Lisää ja vähemmän

Siivouksen yhteydessä olen taas joutunut käsittelemään kasvejamme ja samalla pohtimaan "viidakkomme" tilannetta. Toisaalta haluaisin kasveja lisää, toisaalta haluaisin niitä pois.

Makuuhuoneeseen tein jo yhden istutuksen, kun irroittelin monihaaraisesta kaktuksesta kuolleet osat ja istutin yhden elävän takaisin ruukkuun. Näytti heti paljon siistimmältä. Toisen monihaaraisen kaktuksen hajottaminen on vielä edessä, sillä se on aivan ylikasvanut suhteessa ruukkuunsa. Yksi puolikuollut kaktus sinnittelee vielä ikkunalla henkitoreissaan, mutta se saa nyt olla siinä vielä hetken ja istutan sen tilalle vaikka tuosta jakoruukusta yhden osan, jos se kuolee.

Tunnustan, että ensin halusin ostaa noiden huonosti voivien tilalle uudet kaktukset, samoin keittiön ikkunalle, joka kaipaa mielestäni myös paria lisäkaktusta. Melkeinpä aistin käsin kosketeltavana ajatuksen "jotain kivaa uutta". Sitten tajusin, että voin jakaa tuota yhtä ainakin pariin ruukkuun, joten siitä saan vähintään yhden lisäkasvin. Samoin olohuoneen ikkunalla on aivan liian pitkiksi venähtäneitä kaktuksia ja yksi, joka täytyy siivota kuolleista osista. Eli niiden katkaisuista ja siivoamisesta saan luultavasti ne puuttuvat, joita kaipaan. Tosin pelkään, että niiden kanssa käy samalla tavoin kuin aikanaan anopin jakkaran, joka jostain syystä alkoi muistuttaa emännän jatkoa jakkaran sijaan. Katkaisin sen kuvitellen, että tottahan siitä kaksi kaktusta tulee. Ei tullut, yllättäen alaosa oli se, joka ei jaksanutkaan elää. Se on nyt puolisen vuotta kummitellut työhuoneen ikkunalla, mutta siirtyy roskiin tämän siivouksen myötä.

Myös makuuhuoneen Paavalinkukat täytyy siirtää kevään aikana muualle, ne ovat kasvaneet aivan liian isoiksi suhteessa ruukkuihinsa. Nuo ruukut eivät edes ole ruukut, vaan istutin ne aikanaan ruukkujen puutteessa suoraan suojaruukkuihin, koska olin aivan varma, että ne eivät selviäisi. Niin vain mineistä, joiden lehdet olivat halkaisijaltaan sentin verran, kasvoi ihan isot ja tuuheat kasvit. 

 

Tuossa oli jo monta lisää kohtaa. Miten sitten se vähemmän? Olen huomannut, että haluaisin viidakon sijaan pienempiä ja keveämpiä kasveja ja vaikka vähemmänkin noita isoja. Ongelma on vain se, että en osaa päättää, mistä oikein luopuisin. Kotoa tuotu rönsylilja ei tunnut hyvältä luopumisen kohteelta, ei myöskään isän tekemässä kukkatelineessä oleva kultaköynnös, jonka haluan säilyttää enemmän telineen kuin kasvin vuoksi. Kummitädin antamalla traakkipuulla on tunnearvoa, samoin edesmenneen tädin lahjoittamalla lohikäärmepuulla, joita itse asiassa on kaksi. Ehkä toisesta voisi luopua, mutta mitä sitten, jos se toinen sitten kuolee. Pienestä alusta jättimäiseksi kasvattamani keltareunainen anopinkieli on hankala, mutta silti tuntuu, että se ei ole se, jonka kuuluisi lähteä. Ehkä ajatus kirkastuu tässä siivouksen edetessä.

Tässä tulee taas vähän hampaita kiristellen todettua, että ihan kaikkea ei kannattaisi sittenkään siivoushuumassa jakaa pois. Olen nimittäin roskalavalla jakanut kymmeniä muovisia ruukkuja eteenpäin ihmisille, jotka niitä ovat kyselleet. Nyt olen itse siitä tilanteessa, että ellei ihmettä satu, ja maalta jostain varaston perukoilta sittenkin vielä löydy jotain ruukkua, olen pakotettu ostamaan muutaman. Ihan siksi, että saan nuo Paavalinkukat asiallisiin ruukkuihin, koska eihän se ole niiden vika, että olen ostolakossa. 

