Luonnonvalkoista ja kultaa

Viidakkomme kasvaa tulevaisuudessa ainakin yhdellä, todennäköisemmin kahdella uudella asukkaalla. Tosin en kyllä ymmärrä, miksi pitäisi käyttää nimitystä viidakko. Minusta ei ole paljon, jos keittiössä on iso anopinkieli, iso kultaköynnös, rönsylilja, värinokkonen ja seistsemän kaktusta, mutta miehestäni se on viidakon verran.

Brasiliassa teimme kuitenkin sopimuksen, että hankimme viuhkapalmun (toivottavasti niitä saa jostain täältä päin), koska rakas mieheni ihastui sellaiseen. Vastineeksi minä tinkasin itselleni luvan koristeananakseen, perustellen sitä sillä, että neliapilani ei koskaan selvinnyt pinnalle asti, lisäksi murattini on luvattoman huonossa hapessa ja värinokkonenkin saattaa kuolla eli yksi ananas vastaan ainakin yksi poistunut kasvi. Nyt olen kuitenkin pyörtämässä puheitani. En vielä tiedä haluanko ananaksen korvikkeeksi huonesitruksen, chilin, kahvipensaan vaiko kaktuksen.

Ongelmaksi tulee kyseisen kasviksen ruukku. Minä nimittäin löysin "männä viikolla" (= viime viikolla) kierrätyskeskuksesta koristeruukun huimaan 50 sentin hintaan. Se oli kuin täydellisesti tehty meidän keittiöömme, jossa kaktukset asuvat saman värisissä, mutta hivenen erimallisissa ruukuissa. Kaktusikkuna on kuitenkin täydellinen, siinä on 7 ruukkua, joten en voi rikkoa sitä tuolla yksittäisellä ruukulla. Sen sisällöksi on kuitenkin saatava jotain, sillä eihän kukaan,en edes minä, voi pitää tyhjää ruukkua esillä.

Minusta tämä halpislöytö on vain yksin kertaisesti ihana, siinä yhdistyvät lempivärini luonnonvalkoinen tai oikeastaan kermanvärinen ja kulta. Muotokin on hauskasti hivenen epäsovinnainen; pyöreä mutta ei sitten kuitenkaan ihan tasainen.