HAA,olen edistynyt kaavamuokkauksessa, nimittäin siinä osassa, että muokataan vartalo kaavoihin sopivaksi eikä kaavoja vartaloon sopivaksi. Olen ottanut yhden pienen askeleen ajatuksesta jo käytännön suuntaan. Poljin nimittäin pyörällä anoppilaan saunaan tiistaina, kohtuullisen vaatimaton 12 km lenkki, pyörä jäi sinne kun tulin autolla herra Kirjoituksen kanssa kotiin. Tämän kuontalon kanssa kun ei oikein viitsi jäädyttää itseään saunan jälkeen - hiukseni kuivuvat niin hitaasti, että pää vetää väkisinkin viileäksi saunan jälkeen.
Tänään on sitten tarkoitus pistää vähän paremmaksi. Vajaan 6 km:n kävely valtatien varresta appelaan ja sitten se 12 km pyörällä takaisin. Kunhan vain saisin homman toistettua säännöllisesti...Huomenna en ehdi, mutta lauantaina voisi taas painella pyörällä saunomaan ja hakea su aamulla pyörän pois.
Täytyy alkaa tarkemmin pohtia, mitä kaikkea sitä ihan oikeasti voisikaan tehdä rapistuvan kroppansa eteen, jos vaikka saisi irti itsestään vähän enenmmänkin sekä suorituksia että kiloja.
torstai 31. heinäkuuta 2008
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Vaatteet on mun aatteet
Kuulun niihin onnellisiin tai onnettomiin, joille työnantaja tarjoaa työasun. Olen siis kolmen vaatteen ihmisiä, kuten eräs kanssani samassa työpaikassa työskentelevä kerran määritteli. Tämän kaivannee hivenen selitystä: työmatkalle ihminen tarvitsee tuulipuvun tai veryttelypuvun (emmehän muuten olisi suomalaista tuulipukukansaa ja erottuisimme liikaa massasta) siis ensimmäinen asu, työnantaja tarjoaa työpuvun siis toinen asu ja kolmas onkin sitten yöpuku - ja oikeastaan juuri muuta ei ihminen sitten tarvitsekaan, no ehkä tuulipukuja on syytä olla kaksi, jos harrastaa sen verran tiukkatahtista urheilua, että puku hikoaa, eikä omista kuivausrumpua, että sen saisi pesun jälkeen seuraavaksi aamuksi kuivaksi.
Toisaalta kun miettii, niin onhan se aika helppoa - ei koskaan tarvitse miettiä sitä, mitä laittaisi töihin päälle. Vaan töihin voi tosiaan lampsia siinä tuulipuvussa ja siellä sitten vetää valmiiksi pestyt ja silitetyt vaatteet päälle, aina on siistin näköinen, eikä tasan erotu porukasta. Minä olen niin laiska pukeutuja, etten varmaan ikinä kärsisi riisumiskompleksista niin kuin me erään ex-työkaverimme valituksen olemme nimenneet. Hänen elämänsä suurin ongelma (ainakin silloin) tuntui olevan se, että kun hän oli kotona saanut pukeuduttua ja laitettua korut yms., hänen täytyi työpaikalle ehdittyään alkaa riisua niitä ja pukeutua siihen samanlaiseen vaatteeseen, jota kaikki muutkin käyttävät. Hän on nyt sitten päätynyt muihin hommiin ja saa pitää ihanat omat vaatteensa päällään kautta päivät - hänen kohdallaan uskonkin, ettei vaatteidenvaihto ollut mitään helppoa, sillä hänen normaalipukeutumisensa vastasi meikäläisen linnajuhlatlookia. Toisin kuin joidenkin muiden, en koskaan nähnyt kyllä hänen vievän vaatteita kotiinsa tuunattavaksi, mutta veikkaan sen johtuvan siitä, ettei hän yksinkertaisesti osannut tehdä niille mitään. Nämä eräät muut sen sijaan ovat tuunanneet koko työnantajan tarjoaman vaatepartensa uuteen uskoon, niin tiukoiksi, piukoiksi ja piukeiksi sekä lyhyiksi, että luulisi sellaisten kanssa työskentelyn olevan hankalaa. Tämän he tekevät ilmeisesti korostaakseen hoikkaa ja kaunista vartaloaan... Ihan en olisi asiasta saamaa mieltä, jos tiukka puku tuo kaikki makkarat, ne olemattomimmatkin, esiin, mutta se onkin vain minun mielipiteeni.
Työvaatetus talon puolesta aiheuttaa tosin sen, että todellinen vaatteiden tarve on edellä kuvattuun tapaan varsin pieni. Jos sitä nyt ei ihan tuulipuvulla ja yöpuvulla pärjääkään, niin paljon erilaisia vaatteita ei kyllä tarvikaan. Ei ainakaan minun kaltaiseni ihminen, joka ei enää rieku kaupungilla baareissa ja kahviloissa, vaan käpertyy herra Kirjoituksen kainaloon siinä venyneessä yöpaidassa silloin kun muut lähtevät baanalle. Tämä vähäinen vaatetarve aiheuttaa myös sen, että moni vaate jää kaupassa (silloin harvoin kun sinne eksyn) joko tangolle (en jaksa edes sovittaa, kun ei kuitenkaan ole tarvetta) tai sitten sovitettuna rekkiin (en minä tätä osta, kun en kuitenkaan koskaan tarvitse). Todella monta vaatetta, sellaisiakin, jotka oikeasti ovat olleet sopivia, olen jättänyt kauppaan, mietittyäni hetken, missä niitä käyttäisin. Toki koulutusmatkoilla ja työnantajan edustustilaisuuksissa pitäisi olla tyylikkäät vaatteet, mutta yllättävästi niitä yhdistelmiä löytyy vanhoja varastoja penkomalla, varsinkin kun Ievuskainen avustaa asiassa ja avaa oman vaatekaappinsa ovet lainailuille.
Yritän pitää herra Kirjoitukselle antamani lupauksen, etten koskaan valita, ettei minulla ole mitään päälle pantavaa, vaan yritän keksiä aina jotakin. Tosi asia kuitenkin on, että minulla niin kuin varmasti useimmilla naisilla, on valtavat määrät vaatteita, tai otanpa askeleen takaisin päin, minulla on valtava määrä rätei ja lumpui, vaatteista en olisi niinkään varma. Tavaraa on siis runsaasti, sen sopivuudesta ei sitten enää olekaan takuuta, sillä ikuisena painojojona vaatekaapissani on tällä hetkelläkin varmaan kolmannes tavaraa, joka ei sovi päälle eli on liian suurta tai pientä, mutta joka tapauksessa sellaista, että se ehkä saattaisi sopia seuraavan jojoamisvaiheen ääripään osuessa kohdalle eli eihän sellaista voi hävittää...Toinen kolmannes on niitä vaatteita, joita en ole joko koskaan käyttänyt tai käyttänyt ehkä kerran, mutta ne on pankottu vaatekaappiin odottamaan hetkeä, jolloin niitä ehkä käytetään... Se viimeinen kolmannes on sitten ne aktiivikäytössä olevat vaatteet.
Hamsteri minussa ei vain yksinkertaisesti anna hävittää kaapista noita "kyllä minä sitä vielä pidän"- vaatteita, vaikka se järkevämpi puoli minussa uskoo vakaasti, että kaikkein fiksuinta olisi hävittää vaatteet, joita ei ole pitänyt viimeiseen vuoteen tai kahteen. Toistaiseksi hamsteri on voitolla, mutta ehkä minä sitten siivoan vaatekaappini ja hävitän kaikki ylimääräiset, sopimattomat ja käyttämättömät vaatteet kun vihdoin mahdun kokoon 42. Eli siis en tällä menolla ikinä...
Vaatteet tosiaan tuntuvat viihtyän vaatekaapissani jo senkin takia, että olen parantumaton vaatteissa roikkuja, mikä tarkoittaa sitä, että käytän vaatteeni niin loppuun, ettei niistä juuri mitään jää jäljelle. Jos omaa perhettäni ei lasketa mukaan, uskon olevani tässä asiassa kovinkin ainutlaatuinen - tämäkin siis vain siihen asti kunnes joku pudottaa minut jälleen maankamaralle takaisin. Olen tosiaan aina kuvitellut, että meidän perhe on ainoa, jossa vanhat ja loppunpidetyt puuvillavaatteet silputaan räteiksi ja rikkinäisiä sukkia käytettään pölyjen pyyhintään (ilmainen Kaloriinan niksivinkki: ei ole parempaa pölynkerääjää kuin ohut nailonsukka, toimii sekä hyllyssä että lattialla...), mutta muutama vuosi sitten eräs työkaerini vähän häpeillen kertoi tekevänsä vanhoista t-paidoistaan rättejä, eikä tietenkään ensialkuun voinut ymmärtää, miksi nauroin vedet silmissä. Kun sitten selitin asian, maistui nauru hänellekin.
Minä tosiaan jaan vaatekaappini sisällön suunnilleen seuraavasti:
1) Juhlavaatteet, joita käytetään isoissa tilaisuuksissa ja todellisissa juhlissa, kuten häissä, 50-vuotispäivillä jne. Sisältää pääsääntöisesti pitkiä mekkoja/ hameita ja niihin sopivia jakkuja ja toppeja + huiveja
2) Paremmat vaatteet, jotka ovat sitten niitä, joita käytetään koulutusmatkoilla, edustustilaisuuksissa ja vähän vaatimattomammissa kekkereissä. Tähän kategoriaan lasketaan jakkupuvut eli housut tai hame ja jakku ja myös kotelomekko&jakku yhdistelmät sopivine paitapuseroineen ja toppeineen, myös muutamat suorat housut ja irtojakku sekä neule sopivat tähän kastiin
3) Arkivaatteet ovat niitä, joita käytettään kaupungilla liikkuessa ja normaaleissa ei-juhlallisissa kyläilytilanteissa. Tähän kastiin kuuluu sitten vaatetta laidasta laitaan ja tilanteesta toiseen, on farkkua, hametta, suoraa housua, neuletta, paitista, toppia, t-paitaa jne. Siis lyhyesti sanottuna siistiä ja vähemmän siistiä perusvaatetta, valtaosan vaatekaappini sisällöstä voi laskea kuuluvan tähän kastiin.
Alajakona voidaan vielä ottaaarkivaatteista esiin työmatkavaatteet, jotka hävettävän usein kyllä ovat mallia tuulipuku tai verkkarit ja t-paita/collegepaita, mutta puolustelen itseäni sillä, erityisesti talvisaikaan, että on pimeä kun lähden ja pimeä kun tulen, ja jos liikun riittävän nopeasti sen pimeän keskellä, ei kukaan kiinnitä huomiota siihen, mitä minulla on räntäsateessa ylläni. Tai ehkä kiinnittäisi, jos olisin liikkeellä bikineillä tai korkkareilla ja minihamosella, mutta virttynyt tuulipuku sekoaa massaan hyvin ;-)
4) Kotivaatteet eli ne kauhtuneet verkkarit ja venähtänyt t-paita, asusteita, joilla en liikkuisi ulkona kuin hätätilassa ja silloinkin vain lähikauppaan/postiin ja äkkiä takaisin, mutta jotka palvelevat vielä ihan hyvin kotikäytössä
5) Ranch-vaatteet, jo lähes elämänkaarensa loppun tulleet vaatteet siirretään käytettäväksi "mökki"vaatteina maalla, missä ne vielä palvelevat ihan hyvin. Ei siellä tarvitse vaatteiden enää olla niin viimeisenpäälle ja siellä on oikeasti aina jotain sellaista tekemistä, että vaatteet likaantuvat ja repeävät, varsinkin kun ranchina toimii vanha maalaistalo ympäristöineen, siellä todella on aina sitä tekemistä. En muuten ymmärrä, miten tietyt henkilöt voivat antaa mökkeilystä sellaisen kuvan, ettei mökillä muuta tehdä kuin keekoillaan hienot vaatteet päällä ja ehkä hivenen grillataan makkaraa ja heitetään tikkaa...Vai johtuuko tämä siitä, että kyseiset henkilöt eivät oikeasti omista mökkiä ja vain käväisevät jonkun toisen mökillä, jossa kaikki on valmiina kun tullaan ja jäljet siivotaan, kun vieraat ovat lähteneet. No nyt mentiin jo niin pitkälle sivujuonteelle, että on viisainta palata takaisin.
Sanomattakin lienee selvää, että jokaiseen luokkaan kuuluvat sitten myös omat alusvaatteensa, asusteensa ja jopa yöasunsa - eihän sitä nyt voi työmatkalla nukkua samanlaisessa venyneessä yöpaitulissa kuin kotona ;-)
Se, mitä minulta vielä puutuu, ja jota koko ajan metsästän on laadukas musta perushousupuku, mallia, jota voi pitää 20 vuotta, jos vaan mahtuu sisään. Ongelmana tässä on ollut se, että nuukana ihmisenä en haluaisi maksaa itseäni kipeäksi tuosta ja mitään huippulöytöä huippuhalvalla ei ole tullut vastaan. Toinen, mitä mieleni on alkanut tehdä ovat tietyt kengät, enkä tietenkään löytänyt niistä kuvaa tähän laitettavaksi, mutta nämä ovat jo aika lähellä. Ne, mitä ihan todella haluaisin, ovat vastaavan malliset, mutta punaista lakeria ja valkoisilla palloilla. Siis ehtaa fiftari-henkeä. Oi Elli-täti, mikset jättänyt minulle perinnöksi sellaisia, kun niin monta muuta kivaa fiftarijuttua sinulta sain. Nämäkin olisivat kivat, pitänee lopettaa Nelliinan blogin lukeminen, ennen kuin herra Kirjoitus tekee koneellemme blogi eston.
Toisaalta kun miettii, niin onhan se aika helppoa - ei koskaan tarvitse miettiä sitä, mitä laittaisi töihin päälle. Vaan töihin voi tosiaan lampsia siinä tuulipuvussa ja siellä sitten vetää valmiiksi pestyt ja silitetyt vaatteet päälle, aina on siistin näköinen, eikä tasan erotu porukasta. Minä olen niin laiska pukeutuja, etten varmaan ikinä kärsisi riisumiskompleksista niin kuin me erään ex-työkaverimme valituksen olemme nimenneet. Hänen elämänsä suurin ongelma (ainakin silloin) tuntui olevan se, että kun hän oli kotona saanut pukeuduttua ja laitettua korut yms., hänen täytyi työpaikalle ehdittyään alkaa riisua niitä ja pukeutua siihen samanlaiseen vaatteeseen, jota kaikki muutkin käyttävät. Hän on nyt sitten päätynyt muihin hommiin ja saa pitää ihanat omat vaatteensa päällään kautta päivät - hänen kohdallaan uskonkin, ettei vaatteidenvaihto ollut mitään helppoa, sillä hänen normaalipukeutumisensa vastasi meikäläisen linnajuhlatlookia. Toisin kuin joidenkin muiden, en koskaan nähnyt kyllä hänen vievän vaatteita kotiinsa tuunattavaksi, mutta veikkaan sen johtuvan siitä, ettei hän yksinkertaisesti osannut tehdä niille mitään. Nämä eräät muut sen sijaan ovat tuunanneet koko työnantajan tarjoaman vaatepartensa uuteen uskoon, niin tiukoiksi, piukoiksi ja piukeiksi sekä lyhyiksi, että luulisi sellaisten kanssa työskentelyn olevan hankalaa. Tämän he tekevät ilmeisesti korostaakseen hoikkaa ja kaunista vartaloaan... Ihan en olisi asiasta saamaa mieltä, jos tiukka puku tuo kaikki makkarat, ne olemattomimmatkin, esiin, mutta se onkin vain minun mielipiteeni.
Työvaatetus talon puolesta aiheuttaa tosin sen, että todellinen vaatteiden tarve on edellä kuvattuun tapaan varsin pieni. Jos sitä nyt ei ihan tuulipuvulla ja yöpuvulla pärjääkään, niin paljon erilaisia vaatteita ei kyllä tarvikaan. Ei ainakaan minun kaltaiseni ihminen, joka ei enää rieku kaupungilla baareissa ja kahviloissa, vaan käpertyy herra Kirjoituksen kainaloon siinä venyneessä yöpaidassa silloin kun muut lähtevät baanalle. Tämä vähäinen vaatetarve aiheuttaa myös sen, että moni vaate jää kaupassa (silloin harvoin kun sinne eksyn) joko tangolle (en jaksa edes sovittaa, kun ei kuitenkaan ole tarvetta) tai sitten sovitettuna rekkiin (en minä tätä osta, kun en kuitenkaan koskaan tarvitse). Todella monta vaatetta, sellaisiakin, jotka oikeasti ovat olleet sopivia, olen jättänyt kauppaan, mietittyäni hetken, missä niitä käyttäisin. Toki koulutusmatkoilla ja työnantajan edustustilaisuuksissa pitäisi olla tyylikkäät vaatteet, mutta yllättävästi niitä yhdistelmiä löytyy vanhoja varastoja penkomalla, varsinkin kun Ievuskainen avustaa asiassa ja avaa oman vaatekaappinsa ovet lainailuille.
Yritän pitää herra Kirjoitukselle antamani lupauksen, etten koskaan valita, ettei minulla ole mitään päälle pantavaa, vaan yritän keksiä aina jotakin. Tosi asia kuitenkin on, että minulla niin kuin varmasti useimmilla naisilla, on valtavat määrät vaatteita, tai otanpa askeleen takaisin päin, minulla on valtava määrä rätei ja lumpui, vaatteista en olisi niinkään varma. Tavaraa on siis runsaasti, sen sopivuudesta ei sitten enää olekaan takuuta, sillä ikuisena painojojona vaatekaapissani on tällä hetkelläkin varmaan kolmannes tavaraa, joka ei sovi päälle eli on liian suurta tai pientä, mutta joka tapauksessa sellaista, että se ehkä saattaisi sopia seuraavan jojoamisvaiheen ääripään osuessa kohdalle eli eihän sellaista voi hävittää...Toinen kolmannes on niitä vaatteita, joita en ole joko koskaan käyttänyt tai käyttänyt ehkä kerran, mutta ne on pankottu vaatekaappiin odottamaan hetkeä, jolloin niitä ehkä käytetään... Se viimeinen kolmannes on sitten ne aktiivikäytössä olevat vaatteet.
Hamsteri minussa ei vain yksinkertaisesti anna hävittää kaapista noita "kyllä minä sitä vielä pidän"- vaatteita, vaikka se järkevämpi puoli minussa uskoo vakaasti, että kaikkein fiksuinta olisi hävittää vaatteet, joita ei ole pitänyt viimeiseen vuoteen tai kahteen. Toistaiseksi hamsteri on voitolla, mutta ehkä minä sitten siivoan vaatekaappini ja hävitän kaikki ylimääräiset, sopimattomat ja käyttämättömät vaatteet kun vihdoin mahdun kokoon 42. Eli siis en tällä menolla ikinä...
Vaatteet tosiaan tuntuvat viihtyän vaatekaapissani jo senkin takia, että olen parantumaton vaatteissa roikkuja, mikä tarkoittaa sitä, että käytän vaatteeni niin loppuun, ettei niistä juuri mitään jää jäljelle. Jos omaa perhettäni ei lasketa mukaan, uskon olevani tässä asiassa kovinkin ainutlaatuinen - tämäkin siis vain siihen asti kunnes joku pudottaa minut jälleen maankamaralle takaisin. Olen tosiaan aina kuvitellut, että meidän perhe on ainoa, jossa vanhat ja loppunpidetyt puuvillavaatteet silputaan räteiksi ja rikkinäisiä sukkia käytettään pölyjen pyyhintään (ilmainen Kaloriinan niksivinkki: ei ole parempaa pölynkerääjää kuin ohut nailonsukka, toimii sekä hyllyssä että lattialla...), mutta muutama vuosi sitten eräs työkaerini vähän häpeillen kertoi tekevänsä vanhoista t-paidoistaan rättejä, eikä tietenkään ensialkuun voinut ymmärtää, miksi nauroin vedet silmissä. Kun sitten selitin asian, maistui nauru hänellekin.