Edit- täti kyläilee 11.1. Nyt on sitten kukkaongelmat ratkaistu. Yllättäen löysinkin omista varastoistani ruukut noille Saint Paulioille, en yhtään muistanut, että mulla sellaisia oli, mutta hyvä niin. Alustoiksi niille pesin valmisruokakeiton muovikupit, jotka toimivat hommassa oikein hyvin. Makuuhuoneen kaktukset ovat vielä odotusvaiheessa, seurataan selviääkö yksi hengissä ja sen jälkeen jaetaan toinen. Kuten tuolla aiemmin mainitsin olohuoneesta löytyi vielä yksi kaktus, joka oli päässyt niin ränsistyneeseen kuntoon, että päätin silputa sen pienemmiksi paloiksi. Tässä kohtaa tuli sitten todella vastaan se tilanne, että oikean kokoisia ruukkuja ei ollut, mutta silloin apuun tuli serkku, jonka varastoista puuttuvat ruukut löytyivät. Tässä kohtaa koko oli ratkaiseva asia, sillä niiden piti mahtua tiettyihin suojaruukkuihin. Niinpä nyt on sitten makuuhuoneessa kaksi santtua vähemmän, olohuoneen ikkunalla yksi kaktus vähemmän, mutta kaksi santtua lisää eli siirsin makuuhuoneen Paavalin kukat muiden samanlaisten seuraan olohuoneeseen. Keittiön ikkunalla on kaksi kaktusta lisää, samoin yksi jämäalku siinä vieressä ja toinen saman moinen löytyy työhuoneen ikkunalta. Kaikkiaan siis yhdestä repsahtaneesta kaktuksesta tuli neljä uutta.

Lisäksi pistin myyntiin pari kasvista. Katsotaan, miten niiden kohdalla käy. Yhdelle on jo vähän alustavasti uutta kotia tarjolla.

Ompelua ja kierrätystä

Saatuani loistoajatuksen suursiivouksesta pakkasten laskettua tajusin, että minun täytyy kaikkein ensin siivota keittiön nurkassa oleva ompelukassi. Siellä oli muutamat lyhennettävät housut, parit korjattavat saumat, kasa sukkahousuja ja lisäksi kasa materiaalipankista ilmaiseksi saatuja t-paidan helmoja, joista oli tarkoitus ommella alushousuja. Nämä t-paidat olivat uusia jonkin firman mainospaitoja, joista yläosa eli logo ja sen yläpuolinen osa on leikattu pois.

Korjasin sen, mitä piti korjata. Lyhensin lahkeet ja tyhjensin kassia parhaani mukaan. Sukkahousuista otin talteen ne osat, mitä pystyi käyttämään. Yhden housuosan, josta tarkoitus on tehdä reisisuoja hameiden alle. Muutamat terät, joihin ompelin kuminauhat vanhoista käytetyistä sukista tai sukkahousuista, jotta ne toimivat sukkina. Kaikkiaan 5 paria "uusia" sukkia käyttöön, ei tarvitse ihmetellä, miksi sukkalaatikko ei koskaan tunnut tyhjentyvän. Loput osat leikkasin nauhoiksi sukkia varten. 

 

T-paidan helmat leikkasin vapaalla kädellä alushousuiksi. Ompelin niihin haaravahvikkeet sivuista poistetuista paloista. Lahkeensuun kuminauhat ovat violettia, tummempaa, kuin kuva antaa ymmärtää. Tämä siksi, että mustaa nauhaa ei ollut ja violetin olin ostanut Karnaluxin tarjouksesta, enkä voi kuvitella sille parempaa käyttöä. Vyötärönä käytin t-paidan helmapäärmettä, johon pujotin työpaikan roskikselta pelastettua kuminauhaa.  

 

 

Kaikkiaan mulla on nyt sitten 6 paria uusia puuvillaisia pöksyjä. Koska noissa ei ole kovin paljon elastaania, ne näyttävät suhteellisen suurilta, koska eivät jousta kuin istuvuuden verran. 

