tossut

Tässäpä ohjeet noihin vierastossuihin.

Tossut tehdään kaksinkertaisesta langasta, joista toinen voi olla varsin ohutkin. Olen tehnyt näitä monenlaisesta yhdistelmästä: kaksin kertaisesta seitsemästä veljeksestä, Novita Popista ja seitsemästä veljeksestä, seitsemästä veljeksestä ja ohuesta vauvalangasta...

Naisten n. 39-40 kokoisiin tossuihin riittää lähtöön 30 silmukkaa (lisätään 36:teen) ja miesten n. 45 kokoiseen 34 (lisätään 40:een). Kudotaan aina oikein.

Eli luodaan siis tarvittava määrä silmukoita (naiselle 30, miehelle 34 jne) yksinkertaisella langalla ja ensimmäiseen kudottavaan kerrokseen otetaan mukaan toinen lanka.

1. kerros: kudotaan oikein 13-14 silmukaa ja lisätään langankierrolla yksi silmukka, kudotaan 11-12 silmukkaa ja lisätään jälleen yksi, kudotaan loput ja käännetään työ.

2. kerros: Kudotaan jälleen oikein 11-12 silmukkaa ja nostetaan seuraava silmukka kutomatta, kudotaan yksi oikein, lisätään langankierrolla yksi silmukka, kudotaan 11-13 silmukkaa, lisätään yksi silmukka, kudotaan yksi ja nostetaan seuraava kutomatta, kudotaan loput silmukat oikein

3. kerros: kudotaan 13-14 silmukkaa ja lisätään vielä yksi silmukka, kudotaan 11-12 silmukkaa ja lisätään yksi kudotaan loput

4. kerros: kudotaan 11-12 silmukkaa, nostetaan seuraava kutomatta, kudotaan 12-14 silmukkaa oikein, nostetaan yksi kutomatta, kudotaan loput oikein.

5. kerros: kudotaan kaikki silmukat oikein

toistetaan kerroksia 4-5 niin kauan kuin tossun mitta ulottuu päkiän alapuolelle.

Joululahjat

Kirjoittelen tätä alkusyksystä. Postausta aloittaessani on syyskuun alku, mutta julkaisuun se pääsee vasta jouluaattona myöhään. Syykin on selvä, sillä tässä esitellään tänä vuonna tekemäni joululahjat. Anopille värkkäsin ponchon - lankana novitan Teddy Galaxy ruskean sävyisenä. Olin ensin ajatellut tehdä samasta langasta itsellenikin jotain, mutta kun ko. sävyä löytyi enää vain kaksi kerää.tuossa erikoismalliston Teddyssä itsessään on jonkin verran kultakimalletta tehosteena, mutta lisäsin vielä tehoa tekemällä kaulukseen ja hapsuihin extrakoristeet kullanvärisestä metallilangasta.
Punaista rakastavan ystäväni joulukukka näytti tältä. Novitan Rose mohairia kirkkaanpunaisen sävyssä ja lisänä punaisia paljetteja kauluksessa ja erikoismuotoillussa helmassa.Vaaleanpunainen rusettisomisteinen poncho taas on lahja pinkistä ja hörhelöistä pitävälle serkulleni.


Paikallisen jääkiekkoseuran väreissä esiintyvät sukat päätyivät herra Kirjoituksen siskolle, hänen miehelleen ja herra Kirjoitukselle itselleen. Jokainen pari hivenen erilainen, jotta niihin voi kiinnittää "unikki"lapun, kuvat mainitussa järjestyksessä eli ladies first.
Tässä sitten herra Kirjoituksen siskon miehelle tarkoitetut sukat:

Kolmantena parina 5.10. valmistuneet herra Kirjoitukselle tarkoitetut sukat. Näitä en voinut tehdä salassa, vaan lahjan saaja joutui sovittamaan niitä oikean koon varmistamiseksi. Lisäksi hän pääsi itse vaikuttamaan terien väritykseen, hän ei halunnut mitään tekstiä teriin eli ässä-sukat ilman ässä-tekstiä.
Neljäs ja toistaiseksi viimeinen ässät-sukkapari valmistui juuri sopivasti lokakuun loppuun. Pakkohan tähänkin oli jotain uutta keksiä eli nyt sitten raidallisena versiona:


Appiukon mustan kirjavat töppöset ovat puoliksi mustankirjavaa Novitan Pop Plussaa (väriä jota ei saa enää) ja puoliksi mustaa seitsemää veljestä. Menikki noin 100g Poppia ja vajaa 150g kerä veljeksiä. Tarkemmat ohjeet lisään joksus myöhemmin.

Niinhän siinä sitten kävi, että nälkä kasvaa syödessä. Ensin piti olla yksi poncho, kahdet tossut ja kahdet sukat. Nyt on lokakuun alku ja valmiina on 3 ponchoa, 3 tossut ja kahdet sukat. Tekemistä odottavat vielä yhdet tossut (jotka on aloitettu) ja kahdet sukat (joista toiset on aloitettu). Kun saan nuo valmiiksi, niin sitten keskityn omaan keskeneräiseen vihreään huiviini.

Tässä alkuperäisen suunnitelman mukaiset anopille tarkoitetut tossut:
Sitten tossut ystäville, toiset yhdistelmästä Novita pop plus ja 7 veljestä, toiset Novitan isoveli ja 7 veljestä. Ekstarana vielä kuvia nimikointiyksityiskohdista, johon on käytetty Novitan Rose mohairia. Nämä siis syntyivät sen ajatuksen innoittamana, että E-tossujen saaja sovitteli anopille tarkoitettuja tossuja ja kehui niitä - rangaistukseksi hän saa omat!

4.10.09 Tilannetiedotus: valmiina ovat toiset tossut ja molemmista puuttuvista sukista varret. Teen parhaillaan koristekirjontoja siihen kolmanteen Ässä-sukka pariin - kokemus on opettanut, että varsien kirjonta on helpompi tehdä siinä vaiheessa, kun sukat eivät ole kokonaan valmiit. Tässä kuvia violeteista tossuista, jotka valmistuivat eilen.


15.10.09 välillä on tullut tehtyä jotain muuta kuin joululahjoja - ne työt on esitelty blogissa jo aiemmin. Tänään sain kuitenkin valmiiksi yhdet perussukat, näiden saajan uskon käyttävän näitä ihan työkäytössä eli tärkeämpää on kestävyys ja pesumahdollisuus kuin krumeluurit.

Lehtiä, lehtiä, lehtiä....

Näin joulun alla vähintään toinen päivä postiluukustamme tungetaan peukalonhangallinen mainoksia tai muita ilmaisjakelumateriaaleja, jotka sitten viimeistään seuraavana päivänä kannetaan paperinkeräykseen. Herra Kirjoitus on ahkerampi selaamaan niitä kuin minä, minä yleensä luotan hänen selaamiseensa ja skippaan suurimman osan.

Pari kuukautta sitten äitini oli tehnyt listan heille tulevista lehdistä, jotta hän voi liian sitkeille lehtimyyjille kertoa montako lehteä heille tulee ja miksi ei enää tilata yhtään lisää. Hän pääsi lähemmäs neljäänkymmeneen...

