo, jossa oli sitruunan tuoksuista vartalovoidetta, pikku pullo keratiinishampoota (vaikka etiketissä lukeekin muuta), Dermosilin pinkin kasvovaahdon pikkupullo, jota täyttelen matkoille mukaan (pullo siis tallessa edelleen). Etualalla poistoon päässyt pesukinnas ja laitimmaisena oikealla suurin addiktioni: käsivoide. Olen opettanut itseni valitettavasti siihen, että rasvaan käsiä jatkuvasti - paha tapa.

Olen keskittynyt tyhjentämään kaikki puolinaiset pullot kaapeista, joten näitä tuntuu riittävän.
Yves Rocherin shampoopullo, jossa oli jotain elvyttävää shampoota. Saman firman persikantuoksuinen hajuvesi, jossa kuvaushetkellä vielä tippa pohjalla - ihanan kesäinen tuoksu. Matala valkoinen rasia oli huulirasvaa, ale-löytö sokokselta; harvinainen kombinaatio edullinen ja tehokas (toista vastaavaa en sitten tietenkään ole löytänyt), viimeisenä pikkuinen hoitoaine pullo, hotellikamaa, joka nyysitty Brasiliasta.


Rakas murheenkryyni eli Sunsilkin hiusvaha saa ihan oman kuvan, sen verran monta harmaata hiusta se on minulle aiheuttanut. Ostin sen alesta, kun kerran tosi halvalla sai - se maksoi vain euron. Käytössä sitten on kyllä selvinnyt halvan hinnan syy. Tämä ei ole lainkaan vahamaista, vaan enemmänkin geeliä. Levitettäessä se tahmaa hiukset likaisen oloisiksi - ei siis wetlook, kuten purkissa lukee vaan fatlook tai dirtylook. Lisäksi purkki on viimeaikoina saanut uuden mieltä ylentävän ominaisuuden - se tyhjää itse itseään (sikäli hyvä, että siitä pääsee nopeammin eroon). Kun kuvassa katsoo purkin kulkiä, ne ovat aivan vaalean talman peitossa - purkkia ei ole kallisteltu, tuo vain pursuaa sieltä itsekseen ulos. Sen verran minussakin on itsesäilytysvaistoa tallella, että tiedän, jotta on aika kiikuttaa purkki roskiin kun se alkaa moisellatavalla elää omaa elämäänsä. Opinkin tästä jotain - en enää koskaan osta hiusvahaa tarjouksesta, se on vissi.
Lisäksi vielä yksi täyttöshampoopullo, jota en jaksanut kuvata, mutta kirjaan sen tähän, jotta muistan laskea kokonaispoistumamäärään. Siis 16 purkkia ja purtiloa yhteensä.

Kuin Strömsössä

Suku kävi juhlimassa vuosipäivääni pikkuisen myöhässä, samalla syötiin kakkua (tästä siis eilinen kakkupostaus) ja katseltiin reissukuvia.

Olivatten sitten kukin tahollaan katselleet Strömsötä ja löytäneet sieltä jotain, jota minulla ei ole tai siis ei ollut ennen eilistä iltaa. Ilmeisesti kyseinen juttu oli vedonnut heihin kaikkiin, koska tuo lahja oli ideoitu porukalla. Itse en olisi sitä osannut kaivata, mutta nyt sen saatuani olen vallan ihastunut.
Sain nimittäin keksilaatikollisen kukkia. Strömsössä idea oli ilmeisesti toteutettu niin, että laatikon kannen sai kiinni eli saaja tosiaan luuli saavansa keksejä. Minun on sen verran korkea, että kansi ei mene ihan kunnolla kiinni.


Tässä vielä kuvalliset lisätodisteet lahjasta:

Ambrosian kakku

Tänä vuonna tarjolla vuosipäivän kunniaksi oli perinteistäkin perinteisempää ambrosian kakkua.

Kakkupohja:
3 munaa
2 dl sokeria
2 dl (=100g) vehnäjauhoja
150g sulatettua ja jäähtynyttä voita tai margariinia

Vaniljakiisseli:
2dl maitoa
2 munankeltuaista
1½ rkl sirotesokeria
2 tl perunajauhoja
2-3 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:
2 dl siivilöityä pölysokeria
1½ rkl vettä

Koristelu:
2 rkl hillottua applesiininkuorta pikkukuutiona
1o rouhittua mantelia

Teko-ohje:
Vatkaa munat kuohkeiksi, lisää sokeri ja jatka vatkaamista muutaman minuutin ajan. Sekoita taikinaan jauhot ja viimeksi voi. Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn pyöreään keskikokoiseen vuokaan tai paistinpannuun. Paista kakkua noin 35-40 minuuttia miedossa uunin lämmössä (175 astetta). Kumoa se vadille jäähtymään.

Keitä vaniljakiisseli seuraavasti: Vatkaa sekaisin maito, munankeltuaiset, sokeri ja perunajauhot kattilassa. Keitä seos aivan hiljaa sakeaksi samalla koko ajan vatkaten. Nosta se jäähtymään ja sekoita silloin tällöin. Lisää vaniljasokeri jäähtyneeseen kiisseliin.

Jäähtynyt kakku halkaistaan ja täytetään vaniljakiisselillä. Sekoita pöysokeri ja vesi ja levitä kuorrutus kakun pinnalle. Sirota sille silputut appelsiininkuoret ja mantelit.

Melkein täydellinen punainen

Näin tässä taannoin erään kaverini kynsissä maailman täydellisimmän punaisen kynsilakkasävyn -juuri sellainen mansikanpunainen, ei yhtään kylmä punainen, ei liian kirkas, ei vadelmainen vaan kuten sanottu, mansikkainen. Tämä ystävällinen, ihana ihminen kaivoi vielä omista lakoistaan tiedot siitä, mistä lakasta oli kyse. Kyseinen sävy oli Trindin CC118, johon liittyy vielä samansävyinen kiilto sävynumeroltaan CC133.