Perusspiraalit

Vuoden ensimmäiset sukat spiraalipertsat. Hyvän joulun toivotusten ohessa kyselin meidän kaivinkoneurakoitsijalta maalta kelpaisiko hänelle villasukat. Kuulemma hän hyvin mielellään ottaisi sukat vastaan. Tarkempia speksejä kysellessäni sain tiedoksi koon ja toiveen pitkistä varsista. 

Niinpä kaivelin varastoistani vihreän 7 veljeksen duo-langan, kerässä 100g.  Sen kaveriksi nappasin muutaman erilaisen harmaan/harmahtavan jämäkerän. Katsotaan miten pitkälle noilla pääsee ja kaivellaan varastoista sitten lisää.

 

Aloitus 60 silmukalla. 2o 2n - joustinta 22 kerrrosta, sitten vaihto sileään neuleeseen ja yhden kerroksen spiraaliin. Varren edetessä kavensin 4 kertaa 2 silmukkaa, jolloin nilkassa on 13 silmukkaa puikolla. Kantalappu vahvistettuna 14+14 silmukkaa, 26 kerrosta. Kantapohjaan 7+7 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 15 silmukkaa, joista ensimmäisen kavensin heti ensimmäisellä kerroksella ja seuraavat kavennukset sitten joka toinen kerros, kunnes 13 silmukkaa puikolla. Kärjessä normaali sädekavennus.

Joustimen tummempi harmaa oli muka jaettu kahteen yhtä suureen kerään, enkä tarkistanut sitä. No kerät eivät tietenkään olleet samankokoiset, vaan toiseen sukkaan tuli vähän pidempi pätkä tummaa lankaa. En silti usko sen vaikuttavan sukan käyttöön mitenkään. Kantapäässä ja terässä kolmatta harmaata lankaa, jota jäi vielä iso kerä.  

 

Painoa sukilla 208g, lankaa kulutettu vuoden alusta 208g.

Sittenkin hötkyilyä

Lueskelin vanhoja postauksiani etsiessäni tietoa siitä, milloin olen erään puseron ostanut. En löytänyt kyseistä tietoa, mihin saattaa olla kolme syytä, joko olen ostanut puseron ennen blogiaikaa, olen laittanut blogiin väärät tunnisteet (ei löytynyt haulla vaatteet tai hankinnat tai ostoksia) tai se on vaan jäänyt kaikkien loputtomien hankintojen virrassa kirjaamatta. Veikkaukseni on, että kyseinen vaate on hankittu ennen blogiaikaa, mutta siitä huolimatta noiden vanhojen asioiden selailu sai aikaan sen, että tuli pakottava tarve alkaa oikeasti listata saapuvia tavaroita. Olen tehnyt sitä joskus kuukausiraporteissani yhtenä kohtana, mutta luovuttanut kovin helposti ja antanut asian olla. Vuosien saatossa ostaminen on vähentynyt, joten luulisi sen olevan nyt helpompaa kuin silloin vuosia sitten. 

 

Lainasin serkulleni pyöröpuikkoja ja aloin niidenkin kohdalla miettiä, milloin olin ne ostanut - lähinnä syynä se, että ne olivat edelleen käyttämättöminä paketissa. Blogin pitkällinen selaaminen paljasti ostovuodeksi 2012 ja samalla paljastui aika monta muutakin ostosta, jotka ovat edelleen kaapeissa. Osa täysin käyttämättä kuten nuo pyöröpuikotkin, osaa on käytetty vähän ja osaa, kuten Raiskin sinisiä tuulihousuja, on käytetty todella paljon. Nyt on aika ottaa käyttöön ne muutkin pussin perät ja kaapinpohjat eli "ota omasta kaapista ja käytä sieltä".

Niinpä ajattelin, että sittenkin hötkyilen vuonna 2024 ja kirjaan ylös ostamamme tavarat. Toki niillä rajoitteilla, että kirjaukseen kuuluvat meille yhteisesti käyttöön tulevat tavarat ja minulle tulevat tavarat sekä tietenkin kosmetiikka riippumatta siitä, kuka sitä käyttää. Herra Kirjoituksen itselleen tekemät hankinnat jäävät listauksen ulkopuolelle, samoin ne jutut, mitä minä hänelle hankin kosmetiikkaa lukuunottamatta.  