Jossain vaiheessa päätin, että teen vastaavan listauksen meille tulevista lehdistä.
1) Aamuisin postiluukustamme kannetaan maakunnallinen päivälehti

2-6) Ammattilehtiä meille tulee yhteensä 5 kappaletta siis sellaisia, jotka saamme maksamalla ammattiliittojemme jäsenmaksut

7-10) ilmaisjakelulehtiä meille kannetaan säännöllisesti kolme, neljäs tulee satunnaisesti

11) tilattuna meille tulee kotiseutuni paikallislehti

12) äidin lahjoittamana koti-lehti

13) Aku Ankka on tullut myös jonkun aikaa, kun saimme niin erinomaisen tarjouksen, ettei voinut kieltäytyä

14-17) pankkien asiakaslehtiä tulee 4

18-19) kauppojen kanta-asiakaslehtiä tulee kaksi

20-21) apteekkien kanta-asiakaslehtiä tulee myös kaksi

22-23) sähköyhtiöiden asiakaslehtiä tulee myös kaksi

24) mhy:n lehti tulee myös "jäsenmaksun" perusteella

25-26) SPR:n lehtiä tulee kaksi Spray! ja Avun maailma

27-28) kummallekin meille tulee oman työpaikkamme lehti

29) herra Kirjoitus saa myös nuorkauppakamarin lehden, syytä sen tulemiseen meille emme ymmärrä, mutta selaamme senkin kiitollisena läpi.

30) myös kirkkosanomat kannetaan meille

31) ja Kelan sanomat myös

Näiden lisäksi satunnaisesti yksittäisiä lehtiä tai lyhyitä jaksoja muita lehtiä siis sellaisia, jotka joku on ystävällisesti lahjoittanut meille tai jotka on lähetetty meille näytenumeroiksi, mainittakoon vaikka 7 päivää, Me naiset, seura, Moda jne.

Jotenkin tuota paperimateriaalia kertyy niin runsaasti, että millään ei tahdo ehtiä kaikkia lukemaan. Nytkin viimeisen Me naiset- jakson lehdet odottavat lukemistaan, ovat odottaneet kohta kuukauden. Ehkä ehdin selata ne jo jouluna... Ja joku vielä ihmettelee, miksi kieltäydyn tilaamasta lisää lehtiä. Täytyy varmaan printata tämä lista, jotta on mistä lukea, kun seuraava puhelinmyyjä soittaa. Jotenkin minulla on tunne, että tuosta listasta puuttuu vieläkin jotain.

mustaa ja pörröistä

Niinhän siinä kävi, että riittävän kauan noita tunikamalleja tuijotettuani tajusin tarvitsevani myös mustan tunikan. Kävin siellä loppuunmyynnissä tarkoituksena hakea lisää turkoosia lankaa, mutta se oli jo loppuunmyyty. Oli siis "pakko" ostaa mustaa, jotta tuli jotain ostettua.

Mustaa rose Mohairia varasin 600g ja pidän sormet ja varpaat ristittyinä, että se riittää. Tässä vielä valokuva todisteeksi hankinnastani.

Samalla kertaa tuli myös hankittua askarteluvanua pussillinen. Minulla ei tosiaan ole mitään tietoa siitä, mitä siitä teen, mutta kun se oli tarjouksessa, niin iski ahneus ja se oli pakko ottaa. Minulla on kyllä itseasiassa visio siitä, mitä siitä on tulossa ja se on varsin kauas kantoinen, sillä se liittyy jouluun 2010. Tarkoitus olisi hyödyntää hankintoja ja tehdä ensi vuonna itse joululahjoja parinkin hankkimani kirjan ohjeiden mukaan.

Tunikoiden malleja pohdin pitkään ja mallin valinnassa avustivat sekä työkaverit että äiti ja herra Kirjoitus.

Tarkoitus olisi toteuttaa tämä mustana. Malli on siis Novitan talvi (?) 2008 lehdestä ja kuva suoraan Novitan sivuilta.
Turkoosin mallin voiton vei sitten se viimeksi löytämäni musta hevonen. Novitan sivuilta tämäkin malli ja kuva.


Nälkä kasva syödessä, haaveilen vielä yhdestä neuleesta, mutta en ole lainkaan varma saako sitä koskaan toteutettua. Luin Tuhlauksen blogista neuleesta, jonka hänen äitinsä oli tehnyt hänelle. Saumaton käännettävä savupiippukauluksinen neule, joka painaa vain noin 100g. Neuleen jujuna oli se, että sitä voi pitää miten päin vain eli kaulus puserona, jolloin pusero on lyhyempi ja kaulus todella muhkea tai sitten vähän pienempi kaulus ja pidempi pusero. Nyt on sitten pohdinnassa kolme asiaa. 1) osaanko tehdä tuollaisen omasta päästäni ja mistä löydän ohjeet, jos en osaa 2) minkä värinen ja 3) millaisesta langasta ja mistä sitä saa ostaa. Palaan aiheeseen, mikäli asiat selkiytyvät.

budjettiriihessä

Rakastan budjettien suunittelua, vaikka olen varsin kehno niiden pitämisessä. Viime ajat olen pohtinut jo ensi vuotta ja sitä, millaisia suunnitelmia ensi vuodeksi uskaltaisin tehdä. Siis sellaisia suunnitelmia, joiden pitäminen olisi edes joten kuten mahdollista, sillä ihan turhaa on tehdä suunnitelmaa, jonka jo etukäteen tietää menevän päin mäntyä.

No mikään ei tietenkään takaa sitä, että pystyisin pitämään edes hyvin laadittua suunnitelmaa, mutta ainahan voi yrittää. Yritän edelleen tyhjätä kosmetiikka varastojani eli meikki- ja kosmetiikkabudjetti on tarkoitus laskea ensi vuodeksikin tosi pieneksi. Kymmenen euroa kuussa tarkoittaa tietenkin ihan minimaalisia hankintoja, mutta jos ei ole tarvetta hankkia suuria, niin ehkä se riittää. Tuolla kympillä olisi sitten tarkoitus hankkia shampoot, suihkugeelit, dödöt, meikit, meikinpoistoaineet ja rasvat ja jos mahdollista niin sekä Herra Kirjoitukselle että minulle. Ja ainahan voi sitten laajentaa budjettia ja todeta, että kymppi molemmille, jolloin käytettävissä olevien varojen määrä tuplaantuu ja sen nyt pitäisi sitten jo riittää vaikka mihin.

Yleensähän pyrin siihen, että ostan peruspesuaineet isoissa tukkupakkauksissa, jotka ovat edullisempia kuin yksittäiset pikkuputelit. Vahinko vain, etten ole vielä keksinyt paikkaa, josta saisi esim. meikinpoistoaineita tukkupakkauksissa - en tosin ole kovin aktiivisesti etsinytkään, koska ne on niin helppo napata mukaan marketin hyllyltä tai tilata postimyynnistä. Täytyy ottaa ensi vuoden tavoitteeksi sellaisen kaupan löytäminen joko Suomesta tai ulkomailta - sunrise cosmetics voisi olla yksi vaihtoehto, mutta edellyttäisi matkaa Riihimäelle.

Tänä vuonna elin samanlaisen budjetin kanssa, ja pärjäsin kohtuullisesti, vaikka en kaikkia ostoja ihan sentilleen listannutkaan. Joten kokonaisbudjetti kosmetiikkaan ensi vuodelle 120e käytettäväksi joko 10 e kuukaudessa tai isompina kertamäärinä. Seurataan sitten kuukausittain, miten onnistun.

