Marraskuu pimeyksineen vilahti ohi tuosta vaan - en oikeasti edes tajunnut, että se vain vilahti ohi tuosta vaan. Päivien piteneminen on siis enää vain muutaman viikon päässä ja mielessä kuplii ilo siitä, että tästä selvittiin taas.
1. viikko
Tehokasta ja touhukasta. Alkuun työmatkaa, sitten maalla käynti ja äidin vieminen parturiin, yötöitä ja Rusetti-serkun synttäreitä sekä leffassa käyntiä. Jätin elokuvan valitsemisen Herra Kirjoituksen tehtäväksi, ja hän oli päätynyt Devotion elokuvaan. Hyvin mielenkiintoinen elokuva, jossa yhdistyivät lempiaiheeni lentäminen, hävittäjät ja toiminta. Vaikka tarinalla on todellisuus pohja, oli siinä paljon Top Gun - tyylisiä juttuja. Itse asiassa niin paljon, että piti oikein pysähtyä miettimään, kumpi oli toiminut ideoittajana kummalle.
2.viikko
Itsenäisyyspäivä viikko meni jotenkin hujauksessa. Ehkä johtuen siitä, että maanantaina pääsin yövuorosta, torkuin muutaman tunnin ja yritin tehdä vaikka mitä, saamatta kuitenkaan aikaan mitään järkevää. Illalla kuitenkin käytiin äitiä katsomassa. Itsenäisyyspäivänä sitten hosuttiin ja huiskittiin, laitettiin jouluvaloja, touhuttiin kotihommia ja päivä katosi tuosta vaan. Sitten yhtäkkiä olikin jo taas lauantai ja seuraava kotityöpäivä. Joululahjojakin oli pakko ostaa, vaikka miten yritänkin sitä välttää. Kävimme myös molempia äitejä katsomassa.
3.viikko
Tajusin juuri tällä viikolla, miksi marraskuu ei tuntunut niin pahalta kuin yleensä- ihan siksi, että silloin joutui tosi harvana aamuna oikeasti lähtemään vesisateeseen tai räntäkeliin. Ilmeisesti mulla oli niin loistava tuuri, että vapaat ilman pakollisia menoja osuivat juuri niihin päiviin, kun olisi pitänyt rännässä rämpiä - ja silloinhan minä en pihalle mennyt. Tämä tajunnan räjäyttävä oivallus syntyi, kun useamman päivän perkkäin joutui kahlaamaan hyytävässä tuulessa, pakkasessa ja lumisateessa läpi kinosten töihin. Kyllä, minä vihaan talvea ja erityisesti runsasta lumipeitettä (ja kaikki yli 10 cm on runsasta). Ainoa positiivinen asia on se, että kerrostaloasuja ei joudu onneksi itse tekemään lumitöitä. Se ikävä puoli tuossa kuitenkin on, että nykyisellä huoltofirmalla kestää ihan tolkuttoman kauan päästä meille asti. Kun ennen oli oven alustat laastuina siinä vaiheessa kun lähdin töihin, nyt saa ihan itse survoa ovea auki ja talloa ensimmäiset jäljet lumeen.
Töitä sentään riittää ihan omiksi tarpeiksi. Tällä viikolla harrastus - ja ylitöitä kertyy reilun parin työpäivän verran eli yli 20 tuntia. Normitöiden lisäksi siis, vapaa-aikaa on turha miettiä, sillä se, mitä jää yli menee kotihommissa ja joululahjapajan pyörittämisessä. Taitaa olla itsestään selvää, että kaikki tarvitsevat/listatut eivät saa sukkiaan jouluksi, vaikka miten yrittäisin ahkeroida. Joulufiilis on kyllä muuten nollassa, ei vaan huvita, ei innosta - ei sitäkään vähää, mitä normaalisti.
Onneksi Herra Kirjoitus jaksaa miettiä tulevaa reissua ja hoidella siihen liittyviä varauksia. Minä vaan nyökyttelen ja totean, että juu, hyvä on, tehdään niin. Huomaa selkeästi kummalla meistä on matkakuume. Minä keskityn odottamaan viikon kohokohtaa, tilipäivää.