Ideaalitilanteessa vuoden ostokset olisivat mahdollisimman liki nollaa, mutta tunnen itseni, joten ihan varmasti jotain hankintoja tulee tehtyä ja sitä enemmän, mitä tiukemmin yritän niitä rajoittaa. Haaveilen kuitenkin siitä, että osaisin tällä kertaa käyttäytyä fiksusti ja elää sen aiemmin kirjaamani ohjeen mukaan: "ota omasta kaapista, ja käytä sieltä".

Mikäli tuo edellä oleva ohje kuulostaa kovin tutulta, niin kyllä vaan, siitä on semmoiset 5 vuotta, kun tein ostamattomuuslupauksia 2019 tammikuuksi ja koko vuodeksi, tekstit löytyvät täältä ja  täältä. 

 

Mikäli shoppailutarve iskee, aion palata seuraaviin ajatuksiin.
Ennaltaehkäisevää on miettiä ostohetkellä läpi seuraavat kysymykset (kirjasta John Naish: Riittää jo – irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa, Atena, 2009):

– Tarvitsenko sitä? (vai haluanko vain?)
– Johtuuko esineeseen kohdistuva himoni taitavasta markkinoinnista?
– Tahdonko esineen tullakseni terveemmäksi, fiksummaksi, kiireettömämmäksi tai vain coolimmaksi?
– Voisinko saavuttaa päämääräni millään muulla tavalla kuin hankkimalla lisää tavaraa?
– Kuinka monta tuntia työtä minun tulee tehtävä saadakseni se maksettua? Voinko käyttää ajan johonkin tyydyttävämpään?
– Voisiko jokin jo omistamani esine korvata sen?
– Tahdotko todella pyyhkiä siitä pölyjä, kuivapestä sitä, maksaa sen huollosta tms.?
– Jos korvaan uudella esineellä jonkin omistamani, mikä vanhassa oikeastaan on vikana?
– Jos todella tarvitsen esinettä, voinko mitenkään saada sen ilmaiseksi jonkin kierrätyssivuston kautta tai lainata sen joltakin ystävältä, naapurilta tai sukulaiselta?

 

Nämä ajatukset olen julkaissut blogissani joulukussa 2016, ostamattomuutta tavoittelevalle vuodelle 2017 eli melkoisen pitkän ajan projektista puhutaan.  

Kertaakaan tuo ei ole onnistunut, tulokset toki ovat parantuneet vuosi vuodelta, mutta en silti jaksa uskoa, että "tuplatusina"  olisi se vuosi, joka katkaisee kamelin selän ja johtaa onnistumiseen.

Jouheva joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi alkoi, ihan hullua, eihän siitä ole kuin pieni hetki tämä vuosi oli uusi ja aluillaan. 

1. viikko

Siis yhtä kuin pitkä viikonloppu, joka meni hyvin pitkälle töissä. Toisaalta siellä oli kerrankin leppoisa fiilis ja sitä myötä mukava olla. Mahtavat työkaverit ovat totta kai luku sinänsä ja auttavat jaksamaan pahoissakin tilanteissa. Tietenkin kävimme sunnuntaina katsomassa äitiä, joka oli paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. 

Jatkuva pimeys väsyttää, en tiedä, miten paljon pitäisi nukkua, jotta olisi kerrankin nukkunut riittävästi. Ehkä 16 tuntia vuorokaudessa. Vai riittäisikö sekään.

2.viikko

Hyytävää pakkasta tai vähän pienempää pakkasta ja lumisadetta, pimeää aamulla ja pimeää illalla, mutta enää muutama viikko ja sitten alkaa taas valostua. Koin myös kohtuullisia kauhun hetkiä, kun kotiin tullessani poimin kynnykseltä kasan, täsmällisesti noin kymmenen kappaletta, valkoisia kirjekuoria ja mietin, että mistä ihmeestä meille tällainen kasa laskuja tulee. Huokaisin syvään sekä tietenkin mietin taas rahanmenoa ja riittävyyttä. Kestofiilis aina kun näen laskun, ei voi mitään. Positiivinen yllätys oli myös se, että noissa kuorissa ei ollut yhtään laskua, ei yhden yhtään. Vain tiliotteita, ilmoituksia siitä, että nostavat käyttötilin korkoa ja yksi joulukortti. Mahtavaa.

