Vain yksi erhe

Selvisin älä-osta-yhtään-vaatetta-marraskuusta melkein kunnialla. Lankesin vain hankkimaan sen jo aikaisemmin esittelemäni vihreän jakun, mutta muutoin pysyin kaidalla tiellä. En myöskään ostanut uusia kenkiä enkä kosmetiikkaa. Lankaakin ostin vain minimaalisesti eli vain pari-kolme hassua kerää, eihän sitä voi miksikään laskea.

No karkki- ja herkkuhyllyllä viihdyin sitten senkin edestä eli vuorossa on taasen tiukkaakin tiukempi vyönkiristys.

Marraskuun viimeisen illan kunniaksi pohdimme herra Kirjoituksen kanssa sitä, miten paljon pitäisi kosmetiikkakomeroa ja vaatekaappia tyhjätä, että se näkyisi jossain. Onneksi on blogi, johon voi kirjata kaikki poistot ja hankinnat, jotta pysyy hiukan kartalla siitä, missä mennään, muutoin muutosta ei havaitsisi.

Hassu minä

Minulla viiraa taas kerran päästä - tällä kertaa matkasuonesta.

Menin eilen lupaamaan lainalapsillemme, iät 16 ja 18 vuotta, että viemme herra Kirjoituksen kanssa heidät jonnekin lentäen. Tämä sai alkunsa siitä, että neidit mainitsivat, etteivät ole koskaan olleet lentokoneessa. Totta kai minä ymmärsin, että moinen puute on heti miten korjattava.

Jokin siis vain napsahti päässäni ja minä menin lupaamaan, että järjestän jotain...
Eilen illalla sitten katselin Raynairin sivuja sillä periaatteella, että ei ole väliä mihin mennään, kunhan halvalla pääsee ja viikonloppuna. Vaihtoehtoja oli kaksi - joko Oslo tai paikka K. Koska Oslossa asuminen on turkasen kallista, päädyin valitsemaan paikka K:n.

Pyörittelin ideaa mielessäni tähän päivään asti ja tänään sitten varasin matkan - lähdemme tammikuun lopussa Latviaan Kaunas-nimiseen kaupunkiin. Paikkaan, jonne ei varmaan koskaan olisi tullut mentyä, ellei sinne olisi sattunut olemaan halpoja lentoja. Lennot neljältä hengeltä kaikkine Ryanair lisämaksuineen kustansivat 88e siis meno-paluu ja lähtö Tampereelta.

Hotellin varasimme myös netistä ja kaksi yötä, kaksi huonetta maksoivat alta 160e (hintaan kuuluu aamiainen ja hotelli on kilometrin päässä kaupungin ydinkeskustasta).

Jännityksellä odotan, mitä tuo reissu tuo tullessaan - tokihan sen ymmärrän, että huhtikuussa tuokin kaupunki olisi paljon kauniimpi, mutta kun nyt täytyi saada matka ennen helmikuuta, niin vaihtoehdot olivat vähissä.

Caipirinha

Tällaisten reseptien jakaminen on enemmän tai vähemmän kyseenalaista, mutta koska brasilialaisjuoma on saanut paljon kehuja, laitan reseptin jakoon. Alkuperäisresepti eroaa jonkin verran suomalaisesta baareissa käytössä olevasta ja on kuulemma parempaa - itse en vertailua osaa tehdä, sillä suomalaisversiota en ole maistanut, brasilialaisesta sitten sitäkin useampaa versiota;-). Tämä on siis peräisin yhden lomahotellimme baarimikolta.

Tarvitset:
sokeriruokoalkoholia (cachaca)
limettejä
sokeria, mitä karkeampi kidesokeri sen parempi
jäitä, joko murskana tai kuutioina
leveähkön lasin jokaiselle juojalle
survimen
survonta-astian
lusikan tai cocktailtikun jokaiselle juojalle

Limetit silputaan kappaleiksi, yleensä käytetään yksi isohko limetti per normaalikokoinen grogilasi. Silputut limet kaadetaan survomisastiaan ja lisätään pari teelusikaa sokeria (jos haluaa makeampaa, sokeria voi laittaa enemmän, tuolla annostuksella juomasta tulee raikas), limet ja sokeri survotaan, jotta limettimehu irtoaa paloista. Tarkoitukseen on olemassa erityisiä puisia survimia, mutta mikä tahansa soveltuva esim. morttelin nuija hoitaa asian - pääasia, että mehu irtoaa.

Survotut limen kappaleet ja sokeri-mehuseos kaadetaan lasiin, johon lisätään ravintola-annos (tai vähän reilu) sokeriruokoalkoholia, lasi täytetään jääpaloilla/ jäämurskalla. Mukaan lisätään cocktailtikku tai lusikka, jolla juomaa voi sekoittaa, jotta sokerin saa leviämään tasaisemmin.

Viinalle perso voi käyttää samat limet uudelleen, lisätään vain sokeria, jäitä ja cachacaa ja hyvää on kuulemma niinkin, kun on vähemmän "täyteaineita".

Harvinaisen hankala huivi

Tyypilliseen tapaani olen muodista jäljessä - nämä pompulahuivit taisivat olla muodissa viime vuonna, mutta kun silloin oli niin paljon muuta neulottavaa, etten ehtinyt näistä innostua.