Minä tosiaan jaan vaatekaappini sisällön suunnilleen seuraavasti:
1) Juhlavaatteet, joita käytetään isoissa tilaisuuksissa ja todellisissa juhlissa, kuten häissä, 50-vuotispäivillä jne. Sisältää pääsääntöisesti pitkiä mekkoja/ hameita ja niihin sopivia jakkuja ja toppeja + huiveja
2) Paremmat vaatteet, jotka ovat sitten niitä, joita käytetään koulutusmatkoilla, edustustilaisuuksissa ja vähän vaatimattomammissa kekkereissä. Tähän kategoriaan lasketaan jakkupuvut eli housut tai hame ja jakku ja myös kotelomekko&jakku yhdistelmät sopivine paitapuseroineen ja toppeineen, myös muutamat suorat housut ja irtojakku sekä neule sopivat tähän kastiin
3) Arkivaatteet ovat niitä, joita käytettään kaupungilla liikkuessa ja normaaleissa ei-juhlallisissa kyläilytilanteissa. Tähän kastiin kuuluu sitten vaatetta laidasta laitaan ja tilanteesta toiseen, on farkkua, hametta, suoraa housua, neuletta, paitista, toppia, t-paitaa jne. Siis lyhyesti sanottuna siistiä ja vähemmän siistiä perusvaatetta, valtaosan vaatekaappini sisällöstä voi laskea kuuluvan tähän kastiin.
Alajakona voidaan vielä ottaaarkivaatteista esiin työmatkavaatteet, jotka hävettävän usein kyllä ovat mallia tuulipuku tai verkkarit ja t-paita/collegepaita, mutta puolustelen itseäni sillä, erityisesti talvisaikaan, että on pimeä kun lähden ja pimeä kun tulen, ja jos liikun riittävän nopeasti sen pimeän keskellä, ei kukaan kiinnitä huomiota siihen, mitä minulla on räntäsateessa ylläni. Tai ehkä kiinnittäisi, jos olisin liikkeellä bikineillä tai korkkareilla ja minihamosella, mutta virttynyt tuulipuku sekoaa massaan hyvin ;-)
4) Kotivaatteet eli ne kauhtuneet verkkarit ja venähtänyt t-paita, asusteita, joilla en liikkuisi ulkona kuin hätätilassa ja silloinkin vain lähikauppaan/postiin ja äkkiä takaisin, mutta jotka palvelevat vielä ihan hyvin kotikäytössä
5) Ranch-vaatteet, jo lähes elämänkaarensa loppun tulleet vaatteet siirretään käytettäväksi "mökki"vaatteina maalla, missä ne vielä palvelevat ihan hyvin. Ei siellä tarvitse vaatteiden enää olla niin viimeisenpäälle ja siellä on oikeasti aina jotain sellaista tekemistä, että vaatteet likaantuvat ja repeävät, varsinkin kun ranchina toimii vanha maalaistalo ympäristöineen, siellä todella on aina sitä tekemistä. En muuten ymmärrä, miten tietyt henkilöt voivat antaa mökkeilystä sellaisen kuvan, ettei mökillä muuta tehdä kuin keekoillaan hienot vaatteet päällä ja ehkä hivenen grillataan makkaraa ja heitetään tikkaa...Vai johtuuko tämä siitä, että kyseiset henkilöt eivät oikeasti omista mökkiä ja vain käväisevät jonkun toisen mökillä, jossa kaikki on valmiina kun tullaan ja jäljet siivotaan, kun vieraat ovat lähteneet. No nyt mentiin jo niin pitkälle sivujuonteelle, että on viisainta palata takaisin.
Sanomattakin lienee selvää, että jokaiseen luokkaan kuuluvat sitten myös omat alusvaatteensa, asusteensa ja jopa yöasunsa - eihän sitä nyt voi työmatkalla nukkua samanlaisessa venyneessä yöpaitulissa kuin kotona ;-)
Se, mitä minulta vielä puutuu, ja jota koko ajan metsästän on laadukas musta perushousupuku, mallia, jota voi pitää 20 vuotta, jos vaan mahtuu sisään. Ongelmana tässä on ollut se, että nuukana ihmisenä en haluaisi maksaa itseäni kipeäksi tuosta ja mitään huippulöytöä huippuhalvalla ei ole tullut vastaan. Toinen, mitä mieleni on alkanut tehdä ovat tietyt kengät, enkä tietenkään löytänyt niistä kuvaa tähän laitettavaksi, mutta nämä ovat jo aika lähellä. Ne, mitä ihan todella haluaisin, ovat vastaavan malliset, mutta punaista lakeria ja valkoisilla palloilla. Siis ehtaa fiftari-henkeä. Oi Elli-täti, mikset jättänyt minulle perinnöksi sellaisia, kun niin monta muuta kivaa fiftarijuttua sinulta sain. Nämäkin olisivat kivat, pitänee lopettaa Nelliinan blogin lukeminen, ennen kuin herra Kirjoitus tekee koneellemme blogi eston.
Bloggari
Aloitan tekemällä tunnustuksia, sillä minustakin on tullut bloggari, ei siis siinä mielessä, että kirjoittelen sekavia ajatuksiani tänne, vaan siinä suhtessa, että olen alkanut säännöllisesti seurata erästä blogia. No, ollakseni rehellinen, olen jo pidemmän aikaa lukenut Rakel Liekin elleihin kirjoittamaa blogia, joka löytyy osoitteesta http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/himoa-hipelointia/ . Alunperin eksyin sinne luettuani jonkun Rakelin haastattelun, jossa hän antoi itsestään kuvan varsin jalat maassa kulkevana ihmisenä, jolla on maalaisjärjellisiä mielipiteitä. Samaa täytyy sanoa blogistakin -ainakin useimmilta osin, joissakin kohtia tosin tapahtuu yli- tai alilyöntejä, mutta onneksi harvemmin.
Mutta sitten itse asiaan, eli siihen nimenomaiseen blogiin, jonka syytä tämä kaikki on. Olen lukenut Nelliinan ( http://nelliina.blogspot.com/ ) kirjoituksia jo parin kuukauden ajan, välillä hihitellen, välillä kauhistellen, välillä taas pohtien, miten erilaisia kahden suunnilleen saman ikäsen ihmisen elämät voivatkaan olla. Oikeastaan Nelliinan blogin lukeminen sai minut alunperin ryhmymään kirjoittamaan tätä omaa blogianikin - lähinnä itseni iloksi, sillä koska en juurikaan käsittele pintatrendijuttuja, enkä edelleenkään ole linkittänyt tätä mihinkään blogilistalle, jäävät lukijamäärätkin siihen kolmeen; Ievuskaiseen, herra Kirjoitukseen ja minuun itseeni.
Joka tapauksessa täytyy mainostaa, että Nellinan blogi on hauskaa tyttöhömppää, vaikka ei se osiltaan voisi olla kauempana minun maailmastani, minä kun inhoan kaupoissa kiertelyä ja varsinkin vaatteiden shoppaamista - pienet tukkaisen hikiset sovituskopit kaameine vääristävine peileineen ovat ehdottomasti ykkösinhokkejani. Se yhtäläisyys meillä on, että rakastamme molemmat kirpparilöytöjä, minä vaan en enää jaksa enkä ehdi tuunata niitä uusiksi niin kuin hän tekee. Tosin kieltämättä lukiessa tulee tunne, että pitäisiköhän sitä sittenkin kaivaa taas ompelukone naftaliinista tai oikeammin hakea se äidiltä "ikuislainasta" takaisin tai parhaana vaihtoehtona, käydä vihdoin ja viimein ostamassa se uusi ompelukone, jonka lupasin itselleni pyöreitä vuosia lahjaksi. Se on edelleen kaupassa, kun en silloin osannut päättää, minkä koneen olisin ottanut ja sen jälkeen en ole "ehtinyt" asiaa ajattelemaan.
Jos olen rehellinen, on ompeluharrastus jäänyt vähemmälle vain osittain ajanpuutteen vuoksi, sillä ihminen ehtii juuri niin paljon kuin haluaa, mutta aika on hyvä tekosyy - en minä nyt ehdi, kun on sitä, tätä ja tota, vaikka todellisuudessa priorisoimalla saisi puolet enemmän aikaan. Täytyisi vain vähän tarkemmin miettiä, mihin se hukka-aika kuluu, esim. minun kohdallani osa ajasta menee ihan rehelliseen lorvehtimiseen ja turhaakin turhempaan nettisurffailuun. Toinen lähes yhtä painava syy on istuvien kaavojen puute, näkyvää-paljon-heti ihmisenä en jaksa käyttää kahta kolmea tuntia kaavojen muokkaamiseen, vaan minun pitäisi päästä saksieni kanssa kankaan kimppuun heti. Inspiraatio yksinkertaisesti katoaa, kun 3/4 käytettävissä olevasta ajasta menee pelkkien kaavojen muokkaukseen... Tässä kohtaa jaksan uhrata yhden katoavaisen ajatuksen sille, että pitäisikö oikein tosissaan aloittaa se vartalon muokkaus kaavoihin sopivaksi, ettei aina tarvitsisi muokata kaavoja vartaloon sopiviksi. Samalla hetkellä kakkosajatus on se, että kun jenkkilän ihmeitä on vaikka mitä, löytyisiköhän sieltä myös kaavalehtiä lyhyille ja lihaville ihmisille? Täytyypä tarkistaa ebaysta (eli lisää hyödytöntä nettisurffailua...)
Mutta sitten itse asiaan, eli siihen nimenomaiseen blogiin, jonka syytä tämä kaikki on. Olen lukenut Nelliinan ( http://nelliina.blogspot.com/ ) kirjoituksia jo parin kuukauden ajan, välillä hihitellen, välillä kauhistellen, välillä taas pohtien, miten erilaisia kahden suunnilleen saman ikäsen ihmisen elämät voivatkaan olla. Oikeastaan Nelliinan blogin lukeminen sai minut alunperin ryhmymään kirjoittamaan tätä omaa blogianikin - lähinnä itseni iloksi, sillä koska en juurikaan käsittele pintatrendijuttuja, enkä edelleenkään ole linkittänyt tätä mihinkään blogilistalle, jäävät lukijamäärätkin siihen kolmeen; Ievuskaiseen, herra Kirjoitukseen ja minuun itseeni.
Joka tapauksessa täytyy mainostaa, että Nellinan blogi on hauskaa tyttöhömppää, vaikka ei se osiltaan voisi olla kauempana minun maailmastani, minä kun inhoan kaupoissa kiertelyä ja varsinkin vaatteiden shoppaamista - pienet tukkaisen hikiset sovituskopit kaameine vääristävine peileineen ovat ehdottomasti ykkösinhokkejani. Se yhtäläisyys meillä on, että rakastamme molemmat kirpparilöytöjä, minä vaan en enää jaksa enkä ehdi tuunata niitä uusiksi niin kuin hän tekee. Tosin kieltämättä lukiessa tulee tunne, että pitäisiköhän sitä sittenkin kaivaa taas ompelukone naftaliinista tai oikeammin hakea se äidiltä "ikuislainasta" takaisin tai parhaana vaihtoehtona, käydä vihdoin ja viimein ostamassa se uusi ompelukone, jonka lupasin itselleni pyöreitä vuosia lahjaksi. Se on edelleen kaupassa, kun en silloin osannut päättää, minkä koneen olisin ottanut ja sen jälkeen en ole "ehtinyt" asiaa ajattelemaan.
Jos olen rehellinen, on ompeluharrastus jäänyt vähemmälle vain osittain ajanpuutteen vuoksi, sillä ihminen ehtii juuri niin paljon kuin haluaa, mutta aika on hyvä tekosyy - en minä nyt ehdi, kun on sitä, tätä ja tota, vaikka todellisuudessa priorisoimalla saisi puolet enemmän aikaan. Täytyisi vain vähän tarkemmin miettiä, mihin se hukka-aika kuluu, esim. minun kohdallani osa ajasta menee ihan rehelliseen lorvehtimiseen ja turhaakin turhempaan nettisurffailuun. Toinen lähes yhtä painava syy on istuvien kaavojen puute, näkyvää-paljon-heti ihmisenä en jaksa käyttää kahta kolmea tuntia kaavojen muokkaamiseen, vaan minun pitäisi päästä saksieni kanssa kankaan kimppuun heti. Inspiraatio yksinkertaisesti katoaa, kun 3/4 käytettävissä olevasta ajasta menee pelkkien kaavojen muokkaukseen... Tässä kohtaa jaksan uhrata yhden katoavaisen ajatuksen sille, että pitäisikö oikein tosissaan aloittaa se vartalon muokkaus kaavoihin sopivaksi, ettei aina tarvitsisi muokata kaavoja vartaloon sopiviksi. Samalla hetkellä kakkosajatus on se, että kun jenkkilän ihmeitä on vaikka mitä, löytyisiköhän sieltä myös kaavalehtiä lyhyille ja lihaville ihmisille? Täytyypä tarkistaa ebaysta (eli lisää hyödytöntä nettisurffailua...)
Henkistyminen
Olen taasen harrastus työpaikassani ja kulutan työnantajan aikaa bloggaamalla. Tai no, jos ollaan rehellisiä, olen vielä muutaman minuutin omalla ajalla, sillä saavuin tapojeni mukaan töihin ajoissa, ja sain kaiken valmiiksi ennen työajan alkua. Kulutan siis aikaani pohtimalla uusia mielenkiintoisia kirjoitusaiheita, jos siis on hyviä ideoita tarjolla, niin heittäkääpä kommentteihin.
Poden kyllä hivenen huonoa omaatuntoa bloggaamisestani, mutta kun toisaalta katselen sitä kasaa naistenlehtiä, jotka viran vakinainen haltija on raahannut työpisteeseensä itsensä viihdykkeeksi, ei taida olla omantunnon pistoksiin juuri syytä. Noita lehtiä on nimittäin ainakin vuosikerrallinen - huomasin sen siitä, kun yritin piilottaa kynsilakkapulloa laatikkoon. Tarkoitukseni oli korjata kynsieni lakkaus, tai itse asiassa tein sen jo, ja olisin piilottanut rikosvälineet jonnekin, mutta kun mihinkään ei mahdu, kun joka puolella on kasoittain lehtiä. Täytynee siis käydä viemässä pullo laukkukaappiin vielä ennen työajan alkua...
Niitä hyviä blogiaiheita saa sitten tosiaan laittaa kommentteihin.
Poden kyllä hivenen huonoa omaatuntoa bloggaamisestani, mutta kun toisaalta katselen sitä kasaa naistenlehtiä, jotka viran vakinainen haltija on raahannut työpisteeseensä itsensä viihdykkeeksi, ei taida olla omantunnon pistoksiin juuri syytä. Noita lehtiä on nimittäin ainakin vuosikerrallinen - huomasin sen siitä, kun yritin piilottaa kynsilakkapulloa laatikkoon. Tarkoitukseni oli korjata kynsieni lakkaus, tai itse asiassa tein sen jo, ja olisin piilottanut rikosvälineet jonnekin, mutta kun mihinkään ei mahdu, kun joka puolella on kasoittain lehtiä. Täytynee siis käydä viemässä pullo laukkukaappiin vielä ennen työajan alkua...
Niitä hyviä blogiaiheita saa sitten tosiaan laittaa kommentteihin.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
Uudet kynnet
Kävimme iltalenkillä, jonka aikana oli hyvää aikaa pohtia millaiset uudet kynnet tekisin. Ideoita tuli liikaakin, joten päädyin yksinkertaisimpaan mahdollisimpaan vaihtoehtoon.
Sen verran täytyy todeta, että nämä tarrat ja strassit on todella tarkoitettu pysymään, sillä niiden irrottaminen kynsistä oli operaatio sinänsä. Tavallisella kynsilakanpoistoaineella ei ollut toivoakaan, vaan tarrat piti raaputtaa irti ja sitten vasta pääsi putsaamaan lakat tarran alta.
Pohjalakka on edelleen samaa sävyä, sillä olen päättänyt käyttää ne ensin loppuun, molemmista riittää ehkä yhteen tai kahteen kertaan vielä sitten kun tämä lakkaus täytyy poistaa.
Ja sitten kuvia... Sormissa koristeet vain pikkurilleissä molemmin puolin samanlaiset (tarra ja kaksi kynsistrassia), varpaissa koristeet ukkovarpaissa toisella puolella kuvan timantit ja toisella tarra, jota en viitsinyt kuvauttaa... Siis kirkkaita sydämiä on varpaissa kolme ja violetteja tähtiä kaksi. Sellaisia puolivaiheen kuvia kumpikin, vielä reunat siistimättä ja kädet rasvaamatta.
Sen verran täytyy todeta, että nämä tarrat ja strassit on todella tarkoitettu pysymään, sillä niiden irrottaminen kynsistä oli operaatio sinänsä. Tavallisella kynsilakanpoistoaineella ei ollut toivoakaan, vaan tarrat piti raaputtaa irti ja sitten vasta pääsi putsaamaan lakat tarran alta.
Pohjalakka on edelleen samaa sävyä, sillä olen päättänyt käyttää ne ensin loppuun, molemmista riittää ehkä yhteen tai kahteen kertaan vielä sitten kun tämä lakkaus täytyy poistaa.
Ja sitten kuvia... Sormissa koristeet vain pikkurilleissä molemmin puolin samanlaiset (tarra ja kaksi kynsistrassia), varpaissa koristeet ukkovarpaissa toisella puolella kuvan timantit ja toisella tarra, jota en viitsinyt kuvauttaa... Siis kirkkaita sydämiä on varpaissa kolme ja violetteja tähtiä kaksi. Sellaisia puolivaiheen kuvia kumpikin, vielä reunat siistimättä ja kädet rasvaamatta.
Visa vinkui
Tänään sitten vihdoin ja viimein älysin käydä tarkistamassa nettipankin visa-sivulta, joko paypallaskuni olisi siirretty visatilille ja olihan se. Olin varautunut siihen, että paypal laskuttaa oman välityspalkkionsa ja visa tietenkin omansa plus vielä ekstraa siitä, että lasku maksettiin eurojen sijasta punnissa. Lasku löytyi visatililtäni ja nuo mittavat komissiotkin oli laskettu siihen mukaan... Olisin voinut jättää yhden yön valvomatta ja nukkua oikein kunnolla, mikäli olisin tiennyt totuuden komissioiden suuruudesta.
Eilisen päivän valuuttakursseilla laskun kokonaissumma 16.85 englannin puntaa tarkoittaa 21.20 euroaa. Visan veloitus, jossa siis mukana sekä paypalkomissio että valuutanvaihto, oli 21.87 euroa. Kaiken kaikkiaan siis noin 70 senttiä ekstraa siitä, että maksoin sitä kautta ja kuitenkin maksuaikaa tuo reilu 30 päivää. Positiivinen yllätys.
Toinen positiivinen yllätys oli se, että seuratessani SEN myyjän myyvän huuto.netissä 1200 kpl:n strassikiekkoa (jonka hinta tällä hetkellä 17 euroa ja kauppa aikaa vielä 5 päivää), päätin itsekin kokeilla myyntiä, tosin vähän pienemmällä erällä. Tässä kohtaa kyllä hihittelyttää, sillä tämä sama kauppias silloin myydessään sitä edellistä kynsistrassikiekkoa saattoi minut tähän "hankitaan e-baysta"- kierteeseeen ja sillä hinnalla, mitä olisin maksanut siitä yhdestä hänen myymästään kiekosta sain ebaysta 4 kiekkoa ja 20 tarra-arkkia. Never again minä huudan tuolta ihmiseltä mitään, sen sijaan ryhdyn itse kauppaamaan omia strasseja.