Kolakapseli

Nyt alkaa meikäläisellä viirata pahemman kerran päästä, kun lankesin mainoksen uhriksi. Paremminkin kosmetiikkafirmana tunnettu Yes Rocher kunnostautui viime mainoskirjeessään lupaamalla paketin ilman pientoimituslisää ja postikuluja - lisäksi mukana oli iso mainos "energiaa ja elinvoimaa"-kapseleista.

Osui hyvään saumaan, kun tuollainen mainos isketään eteen marraskuun pimeydessä ja luvataan, että kyseinen tuote antaa lisää elinoimaa silloin, kun olo tuntuu väsyneeltä tai elämä on kiireistä. Jos paketin mukana olisi ollut lupaus omasta pienestä auringosta, joka helottaa juuri minun pääni päällä, olisin varmaan tilannut heti kymmenen pakettia. Nyt tyydyin kuitenkin yhteen.

Pakko myöntää, että en ajatellut sisältöä tai hintaa sen tarkemmin. Jälkeen päin sitten tietenkin mietityttää, koska puolentoista kuukauden kuuri maksoi 10 euroa. Toisaalta, jos se auttaa jaksamaan edes vähän virkeämpänä tuonne helmikuun hangille, on se varmasti hintansa arvoinen.

Sisältö taasen mietityttää edelleen. Suurin osa tuotteesta on peräisin afrikkalaisesta kolapuusta, josta saadaan kolapähkinöitä. Kolalla taasen on sekä fyysisesti että henkisesti stimuloiva vaikutus. Yhdessä kapselissa on päivän tarpeen verran A-vitamiinia, B1, B2, B6 ja B12 - vitamiineja, D-vitamiinia, Niasiinia, biotiinia, E-vitamiinia ja C-vitamiinia. Magnesiumia, rautaa, sinkkiä ja jodia 30% päivän saanti suosituksesta. Melkoisen tujua tavaraa vaikuttaa olevan.

Olen ottanut nyt muutaman kapselin, enkä huomaa merkittävää eroa elämässäni ja olemisessani. Seuraan tilanteen etenemistä ja raportoin asiaa. Toivottavasti tämän kanssa ei käy kuin niiden muinaisten laihdutuskapseleiden, sillä siitä kuurista on edelleen puolet syömättä, kun se oli ihan liian hankalaa-punaisia tabletteja illalla ja alkoinen aamulla, ei kun oliko se nyt päin vastoin ja lisäksi paljon vettä ja vähän ruokaa. Tämäkin pitäisi ottaa runsaan vesilasillisen kera ja mielellään aamiaisen kanssa...

Turkoosia unelmaa

Kävin paikallisen kaupan loppuunmynti alessa ja siellä oli melkein tyhjien hyllyjen kätköihin jäänyt iso kasa turkoosia Rose Mohair lankaa. Se oli aika hassua, sillä melkein kaikki muut langat oli myyty loppuun vain turkoosia ja mustaa mohairia oli novitan langoista jäljellä. Ostin sitten 10 kerää tuota turkoosia ja köyhdyin noin 13 euroa.

Haaveissani on tehdä noista tunika. Katselin aikaisemmin Novitan sivuja, ja siellä oli kolmekin solvetuvaa mallia. Omaa silmääni vähiten mielytti tuppimainen, napeilla koristeltu, kapea olkaiminen tunika. Seuraavat kaksi mallia ovatkin sitten melko tasaveroisia ja on tosi vaikea päättää, kumpi olisi parempi. Valitsisinko runsas kauluksisen pitsimallin vai olisiko palmikkomalli sittenkin mukavampi?

Runsas kauluksellisen mallin plus puolina olisivat esimerkiksi valmiiksi mitoitettu koko eli ei tarvitsisi erikseen lähteä kutomaan mallitilkkuja ja mittomaan, miten paljon mihinkin osaan täytyy lisätä, jotta se istuisi. Toisaalta taas sen vartaloa myötäilevä malli saattaa olla vatsamakkaroilleni aika armoton.

Palmikkotunikassa täytyisi tehdä lisälaskemia ja kasvattaa mallia ainakin yhden koon verran, jotta se olisi minun kokoiseni. Toisaalta taas malli on vartalolle huomattavasti armollisempi...

Voin nyt vielä yöksi keskittyä pohtimaan asiaa ja kehittää jonkin sorttista kompromissiratkaisua. Tähän asti paras keksimäni kompromissi on se, että käyn huomenna kuluttamassa vähän lisää rahaa ja ostan langat myös mustaan tunikaan. Sillä mustaa Rose Mohairia oli myös jäljellä. Jos teen näin jää enää seuraava ongelma - kumpi malli mustana ja kumpi turkoosina.

Tiedän kuvien värien valehtelevan enemmän kuin tuhat sanaa, mutta lopuksi vielä kuvat turkoosista aarteestani:


Nyt kun rupesin miettimään mallia tarkemmin, löysin vielä kolmannenkin varteenotettavan vaihtoehdon. Nyt on sitten ihan pakko käydä hakemassa tuota turkoosia lisää, sillä tämän mallin menekiksi on ilmoitettu 450g ja pelaan mielelläni varman päälle ettei lanka lopu kesken.

herttaista

Olen tehnyt töitä taas melkein yötä päivää - nukkumiseen on jäänyt neljästä viiteen tuntia per vuorokausi tai iltapäivä. Mutta onneksi se on nyt taas ohi ja pääsen nauttimaan pidenetystä viikonlopusta maalla. Sitten kolmeksi päiväksi takaisin töihin ja sitten alkaakin ruhtinaallinen neljän päivän joululoma.

Aattona olemme herra Kirjoituksen kotona, joulupäivän ja tapaninpäivän kotonani maalla ja 27. päivä todennäköisesti ihan omissa oloissamme - tässä siis alustava plan b. Katsotaan sitten jälkikäteen, miten toteutus onnistuu.

Otsikko kuitenkin viittaa johonkin ihan muuhun kuin joulun viettoon, ja toden totta jostain ihan muusta oli tarkoitus kirjoittaakin, tuo joulu vaan oli päälimmäisenä ajatuksissani ja pääsi siten lipsahtamaan tuohon ylimääräisenä.

Aihe kuitenkin liittyy tuohon alkuun eli olen ollut töissä paljon, paljon ja aikaa ei ole jäänyt blogikuvien ottamiselle. Siksi tein Herra Kirjoitukselle listan, ja pyysi kuvaamaan siinä mainitut kohteet. Tänään sitten neljän tunnin unien jälkeen varasin itselleni tunnin nettiaikaa ja aloin laittaa kuvia paikalleen. Meinasi itku tulla, kun löysin kuvien joukosta tämän piiloviestin:

Kyllä tuollaiset pikkuiset jutut vaan kummasti piristävät väsynyttä tallaajaa. Kiitos tästä, muru!

Ongelmansa kullakin

Minulla on tällä kertaa ongelma, joka on itselleni ja varmasti myös useimmille naisille varsin epätyypillinen. Minulla on liikaa valuuttaa ostamiseen, mutta ei aikaa shoppailuun tai mitään ostettavaa...