Nyt iski pikainnostus mallia Sulo Vilén, sillä Tokmanni mainosti tarjouksessa pampulalankaa vain 3,5e kerä. Koska se oli puolet halvempi kuin Novitan vastaava, oli sitä ihan pakko saada. Arvoin pitkään metallinhohtoa sisältävän viininpunaisen ja hohtavan luonnonvalkoisen välillä ja päädyin lopulta luonnonvalkoiseen. Lanka oli merkkiä BomBom simli ja ostin sitä kaksi kerää.
Kuvittelin saavani tästä helppoa yövuoroneulottavaa, mutta toisin kävi. Lukaisin netistä pikaisesti ohjeet Novitan sivuilta ja aloin työhön... Loin 15 silmukkaa, koska halusin leveän huivin. Ensimmäiseksi purkamiskerraksi en laske sitä, että jouduin tahimaan silmukat pariin kertaan ennen kuin sain mielestäni sopivat (tuolla pampulalangalla en ainakaan minä saanut luotua silmukoita perinteiseen tapaan). Ensimmäisen kerran jouduin purkamaan huivin, kun olin saanut kudottua noin 5 kerrosta ja tajusin yhden silmukan päässeen karkuun - sen nostaminen oli niin hankalaa, että pääsin mielestäni helpommalla, kun purin koko työn.

Enkä minä kerrasta viisastunut, vaan minulle kävi vielä toisen kerran samalla tavoin, tällä kertaa jossain kerrosten kymmenen ja kaksikymmentä välillä. Puikkojen päät olivat liian pienet ja reunimmaiset silmukat luistelivat karkuun. Eli huivi taas kerran purkuun ja manailua päälle. Tällä kertaa viisastuin sen verran, että tein käsipaperista ja teipistä puikkojen päihin kunnon topparit.
Kyllähän se huivi yön aikana valmistui, mutta ei mielyttänyt silmää enää aamulla, joten riistin sen vielä kerran ja tällä kertaa purin tosiaan koko huivin. Vaihtoehtoina oli joko purkaa huivi tai hakea lisää lankaa, jolloin huivista olisi tullut kovin, kovin painava. Lankaa oli siis kaksi 100g kerää ja siinä on mielestäni aivan riittävästi painoa huiville.

Nyt vähensin silmukkamäärän kahteentoista ja käytin mallina vähän soveltaen Susun silmukoista löytämääni mallia (hänen neuleensa on keeppi, minun huivi). Eihän tämän tekemisessä sitten enää neljännellä yrittämättä kauaa mennyt - pari hassua tuntia koko huiviin, mutta moninkertainen purkaminen ja uudelleen aloittaminen sai projektin tuntumaan kovin, kovin hankalalta. Huivin päättämiseen käytin Novitan sivuilta löytyviä ohjeita, sillä tavanomainen päättelytapa ei tässä langassa toimi. Kahdesta kerästä jäi jäljelle neljä pompulaa ja välilangat, että tiukille meni ;-)

Lämmin tämä on, sen verran tuli testattua jo eilen ja toimii hätätilassa myös huppuna, johon sitä alun perin suunnittelin, vaikkakaan ei ole se kaulurihuppu, jota nyt kovasti himoitsen - sen suhteen olen kuitenkin päättänyt odottaa joko alennusmyyntejä tai paremmin siihen sopivaa lankaa.

Vihdoinkin valmiit

Aloittelin näitä isukille tarkoitettuja puunkanto/ töllöttimen katselu vanttuita jo aikaa sitten - isällä on huono ääreisverenkiero ja kädet palelevat helposti. En edes ihan tarkkaan muista, oliko se viime joulukuussa vai tämän vuoden puolella, kun nämä aloitin. Joululahjarumban jälkeen into jotenkin lopahti ja nämä jäivät laatikkoon, enkä millään saanut tartuttua kutimeen. Nyt sitten Nukkumaijojen lankaa esiin kaivaessani löysin nämä puoli valmiina, molemmat oli kudottu peukalokiilan loppuun asti, vain sormiosa ja peukalo puuttuivat.

Tarvitsin näiden viimeistelyyn pari iltaa ja yhden iltavuoron alun, langat päättelin vasta tänään. Peukkulangat ovat vielä päättelemättä, sillä sormimitan sovitin isän käsiin, mutta peukalomallina toimi rakas mieheni, enkä voi mennä takuuseen, että ne sopivat, siksi jätin takaportin itselleni.


Lankoina toimivat 7 veljestä jämät (vaalea farkunsininen ja violetti) sekä luonnonvalkoinen Isoveli, kaikki jotain vanhaa hankintaa. Eiväthän nuo mitkään missilapaset ole, eivätkä takuulla pärjäisi vanttuiden kauneuskilpailuissa, mutta ovat lämpimät ja se on pääasia tässä kohtaa.

Tuunaa housut

Tein tämän tuunauksen jo ennen matkaa, mutta jotenkin en muka ehtinyt laittaa kuvia tänne ennen reissua.

Minusta on tullut monen tekemisen suhteen niin laiska tai kustannustehokas, etten viitsi ruveta tuunaamaan mitään sellaista, mistä en varmasti tiedä saavani vastaavaa hyötyä. Ennen saatoin vain tekemisen iloista kokeilla kaikkea vaikka kirpparille meneviin juttuihin, mutta en enää. Nyt teen vain sellaista, josta tiedän todella olevan hyötyä.

