Johdattava joulukuu

Koska marraskuu meni yllättävän kivuttomasti ja oli keleiltään varsin positiivinen, voi joulukuusta odottaa myös mukavaa kuukautta. Toki myönnän, että eivät edessä olevat hautajaiset ole mikään positiivinen asia, mutta yritän vakaasti uskoa siihen, että joulukuu johdattaa elämääni oikeaan suuntaan. 

1. viikko

Lupaukseni mukaisesti jätin joulukuun ensimmäisenä päivänä menemättä ylitöihin, tein vain 8 tunnin lisätyöillan. Hoidin rästiin jääneitä kotihommia eli siivosin, paikkasin Herra Kirjoituksen ja omat farkkuni sekä ihastelin kaktuksen kukkia. Sain serkultani kesällä kaktuksen alun ja se on nyt päättänyt kukkia ensimmäisen kerran - ja sen kukat ovat aivan mielettömän kauniit.

Viikkoon mahtui toinenkin lisätyöpäivä ja maalla kovassa pakkasessa vietetty sunnuntai. Käytännössä kannoimme puita, jotta äidin ei tarvitsisi, koska niitä menee monen monta koppaa päivässä. 

2.viikko

Viikko alkoi itsenäisyyspäivällä, jolloin laitettiin ikkunoille joulukyntteliköt ja touhuttiin kaikenlaisia kotihommia. Illalla nautittiin kavereiden seurasta ja pelailusta sekä ihanasta syyrialaisesta ruoasta. 

 

Tiistaina oli viikon ainoa lisätyöpäivä. Teimme myös joulupaketteja ja mietimme, mitä vielä pitäisi hankkia, jotta kaikki tarpeelliset lahjat olisivat valmiina. Tästä viikosta alkoi myös loppuvuoden lottovoittoni eli kolmen viikon lista, jossa ei ole yövuoroja lainkaan, vain pelkkää aamuvuoroa vakkaritöissä tai muualla- viikonloppuvuorotkin ovat listan viimeisellä viikolla eli joulussa. Edessä on siis lukematon määrä aikaisia aamuherätyksiä pimeään ja kylmään. Tuntuu, että olen pohjattoman väsynyt ja koetan vain rämpiä yhdestä pimeydestä seuraavaan, aamusta toiseen. Sunnuntaina kävimme maalla. Pakkanen oli hellittänyt otettaan, mutta sen sijaan lumihommia oli tarjolla.

 

3.viikko

Muutama pakollinen joulukortti postiin. Viikon edetessä löytyi myös idea virtuaaliseen joulutervehdykseen muita varten, mistä lisää myöhemmin.

 

Kun luistelee pitkin puistokäytäviä tai kahlaa loskassa pussipimeässä töihin ja takaisin, todeten, että joulumieli on hukassa eikä lumesta ole tietoakaan, ei tee kotiinpäästyä mitään muuta kuin mieli mennä nukkumaan- ja tätä olenkin tehnyt, jos nukuttaa kello kahdeksalta illalla menen peiton alle. Vain yksi lisätyöpäivä tällä viikolla. Toiseenkin olisi ollut mahdollisuus, mutta sen sijaan keskityn sairastamiseen ja teatteriin, joista lisää jäljempänä.

 

Yhdet joululahjasukat sentään sain valmiiksi ja pakettiin, muiden kohdalta taidan jakaa lappuja "joulumuori sairaslomalla, toimitus sitten myöhemmin". Lapussa olisi vinha peräkin, sillä loukkasin töissä ranteeni ja se ei tunnu paranevan. Olen siis tällä viikolla menossa MRI-tutkimukseen. Jotta mikään asia ei olisi niin helppo, tiedän, että kunnollisiin ranteen kuviin tarvitaan kolmen teslan magneetti ja niitähän ei täältä löydy, joten lauantaina aamulla on pakko kääntää auton nokka kohti Tamperetta ja käydä kuvauttamassa käsi siellä. Jatkot, ainakin seuraavaan lääkärikäyntiin asti, onnistuvat sitten taas täällä. Sitä en sitten tiedä, mitä tapahtuu, jos käsi tarvitsee puukkoa. Pelkään kovasti, että scafo-lunaariligamentti on saanut siipeensä ja tarvitsee jotain muutakin kuin aikaa parantuakseen. Töissä olen rannetuen kanssa ollut, vaikka se onkin todella hankalaa, mutta ei silti "pää kainalossa" - hankalaa eli en ole käynyt anomassa saikkua, vaikka välillä  ranteeseen sattuu niin saakelikseen. 