Minun piti ostaa nuo lakat, mutta sitten kävikin niin, että löysin Tokmannilta Evelinen Happy Color lakkoja euron kappalehintaan. Herra Kirjoitus osti minulle kolme lakkaa - olisi ostanut enemmänkin, mutta eikähän noista riitä edellisten jatkona ihan riittävästi. Yksi niistä lähes täydellinen mansikanpunainen glitterillä, ei yhtä ihana kuin se Trindin sävy, mutta melkein. Alla olevassa kuvassa keskellä. Ne muut lakat ovat sitten tuossa kuvassa vasemmalla ja oikealla. Vasemmalla on kirkkaan punainen, tarkemmin ottaen pariisinpunainen mattalakka - joka on ihan jees sekin. Oikean puoleinen on sitten glitterillinen lakka, jonka sävy on jostain viininpunaisen ja violetin välistä. Näyttää pullossa kauniimmalta kun kynnellä, mutta kai tämäkin käytettyä tulee.

Huomasin muuten huijanneeni, kun väitin ostaneeni Kaunasista itselleni vain kaksi asiaa, todellisuudessa ostin kolme. Melkein jo ehdin unohtaa nuo sukkahousut- jokin epämääräinen koristekuvio, sävy Iceberg, hinta alta 3 euroa. Haudataan vanhan tavan mukaan sukkislaatikon perälle, koska välttelen sukkahousujen käyttöä kuin ruttoa.

Kaunasin tuliaiset

Vietimme viikonloppua Kaunasin kaupungissa, Liettuassa. Oli todella kaunis kaupunki talvellakin, kesällä varmasti tosi, tosi upea. Tämän voi sitten lukea niin, että tahtoo sinne kesällä uudelleen.

Nyt kiersimme lähinnä kauppoja, söimme hyvin ja kävimme eläintarhassa katsastamassa erilaisia karvakasoja. No, oli siellä yksi talollinen höyhenellisiä, karvattomia ja vedessä viihtyviä kasojakin.

Huolimatta runsaasta shoppailuun kulutetusta ajasta, omat ostokseni jäivät melko pieniksi. Hankintoina oli yksi laukku ja yksi paita. Jälkimmäisestä matkakummpanini totesivat, että se näyttää olevan suoraan sun vaatekaapista. Tai paremminkin niin, että kun tungimme ulos sovituskopeista esittelemään toisillemme sovitukseen valittuja vaatteita, he kysyivät, miksi sulla on omat vaatteet päällä. Jos kerran joku vaate näyttää niin minulle kuuluvalta, ettei sitä erota normaalivaatteistani, niin totta kai se sitten on pakko ostaa. 11€ hintalappu oli tietenkin plussaa. Väri, mikäpä muu kuin turkoosi. Materiaali 100% puuvillaa ja oli käteen sen tuntuista, etten usko sen ihan heti nyppyyntyvän.


Toinen hankinta oli nahkainen olkalaukku, josta mies puolestaan totesi, että tuo on väriltään ja malliltaan niin sua, että otitko jonkun vanhan laukun mukaan ja esittelet sitten uutena. En ottanut vanhaa veskaa, ostin tämän Bags & Moresta 45 litan (12 euroa) hintaan. Mutta onhan se ihan omistajansa oloinen, pakko myöntää...


Toiselta puolen laukku on tummempaa ja vaaleampaa ruskeaa, toiselta puolelta pelkästään tumman ruskea. Laukussa on sekä pitkä olkahihna että olkapäälle sopivat käsikahvat, sisällä kännykkätasku, avainlenkki pikalukolla ja vetoketjutasku, ulkopuolella oleva koristeltu tasku on magneettilukollinen (ja vieläpä niin, että magneetit on upotettu tuonne nahan ja kankaiden sisään, ei mitään rumia, rikkuvia ulokkeita missään!), lisäksi koristelaatta, jonka saa irti ja jota voi käyttää avaimenperänä. Ulkoreunalla on myös vetoketjullinen tasku. Laukku on tilava, pysyy olkapäällä ja näyttää mielestäni hyvältä. Mitä muuta voisi laukulta vaatia --- turkoosin värin kenties? ;-P

Onnittelen itseäni siitä, ettei tullut shoppailtua tuon enempää, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Onneksi laukkutila oli rajallinen, niin se esti suuremmat lankeemukset - muut kyllä sitten shoppasivat senkin edestä ja tekivät mielestäni ihan hyviä löytöjä.

Maailman ärsyttävin kynsilakka

Minulla monen merkkisiä kynsilakkoja monessa värissä ja monenmuotoisissa pulloissa. Yleensä kaikissa kynsilakoissa on sama epäkiitollinen ominaisuus eli pullon pohjalle jää aina jonkinverran lakkaa. Jos tuon lakan haluaa käyttöön, on suoritettava mitä moninaisimpia kallistus, tiristys ja kaapimisyritelmiä. Pääsääntöisesti tämän lakkapullon pohjalle jäävän lakan määrä ei ole kovin suuri, sillä lakkaa kynnet ehkä pariin kolmeen kertaan eli sen verran jaksaa ehkä urheillakin lakkapullon kanssa.

Nyt käyttööni päätyi lakka, jolle olen heti valmis myöntämään maailman ärsyttävimmän kynsilakkapullon tittelin. Tämä lakka on Oriflamen Visions-sarjan Quick dry nail polish sävyssä Tahitian dream. Sävyllä ei sinänsä ole merkitystä, koska kaikki sävyt ovat tai olivat samanlaisessa pullossa. Lakkapullo ei ole uusi, vaan se on ollut minulla pari, kolme vuotta, en ihan tarkkaan muista. Toivon todellakin, että tämän lakkapullon valmistus on lopetettu. Pullokoko on 8ml ja pullon muoto laakean pyöreä, jotta lakka levittyy mahdollisimman laajalle. Sivellin puolestaan on erittäin lyhyt, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että puolet lakkapullon sisällöstä on siveltimen ulottumattomissa. Kuvassa näkyy hyvin lakkapullossa olevan lakan määrä ja jo muutaman kerran olen lakannut kynnet pulloa kallistelemalla.

Puolikkaan lakkapullon hukka-aste on minusta jo sellainen määrä, että lähentelee luvattomasti suunnitteluvirhettä tai suoranaista ostajan huijausta. "Osta kynsilakka, pullokoko on 8 ml, mutta hyvä jos saat käytettyä siitä 4ml..." Koskaan aikaisemmin en ole ajatellut, miten paljon kynsilakkapullon muodolla on merkitystä, mutta tulipa taas opittua jotain uutta - sitten joskus, kun ostan seuravan kerran kynsilakkaa, ymmärrän katsoa pullon muotoakin.