Kaiken tämän lumen, pimeyden ja tylsyyden keskellä päätimme sitten tempaista ja tehdä varauksen. Teneriffa kutsuu jälleen huhtikuussa, toki vaan 10 päivää, mutta jonnekin aurinkoon on pakko päästä pois täältä pimeydestä. Olkoon se meidän joululahjamme tänä vuonna. Nyt on sitten taas on jotain mitä odottaa.

Itsenäisyyspäivänä virittelimme jouluvalot paikalleen ja hankimme myös niitä vähäisiä joululahjoja, joita tänä vuonna ajattelimme ostaa. On se aina yhtä turhauttavaa, minä en vaan ole lahjojenhankintaihminen. Ymmärrän kyllä, että lapsille ostetaan lahjoja, mutta miksi aikuisille, joilla on kaikki mahdolliset ja mahdottomat tavarat jo olemassa. Siksi pyrin ostamaan vain jotain sellaista, joka katoaa jossain kohtaa loppuun käytettynä pois. 

Perjantaina illalla kävimme elokuvissa - olimme jättäneet vähän turhan myöhään niiden kesällä ostettujen lippujen käytön, joten valikoima oli mitä oli. Meidän valintamme oli Napoleon. Ikävä kyllä aikaisten aamujen työvuorojen yhdistelmä iltanäytöksen ja pitkän elokuvan kanssa oli aika haastava. Elokuva oli kyllä mitä mielenkiintoisin, vaikkakin selkeästi Napoleonin sotaisia saavutuksia ja tappioita korostava. Leffassa unohdettiin tyystin, mitä kaikkea muuta (koulutus, lennätin, lait) hän sai aikaan urallaan.

 

Lauantaina kävimme maalla tarkistamassa paikkoja ja katsomassa äitiä. Sunnuntaina oli sitten sukankutomis ja lepopäivä. 

3.viikko

Lupasin tehdä yhden työpäivän harrastetyöpaikassa, olihan se ihan kivaa pitkästä aikaa. Sitten pari työpäivää töissä, töissä ja vapaapäivä. Kävin kaupassa ja päätin taas kerran, että tästä jouluun saa Herra Kirjoitus hoitaa kauppa-asiat. Mä en kestä niitä ihmisiä, jotka ryntäilevät heikkopäisinä, ikään kuin tavarat loppuisivat kaupasta, yhtään ei katsota ympärille, tönitään, tuupitaan ja kohelletaan. Onneksi sain jotain jo joulua varten ostettua, niin ihan kaikki ei jää Herra Kirjoituksen kontolle. 

Palkkapäiväkin osuu tähän viikkoon eli normisetti, laskut maksuun ja unohdetaan asia muutoin. Jo ennakoon siirsin joulurahat käyttötilille ja yllätyin siitä, että en ollut joutunut siirtämään alkukuusta sinne enempää kuin normaalisti. No totuus valkeni, kun maksoin luottokorttilaskun, jolta normaalisti menee vain äänikirjapalvelun kuukausimaksu, nyt oli lasku vähän isompi. Kyllä ne menot aika vakiot taitavat kuitenkin olla, sillä luottokorttilaskun suuruus oli kuta kuinkin sen puuttuvan tilisiirron kokoinen. 

 

Viimeiset kesän leffalipuista tuli käytettyä tällä viikolla. Varauksen aikaan vaihtoehdot olivat aika vähissä, joten elokuvavalinta oli aika erilainen kuin normaalit toiminta- ja räiskintäleffamme. Kävimme katsomassa "Killers of the flowermoon"-nimisen elokuvan, joka kertoi Osage-intiaaneista ja heidän elämästään valkoisen miehen painostuksen alla 1920-luvun Yhdysvalloissa. Tarina keskittyi yhteen alkuasukasperheeseen, jossa oli äiti ja neljä kaunista tytärtä sekä alueen kuninkaaseen ja hänen perheeseensä. "Kuningas" näytteli hyväntekijää, mutta pyrki kaikintavoin hankkimaan hallintaansa intiaanien öljypalstat ja niiden kautta tulevat mittavat rikkaudet. Murhaamistakaan ei kaihdettu ja rakkaus oli vain pelinappula. Pitkä, mutta hyvin monipolvinen ja mielenkiintoinen elokuva, joka sisälsi yhden pettymyksen: Leonardo DiCaprio oli kulahtanut ja plösähtänyt oikein kunnolla. Siis tokihan rooli vaati jonkinlaista renttumaisuutta ja kulumista, mutta en usko sen vaatineen tuota määrää alkoholismiin viittaavaa turvottelua ja tonnin silmäpusseja.