Nämä pöksyt olivat sellaiset, sillä tiedän käyttäväni niitä paljon. Collegehousut olivat jo minulle tullessaan pikkuisen liian isot, mutta pesuissa venymisen ja sisällön kutistumisen vuoksi niistä tuli syksyn mittaan aivan liian isot. Päätin korjata asian, kun se oli helposti tehtävissä.

Nappasin housuista sivusaumoissa olevat valkoiset raidat pois, mikä kutisti housuja 10 cm kummastakin lahkeesta. Ensin ratkoin lahkeiden saumat ja vyötärösaumat valkoisten raitojen kohdalta.

Sitten saksin valkoiset kaiteleet irti ja ompelin sivusaumat yhteen.


Seuraavaksi ompelin lahkeet ja vyötärön kuosiinsa. Pikaisella n. puolen tunnin remontilla housuista tuli huomattavasti istuvammat ja mukavammat käyttää.

Turkoosi Nukkumaija

Turkoosi 7 veljestä lanka on odottanut muotoutumistaan sukiksi jo jonkin aikaa -kaupassa se ilmaisi halukkuutensa muuttaa meille suureen ääneen, mutta sitten se muuttui hiljaiseksi, eikä halunnut tulla kudotuksi. Tarkoitus oli kutoa siitä ihan tavalliset käyttösukat siis sitä perusmallin resoria ja perussileää neuletta ilman mitään kommervenkkejä.

Jotenkin siinä sitten kävi niin, että surffaillessani päädyin Ulla-lehden sivuille ja löysin sieltä Nukkumaijan unisukkien ohjeen. Olen aina vierastanut pitsineuleita, koska yleensä niiden ohjeet ovat kovasti vaikealukuisia ja vasenkätinen joutuu vielä erikseen miettimään, miten se oikein toimii vasemmalle. Sitten jos ohjeet ovatkin suhteellisen selkeät, on mallikerrassa 20 kerrosta ja minä onnistun kadottamaan juonen siinä kymmenennen kohdalla tai jotain.
Nämä sukat vaikuttivat ihan uskomattomilta, malli oli kaunis, ohjeet (suhteellisen) selkeät, mallikuvio vain 4 kerrosta ja tosi simppeli. Tuo yksi suhteellisen siksi, että ohjeessa lukee langankierto sillä kohtaa kun siinä ihan oikeasti pitäisi lukea langan nosto puikolle (siis minun mielestäni, muut varmaan ymmärtävät sen oikein), niinpä ensimmäiset kaksi mallikertaa tein langankierron ja vasta mallikuvaa katsoessani aloin ihmetellä sitä, miksi minun kuvioni näyttää niin erilaiselta. Parilla vilkaisulla selvisi, että reiät ovat liian pienet ja yhtä nopeasti ymmärsin syynkin - kun sitten seuraavat mallikerrat kudoin langannostolla langankierron sijaan sain samanlaisen kuvion kuin mallissa.

Näissä minun sukissani on sitten ylimpänä hauska simpukkakuvio, joka eroaa tuosta alkuperäisestä mallista tuon tulkintavirheen takia, vaan kovasti olen silti näihin tyytyväinen. Edellisestä neuleesta on aikaa kuukausia.

Kimalletta ja liimaa

Lidl, joka on tämän syksyn aikana kunnostautunut myymällä mitä parhaimpia askartelu- ja näpertelytarvikkeita, yllätti jälleen. Jokin aika sitten siellä oli tarjouksessa kuumaliimapistoolin kimalleliimat (oli toki tavallisiakin, mutta en minä niistä ollut kiinnostunut).

Ne olivat todella hyvässä tarjouksessa, sillä sieltä sai 32 kpl: n paketin 20cm pitkiä liimapuikkoja alle 4€ hintaan. Muualla paljon pienemmät paketit maksavat saman tai enemmän. Sarjassa oli neljä väriä; vihreä, punainen, kulta ja hopea., 8 kpl kutakin.

Ongelmaksi vain tuli se, että ne olivat 11mm:n kuumaliimapistooliin. Omani on todellinen kaupunkilaisasujan leidiversio eli se on pikkuistakin pikkuisempi ja pureskelee 7mm liimapuikkoja. Onnekseni äidillä on järeämpi työkalu, jota saatoin lainata.


Siihen oli tietenkin juuri vaihdettu liimapuikko eli sitten piti koota kaikki mahdolliset liimattavat asiat, jotta pääsi tuhoamaan sisällä olevan kirkkaan liiman ja vasta sitten laittamaan kimalleliimaa sisään. Pikaisen testauksen jälkeen kimalle liima näyttää tosi, tosi kivalta. Mitään järkevää en kuitenkaan ehtinyt tekemään eli palaamme asiaan, jahka pääsen askartelemaan ihan tosissani jotain esiteltäväksi kelpaavaa.

Pullohartiaisen pelastus

Varmasti melkein jokaiselle naiselle on käynyt niin, että rintaliivien olkaimet ovat alkaneet valua juuri mahdollisimman hankalassa paikassa. Joko siis niin, ettei niitä siinä tilanteessa voi korjata ja valuminen tuntuu kamalalta tai sitten niin, että ne jopa tunkevat hihan aukoista esiin, tämä jälkimmäinen on ehdottomasti inhottavampi, sillä siihen liittyy tuplaällötys sekä valuminen että esiintunkeminen. Erityisen usein esiintyvä tämä ongelma on meillä pullohartiaisilla ihmisillä.