Viikon tuunaukset ja ompelut

Olen viettänyt lomaviikkoa taas kerran sillä perinteisellä naisten tyylillä eli siivonnut kaappeja (enää jäljellä kaksi makuuhuoneessa!), pessyt pyykkiä ja ommellut. Toki olen ehtinyt käydä kotona maalla ja tapaamassa kavereita ja vähän muutakin, mutta silti tuntuu, että kotihommat varastivat taas leijonanosan ajastani.

Lupasin vaihtaa äidin ulkoilutakkiin vetoketjun. Edellisestä kerrasta kun tein vetoketjun vaihtohommia oli jo jonkin aikaa, olin siis jo ehtinyt unohtaa, miten työlästä puuhaa se on. Sain kulutettua tuon yhden takin kanssa aikaa puolen päivää, purkamiseen meni pari tuntia, vetoketjun paikalleen sovittelemiseen toinen mokoma (siinä oli lippaa ja listaa ja tarranauhaa ja vaikka mitä härpäkettä), itse ompelemiseen vartti. Samalla vaihdoin sitten saman takin toiseen taskuun ketjun, johon siihenkin meni aikaa ihan uskomattomasti.

Terapiaosioksi eli "paljon valmista ja äkkiä", tekaisin pari fleecemyssyä. Äiti oli toivonut toiseen talvitakkiinsa sopivaa ruskeaa myssyä ja käytin siihen mallina kummitätini minulle tekemää myssyä. Kaavojen kopioimiseen valmiista myssystä, kappaleiden leikkaamiseen ja myssyn valmistamiseen meni kokonainen vartti. Toisen myssyn sai siis äiti, toinen jäi minulle itselleni. Myssyihin käytetty fleece kustansi 3,5e ja siitä saa kolme myssyä. Kaksi aikuisille ja yhden vähän pienemmän eli eipä tule niille paljon hintaa.
Tarkoitukseni on kokeilla vielä toista myssymallia ennen kuin palautan ompelukoneen maalle, siitä sitten lisäraporttia myöhemmin.

Muut ompelukset ovat lähinnä rajoittuneet korjausompeluihin eli pikku reikien paikkaamiseen ja purkautuneiden saumojen korjaamiseen. Yhden tyynyn päälystin lupausteni mukaan kierrättäen. Tyynyn päälisenä on vanhojen sammareitteni lahkeet. Yläosa jäi vielä tuunauslaatikkooni odottamaan muuta hyötykäyttöä.


Viimeiseen kuvaan kokosin sitten taas yhden vuoden kulumisesta kertovat lahjomat, olen siis jälleen valitettavasti vuoden vanhempi. Näyttää pahasti siltä, että kotonamme jotain muutakin kuin kylppäri muuttuu turkoosiksi. Turkoosit lahjomat Ievuskaiselta, punainen kuori Herra Kirjoitukselta ja sisältää hierontalahjakortin. Vanhempieni lahjoma oli - yllättäen - kirjekuori sisältöineen, mutta se puuttuu tuosta kuvasta.

Kunnasta ja Tildaa

Lupasin itselleni palkkioksi suursiivouksesta selviämisesta "jotain kivaa". Lupaukseni lunastin ostamalla itselleni kaksi uutta Tilda-kirjaa ja yhden Mauri Kunnaksen.

Tilda- kirjoista minulta puuttuivat Tildas juleideer ja Tildas sommarideer. Joulukirjan parasta antia olivat lumiukot ja karkkitötteröt, muut ohjeet eivät oikein sytyttäneet. Kesäkirjasta irtosi valitettavasti vielä vähemmän. Yksikään siinä olleista harvoista malleista ei aiheuttanut kutinna sormenpäihin, johtuuko sitten siitä, että pidän enemmän noista kissoista, etanoista ja pupuista kuin Tildan nukkehahmoista. Tildoista minulta puuttuu enää kaksi kaikkein vanhinta kirjaa (joulu ja pääsiänen), joita ei ole suomennettu - olisikohan siis jo aika siirtyä kirjojen hamstraamisen sijasta käytännön toteutukseen.


Mauri Kunnas-kokoelmaamme täydensin Vampyyri vaarin tarinoilla, jun sellainen sattui alennus myynneissä kohdalle. Samaan kuvaan sattuivat sitten äidiltä jouluksi saamani kirjat, jotka vihdoin ja viimein muistin ottaa maalta mukaani. Piparikirjassa oli todella paljon kaikkia hauskoja ideoita, joulukirjaan en vielä ole ehtinyt tutustua, ajattelin säästää sen tämän vuoden jouluksi.

Kylppäriremontti alle satasella

Vuoden vaihtumisen ja kevään saapumisen huomaa meillä yleensä siitä, että kotonamme alkaa tapahtua jotain muutosta. Tämä siis tarkoittaa yleensä uusia verhoja, uusia mattoja ja muuta pientä pintaremonttia tai jotain muuta pienehköä muutosta asuinympäristössämme.

Eteisen uusi kenkäteline on se pieni muutos. Tällä kertaa isomman muutoksen kohteeksi joutui kylpyhuone. Olemme puhuneet kylppäriremontista melkein koko sen ajan kuin olemme asuneet tässä, sillä kylpyhuoneemme varustukseen kuuluu kylpyamme, josta meille ei juuri iloa ole. Kylppäriremontti on kuitenkin työläs ja vaativa prosessi ja koska inhoan epäjärjestystä, jota remontti väistämättä tuo tullessaan, en ole vielä ollut valmis sitä kestämään. Joten tällä kertaa suoritettiin kylppärin stailausta.

Kylpärimme on nyt sitten uudelta sävyltään turkoosi. Muutos hoidettiin uudella matolla, uusilla pyyhkeillä ja uudella suihkuverholla. Sävyyn sopiva koristesaippua tarttui vahingossa mukaan Brasiliasta. Matto, pyyhkeet ja suihkuverho ovat halpiskamaa Ellokselta, koska oletin niiden olevan käytössä vain yhden sesongin. Matto maksoi alennuksineen noin kympin, suihkuverho 15 ja pyyhkket 8 euroa. Suihkuverhon stailaamiseen tarvittava kullansävyinen satiinivinokantti kustansi vajaa 6 euroa. Oikean sävyisiin verhoripustimiin upposi 10e. Kokonaissummaksi tulee siis 49 euroa -tähän mennessä.