Olen viimeisten vuosien aikana saanut joko lahjaksi tai palkaksi erinnäisen määrän lahjakortteja ja ne ovat odottaneet laatikossa käyttöään. Sellaista hetkeä vaan ei tunnu tulevan, tänään sitten päätin tehdä inventaarion, sillä olen vain lykännyt saamani lahjakortit tuonne laatikkoon ja ottanut sieltä tarvittaessa edelleen annettavaksi. Nyt sitten laskin lahjakorttini ja tutustuin aikatauluihin, jona ne pitäisi käyttää.

Olen äärettömän järkyttynyt, minulla on jemmassa lahjakortteja 280euron arvosta ja näiden lisäksi vielä pari hierontalahjakorttia, joille olen kyllä jo varannut ajan eli ne ainakin tulevat käytetyksi. Lahjakorteista 50e on s-ryhmään ja siinä ei ole aikarajaa eli sillä voi periaatteessa ostaa myös astioita tai ruokaa. 20e on k-ryhmään eli niihin pätee tuo sama, ne kun voi käyttää mihin kyseisen ketjun palveluun vain, näissä tosin on aikaraja eli ne täytyy käyttää vuoden 2010 loppuun mennessä, mutta se nyt ei tuota ongelmaa.

Sitten tulevat isommat ongelmat; Aleksi 13 liikkeen 100 euron lahjakortti ja 110e Seppälään pieninä 20-30 euron kokoisina lahjakortteina. Mihin ihmeeseen mä ne käytän? Aleksi 13 lahjakortti on voimassa jouluun 2010 ja Seppälän kortit vaihtelevasti vuoden 2011 eri kuukausille. Mä en tosiaan tiedä, mitä ihmettä mä noilla ostaisin - tällä hetkellä ainoa puute on nuo urheiluliivit, ja muistaakseni kummastakaan liikkeestä ei saa kunnollisia sellaisia.

Tarkoitus on yrittää rynnätä alennusmyynteihin joulun jälkeen, mutta mitä iloa niistä on, kun ei ole mitään todellista tarvetta. Vai käykö niin, että silloin tulee sitten ostettua jotain ihan turhaa ja tarpeetonta, kun vaan täytyy ostaa jotain...Mä ilmeisesti eroan norminaisesta tässäkin suhteessa, sillä useimmat olisivat jo aikaa sitten rynnänneet käyttämään kaikki nuo (olen käyttänyt yhden 20e lahjakortin, jolla ostin koristeruusuja ja rintsikat - kaikki edelleen käyttämättöminä kaapissa) eivätkä olisi tehneet asiasta ongelmaa itselleen.

Hyviä vinkkejä otetaan vastaan, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?

Pikkujouluvaatteet

On se muuten erittäin mukavaa, kun samalle päivälle iskevät sekä bad hair day, paska naama - päivä ja pikkujoulut. Pikkujouluvalmistautumiseen oli aikaa noin kaksi tuntia ja sen pitäisi normaalisti riittää meikäläiselle ihan hyvin, mutta nyt ei mennyt mikään putkeen.

Ensimmäinen versio mustasta smokey eyes- meikistä näytti lähinnä öh-tuota "varastin äidin luomivärit ja kokeilen niitä ensimmäisen kerran"- tyyliseltä eli kaikki pois ja aloitetaan alusta. Edes tavanomaisesti hyperluotettavat Grimasin meikkivoiteet eivät toimineet niin kuin yleensä. Vaalea valokynän korvike näytti valkoiselta ja kieltäytyi häivyttymästä kunnolla, tummempi taasen näytti jonkun muun meikkipussista lainatulta. Kun sain naamani kuntoon olikin sitten hiusten vuoro.

Ne vaan eivät suostuneet tupeerautumaan millään. Minulla oli aikaa niiden laittamiseen puolisen tuntia ja kun sen käyttää hosumalla vuorotellen suoristusraidan ja mikrokreppikihartimen kanssa, ei lopputulos voi olla mikään häävi. Krepit ja tökötit kyllä auttoivat sen, että sain tupeerauksen kunnolla tehtyä, mutta mikään mahti maailmassa ei auta pitämään luonnostaan kihartuvaa tukkaa suorana silloin kun se on päättänyt kihartua ilman kosteuden takia. Tässä kohtaa kyllä muistin taas ne paljon mainostetut Tigit, jotka omalta osaltani ovat edelleen kaupassa. Annoin periksi ja kuontalo sai näyttää siltä, mihin se suostui asettautumaan. Pikkuisen kirpaisi, kun upeakroppaisin työkaverini saapasteli paikalle kampaajan ja meikkaajan käsittelemänä, hiuksissaan upea nuttura ja loistavalta näyttäen.

Yritin lohduttautua sillä, että ei hämärässä kukaan oikein kunnolla mitään näe ja jokainen juhlii tavallaan...Ruoat ja tunnelmat tulikin esiteltyä jo tuossa aikaisemmin. Nyt esitellään sitten vaatteet.

Sain Herra Kirjoitukselta etukäteiseksi joululahjaksi ihanat niittiremmikoristeiset saappaat ja niihin sopivan kellon. Kun ne kerran annettiin etukäteen, täytyi ne esitellä kauden tärkeimmässä tapahtumassa eli pikkujouluissa.


Niiden keralla olikin sitten mustaa oikein urakalla: mustat leggingsit ja musta tunika sekä musta-hopeinen kaulaketju.

Laukkuna toimi musta kirpputorilöytö, jonka kotiutin parin euron hinnalla tässä taannoin. Laukku on muutoin ihana, mutta niitit ovat väärän väriset eli laukun niitit ovat kellertävää metallia, kun taas kengissä ja kellossa hopeanväriset. Arvatkaa vaan huomasiko kukaan tuota eroa pimeässä? Tarkoitus oli kyllä käydä laukkukaupoilla ennen pikkujouluja ja etsiä oikean sävyisillä niiteillä varustettu laukku, mutta aika loppui kesten....

Saappaisiin olen yltiörakastunut ja kelloon myös minusta ne ovat todella ihanat. Tunika on ollut kaapissani varmaan vuoden verran, sillä se ei vaan alkuun tuntunut minun jutultani, enkä saanut sitä toimimaan muiden vaatekaapissani olevien vaatteiden kanssa. Nyt nuo saappaat ovat muuttaneet sen lempivaatteeksi. Tunikan materiaali on aivan ihanaa, se ei rypisty ja pitkät hihat tekevät siitä paitsi monikäyttöisen myös lämpimän. Lisäksi sen alle voi sujauttaa topin tuomaan lisälämpöä, jos sellaista tarvitsee - toisaalta se ei myöskään ole hiostavan kuuma, vaikka juhlahuoneiston lämpötila hipoisikin trooppisia lukemia. Koska tunika on pyykissä, ei siitä juuri nyt saa kuvaa tähän. Malli on kuitenkin melkein perus-perus-malli eli helma on hivenen a-linjainen, hihat pitkät ja suorat, tunika on katkaistu rinnan alta noin 5 cm leveällä kaitaleella ja decoltee on kahdesta päällekkäin menevästä kietaisutyylisestä kaitaleesta v-aukkoiseksi tehty. Tumman harmaan violetit tikkaukset ovat sekä hihansuissa, helmassa, kauluksissa ja empire-kaitaleessa eli periaatteessa asun voi asustaa myös violetilla tai harmaalla.