Tähän kiusalliseen tilanteeseen on olemassa suhteellisen simppeli ratkaisu. Eräs kaverini esitteli tässä taannoin minulle muovinkappaleen, jota tämä kaveri väitti kaikkien pullohartiaisten pelastukseksi. Tällä muovinkappaleella liitetään liivin olkaimet takaa yhteen, joten ei ole mitään mahdollisuutta, että ne pääsisivät valumaan. Kaverini oli maksanut tästä aarteesta euron verran per kappale, hänellä oli näitä sekä musta, valkoinen että puuterinvärinen (muiden värien saatavuudesta ei ole tietoa).

Näpertely intoisena mietin, että olisikohan tuota mitenkään mahdollista saada hankituksi halvemmalla. Jossain kohtaa sain sitten loistoidean ja lainasin kaveriltani hänen aarrettaan malliksi. Ja tässä lopputulos.
Keskellä mallikappale ja laidoilla minun työstämäni kappaleet, joiden materiaalina on käytetty loppuunkulutettua pankin salasanakorttia. Testasin ja toimiin ihan hyvin -tosin eivät sovellu käytettäviksi ihan valkoisten tai muutoin läpinäkyvien vaatteiden kanssa. Täytyy jostain koetta keksiä sopiva puhtaanvalkoinen tai ihonvärinen materiaali lisälenksuja varten.

Toimii siis niin, että liivin olkaimet löysätään mahdollisimman pitkiksi ja pujotetaan kulkemaan tuon muovilenkuran läpi, olkaimet ikäänkuin kulkevat ristiin selässä ja pysyvät tukevasti paikallaan.

Viininpunainen laukku

Sain herra Kirjoitukselta lahjaksi laukun. Se on viininpunainen, sen pitäisi olla nahkaa, ainakin siinä roikkuu jonkinlaiset sertifikaattilaput, mutta tiedä niistä sitten. Joka tapauksessa laukku on hauska kaikkine vetoketjuyksityiskohtineen, sillä se on todella tehty vetoketjuja säästämättä. Sitä kiertää kaksi vetoketjua, jotka avaamalla saa muka lisätilaa laukkuun, tilaa tulee kyllä olemattoman vähän lisää, mutta kivannäköiset ne ovat. Samoin päällä on kaksi vetoketjua ja taskuissa lisää. Naureskelinkin miehelleni, että jos en muuten keksi laukulle käyttöä, puran sen vetoketjuiksi. Uskon kuitenkin, että käyttöä löytyy sillä juuri tämän kokoinen ja värinen laukku minulta puuttui.
Tämä nimittäin on myös todellinen löytö. Sen hintalapussa oli vain 3€, kun se löytyi paikallisen tarjoustalon ale-korista, hinta saa minut epäilemään noita nahkasertifikaatteja. Värejä olisi ollut muitakin ja arvoin pitkään limenvärisen ja tämän välillä, koska turkoosia ei ollut. Mieheni lupasi maksaa molemmat, mutta säilytystilan puute ja alkava talvi käänsivät vaakakupin tämän viininpunaisen eduksi.

Luonnonvalkoista ja kultaa

Viidakkomme kasvaa tulevaisuudessa ainakin yhdellä, todennäköisemmin kahdella uudella asukkaalla. Tosin en kyllä ymmärrä, miksi pitäisi käyttää nimitystä viidakko. Minusta ei ole paljon, jos keittiössä on iso anopinkieli, iso kultaköynnös, rönsylilja, värinokkonen ja seistsemän kaktusta, mutta miehestäni se on viidakon verran.

Brasiliassa teimme kuitenkin sopimuksen, että hankimme viuhkapalmun (toivottavasti niitä saa jostain täältä päin), koska rakas mieheni ihastui sellaiseen. Vastineeksi minä tinkasin itselleni luvan koristeananakseen, perustellen sitä sillä, että neliapilani ei koskaan selvinnyt pinnalle asti, lisäksi murattini on luvattoman huonossa hapessa ja värinokkonenkin saattaa kuolla eli yksi ananas vastaan ainakin yksi poistunut kasvi. Nyt olen kuitenkin pyörtämässä puheitani. En vielä tiedä haluanko ananaksen korvikkeeksi huonesitruksen, chilin, kahvipensaan vaiko kaktuksen.

Ongelmaksi tulee kyseisen kasviksen ruukku. Minä nimittäin löysin "männä viikolla" (= viime viikolla) kierrätyskeskuksesta koristeruukun huimaan 50 sentin hintaan. Se oli kuin täydellisesti tehty meidän keittiöömme, jossa kaktukset asuvat saman värisissä, mutta hivenen erimallisissa ruukuissa. Kaktusikkuna on kuitenkin täydellinen, siinä on 7 ruukkua, joten en voi rikkoa sitä tuolla yksittäisellä ruukulla. Sen sisällöksi on kuitenkin saatava jotain, sillä eihän kukaan,en edes minä, voi pitää tyhjää ruukkua esillä.

Minusta tämä halpislöytö on vain yksin kertaisesti ihana, siinä yhdistyvät lempivärini luonnonvalkoinen tai oikeastaan kermanvärinen ja kulta. Muotokin on hauskasti hivenen epäsovinnainen; pyöreä mutta ei sitten kuitenkaan ihan tasainen.