Tuo Elloksen katalogista valitsemani turkoosi on ihan kaunis sävy, mutta tuhottoman hankalaksi se osoittautui siinä vaiheessa, kun aloin etsiä suihkuverhon personoimiseen tarvittavia kankaita tai nauhoja. Saman sävyistä turkoosia ei löytynyt mistään ja tuo muuhun kylpyhuoneeseen sopiva kultabeigekin tuntui olevan kiven alla. Tässä kohtaa voi kysyä, että onko pakko lähteä tekemään mitään muutoksia jo valmiiseen verhoon tai onko pakko olla niin tarkka sävyistä. Vastaus molempiin kysymyksiin on lyhyesti ja ytimekkäästi: " kyllä, on pakko."

Koska edellinenkin suihkuverho oli stailattu, halusin tähän uuteenkin jotain persoonallista. Tällä kertaa sen virkaa toimittavat reunojen kultabeigenväriset kanttaukset ja kaksinkerroin käännetty yläosa. Ammeen vuoksi täyspitkä suihkuverho on liian pitkä, joten käänsin sen kaksinkerroin niin, että ylimääräinen osa muodostaa etupuolelle koristelipan. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että verho piti myös kääntää ylös alaisin ja piilottaa valmiit suihkuverhorenkaiden paikat alasaumaan ja laittaa koristenauhaa päälle, jotta eivät näy sieltä.

Tänään käyn vielä hakemassa verhorenkaat ja illalla ripustelen uuden verhon paikalleen. Sitten on taas kylppäri ihan eri näköinen ja voin unohtaa sen isomman remontin hetkeksi.

Kertakäyttöhousut

Luin Norsiksen blogista hänen kirjoitustaan siitä, mitä tapahtui hänen Monkista ostamilleen vaatteille ja missä ajassa. Saman voisin allekirjoittaa minäkin mutaman muunkin merkin kohdalla, mutta pistän kuitenkin kynäni sauhuamaan saman asian toisesta puolesta.

Jouduin nimittäin käymään sairaalassa (syy jääköön tässä hämärän peittoon) ja siellä sattuneen vahingon vuoksi sain jalkaani kertakäyttöiset kuitukankaiset tai –paperiset housut, jotka lienevät tarkoitetut henkilökunnan käyttöön. Sellaiset kuitenkin sieltä sain jalkaani. Alkuperäinen ajatukseni oli heti kotiin päästyäni heittää ne menemään ja vaihtautua takaisin perinteisiin kangasvaatteisiin. Pöksyt osoittautuivat kuitenkin äärimmäisen lämpimiksi ja miellyttäviksi materiaaliltaan, että ekominäni iski ja esti housujen heittämisen suoraan roskiin.

Niinpä päätin testata, miten kauan kertakäyttöhousuja voi käyttää. Pidin niitä välihousuina työmatkoilla viikon ja totesin, ettei merkkiäkään kulumasta. Tuuletin hyvin, koska peseminen olisi tarkoittanut samaan kuin bye bye pökät. Käytin toisen viikon, pientä aavistuksen omaista ohenemaan haarasaumassa, ei muita merkkejä kulutuksesta. Jälleen tuuletus – onneksi oli kovat pakkaset, niin pöpöt saivat varmasti siipeensä.

Kolmannella käyttöviikolla aloin havaita reisien sisäsivuilla ihan selkeästi ohentumaa, joka viikon aikana eteni pieneksi reiäksi asti. samoin vyötärön sidontanauhassa oli havaittavissa kulumaa. Muutoin pinta ehjä, ei nukkaa, ei nyppyä. Päätin kuitenkin lopettaa testaukseni tähän ja todeta, että on se kumma, miten kertakäyttöiset vaatteet kestävät hyvinä viikkokaupalla ja sellaiset, joiden pitäisi kestää viikkoja nyppyyntyvät ja reikiintyvät päivässä.

Tori

Saimme lahjaksi lautapelikokoelmaamme täydennystä, nimittäin suomalaisen Kimmo Sorsamon toisen pelin, nimeltään Tori. Sorsamo on ilmiselvästi mieltynyt Helsinkiin ja sen historiaan, sillä hänen ensimmäinen pelinsä Epäillyt kertoo 1930-luvun Helsingistä ja tämä toinen, Tori, puolestaan vie pelaajat Helsingin kauppatorille vuonna 1952. Pelin ideana on kerätä pisteitä rakentamalla torille erilaisia myyntikojuja.

Pelilauta on ihan nätin näköinen, mutta ei mitenkään erityisen silmiinpistävän kaunis. Sen sijaan Sorsamolle tyypilliseen tapaan pelissä on kaksi ongelmakohtaa. Peli sisältää valitettavan ison määrän lippua, lappua ja härpäkkeitä ja toisekseen sääntökirja on tavattoman pitkä ja monimutkainen. Aikuisten seurapelinä tämä menee, mutta perhepeliksi on mielestäni kovin vaikea ja raskas.

Säännöt ovat, kuten mainittu, sen verran pitkät ja mutkikkaat, etten niitä ala tässä käymään läpi. Totean kuitenkin, että peli on aikuisseurassa pelatessa varsin hauska ja viihdyttävä, erityisesti sillä toisella tai kolmannella pelikerralla, kun säännöt alkavat olla hallussa.

Pari paria kenkiä

En ole koskaan tässä ajassa vuotta ole ollut näin hyvällä mallilla uudenvuoden lupausteni suhteen. Olen saanut koko huushollin suursiivottua ja käytyä kaikki muut kaapit läpi, paitsi vaatekaapit ja siivouskomeron makuuhuoneessa. Mutta onpahan tätä vuotta vielä 355 päivää jäljellä eli oletettavasti ehdin ne käydä läpi.

Kenkäkaapit olen siivonnut paitsi täällä kotona myös töissä, maalla kaapit odottavat vielä läpikäymistä. Saldoksi tuli, että töissä minulla on kymmenen (10) paria työkenkiä ja kotona 70 paria kenkiä ja maaltakin taitaa löytyä yksi tusina.