Tigitunnelmissa

Olen juuri saanut tyhjättyä elämäni ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisen Tigi-pullon. Tämä on jotain kampaamoista myytävää "perussettiä" eli Tigin Catwalk fashionista - mallistoa. Tuntuu aika hassulta ajatella, että shampoillakin on omat mallistonsa, mutta niinhän noita Tigejä on vaikka minkä sorttisia ja merkkisiä.


Olen varmaan periaatteellinen vastarannan kiiski, kun en omista Tigi-kokoelmaa, johon kuuluu 50 shampoota ja 100 erilaista muotoilutuotetta tai sitten on vain niin, ettei kolahdus vielä ole kuulunut. Sain tämän pullon vajaana serkultani, itse en ole yhtään pulloa ostanut. Tässä oli joku väriä suojaava tehoaine ja tuoksuna marja tai mustikka.

Shampoossa itsessään ei ollut mitään vikaa, vaan se oli tehokasta ja riittoisaa. Tuoksu sen sijaan ällötti minua, en ymmärrä, miksi shampoon pitäisi tuoksua karkeilta, kaurakekseiltä tai joltain vastaavalta. Minusta kunnon hiustenpesuaine tuoksuu shampoolta eikä syötävältä, myönnetään, että sitruuna ja terva ovat nekin syötäviä, mutta silti miellän ne enemmän "hyväksyttäviksi" shampootuoksuiksi kuin omenapiirakan, kaurakeksit tai suklaan.

Kuten jo totesin, oli shampoo riittoisaa ja tehokasta, mutta ei mitenkään niin ihmeellistä, että olisin valmis maksamaan pullosta kymmeniä euroja. Puolet halvempi kampaamosta ostettu shampoo ajaa mielestäni ihan saman asian. Ennen kuin teilaan nämä hittituotteet ihan maanrakoon, lupaan harkita uuden pullon hankkimista, jos löydän sellaisen budjettiini sopivalla hinnalla, ja pistän pystyyn uuden testikierroksen.

Samaan poistoon Tigin kanssa päätyvät myös tyhjäksi käytetyt today, tomorrow, ALWAYS-tuoksu (josta olen edelleen sitä mieltä, että tuoksu on ihana- toivottavasti sitä saa vielä parin vuoden kuluttuakin), dermosilin deodorantti, Maybellinen vaahtomeikkivoide (joka ei edelleenkään saa huippuarvosanoja) ja korallinpunertava Petale-sävyinen kynsilakka.

operation zak pak

Pelikaappimme sisältö on lisääntynyt kahdella pelillä nimeltään Operation ja Zak pak!

Zak pak on edelleen korkkaamatta, joten en ota sen sisältöön kantaa. Harmittaa kuin useimpien pelien pelaamiseen tarvitaan vähintään kolme tai neljä pelaajaa, ja niitä ei pääse kokeilemaan kahdestaan tai siis pääsee kokeilemaan, mutta ei saa todellista kuvaa pelaamisesta.

Ideana tässä on tehdä muuttokuormaa ja täyttää pelilautoina toimivien "kuorma-autojen" lavat mahdollisimman tehokkaasti tetriksen kaltaisilla paloilla. Palaan tarkempaan raporttiin sitten, kun peli on kokeiltu.


Operation tuli testattua, se on enemmänkin kertakäyttöpeli kuin pitkään käytössä palveleva jättimenestys. Kyseessä on siis sellainen enemmän lapsille tarkoitettu näppäryyspeli, jossa pitää pinseteillä poimia erilaisia "elimiä" koloistaan. Aikuinen oppii tekniikan parilla harjoituskerralla ja peli menettää haasteensa ja viehättävyytensä siihen, lapsilla oivaltaminen voi viedä kauemman ja haastetta säilyy pidempään. Aikuisilla tämä toimii sellaisena peli-iltojen välipelinä, jossa ei ole liikaa haastetta ja nollaa edellisen pelin päästä.

Pikkujouluissa

Olimme eilen pikkujouluissa, vietimme kunnon pitkän kaavan mukaiset pikkujoulut. Aloitimme aamupäivällä töissä nauttimalla ihanan raikasta salaattia, herkullista kinkkukiusausta, marenkeja ja joulutorttuja sekä kuuntelemalla mielenkiintoisia esityksiä. Eli ihan kunnon parin tunnin etkot, tosin ilman nautintoaineita.

Iltapäivää jatkoimme sitten Raatihuoneen kellarissa, jossa syötiin pitkän kaavan mukaan. Aloitettiin tujulla valkoviiniglögillä, joka nautittiin höyryävän kuumana. Alkupaloiksi oli juusto-päärynä salaattia. Olisi ihan oikeasti pitänyt olla kamera mukana, sillä niin kauniisti oli salaatti asetettu esille. Hauskinta oli se, että päärynä oli leikattu pyöreäksi ja viipaloitu kuten Hasselbackan peruna. Koska en ollut itse hoitanut tilausta, en muistanut, mitä oli tarkoitus syödä, joten suhtauduin perin epäluuloisesti lautasella olevaan kylmään perunaan. Onneksi en ollut porukassa ainoa, joka erehtyi. Lautasella oli siis pyöreäksi leikattu, viipaloitu puolikas päärynää, rapeaa salaattia, kasa fetajuusto kuutioita ja palanen patonkia. Kastikkeena oli jotain etikkapohjaista. Ja saatteeksi ritisevän kuivaa, jääkylmää valkoviiniä.

Pääruokana oli ihanalla aurajuustokastikkeella kuorutettua härkää, hunajamarinoitua punajuurta, rosmariiniperunoita, marinoitua punasipulia ja madeirakastiketta. Annos oli todella runsas ja äärettömän herkullinen. Kostukkeeksi punaviiniä talon suosituksen mukaan.

Sitten seurasi yllätys, nimittäin "välimalja" eli kuohuviiniä ja puheita erään työkaverimme eläkkeelle jäämisen kunniaksi. Maljojen jälkeen tarjoiltiin jälkiruokaa, joka oli karpalojäädykettä kuuman kinuskikastikkeen kera. Karpalojäädyke oli mukavan kirpakkaa ja kinuskikastike todella herkullista - sellaista tummanpuhuvaa ja täyteläisen makuista. Se vei kielen mennessään. Ateria viimeisteltiin kahvilla ja Amaretto-likäärillä. Olen tottunut saamaan ravintoloissa keskinkertaista kahvia, ylensä joko liian kylmää, liian väkevää tai liian laihaa, mutta tällä kertaa kahvi oli sopivan vahvuista ja ihanan kuumaa.

Jatkoiksi oli sitten tarjolla Loisto-konsertti, jota tähdittivät Maria Lund ja Yö-yhtye. Ensimmäistä ehdin kuulla muutaman biisin, eikä se oikein sytyttänyt. Toisaalta säälitti, sillä kovin paljon kiinnostunutta yleisöä ei ollut, kun sitten taas Yön aloittaessa sali hulmahti täyteen väkeä ja tunnelma tiivistyi. Eikä Yö pettänyt fanejaan, konsertti oli hieno. Konserttiin sain Herra Kirjoituksen mukaan, joten oli mukava harrastaa nojailujammailua ja nauttia yhdessä musiikista.

Brazil

Pyrin välttämään ylimääräistä hehkutusta kaiken epäterveellisen ollessa kysessä, mutta nyt on ihan pakko mainostaa.

