Luova lokakuu

Syyskuu katosi yhtäkkiä kuin huiskaus vaan. Ruska loistaa parhaimmillaan ja ainakin kuun alku näyttää syksyn parhaat puolet eli kirpeän raikkaan ilman ja mahtavat ruskan värit yhdistettynä auringonpaisteeseen. Sellaisina päivinä syksystä voisi jopa pitää. 

1. viikko

Aloitimme maalla viimestelemällä loput syystyöt eli kuorimme ensi kevääksi tarvepuita valmiiksi. Kahdestaan emme tätä Herra Kirjoituksen kanssa tehneet, vaan meillä oli apumies töissä. Se taas tarkoitti erilaista kauppareissua kuin meille kahdelle eli ihan ei se nollaostaminen toteutunut, lisäksi lankesin ostamaan pitkään hakemani sukkapuikot, koska halusin molemmille sukille samanlaiset (nämä piti maksaa lahjakortilla, mutta olinkin höylännyt sen melkein tyhjiin eli ei onnistunut). Toisaalta saimme lahjoituksena purjoa, palsternakkaa ja mokkapaloja, osa pistettiin pakkaseen ja osalla herkuttelimme viikonloppuna. Sunnuntaina keskityimme kotihommiin ja rentoutumiseen, sillä maalla oli jo niin kylmä, ettei sinne voinut jäädä yöksi, eikä kahteen kertaan ajaminen houkutellit näillä bensanhinnoilla.  

2. viikko

Sellainen aivan normaali viikko, 6 päivää töitä ja muutama tunti lisätöitä siihen kylkeen. "Normaaliin" eroa toki se, että kaksi noista työpäivistä oli koulutuspäiviä, joiden järjestämisessä olen ollut mukana ja olin siellä myös luennoimassa. Koulutukseen oli mahdollista osallistua myös etänä, mutta onneksi varsin moni oli kuitenkin tullut paikan päälle, joten ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pääsi tapaamaan tuttuja ja kyselemään kuulumisia. Unohtamatta tietenkään oppimista ja hyvää ruokaa, joita molempia myös tuolta löytyi. Viikon ainoa vapaapäivä meni kotihommissa ja sukan kutimen parissa rentoutuen sekä äidin luona käyden. Roskaruokaakin tuli syötyä kahdesti, siis noiden koulutuspäivämässäilyjen lisäksi. Ennen lauantain iltavuoroa tehtiin taas kotihommia ja kudottiin sukkaa - jämälangoista tietysti. 

3.viikko

Lomaviikko, jolla oli vain yksi työpäivä ja senkin saan lomapäivänä takaisin sitten myöhemmin. Pakko tunnustaa, että loma tuli kyllä tarpeeseen, vaikka ei se kovin paljon lomaa ole ollutkaan. On siivottu, on käyty verikokeissa, on soitettu monen monta asiapuhelua. Asiapuheluihin liittyvät mm. työtapaturman vakuutuskorvaukset, joista osaa edelleen odottelen, asuntomme melkein kohtalokkaaksi osoittautunut sähköongelma (josta erillinen kirjoitus) ja äidin asiat, mutta nyt näyttäisi siltä, että asiat alkavat järjestyä taas hetkeksi (tai ainakin luulen niin) vähän joka rintamalla. Palkkapäiväkin osui tähän viikkoon, mutta jotenkin se on kadottanut merkityksensä, sillä maksoin laskut sitä edeltävänä päivänä ja totesin, ettei ihan kaikki sentään mennyt ja uuttakin toivottavasti tulee.

 

Sukkia olen kutonut enemmän ja vähemmän. Vaaleanpunaiset spiraalit ja ruutusukat vein työkaverille ja niin niihin vaaleanpunaisiin hän kovasti ihastui, mitä olin tietysti värejä valitessani toivonutkin, mutta molemmat kuulemmat tulevat käyttöön.  

4.viikko

Paluu töihin loman jälkeen ja ei voi kuin ihmetellä, että mihin ihmeeseen se lomaviikko taas katosi. Loman jälkeen palasin opiskelijaohjauksen pariin ja vaikka yleensä rakastan sitä osa työssäni, tuntui se tällä kertaa tavallista haastavammalta ja raskaammalta. Saattaa johtua sukupolvien välisestä kuilusta ja erilaisista asenteista työtä ja sen tekemistä kohtaan. Loppuviikolla lähdettiin suoraan yövuorojen jälkeen maalle ja napattiin vielä äitikin mukaan. Juotiin siellä sitten äidin synttärikahveita etukäteen ja katseltiin paikkoja kuntoon talven varalle. 