Teatterissa kävimme katsomassa esityksen "Näytlemä, joka menee pleen". Se oli todellakin ehdottoman hulvaton, en muista milloin viimeksi olisin nauranut näin paljon. Vatsalihakset olivat suorastaan kipeät nauramisesta ja täytyy sanoa, että ihailin roolisuorituksia, miten loistavat ammattinäyttelijät pystyivät esittämään tönkköä amatöörinäyttelijää, se on sitä ammattitaitoa. Näytelmän idea on siis seurata amatöörinäyttelijöiden "kesäteatteriesitystä", jossa kaikki mahdollinen menee pieleen, kulissit romahtavat, kässäriin jäädään junnaamaan, näyttelijä tyrmätään kesken esityksen ja vaikka mitä muuta ihan uskomattomasti toteutettuna. Todellinen hyvän mielen näytelmä. 

 

4.viikko

Jouluviikko, jolle olen vaatimattomasti onnistunut hankkimaan 7 työpäivää, jotka täydentyivät vielä yhdellä ylimääräisellä täysmittaisella työpäivällä ja parilla muutaman tunnin jatkolla - kerrankin voi sanoa, että sain olla töissä tarpeeksi. Antijouluihmisen unelma, voi vedota siihen, että on töissä. Mikään ei sovi, eikä mihinkään voi mennä, kun on töissä. Kaiken työajan ulkopuolisen ajan voi käyttää nukkumiseen. Samalla tajuntaan hiipii ilo siitä, että parin päivän kuluttua tapahtuu kaksi mahtavaa asiaa: jouluhössötys on ohi ja päivät alkavat pidetä. On edessä uusi vuosi ja uusi mahdollisuus. Tähän kyllä tekisi mieli kyynisen tontun tavoin todeta: uusi mahdollisuus hukattavaksi.

Joululahjaksi sain tuomion siitä, että ranteessani on todellakin "jotain vialla" eli scafo-lunaarilifamentti on rikki. Uuden vuoden iloksi tulee sitten tieto siitä, mitä tuolle tehdään, meneekö "aika parantaa haavat"- periaatteella vai tarvitaanko leikkaus. 

Joulukortit olivat tänä vuonna saippuaa, pyrin siihen, että en enää hanki, mitään muuta kuin syötävää, juotavaa tai poistuvaa käyttötavaraa lahjaksi. Kaikille samanlaiset ettei tule paha mieli kenellekään. Kotona olen yrittänyt vähän siivota, joululaatikoista suurimman osan saimme lahjaksi serkultani Rusetilta ja kinkku on perinteisesti kaupasta ostettua savustettua, koska kumpikaan meistä ei pidä uunikinkusta. Jouluaattona kokataan nachopeltiä töissä, joten sielläkin ollaan aika kaukana perinneruokailusta.

 

5. viikko

Vuoden vaihtumiseen on enää muutama päivä. Viikon alkaessa takana on 7 työpäivää ja edessä vielä kolme, joiden jälkeen seuraa yksi, mutta sitä odotetumpi, vapaapäivä. Olen luvannut itselleni "pyjamapäivän" eli lököilyä verkkareissa kotona - ruoaksi joulusuklaita, mozzarellatikkuja ja cheddarjalapenoja, kevyt kasvohoito ja jalkahoito. Vain vähän sukankutomista, mutta sitä enemmän rentoa yhdessä oloa Herra Kirjoituksen kanssa ja paljon äänikirjoja. 

Pitkän työputken viimeinen päivä oli joka suhteessa sellainen "lottovoitto", mitä vain harvoin sattuu kohdalle. Punaiset päivät pöhöttivät kropan ja tekivät olon äärimmäisen epämukavaksi - tuntui, kuin joku olisi juuri tänä päivänä avannut sisuksissani hanan. Kun tuohon yhdistää äärimmäisen epämukavat rintaliivit, jotka olivat aina siellä missä ei pitänyt (liian ylhäällä, liian alhaalla, olkaimet valuen, kupit tursuten), ja kellon, joka käytti jokaiseen liikkumaansa minuuttiin ainakin kaksi todellista minuuttia sekä yli 12 tuntisen työpäivän, alkaa olla palikat kohdallaan. Onneksi pisinkin päivä päättyy joskus ja yhä edelleen mietin, miksi ihmeessä jemmaan noita liivejä kaapissani - miksi en vain heitä niitä pois. 

Uuden vuoden aattona kävin kuulemassa tuomioni käden suhteen: käsikirurgi suosittaa leikkausta, maksusitoumuspyyntö vakuutusyhtiöön lähti. Nyt sitten vain odotellaan. Alustava leikkauspäiväkin jo sovittiin tammikuulle, mutta katsotaan, miten tässä käy. 