Kun ostan limpsaa, ostan aina ihan oikeaa tavaraa, siis kunnon epäterveellistä sokerilientä. Pyrin juomaan sitä sitten vähemmän, ja korvaamaan hiilihapon tarpeeni juomalla hapollista vettä. Minusta aspartaamilimpsat maistuvat kamalilta, ja juonkin mielummin ihan vesijohtovettä kuin niitä. Lähimmäksi siedettävyyttä pääse Coca-Cola zero ja Pommac light, mutta eivät nekään mitään unelmajuomiani ole.

Tämänkertainen mainospuheeni kohdistuukin sitten ihan siihen itseensä, epäterveellistäkin epäterveelisempään, mutta niin ihastuttavan hyvänmakuiseen sokeriliemeen eli limonadin. Tarkemmin sanottuna Fanta Worldin Brazil-makuun. Jokin siinä tuo mieleen lapsuuden keltaisenvihertävän Friscon, mutta maku on hivenen erilainen- Brazilin väri on kuin sekoitettua limeä, sitruunaa ja hiven appelsiinia eli sellainen vihertävän keltainen. Maku on piristävän sitruunainen taitettuna kuitenkin pehmentävällä appelsiinilla ja mandariinilla. Olen todella ihastunut tähän - kerrankin joku uutuus, jota voi estoitta kehua. Yleensä kun nämä uutuusmaut ovat vähintäänkin erikoisia tai omituisia.

Olisin lisännyt tähän kuvan pullosta, mutta niin täynnä kuin netti yleensä kaikkea on, en löytänyt kunnon kuvaa. Jenkkimarkkinoilla myytävästä hivenen erilaisesta pullosta oli montakin kuvaa, mutta ei suomalaisesta pullosta. Jouduin siis itse näpsäisemään jonkilaisen kuvan tähän lisäkkeeksi. Hieman on erilainen tuo etiketti suomalaisessa ja brasilialaisessa pullossa. Ja samalla tuli todistettua, että ainakin yksi juomaton pullo löytyy varastoistamme.

Testirasvauksia

Päätin seuraavaksi altistaa naamani rasvatestaukseen, mikä tietenkin on hivenen kyseenalaista näin pikkujouluaikaan, mutta toisaalta ei kai se tämän pahemmaksi enää voi mennä.

Ensimmäiseksi otin testiin Yves Rocherin Bio Specific regulation soin hydta-mat -voiteen (kuka muuten on keksinyt sen, että näiden rasvojen nimet pitää olla mahdollisimman pitkiä ja hankalia ja mieluiten sellaista kieltä jota mahdollisimman harva osaa?).Pienestä pussista riitti kerta voiteluun hyvin, ja koska rasvaa oli vain yksi pussi, nämä ovat ensivaikutelmakokemuksia. Rasva levittyi hyvin, tuoksu oli ok, imeytyi myös hyvin. Yleensä useimmat rasvat, joissa on rasvaa ei pelkästään kosteuttava komponentti, jäävät iholleni lillumaan, eivätkä imeydy kunnolla. Tämä siis imeytyi hyvin, kahden tunnin kohdalla iho oli edelleen matta eikä rasva puskenut takaisin, kuten useimmat tapaavat tehdä. Neljän tunnin kohdalla tuli lievä tunne takaisin puskemisesta, mutta vain hyvin lievä, eikä iho silloinkaan kiiltänyt. Kertakokeilun perusteella ihan ok tuote, voisin ostaa itselleni käyttöön.

Toisena testasin Garnier Ultra lift yövoidetta. Siis tarkemmin sanottuna kiinteyttävää ja kohottavaa yövoidetta, joka sisältää rentouttavaa inkivääriä ja kirsikkauutetta. Voide oli pussista puristettuna todella tykyn oloista ja kasvoillekin levitettynä "tykky" on hyvä sana eli paksun rasvainen voide. Voide levittyi tasaisesti ja pussista riitti sekä kasvoille, kaulalle että lopuksi käsiinkin. Voide imeytyi kohtalaisesti, minun iholleni koostumus oli selkeästi liian rasvainen ja paksu, suurin osa imeytyi hyvin, mutta vähän jäi pintaan kellumaan ja piti ihon kiiltävän rasvaisena tuntien ajan (siis siihen asti, kun menin nukkumaan ja lopetin tarkkailun). Tämä ei ollut minun tuotteeni - en tosiaan sano, etteikö se olisi hyvä tuote, mutta ei sovellu pintakuivalle syvältä rasvaiselle iholle.

Tässä vielä kuva näytepussista:

Elävää legendaa

Luovutan tämän postauksen ajaksi kirjoitusvuoron rakkaalle puolisolleni, sillä tätä en osaa itse kertoa, kun en ollut tapahtumissa mitenkään mukana.

Herra Kirjoitus kertoo:
"Työmatkalta poikkesin käymään kaupassa, kaupasta tultuani kävelin autolleni ja menin sisään.
Kun aloin peruttaa autoa, huomasin, että takana oli sen verran liikennettä, että en saanut
peruutettua autoa pois parkkiruudusta, vaan jouduin odottamaan. Odottelin siinä sitten mahdollisuutta peruutukseen, kun yhtäkkiä "pelkääjän puolinen"
ovi aukesi, sisään lykättiin iso postipaketti ja penkille istui aivan vieras nainen.

Katsoin hieman pitkään tätä naista ja kun hän sai oven vedettyä kiinni, katsoi hän minua päin, ja
minä siinä sitten sanomaan että päivää! Vastauksena tervehykseeni sain tuhannesosa sekunnissa punastuvan naisen, joka mutisi jotain anteeksipyyntöön vittaavaa. Hän poistui autostani varmasti 500x nopeammin kuin tuli siihen.

Kun nainen oli poistunut autostani, näin viereisessä autossa nauravan miehen, jonka oletan olleen tämän naisen mies, koska nainen meni siihen autoon todella rivakasti. Todennäköisesti tarkistaen tällä kertaa kuitenkin, kuka kuljettajan paikalla istuu. Itsekin totaalisesti repesin, kun nainen oli autosta poistunut. En tiedä enkä tunne ko. naista, mutta seuraavilla kerroilla hän todennäköisesti katsoo autoa hieman tarkemmin ennen kuin menee sisään istumaan..."

Rouva Jälki-kirjoitus jatkaa:
Mä olen aina kuvitellut, että tämä on elävää legendaa, urbaanisatuja, ettei tällaista tapahdu todellisuudessa, mutta jos mieheni puheisiin on uskomista, niin näyttää sittenkin sattuvan in the real life. Sain muuten aikas makeat naurut, kun ajattelin tuota tilannetta - toivottavasti ei tuu koskaan omalle kohdalle.

rasvaista juttua

Vuoden kierto on taas kääntynyt siihen aikaan, että lämmitykset on kytketty päälle. Oli pakkasta tai ei ihoni reagoi heti tuohon lämmitykseen, ei ihan niin voimakkaasti, jos kyseessä on omakotitalon keskuslämmitys tai uunilämmitys, mutta kerrostalon lämityssysteemit saavat ihoni korpuksi alta nanosekunnin.

Ihollani on siis ihan oma vuodenkierto, ja se päätyy "talvitilaan" kaksi viikkoa siitä, kun lämmitys asunnossamme on kytketty päälle. Pakkanen vielä pahentaa sen kuivumista. Niinpä tähän vuoden aikaan joudun itselleni varsin vieraaseen tilaan eli seurustelemaan rasvapullojen kanssa oikein urakalla.