 

Loppuviikkoon kuului myös käsittämätön neljän päivän vapaa, joka toki katosi kotitöihin, kaupassa käymisen ja sukankutomiseen. Viikonloppuna kävimme taas äitiä katsomassa ja juhlimme vähän jälkijunassa serkkuni Rusetin syntymäpäiviä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa kaikki "lähiserkut" puolisoineen yhdessä ja päästä nauttimaan joulupuurosta, kinkusta ja kirsikka-suklaakakusta. 

4.viikko

Töihin raahautumisen sijaan olisin mieluummin jäänyt nukkumaan ja parantelemaan selkääni, joka on ottanut jostain nokkiinsa. Todennäköisesti liiasta istumisesta, koska sitä on viime aikoina tullut enemmän kuin normaalisti niin autossa kuin kotona. Sairaspoissaoloja oli kuitenkin monta, joten koetan selvitä töissä sisulla ja särkylääkkeellä. 

Jouluviikko, mikä tarkoittaa, että jossain vaiheessa on kierrettävä taas kälyn, anopin ja serkkujen luona jättämässä joulukasseja. Ja ennen kaikkea tehtävä perheen pienille paketteja. 

Yksi ehdottoman positiivinen asia tähän liittyy, tällä viikolla on pimeyden huippu saavutettu ja päivät alkavat pidetä. Elämä voittaa, ihan varmasti. 

Kelit menivät jo viime viikon puolella aivan hirveiksi, niin liukasta kuin luistinradalla ja lisäksi vettä taivaasta niskaan. Töihin talsiessiessani ehdin kirota tätä niin sanottua talvea moneen kertaan - muutama sopiva liukastuminen ja myös jo ennestään ärtynyt selkäni sai siipeensä. Lisää kipua ja lisää v-tutusta. 

Viikon ehdottomat huippuhetket koettiin keskiviikkona. Aamun katastrofilta minut pelasti Herra Kirjoitus, joka vei minut autolla töihin. Olin jotenkin kuvitellut, että työt alkavat vasta puoli kahdeksalta ja onhan minulla tässä vielä hyvin aikaa, kunnes tajusin alkaa miettiä työparini työvuoroja ja tajusin, että jokin ei nyt täsmää. Vuorotaulukkoa vilkaisemalla selvisi, että minun pitäisi olla töissä seitsemältä puoli kahdeksan sijaan. Kello oli jo sen verran, että kävellen en olisi ehtinyt, joten rakkaani pelasti minut ja vei autolla töihin. Samana iltana kävin toiveikkaasti katsomassa, josko taloyhtiön pesukone olisi korjattu, se kun ollut jo kohta viikon rikki. No ei tietenkään ollut. Toivorikkaasti aloin sitten pestä pyykkiä omalla koneellamme, jota ei oltu kyllä käytetty vuosiin. Lopputulos, kone kyllä pesee, mutta poistopumppu ei toimi. Kaiken tämän keskellä pitää ostaa vielä uusi pesukonekin. Voi kerpele, etten muuta sano. Nyt vaan en jaksa keskittyä siihen, kunhan tästä jouluhössötyksestä päästään niin ehkä sitten, olkoot pyykit joulun ajan likaisina pesuhuoneen nurkassa. Nyrkkipyykillekään en aio ruveta. Kaipa se talopyhtiön pesukone joskus tulee korjatuksi. 

Taloyhtiön pesukone tuli korjatuksi ennen joulua ja viimeiset pyykit pestiin jouluaattona, oli se sitten fiksua tai ei, mutta eipä ainakaan ollut muita jonossa. 

Jouluvalmisteluihin emme kovasti panostaneet, koristelut oli tehty jo ennakkoon ja ruoat olivat kaupasta peräisin. Tein kuin teinkin uhkarohkean kauppakierroksen torstaina ja sain hankittua kaiken tarpeellisen. Aatonaattoaamuna keittelin joulupuuroa ja kävimme katsomassa äitiä, yöksi töihin, jouluateria syötiin jouluaattona siinä pyykkihuollon ohessa. Yöksi taas töihin.