 

5.viikko

Tehokkaasti töissä: 6 työpäivää, muutama lisätunti lisäksi ja yksi vapaa, jonka aikana juhlimme äidin vitosvuosisynttäreitä meillä. Se tiesi toki paljon siivoamista, kokkaamista ja leipomista, mutta kivaa oli silti tavata sukua pitkästä aikaa ja huomata, että äti oli tapaamisesta kovasti onnellinen ja että siitä riitti paljon muisteltavaa jälkikäteenkin. Minä olin tyytyväinen siihen, että tarjoomuksetkin onnistuivat suunnilleen ja maistuivatkin vieraille - enemmän olisivat toki voineet syödä, koska nyt joudumme herra Kirjoituksen kanssa uhrautumaan ja mutustamaan niitä vielä ensi viikolla. 

 

6.viikko

Kokonainen yksi päivä, joka meni töissä ahkeroiden, mutta vaan sellaisen normipäivän verran. Illalla kudoin äidin sukat loppuun ja nautin aikatauluttomuudesta sekä tietenkin mietin tulevaa marraskuuta ja paria edessä olevaa vapaata. Siis lähinnä kaikkea sitä, mitä hoidettavia asioita edessä on. 

Kuitit lasken sitten erikseen, vaikka tiedänkin jo etukäteen, että homma ei mennyt ihan putkeen - monestakin syystä. Muuten tuntuu siltä, että lokakuu vilahti ohitse kuin lentäen, alkoi ja sitten jo loppui eikä juuri matkallaan pysähtynyt.

 

Kasa korjattavaa - osa 2

Ensimmäisessä osassa olin saanut 5 paria sukkia korjattua ja pussin vähän vajenemaan. Toiseen osaan sitten kokosin loput pussin sisällöstä eli korjaamistani sukista. 

Kälylle korjasin tiikerisukat, kettusukat ja ässäsukat ihan parsimalla. Alkavat kaikki olla siinä kunnossa, että kovin monta kertaa niitä ei enää pysty korjaamaan. Valitettavasti uusiakaan ei ole tulossa niin kauan kuin lankaa ei saa (tiikerit) tai sitä ei saa ostaa kaupasta (punainen seiskaveikka) ostolakon takia. 

Pätkäsukat parsin ja napsin pätkäpurkista vielä parsimuksen tehosteeksi pätkiä, jotta sukat pysyivät myös parsimuksen kohdalta hapsullisina. Nämä pätkälangat pujottelin virkkuukoukulla parsimuksen väliin ja vedin siansorkkasolmulla kiinni.

 

Juniorin sukista siniset alkoivat olla pohjistaan siinä kunnossa, että en edes yritä korjata niitä parsimalla. Nappaan sukat poikki ja kudon uudet terät.

 

Näiden korjaaminen saa kuitenkin odottaa siihen, että saan nyt työnalla olevat keskeneräiset sukat valmiiksi, sillä junnulla on kuitenkin nyt useampi pari korjattuja sukkia käytössä ja muutamat ehjät jäivät kotiinkin silloin, kun näitä korjattavia siellä plokattiin.

Siniset pitkät Lise-Lottet

Sain tilauksen työkaverin viiskymppislahjaksi, polviin asti ulottuvat pitsisukat ja siniset. Vähän selvittelin saajan lempisävyä ja sainkin sen melko hyvin haarukoitua, joten farkunsinisellä langalla mentiin. 

Sukkien malliksi valikoitui Kardemumman talon Lise-Lottet, joiden pitkän mallisten aikuisten version bongasin Life with Mari-blogista.

Minun sukissani oli käytössä Novitan 3mm koivupuikot. Loin 64 silmukkaa. Aloituksena 2o 2n- joustinta 20 kerrosta.

pitsineule:
1. krs: neulo 3 oikein, 1 nurin, toista tätä koko kerros.

2., 3.  ja 4. krs: neulo samoin kuin ensimmäinen kerros.

5. krs: langankierto, nosta 1 silmukka neulomatta, neulo kaksi seuraavaa oikein yhteen, nosta neulomatta nostettu silmukka tämä yli, langankierto, 1 nurin. Toista koko kerros.

 

Alkuperäinen mallikerta on 4 kerrosta, mutta halusin lisätä vielä yhden peruskerroksen tuohon väliin, jotta sukista tulisi vähän tiiviimmät.  

5 mallikerroksen jälkeen kavesin yhden silmukan kahdella peräkkäisellä kerroksella, kudoin yhden kerroksen väliin ja kavensin taas yhden silmukan kahdella peräkkäisellä kerroksella. Jatkoin kutomalla vielä 10 mallikertaa, jonka jälkeen tein kavennukset Marin ohjeen mukaan: "10 mallikerran jälkeen kavensin joka toinen kerros 2s keskellä takana kunnes 2mallikertaa oli kaventunut ja jatkoin nilkkaa kohden 52s. Joustinneuleeseen kavensin 1s joka puikolla ja jatkoin 48s loppuvarren"

 

Kantalappuun otin 25 silmukkaa ja kudoin 24 kerrosta. Kantapohjaan jätin 7+7 silmukkaa, k antalapun reunasta nostin 12+ 13 silmukkaa. Kavennukset joka toisella kerroksella kunnes sulmukoita oli 12 puikolla. Jalkaterän kudoin sileänä ja kavensin sädekavannukset 4-3-2-1-0 kerroksen välein. 