Tänä iltana käytin neljää eri rasvaa ennen kuin kroppa oli kokonaisuudessaan käsitelty:
vartalolle Lumenen vartalovoidetta, kasvoihin Yves Rocherin kosteuttavaa, jalkoihin Dermosilin Extra-voidetta ja käsiin Provisor-käsivoidetta.

Lumenen vartalovoide on Body aktiva vital day virkistävä vartaloemulsio, jossa on mustaherukan GLA:ta. Vartalovoiteen tuoksu on mielyttävä ja tuote imeytyy hyvin, voisi jopa sanoa, että harvinaisen hyvin. Tuoksu ei ole pistävän voimakas, vaan jää mielyttävän mietona iholle. Tätä tuotetta suosittelen lämpimästi.

Dermosilin Extra-voide on ehdottomasti paras tietämäni jalkavoide. Se ei ole ihmeellisen näköistä, läpikuultavan helmenvalkoista, eikä tuoksukaan ole kummoinen, onkohan sitä edes lainkaan? Tuote kuitenkin imeytyy loistavasti ja pehmitää kovettumia oikein kunnolla. Jalkani kärsivät työni vuoksi, sillä olen niiden päällä suurimman osan päivää ja tuo rasva tekee niille todella ihmeitä. Kuten kuvasta näkyy edellinen pullo on tyhjäksi raapittu (tuote on muuten varsin riittoista eli senkin puolesta voi kehua), koska se on ihan katkaistu jämien saamiseksi käyttöön eli täytyy laittaa uutta tilaukseen. Tämä on yksi ilman tätä en tule toimeen tuotteista.
Provisor-käsivoide on työpaikan kautta hankittu ja se on täyden kympin käsirasva. Se on riittävän kevyttä imeytyäkseen hyvin, siinä on uskomattoman mielyttävä tuoksu ja keveydestään huolimatta se on erittäin tehokas kosteuttaja. Käteni, siis lähinnä kynsinauhat, ovat näin lämmitysaikaan kunnolla kuivat ja tämä tuote toimii sekä käsi- että kynsinauhavoiteena. Tätäkin suosittelen lämpimästi.

Kasvovoiteena olen nyt käyttänyt Yves Rocherin BioSpesific sarjan kosteuttavaa päivävoidetta. Koska en ole rasvafriikki ja oletan, ettei naamani tiedä onko ilta vai aamu, on ko. tuote ollut sekä päivä että iltakäytössä suihkun jälkeen. En muista ihan tarkkaan, missä mielenhäiriössä tämän hankin, mutta kieltämättä tässäkin on monta hyvää puolta. Yleensä minulle käy niin, että löytämäni unelmatuotteet poistuvat markkinoilta viikon tai kahden kuluessa siitä kun olen ne löytänyt, näin on käynyt mm. elämäni parhaille puhdistustuotteille (L'orealin hydra-matt-sarjan puhdistusaine ja Estee Lauderin puhdistusaine) sekä kasvovoitelle (mm. L'orealin rasvaton e-vitamiinivoide pumppupullossa), joten saatan epäillä, ettei tätäkään rasvaa enää ole saatavilla.
Tuoksu on tyypillisen voidemainen, mutta ei missään nimessä paha, imeytyminen tasoa 8, miinusta tulee siitä, että rasva tahtoo pukata takaisin pari tuntia laitosta. Tässä tuotteessa tuo ominaisuus ei ole niin voimakas kuin useimmissa muissa, joten siksi noin korkea arvosana. Säilytän rasvapurkkia jääkaapissa, joten se tuo vielä ihanan viilentävän tunteen iholle. Purkista on nafti puolet jäljellä, joten toivon sen riittävän tämän talven, jotta vasta ensi syksynä täytyisi ryhtyä uuden tuotteen etsintään/purkin ostoon.

Hortonomin hommissa

Rakas puolisoni väittää, että asuntomme muistuttaa epäilyttävästi viidakkoa. En ole asiasta ihan samaa mieltä, etenkään nyt, kun iso viirivehkamme joutui syksyllä hävitykseen jouduttuaan jonkinlaisen ötökkäinvaasion kohteeksi ja yksi isoista tuoksuvista lohikäärmepuistamme muutti herra kirjoituksen sisaren luo.

Viimeisin menetykseni hortonomian alalla on värinokkonen. Olen kuolannut sellaista jo pitkään ja kun äiti sitten viime vappuna voitti yhden vappuarpajaisissa varasin heti itselleni siitä alun. Kesällä sainkin kullannuppusen kotiin ja koetin häntä hellästi hoivailla. Kaikesta hoivastani ja rakkaudestani huolimatta tuo kukkanen osoitti niin suuria kärsimyksen merkkejä, että pyysin herra Kirjoituksen vanhempia ottamaan sen hoitoonsa, josko se vaikka selviäisi hengissä. Juu, selvisihän se, kasvaa ja rehottaa, niin että kateeksi käy.

Olen sitkeää sorttia, enkä ihan pienistä anna periksi eli kun äiti pisti rehottavaa nokkostaan seuraavan kerran palasiksi, toin meille syksyllä taas uuden kukkasen alun. Se ehti asua kanssamme noin kaksi kuukautta, kun lopputulos oli tämä:

En ymmärrä, mitä oikein teen väärin, sillä äidin jo moneen kertaan leikelty kukkanen näyttää tältä:
Olen päättänyt, että keväällä teen kolmannen ja viimeisen yrityksen ja leikkaan itselleni vielä yhden alun äidin nokkosesta ja toivon, että kesä ja aurinko sekä suuri ja palava rakkauteni pitävät sen hengissä edes syksyyn. Sitäkin enemmän tuo nokkosen viihtymättömyys kummastuttaa, kun kaikki muut kukkaset ovat viihtyneet ihan hyvin, jotkin herra Kirjoituksen mielestä jopa liiankin hyvin ja vaativat aivan liikaa vettä juodakseen - hän kuulemma vain odottaa, että taloyhtiö alkaa laskuttaa meiltä kolmannenkin henkilön vedenkulutuksen sen takia, koska kukkasemme käyttävät vettä niin runsaasti.

sinistä ja valkoista

Hyvää Itsenäisyyspäivää!





Tänään ei ole tarjolla turhia löpinöitä tai muutakaan juttua. Keskittykää vaikka linnajuhlien pukuloistoon tahi loistamattomuuteen.

Jouluntaikaa

Esipuhe: Tämän postauksen aihe on pyörinyt mielessäni jo viisi tai kuusi viikkoa, mutta en ole saanut kirjoitusta tehtyä, sillä se vaatii oikean mielentilan; ei liian kärkästä ja kriittistä, mutta ei myöskään liian hempeää ja pehmoa.

Teksti:

Me elämme vaikeita aikoja, nimittäin me kaltaiseni ihmiset, joiden joulu ei ala lokakuusta. Pidän joulusta, nautin hyvästä ruoasta ja rauhallisesta yhdessäolosta, iloisesta yhdessä tekemisestä, jopa useimmista jouluvalmisteluista, mutta vasta joulukuussa ja mielummin puolen välin jälkeen.