Kosmetiikan tyhjentyneet 4/21

Tämän vuoden viimeisen neljänneksen purtilot, jotka ovat edelleenkin sitä samaa vanhaa tuttua, ainakin noin enimmäkseen. 

 

Kaksi suihkugeeliä, vihreä Vague de Vie ja Brazilian cafe ovat molemmat Yves Rocherin, dödöt Dermosilia, kolme erilaista hammastahnaa (kaappiin oli kertynyt monta jämää, jotka käytin kaikki kerralla pois), Cien poskipuna Lidlistä aikaan ostettu, kaksi minihuulipunaa, Avonin Perceive hajuvesi, Dermosilin näytteistä intiimipyyhe ja kasvopesu. 

Toiseen kuvaan eksyi muutama sama purkki nyt vihdoin kokonaan tyhjentyneinä, joten mustaa laatikkoa päälle, jotta en sekoa määrissä. Kuvassa siis meikinpoistoainetta, pieni kasvopesuvaahtopullo, meikkipuuteri, huulipunakynä ja Howard&Johnson hotellin ikivanha saippua.

Vielä lisää enemmän tai vähemmän peruskamaa eli käsisaippuaa, dödöä, suihkugeeliä (tuo joulupallo piti sisällään kimaltavaa suihkugeeliä), käsiseeruminäyte, kirsikansävyine kynsilakka Yves Rocherilta, pari huulikiiltokynää ja kaksi minihuulipunaa.

Vuoden viimeisetkin ovat sitä "samaa tavallista" eli Herra Kirjoituksen dödö mallia Dermosil, Essencen meikkivoide (saatu naamakirjasta), hammastahna, Yves Rocherin "Ilon ylistys"-tuoksu ja kaksi Dermosilin näytettä:porkkana kasvovoide ja retinol kasvoseerumi.

 Yhteensä 29 purtiloa ja 5 näytettä.

Vuoden alusta 122 purtiloa ja 94 näytettä

Loistavat lahjomat

Olin aivan varma siitä, että vuoden aikana olen ehtinyt tehdä sen verran pahuuksia, että olen menettänyt viimeisenkin joululahjan. Olin siis kovasti yllättynyt, kun minua ja meitä muistettiin suorastaan huikeilla lahjoilla. Montaa erilaista suklaata sekä dumlea ja lakritsia, hunajaa, kahvia ja Baileysia. Kuvasta puuttuvat pullapoika, pikkuleivät ja joululaatikot sekä kummankin päätyönantajan tarjoamat joulukassit, joista löytyi lisää jouluherkkuja kuten erilaisia glögejä, kahvia, hilloa, hunajaa jne.

"Tavaralahjoja" kuvassa ovat veikkauksen arvat, ravintolalahjakortti suosikki Thai-ravintolaamme, rahalahja ja lahjakortti, jolla voi valita jonkun tavaran lahjakaupasta. 

Positiivista tässä on ehdottomasti se, ettei lahjoissa ollut kuin yksi pysyvä tavara ja sekin aika hauska. Herra Kirjoitus oli tilannut minulle blogistani jälleen yhden vuoden kirjana. No sorruinhan itsekin tilaamaan hänelle tavaran joululahjaksi: chilin kasvatuspaketin. Sen pitäisi olla rainbow chilibonsai, mutta katsotaan, mitä siitä aikanaan kasvaa. 

 

Jotenkin niin supertyytyväinen fiilis, sillä itse emme ostanneet herkkuja jouluksi, enkä ehtinyt tehdä laatikoita, pikkuleipiä tai joulupullaa, joten oli aivan mahtavaa saada niitä lahjaksi tavaroiden sijaan. Jos "joulupukille" voisi heittää toiveen, niin nämä tämän vuoden lahjat olivat aika liki täydellisyyttä. 

edit: Kyllä oli Baileys hyvää, kun sen korkkasimme kymmenennen työpäiväni jälkeen.

Sydämellistä ja lämmintä joulua

Netin ihmeellinen maailma heitti eteeni ideakuvan, jossa kirkkaassa muovisessa joulupallossa oli minineule, ihan vaan sellainen tavallinen suorakaide ja siinä minikokoiset puikot kiinni. Tiesin heti, että minäkin halusin sellaisen. Uskomatonta kyllä, minulla oli jopa pallo valmiina. Olin saanut tämän pallon eräältä ystävältä yhtenä elämäni raskaimmista päivistä - isän hautajaispäivänä. Hän totesi, että vaikka pullossa lukeekin hyvää joulua, hän haluaa antaa sen minulle nyt, jotta se tarjoaisi elämääni edes vähän kimallusta ja ilon pilkahduksia; pallon sisältö kun oli "kultahipuilla" ryyditettyä suihkugeeliä. Pallon tyhjennyttyä säästin sen, en oikein itsekään osaa sanoa, miksi. Nyt sille sitten löytyi käyttöä.