Laitoin eilen lähinnä huvin vuoksi myyntiin pienen pussin pikkustrasseja, kaksi isompaa Swarovskia ja pari tarra-arkkia kuvitellen, että tarrat menisivät ensin. Joku kuitenkin huusi strasseja heti, itseasiassa niillä oli parikin huutajaa, ja minä olin varsin hämmästynyt. Nyt sitten lisäsin myyntiin toisen satsin strasseja ja molemmat Majakasta ostamani satsit, toivottavasti joku huutaa nekin pois. Noita kiviä on kyllä sen verran, etteivät ihan heti lopu vaikka muutaman myynkin pois ja kuten todettu, jos loppuvat, hankitaan hongkongista lisää!
Katselin jälleen kuolaten ebayn sivuja, sillä keksin sieltä taas jotain uutta kivaa ja uutta kamalaa. Kamalaa olivat kynsistrasseista tai muista vastaavista kivistä rakennetut kynsiriipukset, jotka oli tarkoitettu laitettavaksi roikkumaan lävistettyyn kynteen. Hyi olkko, että olivat rumia ja sitä paitsi, jos minun kynnestäni roikkuisi sellainen 3 cm pitkä härpäke, jäisi se ihan varmaan joka paikaan kiinni ja kynsi repeilisi tämän tuosta. Sitten se kivaa, siellä oli aivan ihania kynsipitsejä! Kyllä luit ihan oikein, pitsejä. Siis tarroja, jotka olivat pitsin näköisiä, niistä sai sitten katkaista haluamansa mittaisen pätkän ja liimata kynteen. Se, etten ostanut niitä, kaatui oikeastaanvain siihen, että samassa paketissa myytiin sekä leveämpää että ohuempaa pitsiä ja minä olisin halunnut vain sellaista noin 2 millistä rankslaista manikyyria varten. Toinen ostohidaste oli se, että samassa paketissa oli mustaa ja valkoista ja minä olisin halunnut vain valkoista. Heti kunm markkinoille ilmestyy paketillinen pelkkää kapeaa valkoista pitsiä, muuttaa se meille.
Nyt menen suorittamaan kynsien uudistuksen, sillä vaikka tarrat ja strassit ovat edelleen tiukasti paikallaan on lakka niiden ympäriltä ja muista kynsistä mennyt niin huonoon kuntoon, että se on pakko uusia.
Eilisen päivän valuuttakursseilla laskun kokonaissumma 16.85 englannin puntaa tarkoittaa 21.20 euroaa. Visan veloitus, jossa siis mukana sekä paypalkomissio että valuutanvaihto, oli 21.87 euroa. Kaiken kaikkiaan siis noin 70 senttiä ekstraa siitä, että maksoin sitä kautta ja kuitenkin maksuaikaa tuo reilu 30 päivää. Positiivinen yllätys.
Toinen positiivinen yllätys oli se, että seuratessani SEN myyjän myyvän huuto.netissä 1200 kpl:n strassikiekkoa (jonka hinta tällä hetkellä 17 euroa ja kauppa aikaa vielä 5 päivää), päätin itsekin kokeilla myyntiä, tosin vähän pienemmällä erällä. Tässä kohtaa kyllä hihittelyttää, sillä tämä sama kauppias silloin myydessään sitä edellistä kynsistrassikiekkoa saattoi minut tähän "hankitaan e-baysta"- kierteeseeen ja sillä hinnalla, mitä olisin maksanut siitä yhdestä hänen myymästään kiekosta sain ebaysta 4 kiekkoa ja 20 tarra-arkkia. Never again minä huudan tuolta ihmiseltä mitään, sen sijaan ryhdyn itse kauppaamaan omia strasseja.
Laitoin eilen lähinnä huvin vuoksi myyntiin pienen pussin pikkustrasseja, kaksi isompaa Swarovskia ja pari tarra-arkkia kuvitellen, että tarrat menisivät ensin. Joku kuitenkin huusi strasseja heti, itseasiassa niillä oli parikin huutajaa, ja minä olin varsin hämmästynyt. Nyt sitten lisäsin myyntiin toisen satsin strasseja ja molemmat Majakasta ostamani satsit, toivottavasti joku huutaa nekin pois. Noita kiviä on kyllä sen verran, etteivät ihan heti lopu vaikka muutaman myynkin pois ja kuten todettu, jos loppuvat, hankitaan hongkongista lisää!
Katselin jälleen kuolaten ebayn sivuja, sillä keksin sieltä taas jotain uutta kivaa ja uutta kamalaa. Kamalaa olivat kynsistrasseista tai muista vastaavista kivistä rakennetut kynsiriipukset, jotka oli tarkoitettu laitettavaksi roikkumaan lävistettyyn kynteen. Hyi olkko, että olivat rumia ja sitä paitsi, jos minun kynnestäni roikkuisi sellainen 3 cm pitkä härpäke, jäisi se ihan varmaan joka paikaan kiinni ja kynsi repeilisi tämän tuosta. Sitten se kivaa, siellä oli aivan ihania kynsipitsejä! Kyllä luit ihan oikein, pitsejä. Siis tarroja, jotka olivat pitsin näköisiä, niistä sai sitten katkaista haluamansa mittaisen pätkän ja liimata kynteen. Se, etten ostanut niitä, kaatui oikeastaanvain siihen, että samassa paketissa myytiin sekä leveämpää että ohuempaa pitsiä ja minä olisin halunnut vain sellaista noin 2 millistä rankslaista manikyyria varten. Toinen ostohidaste oli se, että samassa paketissa oli mustaa ja valkoista ja minä olisin halunnut vain valkoista. Heti kunm markkinoille ilmestyy paketillinen pelkkää kapeaa valkoista pitsiä, muuttaa se meille.
Nyt menen suorittamaan kynsien uudistuksen, sillä vaikka tarrat ja strassit ovat edelleen tiukasti paikallaan on lakka niiden ympäriltä ja muista kynsistä mennyt niin huonoon kuntoon, että se on pakko uusia.
ne pysyvät ja pysyvät...
Huomenta, huomenta!
Haluan vain saattaa koko maailman tietoon, että kyllä nämä kynsikoristeet ovat ihania. Ne pysyvät ja pysyvät, melkein kuin Panu-maali kestää isältä pojalle. Ne Majakasta ostetut kun pysyivät pyhättömän viikon ja irtoilivat miten sattui - herra Kirjoitus esimerkiksi löysi tässä pari päivää sitten kannettavastamme punaisen kynsikristallin ja naureskeli, että olen päättänyt siis ryhtyä tuunamaan kannettavaamme. Minä olin ääreishämmästynyt, kunnes tajusin, että sen on siis täytynyt irrota kynnestäni, kun siivosin, silloinhan niitä katoili useampia ja minä mitään miettimättä liimailin uusia tilalle. Jännityksellä odotan, sitä mistä ne loput kadonneet "timantit" löytyvät.
Nämä nykyiset strassit istuvat kuin täi tervassa- ovat olleet jo pari vuorokautta ja olen elänyt ihan normaalisti, eikä merkkiäkään siitä, että olisivat irtoamassa - ja hyvä niin. Sikäli tietysti harmi, etten pääse kokeilemaan uusia. Sen verran näkyy elämän jälkiä, että sen oliivinvihreän helmen korkeimmalta kohtaa paistaa hiven valkoista väriä eli maali on pinnasta kulunut, muutoin ei mitään merkkejä kulumisesta tai irotamisesta.
Elämän pienet ilot ovat parhaita! Olen erittäin onnellinen tästä hankinnastani ja kävin jo katselemassa uusia saman myyjän sivuilta ebaysta, jos vaikka nämä nykyiset loppuvat ennen kuin kyllästyn niihin ;-)
Haluan vain saattaa koko maailman tietoon, että kyllä nämä kynsikoristeet ovat ihania. Ne pysyvät ja pysyvät, melkein kuin Panu-maali kestää isältä pojalle. Ne Majakasta ostetut kun pysyivät pyhättömän viikon ja irtoilivat miten sattui - herra Kirjoitus esimerkiksi löysi tässä pari päivää sitten kannettavastamme punaisen kynsikristallin ja naureskeli, että olen päättänyt siis ryhtyä tuunamaan kannettavaamme. Minä olin ääreishämmästynyt, kunnes tajusin, että sen on siis täytynyt irrota kynnestäni, kun siivosin, silloinhan niitä katoili useampia ja minä mitään miettimättä liimailin uusia tilalle. Jännityksellä odotan, sitä mistä ne loput kadonneet "timantit" löytyvät.
Nämä nykyiset strassit istuvat kuin täi tervassa- ovat olleet jo pari vuorokautta ja olen elänyt ihan normaalisti, eikä merkkiäkään siitä, että olisivat irtoamassa - ja hyvä niin. Sikäli tietysti harmi, etten pääse kokeilemaan uusia. Sen verran näkyy elämän jälkiä, että sen oliivinvihreän helmen korkeimmalta kohtaa paistaa hiven valkoista väriä eli maali on pinnasta kulunut, muutoin ei mitään merkkejä kulumisesta tai irotamisesta.
Elämän pienet ilot ovat parhaita! Olen erittäin onnellinen tästä hankinnastani ja kävin jo katselemassa uusia saman myyjän sivuilta ebaysta, jos vaikka nämä nykyiset loppuvat ennen kuin kyllästyn niihin ;-)
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Käsilaukkuni sisältö
Sen sijaan, että tekisin sitä, mitä minun todella pitäisi eli siivoaisin, tiskaisin tai vääntäisin kättä erään huuto.net myyjän kanssa hänen kauppaamansa ala-arvoisen paketin laadusta, olen päättänyt huvittaa itseäni toteuttamalla Ievuskaisen toiveen ja analysoida käsilaukkuni sisällön.
Tässä kohtaa pyydän saada huomauttaa, että laukkuni on siis aivan normaalin työpäivän jälkitilassa kaikkine sisältöineen. Lisäksi haluan muistuttaa, että olen jo kertaalleen varoittanut isoa käsilaukkua käyttävistä naisista, heitä on syytä todellakin varoa, sillä isoon käsilaukkuun voi kadota mitä vain, mutta se toimii myös loistavana apuna ja aseena monessa tilanteessa. Jospa annan esimerkin vain jälkimmäisestä; kuvittelepa hintelää teinirosvoa, joka yön pimeydessä kuvittelee hiipivänsä nappaamaan isolaukkuisen naisen käs'veskan, ja sen sijaan, että laukku irtoasi kyseisen naisihmisen kädestä, se tömähtääkin koko viiden kilon painollaan päin pahaa aavistamattoman rosvoparan kättä, selkää tai mikä vielä pahempaa parranhaiventen koristamaa turpavärkkiä tai sukuelimiä. Jälkimmäinen isku hyvin suunnattuna tosin saattaa säästää rakaan isän maamme monelta pahalta.
Aloittakaamme siis itse laukusta. Muutamat viime viikot minua on palvellut se jo täällä blogissakin mainittu herra Kirjoituksen minulle ostama kullanvärinen pronssinvärisellä kantattu Björn Borg-laukku. Materiaaliltaan laukku on keinonahkaa ja sisältä kangasverhoiltu, siinä on olkapäällä kantamiseen soveltuvat lyhyet hihnat, yksi ulkotasku ja yksi vetoketjulla sulkettava sisätasku sekä kännykkätasku.
Aloitetaan laukun ulkotaskun sisällöstä:
- 1 pari mustia ohuita polvisukkia, paksuus 20den, olleet jalassa matkalla kotoa töihin, tuoksuttomat
- 5 kpl valkoisia jostain grilliltä mukaan jääneitä servietttejä, halpaa mallia, ei painatuksia
- 9 kpl valkoisia McDonalds painatuksella varustettuja serviettejä, alunperin ollut 10 kpl, mutta käytin yhden tänään lasieni siivoamiseen, kun pääsin vettä valuvana töihin
- vihreä muovikotelo, jossa 6 kpl laastareita
-lotus nenäliinapaketti, jossa jäljellä yksi nenäliina
-avaamaton rasia jääminttu Mynthon pastilleja; tässä kohtaa pätkii ja pahasti, koskahan minä nämä oikein olen ostanut, päiväys on kyllä 12/09 eli eivät ne täällä ihan ikuisuuksia ole olleet
- metallirasia, mainosrasia, jossa jonkinlaisia namusia, rasia korkkaamaton ja tekstit ranskaksi eli ei harmainta haisuakaan, mitä sisältää; tarttunut mukaan ilmeisesti joiltain koulutuspäiviltä
- varakauppakassi, puuvillainen, luonnonvalkoinen, pitkät olkahihnat, tämäkin koulutuspäiviltä mukaan saatu, mainostaa Braccoa, painatukset sinisellä ja vihreällä
Tässä siis ulkosivutaskun sisältö, jatketaan itse laukkuun
Laukun sisäsivutaskussa on seuravaa:
- musta avainkaulanauha, jossa yläosa ja alaosa eri paria. Yläosa musta, cailap-painatukset sinisellä, avain lenkkiosa tumman sininen, ei painatuksia
- nauhassa roikkuu avainrengas, jossa pyöräni molempien lukkojen avaimet sekä safetyregin tunistuslaatta
-toinen avainrengas, jossa kärrypoletti ja led-lamppu
-kolmas avain regas, jossa autotallin ja kotimme avaimet sekä turvalukon avain. Avainten erottamiseksi kotiavain on maalattu perinaiselliseen tapaan punaisella kynsilakalla
-sekä klipsi, johon voi ripustaa jotain, tällä hetkellä tyhjänä
-A6 kokoisesta muistikirjasta repäisty sivu, johon toiselle puolelle kirjoitettu juna-aikatauluja välille Pori Helsinki ja toisella puolella erään työkaverini puhelinnumero
- 3 kpl Orionin Ibusal särkylääkkeitä, vahvuus 400mg
- paketti Lotus nenäliinoja, 1 kpl jäljellä
- viininpunainen sormuskotelo, jonka sisällärouva Jälkikirjoituksen aarteet: kaksi sileää sormusta ja kolmas, jossa seitsemän timanttia ja joka koostuu kolmesta yhteenpunoutuvasta kultarenkaasta, kaikissa kaiverruksina erittäin tärkeät päivämäärät ja nimet
Sisätaskun sisältö loppuu tähän
Kännykkä tasku tyhjä.
Ja sitten itse asiaan eli laukku osaan:
- Musta, slimline silmälasikotelo, sisällä silmälasit, joiden kehykset mustaksi maalattua titaania
- Musta hopealla koristeltu kynäkotelo, jonka sisälläPentanian teräskynä Braunin mainostekstillä
- Libressen sidepaketti, jossa muutaman siteen lisäksi pari pikkuhousunsuojaa ja muutama steriilisti pakattu isompi laastari
- Kaksi tyhjää muovipussia, pusseissa oli vielä tänä aamuna herra Kirjoituksen Jazzkadulta ostamia metrilakritsoja, mutta jotekin ne ovat mystisesti päivän aikana pussista kadonneet, ei edes murusta pohjalla, vaikka miten yritän ravistella
- Jälleen 5 kpl joltain snagarilta mukaan tarttuineita lautasliinoja, pieni kokoisia, kovia, pahinta halpislaatua
- Vajaa pullo L'Oreal Paris Studio line hiuslakkaa, jäljellä ehkä 1/4, testattaessa toimii, ikä?
- Luonnonharjasta oleva iso hiusharja, väri tumma harmaa hopeanvärisin koristein, harjassa kaupantekijäisinä pari piiiiiitkää hiusta
- Musta paksu silmälasikotelo, sisällä vain mikrokuituinen silmälasinpuhdistusliina, koteloon kuuluvat lasit käytössä
- 12cm pituinen palanen kaksipuolista teippiä, otettu töistä talteen tervetuloa-kyltin kiinnittämistä varten
- Kello, leveä remmi kullanväristä nahkaa, koristeltu kukanmuotoisin leikkauksin, kello itsessään lähinnä suorakaiteen mallinen, kellotaulu neliö, koristeltu pienillä strasseilla (todella kaunis, vaikka itse kehunkin- herra Kirjoitus osti sen minulle taannoin, kun halusin uutta kelloa)
-Musta nahkainen korttikotelo, jonka sisällä lukuisa määrä kortteja. Pikavilkaisulla selviää, että pitäisi siivota koko kotelo, kolmannes korteista on vanhentunut, toinen kolmannes väärällä nimellä ja ehkä se viimeinen kolmannes enää valideja - siirretään siivous ja korttien hävitys+ uusien tilaaminen tehtäväksi joskus tulevaisuudessa.
- Tummansininen silmälasikotelo, jossa sisällä aurinkolasit voimakkuuksilla, vihreissä metallikehyksissä, lasien lisäksi mikrokuituliina lasien puhdistamiseen
- Kännykkä, Nokian legenraarinen 6210, josta en luovu niin kauan kuin hiukankin kilisee, mustassa nahkaisessa kotelossa kankaisellla rannehihnalla
- Musta muovinen muistikirja, jossa sisällä vihreä kynä, neljä pientä ohutta muistivihkoa, puhelinmuistio, pelikortti (muistona joltain nuoruusvuosien ruotsinristeilyltä), minun lukioaikainen koulukuvani (mitä helkkaria sekin täällä tekee) ja sanomalehtileike vuosien takaa
- Harmaa kankainen kännykkäpussi, joka koristeltu monivärisellä nyörillä ja samansävyisillä nimikirjaimilla, pussissa sisällä
- Napanuorani, Nokian 1110i puhelin ja siihen sopiva handsfree nappikuuloke, molemmat jo runsaassa käytössä kuluneita, mutta edelleen hyväkuntoisia kuten erään huutismyyjän vaatteet
- Muovikantinen kalenterini, jossa kiinni kirkkaan punainen pallograf kynä, kalenterin lisäksi samoissa kansissa kartta, osoitekirja, useampi työvuorolista, muistivihko ja lukuisia muita lippuja, lappuja ja käyntikortteja sekä tietenkin pari laastaria. Kalenteri on ammatiyhdistyksen ilmaismallia, mutta toimii ihan hyvin. Muistinpa muuten juuri, että sain tätä kalenteria varten kirkkanpunaiset nahkakannet eräältä työtoveriltani, taidankin vaihtaa ne kalenteriin samantien. Siis korjataan kalenterini uusissa hienoissa punaisissa nahkakansissa...
- lompakoni, jonka sisältöä en aio alkaa tässä erittelemään, siihen kaikkine selityksineen tarvitaan sitten jo vähintää yksi uusi kirjoitus
- sekä viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä toiseksi pyhimpäni (siis heti lompakon jälkeen) meikkipussini.
Meikkipussini on muovipinnotteisella kirsikankuvallisella kankaalla päällystetty kiekko, jota koristaa punainen vetoketju. Herra Kirjoitus väittää sen vetoisuudeksi noin kuution, mutta minusta se on juuri sopiva päivän meikkitarpeiden kuljettamiseen. Sitten sisältöön:
- Puuteri merkkiä Rimmel, muuttui kivipuuterista irtopuuteriksi tippuessaan kädestäni pöydälle, tästä syystä puuteri ja vippa pakattu minikokoiseen minigrip-pussiin
- Vevay merkkinen kolmikerroksinen meikkipaletti, joka jo parhaat päivänsä nähnyt. Alimman kerroksen puuterit loppun käytetty, mutta siveltimet (poskipunasivellin, luomiväriaplikaattori ja huulipunasivellin) edelleen käyttökelpoisia. Keskikerroksen huulipunista (4 kpl) ja poskipunista (2 kpl) vielä reilusti jäljellä eli tämän paketin seurasta saan nauttia pitkään. Ylimmän kerroksen luomiväreistä yksi käytetty tyystin loppuun (tosin tämä kullanävyinen värin palveli poskipunana) ja kahdesta muustakin paistaa pohja. Jäljellä olevista väreistä kolme soveltuu käytettäväksi luomilla, kaksi, ehkä hätätilassa kolmekin poskipunana ja viimeiset kolme eivät sovi vihreäsilmäiselle lainkaan. Ainakaan minä en ole onnistunut keksimään, miten tummalla lilalla, vaalean harmaalla ja kirkkaan sähkönsinisellä, yhdessä tai erikseen, tekisi meikin, joka ei näyttäisi zompielta vihreiden silmien ja silmälasien kanssa.