"Aina löytyy, kun laastaan"

Vanhat sanonnat pitävät paikkansa edelleenkin, jos eivät nyt ihan kirjaimellisesti, niin ajatuksen tasolla kuitenkin. Suoritin oikein kunnon penkojaiset kadonneiden tavaroiden löytämiseksi, en lakaissut mitään, mutta sitäkin aktiivisemmin kaivelin laatitoita.

Lopputuloksena olen löytänyt sekä kadonneet bamburättini että ohjevihkoni. Edelliset löytyivät lanka/kangaslaatikoistani, mikä tietysti on osin looginen paikka, lankaahan ne olivat ennen kuin muotoutuivat räteiksi. Jälkimmäinen taas oli piiloutunut askartelutarvikelaatikkoon. Tälle en kyllä keksi mitään selitystä, sillä ohjeet eivät koske askartelua.

Voin siis peruuttaa dementialääkärin ja uskoa, että kyse oli tilapäisestä häiriöstä ajatuksen kulussa.

Uusi alku

Tai pikemminkin otsikon pitäisi olla "uusi yritys", mutta olen niin kyllästynyt epäonnistuviin yrityksiin, että aloitetaan astetta rajummin. Kun kyseessä ei ole yritys, vaan päätetty asia, se on pakko ottaa vakavammin.

Mitä pitäsi ajatella vaimosta, jonka mies vain kutistuu ja joka itse paisuu kuin pullataikina? Sillä näin se meillä nyt on. En toki sano sitä, etteikö herra Kirjoitukselle tekisi hyvää kilon, kahden tai vähän useammankin kariseminen, mutta kun en minä halua itselleni niitä, mitä hän onnistuu karistamaan. Olen onnistunut tuhoamaan hyvän alkuni, sillä syön suruuni... Yritän nyt sitten käyttää blogia piiskana, joka pakottaa minut irtoamaan märehtimisestä, ottamaan taas elämään ja asioihin kiinni eli tulossa on melkoinen jeremiaadi.

Olen kuitenkin huomannut, että tämä toimii yleensä hyvin. Muutaman minuutin käyttäminen siihen, että istuu alas, kirjoittaa ajatuksensa sensuroimatta blogiin ja sen jälkeen lukee tekstin, auttaa yleensä jäsentämään asioita. Kun tekstiä on pohdittu ja sen pohjalta on rakennettu visio ja strategia, miten toimitaan, voikin sitten joko sensuroida tekstin julkaistavaan muotoon (jolloin se toimii piikkinä lihassa, vaikka kaikkein terävimmät kulmat onkin jo hiottu pois) tai poistaa kokonaan. Minulle tämä ainakin toimii, kenestäkään muusta en uskalla mennä takuuseen, mutta kannattaa joskus kokeilla, kun kaikki pyörii päässä sekavana soppana.

Minulla on vapaapäivä, joten tämän päivän ohjelmassa on mm. seuraavaa: pyykinpesua ja kuivuneiden silittämistä (kas mikä yllätys!), kuntosali ja kahvakuula (vielä yllättävämpää!!), valokuvien skannaamista, siivoamista (no eipä ole mitään uutta tässäkään...) ja kadonneiden tavaroiden etsintää. Olen näet onnistunut hukkaamaan molemmat tekemäni bamburätit. Tiedän, että sijoitin ne ennen lomaa jonnekin varmaan paikaan ja nyt en löydä niitä mistään - loistava veto! Tarkistin jo uimapukulaatikon, että josko olisin lomatunnelmissa tunkenut ne sinne, vaan eivät olleet siellä eli jatketaan etsimistä. Samoin hukassa on eräs ohjevihko, tavallistakin tavallisempi siniruutuinen vihko. Näen kyllä sieluni silmin sekä vihkon kannessa olevan tekstin että osan sisällöstä, mutta itse vihkon fyysinen sijainti on minulle tällä hetkellä arvoitus. Kuvittelin vain meneväni kaapille, jossa sen pitäisi olla, ja ottavani sen sieltä, mutta vihkosta ei ollut jälkeäkään siellä. Pitäisiköhän käydä keskustelemassa lääkärisedän tahi - tädin kanssa siitä, että vaatekaappiini ilmestyy outoja vaatteita ja tavarat katoavat mystisesti olemattomiin? Tai sitten pitäisi aloittaa se ensi vuodelle suunniteltu kaappien siivous nyt ja tyhjätä surutta kaikki ylimääräiset pois, niin löytyisivät tavarat helpommin. Vaan kun ei se luopuminen taida olla tavara hamsterille niin helppoa!

Yllättävästi taas sekavasta kirjoituksesta huolimatta asiat ovat mielessä selkeämpinä ja keksin pari uutta paikkaa, josta katsoa kadonneita eli lähden "löytöretkelle".

Lisää lautaa ja pelejä

Jo pitkään ennen lomaa haaveilin tai oikeastaan haaveilimme tämän vuoden palkituista peleistä, mutta ei vain ollut aikaa ja inspiraatiota tehdä kilpailutusta (meillehän ei osteta mitään tekemättä hinta-laatu-vertailua).