 

Valitettavasti tästä(kään) työstä ei ole mitään välivaihekuvia, vaan homma toteutettiin idea-kokeilu-toteutus-kuvat periaatteella jälleen kerran. Minipuikot Herra Kirjoitus veisteli tulitikuista, minä puolestani löysin lankapurkista joulunpunaisen jämän, jonka puolitin ja kudoin 1,75mm puikoilla siitä sydämen.

Pallon kansi tai korkki on siis ihan kierteellä avattava, joten kertaalleen palloon jo tungettu sydän ja puikot lankakerineen oli helppo ravistella sieltä pois. 

Sen sijaan pallon kuvaaminen niin, että kaikki oleellinen (hyvää joulua- teksti, sydän oikeassa muodossa, puikot ja lankakerä) näkyisi, ei ollutkaan ihan niin helppoa.

Lisäksi tausta aiheutti omat haasteensa. Useammassa kuin yhdessä hyvässä kuvassa näkyy ikävästi tuo rajapinta, jossa taustana käytetty printtipaperi vaihtuu päiväpeittoon.

Lisäksi kuvakulma aiheutti haasteita: "sydän hyvä, teksti huono" "liikaa korkkia"...

 

Lopulta löytyis yksi kuva, jolla aiomme toivottaa kaikille virtuaalisesti hyvää joulua ja kertoa, että joulukortteja ei tänäkään vuonna tule ja raha menevät hyväntekeväisyyteen. 

 

Oikein sydämellistä ja lämmintä joulua siis kaikille.

Lonkerotankki

Netin ihmeellinen maailma heitti tielleni ideakuvan tankista, jonka telat oli tehty tölkeistä, tykkitornina oli karkkirasia ja tykkinä sikari. Pakkohan sitä oli omalla tyylillä lähteä kokeilemaan. 

 

Tarvittiin kasa askartelutarvikkeita kaapin perältä, kolme tölkkiä lonkeroa, saajan lempikarkkeja ja paljon teippiä.

 

Ensin tehtiin telasto tölkeistä. Tähän olisi tarvittu tummanvihreää kartonkia, mutta ei ollut kuin kirkkaanvihreää, käytettiin siis sitä. 

Telaketjut tehtiin ruskeasta aaltopahvista. Tykkitornin sisus on tosiaan karkkeja, päälyksenä keskivihreää käärepaperia. Tykkitorni on liimattu tuohon telaston päälle. Ikävisti saajan lempikarkit ovat palluroita, joten tykkitornikin on kovasti klomppinen.

 

Tykki on tavallista printtipaperia, jonka päälle on kiepattu samaa käärepaperia ja koristeeksi liimattu telaketjuista jääneet aaltopahvin jämät.

Joulun jälkeen sitten tiedetään, onko saajalla riittävästi huumoria tähän.

Minecraft creeper sukat

Joulu lähestyy, joten lienee aika aloittaa joululahjojen neulominen. 

 

Minecraft sukkien aloitus on 52 silmukalla, joilla neuloin tyyliteltyä 2o 2n - joustinneuletta, neljä kerrosta vihreällä, kerros harmaalla ja seuraavalla kerroksella oikeat silmukat ristiin. Vihreitä kerroksia 4x 8 ja harmaita 7.

 

Kantapäähän otin 28 silmukkaa ja kudoin kantalapun "ruutulipuksi" 2silmukan ja 2 kerroksen taktiikalla. Ruutuja  korkeussuunnassa 9  kpl. Sivuista nostin 17 silmukkaa. 

Varsinainen Creeper-kuvio on Pinterestistä poimittu. Oikaisin ja tein taustan  kokonaan yhdellä vihreällä. Testasin pohjaa ensin kolmella värillä, mutta totesin ettei jaksamiseni riitä tässä vaiheessa neljän värin pyörittämiseen ja lisäksi sukasta tuli niin vietävän paksu, ettei sellaista voi pitää. Kahdella värilläkin tuli jo melkoisen tukeva ja lämmin.

Käytin siis tätä kuviota musta aleen eli creeperin naaman osalta, muutoin mukana kulki sama tumma harmaa kuin varressakin. Pohjassa kuljetin lankoja kahden silmukan ja kahden kerroksen viistoraidalla. 