Sovittelin kaikki kenkäparit ja pyyhin niistä hellästi pölyt. Yllätyksekseni löysin kenkäkaapistani kaksi paria vaelluskenkiä, joista toiset iskemättömät. Mistähän ne ovat kaappiini ryömineet, kun en edes harrasta vaellusta? Samoin kaapissani oli viisi (5) paria saappaita, miten ihmeessä, kun tiesin omistavani vain kaksi paria? Vain pari kolme paria kaikista kengistä olivat sellaisia, että harkitsin niiden siirtämistä "kaupataan eteenpäin"-listalle, yksi niistä olivat nuo toiset "hikerit". Niiden lisäksi yhdet korkeakorkoiset mustat nilkkurit, viininpunaiset korkkarit, yhdet beiget slingbackit ja nuo kovanonnen wieniläiset kiilakorkokengät ovat sellaisia, jotka voisin kaupata eteenpäin. Muista olen valmis luopumaan, sillä en eivät tunnu jalkaan omilta, mutta nuo mustat nilkkurit mietityttävät edelleen, toisaalta sitten voi kysyä, miten monet mustat nilkkurit ihminen tarvitsee. Jos niitä on viisi paria tai enemmän, voiko niistä yhdet myydä pois?

Sikäli olin onnellinen, että noiden ylimääräisten hikereiden lisäksi kaapissa olivat vain yhdet tunnistamattomat mustat nilkkurit siis sellaiset, joiden ostopaikasta ja -ajasta minulla ei ole mitään hajua. Tämä ehkä selittynee sillä, että nuo mustat nahkaiset nilkkurit olivat matalakorkoista, tylsää perusmallia siis arkikäyttöön tarkoitettu ja nuo tuollaiset kengät eivät yleensä aiheuta minussa kovin isoja säväreitä. Paitsi tietysti siinä suhteessa, ettei oikein muita voi käyttää arkena, kun kahlaa lumessa ja loskassa kilometrien mittaista työmatkaa.

Ihania epäkäytännöllisiä korkokenkiä oli varmaan tusina tai kaksi, en uskaltanut laskea, sillä huomasin heti suuren puutteen kengissäni. Ne ihanat punaiset korkkarit puuttuvat sieltä edelleen ja vihreät myös, viininpunaiset oli, beigejä ja kermanvärisiä useampi pari, mustista ja ruskeista nyt puhumattakaan. Löytyipä sieltä kaksi paria täysin identtisiä kermanvaaleita, helmenhohtoisia kenkiä, ne ovat sikäli merkitykselliset, että ne ovat olleet mukanani elämäni suurimmissa käänteissä - ylioppilasjuhlapäivänä ja vihkipäivänäni. Toiset ostin uusina silloin ylppärikeväänäni (ja muistan saaneeni kauhistuneita katseita niistä kymmenen sentin koroista) ja toiset kirpparilta varakengiksi vihkikesänä. Jos pitäisi veikata, niin sanoisin kuitenkin, että samat kengät olivat jalassa sekä ylppäreissä että vihkitilaisuudessa.

Tämän vuoden tavoitteeksi voisi siis pistää ne punaiset kengät, näin Klingelin kuvastossa yhdet tosi ihanat Arat. Nyt täytyy vaan keksiä hyvä selitys, millä perusteella voin käyttää melkein sata euroa yhteen kenkäpariin.

Hiljaiset hautajaiset

Olemme tänään viettäneet herra Kirjoituksen kanssa tyngäksi jääneen kakkosblogini hautajaisia. Ievuskainenkin olisi kutsuttu mukaan, mutta kun hänen olin paikastaan juuri nyt ei ole tietoa.

Blogosfääri on nykyään täynnä toinen toistaan upeampia kynsi- ja kynsienkoristeluaiheisia blogeja, joten koin, että minun vajaan vuoden mittaiseksi jäänyt urani sillä suunnalla ei anna kenellekään mitään uutta. Varsinkin kun edellisen kerran kirjoittelin jotain aiheesta kakkosblogiini vuonna 2009. Kirjoitan siis jatkossa kaikki kynsijuttuni, ne vähät, mitä tarjolla on, tänne samaan blogiin.

Ilman toista blogia en kuitenkaan osaa olla, joten olen myynyt sieluni paholaiselle siis tuota ahneuteni kenkäkaupalle. Kirjoitan nykyään pointshopissa kaupallista blogia tarkoituksenani kerätä mahdollisimman paljon pisteitä kenkäkaupan lahjakorttia varten. Siellä aion tunnistamattoman nimen ja anonymiteetin varjossa kirjoitella verhoamattomia mielipiteitäni aiheesta kuin aiheesta. Pointblogi siis toimii sillä periaatteella, että sinne voi kirjoittaa kymmenen juttua per päivä - palkintopisteet määräytyvät kirjoituksessa käytettyjen merkkien määrän mukaan. Eri määrän pisteitä saa omasta aiheesta kirjoittamisesta, avustetusta aiheesta kirjoittamisesta ja tietystä teemasta kirjoittamisesta. Yhteen juttuun ei hirvittävää määrää merkkejä tarvita, joten kymmenen jutun kasaaminen ei niin hirveä homma ole - kunhan aiheet vain riittävät.

Hyvästi kynnet, eläköön kaupallisuus! Lupaan sitten täällä esitellä, mitä kivaa lahjakorteillani saan hankittua.

Siivousvinkkejä

Koska viime aikainen hiljainen elämäni on pyörinyt enemmän tai vähemmän asunnon suursiivouksen parissa, laitoin tänne blogiinkin muutaman vinkin, sillä siivouksen ohessa olen lukenut anopilta jouluksi saamaani sooda-kirjaa. Kirja siis sisältää tusinoittain vinkkejä soodan käyttöön, joista edellisessä postauksessa muutama.

Lisäksi täytyy mainostaa Viledan kylpyhuonepesintä. Tähän asti olen vannonut Sini-tuotteen tuotteiden nimeen ja todennut, ettei voi olla parempia. Nyt kun oli sitten pakko ostaa uusi kaakelipesin, iski Sulo Vilén, sillä nuo Viledan olivat tarjouksessa. Kokonaan uusi moppi ja lisäsieni maksoivat paljon vähemmän kuin pelkkä uusi Sini-sieni.