Loman jälkeen asia tuli ajankohtaiseksi paristakin syystä, joista ensimmäinen oli sovitut pelitapaamiset, niihin tarvittiin jotain uutta kivaa pelattavaa. Toisen ja lopullisen sysäyksen antoi sitten S-ketju ilmoittamalla, että 8 vuotta lompakossani pyörinyt lahjakortti on joko vaihdettava uuteen tai käytettävä, sillä ne poistuvat käytöstä joulun jälkeen. Ilmoitus ei tietenkään ollut henkilökohtainen, vaan siitä oli juttu Yhteishyvässä. Niinpä sitten käytimme lahjakortin hankkimalla kestoviihdettä. (Hinta-laatu-vertailu osoitti, että hinnat siellä olivat vähintäänkin kilpailukykyiset, eivät kaikkein halvimmat, mutta eivät kyllä lähelläkään kalleimpia.)

Esitellään ensiksi Dixit. Jonka esittelyteksti antaa pelistä paljon hölmömmän kuvan kuin peli todellisuudessa on. Pelipaketissa on todella kauniita taidekortteja, jotka voisi vaikka kehystää asunnon sisustukseen. Kortteja jaetaan 6 kpl kaikillle pelaajille ja vuorossa oleva tarinan kertoja valitsee kädessään olevista korteista yhden ja kertoo siitä tarinan tai kuvaa sitä lauseella, yhdellä sanalla tai äänteellä - miten vain parhaiten kokee asian tulevan selväksi. Muut pelaajat valitsevat kädessään olevista korteista yhden, joka heistä sopii parhaiten kuvakseen ja antavat sen tarinan kertojalle. Tämä sekoittaa kortit levittää ne pöydälle kaikkien nähtäville ja sitten muut pelaajat koettavat arvata, mikä oli tarinan kertojan kortti. Pisteitä tulee sitten sen mukaan tiesikö joku oikean kuvan, tiesivätkö kaikki vai eikö kukaan tiennyt. Pelin tekee hauskaksi se, että eri ihmiset näkevät niin erilaisia asioita samassa kortissa.

Dixit on tosiaan erittäin hauska seurapeli, nimenomaan seurapeli, koska korteista ja näkemyksistä tulee ihan varmasti juttua. Kuvat ovat kauniit ja niitä katselee ihan ilokseen (alla olevaan kuvaan npattu pakasta neljä päälimmäistä korttia). Haastetta syntyy siitä, että jokainen tulkitsee kuvia eri tavoin. Lisäplussaa siitä, että pelin kotelo toimi paitsi varastona myös pelilautana. Puput pelinappuloina ovat hauskat, mutta eivät sinällään tuo peliin mitään lisää.
Mallorcaa ostaessani kuvittelin saavani taas yhden monopoli-tyylisen pelin. Tähän on kuitenkin yhdistelty useita erilaisia elementtejä, jotka tekevät pelistä vähemmän Monopolin tai Maatilan kaltaisen. Lyhyesti tarkoituksena on siis koota ja toimittaa saaren kyliin mahdollisimman paljon hedelmiä, mikä kuulostaa kovasti Farmvilleltä, mutta sitten tulevatkin onni ja taktiikka peliin. Hedelmät kootaan omaan varastoon liikuttamalla pelimerkkejä tuulimyllyn siivillä, jotka kertovat, millaisia hedelmiä saa ottaa. Koska siivet ovat irtonaiset ja tuulimylly kootaan joka peliin eri tavoin, vaihtelu mahdollisuuksia riittää. Eri kyliin on koottu tietty määrä erilaisia hedelmälaattoja, joista vain yksi per kylä on nähtävissä. Laatta määrää sen mitä hedelmiä ja miten paljon kylään toimitetaan. Hedelmien toimittamista varten on pelaajalla oltava paitsi vaaditut hedelmät myös aasikärryt, jotka saa ylittämättä tietyn tuulimyllyn sektorin. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei todellisuudessa ole. Toimittaessaan hedelmät pelaaja palauttaa varastostaan hedelmät yleiseen varastoon, aasikärryt omaan pinoonsa ja saa vastineeksi hedelmälaatan, josta loppupisteytyksessä saa sitten pisteitä. Seuraava hedelmälaatta käännetään esiin ja peli jatkuu.

Oman jännitysmomenttinsa peliin tuo se, että mikäli tietyt hedelmät yhteisvarastosta loppuvat ja joku siirtää pelimerkkiään niin, että ottaisi juuri niitä, joutuvat kaikki palauttamaan kaikki kyseiset hedelmät takaisin varastoon. Todellista taiturointia keräämisen ja käyttämisen välillä siis.

Lisämaustetta peliin tuovat erikoislaatat, joita voi käyttää pelin tehostamiseen kuten esimerkiksi isot aasikärryt, joilla voi kuljettaa enemmän hedelmiä tai extralaatta, jolla saa ylimääräisen pelivuoron. Näiden käyttämisen tekee haasteelliseksi se, että niitä voi käyttää vain kerran pelin aikana ja toisaalta käyttämättä jääneistä saa pisteitä. Peli loppuu kun kuusi kymmenestä kylästä on tyhjätty hedelmälaatoista ja pelin tosiaan voittaa se, jolla on pelin lopussa eniten pisteitä. Pisteet lasketaan hedelmälaatoista, bonuslaatoista ja käyttämättömistä erikoislaatoista.

Plussaa kauniista puuhedelmistä ja ihanan pienestä pelilaudasta (kerrankin lauta, jota varten ei tarvita 3m2 pöytää). Peli on todella hauska ja viihdyttävä, soveltuu parhaiten kolmelle tai useammalle pelaajalle, eikä kovin pienille lapsille, sillä vaatii laskutaitoa.