5.viikko

Joulupäivä, ruoat olivat onneksi valmiina jääkaapissa, joten niitä vain lämmiteltiin. Päivä meni suurelta osin nukkuessa, osin yövuorosta leväten, osin tukkoisuutta ja köhää parannellessa. Tapaninpäiväksi köhä oli muuttunut täysimittaiseksi flunssaksi, yskittää, nenä vuotaa kuin rikkinäinen suihku, kuumetakin on. No totta kai, kun olin suunnittellut viettäväni rentoa vapaata sukan kutomisen merkeissä. Äitiä kävin katsomassa sen verran, että ladoin puhtaat pyykit kaappeihin ja otin likaiset pestäviksi - sen pidempää aikaa en näin räkäisenä uskaltanut hänen luonaan viettää. Perinteisen Tapaninpäivän pizzan sijaan tyhjättiin jääkaappia ja syötiin uunimakkaraa, jouluruokien tuhoaminen jatkuu sitten taas arkena.

Jotenkin tähän kuvioon sopii ihan loistavasti se, että elimistö ulkoisti kierukkani. Nyt sitten odotellaan lääkärin soittoa, miten jatketaan. Itse en kyllä enää tiedä, mikä on viheliäisempää kivut ja vuoto kerran kuussa vai vuoto 3kk putkeen. Nyt ei sitten auta muuta kuin odottaa ja katsoa, mitä vaihtoehtoja lääkäri tarjoaa. Lääkärin soiton jälkeen tekisi mieli itkeä, mutta itkeä ilosta - tämän lääkärin mottona oli, että hän haluaa mahdollisimman hyvää elämänlaatua kaikille, jopa rumille, lihaville, keski-ikäsille naisille, joilla on verenpainetauti, uniapnea ja diabetes. Hän kertoi rehellisesti mahdollisista komplikaatioista, joita voisi olla tarjolla, mikäli lähdetään tekemään isompaa operaatiota eli tässä tapauksessa kohdun poistoa, mutta sanoi myös sen, ettei sulje sitä pois. Hänellä oli kuitenkin tarjota ensisijainen vaihtoehto, vähemmän kajoava ja hormoneja käyttävä, joten hän ehdotti, että jos kokeiltaisiin sitä ensin. No ilman muuta, kokeillaan, mä olen valmis ihan mihin tahansa, jos se vähän helpottaisi oloa eli tiedossa on siis lisää pillereitä kahdessa eri muodossa ja sen jälkeen kolmas kierukka. Nyt olis siis ajatuksena se, että tyhjennetään kohtu hormoneilla oikein kunnolla ja sitten vasta pistetään se kierukka, jos se sitten edes auttaisi sen pysymistä paikallaan. Tämä lääkäri näet epäili, että paksusta limakalvosta johtuva runsas vuoto on se, joka ne kierukat sieltä pois kuljettaa. Marssin siis apteekkiin ja shoppailen vähän lisää pillereitä. Teen sen kuitenkin hyvällä mielellä, sillä tunteella, että nämä on kirjoitettu siksi, että minua yritetään auttaa, eikä siksi, että annetaan sille nyt jotain, että päästään siitä eroon.

Onneksi vapaapäivät harrastustyöpaikassa ovat olleet varsin kevyitä, joten lentsussakin on niistä selvitty, vaikka enemmän aikaa on mennyt niistämiseen kuin varsinaiseen työhön.

Vuoden viimeinen viikonloppu meni ihan normitöissä ja pakko myöntää, että olivat kyllä kovin voimille käyviä vuoroja. On raskasta yskiä, niistää ja yrittää puhua äänellä joka ei tahdo kestää puhumista. Mutta kaikesta selvitään, niin tästäkin. 

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi siivosin jääkaapin ja maustehyllyn. Jääkaapin sisällöstä syntyi uuniperunoita ja uunivihanneksia, viimeksi mainittuun silppusin kaikki mahdolliset vihannekset, mitä jääkaapista löytyi ja tuohon saattoi käyttää: lantun puolikkaan, bataatin lopun, porkkanoita, paprikan ja varsisellerin. Hyvää oli, jopa niin hyvää, että Herra Kirjoitus kieltäytyi ottamasta kinkkua kaveriksi ja tyytyi melkein täysvegaaniseen ateriaan (vain mausteena käytetty hunaja ei ollut vegaanista).