Testasin tuota käytössä ensimmäistä kertaa ja yllätyin todella positiivisesti. Varsi toimi teleskoopilla eli siitä sai mittaa sopivasti pois, kun oltiin ahtaissa paikoissa, joissa pitkä varsi on vain tiellä ja toisaalta varteen sai mittaa lisää niissä tilanteissa, kun tarvittiin pituutta ulottuvuuteen. Vinoneliön tyylinen muotoilu ällistytti ensin, mutta käytännössä se toimi loistavasti ja sillä pääsi kaikkiin kulmiin käsiksi. Sienessä oli kaksi pintaa karhea ja pehmeä ja molemmat kiinnittyivät helposti moppipohjaan. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen olen myyty. Plussaa siitä, että sienen saattoi pestä pesukoneessa, eikä se ainakaan ensimmäisen käyttö/pesukerran jälkeen mennyt miksikään.

Toinen uskollinen apulaiseni on hammasharja, sillä kun saa niin helposti pestyä kaakelisaumat ja muut sellaiset pienet paikat, joissa tarvitaan pientä harjaa. Niinpä säästän kaikki käytöstä poistetut harjat, pesen ne kuuman veden alla ja käytän siivouksessa. Meillä on kylppärissä pätkä urallista viemäriputkea, johon pöly tuntuu tarttuvan ihan mahdottomasti, vaikka putki ei ole edes näkyvillä. Sen puhdistamiseen hammasharja on ihan ykkönen. Toinen kohde, missä hammasharjaa käytän, on hanat ja niiden hankalasti saavutettavat pinnat, pienet urat, yms. Kun harjaa on kerran käyttänyt siivoushomissa sen voi sitten hyvällä omalla tunnolla ja loppuun käytettynä heittää pois.

Ruokasoodalla murhatöihin

Sain joululahjaksi kirjan, johon oli koottuna tusinoittain vinkkejä ruokasoodan erilaisista käyttötavoista. Ensi alkuun melkein hihitytti, kun kirjaa lueskelin. Tuli väistämättä ajatus, että tuohan kasvattaa uuden jalan menetetyn tilalle, sillä vinkkejä oli niin valtavasti. Uutta jalkaa eivät sentään luvanneet, mutta paljon muuta.

Olen nyt testannut soodan käyttöä useammankin vinkin suhteen ja olen edelleen hämmästynyt - tässäkö tosiaan on esiäitiemme salainen ase ajalta ennen jokaisen pinnan omaa puhdistusainetta. Nyt kun kaupassa kävelee puhdistusaine hyllylle, niin huomaa, että keittiö tarvitesee oman aineensa, jossa on vielä antibakteerinen ominaisuus, kylpyhuonen omansa, makuuhuone omansa, johon on vielä lisätty joku sulotuoksu unta tuomaan, pyykinpesuaineita pitää olla vähintään viittä sorttia jne. Ruokasoodan luvataan toimivan näissä kaikissa. (Jatkossa tekstissä vilisevät termit ruokasooda ja sooda suloisessa sekamelskassa, vaikka tiedänkin, että kyse on eri aineesta - tässä molemmilla tarkoitettaan kuitenkin ruokasoodaa.)

Ensimmäinen kokeilemani niksi oli liottaa pinttyneitä kahvikuppeja ruokasoodalla terästetyssä vedessä. Siis mukiin puolen mukin verran vettä ja pari t-lusikkaa ruokasoodaa, annetaan olla jonkin aikaa. Pestään normaalisti ja kas, puhdasta tuli. Oikein pinttyneet kupit, kuten minun kaffemukini vain vaalenevat käsittelystä.

Seuraavaksi hinkkasin ruokasoodalla ruostetahroja kaatoaltaasta. Eli ruokasoodaa pinttymäkohtaan ja märkää rättiä päälle - ja jälleen toimii! Tahrat katosivat kuin tuhka tuuleen ja ylimääräiset rasvat samoin...

Mikronpuhdistus niksikin on loistava. Keitetään mikrossa veden ja ruokasoodan seosta niin että se höyrystyy osittain, annetaan vaikuttaa mikron seiniin ja pyyhkäisy vain ja lika on tiessään.

Kirja kehottaa myös kaataamaan ruokasoodaa viemäreihin noin puolen desiä per viemäri - puhdistaa ja tuo raikkaan tuoksun. Tämäkin toimii, sillä pakkohan tätä oli siivouspäivien jälkimainingeissa testata.

Otsikon mukaisiin murhatöihin ryhdyin kylpyhuoneessa. Uudet naapurit toivat mukanaan sokeritoukat pari vuotta sitten. Siihen asti niitä ei ollut ja kun ne ilmaantuivat jonkin aikaa heidän muuttonsa jälkeen, osoitan syyttävällä sormella siihen suuntaan. Minua ne häiritsevät suunnattomasti ja harrastan pahemman luokan toukkajahtia aina kun siihen on mahdollisuus. Putsaan ja puleeraan kylpyhuonetta, sillä vaikka olen lukenut, etteivät ne tule lian perässä, en silti suostu uskomaan sitä. Kokeilin perunaniksiä, jossa kehotettiin panemaan raakaperuna niiden reitille, jäävät muka syömään tärkkelystä ja kilin kellit, niitä mitkään perunat kiinnostaneet. Naapurit tarjoavat varmaan parempaa evästä.

Nyt sitten luin tuolta kirjasta, että muurahaiset saa tapettua ruokasoodalla ripottelemalla sitä niiden kulkureitille. Minä päätin testata samaa sokeritoukkiin ja ripottelin kylppärin täyteen soodaa. Kaksi kuollutta olen jo siivonnut pois, ja seuraan tilannetta edelleen. Mikäli näyttää tehoavan, asuinalueemme kaupoista loppuvat soodapurkit alta aikayksikön, sillä olen päättänyt hävittää talomme sokeritoukkakannan sukupuuttoon.

Seuraavaksi lupaan testata ruokasoodaa pyykinpesupuuhissa, niihinkin oli monta vinkkiä.

Chiliperunoita ja peruslohta

Vaihteeksi ruokajuttuja, sillä syöminenhän se on elämän tärkein asia, eikös niin?

Meillä oli uuden vuoden ruokana chiliperunoita ja lohta, näistä ensin mainittu saavuttin suuren suosion, joten laitetaan resepti jakoon, jos vaikka jotain kiinostaisi.