-Yveksen Luminelle vedenkestävä musta ripsiväri, alkaa olla jo lopuillaan, menee vaihtoon viimeistään kuun vaihteessa
- Ripsentaivuttimet, muoviset, mustat
- Anytimen joystik, meikkikynä huulille, silmille ja poskille, värinä "onnellinen hetki" eli vauvan pinkki. Mitähän olen ajatellut, kun olen tämänkin ostanut, ei ole minun väriseni, mutta olen yrittänyt käyttää huulikiillon kanssa näin kesäaikaan, kun ei näytä ihan yhtä kamalalta kuin talvikalpealla iholla. Toivottavasti loppuu ennen talvea.
- Rimmel huulikiilto, sävy abracadabra, vähintäänkin omituinen väri, jotain lilan ja ruskean välimaastosta, jättää huulille hivenen lilahtavan sävyn. Olen käyttänyt edellisen kanssa yhdessä ja samat kommentit sopivat tähänkin- koskaan enää en sorru tämänväriseen kiiltoon, enkä mihinkään muuhunkaan.
- Punainen kaksiaukkoinen meikkikynän teroitin
- Star glazer luomiväri, sävynä lunar scape, hyvin vähän käytetty, voisi sanoa fantasialuomiväri, sillä pohjaväri on glitterimusta, jota on tehostettu isommilla korallinvärisillä ja valkoisilla hippusilla. Käyttäisin varmaan enemmänkin, jos osaisin tehdä kunnollisen smokey eyes- silmämeikin. Lopputuloksena luomella väri on joko tumma hiilenharmaa tai intensiivisen musta määrästä riippuen
- Labello sininen huulirasva, lähes uusi
- Lumenen vanha, mutta toimiva peitepuikko, sävy 2, jäljellä noin 1 cm - ja kun tämä on loppu niin ihmetellään, mistä sais yhtä hyvän vastaavan, kun tätä ei enää valmisteta
- Lumenen tummansininen puuterikotelo kumilenkillä suljettuna, sisällä palanen meikkisientä. Sekin pitäisi vaihtaa uuteen, mutta teen sen viimeistään kuun vaihteessa
- Anytimen meikkipuuteri, sävyä fudge smoothie (mistä ihmeestä ne näitä nimiä oikein keksii??? En yhtään ihmettele, jos miehet hirnuvat meikkiosastolla, hihittelisin minäkin, jos vasara olisi nimetty isoksi vahvaksi tai porakone äijän pärinäksi. Pohja paistaa eli ei taida olla pitkäikäinen tämäkään, käytetään kuitenkin loppuun ennen kuin mietitään löytyykö kaapista uusi jo valmiiksi vai mennäänkä shoppailemaan
-Yliopiston apteekin vihreävalkoinen muovipussi, jossa sisällä se, mitä Isadoran meikkivoideputkilosta on jäljellä. Kun voidetta ei enää tullut pullon suusta, minä nuukana naisena leikkasin pullon poikki ja kaivelen sienellä loput voiteet käyttöön
- Lumenen sininen puuterirasia, puuteri loppunut, säilytän täällä parempaa samettista puuterivippaa
- Lintulan luostarista ostamani Pyhän Nikolauksen minikokoinen ikoni. Pyhä Nikolaus on merellä kulkijain ja matkustavaisten suojelija, koska hän ei, ikonin paksuudesta johtuen, mahtunut lompakkooni, pakkasin hänet meikkipussiin, jotta hän kulkisi aina mukanani matkoillani. Niistä kolmesta asiasta, jotka minulla aina ovat mukana (lompakko, puhelin ja meikkipussi), meikkipussi oli ainoa, johon ikoni mahtui. Nikolaus on tiiviissä muovikotelossa, jottei maallinen vahingoittaisi häntä.
- Epämääräinen muovikotelo, jonka sisällä kotelo, jossa pieniä kynsiviiloja, alunperin ollut kuusi, nyt enää kaksi jäljellä
- Rullallinen 1 cm levyistä silkkiteippiä, vähän nuhraantunutta tosin, koska kulkenut pitkään meikkipussissa mukana
- Lyra-merkkinen kulmakynä, sävy 351, jäljellä noin 12 cm pätkä
- Pieni meikkipeili, jonka reunat kirjavaa ruskeasävyistä kangasta, pyöreä, kokonaishalkaisijaltaan noin 7cm
- Tiheä kaksipuolinen kampa, jota joskus täikammaksikin on kutsuttu, osa piikeistä katkennut, mutta toimii edelleen hätätilassa sekä tupeeraus että selvityskampana
- Pillerilevy, puoliksi syöty, nämä ovat niitä, joilla hankitaan rintasyöpä ja alaraajoihin laskimotukoksia
- Muovinen fotoringin passikuvakotelo, jossa muutama laastari ja herra Kirjoituksen valokuva
- Valkoinen muovinen kynsiviila
- lyhyt muovivartinen kierreripsiharhja
- Kolme viininpunaista Oriflamen refill kynää. Saakohan näitäkään enää, olivat joskus olevinaan joku hitti, kun kaikki rajaustarpeet menivät erittäin pieneen tilaan, vain täyttökynä ja pikkutuubillinen eri värisiä täyttöjä. Lojuivat kaapissa varmaan pari, kolme vuotta käyttämättä, kunnes nyt päätin käyttää nämäkin pois. Yhdessä pinkkitäyte, tarkoitettu huultenrajaukseen noiden Anytimen meikkikynän ja Rimmelin kiillon sekä muiden vaaleampien huulipunien kanssa, toisessa punaruskea täyte käytettäväksi tummempien huulipunasävyjen kanssa ja viimeisessä silmienrajaamista varen turkoosin värinen täyte. Vaihtotäytteitä en kuljeta mukanani, koska ovat vahaliitumaisesta koostumuksestaan huolimatta herkkiä murtumaan.
Tässäpä nämä.
Tämän enempää ei siis laukkuuni tavaraa mahdu ja siitäkin osan siivoan pois. Laukun siivouksessa siis poistettu nippu lautasliinoja, tyhjät muovipussit, kourallinen erilaisia paperilippusia ja viety kello parempaan talteen.
Että tämmöistä tällä kertaa...
Tässä kohtaa pyydän saada huomauttaa, että laukkuni on siis aivan normaalin työpäivän jälkitilassa kaikkine sisältöineen. Lisäksi haluan muistuttaa, että olen jo kertaalleen varoittanut isoa käsilaukkua käyttävistä naisista, heitä on syytä todellakin varoa, sillä isoon käsilaukkuun voi kadota mitä vain, mutta se toimii myös loistavana apuna ja aseena monessa tilanteessa. Jospa annan esimerkin vain jälkimmäisestä; kuvittelepa hintelää teinirosvoa, joka yön pimeydessä kuvittelee hiipivänsä nappaamaan isolaukkuisen naisen käs'veskan, ja sen sijaan, että laukku irtoasi kyseisen naisihmisen kädestä, se tömähtääkin koko viiden kilon painollaan päin pahaa aavistamattoman rosvoparan kättä, selkää tai mikä vielä pahempaa parranhaiventen koristamaa turpavärkkiä tai sukuelimiä. Jälkimmäinen isku hyvin suunnattuna tosin saattaa säästää rakaan isän maamme monelta pahalta.
Aloittakaamme siis itse laukusta. Muutamat viime viikot minua on palvellut se jo täällä blogissakin mainittu herra Kirjoituksen minulle ostama kullanvärinen pronssinvärisellä kantattu Björn Borg-laukku. Materiaaliltaan laukku on keinonahkaa ja sisältä kangasverhoiltu, siinä on olkapäällä kantamiseen soveltuvat lyhyet hihnat, yksi ulkotasku ja yksi vetoketjulla sulkettava sisätasku sekä kännykkätasku.
Aloitetaan laukun ulkotaskun sisällöstä:
- 1 pari mustia ohuita polvisukkia, paksuus 20den, olleet jalassa matkalla kotoa töihin, tuoksuttomat
- 5 kpl valkoisia jostain grilliltä mukaan jääneitä servietttejä, halpaa mallia, ei painatuksia
- 9 kpl valkoisia McDonalds painatuksella varustettuja serviettejä, alunperin ollut 10 kpl, mutta käytin yhden tänään lasieni siivoamiseen, kun pääsin vettä valuvana töihin
- vihreä muovikotelo, jossa 6 kpl laastareita
-lotus nenäliinapaketti, jossa jäljellä yksi nenäliina
-avaamaton rasia jääminttu Mynthon pastilleja; tässä kohtaa pätkii ja pahasti, koskahan minä nämä oikein olen ostanut, päiväys on kyllä 12/09 eli eivät ne täällä ihan ikuisuuksia ole olleet
- metallirasia, mainosrasia, jossa jonkinlaisia namusia, rasia korkkaamaton ja tekstit ranskaksi eli ei harmainta haisuakaan, mitä sisältää; tarttunut mukaan ilmeisesti joiltain koulutuspäiviltä
- varakauppakassi, puuvillainen, luonnonvalkoinen, pitkät olkahihnat, tämäkin koulutuspäiviltä mukaan saatu, mainostaa Braccoa, painatukset sinisellä ja vihreällä
Tässä siis ulkosivutaskun sisältö, jatketaan itse laukkuun
Laukun sisäsivutaskussa on seuravaa:
- musta avainkaulanauha, jossa yläosa ja alaosa eri paria. Yläosa musta, cailap-painatukset sinisellä, avain lenkkiosa tumman sininen, ei painatuksia
- nauhassa roikkuu avainrengas, jossa pyöräni molempien lukkojen avaimet sekä safetyregin tunistuslaatta
-toinen avainrengas, jossa kärrypoletti ja led-lamppu
-kolmas avain regas, jossa autotallin ja kotimme avaimet sekä turvalukon avain. Avainten erottamiseksi kotiavain on maalattu perinaiselliseen tapaan punaisella kynsilakalla
-sekä klipsi, johon voi ripustaa jotain, tällä hetkellä tyhjänä
-A6 kokoisesta muistikirjasta repäisty sivu, johon toiselle puolelle kirjoitettu juna-aikatauluja välille Pori Helsinki ja toisella puolella erään työkaverini puhelinnumero
- 3 kpl Orionin Ibusal särkylääkkeitä, vahvuus 400mg
- paketti Lotus nenäliinoja, 1 kpl jäljellä
- viininpunainen sormuskotelo, jonka sisällärouva Jälkikirjoituksen aarteet: kaksi sileää sormusta ja kolmas, jossa seitsemän timanttia ja joka koostuu kolmesta yhteenpunoutuvasta kultarenkaasta, kaikissa kaiverruksina erittäin tärkeät päivämäärät ja nimet
Sisätaskun sisältö loppuu tähän
Kännykkä tasku tyhjä.
Ja sitten itse asiaan eli laukku osaan:
- Musta, slimline silmälasikotelo, sisällä silmälasit, joiden kehykset mustaksi maalattua titaania
- Musta hopealla koristeltu kynäkotelo, jonka sisälläPentanian teräskynä Braunin mainostekstillä
- Libressen sidepaketti, jossa muutaman siteen lisäksi pari pikkuhousunsuojaa ja muutama steriilisti pakattu isompi laastari
- Kaksi tyhjää muovipussia, pusseissa oli vielä tänä aamuna herra Kirjoituksen Jazzkadulta ostamia metrilakritsoja, mutta jotekin ne ovat mystisesti päivän aikana pussista kadonneet, ei edes murusta pohjalla, vaikka miten yritän ravistella
- Jälleen 5 kpl joltain snagarilta mukaan tarttuineita lautasliinoja, pieni kokoisia, kovia, pahinta halpislaatua
- Vajaa pullo L'Oreal Paris Studio line hiuslakkaa, jäljellä ehkä 1/4, testattaessa toimii, ikä?
- Luonnonharjasta oleva iso hiusharja, väri tumma harmaa hopeanvärisin koristein, harjassa kaupantekijäisinä pari piiiiiitkää hiusta
- Musta paksu silmälasikotelo, sisällä vain mikrokuituinen silmälasinpuhdistusliina, koteloon kuuluvat lasit käytössä
- 12cm pituinen palanen kaksipuolista teippiä, otettu töistä talteen tervetuloa-kyltin kiinnittämistä varten
- Kello, leveä remmi kullanväristä nahkaa, koristeltu kukanmuotoisin leikkauksin, kello itsessään lähinnä suorakaiteen mallinen, kellotaulu neliö, koristeltu pienillä strasseilla (todella kaunis, vaikka itse kehunkin- herra Kirjoitus osti sen minulle taannoin, kun halusin uutta kelloa)
-Musta nahkainen korttikotelo, jonka sisällä lukuisa määrä kortteja. Pikavilkaisulla selviää, että pitäisi siivota koko kotelo, kolmannes korteista on vanhentunut, toinen kolmannes väärällä nimellä ja ehkä se viimeinen kolmannes enää valideja - siirretään siivous ja korttien hävitys+ uusien tilaaminen tehtäväksi joskus tulevaisuudessa.
- Tummansininen silmälasikotelo, jossa sisällä aurinkolasit voimakkuuksilla, vihreissä metallikehyksissä, lasien lisäksi mikrokuituliina lasien puhdistamiseen
- Kännykkä, Nokian legenraarinen 6210, josta en luovu niin kauan kuin hiukankin kilisee, mustassa nahkaisessa kotelossa kankaisellla rannehihnalla
- Musta muovinen muistikirja, jossa sisällä vihreä kynä, neljä pientä ohutta muistivihkoa, puhelinmuistio, pelikortti (muistona joltain nuoruusvuosien ruotsinristeilyltä), minun lukioaikainen koulukuvani (mitä helkkaria sekin täällä tekee) ja sanomalehtileike vuosien takaa
- Harmaa kankainen kännykkäpussi, joka koristeltu monivärisellä nyörillä ja samansävyisillä nimikirjaimilla, pussissa sisällä
- Napanuorani, Nokian 1110i puhelin ja siihen sopiva handsfree nappikuuloke, molemmat jo runsaassa käytössä kuluneita, mutta edelleen hyväkuntoisia kuten erään huutismyyjän vaatteet
- Muovikantinen kalenterini, jossa kiinni kirkkaan punainen pallograf kynä, kalenterin lisäksi samoissa kansissa kartta, osoitekirja, useampi työvuorolista, muistivihko ja lukuisia muita lippuja, lappuja ja käyntikortteja sekä tietenkin pari laastaria. Kalenteri on ammatiyhdistyksen ilmaismallia, mutta toimii ihan hyvin. Muistinpa muuten juuri, että sain tätä kalenteria varten kirkkanpunaiset nahkakannet eräältä työtoveriltani, taidankin vaihtaa ne kalenteriin samantien. Siis korjataan kalenterini uusissa hienoissa punaisissa nahkakansissa...
- lompakoni, jonka sisältöä en aio alkaa tässä erittelemään, siihen kaikkine selityksineen tarvitaan sitten jo vähintää yksi uusi kirjoitus
- sekä viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä toiseksi pyhimpäni (siis heti lompakon jälkeen) meikkipussini.
Meikkipussini on muovipinnotteisella kirsikankuvallisella kankaalla päällystetty kiekko, jota koristaa punainen vetoketju. Herra Kirjoitus väittää sen vetoisuudeksi noin kuution, mutta minusta se on juuri sopiva päivän meikkitarpeiden kuljettamiseen. Sitten sisältöön:
- Puuteri merkkiä Rimmel, muuttui kivipuuterista irtopuuteriksi tippuessaan kädestäni pöydälle, tästä syystä puuteri ja vippa pakattu minikokoiseen minigrip-pussiin
- Vevay merkkinen kolmikerroksinen meikkipaletti, joka jo parhaat päivänsä nähnyt. Alimman kerroksen puuterit loppun käytetty, mutta siveltimet (poskipunasivellin, luomiväriaplikaattori ja huulipunasivellin) edelleen käyttökelpoisia. Keskikerroksen huulipunista (4 kpl) ja poskipunista (2 kpl) vielä reilusti jäljellä eli tämän paketin seurasta saan nauttia pitkään. Ylimmän kerroksen luomiväreistä yksi käytetty tyystin loppuun (tosin tämä kullanävyinen värin palveli poskipunana) ja kahdesta muustakin paistaa pohja. Jäljellä olevista väreistä kolme soveltuu käytettäväksi luomilla, kaksi, ehkä hätätilassa kolmekin poskipunana ja viimeiset kolme eivät sovi vihreäsilmäiselle lainkaan. Ainakaan minä en ole onnistunut keksimään, miten tummalla lilalla, vaalean harmaalla ja kirkkaan sähkönsinisellä, yhdessä tai erikseen, tekisi meikin, joka ei näyttäisi zompielta vihreiden silmien ja silmälasien kanssa.
-Yveksen Luminelle vedenkestävä musta ripsiväri, alkaa olla jo lopuillaan, menee vaihtoon viimeistään kuun vaihteessa
- Ripsentaivuttimet, muoviset, mustat
- Anytimen joystik, meikkikynä huulille, silmille ja poskille, värinä "onnellinen hetki" eli vauvan pinkki. Mitähän olen ajatellut, kun olen tämänkin ostanut, ei ole minun väriseni, mutta olen yrittänyt käyttää huulikiillon kanssa näin kesäaikaan, kun ei näytä ihan yhtä kamalalta kuin talvikalpealla iholla. Toivottavasti loppuu ennen talvea.
- Rimmel huulikiilto, sävy abracadabra, vähintäänkin omituinen väri, jotain lilan ja ruskean välimaastosta, jättää huulille hivenen lilahtavan sävyn. Olen käyttänyt edellisen kanssa yhdessä ja samat kommentit sopivat tähänkin- koskaan enää en sorru tämänväriseen kiiltoon, enkä mihinkään muuhunkaan.