 

Kuvassa sukat vielä viimeistelemättä ja langat päättelemättä,  yläpuolella olevan kuvan mielenkiintoinen kuvakulma on Herra Kirjoituksen valinta. 

 

 

Nämä sukat ovat menossa lahjaksi vasta joulukuussa, mutta uskallan julkaista ne, koska tiedän, että saaja ei lue blogiani. 

 

Painoa sukilla 200g. Langankulutus vuoden alusta 2639g.

Kasa korjattavaa - osa 1

Sukankutoja paras palkinto on se, että kutomuksia käytetään. Toiseksi paras palkinto on ainakin minulle se, että sukat palautuvat korjattaviksi. Tiedän, että monet sukittajat heittävät surutta rikkonaiset sukat roskiin, mutta minä pidän ekologisempana, nopeampana ja tehokkaampana korjata sukkia niin pitkään kuin se järkevästi on mahdollista. 

 

Pitkästä aikaa sain pussillisen palautuksia Kälyltä ja Juniorilta. Juniorin sukissa osa oli rikkinäisiä, mutta mukaan mahtui myös niitä, jotka olivat jääneet pieniksi. Yhdet jouduin valitettavasti pistämään korjaamattomien koppaan, sillä sukkiin onnistuu kyllä lisäämään pituutta, mutta ei leveyttä eli Pokemon-sukat ovat nyt sitten entistä elämää kuten kyseisen pelin pelaaminenkin Junnulta. Muiden sukkien kohdalla lupasin yrittää, sillä kun sinua katsotaan silmiin ja sanotaan, että kun ne ovat niin ihanat, niin ei kai siinä muuta voi kuin yrittää pelastaa niin monet sukat kuin mahdollista. 

Minecraft- sukat korjasin parsimalla reiät. Koska vihreä oli pesuissa haalistunut hurjasti, päätin käyttää taktiikkaa, mitä et voi peittää, korosta sitä, ja parsin ne samalla harmaalla kuin sukkien koristeet ovat. Parsimukset näyttävät melkein asiaankuuluvilta koristeruuduilta. Late Lammas -sukat olivat jääneet mitastaan pieneksi, joten purin kärkikavenukset, kudoin purkulangan verran lisää mittaa sukkiin ja lisäsin kavennuksiin uuden langan. Tällä konstilla lisätään muuten ehjille sukille käyttöikää ehkä vuosi. 

 

 

Juniorin tiikerisukat saivat saman käsittelyn eli irroitin kärkiosan siitä samasta kohdasta, josta olin sen sukkiin edellisen korjauksen aikaan liittänyt. Kudoin 9 kerrosta lisää valkoista sukkien kärkeen ja kavennuksetkin tein tällä kertaa kokonaan uudelleen, vanhat kärjet vippasin roskiin. Kuvassa korjattu vasemmalla ja vanhan mallin mukainen sukka oikealla.

 

 

Kälyn puna-sävyisten liukuvärjättyjen sukkien parsimisen hoidin punaisella langalla, lisäksi kudoin niihin toisen sisäpohjan (alku 12 silmukkaa, lisäsin silmukoita muutaman kerroksen välein niin, että lopulta niitä oli 22), jonka ompelin sukan pohjaan kiinni.  

 

 

Pikku ketut  olin korjannut jo kerran, kutomalla niihin väliin lisää ohuehkolla punaisella langalla. Nyt osoittautui, että juuri tuo osa oli kapeampi kuin muut ja kiristi sukissa, jotka muuten  - paitsi mitaltaan- olisivat vielä menneet. Niinpä korjasin ne purkamalla tuon ohuemman osan pois ja kutomalla paksummalla langalla vastaavan verran ja pari kerrosta lisää tilalle, lisäksi kudoin kuonoon viisi lisäkerrosta valkoisella. Mittaa kertyi siis melko mukavasti lisää, mutta siltikin on selvää, että nämäkin sukat ovat ehdottomasti viimeisellä kierroksellaan, leveyttä kun niihin ei saa lisää. Seuraavalla kerralla pitänee ottaa talteen häntä ja korvat ja kutoa uudet ketut niiden ympärille. Kuvassa korjattu sukka vasemmalla ja vanha oikealla. 

Toinen puolikas pussin sisällöstä jäi vielä odottamaan korjauksia.

Ikkunaremontti, jakso: kohtalokas

Kyllästymiseen asti olen täällä urputtanut pieleen menneestä ikkunaremontista - eikä yhtään lohduta, että emme olleet ainoat, joiden mielestä se meni pieleen. Samaa palautetta on tullut muilta asukkailta, remontin valvojalta ja isännöitsijältä. Enkä usko "remppakympinkään" olleen kovin ilahtunut asiasta, sen verran taajaan on hänen puhelimensa ja sähköpostinsa laulanut valituksia tyytymättömiltä asukkailta. 

Itse asiassa ehdin jo hetken luulla, että case ikkunat olisi loppuun käsitelty, mutta niin vain siihen kirjoitettiin tänään uusi luku. Tarina alkaa siitä, että jokunen päivä sitten kuulin kumman rapsahduksen, mutta emme löytäneet sille syytä, vaikka yhdessä etsimme. Tämä tapahtui siis illalla. Seuraavana iltapäivänä asia selvisi puolittain vahingossa, avasin uuden pakastimemme kannen ja totesin sen olevan lämmin. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat sarvipäät tuli kaiveltua esille ja samalla täydellisen tuskainen olotila - ei kai taas. 

Menin katsomaan sulaketaulua ja kas, eräs tietty, jo edellisen pakkastofin aikaan tutuksi tullut sulake oli lauennut. Napautin pikasulakkeen takaisin ylös ja tajusin samalla, että illan rapsahdus oli tasan tarkkaan kuulunut siitä. Seuraavana aamuna nautin vapaapäivän myöhäistä aamukahvia ja kas, taas kuului sulaketaulusta rapsahdus. Jälleen sama sulake. Napsautin sen ylös ja päätin jäädä tarkkailulinjalle. Iltapäivällä päädyin kuitenkin soittamaan huoltoyhtiöön josta vastasivat, että sähkömiehellä on kiirettä ja soittaa mahdollisesti seuraavana päivänä. No ei soittanut, mutta sulake sen sijaan oli jälleen lauennut. Kaukoviisaasti olimme jo siirtäneet pakastimen jatkojohdolla kiinni toiseen pistorasiaan, jonka oletimme olevan eri sulakeryhmässä, joten suurempia uusia tuhoja ei tullut. Sen sijaan jälleen uusi soitto huoltofirmaan ja vielä illalla yksi sulakkeen laukeaminen. 

Onneksi sähkömies sitten tänään soitteli lähinnä varmistaakseen ongelman kiireellisyyttä. Kuultuaan kertomukseni hän päättikin tulla heti katsomaan, mistä homma oikein kiikasti. Hän aloitti tutkimalla sen pistorasian, jossa kovaonniset pakastearkkumme olivat olleeet kiinni. Ei mitään, kaikki aivan normaalia. Hän tivasi moneen kertaan, mitä meillä on asunnossa ollut päällä ja mitä on muutettu, kun sulake on lauennut. Hän oli varsin yllättynyt siitä, että vannoin ja vakuutin, ettei meillä ollut keittiössä päällä mitään erityistä siinä tilanteessa, ei kahvinkeitintä, ei mikroa, ei lämmitintä, ei edes valoja - vain jääkaappi ja pakastimet. Näytin hänelle sen ainoan vähän väljän pistorasian, joka meillä keittiössä on. Sanoin, että tiesimme sen olevan melkein käyttöikänsä lopussa, mutta emme olleet löytäneet mistään vastaavia sopivia, joten vanha oli siksi edelleen käytössä. Sähkäri totesi, että pistorasioiden olevan edelleen käyttökelpoiset ja turvalliset, vaikkakin toki vanhat ja kuluneet. Kun suunnilleen koko huusholli oli käyty läpi tyylillä: minne tuo johto vie, mitä siellä on kiinni, jäi jäljelle vain yksi tutkimaton paikka. Sanoin, että siihen ei pitäisi tulla virtaa lainkaan, mutta että meillä on parvekkeella pistorasia, joka oli irroitettu ikkunaremontin yhteydessä ja jätetty kytkemättä - tunustin suoraan, että se useampi sata euroa extraa, mitä siitä olisi siinä vaiheessa veloitettu, oli vaan meidän mielestä liikaa ja koska se kuitenkin oli ainoa koko talossa, päätimme jättää sen kytkettämättä. 

Kun sähkömies sitten meni parvekkeelle, ja testasi pistorasiaa, hän totesi, että tämä antaa kipinää, tähän tulee virta. Minä tietenkin olin aivan äimän käkenä, että tulee virta, sehän piti jättää kytkemättä. Avattuaan pistorasian sähkäri oli hetken hiljaa, ja mutisi sitten ohooh ja voi kauhistus, vanhan liiton miehiltä olisi tuossa tilanteessa jo kuulunut saatananperkeleitä aivan varmasti. Sähkäri kysäisi hyvin varovasti, että käytämmekö me parveketta usein. Mihin totesin, että me emme polta eli käyn lähinnä puristelemassa petivaatteita siellä. Hän jatkoi varsin vakuuttavasti, että sulla on todellakin nyt ollut tuuria ja selitti, että parvekkeella olleen pistorasian kaapeli on jäänyt puristuksiin parvekkeen peltien ja seinän väliin, kaapelikuori on vaurioitunut ja oikosulkeutunut parvekkeen runkoon. Käytännössä tämä siis tarkoitti sitä, että peltisen parvekkeen rungossa kiersi verkkovirran suuruinen sähkövirta, josta olisi saanut ihan kivan tällin. Tai siis "ihan kivan" sijaan oikeasti kuolettavan tällin. 

Sähkäri irroitti pistorasian ja johdot kokonaan pois, koska niitä ei enää voinut turvallisesti korjata. Lisäksi hän lähetti minulle pyynnöstäni kuvat ja asiantuntijalausunnon tilanteessa. Kerroin pistäväni ne eteenpäin ja tekeväni asennuksesta reklamaation. Pistin kuvat ja lausunnon sähköpostilla sekä isännöitsijälle, työmaavalvojalle että firman edustajalle. Lisäksi kirjoitin luonnoksiin valmiin mailin ko. firman toimitusjohtajalle, jonka olin valmistautunut lähettämään maanantaina, mikäli vastausta ei tule. Ei tarvinnut kovin kauaa odottaa vastausta, sillä pian alkoi puhelin soida ja sähköposti paukkua, jokainen noista tahoista, joille olin viestiä laittanut, otti yhteyttä. Firman edustaja jopa kahteenkin kertaan. Kaikki olivat kauhuissaan, eikä kukaan enää vihjannutkaan hysteerisiin naisiin mitään - niitäkin kommentteja on joskus vastaavissa tilanteissa kuulunut. Firman edustaja kysyi onko meillä jotain korvausvaatimuksia tässä tilanteessa. Olin mielestäni kohtuullinen, koska pyysin korvauksena meille aiheutuneet kulut eli uuden pakastimen ja pilalle menneiden ruokien hinnan sekä lisäksi korvaamaan taloyhtiölle sähkömiehen käynnistä aiheutuneen laskun - ja näiden lisäksi pistämään samaan nippuun myös ne aikaisemmat makuuhuoneen parketin ja eteisen maton, jotka olivat minultakin jo melkein unohtuneet, mutta aiheutuneet aikaisemmin tässä remontissa.

Minulla meni joku hetki, että oikeasti tajusin sen, miten lähellä viikatemies oli käynyt, kun olen tässä kesän ja syksyn aikana useita kertoja käynyt parvekkeella ravistelemassa petivaatteita ja jopa pessyt sen pariin kertaan märällä rätillä ja vedellä. Ilmeisesti ei vain ole ollut minun aikani lähteä ja suojelusenkelini on ollut kovasti ahkerana minun kiikkuessani parvekkeella. Pari tuntia meni vähän järkyttyneessä tilassa ja sukkaa kutoen, kun ei oikein osannut tarttua mihinkään. 

Nyt ongelma on onneksi sikäli ratkaistu, että ko. paikkaan ei mene enää johtoja lainkaan ja pistorasiakin on irrotettu. Jos huomiseen aamuun mennessä ei tapahdu sulaketaulussa mitään ihmeellistä, voidaan todeta, että kyseinen oikosulku oli se, joka sulakkeen laukaisi - sähkärikään kun ei voinut olla aivan 100% varma tuosta, vaikka hän sitä enemmän kuin todennäköisesti veikkasikin vian syyksi. 

Toivokaamme siis, että tämä on irvokkaan ikkunaremonttimme viimeinen lähes kohtalokas näytös ja se olisi nyt taputeltu loppuun (tässä kohtaa en edes yritä miettiä, paljonko noista korvauksista mahdollisesti joudutaan vielä vääntämään - vaikka toisaalta uskon senkin, että yksikään firma ei halua lukea iltasanomien etusivulta otsikkoa, jossa kerrotaan sen tekemästä kohtalokkaasta asennuksesta tai maksaa työturvallisuus rikkeestä aiheutuvia sakkoja, jotka eivät yleensä ole pieniä).

Korvakoru - ompeluseura

Olemme ystäväni Ievuskaisen kanssa jo kesästä asti puhuneet virkattujen korvakorujen tekemisestä. En itse asiassa edes muista, mistä ajatus lähti, mutta kovasti kesän aikana ideoita heiteltiin puolin ja toisin. Kesällä Ievuskainen virkkasi jo joitakin koruaihioita ja tässä syksyn mittaan lisää. Lopulta maanantaina saatiin homma niin pitkälle, että tapasimme ja aloimme työstää virkkauksista korviksia. Työnjako meni niin, että Ievuskainen virkkaa korvikset, minä hoidan koristelun ja koukuttamisen.

 

 

Yhden päivän ompeluseuramaisen koristen työstön, johon osallistui myös Ievuskaisen äiti huivikutiminenn, saimme valmiiksi 22 paria korviksia.  

 

On montaa väriä ja mallia ja vieläkin jäi tarvikkeita siihen, että homaa jatketaan. 

Ruutusukka

Naamakirjan sukkaryhmästä löysin todellisen aarteen jämälankojen hävittämiseen. Varsin helpon ruutusukka-mallin suunnittelija on Liisa Myllyniemi. Tähän malliin tarvitaan vain n. 4 metriä seiskaveikan vahvuista lankaa per raita. Mallin ainoa ongelma on runsaat langanpätkät ja niiden päättely, vaikka sen tekisi neuloessa, sitä joutuu tekemään muutaman kerroksen välein.

 

Sukissa on 14 silmukkaa puikolla eli 7 kappaletta 8 silmukan kuviota. Minulla puikkoina käytössä Novitan kulmikkaat koko 3.

 

 

Varteen 12 kokonaista neliötä + puolikkaat resorin jälkeen ja ennen kantapäätä. 

 

Kantalappuun kudottu vahvistettuna 15+15 kerrosta, kantalapun reunasta nostettu 14 silmukkaa. Kavennukset tehty jalkapöydän sivuilla, mikä on huono idea, kuvio muussaantuu pahasti.Yleensä en suostu purkamaan, jos ei ole aivan hirveistä virheistä kyse, nyt kuitenkin totesin kavennusten menevän sen verran pahasti pieleen, että oli pakko purkaa ja siirtää kavennukset jalkapöydän alle. Samalla vähensin kantalapun vierestä nostettujen silmukoiden määrää ja nostin vain 14 silmukkaa.

 

Terään kavensin silmukat niin, että edelleen oli 14 silmukkaa puikolla. Yhden kokonaisen kuvion vähentäminen olisi ollut liikaa, ja muuten se ei olisi ollut järkevää. Terässä 10 + kaksi puolikasta kuviota. Näin jälkikäteen katsoen olisi ehkä kannattanut jättää tuo viimeinen puolikas punainen väliin ja käyttää sen tilalla vihreää. Mutta nää on nyt mitä on, enää en pura.

 

Kavennukset 4-3-2-1 sädekavennukset, ja lopetus 8 silmukkaan. 

 

 

Työkaveri lupasi antaa näille kodin, kun hetken tuntui, ettei lähipiirissa enää ole ketään, joka suostuisi sukkia vastaanottamaan. 

Painoa sukilla 109g , lankaa käytetty 2439g vuoden alusta.

Jämälankaspiraalit

Loputtomista jämälankavarastoistani nappasin taas yhden pussin. Lisäksi valitsin vähän isomman vaaleanpunaisen kerän otin resoria ja kärkeä varten. 

Puikkoina Novitan Koivu kulmikas 3mm - puikot. Sukissa 60 silmukkaa, resorina 5 silmukan valepalmikko kahdella välikerroksella, varsi kudottu kahden langan spiraalina. Toisena lankana sinikirjava nalle ja toisena lankana vaihtuvat jämät, jotka päättelin jo neuloessa. 10 ensimmäisen oikein neulotun kerroksen aikana kavensin 4 silmukkaa eli 14 silmukkaa puikkolla. Nilkan kohdilla kavensin vielä 2x2 silmukkaa eli 13 silmukkaa puikolle. Nilkkaan 6 krs 2o 2n joustinta. 

Kantalappu 14+14 silmukkaa, vahvistettuna 2x15 krs. Kantapohja 7+7 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostettu 14 silmukkaa. Kavennettu niin, että puikoille jäi 13 silmukkaa, myös teräosa kahden langan spiraalia. Kärkeen sädekavennukset sävelletysti. 

Koska kyseessä on jämälankasukat, kuviot ja värit eivät mitenkään voi olla täysin toisiaan vastaavat, mutta yllättävän samankaltaiset noista tuli. 

Painoa sukilla 119g, langankulutus vuoden alusta 2330g 

Suruttoman shoppailun syyskuu

Syyskuun alussa päätin taas pitkästä aikaa ottaa kuittien keräyskampanjan, lähinnä siksi, että päädyimme Herra Kirjoituksen kanssa väittelemään siitä, miten paljon rahaa meillä kuluu ruokaan ja herkkuihin. Niinpä päätin etten harrasta syyskuun aikana minkäänlaista viher/valko/puna/kirjo- tai muutakaan pesua ostosten suhteen eli ostetaan ihan normaalisti, käydään ulkona syömässä ja ostetaan herkkuja, kun mieleen tulee. Sitten kuun lopussa selviää se karmea totuus.

Ennen kuin edes laskin kuitteja, tiedän, että tavaroita on ostettu paljon. Paljon enemmän kuin muiden kuukausien aikana, on tehty isoja ja pieniä hankintoja - ostettu esimerkiksi loppuelämäksi ompelukoneen neuloja.

Kuittien laskeminen ei oikeastaan yllättänyt, sillä suunnilleen tämän kaltaisia summia osasin odottaa, koska ruoka - ja ylipäätään kaikki - on kallistunut merkittävästi. Ensitä enemmän kannattaa siis panostaa siihen, ettei ruokaa mene yhtään haaskuun. Eikä ole huono periaate sekään, jonka kanssa meillä on eletty jo hetki eli osta vain tarpeellista.

Ruokaan on kuittien mukaan mennyt 234,78€, mihin ei kuulu Herra Kirjoituksen lounasruoat, sen sijaan minun evääni tuossa summassa ovat kuin myös yhden ystävien vierailun ja kahden maalla vietetyn työporukkaviikonlopun eväät. Kun Herra Kirjoituksen lounaat laskee mukaan, nousee summa n. 150€. Kokonaisruokakulutuksen ollessa suunnilleen 385€

Herkkuosasto koostuu ulkona syödyistä tai kotiintilatuista burgereista, pizzoista ja kebabeista, sipseistä, karkeista ja pullasta. Summa on järkyttävä 213,63€. vaikka tuossa on ehkä parin kympin edestä äidille vietyjä herkkuja ja yhden kaverin syömiset, niin silti on jotenkin karmaisevaa katsoa, miten herkkuihim menee lähes yhtä paljon kuin ruokaan.

Tavaraosastolla on tosiaan käyttötavaraa kuten uusi sähköhammasharja vaihtopäineen, ompelukoneen neuloja, pesuaineita,  147,94€, josta tosiaan 75€ on noiden ompelukoneen neulojen osuus. Todellinen lankeemukseni on 5,50€ korviksiin (muovisia 40 paria, koska metallit alkavat olla ongelma), jotka tilasin Ebaysta.

 

Kokonaiskulutus kuiteista laskettuna 596,35€, Herra Kirjoituksen lounaat huomioiden 746,35€, tilin kautta kulkeneita ruoka- tai tavaramaksuja ei noita ompelukoneen neuloja lukuunottamatta tässä kuussa ollut. Perusasioita kuten puhelinkuluja, sähkö- ja asumiskuluja en tässä kohtaa huomioi laskelmissa, ne kun ovat kutakuinkin vakiot. Nopeasti laskettuna

Sekava syyskuu

Syyskuu alkoi kylmissä tunnelmissa, lämpötilat ovat jäähtymisessä kuukauden edellä eli vastaavat siis lokakuun alun normaaleja lämpötiloja ja hätistelevät nollaa. Lisäksi alkavaa syyskuuta leimaavat taas ylityö- ja vuoronvaihtokiellot, mikä vaikeuttaa montaa asiaa.

1. viikko

Syyskuun ensimmäinen viikko tai siis paremminkin puolikas meni kiireisissä tunnelmissa. Vapaapäivät kuluivat rästihommia hoidellen, pyykkiä pesten ja kokaten. Perjantaina saimme ystävät viettämään peli-iltaa kanssamme, tarjolla nachopelti ja punaherukka-valkosuklaakakkua. Samana päivänä oli myös palaveri äidin jatkoasumisesta, yhdessä päädyimme ratkaisuun, että hän jatkaa asumista vakuituisena asukkaana nykyisessä väliaikaisessa asuinpaikassaan. Koska hän itsekin oli halukas tähän, helpotti se kummasti minua. Rehellisesti myönnän, että on aikamoinen kivi pois sydämeltä, kun ei tarvitse jokaisena talvipäivänä miettiä, miten hän pärjää: onko muistanut lämmittää ja laittaa pellit oikein kiinni, onko muistanut syödä, onko ottanut lääkkeensä, onko mahdollisesti kaatunut jonnekin, kun ei vastaakaan puhelimeen. Toiseen vaakakuppiin tulee tietenkin sen asumattoman talon ongelma, mutta se kun on pääsääntöisesti vain tavaraa, jos sille jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu, ei sille mitään voi. 

Viikonloppu meni töiden merkeissä siis niiden töiden, joista saan palkkaa. Töitä, erityisesti niitä palkattomia, kun on maailma loputtoman täynnä.

2.viikko

Super-rankkaviikko, täysillä töitä ja suursiivousurakka. Käytännössä en ehdi keskittyä juuri mihinkään muuhun kuin töissä käymiseen ja siivoamiseen. Yövuorot onneksi antavat vähän väljyyttä viikkoon, joka jatkuu vielä viikonloppuna suuliremontin merkeissä. Todellakin toivon, että nyt saadaan se kuntoon.

Maanantaina ennen iltavuoroa kävin lääkärissä verenpaineasioissa ja sain kasan kotitehtäviä verenpaineen mittaamisista labrakäynteihin. Maanantaina myös siivosin olohuoneen, tiistain vapaapäivän käytin siivoamalla makuuhuoneen ja keittiön. Kunto kyllä kummasti kasvaa, kun juoksee viis kerrosta ylös ja alas, kun siivouksen lomassa pesee pyykkiä, tuulettaa verhoja ja muuta. Keskiviikon työpäivän jälkeen listalla oli työhuoneen siivous, joka muuttuikin sitten työhuoneen ja eteisen siivoukseksi. Torstaina urakoin keittiön Bermudan kolmion, jonka tarkoituksellisesti tiistaina ohitin eli siivosin huuvan, pesin mikroaaltouunin, liesituulettimen ja jääkaapin sekä selvitin tiskit ja laattasaumat. Keittiön lisäksi siivosin kylppärin ja pesin loput pyykit vain päästäkseni yöksi töihin.

Tiistaina lahjoimme itseämme hamppareilla, jotka maistuivatkin pitkästä aikaa hyvältä.  Muutoin syötiin niitä jämiä, mitä vierailta jäi ja jääkaapista löytyi, mikä sisälsi liikaakin herkkuja. Tunnustan, että kaikki karkkijemmat katosivat rankan viikon aikana parempiin suihin. 

Lauantaina lähdimme suoraan yövuoroni jälkeen maalle. Ahersimme sekä lauantain että sunnuntain, mutta saimme kuin saimmekin suuliremontin kuntoon. Koska hellankorjaajan kanssa oli jo aikaisemmin sovittu miten se asia hoidetaan, on syksyn suurien töiden listalta enää hoitamatta roskalava ja loput ojat. Sen jälkeen ajattelin vetää tovin henkeä ja miettiä, mihin seuraavaksi kannattaa ryhtyä. 

3. viikko

Tämäkin viikko on sellainen minuuttiaikataululle buukattu. Edelleenkin vannon ja vakuutan, että ihminen ei tarvitse lapsia elääkseen ruuhkavuosia ja minuuttiaikataulua. Kun kaksi päivää viikon alkuun on kellon ympäryksen töissä, buukkaa vapaapäiväänsä laboratorioajan, hammaslääkärin, lounastreffit, esitelmän suunnittelua ja huushollin järjestelyä sekä mankelointivuoron, alkaa olla jo melkoisen paljon tekemistä yhteen päivään. Seuraavana päivänä taas sitten anivarhain töihin ja illalla äitiä katsomaan. Perjantaina kauppareissu ja mässyperjantai. Lauantaiaamulla pyykinpesua ja esitelmän laatimista, illalla töitä. Sunnuntaina aamulla töitä ja illalla katsottiin kesän hääparin juhlakuvia. 

4.viikko

Vapaapäivän olin luvannut viettää harrastetöissä, samoin seuraavan iltavuoropäivän aamun eli reilut 12 lisätyötuntia kertyy tällekin viikolle. Maanantaina käytiin katsomassa äitiä. Illalla oli pakko laatia viikon työlista, jotta edes puolet viikolle ajatelluista tehtävistä asioita tulisi hoidettua. Tällä viikolla ei ehkä ole minuuttiaikataulua, mutta varttiaikataulu on. Viikko meni töissä ja kotitöitäkin tuli kiitettävästi tehtyä, viikonloppuna raadettiin maalla kuin pienet eläimet, jotta saatiin kaikki, tai ainakin melkein kaikki, syystyöt tehtyä. Ajoimme nurmikon, leikkasimme ruusuaidan, pesimme kasteluvesiastiat, kannoimme pihakalusteet talvivarastoon, siivosimme remonttijäljet riiheltä, tyhjäsimme kellarin sekä kaivoimme perunat. Jälkimmäinen on minun työni ja myönnetään, että koko perunamaan kaivettuani oli olo kuin hakatulla maksalla, herra Kirjoitus sanoi samaa ajettuaan nurmikkoa urakalla. Palkitsimme itsemme karkkipussilla, koska koimme kovasti sen ansainneemme. 

5.viikko

Jälleen töissä, minä ja maanantain aamuvuoro emme ole kavereita. Kun tajusin, että syksyn lomista osa meni peruutukseen uuden projektin myötä ja että se tarkoittaa aina vaan lisää aamua, alkoi olla kohtuullisen tyhjiin puristettu olo. Lomien tieltä siirrettiin jo yöt ja illat, joita olisin halunnut tehdä ja nyt kun ne lomien peruuntumisen myötä vaihtuvat aamuksi, en välttämättä ole superilahtunut, vaikka itse tuota ehdotinkin. Se nyt vain oli ratkaisu, joka oli pakko tehdä, jotta projekti saatiin etenemään. 

 

Lääkäri ilmoitti, etä verenpaineeni on hyvin hallinnassa, mutta sokeritasapaino ei ole. Sen vuoksi hän määräsi minut sokerirasituskokeeseen, joka täytyy hoitaa lokakuun alun aikana. Samalla saan ajan jollekin spesialistille, jonka kanssa sitten neuvottelen jatkosta. 

 

Sain myös ilmoituksen - vihdoin ja viimein - siitä, että äidin anomus vakituisesta asuinpaikasta on hyväksytty. Voin siis todellakin huokaista helpotuksesta, tulevana talvena ei tarvitse joka minuutti miettiä sitä, miten hän pärjää, onko kaatunut, paleltuuko, onko syönyt. Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että voisin ehkä alkaa keskittyä itseeni, kun äidin asiat ovat kunnossa. 

Syyskuu tuntuu taas kadoneen kuin huiskaus vaan, ilmeisesti se, että on hyvin paljon tekemistä, johtaa siihen, että aika kuluu kuin lennossa.