En voi sietää jouluhössötyksen alkamista lokakuusta, yksi kaupoista soittaa kulkusia, toinen rekiretkeä ja kolmas torveaa, että joulupukki matkaan jo käy. Kaikissa on hyllyt täynnä mitä erilaisempaa joulukrääsää, on palloa, killutinta, nauhoja, letkuja, pötköjä, välkkyviä valoja, värillisiä valoja, soittavia valoja, miljoonaa sorttia kynttilöitä ja kaikki kuorutettuna ah-niin-ihanalla-amerikkalais-tyylisellä keinolumella ja on-niin-ihanaa-kun-on-joulu-kliseellä. Samaan aikaan taivas on musta ja piiskaa alas vihmovaa vettä ja nurmikot vihertävät niin kuin maaliskuussa konsanaan ja joulupukin reen luisto on luokkaa nolla tai nolla miinus. Ihmiset ovat mieluummin kuin myrkyn nielleitä kuin iloisella jouluhengellä kuorutettuja - onneksi lokakuussa ei sentään tapella hampaat irvessä viimeisestä nallesta niin kuin tehdään sitten joulukuun 23. päivä, kun ostohysteria on vallannut ihmiset.

Minä en mitenkään, millään ilveellä jaksa innostua joulusta lokakuussa. Yhdenkään kauppiaan on turha ripustaa esille yhtään joulutavaraa tai mitään siihen suuntaan viittaavaa krääsää - ne saavat minut vain pahalle tuulelle. Kun joku vielä lataa kaupan ämyreihin soimaan kulkuset tai rekiretken tai jouluyön, voi olla varma, etten poikkea kyseiseen liikkeeseen ennen kuin jouluhäsä on ohi. Olen monta kertaa pohtinut sitä, olenko ihan oikeasti ainoa laatuani - ovatko kaikki muut ihmiset niin jouluhenkisiä, että kukaan muu ei kärsi materialistisen joulun ylituputtamisesta ja siitä, että joulusesonki alennusmyynteineen kaikkineen kestää melkein neljä kuukautta. Se kun alkaa lokakuun puolesta välistä ja loppuu jonnekin helmikuun puolen välin kieppeille.

Mitä lähemmäs joulu tulee, sitä pahempi minun on liikkua missään, koska kaupat yksi toisensa jälkeen täyttyvät jouluhuumasta. Pahimmalla ajalla eli marraskuun viimeisen ja joulukuun ensimmäisen viikon aikana, yritän olla menemättä kauppaan lainkaan, herra Kirjoitus saa hoitaa välttämättömät ostokset ja minä nyhdän "vanhoista varastoista" täydennystä niihin. Joulukuun puolessa välissä olen saanut sen verran siedätyshoitoa, että kestän pikaisen piipahduksen maitokaupassa, viikonloppushoppailua välttelen edelleen, sillä silloin liikkeellä on niin paljon ihmisiä ettei sekaan kunnolla mahdu. Jouluun kun mielestäni kuuluu niin paljon muutakin kuin vain tavaraa ja krääsää...

Joulu on ihana asia, mutta eihän juhannustakaan juhlita toukokuun alusta elokuuhun, miksi joulua sitten pitäisi juhlia lokakuusta helmikuuhun ja vielä kaikella sillä krääsällä kuorutettuna?

Voisinkin heittää haasteen jollekin kauppiaalle: miten olisi yksi liike, johon ei laitettaisi joulukoristeita ennen joulukuun viidettätoista. Siis tietenkin tavallinen ruokakauppa, josta me joulukammoiset, jos meitä on muita kuin minä, voisimme hakea ruokatavaramme ilman, että tarvitsee pelätä joutuvansa jouluattakin kohteeksi.

Marraskuun lankeemukset

Pääsin melkein koko marraskuun loppuun lankeamatta mihinkään kiellettyyn, mutta kirpputorikäynti 28.11. osoittautui kohtalokkaaksi. Kulutin ihan ruhtinaalliset 6 euroa laukkuun ja jakkuun.

Kirjekuorimallisen, tummansinisen, kultakoristeisen ja ketjuhihnaisen uudenveroisessa kunnossa olevan tyypillisen kasarilaukun hinta oli 2 euroa, joten en voinut jättää sitä ostamatta. En siitäkään huolimatta, että en nopeasti osaa sanoa, onko minulla mitään, minkä kanssa tätä käyttäisin, sillä vaatekaapissani ei juurikaan ole tummansinisiä vaatteita. Onko tässä sitten hyvä (teko)syy hankkia tummansiniset kengät (äidillä olisi ollut juuri täydelliset kengät tähän, vahinko vain, että olivat numeron liian pienet minulle ja tulivat myydyiksi huuto.netissä) tai teettää vihdoin se tummansininen virkanaisen jakkupuku, jonka kankaat ovat olleet valmiina melkein vuosikymmenen.




Toinen löytö on tummanruskea vetoketjujakku, joka olisi ehdottoman täydellinen, mikäli vetoketju olisi ollut kullanvärinen. Vetoketju on hopeanhohtoinen, mutta ei se silti tee jakusta hutiostosta, sellaisen kymppi miikan vaatteen vain. Kuvassa jakku näyttää liian vaalealta, todellinen väri on sellainen herkullinen suklaanruskea siis juuri se väri, jota vaatekaapistani löytyy lukuisten vaatekappaleiden verran. Hihat suorat, helma suora, v-mallinen kaula-aukko, sivuissa pienet halkiot ja kunto uudenveroinen. Hintalapun 4 euron hinta ei mielestäni ollut mahdoton, joten tämä muutti meille. Pakkohan se oli ottaa, kun mukana ollut puolisoni totesi, että tuo on niitä suoraan sinun vaatekaapistasi vaatteita... En vielä ehtinyt mallata, kuinka monen muun vaatekaappini kanssa tuo mätsää täydellisesti (sillä pistin jakun suoraan pesuun ja se on vielä kuivumassa), mutta uskoisin, että parien housujen, yhden hameen, yhden mekon ja kaksien kenkien ja kahden laukun. Toivottavasti löytyy vielä enemmänkin komboja, joiden kanssa tätä käyttää - tervetuloa penkomaan vaatekaappiani Ievuskainen.

Nyt kipuilen yhden huuto.netti paketin kanssa, siinä olisi kivoja t-paitoja (yksi sellainen joka sopisi tuohon laukkuun) ja parit mukavat housut. Jos se muuttaa meille, esittelen sen myöhemmin.

Ihana aamu

Liftasin tänä aamuna herra Kirjoituksen kyytiin, koska halusin käydä kaupungin toisella laidalla kaupassa ja hän oli menossa sinne päin. Aamu vaikutti niin ihanalta, että ajatus takaisin kävelemisestä tuntui suorastaan taivaalliselta, vaikka pakkasta olikin 7 astetta.

Harmitti suunnattomasti, etten ollut älynnyt ottaa kameraa mukaan kauppareisulle, sillä sieltä olisi saanut tosi upeita kuvia. Tällä kertaa tarjoilen sitten puolivillaisia kuvia, parvekkeeltamme napsittuna, kuvaamaan tämän aamun ihanuutta, jolloin aurinko paistoi pakkasen huurruttamiin kimalteisen valkoisiin puihin.

Voi kunpa kaikki aamut olisivat tällaisia.


Ensimmäiset kuvat napattu kymmenen aikaan, toiset auringon noustua lakikorkeuteensa puoli kahdentoista aikaan. Valitettavasti kamera ei kykene toistamaan sitä kaunetta, minkä aurinko saa huurteisista puista esiin.