- Punainen kaksiaukkoinen meikkikynän teroitin
- Star glazer luomiväri, sävynä lunar scape, hyvin vähän käytetty, voisi sanoa fantasialuomiväri, sillä pohjaväri on glitterimusta, jota on tehostettu isommilla korallinvärisillä ja valkoisilla hippusilla. Käyttäisin varmaan enemmänkin, jos osaisin tehdä kunnollisen smokey eyes- silmämeikin. Lopputuloksena luomella väri on joko tumma hiilenharmaa tai intensiivisen musta määrästä riippuen
- Labello sininen huulirasva, lähes uusi
- Lumenen vanha, mutta toimiva peitepuikko, sävy 2, jäljellä noin 1 cm - ja kun tämä on loppu niin ihmetellään, mistä sais yhtä hyvän vastaavan, kun tätä ei enää valmisteta
- Lumenen tummansininen puuterikotelo kumilenkillä suljettuna, sisällä palanen meikkisientä. Sekin pitäisi vaihtaa uuteen, mutta teen sen viimeistään kuun vaihteessa
- Anytimen meikkipuuteri, sävyä fudge smoothie (mistä ihmeestä ne näitä nimiä oikein keksii??? En yhtään ihmettele, jos miehet hirnuvat meikkiosastolla, hihittelisin minäkin, jos vasara olisi nimetty isoksi vahvaksi tai porakone äijän pärinäksi. Pohja paistaa eli ei taida olla pitkäikäinen tämäkään, käytetään kuitenkin loppuun ennen kuin mietitään löytyykö kaapista uusi jo valmiiksi vai mennäänkä shoppailemaan
-Yliopiston apteekin vihreävalkoinen muovipussi, jossa sisällä se, mitä Isadoran meikkivoideputkilosta on jäljellä. Kun voidetta ei enää tullut pullon suusta, minä nuukana naisena leikkasin pullon poikki ja kaivelen sienellä loput voiteet käyttöön
- Lumenen sininen puuterirasia, puuteri loppunut, säilytän täällä parempaa samettista puuterivippaa
- Lintulan luostarista ostamani Pyhän Nikolauksen minikokoinen ikoni. Pyhä Nikolaus on merellä kulkijain ja matkustavaisten suojelija, koska hän ei, ikonin paksuudesta johtuen, mahtunut lompakkooni, pakkasin hänet meikkipussiin, jotta hän kulkisi aina mukanani matkoillani. Niistä kolmesta asiasta, jotka minulla aina ovat mukana (lompakko, puhelin ja meikkipussi), meikkipussi oli ainoa, johon ikoni mahtui. Nikolaus on tiiviissä muovikotelossa, jottei maallinen vahingoittaisi häntä.
- Epämääräinen muovikotelo, jonka sisällä kotelo, jossa pieniä kynsiviiloja, alunperin ollut kuusi, nyt enää kaksi jäljellä
- Rullallinen 1 cm levyistä silkkiteippiä, vähän nuhraantunutta tosin, koska kulkenut pitkään meikkipussissa mukana
- Lyra-merkkinen kulmakynä, sävy 351, jäljellä noin 12 cm pätkä
- Pieni meikkipeili, jonka reunat kirjavaa ruskeasävyistä kangasta, pyöreä, kokonaishalkaisijaltaan noin 7cm
- Tiheä kaksipuolinen kampa, jota joskus täikammaksikin on kutsuttu, osa piikeistä katkennut, mutta toimii edelleen hätätilassa sekä tupeeraus että selvityskampana
- Pillerilevy, puoliksi syöty, nämä ovat niitä, joilla hankitaan rintasyöpä ja alaraajoihin laskimotukoksia
- Muovinen fotoringin passikuvakotelo, jossa muutama laastari ja herra Kirjoituksen valokuva
- Valkoinen muovinen kynsiviila
- lyhyt muovivartinen kierreripsiharhja
- Kolme viininpunaista Oriflamen refill kynää. Saakohan näitäkään enää, olivat joskus olevinaan joku hitti, kun kaikki rajaustarpeet menivät erittäin pieneen tilaan, vain täyttökynä ja pikkutuubillinen eri värisiä täyttöjä. Lojuivat kaapissa varmaan pari, kolme vuotta käyttämättä, kunnes nyt päätin käyttää nämäkin pois. Yhdessä pinkkitäyte, tarkoitettu huultenrajaukseen noiden Anytimen meikkikynän ja Rimmelin kiillon sekä muiden vaaleampien huulipunien kanssa, toisessa punaruskea täyte käytettäväksi tummempien huulipunasävyjen kanssa ja viimeisessä silmienrajaamista varen turkoosin värinen täyte. Vaihtotäytteitä en kuljeta mukanani, koska ovat vahaliitumaisesta koostumuksestaan huolimatta herkkiä murtumaan.
Tässäpä nämä.
Tämän enempää ei siis laukkuuni tavaraa mahdu ja siitäkin osan siivoan pois. Laukun siivouksessa siis poistettu nippu lautasliinoja, tyhjät muovipussit, kourallinen erilaisia paperilippusia ja viety kello parempaan talteen.
Että tämmöistä tällä kertaa...
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Nysse tuli!
Vanhan kotikaupunkini Tampereen murretta lainaten voidaan todeta, että nyt se sitten tuli, se kauan ja hartaudella odotettu paketti sieltä valtamerten takaa. Matkalla se oli ollut sen 14 arkipäivää, mikä tuntui odottavasta kovasti pitkältä ajalta.
Herra kirjoituksella riitti hauskaa, kun minä autossa postin pihassa istuen avasin pakettia ja hihkuin kuin lapsi jouluna. Olihan siellä vaikka mitä kivaa, kaikki se, mitä pitikin ja sitten vielä vähän extraa.
Yhtä lapsenomaisesti totesin, että niitä on heti pakko kokeilla ja tyypillisen lapsen tavoin halusin kokeilla heti. Jätin siis pohjatyöt tekemättä ja läiskin koristukset kynsiin, joissa lakka on kulahtanut reunoiltaan, jotta pääsin nopeammin itse asiaan.
Alla siis kuvia "hätäprojektista"
Kynnelle on liimattu yksi sinivalkoinen 3d kynsitarra ja sen keskustaan on kiinnitetty 1,5mm halkaisijaltaan oleva kirkas kynsitimantti.
Peukkua koristaa pelkkä tarra, siis yksi tarra, jossa on oranssivalkoisia kukkia rykelmässä ja pari vihreää lehteä seassa. Hassua, mutta se on näyttävämmän näköinen tuossa kuvassa kuin luonnossa.
Tämä ensivaiheen kuva on hieman suttuinen, mutta kynnellä on siis yksittäinen keltainen kukkanen, jossa pari lehteä. Samasta 3d tarra-arkista tämäkin.
Ja sitten vielä valmis lopputulos, tarran keskelle on kiinnitetty oliivinvärinen kynsihelmi. Mielestäni oikein onnistunut lopputulos ollakseen sellainen kolnen sekunnin tuotos. Lisää harjoitusta vaan, niin kyllä se siitä.
Olen siis valmis huomenna kuuntelemaan pomon haukkuja kynsistä, jollaisia ei ole lupa pitää töissä.
Ievuskaiselle tiedoksi, käsilaukku analyysi on jo työn alla, palaan siihen myöhemmin.
Viimeiseksi tarjoilen herra Kirjoituksen ottaman, omasta mielestäni huippuhienon "kauas pilvet karkaavat"- kuvan. Löysin sen samalta muistikortilta, johon hän kuvasi kynsiäni ja "kähvelsin" (kysyin kyllä luvan) julkaistavaksi blogissani.
Herra kirjoituksella riitti hauskaa, kun minä autossa postin pihassa istuen avasin pakettia ja hihkuin kuin lapsi jouluna. Olihan siellä vaikka mitä kivaa, kaikki se, mitä pitikin ja sitten vielä vähän extraa.
Yhtä lapsenomaisesti totesin, että niitä on heti pakko kokeilla ja tyypillisen lapsen tavoin halusin kokeilla heti. Jätin siis pohjatyöt tekemättä ja läiskin koristukset kynsiin, joissa lakka on kulahtanut reunoiltaan, jotta pääsin nopeammin itse asiaan.
Alla siis kuvia "hätäprojektista"
Kynnelle on liimattu yksi sinivalkoinen 3d kynsitarra ja sen keskustaan on kiinnitetty 1,5mm halkaisijaltaan oleva kirkas kynsitimantti.
Peukkua koristaa pelkkä tarra, siis yksi tarra, jossa on oranssivalkoisia kukkia rykelmässä ja pari vihreää lehteä seassa. Hassua, mutta se on näyttävämmän näköinen tuossa kuvassa kuin luonnossa.
Tämä ensivaiheen kuva on hieman suttuinen, mutta kynnellä on siis yksittäinen keltainen kukkanen, jossa pari lehteä. Samasta 3d tarra-arkista tämäkin.
Ja sitten vielä valmis lopputulos, tarran keskelle on kiinnitetty oliivinvärinen kynsihelmi. Mielestäni oikein onnistunut lopputulos ollakseen sellainen kolnen sekunnin tuotos. Lisää harjoitusta vaan, niin kyllä se siitä.
Olen siis valmis huomenna kuuntelemaan pomon haukkuja kynsistä, jollaisia ei ole lupa pitää töissä.
Ievuskaiselle tiedoksi, käsilaukku analyysi on jo työn alla, palaan siihen myöhemmin.
Viimeiseksi tarjoilen herra Kirjoituksen ottaman, omasta mielestäni huippuhienon "kauas pilvet karkaavat"- kuvan. Löysin sen samalta muistikortilta, johon hän kuvasi kynsiäni ja "kähvelsin" (kysyin kyllä luvan) julkaistavaksi blogissani.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Rouvan omistusoikeudet
Nyt alkaa elämä mennä varsin hupaisaksi, joten on ihan pakko kirjoittaa pari riviä.
Rakas mieheni on lomalla ja jäi siis nukkumaan, kun minä suunnistin harrastetyöpaikkaani aamuksi. Puolen päivän ajoissa puhelin soi, ja siellä oli herra Kirjoitus varsin surkeana: olin jättänyt pöydälle päivän ostoslistan, mutta hän ei voinut mennä kauppaan, koska hänellä ei ollut lompakkoa! Samalla hetkellä noin sata salamaa löi aivoissani tulta, olin eilen illalla maalta palatessamme laitanut mieheni lompakon auton keskikonsolista laukkuuni, jotta se ei vain jää yöksi autoon hampuusien armoille. Tietenkin olin unohtanut ottaa lompakon kassistani pois, joten se oli minulla mukana täällä töissä ja mieheni rahattomana kotona! En ole tiennytkään, että miehen kesälomatuhlauksen säännöstely on näin helppoa - nappaat vain lompakon mukaasi ja kas, kotiin saapuessa on mies kiltisti kotona, shoppailukulutus 0 euroa: ei yhtään uutta leffaa, ei roskaruokaa, ei terassilla käyntiä...
Mieheni auton avaimia en sentään pöllinyt mukaani (tällä kertaa - olen minä nekin joskus onnistunut unohtamaan laukkuuni), joten hän olisi ollut vapaa kulkemaan - tosin vain sen aikaa, kun bensatankissa olisi riittänyt sisältöä. Kahden aikaan tuli kuitenkin mailia: "lainaan pyörääsi ja tarkistan samalla, onko kaikki viime viikolla tekemieni säätöjen puolesta ok." Minä tarrasin puhelimeen ja soitin puolisolleni: "et muuten lainaa pyörääni". Herra toisessa päässä oli ihan äimän käkenä, eikä lainkaan ymmärtänyt, miksi ei voisi lainata fillariani. Nauruksihan juttu meni, kun totesin pyörän olevan lukossa ja avaimien minulla täällä - onhan se sentään minun pyöräni, miksi en siis säilyttäisi sen avaimia avainnipussa muiden avaimieni kanssa.
Hetken setvimisen jälkeen löytyvät vara-avaimet ja nyt herra Kirjoitus suhaa jossain päin vihreällä naisten tunturipyörällä. Jos siis näette ison miehen liikkeellä pienellä vihreällä pyörällä, heiluttakaa, se on herra Kirjoitus, jonka vaimolla on omituinen tapa haalia kaikki mahdolliset ja mahdottomat tavarat mukaansa.
Varoituksen sanana miehille, mikäli olette juuri tavanneet mielenkiintoisen naisen, seuratkaa, minkäkokoista käsilaukkua hän käyttää. Mikäli veska on iso, on syytä harkita naisen vaihtamista toiseen, pienempilaukkuiseen, mahdollisimman pian, sillä naiset, jotka muutenkin raahaavat vähintään puolta omaisuudestaan mukaanaan isoissa laukuissa, ovat yleensä rouva Jälkikirjoituksen tyylisiä ja kohlivat kaiken mahdollisen laukkuihinsa, joista ei niiden massiivisen koon vuoksi löydä mitään. Jos siis pariudutte tuollaisen isoveskaisen naisen kanssa ja löydätte itsenne joskus ilman lompakkoa, auton avaimia ja paria muuta tarpeellista tavaraa, älkää vain sanoko, ettei teitä olisi varoitettu!
Rakas mieheni on lomalla ja jäi siis nukkumaan, kun minä suunnistin harrastetyöpaikkaani aamuksi. Puolen päivän ajoissa puhelin soi, ja siellä oli herra Kirjoitus varsin surkeana: olin jättänyt pöydälle päivän ostoslistan, mutta hän ei voinut mennä kauppaan, koska hänellä ei ollut lompakkoa! Samalla hetkellä noin sata salamaa löi aivoissani tulta, olin eilen illalla maalta palatessamme laitanut mieheni lompakon auton keskikonsolista laukkuuni, jotta se ei vain jää yöksi autoon hampuusien armoille. Tietenkin olin unohtanut ottaa lompakon kassistani pois, joten se oli minulla mukana täällä töissä ja mieheni rahattomana kotona! En ole tiennytkään, että miehen kesälomatuhlauksen säännöstely on näin helppoa - nappaat vain lompakon mukaasi ja kas, kotiin saapuessa on mies kiltisti kotona, shoppailukulutus 0 euroa: ei yhtään uutta leffaa, ei roskaruokaa, ei terassilla käyntiä...
Mieheni auton avaimia en sentään pöllinyt mukaani (tällä kertaa - olen minä nekin joskus onnistunut unohtamaan laukkuuni), joten hän olisi ollut vapaa kulkemaan - tosin vain sen aikaa, kun bensatankissa olisi riittänyt sisältöä. Kahden aikaan tuli kuitenkin mailia: "lainaan pyörääsi ja tarkistan samalla, onko kaikki viime viikolla tekemieni säätöjen puolesta ok." Minä tarrasin puhelimeen ja soitin puolisolleni: "et muuten lainaa pyörääni". Herra toisessa päässä oli ihan äimän käkenä, eikä lainkaan ymmärtänyt, miksi ei voisi lainata fillariani. Nauruksihan juttu meni, kun totesin pyörän olevan lukossa ja avaimien minulla täällä - onhan se sentään minun pyöräni, miksi en siis säilyttäisi sen avaimia avainnipussa muiden avaimieni kanssa.
Hetken setvimisen jälkeen löytyvät vara-avaimet ja nyt herra Kirjoitus suhaa jossain päin vihreällä naisten tunturipyörällä. Jos siis näette ison miehen liikkeellä pienellä vihreällä pyörällä, heiluttakaa, se on herra Kirjoitus, jonka vaimolla on omituinen tapa haalia kaikki mahdolliset ja mahdottomat tavarat mukaansa.
Varoituksen sanana miehille, mikäli olette juuri tavanneet mielenkiintoisen naisen, seuratkaa, minkäkokoista käsilaukkua hän käyttää. Mikäli veska on iso, on syytä harkita naisen vaihtamista toiseen, pienempilaukkuiseen, mahdollisimman pian, sillä naiset, jotka muutenkin raahaavat vähintään puolta omaisuudestaan mukaanaan isoissa laukuissa, ovat yleensä rouva Jälkikirjoituksen tyylisiä ja kohlivat kaiken mahdollisen laukkuihinsa, joista ei niiden massiivisen koon vuoksi löydä mitään. Jos siis pariudutte tuollaisen isoveskaisen naisen kanssa ja löydätte itsenne joskus ilman lompakkoa, auton avaimia ja paria muuta tarpeellista tavaraa, älkää vain sanoko, ettei teitä olisi varoitettu!
Jazzia ja kenkiä
Rouva Jälkikirjoitus on jälleen saanut tuta maallisen katoavaisuuden, tällä kertaa tämä katoamaton totuus iski vastaan kenkärintamalla. Nimittäin Helsingistä keväisellä koulutusmatkalla ostamani "aamutossut" osoittavat hajoamisen merkkejä vähäisen käytön jälkeen. "Aamutossut" ovat tikkauksin koristellut mattakullanväriset balleriinat, jotka aamutossuiksi risti matkalla mukana ollut työkaverini. Tosin nuo kommentit otin vastaan lähinnä naureskellen, sillä tiedän makujemme erilaisuuden; hän on päälle viisikymminen ja harrastaa tiukkaakin tiukempia farkkuja, pintamuotitoppeja ja espritin kelloja eli siis sanalla sanoen hyvin nuorisotyylistä pukeutumista, joskus jopa mallilla "teinipissis", ja minä taas olen tuulipuku/jakkupuku kansaa eli tuollaisilla matkoilla suosin "tätimuotia" (jälleen saman työkaverin mielipide) eli jakkuja, suoria housuja, paitapuseroita tai pukeutumistoppeja, jotka ovat aina in, minun mielipiteeni, tai aina out, kuten hän ajattelee. No mitäpä sitä makuasioista kiistelemään, yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ja sillä hyvä.
Aamutossu-balleriinat löytyivät silloin DinSkon alekorista hintaan 10 euroa, joten taloudellinen menetys ei ole suuri, sen sijaan henkiset vammat ovat korvaamattomat. Nämä balleriinat kun sattuivat olemaan todellinen löytö, ne sopivat värinsä puolestä täydellisesti yhteen herra Kirjoituksen minulle edelliskesänä ostaman Björn Borg - laukun kanssa, ja tuon laukun väri on sen verran erikoinen, että uusia täysin samanvärisiä popoja tuskin ihan heti vastaan tulee. Ievuskainen voi toki lohdutella, että ovathan jäljellä ne herra Kirjoituksen ostamat pronssinilkkurit, jotka sopivat yhtä täydellisesti laukun kanttausten väriin, mutta kuka sitä nyt syys/kevätnilkkureita kesähelteillä käyttäisi. Ei rouva Jälkikirjoitus ainakaan. Ja seuraavaksi voi koittaa lohdutella sillä, että kultahan on muotivärinä ihan out, ainakin kaikessa bling-bling -muodissa, ei sellaisen perään kannata surra, mutta kun minä en olekaan muotitietoinen yksilö, niin suren balleriinojani syvästi.
Balleriinat ovat vielä toistaiseksi käyttökelpoiset, mutta miten kauan, sitä en tiedä. Niiden pohjat ovat nimittäin alkaneet murtua. Nahkapinta on molemmissa virheetön ja siltä osin kengät alkavat vasta luontua aamutossumaiseen istuvuuteen. Vasemman jalan kengän pohjassa on vain normaalia kävelyn aiheuttamaa kulumaa, mutta oikean jalan kengässä on keskellä päkiäaluetta noin 1x1cm kokoinen ylimääräinen kulumajälki, sellainen paikallinen ohenema, jonka reunat repsottavat, ja tämä on nyt huoleni aiheena. Kengillä ei ole vielä kovin paljon kävelty eli ei niiden pitäisi vielä olla pohjastaan kovin kuluneet ja nyt pelkäänkin, että materiaali on jotenkin heikompaa tuon oikean päkiän kohdalta ja kengät kuluvat/murtuvat pian puhki.
Alunperin näiden kenkien ostaminen oli osittainen vahinko. Olin lähtenyt kurssimatkalle ajatuksella, että oleskelemme hotellissa, käymme naapurihotellin baarissa yksillä ja sitten suunnistamme koisimaan, ja matkaan varaamani kengät noudattivat tähän sopivaa linjaa. Ensimäinen totuuden hetki iski, kun työkaverini, joita oli matkalla mukana kaksi minun lisäkseni, päättivät kävellä rautatieasemalta hotellille, jonne oli matkaa vain pari kilometriä. Sillä kohtaa onnittelin itseäni erittäin onnistuneesta kenkävalinnasta, 10 sentin korothan sopivat mukulakivillä kävelyyn kuin nakutettuna. Sisulla selviää mistä vain, niin myös minä tuosta kävelymatkasta. Hotellille päästyäni ajattelin kärsimysteni olevan ohi. Huokaisin helpotuksesta vähän liian aikaisin, iltapäivän koulutusohjelma oli ihan liian löysä, joten iltatilausuuden ja viimeisten luentojen väliin jäi aikaa yli kolme tuntia. Tämän välin kolleegani päättivät käyttää hyödyksi ja nauttia pääkaupunkimme tarjoamista ostosmahdollisuuksista. En tietenkään voinut olla porukanpetturi, vaan mukaan oli riennettävä, vaikka jalat huusivat hoosiannaa vielä siitä edellisestäkin kävelystä. Kenkien vaihto ei olisi asiaa auttanut, sillä iltatilaisuuteen varaamani avokkaat olivat vielä korkeammilla ja kapeammilla koroilla varustetut.