UUNILOHI, perusversio
1 lohifile
tilliä
suolaa
(sitruunapippuria)

Ripottele lohen pinnalle suolaa, tilliä ja halutettasi sitruunapippuria.
Laita leivinpaperin päälle pellille tai uunipannulle nahkapuoli ylöspäin ja mausteet alapuolelle.
Paistetaan n. 30min 200 asteessa. Kun on kypsä, nostetaan nahka sivuun ja laitetaan toisellekin puolelle mausteita ja nahka hetkeksi takaisin päälle. Maustuu tasaisesti eikä kuivu.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tuota mamman lohenpaisto kikkaa ja totesin sen toimivaksi. Kala maustuu tasaisemmin ja eikä kuivu.

CHILIPERUNAT
alkuperäinen resepti Sara LaFountainin, julkaistu jossain lehdessä; sovellus minun

20 pientä perunaa
( 200g pekonia)
1 tl chiliä
1 tl suolaa
½ tl cayennepippuria
ripaus mustapippuria
öljyä

Kuoritut perunat kulhoon ja mausteet perään, sekoitetaan ja varmistetaan, että kaikki perunat saavat osansa mausteista. Jos haluaa tehdä pekoni-chiliperunoita (ovat tosi herkkua), kääritään peruna pekoniviipaleeseen niin, että saumakohta jää perunoita pellille laitettaessa alle. Jos ei käytä pekonia, on syytä sipaista mausteisten perunoiden päälle vähän öljyä. Paistetaan 200 asteessa n. 35-40min eli kunnes ovat kypsiä. Samalla pellillä voi olla sekä pekonisia että ilman pekonia olevia perunoita.

Helppoa ja hyvää eli eikun syömään!

Kannustinta kaivataan

Lueskelin laatimiani toiveita ja suunnitelmia tälle tulevalle vuodelle ja totesin, että taitaa olla kova vuosi tulossa. Kieltoja siellä, rajoituksia täällä, kovin vähän on minun elämässäni tarjolla positiivista näin vuoden alkuun.

Jotenkin alkoi tuntua siltä, että tähän pitäisi saada jotain kivaa ja piristävää, mutta mitä kannustinta oikein keksisin itselleni, sillä kaikki himoitsemani herkut ovat ehdottomasti kiellettyjen listalla. On siis aivan turha luvata palkkioksi mitään sellaista, mistä ei ole kuin haittaa.

Vain yhden ison kannustimen keksin, mutta toivottavasti se toimii riittävänä maalina. Tähtään vuoteen 2012. Koska en kerran voi hankkia vaatteita, yritän pistää sivuun joka kuukausi vähintään 50€ vaaterahaa, mielummin vähän enemmän. Vuoden 2012 ulkomaan matkan voisikin sitten suunnata jonnekin siihen suuntaan, missä silkki ja käsityö ovat halpoja. Siellä voisin sitten pistää haisemaan koko keräämäni vaaterahaston, luulisin, että tuolla summalla saa jo muutaman paidan ja yhden mustan housupuvun. Ahneena saan nopeasti laskettua, että 50 eukkoa kuussa tarkoittaa vuodessa kuuttasataa ja satanen kuussa tuhatta kahtasataa - kyllä sillä luulisi rättejä irtoavan.

Nyt täytyy vain kehittää visio siitä, miten saan tuon siirrettyä silmieni eteen joka kerta kun alan himoita a) lisää vaatteita, b) kosmetiikkaa tai c) roskaruokaa ja karkkia. Sen vision kirkastamiseen taitaakin sitten mennä koko vuosi - toivottavasti onnistun kehittämään jotain toimivaa. Eläköön nuukuus vielä vuoden verran!

Vuoden kosmetiikka ja vaatteet

Tein laskelmia vuoden aikana kosmetiikkaan kuluneista rahoista ja kosmetiikassa tapahtuneista poistoista.

Poistoja oli yhteensä 55 kappaletta, kaikkea laidasta laitaan + näytteet lisäksi. Hankintoihin lupailin käyttää vuodessa vain 120€ eli maksimissaan kympin kuussa. Lopputuloksena oli 85,85€ eli ei ihan kymppiä kuussa, mikä kuulostaa ihan hyvältä - lisäksi on huomioitava, että osa noista hankkinoista riittää pitkälle ensi vuoteenkin. Kalleimmat olivat iso Dermosilin tilaus, jossa oli mm. dödöjä ja aurinkorasvaa, sekä 5 litran shampookannu.

Kenkiä lupailin vuoden alussa hankkivani maksimissaan 6 paria, mutta se ei ihan mennyt niin. Kaiken kaikkiaan hankin 9 paria kenkiä, mutta niistä vain 7 paria oli sopivia. Kaksi paria odottaa edelleen pääsyä uuteen kotiin, yhdet hajosivat jo parissa päivässä eli ne tulivat ja menivät. Poistettuja pareja en laskenut, mutta kyllä niitäkin useampia oli - voisin melkein sanoa, että kenkäkaappini on tasapainossa, yhtä paljon poistuneita kuin uusia hankittuja. Kenkien hintoja en alkanut laskea, sillä ihan kaikista en niitä edes ole ottanut ylös. Sen toki tiedän, että kenkiin ja laukkuihin (uusia kolme tai neljä) meni enemmän rahaa kuin vaatteisiin.

Vaatteisiin en mitään määrärahaa vuoden alussa laittanut, mutta hankinnat laskin, ja niitä ei onneksi ollut kovin paljon, kaikkiaan vain 172€ edestä. Tuossa summassa on mukana myös jonkin verran postikuluja eli todellinen summa on varmaan 165€, josta iso osa muodostuu kahdesta jakusta (punainen ja vihreä) sekä urheiluliiveistä (näistä kolmesta yhteensä yli 60€).

Lienee syytä vielä mainita, että sain kosmetiikkaa myös lahjaksi ja maksoin osan kenkä- ja vaatehankinnoista lahjakorteilla. Hankkimieni vaatteiden hinnoissa ei ole suoritettu lahjakorttivähennystä eli todellisuudessa rahaa meni vielä vähemmän kuin 165€. (Suoritin pikakelausta taakse päin ja laskin, että lahjakorteilla tuosta summasta on kuitattu noin 85€)

Ensi vuosi samoilla ajatuksilla:
- kosmetiikkaan max 10€/kk
- uusia vaatteita mahdollisimman vähän
- kenkiä max 6 paria

Puhdasta uutta vuotta

Tai yhtä hyvin voisi otsikkona olla "hiljaista uutta vuotta" tai "rätillistä uutta vuotta" tahi "pölytöntä uutta vuotta" taikka "äänetöntä uutta vuotta".

