Uusi alku

Tai pikemminkin otsikon pitäisi olla "uusi yritys", mutta olen niin kyllästynyt epäonnistuviin yrityksiin, että aloitetaan astetta rajummin. Kun kyseessä ei ole yritys, vaan päätetty asia, se on pakko ottaa vakavammin.

Mitä pitäsi ajatella vaimosta, jonka mies vain kutistuu ja joka itse paisuu kuin pullataikina? Sillä näin se meillä nyt on. En toki sano sitä, etteikö herra Kirjoitukselle tekisi hyvää kilon, kahden tai vähän useammankin kariseminen, mutta kun en minä halua itselleni niitä, mitä hän onnistuu karistamaan. Olen onnistunut tuhoamaan hyvän alkuni, sillä syön suruuni... Yritän nyt sitten käyttää blogia piiskana, joka pakottaa minut irtoamaan märehtimisestä, ottamaan taas elämään ja asioihin kiinni eli tulossa on melkoinen jeremiaadi.

Olen kuitenkin huomannut, että tämä toimii yleensä hyvin. Muutaman minuutin käyttäminen siihen, että istuu alas, kirjoittaa ajatuksensa sensuroimatta blogiin ja sen jälkeen lukee tekstin, auttaa yleensä jäsentämään asioita. Kun tekstiä on pohdittu ja sen pohjalta on rakennettu visio ja strategia, miten toimitaan, voikin sitten joko sensuroida tekstin julkaistavaan muotoon (jolloin se toimii piikkinä lihassa, vaikka kaikkein terävimmät kulmat onkin jo hiottu pois) tai poistaa kokonaan. Minulle tämä ainakin toimii, kenestäkään muusta en uskalla mennä takuuseen, mutta kannattaa joskus kokeilla, kun kaikki pyörii päässä sekavana soppana.

Minulla on vapaapäivä, joten tämän päivän ohjelmassa on mm. seuraavaa: pyykinpesua ja kuivuneiden silittämistä (kas mikä yllätys!), kuntosali ja kahvakuula (vielä yllättävämpää!!), valokuvien skannaamista, siivoamista (no eipä ole mitään uutta tässäkään...) ja kadonneiden tavaroiden etsintää. Olen näet onnistunut hukkaamaan molemmat tekemäni bamburätit. Tiedän, että sijoitin ne ennen lomaa jonnekin varmaan paikaan ja nyt en löydä niitä mistään - loistava veto! Tarkistin jo uimapukulaatikon, että josko olisin lomatunnelmissa tunkenut ne sinne, vaan eivät olleet siellä eli jatketaan etsimistä. Samoin hukassa on eräs ohjevihko, tavallistakin tavallisempi siniruutuinen vihko. Näen kyllä sieluni silmin sekä vihkon kannessa olevan tekstin että osan sisällöstä, mutta itse vihkon fyysinen sijainti on minulle tällä hetkellä arvoitus. Kuvittelin vain meneväni kaapille, jossa sen pitäisi olla, ja ottavani sen sieltä, mutta vihkosta ei ollut jälkeäkään siellä. Pitäisiköhän käydä keskustelemassa lääkärisedän tahi - tädin kanssa siitä, että vaatekaappiini ilmestyy outoja vaatteita ja tavarat katoavat mystisesti olemattomiin? Tai sitten pitäisi aloittaa se ensi vuodelle suunniteltu kaappien siivous nyt ja tyhjätä surutta kaikki ylimääräiset pois, niin löytyisivät tavarat helpommin. Vaan kun ei se luopuminen taida olla tavara hamsterille niin helppoa!

Yllättävästi taas sekavasta kirjoituksesta huolimatta asiat ovat mielessä selkeämpinä ja keksin pari uutta paikkaa, josta katsoa kadonneita eli lähden "löytöretkelle".