Summa summarum:

Joulukuun aikana en jaksanut laskea, miten paljon haaskasimme rahaa herkkuihin ja roskaruokaan. Tämä pimeys vaan vetää niin voimattomaksi. Tiedän ihan tasan tarkkaan, että tuo ei ole paras mahdollinen tapa ratkaista asioita, mutta ikävä kyllä se on se helpoin ja nopein tapa. Sen sijaan siitä voin onnitella itseäni, että ruokaa ei tullut heitettyä roskiin. 

Kaikenlaista on tullut osteltuakin, osin perusteena se, että ensi vuonna ei sitten osteta. Asia, mihin en jaksa uskoa ennen kuin se todella on toteutunut.

Kosmetiikan poistot 4/23

Vuoden viimeinen neljännes ja sitä myötä viimeinen purnukat kakskolme käynnistyy. Tyhjennyksessä on isoja purnukoita, joten kovin paljon tyhjiä purnukoita ei ole tullut. 

 

Ensimmäiset ovat sitä perinteistä eli tuplasti dödöjä, parit hammastahnat, yksi minihuulipuna ja pari näytettä: body lotionia jalkoihin ja misellivettä meikin poistoon. 

 

Jälleen lisää sitä tavallista, jättipullo aprikoosintuoksuista suihkugeeliä (pullo on tarkoitus uusiokäyttää eli täyttää, ihan tuon pullon kuosin takia), pieni pullo meikinpoistoon käytettyä oliiviöljyä, kaksi dödöä (yksi Herra Kirjoituksen, yksi minun). Lisäksi tuubi vegaanista huulirasvaa, minihuulipuna, meikinpoistoon käytettyä Apobasea, askartelussa käytetty valkoinen kynsilakka ja kaksi näytettä. Molemmat näytteet ovat Dermosilin; after sun body lotion kosteutti kantapäät ja korallinen värinen huulikiilto huulet.

 

Vuoden viimeisimmät poistot; käsisaippuaa (jälleen yksi täyttöpullollinen), Dermosilin kasvopuhdistusgeeli, jonka sain testattavaksi ja johon kovasti ihastuin (oli onneksi tullut myyntiinkin nyt vuoden vaihteessa), suuvesi, Herra Kirjoituksen tuoksu ja Dermosilin puuterihelmet.

 

Yhteensä 18 purtiloa ja 4 näytettä. Vuoden alusta 93 purtiloa ja 75 näytettä.

Lankavuosi 2023

Omasta mielestäni kudoin kohtuullisen paljon, langan kulutus vuonna 2023 oli 4475 g. Silti ihmettelin, miksi lankavarastot eivät tuntuneet kuluvan. Kun selailin vähän blogia taakse päin, niin kyllähän siihen selityskin löytyi. Ostin itse 200g Novitan kastastusta, josta syntyivät Hirvi-sukat ja yhdet jämälanka navettasukat, 200g keltaista seiska veikkaa, josta kudoin 2 paria banaani-sukkia (vähän tarvittiin jämälankoja lisäksi).

Rakas serkkuni työllisti minua ihan kiitettävästi, sillä hänen hankintojaan olivat 400g muumilankaa (yhdet pitkät ja kahdet lyhyet sukat), 200g alpakka-suomenlammaslankaa, 150g fingerin lankaa (joista yhdet pitkät ja yhdet lyhyet sukat). Ja yhdet langat odottavat vielä insporaatiota ja sukiksi muokkautumista, mutta koska ovat edelleen kerällä, ei lasketa niitä tähän.

Kaikkiaan ostolankoja on tullut ja käytetty 1150g. 

Näiden lisäksi ilmaisia lankoja on tullut ainakin sen verran, mitä olen kutonutkin, useampi kilo siis,  kiitos roskalavan ja materiaalipankin. Pelkästään maaliskuussa uusia lankoja tuota kautta tuli hankittua parin kilon verran. Lisäksi purin vanhoja parittomia sukkia, joista niistäkin irtosi lankaa puolen kilon verran. Ei siis ole ihme, että tuntuu, etteivät lankavarastot pienene vaikka miten puikkoja heiluttelisi.