Vaikka kevättalven alhaalta paistava aurinko tuokin esiin jokaisen pölyhiukkasen ja tekee välillä autolla ajamisesta liki mahdotonta, on siinä iso lupaus tulevasta keväästä ja kesästä. Niin iso, että se saa tällaisen paatuneimmankin pessimistin hymyilemään ja kääntämään talven kalventamat kasvonsa kohti aurinkoa ja ajattelemaan positiivisesti.
1. viikko
Sellainen melkein tavallinen viikko: töitä, lisätöitä, kotitöitä, liikuntaa ja vähän sukkaa. Piristystä viikkoon toivat työpaikan pikkujoulut, joiden teemana oli pink party. Päätin sitten vetää kunnolla överiksi pinkkeilyn kanssa ja kasasin juhlavaatteiden päälimmäiseksi kerrokseksi 10 metriä sifonkia. Käytännössä siis ompelin sellaisen viitan tai kaavun tapaisen, jossa on runsain määrin rypytettyä sifonkia ja joka vedetään vyöllä kiinni. Näyttää juuri niin järkyltä kuin kuulostaa, mutta on todellakin pinkki. Varsinkin, kun sen täydentää vielä isolla pinkillä rusetilla ja pinkillä sifonkilla koristelluilla kengillä ja pinkillä meikillä - överiksi meni oikein kunnolla. Tunnustetaan, että kyllä mulla on ihan asialliset musta toppi ja mustat nahkahousut varattuna tuon alle ja vieläpä asiallinen vadelmanpinkki jakku tuon sifonkihärpäkkeen tilalle. Siihen asialliseen vaateparteen ei kuitenkaan tullut lainkaan verhouduttua, vaan leijailin koko illan pinkissä unelmassani.
Ruokia bileistä jäi niin paljon, että viikonlopun työvuoroissa ei juuri omia eväitä tarvittu eli hyviä olivat, mutta nyt on kyllä kiintiö täynnä cheddarjalapenoja hetkeksi ja ruokavaliota saa muutenkin aika reippaasti kutistaa ja keventää, että näiden bileiden jäljet sulavat vyötäröltä, mutta mitä siitä - kivaa oli.
2.viikko
Töitä, veropapereiden pyöritystä ja vain pari tuntia lisätöitä. Tuntuu, että kaikki verkkopalvelut ovat asettuneet vastahankaan minun suhteeni, sillä Metsäverkossa on pitkä päivitys ja Omaverossakin pitkä käyttökatko, asiat eivät siis etene tiettyä rajaa pidemmälle ennen kuin ensi viikolla. Ja minä, no minä inhoan odottamista, haluaisin hoitaa kaikki kuntoon mahdollisimman pian. Kävimme äitiä katsomassa ja maalla tarkistamassa, että kaikki on kunnossa - molempien suhteen kaikki ok. Herkkuja on tullut mussutettua jälleen liikaa, mutta perustelin tuota sillä, että oli yövuorot ja valvomista ja väsymistä. Ensi viikolla jälleen palataan ruotuun.
Kutominen tökkii valitettavasti. Olen kuitenkin päättänyt selvittää nuo yhdet solmusukat valmiiksi ennen kuin pääsen tekemään muita, joiden kimppuun kynteni syyhyävät.
3. viikko
Viikon suurin asia on ehdottomasti verolomakkeista selviäminen, nyt ne on tehty. Kun vielä tulevat hyväksyttyinä takaisin, niin kaikki on taas vuodeksi hyvin. Muutama ylimääräinen työtuntikin mukaan mahtui ja muutenkin olin kasannut viikkoon aikamoisen määrän työtunteja. Ilmankos ne pari aikaisempaa viikkoa tuntuivat suhteellisen kevyiltä.
Stressissä on tullut mussutettua kaikenlaista ylimääräistä, mutta yllättävästi vaaka näytti pikkuisen pienempää lukemaa kuin pitkään aikaan. Siihenkin olen kovasti tyytyväinen.
4.viikko
Alan pikkuhiljaa kaivella matkalaukkuja esiin, sillä ensi viikolla on lähtö. Muutenkin olen täyttänyt kalenteriani seuravien parin kuukauden ja tämän loppukuun ajalta jo varsin tehokkaasti tämän viikon aikana; on hierontaa, terkkaria, fyssaria, optikkoa, peli-iltaa, sauna-iltaa, kokousta, töitä ja lisätöitä. Osa menoista on pakollisia ja osaa voi harkita sen perusteella haluaako, kiinnostaako, jaksaako.
Viikko on mennyt talvisissa tunnelmissa, lumen ja pakkasen keskellä. Olen kuitenkin siihen ihan tyytyäväinen, mieluummin lunta ja pakkasta kuin loskaa. Aamut ovat valostuneet jo sen verran, että töihin on kiva kävellä, kun ei ole pussipimeää ja kohtuullista valoa ja aurinkoa riittää vielä iltapäiväänkin.
Melkoisen hommapläjäyksen olen kasannut tuohon viimeiseen lomaa edeltävään viikkoon, mutta sitten kun siitä selvitään, niin sitten voikin nauttia.
5. viikko
Siis vain kaksi päivää, normityöt ja 1 lisätyöpäivä. Kotihommia urakalla. Lauantaina iltapäivällä sitten reissuun, vaikka se onkin sitten jo maaliskuun asia.
Päälimmäisinä tuntemuksina ovat herkku- ja ostohimot. Ensinmainittuun olen langennut, toista vielä toistaiseksi onnistunut kiertämään, vaikka paljon kiusauksia on mielessä käynyt. Alkaen siitä, että haluaisin 3/4-pituisen kevyttoppatakin. Lisäksi tietenkin lisää lankoja, uuden ompelukoneen ja monenlaista kosmetiikkaa - tätä jälkimmäistä ei ainakaan helpottanut Dermosilin tarjouspäivät, joita kovasti mainostettiin. Voitin kuitenkin kiusauksen ja vanhoilla mennään eli niin kauan kuin kaapit pursuavat vaatteita, lankoja ja kosmetiikkaa, uutta ei osteta. Havahduin tähän, kun yllätin itseni selaamasta kymmenettä tai kolmattakymmenettä kertaa paikallista Roskalava-ryhmää läpi, etteikö sieltä nyt oikeasti mitään löytyisi. Siis ilman, että minulla oli todellista tarvetta millekään, vaan ihan siitä halusta, että pitäisi saada jotain "uutta". Pistin naamakirjan kiinni ja päätin pysyä loppupäivän poissa. Puolittain tyytyväisenä havaitsin käyttöpuseroni kainalossa pienen reiän. Toki parsin sen pesun jälkeen, mutta silti tuli fiilis, että se alkaa sittenkin kulua puhki ja sen jälkeen käyttöön voi ottaa jotain muuta eli jospa se taas hetkeksi piristäisi tai vähentäisi tarvetta haluta ja hankkia uutta. Hullusti sitä uutta varmaan löytyis kaivelemalla omia kaappeja, mutta kun siinä samalla pitäisi siivota ja oikeasti vähän katsoa sillä silmällä, mitä laitetaan pois ja mitä ei, niin sehän ei tietenkään huvita lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti