Mahdollistava maaliskuu

Hurjan helmikuun jälkeen maaliskuu tarjoaa uusia mahdollisuuksia monessakin mielessä: lisää aurinkoa ja sen myötä lisää energiaa, paremmat ulkoilu mahdollisuudet, mahdollisuuden karistaa helmikuun hullutukset ja palata takaisin pihi-arkeen, mahdollisuuden kerätä vielä vähän voimia tulevaan kevääseen ja kesään, tilaisuuden saada käsi kuntoon ja palata normaaliin elämään. 

1. viikko

Olen pistänyt tossua toisen eteen ja kävellyt, nyt kun siihen on kelien puolesta mahdollisuus ja aikaa. Väliin jumppaa, jota teen edelleen viisi kertaa päivässä. Fyssari ehdotti lisää tehoa jumppaan ja jäiden käyttöä ennen ja jälkeen, joten siihen menee väkisinkin entistä enemmän aikaa. Pohdin jo nyt, miten selviän siitä töissä ollessani - ehkä vaan ilmoitan, että nyt pidän jumppatauon, sori vaan ja käytän työajasta palan yhteen jumppaan, siten "omalle ajalle" jää neljä, yksi ennen työpäivää ja kolme jälkeen. 

Viikonloppuna kävimme maalla, lumet ovat tulleet katoilta alas, kinoksetkin jonkin verran laskeneet ja hankikannot upeat. Perjantaina vietimme pitkästä aikaa peli-iltaa työkavereiden kanssa, kerrankin niissä merkeissä, että ei tullut mässättyä ihan mahdottomasti. Muutenkin viikko oli tuon suhteen erityisen onnistunut - ei tullut ostettua herkkuja tai roskaruokaa, vähän toki tuli syötyä, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. 

2.viikko

Loputonta painimista epätoivon kanssa. Tuntuu, että tällä viikolla ei mikään suju. Olen roikkunut tunteja vakuutusyhtiön puhelinpalvelun jonossa. Täytin veroilmoitukset, ja huomasin, että olin maksanut arvonlisäveroja liian vähän. Maksoin loput ja odottelen korkomaksua. Laskelma näytti muutenkin sellaiselta, että jälkiveroja on tiedossa. Kun siihen yhdistää sen, että tulossa ovat tosiaan tuhansien eurojen remonttilaskut kummastakin asunnosta, ei liene ihme, että tuntuu, että talous kaatuu kuin korttitalo. Järki sanoo, että se ei kaadu, niin kuin ei todennäköisesti kaadukaan, mutta tunne ei suostu uskomaan sitä. Tein kahden kuukauden sopimuksen puolikkaasta työajasta, mutta pyrin palaamaan töihin jo kuukauden kuluttua. Täytin lomakkeita kelaa varten ja tajusin, että puolikkaan palkan lisäksi saan muutaman kympin päivärahaa ja senkin vasta reilun kuukauden päästä- eli käytännössä siinä vaiheessa, kun mitä todennäköisemmin olen jo muutenkin palannut täyden palkan piiriin. Järki hokee, että sulla on säästöjä, tunne huutaa, että ei vielä ole niin paha päivä, että niihin koskettaisiin. Järki kertoo myös, että kun et tarvitse mitään muuta kuin ruokaa, ei sulla ole hätää. Tuokin on kyllä totta ja ruokaakin on, se vaan ei ehkä ole juuri sitä, mitä haluaisin, mutta kyllä siltä nälkä lähtee. Sen on siis kelvattava seuraavien parin kuukauden ajan, vaikka mieli tekisi mitä.

Vakuutusyhtiökin otti yhteyttä, kun jätin moittivan asiakaspalautteen ja lupasivat ottaa tulonmenetyskorvauksen käsittelyyn pikaisesti. Jospa sieltä heruisi vähän apua, mutta en uskalla toivoa liikaa. Onneksi olen tottunut elämään nuukasti, nyt siitä on apua. 

 

Aika tuntui kuluvan kuin siivillä - hirveästi olisi tekemistä ja toisaalta ei huvittaisi tehdä mitään. Onneksi kelit ovat olleet kohtuullisen mukavat, että on päässyt pihalle nauttimaan auringosta ja valosta.

 

3.viikko

Paluu töihin. Neljä työpäivää, puolikasta sellaista ja rajoitetulla työllä tai siis anteeksi kevennettyllä työllä. Mikä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että turhaudun suunnattomasti, kun tehtävää olisi paljon, enkä kykene tekemään kaikkea. Suurin osa työkavereista on suhtautunut asiaan tosi hyvin ja ymmärtävät, mitä voin tehdä ja mitä en. Ovat muistaneet hehkuttaa, että olen tarpeellinen ja minusta on kovasti apua ja ja ja. Ja mun pää tosiaan hokee, että olen vaan tiellä ja turhake. Käsi ei ota luontuakseen, se ei vaan suostu taipumaan, vaikka miten väännän, käännän, kierrän tai teen mitä vaan. Peruin turhautumisessani viikon fysioterapeutinkin, koska en koe, että käynnistä olisi mitään hyötyä. Minun pitää nyt vaan vääntää ja kääntää, jumpata ja pumpata, että saisin käteen lisää liikettä. 

Viikon ainoa vapaapäiväni osui tietenkin sateiseen perjantaihin, koska se vaihdettiin keskiviikolta eteenpäin. Tein kotihommia, kokeilin wc-raikastimen värkkäystä, askartelin ja tuhlasin. Tein näet ison (30€) helmi- ja korvakorumateriaalitilauksen, mutta niistä riittää sitten varmaan lopuksi elämää. Tosin mulla alkaa olla näitä loppuelämän jemmoja jo aika tavalla, kun kasassa ovat loppuelämän langat, kynsilakat, helmet, korvakorutarvikkeet ja sukat. Noin muiden muassa. 

Perjantai-iltana kävimme teatterissa, johon saimme ilmaiset liput ammattiliittoni kautta. Tarjolla oli nykyteatteria "Voi vitsi, mitkä kissanpäivät". Näytelmä oli hyvin ajatuksia herättävä, kysyessään, mitä tekisit, jos robotit tekisivät kaikki työt ja voisit itse tehdä juuri sitä, mitä haluat. Toki tällaiset näytelmät ovat juuri niitä, mihin minä, teatteriin viihtymään menevä henkilö, en itse ostaisi lippua. 

Viikonloppuna paistoi aurinko, joten kotitöiden ohella lenkkeiltiin paljon, hoidettiin kotihommia ja jopa kokeiltiin kutomista ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Se, mikä on positiivisinta tässä, viikonloppuna ei ostettu roskaruokaa eikä karkkia. Me edistytään pikkuhiljaa. 

4.viikko

Toinen työviikko, paljon rästihommia edelleen tehtävänä ja tuntuu, erttä työpäivät venyvät ja venyvät. Käsi on välillä parempi, välillä huonompi. Fyssarikäynnillä menin sanomaan, että voisiko katsoa ja käsitellä arpea, kun minusta tuntuu, että se on keskeltä tiukempi tai kiinni alustassaan. Sain 40 minuutin käsittelyn, jossa avatiin koko kyynärvarren faskioita arven lisäksi. Osin tuntui oikein hyvältä ja toisinaan sellainen valkohehkuinen kipu meni läpi koko kropan. Käden rauhoittamiseksi käsittelyn jälkeen sain siihen vielä kylmähoitoa. Käsi kuitenkin liikkuu paremmin kuin kaksi viikkoa sitten, mikä on positiivista. 

Koska myös Herra Kirjoituksella on ollut töissä vaikeaa ja runsaasti kuormitusta, päätimme viettää pizzaperjantaita ja tilasimme pizzat kotiin. Muutenkin tämä viikko on ollut sellaista hormonien ja v-käyrän seilaamista, että ei ollut viikon ainoa roskaruokailu eikä herkkuhetki. Toivottavasti tämä jo ensi viikolla helpottaa. Saimme myös vihdoin ja viimein tiedon siitä, että ikkunaremontti alkaa ensi viikolla, parvekkeet irrotetaan tiistaina ja varsinaisen ikkunaremontin aika ilmoitetaan myöhemmin asuntokohtaisesti.

Työkuviot ovat niin sekaisin kuin olla ja voi. Sopimukseton tila tarkoittaa puolin ja toisin julistettuja vuoronvaihto- ja ylityökieltoja, kiristyviä neuvotteluja ja lakon uhkaa. Olen jotenkin kauhuissani ja pelkään, että lakko tulee, koska silloin se tarkoittaa, etten saa killinkiäkään mistään ja toisaalta toivon, että se tulee, koska se tarkoittaisi lisää laiskoja aamuja kotona ja mahdollisesti korkeampaa palkkaa. Toivoisin tietenkin, että nämä kaksi asiaa kohtaisivat siis lakko ja ikkunaremontti, jotta ehtisin siivota kämpän kuntoon lakon aikana.

Viikonloppuna peli-ilta ystävien luona ihanasta seurasta, hyvästä ruoasta ja rattoisasta pelailusta nauttien. Sunnuntaina kävimme maalla, hanget ovat laskeneet huimasta ja kevät tuoksuu - paitsi että lähtiessämme saimme mukaan kunnon takatalvisen lumisateen. 

5. viikko

Puolikkaalla jatketaan työrintamalla edelleen. Alkuviikko tarjoili kaksi elämää muuttavaa yllätystä tai siis sanotaanko näin, että kumpikin oli odotettavissa, mutta silti aikataulu oli yllätys. Ensinnäkin tuli ilmoitus siitä, että lakkoa siirretään ja se alkaa, jos alkaa, vasta 15. päivä. Toisekseen tiistaina oli odottamassa paitsi kiinni ruuvattu parvekkeen ovi, myös ilmoitus, että ikkunaremonttimme on torstaina. Valitettavasti toiveeni lakon ja ikkunaremontin aikataulujen kohtaamisesta ei toteutunut. 

 

Koska keskiviikoksi on sovittuna kokous ja anopin kauppakyyti, tarkoitti se sitä, että jouduimme aloittamaan kämpän tyhjäyksen jo tiistaina, sillä remonttimiehet tarvitsevat runsaasti tilaa. Nyt on olohuoneesta ja keittiöstä irroitettu sälekaihtimet ja olohuone on kaikkineen tyhjätty. Myös keittiötä ja työhuonetta on valmisteltu siltä osin kuin se on mahdollista.  

Keskiviikkona naapurissa aloitettu remontti sai siunaamaan sitä, että onneksi en vielä tee vuorotöitä. Meteli on aivan hirvittävä, porausta, hakkaamista, kopinaa, kolinaa, mäiskettä. Päätin, että budjettimme kestää sen, että syömme torstain aamupalan ulkona eli otamme töihin mukaan eväät ja lähdemme kämpästä niin pian heräämisen jälkeen kuin suinkin. Tällä tavalla torstaiaamuksi jää mahdollisimman vähän peiteltäviä/suojattavia asioita - käytännössä vain makuuhuone. Ja myönnetään, että tässä kohtaa olen kateellinen minimalisteille, joilla ei ole mitään ylimääräistä kämpässään. Olisi tämäkin helpompaa. Eri juttu vaan, että en ole valmis luopumaan tavaroistani, sen saavuttaakseni. Toisaalta olen nyt kyllä yrittänyt olla ostamatta mitään pysyvää ja 99% muistakin ei syötävistä hankinnoista on tehty roskalavan kautta. 

Ikkunat tuli vaihdettua ja sotku oli melkoinen. Loppuviikko meneekin sitten tiiviiseen tahtiin siivotessa.

Talous: Viime kuun hunsailun jälkeen keskityttiin vain perusruokaostoksiin - ja ulkonasyömiseen,vaikka sitä ei pitänyt tehdä, mutta kiire, väsymys ja laiskuus hoitivat homman grillinpitäjän laariin. 20.3. mennessä ruokaan 108,81€. Herkut 130,49€, joista 12€ sellaisiin herkkuihin, jotka annettiin pois. Herkut kategoria sisältää myös kaikki ulkonasyömiset (yhteensä 4 kertaa, 85,40€). Tavarat 9,40 (astianpesuainetta, hammasväliharjoja, tiivisteitä). Yhteensä 248,70€.  Loppukuun kuiteista ei ole hajuakaan. Ne olivat tallessa ja tarkoitus oli kirjata ne kaikki ylös, mutta jotenkin ne ovat kadoneet ikkunaremontin pyörteissä niin, että en löydä niitä mistään. Saattaa olla, että ovat vahingossa päätyneet roskiin.

Saapuneet tavarat: talvikengät (naamakirjan roskalavalta) (eli kuitenkin yhdet kengät lisää, vaikka piti olla hankkimatta niitä, toisaalta nykyiset talvikenkäni alkavat olla loppuun käytetyt.), kasa kosmetiikkanäytteitä, Nivean misellivesi meikinpoistoaine (roskalavalta, ilmainen), kerä lankaa ja kaksi hiuspinniä.

Poistoon: Kasa purkkeja taimikasvatukseen, kymmeniä lehtiä ja kilokaupalla turhaa paperia.