Kolmas peli on vielä paketissa. Herra Kirjoituksen lempiaiheeseen liittyen ostimme paikallisen tarjoustalon alesta "Master of the Movies" pelin. Tiedän, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia, joten yritän parhaillaan etsiä itselleni joukkuetta, jonka kanssa voisimme pärjätä ukko-kullan tietoja vastaan. Tämä tosiaan hankitiin paitsi aiheen myös hinnan takia, se kustansi vain 5€.

Tyhjiä lupauksia

Minun varmaan pitäisi kirjoittaa seuraavaksi tavoitteekseni, että käytän koko seuraavan kuun palkkani vaatteisiin. Silloin seuraus olisi se, että minä en löytäsi yhtään ainoaa sopivaa vaateriepua.

Nyt kun menin vannomaan, että marraskuu ilman vaatehankintoja, niin kas miten siinä taas kävikään. Kävin paikallisen vaateliikkeen ale-päivillä ja palasin yhden uuden jakun kanssa. Tietysti voidaan kysyä, onko järkevää lähteä vaatekaupan ale-päiville, jos ei ole lupaa ostaa yhtään vaatetta, mutta se on sitten toinen asia se.

Voidaanko perusteluina käyttää sitä, että se oli 1) ihan minun väriseni, 2) tarpeellinen, sillä tarvitsen pikkujouluihin jotain uutta ja 3) se oli ennen kaikkea halpa siis nyt, ei ollut ollut ennen.

Kävimme erään ladyn kanssa kyttäily ja kyräily episodin tuon vaatetelineen vieressä, sillä hän ehti napata ko. jakusta ensin sen isomman koon ja olin jo tosi katkera, sillä olin varma, ettei se pienempi mahdu minulle. Kiikutin kuitenkin pienemmän vihreän ja isomman punaisen sovituskoppiin. Olisin voinut tanssia ripaskaa pitkin vaateliikkeen käytäviä, sillä se isompi koko oli liian iso ja pienempi aivan kuin minulle tehty. Kiikutin siis harmaalla taitetun fuksianvärisen jakun takaisin rekkiin, jossa ko. lady epätoivoisesti penkoi vihreitä jakkuja - haki ilmeisesti juuri sitä kokoa, jonka olin onnistunut nappaamaan. Myöhemmin näin hänet kassajonossa tuon fuksianvärisen jakun kanssa ja hän tuijotti kädessäni olevaa vihreää jakkua...

Mikä tässä jakussa on siis niin ihmeellistä, se on Voglian mallistoa, melko perusmallin jakku, pitkät hihat, muotoleikkaukset, edessä kaksi isoa nappia. Kangas on herkullisen väristä sinisen vihreää, juuri sitä minun sävyäni, rypistettyä ja siksi eläväpintaista, shaalikaulukset eli siis ihan tavallinen jakku. Se mikä tuon vaatteen teki erityiseksi oli hintalappu, jossa seisoi 199€ - no siinä sinänsä mitään epätavallista ole, mutta kun sen vieressä oli alennuslappu, jossa aleprosenttina oli 90!!!!!!

Kyllä, ihan totta, noita jakkuja myytiin 90% alennuksella. Minä siis maksoin kaunoikaisestani vain 19,90€. Aivan uskomatonta, että minä olen onnellinen siitä huolimatta, että rikoin "en osta mitään vaatteita"- lupaukseni, mutta olisinhan minä typerä ollut, jos olisin tuollaisen tilaisuuden jättänyt käyttämättä.

Nyt vain pohdin, miten asustan kaunokaisen parin viikon päästä oleviin pikkujouluihin.

Elämä jatkuu

Ensimmäinen lomalta paluun jälkeinen viikko meni kuin sumussa, pyykkiä pesten ja arkeen paluuta tavoitellen. Pyhäin päivän aamuna tuli järkyttävä tieto, eräs rakkaimmistamme oli nukkunut pois. Vaikka hänellä jo ikää olikin, uutinen oli silti odottamaton - lohdutuksena vain tieto siitä, että hän todellakin sai nukkua rauhassa pois.

Olimme jälleen sumussa. Kuoleman kohtaaminen on aina niin vaikeaa, vaikka tietää, että hänen on nyt hyvä olla. Kuolemalle ei vain ole sanoja. Nyt on sitten eletty siinä, miten lohduttaa ja tukea muita ja samalla löytää tilaa omalle surulle, luopumiselle ja tuskalle...

En ole saanut aikaiseksi mitään, koti on kuin pommin jäljiltä, blogi uinuu hylättynä, kuntosalille en vain ole saanut mennyksi. Sen sijaan arveluttavan usein minut on viime päivinä löytänyt kaupan herkkuhyllyiltä hakemasta lohtusyötävää. Työpäivät ovat kadonneet jonnekin virtaan. Mutta elämän on pakko jatkua - jo senkin takia, että mummu olisi halunnut niin.

Tänään siis kiskoin itseni niskasta kuntosalille - tein tunnin aerobisen treenin ja poltin 600 kcal. Kyllä se tästä taasen- toivottavasti, vaikka kirjoittaessani mutustankin viimeistä lohtukarkkipussia (viimeistä siksi, että enempää ei kotona ole ja kauppaan en aio mennä lisää hakemaan). Treenatessa tein suunnitelmia jatkosta, mistä ensi vuonna pitää aloittaa. Joulusiivousta en aio tehdä, mutta uuden vuoden aloitan käymällä kaapit läpi ja siivoamalla ne. Siihen samaan sopii sitten kunnon suursiivous muutenkin. Ikkunat pesen viimeistään kevään ensimmäisten auringonsäteiden saadessa ne näyttämään kamalilta ja vaihdan uudet tai uusvanhat verhot kaikkialle, tähän pimeyteen en viitsi. Siivoan myös vintin ja autotallin, mutta ne vasta keväämmällä.