Tämä jo edellä mainittu työkaverini etsi itselleen kenkiä, joten kietelimme pääsääntöisesti kenkäkauppoja. Dinsko oli ehkä noin seitsemäs tai kahdeksas kenkäkauppa, jossa poikkesimme. Sillä kohtaa mittani oli niin täynnä ja jalkani niin kipeät, että päätin ostaa ensimmäiset kohtuuhintaiset jalkaansopivat kengät, joilla voisi edes hivenen paremmin kävellä. Oikeastaan olisin halunnut kiilapohjaiset sandaalit, mutta niitä ei minun koossani enää alekorissa ollut, niihin, joita siellä oli jäljellä, olisi meikäläisen jaloista mahtunut 1 ja 1/3 yhteen kenkään. Sitten viimeisen korin pohjalta löytyivät nämä kultaballeriinat ja kun istuvuus oli vähintäänkin kohtalainen (istuvuuden tunnustelua rajoitti jaloissa sillä hetkellä vallinnut kiputila), päätin ottaa ne. Vasta kotona tajusin, miten hyvin ne sopivat yhteen tuon jo edellä mainitun laukun kanssa.
Vastakohtana kenkien katoavaisuudelle todettakoon, että sellaiset kengät, jotka saisivat hajota, tuntuvat olevan ikuisia. Viitisen vuotta sitten tarjouksesta ostamani Maahisten työkengät, jotka ovat jo sisäpohjastaan karmeiksi kuluneet, eivät tunnu hajoavan lopullisesti millään huolimatta siitä, että ne ovat jo melkein rikki. Tiedän, että useimmat työkaverini olisivat heittäneet ne jo aikaa sitten menemään, mutta se ei sovi minun tyyliini. Siirsin nuo kengät tässä kesällä harrastustyöpaikaani ajatellen, etteivät ne kuitenkaan siellä monta päivää kestä. Nyt ne ovat olleet siellä käytössä jo pari kuukautta, eivätkä osoita yhtään sen enempää hajoamisen merkkejä kuin ennenkään. Johtuneeko sitten siitä, että varsinaisen työpaikkani vaatekaappia siivotettani toin sieltä näiden Maahisten kaveriksi toiset kengät. Epäilen vahvasti, että mikäli minulla ei olisi täällä muita kenkiä kuin nämä maahiset, niin ne olisivat jo aikaa menneet rikki. Toion kuitenkin Maahisten hajoavan syksyyn mennessä, jotta pääsen syysnuotiolla ympäristövihamielisyyttä osoittaen polttamaan ne pois ajatuksiani häiritsemästä.
Kenkien lisäksi rouva Jälkikirjoitukselle ovat stressiä aiheuttaneet Jazzit, sillä heinäkuu tuo perinteikkään jazztapahtuman kaupunkiimme. Huusholli Kirjoitus valmistautuu vastaanottamaan jazzvieraita, siis todellakin aivan vieraita ihmisiä, koska kotimme on vuokrattuna kotimajoitukseen. Tämä taas aiheuttaa rouva Jälkikirjoitukselle monenlaista päänvaivaa: miten hyvin koti oikein pitää siivota, jotta sinne kehtaa vieraita ihmisiä majoittaa, montako pyyhettä per yöpyjä pitää varata, millaiset peitot ja tyynyt pitää olla, minne piilottaa pöytähopeat, mitä muuta pitää siivota pois vieraiden silmistä, mitä muuta pitää huomioida, mitä tavaroita vieraille annetaan lupa käytää (esim. astioista tai laseista), jätetäänkö heille nettiyhteys ja kone (tämä tosin on enemmän herra Kirjoituksen ongelma) jne. Onneksi anoppi ja appi ovat poissa, että pariskunta Kirjoitus voi vallata heidän talonsa siksi aikaa, kun oma huusholli on vieraiden käytössä. Ja kyseessähän on sentään vain kolme yötä torstaista sunnuntaihin, enkä ole edes joka päivä töissä (pe ja la onneksi vapaat) eli silloin voi sitten tarvittaessa koisata pidempään anoppilan viileydessä.
Aamutossu-balleriinat löytyivät silloin DinSkon alekorista hintaan 10 euroa, joten taloudellinen menetys ei ole suuri, sen sijaan henkiset vammat ovat korvaamattomat. Nämä balleriinat kun sattuivat olemaan todellinen löytö, ne sopivat värinsä puolestä täydellisesti yhteen herra Kirjoituksen minulle edelliskesänä ostaman Björn Borg - laukun kanssa, ja tuon laukun väri on sen verran erikoinen, että uusia täysin samanvärisiä popoja tuskin ihan heti vastaan tulee. Ievuskainen voi toki lohdutella, että ovathan jäljellä ne herra Kirjoituksen ostamat pronssinilkkurit, jotka sopivat yhtä täydellisesti laukun kanttausten väriin, mutta kuka sitä nyt syys/kevätnilkkureita kesähelteillä käyttäisi. Ei rouva Jälkikirjoitus ainakaan. Ja seuraavaksi voi koittaa lohdutella sillä, että kultahan on muotivärinä ihan out, ainakin kaikessa bling-bling -muodissa, ei sellaisen perään kannata surra, mutta kun minä en olekaan muotitietoinen yksilö, niin suren balleriinojani syvästi.
Balleriinat ovat vielä toistaiseksi käyttökelpoiset, mutta miten kauan, sitä en tiedä. Niiden pohjat ovat nimittäin alkaneet murtua. Nahkapinta on molemmissa virheetön ja siltä osin kengät alkavat vasta luontua aamutossumaiseen istuvuuteen. Vasemman jalan kengän pohjassa on vain normaalia kävelyn aiheuttamaa kulumaa, mutta oikean jalan kengässä on keskellä päkiäaluetta noin 1x1cm kokoinen ylimääräinen kulumajälki, sellainen paikallinen ohenema, jonka reunat repsottavat, ja tämä on nyt huoleni aiheena. Kengillä ei ole vielä kovin paljon kävelty eli ei niiden pitäisi vielä olla pohjastaan kovin kuluneet ja nyt pelkäänkin, että materiaali on jotenkin heikompaa tuon oikean päkiän kohdalta ja kengät kuluvat/murtuvat pian puhki.
Alunperin näiden kenkien ostaminen oli osittainen vahinko. Olin lähtenyt kurssimatkalle ajatuksella, että oleskelemme hotellissa, käymme naapurihotellin baarissa yksillä ja sitten suunnistamme koisimaan, ja matkaan varaamani kengät noudattivat tähän sopivaa linjaa. Ensimäinen totuuden hetki iski, kun työkaverini, joita oli matkalla mukana kaksi minun lisäkseni, päättivät kävellä rautatieasemalta hotellille, jonne oli matkaa vain pari kilometriä. Sillä kohtaa onnittelin itseäni erittäin onnistuneesta kenkävalinnasta, 10 sentin korothan sopivat mukulakivillä kävelyyn kuin nakutettuna. Sisulla selviää mistä vain, niin myös minä tuosta kävelymatkasta. Hotellille päästyäni ajattelin kärsimysteni olevan ohi. Huokaisin helpotuksesta vähän liian aikaisin, iltapäivän koulutusohjelma oli ihan liian löysä, joten iltatilausuuden ja viimeisten luentojen väliin jäi aikaa yli kolme tuntia. Tämän välin kolleegani päättivät käyttää hyödyksi ja nauttia pääkaupunkimme tarjoamista ostosmahdollisuuksista. En tietenkään voinut olla porukanpetturi, vaan mukaan oli riennettävä, vaikka jalat huusivat hoosiannaa vielä siitä edellisestäkin kävelystä. Kenkien vaihto ei olisi asiaa auttanut, sillä iltatilaisuuteen varaamani avokkaat olivat vielä korkeammilla ja kapeammilla koroilla varustetut.
Tämä jo edellä mainittu työkaverini etsi itselleen kenkiä, joten kietelimme pääsääntöisesti kenkäkauppoja. Dinsko oli ehkä noin seitsemäs tai kahdeksas kenkäkauppa, jossa poikkesimme. Sillä kohtaa mittani oli niin täynnä ja jalkani niin kipeät, että päätin ostaa ensimmäiset kohtuuhintaiset jalkaansopivat kengät, joilla voisi edes hivenen paremmin kävellä. Oikeastaan olisin halunnut kiilapohjaiset sandaalit, mutta niitä ei minun koossani enää alekorissa ollut, niihin, joita siellä oli jäljellä, olisi meikäläisen jaloista mahtunut 1 ja 1/3 yhteen kenkään. Sitten viimeisen korin pohjalta löytyivät nämä kultaballeriinat ja kun istuvuus oli vähintäänkin kohtalainen (istuvuuden tunnustelua rajoitti jaloissa sillä hetkellä vallinnut kiputila), päätin ottaa ne. Vasta kotona tajusin, miten hyvin ne sopivat yhteen tuon jo edellä mainitun laukun kanssa.
Vastakohtana kenkien katoavaisuudelle todettakoon, että sellaiset kengät, jotka saisivat hajota, tuntuvat olevan ikuisia. Viitisen vuotta sitten tarjouksesta ostamani Maahisten työkengät, jotka ovat jo sisäpohjastaan karmeiksi kuluneet, eivät tunnu hajoavan lopullisesti millään huolimatta siitä, että ne ovat jo melkein rikki. Tiedän, että useimmat työkaverini olisivat heittäneet ne jo aikaa sitten menemään, mutta se ei sovi minun tyyliini. Siirsin nuo kengät tässä kesällä harrastustyöpaikaani ajatellen, etteivät ne kuitenkaan siellä monta päivää kestä. Nyt ne ovat olleet siellä käytössä jo pari kuukautta, eivätkä osoita yhtään sen enempää hajoamisen merkkejä kuin ennenkään. Johtuneeko sitten siitä, että varsinaisen työpaikkani vaatekaappia siivotettani toin sieltä näiden Maahisten kaveriksi toiset kengät. Epäilen vahvasti, että mikäli minulla ei olisi täällä muita kenkiä kuin nämä maahiset, niin ne olisivat jo aikaa menneet rikki. Toion kuitenkin Maahisten hajoavan syksyyn mennessä, jotta pääsen syysnuotiolla ympäristövihamielisyyttä osoittaen polttamaan ne pois ajatuksiani häiritsemästä.
Kenkien lisäksi rouva Jälkikirjoitukselle ovat stressiä aiheuttaneet Jazzit, sillä heinäkuu tuo perinteikkään jazztapahtuman kaupunkiimme. Huusholli Kirjoitus valmistautuu vastaanottamaan jazzvieraita, siis todellakin aivan vieraita ihmisiä, koska kotimme on vuokrattuna kotimajoitukseen. Tämä taas aiheuttaa rouva Jälkikirjoitukselle monenlaista päänvaivaa: miten hyvin koti oikein pitää siivota, jotta sinne kehtaa vieraita ihmisiä majoittaa, montako pyyhettä per yöpyjä pitää varata, millaiset peitot ja tyynyt pitää olla, minne piilottaa pöytähopeat, mitä muuta pitää siivota pois vieraiden silmistä, mitä muuta pitää huomioida, mitä tavaroita vieraille annetaan lupa käytää (esim. astioista tai laseista), jätetäänkö heille nettiyhteys ja kone (tämä tosin on enemmän herra Kirjoituksen ongelma) jne. Onneksi anoppi ja appi ovat poissa, että pariskunta Kirjoitus voi vallata heidän talonsa siksi aikaa, kun oma huusholli on vieraiden käytössä. Ja kyseessähän on sentään vain kolme yötä torstaista sunnuntaihin, enkä ole edes joka päivä töissä (pe ja la onneksi vapaat) eli silloin voi sitten tarvittaessa koisata pidempään anoppilan viileydessä.
perjantai 11. heinäkuuta 2008
katoilevat korvakorut
Kotiimme on pesiytynyt varsinainen poltergeist, sillä lentävien kukkien lisäksi ovat korvakorut alkaneet katoilla. Asiassa ei sikäli ole mitään outoa, että jokunen vuosi sitten, kun vielä käytin aitoja koruja töissä, tuntui, että korviksia katoili vähän väliä. Kyllästyneenä siihen, että laatikkoni pursuilivat yksinäisiä korvarenkaita, paripuolia korvakoruja ja kivensä tai helmensä kadottaneita korupohjia, päätin siirtyä rihkamakoruihin. Osansa päätökseen teki katoilevien korvakorujen lompakkooni aiheuttama lovi, sillä kultasepällä käyminen ei ole ilmaista, ei ainakaan silloin, jos maku sattuu olemaan sellainen kuin rouva Jälkikirjoituksella on.
Nyttemin olen siis siirtynyt rihkamakoruihin, joita on laatikihin kertynyt jos jonkinvärisiä, sillä jostain syystä lemppareikseni ovat muodostuneet yhdellä värillisellä "kivellä" varustetut korut, niitä löytyy vaaleansinistä, kirkaansinistä, mustaa, kirkasta, harmaata, vaaleanpunaista, pinkkiä, kirkkaanpunaista, violettia, ruskeaa, oliivinvirheää ja limenvihreää. Ennen noita suosikkejani olivat tuplakivikorut, siis sellaiset, joissa on kaksi samanväristä pienempää "kiveä" päällekkäin. Niiden kausi kesti sen verran vähemmän aikaa, ettei niitä ehtinyt kertyä kuin vaaleanpunaiset, vaaleansiniset, mustat, limenväriset, vaaleanruskeat ja kirkkaat.
Luottohuutismyyjäni Saara on pitänyt minut korviksissa jo pidemmän aikaa, viimeksi eilen tuli 10 korvisparin lähetys. Olen todennyt nämä hänen myymänsä rihkamakorvikset (ja muutkin korut) erittäin laadukkaiksi ja kestäviksi. Hassuinta on se, että nämä olisivat saaneet hukkuakin, sillä niiden rahallinen arvo ei kovin suuri ole, esim. eilen saapunut kymmenen parin lähetys kustansi postikuluineen 7 euroa, mutta näistä en ole ennen eilistä onnistunut hukaamaan yhtään. Nyt eilen inventaariota tehdessäni huomasin, että laatikostani oli kadonnut yksi korutausta ja kolme korvista. Herra Kirjoitus kiistää ehdottomasti osallisuutensa korujen häviämiseen, hänellä ei kuulemma oli asiaan osaa ei arpaa ja sen kyllä uskon, sillä mitä rakas puolisoni tekisi yhdellä vaaleansinikivisellä tuplakivikorulla, parilla vaaleanpunakivisiä tuplakivikorvakoruja ja yhdellä korutaustalla.
Siis tiedotus korvakoruille jossain päin Suomea: palatkaa heti kotiin. Jos joku näkee kolme eksynyttä korvista ja yhden korviksen taustakappaleen, ohjatkoon heidät kotiin rouva Jälkikirjoituksen luo. Saattavat olla liikkeellä herra Kirjoituksen rokotustodistuksen kanssa, joka myös on mystisesti kadonnut. Kaikki toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi kotiin ja saattajalle tajotaan kaffeet käntyn kera.
Nyttemin olen siis siirtynyt rihkamakoruihin, joita on laatikihin kertynyt jos jonkinvärisiä, sillä jostain syystä lemppareikseni ovat muodostuneet yhdellä värillisellä "kivellä" varustetut korut, niitä löytyy vaaleansinistä, kirkaansinistä, mustaa, kirkasta, harmaata, vaaleanpunaista, pinkkiä, kirkkaanpunaista, violettia, ruskeaa, oliivinvirheää ja limenvihreää. Ennen noita suosikkejani olivat tuplakivikorut, siis sellaiset, joissa on kaksi samanväristä pienempää "kiveä" päällekkäin. Niiden kausi kesti sen verran vähemmän aikaa, ettei niitä ehtinyt kertyä kuin vaaleanpunaiset, vaaleansiniset, mustat, limenväriset, vaaleanruskeat ja kirkkaat.
Luottohuutismyyjäni Saara on pitänyt minut korviksissa jo pidemmän aikaa, viimeksi eilen tuli 10 korvisparin lähetys. Olen todennyt nämä hänen myymänsä rihkamakorvikset (ja muutkin korut) erittäin laadukkaiksi ja kestäviksi. Hassuinta on se, että nämä olisivat saaneet hukkuakin, sillä niiden rahallinen arvo ei kovin suuri ole, esim. eilen saapunut kymmenen parin lähetys kustansi postikuluineen 7 euroa, mutta näistä en ole ennen eilistä onnistunut hukaamaan yhtään. Nyt eilen inventaariota tehdessäni huomasin, että laatikostani oli kadonnut yksi korutausta ja kolme korvista. Herra Kirjoitus kiistää ehdottomasti osallisuutensa korujen häviämiseen, hänellä ei kuulemma oli asiaan osaa ei arpaa ja sen kyllä uskon, sillä mitä rakas puolisoni tekisi yhdellä vaaleansinikivisellä tuplakivikorulla, parilla vaaleanpunakivisiä tuplakivikorvakoruja ja yhdellä korutaustalla.
Siis tiedotus korvakoruille jossain päin Suomea: palatkaa heti kotiin. Jos joku näkee kolme eksynyttä korvista ja yhden korviksen taustakappaleen, ohjatkoon heidät kotiin rouva Jälkikirjoituksen luo. Saattavat olla liikkeellä herra Kirjoituksen rokotustodistuksen kanssa, joka myös on mystisesti kadonnut. Kaikki toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi kotiin ja saattajalle tajotaan kaffeet käntyn kera.
sohvaa etsimässä
Vanhan, mutta hyväkuntoisen sohvan onnellisena omistajana en ole täysin ymmärtänytkään millainen ongelma ja riesa ja voiman ponnistus saattaa sellainen asia kuin sopivan sohvan etsiminen olla. Olen tässä päivänä muutamana tominut tietyn ystäväni "apuna" hänen etsiessään sohvaa uuteen kotiinsa. Samalla lienee syytä tunnustaa, että ystävä tarpeineen toimii hyvänä alibina sille, että voi samalla vilkuilla tarjontaa sillä silmällä, että jos jokin tarjolla olevista sohvista tai muista huonekaluista/esineistä muuttaisi sittenkin meille.
Aloitetaan siitä, että mitään ei ole muuttamassa meille, sillä jo viimeistään kolmannessa kaupassa selvisi, että vuosikymmeniä palvellut samettisohvamme on jälleen huippumuodikas, eikä sitä niin ollen tässä tilanteessa mitenkään kannata vaihtaa mihinkään muuhun. Joka kaupassa oli nimittäin myynnissä hyvin samantyylisellä kankaalla verhoiltuja sohvia, vieläpä niin, että tuo herra Kirjoituksen parjaama ruskea väri oli tarjolla lähes jokaisessa. Olemme siis kerrankin trendikkäitä ( ja mikäli elämäntyylimme ei koe suurta muutosta, olemme ajanhermolla seuraavan kerran noin kahdenkymmenen vuoden päästä, kun samettisohvat jälleen tulevat muotiin ;-) ).