Hiljaista on nimittäin pitänyt, ääneni on edelleen käheä kuin huoraluurin tädillä tai ollakseni liioittelematta, se on surkeaa vinkunaa ja piipitystä, nyt jo neljättä päivää peräkkäin. En valittaisi yhtään, jos kyseinen tauti kaataisi sängyn pohjalle kierimään kuumeessa ja kivussa, mutta kun se vie vain äänen ja tuo hirveän yskän. Siinä neljännen sanan kohdalla alkaa jo köhityttää, joten ei paljon tee mieli haastella. Toisen kautta olo on kuitenkin niin hyvä, ettei viitisi vain pelkästään olla ja vinkua.

Niinpä meillä sitten vietettiin uutta vuotta niiden lupaamieni puhdistusriittien merkeissä. Siis suomeksi sanottuna siivottu on. On kuurattu makuuhuone, kylppäri, eteinen ja keittiö. Makuuhuoneen kaikkia kaappeja ei ole siivottu, mutta muualta on kuurattu kaapitkin eli niin ollen olen lunastanut yhdestä uuden vuoden lupauksestani jo puolet, eikä vuotta ole eletty kuin kaksi päivää. Kerrankin näin!

Uuden vuoden yönä ehdin sitten polkaista käyntiin "kylppäriremontinkin". Lainausmerkit siksi, että kysessä on vain pienimuotoinen pintasilaus. Sen ensimmäisenä osana poistimme kylppärin seinältä edellisen asukkaan sinne jättämän rikkaimurin telineineen, sillä emme käyttäneet sitä koskaan ja mielestäni viisi vuotta on riittävä aika sen säilyttämiseen. Uuden vuoden yönä, vielä pari minuuttia viime vuoden puolella, naputtelin nettikauppaan tilauksen uudesta suihkuverhosta, kylpyhuoneen matosta ja sävyyn sopivista pyyhkeistä. Väri on nyt sitten turkoosi! Samalla saa purkaa vanhan suihkuverhoviritelmän - se on toki niin hieno, että se palaa varmasti käyttöön jossain vaiheessa, mutta vaatii ennen sitä kunnon pesun etuverholle ja uuden takaverhon. Nykyinen suihkuverhomme on siis kaksi osainen, etuosa on kermaa kullanvärisin tehostein ja sen takana kirkas tavallinen muovi vastaanottamassa roiskeita. Tuo muovi on mennyt muutamassa vuodessa niin huonoon kuntoon, että pitää vaihtaa se kokonaan. Pesin sen reilu vuosi sitten ja silloinkin se oli jo kamala, mutta kelpuutin sen vielä vähäksi aikaa, nyt sille ei enää ole armoa luvasa.

Kyllä me ihan vakavissamme pohdimme kylppärin kaappienkin uusimista, mutta toistaiseksi se on vielä vaiheessa. Ehkä siksi, että sitten voisi samantien pistää uusiksi koko kylppärin - heivata ammeen pois ja hankkia tilalle suihkunurkkauksen. Se on kuitenkin niin iso remontti, ettei sitä ihan tuosta vain kannata aloittaa.

Samana yönä lähti sitten tilaus toiseenkin nettifirmaan eli lisää uudistuksia on kotiimme luvassa. Jotex tarjosi tilauksen kalleimmasta tuotteesta -50% alennuksen, joten naputtelin ostoskoriin pitkään haaleilemani kenkätelineen. Itse asiassa olin haaveillut pyökinvärisestä hyllyköstä, mutta heikko saatavuus (kaikki väärää sävyä, kokoa tai mallia) sekä edulliseksi muuttunut hinta kallistivat vaakakupin mustan metallin suuntaan. Kuusihyllyiselle telineelle jäi alennuksen jälkeen hintaa 20€.

Nyt odottelen sitten postipaketteja, jotta pääsen pistämään kotia uusiksi.

Toivottavasti ääneni palautuu ennalleen pikapuoliin, muutoin elämästä tulee surkeaa.

Lupauksia vuodelle 2011

Perinteikkäästi olen joka uusi vuosi tehnyt lupauksia, harkinnut, pohtinut ja sulatellut, jotta saisin aikaiseksi jotain sellaista, jota en rikkoisi heti loppiaisena. Yhtä perinteisesti olen sitten rikkonut kaikki lupaukseni viimeistään tammikuun loppuun mennessä, mutta siltikään en opi, joka vuosi aloitan saman rumban ja väännän lupauksia, jotka kuulostavat helpoilta, mutta syystä tahi toisesta osoittautuvat mahdottomiksi pitää.

Hyvästä perinteestä ei passaa luopua, joten tässä kasa uuden vuoden lupauksia, jotka voin pitää:

1) en aloita säännöllistä tupakanpolttoa tänäkään vuonna
2) lupaan olla käyttämättä koko palkkaani kenkiin ja laukkuihin
3) lupaan syödä joskus jotain muutakin kuin herkkuja
4) hiihdän alta 200 kilometriä vuoden aikana
5) en laula karaokea

Ja sitten ne todelliset lupaukset, joiden pitämisessä voikin sitten olla jo ongelmia.
1) pysyn kosmetiikkabudjetissa
2) ennen kuin ostan uutta, mietin voisinko tuunata sen jostain vanhasta
3) ostan vain tarpeeseen (erittäin tulkinnanvaraista...)
4) aloitan vihdoin ja viimein tunikan neulomisen
5) syön marjoja niin, että alan vihertää latvasta ennen seuraavaa satokautta.
6) en hanki kovin montaa uutta rehua Herra Kirjoituksen kiusaksi
7) hankin alle 10 uutta kenkäparia
8) en osta itselleni yhtään uutta kynsilakkaa
9) pysyn enintään nykyisessä painossani
10) vähennän addiktoitumista tv-sarjoihin kuten Pelastushelikopteri tai Himohamstraajat

Eiköhän nuo kaikki saada rikki viimeistään helmikuun alkuun mennessä, mikä olisi jo ennätys, että siinä on sitten tavoitetta ja lupauksia uudelle vuodelle.