lauantai 13. marraskuuta 2010

Lisää lautaa ja pelejä

Jo pitkään ennen lomaa haaveilin tai oikeastaan haaveilimme tämän vuoden palkituista peleistä, mutta ei vain ollut aikaa ja inspiraatiota tehdä kilpailutusta (meillehän ei osteta mitään tekemättä hinta-laatu-vertailua).

Loman jälkeen asia tuli ajankohtaiseksi paristakin syystä, joista ensimmäinen oli sovitut pelitapaamiset, niihin tarvittiin jotain uutta kivaa pelattavaa. Toisen ja lopullisen sysäyksen antoi sitten S-ketju ilmoittamalla, että 8 vuotta lompakossani pyörinyt lahjakortti on joko vaihdettava uuteen tai käytettävä, sillä ne poistuvat käytöstä joulun jälkeen. Ilmoitus ei tietenkään ollut henkilökohtainen, vaan siitä oli juttu Yhteishyvässä. Niinpä sitten käytimme lahjakortin hankkimalla kestoviihdettä. (Hinta-laatu-vertailu osoitti, että hinnat siellä olivat vähintäänkin kilpailukykyiset, eivät kaikkein halvimmat, mutta eivät kyllä lähelläkään kalleimpia.)

Esitellään ensiksi Dixit. Jonka esittelyteksti antaa pelistä paljon hölmömmän kuvan kuin peli todellisuudessa on. Pelipaketissa on todella kauniita taidekortteja, jotka voisi vaikka kehystää asunnon sisustukseen. Kortteja jaetaan 6 kpl kaikillle pelaajille ja vuorossa oleva tarinan kertoja valitsee kädessään olevista korteista yhden ja kertoo siitä tarinan tai kuvaa sitä lauseella, yhdellä sanalla tai äänteellä - miten vain parhaiten kokee asian tulevan selväksi. Muut pelaajat valitsevat kädessään olevista korteista yhden, joka heistä sopii parhaiten kuvakseen ja antavat sen tarinan kertojalle. Tämä sekoittaa kortit levittää ne pöydälle kaikkien nähtäville ja sitten muut pelaajat koettavat arvata, mikä oli tarinan kertojan kortti. Pisteitä tulee sitten sen mukaan tiesikö joku oikean kuvan, tiesivätkö kaikki vai eikö kukaan tiennyt. Pelin tekee hauskaksi se, että eri ihmiset näkevät niin erilaisia asioita samassa kortissa.

Dixit on tosiaan erittäin hauska seurapeli, nimenomaan seurapeli, koska korteista ja näkemyksistä tulee ihan varmasti juttua. Kuvat ovat kauniit ja niitä katselee ihan ilokseen (alla olevaan kuvaan npattu pakasta neljä päälimmäistä korttia). Haastetta syntyy siitä, että jokainen tulkitsee kuvia eri tavoin. Lisäplussaa siitä, että pelin kotelo toimi paitsi varastona myös pelilautana. Puput pelinappuloina ovat hauskat, mutta eivät sinällään tuo peliin mitään lisää.
Mallorcaa ostaessani kuvittelin saavani taas yhden monopoli-tyylisen pelin. Tähän on kuitenkin yhdistelty useita erilaisia elementtejä, jotka tekevät pelistä vähemmän Monopolin tai Maatilan kaltaisen. Lyhyesti tarkoituksena on siis koota ja toimittaa saaren kyliin mahdollisimman paljon hedelmiä, mikä kuulostaa kovasti Farmvilleltä, mutta sitten tulevatkin onni ja taktiikka peliin. Hedelmät kootaan omaan varastoon liikuttamalla pelimerkkejä tuulimyllyn siivillä, jotka kertovat, millaisia hedelmiä saa ottaa. Koska siivet ovat irtonaiset ja tuulimylly kootaan joka peliin eri tavoin, vaihtelu mahdollisuuksia riittää. Eri kyliin on koottu tietty määrä erilaisia hedelmälaattoja, joista vain yksi per kylä on nähtävissä. Laatta määrää sen mitä hedelmiä ja miten paljon kylään toimitetaan. Hedelmien toimittamista varten on pelaajalla oltava paitsi vaaditut hedelmät myös aasikärryt, jotka saa ylittämättä tietyn tuulimyllyn sektorin. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei todellisuudessa ole. Toimittaessaan hedelmät pelaaja palauttaa varastostaan hedelmät yleiseen varastoon, aasikärryt omaan pinoonsa ja saa vastineeksi hedelmälaatan, josta loppupisteytyksessä saa sitten pisteitä. Seuraava hedelmälaatta käännetään esiin ja peli jatkuu.

Oman jännitysmomenttinsa peliin tuo se, että mikäli tietyt hedelmät yhteisvarastosta loppuvat ja joku siirtää pelimerkkiään niin, että ottaisi juuri niitä, joutuvat kaikki palauttamaan kaikki kyseiset hedelmät takaisin varastoon. Todellista taiturointia keräämisen ja käyttämisen välillä siis.

Lisämaustetta peliin tuovat erikoislaatat, joita voi käyttää pelin tehostamiseen kuten esimerkiksi isot aasikärryt, joilla voi kuljettaa enemmän hedelmiä tai extralaatta, jolla saa ylimääräisen pelivuoron. Näiden käyttämisen tekee haasteelliseksi se, että niitä voi käyttää vain kerran pelin aikana ja toisaalta käyttämättä jääneistä saa pisteitä. Peli loppuu kun kuusi kymmenestä kylästä on tyhjätty hedelmälaatoista ja pelin tosiaan voittaa se, jolla on pelin lopussa eniten pisteitä. Pisteet lasketaan hedelmälaatoista, bonuslaatoista ja käyttämättömistä erikoislaatoista.

Plussaa kauniista puuhedelmistä ja ihanan pienestä pelilaudasta (kerrankin lauta, jota varten ei tarvita 3m2 pöytää). Peli on todella hauska ja viihdyttävä, soveltuu parhaiten kolmelle tai useammalle pelaajalle, eikä kovin pienille lapsille, sillä vaatii laskutaitoa.

Kolmas peli on vielä paketissa. Herra Kirjoituksen lempiaiheeseen liittyen ostimme paikallisen tarjoustalon alesta "Master of the Movies" pelin. Tiedän, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia, joten yritän parhaillaan etsiä itselleni joukkuetta, jonka kanssa voisimme pärjätä ukko-kullan tietoja vastaan. Tämä tosiaan hankitiin paitsi aiheen myös hinnan takia, se kustansi vain 5€.

1 kommentti:

Herran kirjoitus joka ei muista salasanaansa vieläkään... kirjoitti...

Vähäisen elokuvien harrasteneisuuden takia on tietoni heikossa hapessa nykyään. (Tämä siksi että pääsen vähemmällä selittämisellä jos en muista kenen ohjaama oli Kansalainen Kane)