Mutta sitten itse asiaan eli sohvan etsintään, se on suunnilleen samanlainen operaatio kuin neulan kaivaminen heinäsuovasta. Nimittäin ensimmäinen asia on se, että etsimme suhteellisen pieneen tilaan mahtuvaa kulmasohvaa. Kulma tai tässä tapauksessa divaani ei sinänsä aiheuta ongelmia, sillä nyt tuntuu vähintään joka toisessa sohvassa olevan divaaniosa, mutta se tila on ongelma. Nyt nimittäin tuntuu olevan vallalla yleinen kuvitelma siitä, että kaikki asuvat valtavissa omakotitaloissa, joissa on jättimäiset olohuoneet, joihin mahtuu sen perintöflyygelin lisäksi vielä vaikka mitä muuta kalustusta. Tarjolla nimittäin oli 7-9 hengen kulmasohvia, sellaisia valtavia hökötyksiä, jotka vaativat vähintään 4x4 metrin tilan. Ilmeisesti on ajateltu, ettei tavallisen kuolevaisen, jolla sitä perintöflyygeliä ei ole, olohuoneessa muuta tarvitse ollakaan kuin yhtä valtava taulutelevisio ja jättimäinen sohva, jolta tuota telkkaria voi tuijottaa...ja jos on pernitöflyygeli, on sitten jo muutenkin niin paljon tilaa, ettei yhden jättimäisen kulmasohvan sijoittaminen tuota hankaluuksia.
Ystäväni tarkoilla mitoilla kyseisen sohvan olisi pitänyt olla maksimissaan 230cm leveä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että istumatilaa siihen jää vain noin 170cm, sillä toinen myynnissä olevien sohvien ominaisuus (rouva Jälkikirjoituksen mielestä paremminkin vika) on käsinojien valtava leveys. Tuntuu, että ne ovat kautta linjan noin 30 senttiä leveitä. Ensin ajattelin niiden toimivan hätätilassa lisäistuimina, niin kuin ne ehkä toimivatkin, mutta äkättyäni, että näille leveille käsinojille myydään käsinojatarjottimia, kuvittelen ymmärtäneeni yskän. Ne on siis tarkoitettu käytettäviksi entisen sohvapöydän sijaan, kukkia niihin tuskin voi laittaa niin kuin sohvapöydälle, mutta sen sijaan niille voi kasata valtavat määrät naposteltavaa, kun tuijottaa sitä jättimäistä taulutelevisiota sieltä huoneen toiselta laidalta. Ihmetteleekö joku vielä, miksi kansamme lihoo? Kun entinen vähäinenkin liikunta eli sohvapöydälle kurottautumisen pakko tai mahdollinen pakollinen istumaan nousu sohvapöydällä olevan syötävän tavoittamiseksi korvataan pienellä käden ojennusliikkeellä sohvan käsinojan suuntaan. Lisäksi useammassa kaupassa oli myynnissä juuri näiden käsinojatarjottimien kanssa yhteensopivia "jenkkipurkkeja", siis sellaisia saavin tai ison kukkarukkun tyylisiä astioita, missä on kyljessä teksti "pop corn" tai "cookies", ja jotka kuuluvat lähes jokaisen jenkkileffan vakiovarustukseen. Suureksi pettymyksekseni en löytänyt sellaista, jossa olisi ollut mukana jonkinlainen jäähdytyssysteemi ja teksti "ice cream", sellainenhan olisi ollut hyvä korvike, kun Suomesta ei saa niitä massiivisen kokoisia jäätelöpurnukoita, joista amerikkalaiset naiset kauhovat jäätelöä lohdutukseksi sydänsuruunsa. Sen verran aiheen sivusta vielä, että lisäksi tarjolla oli kaikenlaista jenkkisisustuskamaa esim. vanhanaikaisten bensapumppujen minikopioita ja route 66-kylttejä - en siis enää ihmettele sitäkään, että sanotaan suomalaisten olevan amerikkalaisempia kuin nämä itse. Tuskin kukaan itseäänkunnioittava jenkki raahaisi kotinsa somistukseksi minikopiota Sulo Vilénin huoltoaseman bensapumpusta, vai raahaisiko?
Kiersimme kaikki mahdolliset huonekaluliikkeet ja saalis jäi kovin huonoksi, sillä keksimme myös pari muuta ominaisuutta, jotka esiintyivät sohvissa tuhkatiheään ja olivat ei toivottujen listalla. Ensimmäinen oli jalkatukimekanismi, erään tietyn liikkeen sohvissa ainakin puolessa oli sohvankyljessä olevalla vivulla esiinnostettavat jalkatuet. Ne sohvat, joissa jalkatukia ei ollut, olivat sitten taas niitä jättikokoisia, jotka eivät kokonsa puolesta tulleet kysymykseen. Saman liikkeen sohvissa huomasimme toisen erittäin mielenkiintoisen ominaisuuden, ne eivät olleet ympäriverhoiltuja, vaan takaosa oli verhoiltu normaalisti puoli väliin asti ja sen alapuolella roikkuivat irralliset kangasliehukkeet. Tämä tyyli oli käytössä niissä sohvissa, joissa oli tuo jalkatukimekanismi, perusepäluuloisina aloimme epäillä, että ko. mekanismi on vioille kovinkin altis, jos sitä varten on täytynyt jättää jo valmiiksi huoltoaukko. Sellainen sohva ei siis tullut kysymykseenkään.
Lopputulemana oli, että poistuimme kaikista liikkeistä ilman sohvaa ja vain kaksi oli ystäväni mielestä sellaisia, että niitä voisi harkita. Toinen oli punainen heittotyynyllinen, puuvillapäällysteinen kolmenistuttava sohva, johon kuului irrotettava rahi, jolla siitä tehtiin divaani/kulmasohva. Toinen puolestaan oli khakinvärinen, kolmenistuttava, mokkajäljitelmä kankaalla päällystetty sohva, jossa oli iso hintalappu. Harkinnan jälkeen ystävä soitti iltayöstä, jolloin rouva Jälkikirjoitus oli jo siirtymässä treffeille NukkuMatin kanssa ja halusi lisätietoja. Niinpä rouva Jälkikirjoitus suuntaa tänään takaisin kahteen sohvakauppaan yksinään, sillä sohvanhankkija on töissä yömyöhään hankkimassa niitä sohvan ostamiseen tarvittavia rahoja, ja mittaa ensin punaiseen sohvaan kuuluvan rahin mitat ja vapaan istumatilan pituuden, sitten vuorossa on keskustelu sen khakinvärisen sohvan hintalapusta, paljonko siinä on ilmaa eli montako tuntia ystävän pitää tehdä töitä, jos todella haluaa sen omakseen.
Värien hartaana ystävänä päätän kirjoitukseni kommentoimalla vielä sohvavalikoiman värejä muutamalla sanalla. Selvästi näkee, että sininen ja vihreä ovat nyt out, sillä niitä oli saatavissa vähemmän. Vielä muutama vuosi sitten, kun kiertelin sohvakauppoja, kaksi sohvaa kolmesta oli sinisiä tai vihreitä, nyt myynnissä oli valkoista nahkaa ja luonnonvalkoista kangasta, ruskeaa, beigeä ja khakia, sekä kirkkaammista väreistä joulunpunaista ja tummanpunaista, mutta ei juurikaan perinteistä virheää tai sinistä. Sen sijaan uusina väreinä myynissä oli violetti (hyvin kirkas tummanvioletti), pinkki ja tummalime. Violetit sohvat oli asustellu pinkein ja tummanlimen värisin tyynyin ja matoin, vastaavasti keskiruskean kanssa kaupattiin turkooseja tyynyjä joko yksivärisinä tai luonnonvalkoiseen yhdistettyinä. Ihan rehellisesti on pakko tunnustaa, että hetken tunsin kutkutusta violetin sohvan ja limenvärisen maton hankkimiseen, mutta vain ohimenevän hetken, sillä en kuitenkaan jaksaisi katsella tuollaista värien räiskinää vuotta kahta kauempaa. Turkoosien verhojen ja tyynyjen valmistamista harkitsin jo hivenen pidempään, enkä edelleenkään pidä sitä poissuljettuna. Ne piristäisivät varmaan mukavasti perinteisensävyisen olohuoneemme ilmettä ja ne voisi yhdistää siihen isoon vaaleaan käpymattoon, joka vintissä odottaa taas pääsyään olohuoneen lattialle. Täytyneekin tästä siirtyä vilkaisemaan, mitä netin kangaskaupat tarjoavat, jos vaikka löytyisi jotain kivaa...
Aloitetaan siitä, että mitään ei ole muuttamassa meille, sillä jo viimeistään kolmannessa kaupassa selvisi, että vuosikymmeniä palvellut samettisohvamme on jälleen huippumuodikas, eikä sitä niin ollen tässä tilanteessa mitenkään kannata vaihtaa mihinkään muuhun. Joka kaupassa oli nimittäin myynnissä hyvin samantyylisellä kankaalla verhoiltuja sohvia, vieläpä niin, että tuo herra Kirjoituksen parjaama ruskea väri oli tarjolla lähes jokaisessa. Olemme siis kerrankin trendikkäitä ( ja mikäli elämäntyylimme ei koe suurta muutosta, olemme ajanhermolla seuraavan kerran noin kahdenkymmenen vuoden päästä, kun samettisohvat jälleen tulevat muotiin ;-) ).
Mutta sitten itse asiaan eli sohvan etsintään, se on suunnilleen samanlainen operaatio kuin neulan kaivaminen heinäsuovasta. Nimittäin ensimmäinen asia on se, että etsimme suhteellisen pieneen tilaan mahtuvaa kulmasohvaa. Kulma tai tässä tapauksessa divaani ei sinänsä aiheuta ongelmia, sillä nyt tuntuu vähintään joka toisessa sohvassa olevan divaaniosa, mutta se tila on ongelma. Nyt nimittäin tuntuu olevan vallalla yleinen kuvitelma siitä, että kaikki asuvat valtavissa omakotitaloissa, joissa on jättimäiset olohuoneet, joihin mahtuu sen perintöflyygelin lisäksi vielä vaikka mitä muuta kalustusta. Tarjolla nimittäin oli 7-9 hengen kulmasohvia, sellaisia valtavia hökötyksiä, jotka vaativat vähintään 4x4 metrin tilan. Ilmeisesti on ajateltu, ettei tavallisen kuolevaisen, jolla sitä perintöflyygeliä ei ole, olohuoneessa muuta tarvitse ollakaan kuin yhtä valtava taulutelevisio ja jättimäinen sohva, jolta tuota telkkaria voi tuijottaa...ja jos on pernitöflyygeli, on sitten jo muutenkin niin paljon tilaa, ettei yhden jättimäisen kulmasohvan sijoittaminen tuota hankaluuksia.
Ystäväni tarkoilla mitoilla kyseisen sohvan olisi pitänyt olla maksimissaan 230cm leveä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että istumatilaa siihen jää vain noin 170cm, sillä toinen myynnissä olevien sohvien ominaisuus (rouva Jälkikirjoituksen mielestä paremminkin vika) on käsinojien valtava leveys. Tuntuu, että ne ovat kautta linjan noin 30 senttiä leveitä. Ensin ajattelin niiden toimivan hätätilassa lisäistuimina, niin kuin ne ehkä toimivatkin, mutta äkättyäni, että näille leveille käsinojille myydään käsinojatarjottimia, kuvittelen ymmärtäneeni yskän. Ne on siis tarkoitettu käytettäviksi entisen sohvapöydän sijaan, kukkia niihin tuskin voi laittaa niin kuin sohvapöydälle, mutta sen sijaan niille voi kasata valtavat määrät naposteltavaa, kun tuijottaa sitä jättimäistä taulutelevisiota sieltä huoneen toiselta laidalta. Ihmetteleekö joku vielä, miksi kansamme lihoo? Kun entinen vähäinenkin liikunta eli sohvapöydälle kurottautumisen pakko tai mahdollinen pakollinen istumaan nousu sohvapöydällä olevan syötävän tavoittamiseksi korvataan pienellä käden ojennusliikkeellä sohvan käsinojan suuntaan. Lisäksi useammassa kaupassa oli myynnissä juuri näiden käsinojatarjottimien kanssa yhteensopivia "jenkkipurkkeja", siis sellaisia saavin tai ison kukkarukkun tyylisiä astioita, missä on kyljessä teksti "pop corn" tai "cookies", ja jotka kuuluvat lähes jokaisen jenkkileffan vakiovarustukseen. Suureksi pettymyksekseni en löytänyt sellaista, jossa olisi ollut mukana jonkinlainen jäähdytyssysteemi ja teksti "ice cream", sellainenhan olisi ollut hyvä korvike, kun Suomesta ei saa niitä massiivisen kokoisia jäätelöpurnukoita, joista amerikkalaiset naiset kauhovat jäätelöä lohdutukseksi sydänsuruunsa. Sen verran aiheen sivusta vielä, että lisäksi tarjolla oli kaikenlaista jenkkisisustuskamaa esim. vanhanaikaisten bensapumppujen minikopioita ja route 66-kylttejä - en siis enää ihmettele sitäkään, että sanotaan suomalaisten olevan amerikkalaisempia kuin nämä itse. Tuskin kukaan itseäänkunnioittava jenkki raahaisi kotinsa somistukseksi minikopiota Sulo Vilénin huoltoaseman bensapumpusta, vai raahaisiko?
Kiersimme kaikki mahdolliset huonekaluliikkeet ja saalis jäi kovin huonoksi, sillä keksimme myös pari muuta ominaisuutta, jotka esiintyivät sohvissa tuhkatiheään ja olivat ei toivottujen listalla. Ensimmäinen oli jalkatukimekanismi, erään tietyn liikkeen sohvissa ainakin puolessa oli sohvankyljessä olevalla vivulla esiinnostettavat jalkatuet. Ne sohvat, joissa jalkatukia ei ollut, olivat sitten taas niitä jättikokoisia, jotka eivät kokonsa puolesta tulleet kysymykseen. Saman liikkeen sohvissa huomasimme toisen erittäin mielenkiintoisen ominaisuuden, ne eivät olleet ympäriverhoiltuja, vaan takaosa oli verhoiltu normaalisti puoli väliin asti ja sen alapuolella roikkuivat irralliset kangasliehukkeet. Tämä tyyli oli käytössä niissä sohvissa, joissa oli tuo jalkatukimekanismi, perusepäluuloisina aloimme epäillä, että ko. mekanismi on vioille kovinkin altis, jos sitä varten on täytynyt jättää jo valmiiksi huoltoaukko. Sellainen sohva ei siis tullut kysymykseenkään.
Lopputulemana oli, että poistuimme kaikista liikkeistä ilman sohvaa ja vain kaksi oli ystäväni mielestä sellaisia, että niitä voisi harkita. Toinen oli punainen heittotyynyllinen, puuvillapäällysteinen kolmenistuttava sohva, johon kuului irrotettava rahi, jolla siitä tehtiin divaani/kulmasohva. Toinen puolestaan oli khakinvärinen, kolmenistuttava, mokkajäljitelmä kankaalla päällystetty sohva, jossa oli iso hintalappu. Harkinnan jälkeen ystävä soitti iltayöstä, jolloin rouva Jälkikirjoitus oli jo siirtymässä treffeille NukkuMatin kanssa ja halusi lisätietoja. Niinpä rouva Jälkikirjoitus suuntaa tänään takaisin kahteen sohvakauppaan yksinään, sillä sohvanhankkija on töissä yömyöhään hankkimassa niitä sohvan ostamiseen tarvittavia rahoja, ja mittaa ensin punaiseen sohvaan kuuluvan rahin mitat ja vapaan istumatilan pituuden, sitten vuorossa on keskustelu sen khakinvärisen sohvan hintalapusta, paljonko siinä on ilmaa eli montako tuntia ystävän pitää tehdä töitä, jos todella haluaa sen omakseen.
Värien hartaana ystävänä päätän kirjoitukseni kommentoimalla vielä sohvavalikoiman värejä muutamalla sanalla. Selvästi näkee, että sininen ja vihreä ovat nyt out, sillä niitä oli saatavissa vähemmän. Vielä muutama vuosi sitten, kun kiertelin sohvakauppoja, kaksi sohvaa kolmesta oli sinisiä tai vihreitä, nyt myynnissä oli valkoista nahkaa ja luonnonvalkoista kangasta, ruskeaa, beigeä ja khakia, sekä kirkkaammista väreistä joulunpunaista ja tummanpunaista, mutta ei juurikaan perinteistä virheää tai sinistä. Sen sijaan uusina väreinä myynissä oli violetti (hyvin kirkas tummanvioletti), pinkki ja tummalime. Violetit sohvat oli asustellu pinkein ja tummanlimen värisin tyynyin ja matoin, vastaavasti keskiruskean kanssa kaupattiin turkooseja tyynyjä joko yksivärisinä tai luonnonvalkoiseen yhdistettyinä. Ihan rehellisesti on pakko tunnustaa, että hetken tunsin kutkutusta violetin sohvan ja limenvärisen maton hankkimiseen, mutta vain ohimenevän hetken, sillä en kuitenkaan jaksaisi katsella tuollaista värien räiskinää vuotta kahta kauempaa. Turkoosien verhojen ja tyynyjen valmistamista harkitsin jo hivenen pidempään, enkä edelleenkään pidä sitä poissuljettuna. Ne piristäisivät varmaan mukavasti perinteisensävyisen olohuoneemme ilmettä ja ne voisi yhdistää siihen isoon vaaleaan käpymattoon, joka vintissä odottaa taas pääsyään olohuoneen lattialle. Täytyneekin tästä siirtyä vilkaisemaan, mitä netin kangaskaupat tarjoavat, jos vaikka löytyisi jotain kivaa...
torstai 10. heinäkuuta 2008
Lentäviä kukkasia
Herra Kirjoituksen ja rouva Jälkikirjoituksen asuntoon on muuttanut mielenkiintoinen alivuokralainen, nimittäin lentävä kukkanen. Tai jos nyt tarkkoja ollaan, niin kysyinen alivuokralainen on asunut samaa huushollia allekirjoittaneen ja puolison kanssa kohta viisi vuotta, mutta se osoitti maagiset kykynsä vasta nyt.
Tämä kykyjen osoitus tapahtui pari yötä sitten ollessamme nukkumassa kaikessa rauhassa. Yht'äkkiä huoneiston rauhan ja hiljaisuuden rikkoi hirveä rämähdys, vain yksi, mutta sitä rajumpi ja sitä seurasi syvä hiljaisuus... Uninen herra Kirjoitus lähti tarkastuskierrokselle, sillä epäilimme syylliseksi kylpyhuoneen imukuppikiinnitteistä pyheliinatelinettä, joka on ennenkin harrastanut yöllistä metelöintiä. Kylpyhuoneessa oli kaikki ok, mitään ihmeellistä ei sattunut herra Kirjoituksen silmiin hänen tehdessään kierrostaan, joten rauhoituimme takaisin nukkumaan.
Aamun kiireessä ja härdellissä en sitten sen tarkemmin miettinyt yöllistä meteliä, vaikka näin jälkeenpäin järki sanookin, ettei ole savua ilman tulta eikä siis myöskään meteliä ilman sen aiheuttajaa... päivä menikin töissä ja ilta muissa puuhissa osin oman kodin ulkopuolella eli odottamaton yöllinen kolina jäi takavasemmalle. Seuraava yö sujuikin sitten ilman mitään ihmeellisyyksiä, mutta aamun valkeus toi tietoon melkoisen yllätyksen...