Minä puolestani hoidin Herra Kirjoituksen auton katsastuksen. Josta selvittiin ihne kyllä laaki ja vainaa - periaatteella ja sakkorenkailla. Olin täysin varautunut siihen, ettei auto mene katsastuksesta läpi, koska renkaissa oli sen verran vähän kulutuspintaa. Se kuitenkin meni läpi, ja jopa ilman minihametta ja verkkosukkia. Tosin uudet käytetyt talvirenkaat on nyt sitten jo ostettuna, sen verran huteralta meno noilla tuntui. Ihan uusia ei maltettu yhden talven takia ostaa, ostakoon sitten auton seuraava omistaja uudet, niin saa sellaiset kuin haluaa.
4. viikko
Jouluviikko ja vesisadetta, ehkä jopa vielä pykälän pahempaa kuin marraskuun vesisade. Jossain vaiheessa oli niin kaunista, kun oli valkoista ja lunta ja nyt sitten tietysti mennään just jouluksi mustalle maalle, jäälle ja liukkaudelle. Vähän yllättäen viikkoon tupsahtikin 15 tuntia ylimääräisiä töitä. Tarkoitus oli vain pikaisesti käydä perehtymässä uuteen harrastetyöpaikkaan, mutta perehdyttäjän sairastuttua jouduinkin tuuraamaan häntä lennosta puhelinperehedytyksen turvin. Hyvin on kuitenkin ainakin minun kuvitelmieni mukaan mennyt. Kaikki ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja vakuuttaneet, että yhdessä selviämme.
Ekstratyöt tarkoittivat sitä, että maalla juoksimme lennossa ( = loskakelissä ajaen) vaihtamassa valvontakameroihin akkuja ja jättämässä paketteja, joulusiivoukset hoidettiin vähän kevennetysti ja joululahjakierros tehostetusti, samoin ostokset ja ruokalistaa siirrettiin valmiiseen suuntaan ja sorttimäärää supistettiin. Minä kun olen koko joulun töissä, niin eipä tuo kovasti aiheuta ongelmia. Totesimme, että ehdimme istua yhdessä joulupöytään kunnolla vasta Tapaninpäivänä ja päädyimme siihen ratkaisuun, että Herra Kirjoitus viettää aattoa oman perheensä kanssa, käymme katsomassa äitiä joulupäivänä ja Tapaninpäivän iltapäivän pyhitämme toisillemme.
Joulufiilis on nollassa muutenkin eikä vesisade ainakaan lisää sitä. Onneksi ei ole pakko esittää joulumielistä - ja on lohduttavaa huomata, ettei ole ainoa, jolla ei oikein tällä kertaa ole joulumieltä. Ilmeisesti liian moni negatiivinen asia on monille kertynyt kuormaksi juuri nyt eikä loputon tavara-, lahja- ja ruokakouhotus innosta. Keskityn siis kutomaan sukkia, jotka toimitan lahjoiksi sitten joulun jälkeen ja käymään töissä. Joulun parhaat fiilikset tulivat kieltämättä siitä, että eräs pieni mies oli saanut suoranaisen yli-innokkuus hepulin saatuaan joulupaketista kettusukat ja siitä, että toinen vielä pienempi mies oli istunut nakuna kylpyammeessa uittamassa joululahjavenettään.
5.viikko
Vuoden viimeinen viikko. Joulu oli ja meni aiheuttamatta sen suurempia "haloita". Minulla on sellainen töissä yötä päivää viikko, johon kuuluu kolme kokonaista työpäivää, pari vajaata työpäivää ja kolme työyötä. Jouluruoat syötiin kerrankin loppuun kyllästymättä ja joulusuklaat (joita ei itse ostettu yhtään tänäkään vuonna) kestivät pidemmälle kuin Tapaninpäivään.
Samalla
tein harrastyösopparin tammikuuksi, mikä tarkoittaa sitä, että
vapaa-ajan ongelmia ei tulevaisuudessa, mistä olen kovasti tyytyväinen.
Uusi vuosikin on siitä harvinainen, että en ole töissä. En edes muista, miten monta vuotta edellisestä vapaasta uudesta vuodesta on. Toki juhliminen jää hyvin vähälle, sillä pääsin uudenvuoden aatton aamuna valvomasta ja takana on hyvin vähän unta edeltävän neljän vuorokauden aikana. Meidän uudenvuoden hemmottelumme rajoittuivat mozzarellatikkuihin ja irtokarkkipussiin, jotka molemmat olisi järjellä ajatellen kannattanut jättää väliin, mutta hyvältä maistui siitä ei päästä yli eikä ympäri.
Pohdin kulunutta vuotta ja kaikkea siihen liittyvää omassa jutussaan. Samoin sitä, mitä ajattelen tulevasta vuodesta.