Täytyy vain tehdä vähän tarkempia suunnitelmia, paljonko kerralla ehtii ja pystyy tuota suunnitelmaa toteuttaa ja aloittaa sitten heti uudelta vuodelta, sillä täksi vuodeksi suunniteltu vaatekaappien läpikäyminen tuskin toteutuu.

Tyhjennys etenee

Matkahankinnat jäivät niin vähäisiksi, että esittelen niitä sitten myöhemmin - saldona oli vain yksi rantamekko, yksi bikiniyläosa, jonka meille jäämisestä ei edes ole varmuutta ja muutama t-paita, niiden lisäksi huivi, pari korua, muutama hiuspanta ja jotain pientä. laukkuja 0, 0 paria kenkiä eli huono reissu siinä mittakaavassa ajatellen, muuten kyllä äärettömän upea.

Todellinen syy siihen, miksi en jaksa esitellä matkahankintojani, on se, että ne ovat nyt siististi kaapissa pestyinä ja silitettyinä. Matkapyykin käsittely oli urakka, johon kului aikaa puolen viikoa ja nyt kun siitä on selvitty, ei millään jaksa kaivaa vaatteita kaapista kuvaamista varten. Teen sen sitten myöhemmin, kun tulee inspiraatio kaivella vaatekaappia.

Matkalle mukaan lähteneet kosmetiikat jäivät suurimmaksi osaksi sinne, loppun käytettyinä.
Meikinpoistoaine loppui viimeisenä iltana eli täydellinen ajoitus ja riittoisuus.

Suuvesi oli hotellituote, kirkkaan vihreää ja minusta oudon makuista, mutta rakkaani piti siitä kovasti ja käytti ahkerasti.

Tämä rasva päätyi roskikseen kotona, huomasin reissun jälkeen sen koostumuksen muuttuneen niin epäilyttäväksi, että katsoin roskiksen olevan sille oikea paikka.

Matkakynsilakkakin loppui pari päivää ennen kotiin paluuta. Ei enää täydellisen liloja kynsiä, ei pitkään aikaan, sillä en saa ostaa uusia kynsilakkoja ennen kuin olen käyttänyt vanhat loppuun.

Aurinkorasvasta viimeiset kaavittiin käyttöön viimeisenä auringonotto päivänä eli sekin riitti juuri sen verran kuin pitikin. Tämä Dermosilin 30-kertoiminen rasva oli todella hyvä tuote, jonkin verran vedenkestävä ja tehokkaasti suojaaja, tuntui iholla hyvältä eikä tuoksukaan ollut tyypillisen aurinkorasvamaisen ällöttävä.Uutta Dermosilin tuotteissa oli mittari, joka kertoi tuotteen käyttöiästä. Rasvathan vanhenevat nopeammin kun tuotetta säilytetään auringonvalossa tai lämpimässä. Tuo mittari näytti rasvan todellisen vanhenemisen eli se ei välttämättä säily sitä purkissa luvattua kuutta kuutautta. Meillä kolmen viikon reisussa meni yli 2 kk tuotteen käyttöiästä.

Rusketusta tehostettiin Doven Summer Glow-voiteella, joka mielestäni antaa kauniin lisän auringon tarjoamaan värilisään. Tämäkin riitti niin, että viimeisenä matkapäivänä rasvatiin viimeisen kerran.Toinen Dermosilin supertuote, joka matkalla käytettiin loppuun oli Passport sarjan Aloe-geeli, jota voi käyttää esim. auringonpolttamien tai hyönteistenpuremien rauhoittamiseen.
Hotellin tarjoamat sitruunantuoksuiset kosteusvoiteet olivat ihania - niitä saimme kulutettua matkalla kaksikin pulloa.

Haaste: kuukausi ostamatta vaatteita

Monet bloggarit ovat tänä syksynä toteuttaneet tavalla tai toisella haastetta, jossa käytetään vain kuutta vaatetta kuukauden ajan, mukaan ei tietenkään lasketa kenkiä, päälysvaatteita, huiveja yms. asusteita. Eikä siinä tietenkään myöskään huomioida urheilu- ja yövaatteita.

Ajattelin heittää itselleni enemmän omaan tyyliini sopivan haasteen. Kuukausi ostamatta yhtään vaatetta - ei siis myöskään kenkiä, ei sukkia, ei alusvaatteita tai huiveja ja alkupäivä on tänään 1.11.2010.

Poikkeuksetta mokaan kaikki tällaiset, käytän autoa yhden kerran kuussa ja se sattuu tietenkin olemaan "autoton päivä" tai ainoa päivä jolloin hankin jotain kalliimpaa on "älä osta mitään"-päivä. Silloin kun vannon ja vakuutan olevani ostamatta mitään heti samana tai seuraavana päivänä tielleni kävelee jotain joka on täysin vastustamatonta ja niin minun vakaat päätökseni valuvat kuin vesi viemäristä.

Nyt kuitenkin vakaasti yritän selvitä tästä haasteesta. Katsotaan miten minun käy.