Olohuoneen ikkunalauta näytti kovin tyhjältä vilkaistessani sinne. Isokokoinen sinisoihtuköynnös oli kadonnut ikkunalta, ikkunassa ei ollut reikää, joten jossain sisällä kasviksen täytyi olla...Löytyihän kasvi sitten kun siirsin katseeni hivenen alemmas, siellä se nökötti lattialla noin 80 senttiä alempana kuin sen olisi pitänyt olla. Kukan ruukku oli pystyssä, mutta kukka itse retkahtanut lattialle ja levittänyt osan mullastaan ja lehdistään olohuoneemme lattialle. Kukkaraukka oli innostunut kasvamaan niin, että sen kiipeilykehikko oli käynyt liian painavaksi suhteessa pieneen ja kevyeen ruukkuun, levenevä kehikko oli ilmeisesti liian iso suhteessa ikkunalautaan ja kasvin kasvaessa se vääntyi sitten pikkuhiljaa ulospäin ja ilmeisesti aiheutti kasviksen tippumisen.
Isukki onneksi lupasi tehdä kukkaselle uuden kehikon, vähän tukevamman, jotta kukka pysyy jatkossa pystyssä siis mikäli selviää ilmalennostaan hengissä, kukan ruukku ei sentään onneksi ollut haljennut. Pelastaakseni sen, mitä pelastettavissa on siirsin kukkasen istumaan pylvään päähän, jotta se ei enää vääntyisi ja tippuisi mihinkään. Jos ruukku olisi mennyt halki, olis edessä ollut melkoinen työmaa, irrottaa 10 metriä hentoa kukkivaa kasvista kiipeilykehikostaan jotta sen saa vaihdettua uuteen ruukkuun ja sitten kietoa se 10 metriä kasvista taas kehikkoon katkaisematta sitä jne.
Tässä kohtaa täytyy todeta, että kyllä kasvikset ovat huomattavasti sitkeämpiä kuin me ihmiset, tuo näyttää tosiaan selvinneen ilmalennostaan parilla menetetyllä lehdellä ja pukkaa uusia kukkia sen kuin kerkiää, minä itse kolautin vain pikkuisen kättäni töissä ja nyt on sitten sormi paketissa, kun meni kynsi puolesta välistä poikki. Reunat hapsottavat ikävästi ja ottavat joka paikkaan kiinni, joten sormi on syytä pitää paketissa siihen asti, että kynsi kasvaa uudelleen ehjäksi, lisäksi sitä mokomaa särkee... Herra kirjoitus kyllä yritti vihjailla jotain sormimurtumasta ja lääkärillä käynnistä, mutta niin kipeä se ei ole, että lääkäriin menisin.
Kynsiprojekti on siis jäissä kahdestakin syystä, ykkössuosikkini koristeluun on paketissa ja toiseksi paketti hong kongista ei ole edelleenkään saapunut...Sitä odotellessa vietän hienostuneen kultivoitua elämää pikkusormi pystyssä sojottaen.
Tämä kykyjen osoitus tapahtui pari yötä sitten ollessamme nukkumassa kaikessa rauhassa. Yht'äkkiä huoneiston rauhan ja hiljaisuuden rikkoi hirveä rämähdys, vain yksi, mutta sitä rajumpi ja sitä seurasi syvä hiljaisuus... Uninen herra Kirjoitus lähti tarkastuskierrokselle, sillä epäilimme syylliseksi kylpyhuoneen imukuppikiinnitteistä pyheliinatelinettä, joka on ennenkin harrastanut yöllistä metelöintiä. Kylpyhuoneessa oli kaikki ok, mitään ihmeellistä ei sattunut herra Kirjoituksen silmiin hänen tehdessään kierrostaan, joten rauhoituimme takaisin nukkumaan.
Aamun kiireessä ja härdellissä en sitten sen tarkemmin miettinyt yöllistä meteliä, vaikka näin jälkeenpäin järki sanookin, ettei ole savua ilman tulta eikä siis myöskään meteliä ilman sen aiheuttajaa... päivä menikin töissä ja ilta muissa puuhissa osin oman kodin ulkopuolella eli odottamaton yöllinen kolina jäi takavasemmalle. Seuraava yö sujuikin sitten ilman mitään ihmeellisyyksiä, mutta aamun valkeus toi tietoon melkoisen yllätyksen...
Olohuoneen ikkunalauta näytti kovin tyhjältä vilkaistessani sinne. Isokokoinen sinisoihtuköynnös oli kadonnut ikkunalta, ikkunassa ei ollut reikää, joten jossain sisällä kasviksen täytyi olla...Löytyihän kasvi sitten kun siirsin katseeni hivenen alemmas, siellä se nökötti lattialla noin 80 senttiä alempana kuin sen olisi pitänyt olla. Kukan ruukku oli pystyssä, mutta kukka itse retkahtanut lattialle ja levittänyt osan mullastaan ja lehdistään olohuoneemme lattialle. Kukkaraukka oli innostunut kasvamaan niin, että sen kiipeilykehikko oli käynyt liian painavaksi suhteessa pieneen ja kevyeen ruukkuun, levenevä kehikko oli ilmeisesti liian iso suhteessa ikkunalautaan ja kasvin kasvaessa se vääntyi sitten pikkuhiljaa ulospäin ja ilmeisesti aiheutti kasviksen tippumisen.
Isukki onneksi lupasi tehdä kukkaselle uuden kehikon, vähän tukevamman, jotta kukka pysyy jatkossa pystyssä siis mikäli selviää ilmalennostaan hengissä, kukan ruukku ei sentään onneksi ollut haljennut. Pelastaakseni sen, mitä pelastettavissa on siirsin kukkasen istumaan pylvään päähän, jotta se ei enää vääntyisi ja tippuisi mihinkään. Jos ruukku olisi mennyt halki, olis edessä ollut melkoinen työmaa, irrottaa 10 metriä hentoa kukkivaa kasvista kiipeilykehikostaan jotta sen saa vaihdettua uuteen ruukkuun ja sitten kietoa se 10 metriä kasvista taas kehikkoon katkaisematta sitä jne.
Tässä kohtaa täytyy todeta, että kyllä kasvikset ovat huomattavasti sitkeämpiä kuin me ihmiset, tuo näyttää tosiaan selvinneen ilmalennostaan parilla menetetyllä lehdellä ja pukkaa uusia kukkia sen kuin kerkiää, minä itse kolautin vain pikkuisen kättäni töissä ja nyt on sitten sormi paketissa, kun meni kynsi puolesta välistä poikki. Reunat hapsottavat ikävästi ja ottavat joka paikkaan kiinni, joten sormi on syytä pitää paketissa siihen asti, että kynsi kasvaa uudelleen ehjäksi, lisäksi sitä mokomaa särkee... Herra kirjoitus kyllä yritti vihjailla jotain sormimurtumasta ja lääkärillä käynnistä, mutta niin kipeä se ei ole, että lääkäriin menisin.
Kynsiprojekti on siis jäissä kahdestakin syystä, ykkössuosikkini koristeluun on paketissa ja toiseksi paketti hong kongista ei ole edelleenkään saapunut...Sitä odotellessa vietän hienostuneen kultivoitua elämää pikkusormi pystyssä sojottaen.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Se pyörii sittenkin...
Taisin sitten tehdä elämäni nopeimmat nettikaupat tuon hongkongilaisen kanssa. Sillä minä naputtelin ensimmäisen "is it possible to send all these in one parcel?"-viestin ebayssa ja toisen sähköpostistani, kun en ollut lainkaan varma ebayn viestipalvelun toimivuudesta. Verrokkina viestien perillemenoon käytin kotimaisen huuto.netin takkuaa enemmän tai takkuaa vähemmän viestipalvelua. Laitoin siis viestiä tehtyäni huudot kaikkiin viiteen kohteeseen ja hämmästeltyäni ebayn tarjoamaa laskutussysteemiä. Sieltä kun oli tulossa kolme laskua ja kolmessa valuutassa. Sillä kuten jo kerroin niin, osa oli puntina, osa taaloina ja osa aussidollareina
Kului varmaan 10 minuuttia ja olin saanut ensimmäisen vastauksen, joka oli lasku koko summasta puntina ja sitten heti perään napsahti toinen viesti, jossa hän kertoi lähettäneensä jo laskun koko summasta. Laskussa oli valmiina jopa paypal-linkki, jota napsauttamalla laskun pääsi maksamaan suoraan ja veloitus tulee sitten visalaskulla.
Vaikuttaa suoranaisesti liian helpolta, kyllä tähän joku koira täytyy olla haudattuna. Sillä, jos se on näin helppoa, saattaa ebaysta tulla varsinainen pandoran lipas, josta tulee äkkiä hankittua yhtä ja toista vähän liiankin nopeasti ja harkitsematta; sillä jos asia hoituu tyyliin paina nappia "osta heti" ja sen jälkeen paina nappia "maksa lasku", voi laskua kertyä huomaamatta vähän liiankin kanssa.
Ai niin, laskusta puheenollen. Kokonaissumma ei sitten karannutkaan niin kovin paljoa alkuperäisestä budjetista, 16 ja risat puntia on kutakuinkin 22 euroa. Nyt sitten jännityksellä odotamme pakettia ja visalaskua (minulla kun ei ole harmainta haisuakaan, paljonko paypal ottaa maksuvälityspalkkiota tästä keikasta).
Kynsikoristeita on nyt sitten tulossa lopuksi ikää, kuten rakas Ievuskainen huomautti. Mutta miksi tyytyä vähempään, kun kerran samalla rahalla saa enemmän? Nimittäin 1200 ja 1800 kappaletta maksoivat melkein yhtä paljon. Ja uskon vakaasti, että näille löytyy käyttöä, jos ei minun niin sitten jonkun muun kynsissä.
Rouva Jälkikirjoitus siis viettää seuraavat kaksi viikkoa nenä postiluukussa, koska paketin pitäisi olla kahdessa viikossa perillä. Palaamme astialle, jahka paketti saapuu.
Kului varmaan 10 minuuttia ja olin saanut ensimmäisen vastauksen, joka oli lasku koko summasta puntina ja sitten heti perään napsahti toinen viesti, jossa hän kertoi lähettäneensä jo laskun koko summasta. Laskussa oli valmiina jopa paypal-linkki, jota napsauttamalla laskun pääsi maksamaan suoraan ja veloitus tulee sitten visalaskulla.
Vaikuttaa suoranaisesti liian helpolta, kyllä tähän joku koira täytyy olla haudattuna. Sillä, jos se on näin helppoa, saattaa ebaysta tulla varsinainen pandoran lipas, josta tulee äkkiä hankittua yhtä ja toista vähän liiankin nopeasti ja harkitsematta; sillä jos asia hoituu tyyliin paina nappia "osta heti" ja sen jälkeen paina nappia "maksa lasku", voi laskua kertyä huomaamatta vähän liiankin kanssa.
Ai niin, laskusta puheenollen. Kokonaissumma ei sitten karannutkaan niin kovin paljoa alkuperäisestä budjetista, 16 ja risat puntia on kutakuinkin 22 euroa. Nyt sitten jännityksellä odotamme pakettia ja visalaskua (minulla kun ei ole harmainta haisuakaan, paljonko paypal ottaa maksuvälityspalkkiota tästä keikasta).
Kynsikoristeita on nyt sitten tulossa lopuksi ikää, kuten rakas Ievuskainen huomautti. Mutta miksi tyytyä vähempään, kun kerran samalla rahalla saa enemmän? Nimittäin 1200 ja 1800 kappaletta maksoivat melkein yhtä paljon. Ja uskon vakaasti, että näille löytyy käyttöä, jos ei minun niin sitten jonkun muun kynsissä.
Rouva Jälkikirjoitus siis viettää seuraavat kaksi viikkoa nenä postiluukussa, koska paketin pitäisi olla kahdessa viikossa perillä. Palaamme astialle, jahka paketti saapuu.
paypal vastaan ebay
Se on sitten ratkennut, nimittäin kisa ebayn ylläpidon ja paypalin&visan yhteistiimin välillä. Jos olisin lyönyt vetoa, olisin voittanut, sillä paypalin aktivointikoodi oli saapunut nettipankkiin. Jos olen ihan rehellinen, en edes tiedä, miten kauan se koodi siellä on oikein jo minua odotellut. Nyt siis pääsin aktivoimaan paypalini ja sen myötä huutelemaan lisää kamaa kotiini.
Kävin eilen pikaisella pyörähdyksellä Kontissa, josta tietenkin mukaan tarttui jotain - se on vähän samanlainen kuin Ikea tai kenkäkauppojen alelaarit, jotain tartuu joka tapauksessa mukaan. Tällä kertaa selvisin varsin vähällä, sillä kotiintuomisina ei ollut kuin yksi jännän vihreä toppi. Normaalista se poikkeaa siinä, että sävy on silmieni värinen, enemmän kultaan ja ruskeaan taitettu kuin normaalit käytössä olevat vihreäni. Ilmeisesti toppi kuitenkin on jokseenkin kotoisen värinen, sillä herra Kirjoitus kommentoi asiaa seuraavasti: "Se on sen näköinen, kuin se olisi ollut sinulla aina". Ja ehkä se sopii trendiin, sillä myös kylpyhuoneen tämänhetkinen sisustus on samaa sävyä.
Yritän tarkoituksellisesti lörpötellä tyhjiä, jotta välttyisin kertomasta, mitä olen tänään tehnyt. Tänään sitten pääsi piru irti vai pitäisikö sanoa, että pukki löysi kaalimaan aidasta sen raon ja änkeytyi kaalimaalle. Minä tein ensimmäiset ebay ostokseni, kaikenkaikkiaan 5 kappaletta kynsisälää. Myyjänä oli hongkongilainen yritys, joka kauppasi tavaroitaan hinnoiteltuina sekä puntiin, aussidollareihin että jenkkitaaloihin. Sen verran laskelmani pettivät, että alkuperäinen 20€ raja tuli rikottua. Mikäli myyjä ei yhdistä postituskuluja, niin kokonaissumma jää noin 26€:on, mutta löysin sieltä jostain pitkien sepustusten joukosta sellaisenkin lauseen, että jos olet huutanut useampaa tavaraa ja ne ovat eri valuutoissa, niin laita mailia, niin voimme yhdistää ne ja saat vain yhden laskun. Toivon todellakin, että se onnistuu, sillä myyjä lupaili yhdistää postikuluja useamman kohteen huudoissa jne eli kaipa tämäkin lupaus pitää paikkansa, jolloin tavarat tulisivat pienemmillä postikuluilla ja yhdessä pakaasissa. Vaikka tuotteet tulisivat kolmessa paketissa, kuten on myös mahdollista, niin silloinkin hinnaksi jää vain tuo n. 25€ eli en tee konkurssia sen vuoksi. Mikäli konkurssi lähestyy, selailen suomalaisten kynsitavara kauppojen hintoja ja pistän osan hankinnoistani kaupan tappioiden peittämiseksi, uskon hyvinkin pääseväni ainakin omilleni.
Ja sitten se suuri totuus, mihin minä oikein lankesin. Meille on siis tulossa paketti, joka sisältää
1200 eri väristä kynsihelmeä halkaisija 1,5 mm (12 väriä eli 100 helmeä kutakin), karusellissa
1800 kappaletta monivärisiä 1,5 mm halkaisijaltaan olevia pyöreitä kynsikristalleja karusellissa ja samaan pakettiin kuului vielä 10 kpl aitoja Schwarowskin 2,8 mm kynsikristalleja, jotka ovat hivenen arvokkaampia kuin nämä muovikivet,
1800 kappaletta kirkkaita halkaisijaltaan 1,5mm olevia kynsikristalleja
1600 kappaletta eri värisiä ja eri mallisia kynsikristalleja karusellissa (paketissa on pyöreitä, kukkia, sydämiä, lehtiä, kyyneleitä ja neliöitä jos oikein muistan)
20 arkkia erilaisia kynsitarroja
Eli nyt sitten jännityksellä odotan, miten minun tässä oikein käy - osaanko hoitaa asian paypalin kautta loppuun, vai pitääkö kilauttaa kaverille tai poistaa kaksi väärää vastausta eikun laskua. Kieltämättä myös loppusumma jännittää hivenen.
Nyt lähden löylyihin viilentämään mieltäni ja lupaan pitää teidät ajantasalla.
Kävin eilen pikaisella pyörähdyksellä Kontissa, josta tietenkin mukaan tarttui jotain - se on vähän samanlainen kuin Ikea tai kenkäkauppojen alelaarit, jotain tartuu joka tapauksessa mukaan. Tällä kertaa selvisin varsin vähällä, sillä kotiintuomisina ei ollut kuin yksi jännän vihreä toppi. Normaalista se poikkeaa siinä, että sävy on silmieni värinen, enemmän kultaan ja ruskeaan taitettu kuin normaalit käytössä olevat vihreäni. Ilmeisesti toppi kuitenkin on jokseenkin kotoisen värinen, sillä herra Kirjoitus kommentoi asiaa seuraavasti: "Se on sen näköinen, kuin se olisi ollut sinulla aina". Ja ehkä se sopii trendiin, sillä myös kylpyhuoneen tämänhetkinen sisustus on samaa sävyä.
Yritän tarkoituksellisesti lörpötellä tyhjiä, jotta välttyisin kertomasta, mitä olen tänään tehnyt. Tänään sitten pääsi piru irti vai pitäisikö sanoa, että pukki löysi kaalimaan aidasta sen raon ja änkeytyi kaalimaalle. Minä tein ensimmäiset ebay ostokseni, kaikenkaikkiaan 5 kappaletta kynsisälää. Myyjänä oli hongkongilainen yritys, joka kauppasi tavaroitaan hinnoiteltuina sekä puntiin, aussidollareihin että jenkkitaaloihin. Sen verran laskelmani pettivät, että alkuperäinen 20€ raja tuli rikottua. Mikäli myyjä ei yhdistä postituskuluja, niin kokonaissumma jää noin 26€:on, mutta löysin sieltä jostain pitkien sepustusten joukosta sellaisenkin lauseen, että jos olet huutanut useampaa tavaraa ja ne ovat eri valuutoissa, niin laita mailia, niin voimme yhdistää ne ja saat vain yhden laskun. Toivon todellakin, että se onnistuu, sillä myyjä lupaili yhdistää postikuluja useamman kohteen huudoissa jne eli kaipa tämäkin lupaus pitää paikkansa, jolloin tavarat tulisivat pienemmillä postikuluilla ja yhdessä pakaasissa. Vaikka tuotteet tulisivat kolmessa paketissa, kuten on myös mahdollista, niin silloinkin hinnaksi jää vain tuo n. 25€ eli en tee konkurssia sen vuoksi. Mikäli konkurssi lähestyy, selailen suomalaisten kynsitavara kauppojen hintoja ja pistän osan hankinnoistani kaupan tappioiden peittämiseksi, uskon hyvinkin pääseväni ainakin omilleni.
Ja sitten se suuri totuus, mihin minä oikein lankesin. Meille on siis tulossa paketti, joka sisältää
1200 eri väristä kynsihelmeä halkaisija 1,5 mm (12 väriä eli 100 helmeä kutakin), karusellissa
1800 kappaletta monivärisiä 1,5 mm halkaisijaltaan olevia pyöreitä kynsikristalleja karusellissa ja samaan pakettiin kuului vielä 10 kpl aitoja Schwarowskin 2,8 mm kynsikristalleja, jotka ovat hivenen arvokkaampia kuin nämä muovikivet,
1800 kappaletta kirkkaita halkaisijaltaan 1,5mm olevia kynsikristalleja
1600 kappaletta eri värisiä ja eri mallisia kynsikristalleja karusellissa (paketissa on pyöreitä, kukkia, sydämiä, lehtiä, kyyneleitä ja neliöitä jos oikein muistan)
20 arkkia erilaisia kynsitarroja
Eli nyt sitten jännityksellä odotan, miten minun tässä oikein käy - osaanko hoitaa asian paypalin kautta loppuun, vai pitääkö kilauttaa kaverille tai poistaa kaksi väärää vastausta eikun laskua. Kieltämättä myös loppusumma jännittää hivenen.
Nyt lähden löylyihin viilentämään mieltäni ja lupaan pitää teidät ajantasalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