Terässä silmukoita oli kavennuksien jälkeen15 puikolla, koska puikkoina olivat 3mm:n cubicsit ja siltikin pelkään, että sukat ovat pienet, sillä kaikesta venyttelystä huolimatta nelos on melko napakkaa.

Pistin nämä tänään pukin pakettiin ja toivon parasta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minulla on sellainen tunne, että a) nämä eivät sovi ja b) näistä ei pidetä. Toivon olevani väärässä, mutta tiedän, että esimerkiksi värit ovat väärät - parempia nyt vain ei ollut varastossa riittävän isoa määrää. 

Korjauksia ja kynttilöitä

Itsenäisyyspäivänä perinteisesti otimme esiin joulukyntteliköt, jotka saavat nyt sitten olla esillä Nuutin päivään asti.

Muutoin puuhakkaaseen päivään kuului sukkien parsimista - työkaverin tytön sukat, joihin onnistuin löytämään niin sopivan langan, ettei se juuri erotu.

Kyseinen päivä oli viikon ainoa "kotityövapaa", joten siihen kuului myös pyykinpesua, pyykistä tuleiden vaatteiden korjausta ja muuta vastaavaa kodin huoltoa. 

Maalta olin ottanut mukaani pari vaatetta, jotka äiti pyysi korjaamaan. Ensinnäkin vanhan villatakin, jonka selkämyksestä joku oli nirhannut palasia pois - tuo näyttää pahemmalta kuin oli eli jokaisesta kohdasta oli katkennut vain yksi silmukka.

Ihan samanväristä lankaa ei löytynyt, mutta arkikäytössä tämä saa luvan palvella näin.

Lisäksi äiti pyysi korjaamaan yhden flanellipaidan, joka oli vanhanaikaista mallia siis helmasta yhtenäinen ja vain yläosasta napeilla auki. Hän halusi paidasta kokonaan avattavan napillisen, koska siten se olisi helpompi pukea päälle. 

Ratkoin siis ensin tuosta flanellipaidasta nappilistan alaosan tukiompeleet pois ja leikkasin paidan kylmästi keskeltä halki. Varastoistani löytyi onneksi vanha käytöstä poistettu puuvillapaita, jonka hihasta (se oli paidan vähiten kulunut osa) tekaisin tähän flanelliseen nappilistat. 

Seuraavaksi ompelin kumpaankin leikattuun reunaan nappilistan alavarat tuosta toisesta kankaasta. Kankaat sopivat yllättävän hyvin yhteen, vaikka sillä ei sinällään ollut merkitykstä, koska alavara jäi kuitenkin tuonne piiloon. 

Viimeksi ompelin paitaan lisää napinläpiä ja napit, jotka nekin otin tuosta käytöstä poistetusta paidasta. Kierrätystä kerrakseen. 

Taas on nuukailtu ja tehty vanhasta uutta ja kierrätettykin vielä, olen siis kovin tyytyväinen aikaansaannoksiini. 

Metsäpirtti vol 3

Sain tilauksen, kyllä ihan oikeasti tilauksen, kolmansista metsäpirttisukista. Pidemmät, kirjavammat ja pienemmät kuin edelliset. Tunnustan, että mietin pitkään, haluanko, jaksanko, viitsinkö ruveta niitä tekemään, koska tiedän itseni ja tilaustyöt. Päätin kuitenkin, että pyydän sen verran hintaa sukista, että tilaaja voi halutessaan vetäytyä leikistä ja minä voin todeta, että eipä tarvitse... No, hän lupasi maksaa, joten mitä siitä sitten muuta kuin kutomaan. 

Aloitus 80 silmukkaa, 20 kerrosta 2o 2n joustinta. Sitten lisäsin joka puikolle 4 silmukkaa eli 96 silmukkaa. Ensimmäisen kuvion jälkeen kavensin toisella vaaleansinisellä kerroksella silmukan puikolta eli yhteensä 4 silmukkaa. 

Toisen kuvion jälkeiseen oli taas kaksi vaaleansinistä kerrosta, joista jälkimmäisellä kavensin kaksi silmukkaa puikolla eli yhteensä 8 silmukkaa. Jäljellä siis 84 silmukkaa
Kolmannen kuvion jälkeen kavensin jälleen 8 silmukkaa.

Samoin 4 kuvion jälkeen kavensin toisella vaaleansinisellä kerroksella 8 silmukkaa. 
Viides raita on jälleen oranssia, jonka jälkeen kavensin neljä silmukkaa eli tässä vaiheessa puikolla on 16 silmukkaa.

Kuudennen raidan jälkeen kavensin vielä 4 silmukkaa eli ollaan tilanteessa 15 silmukkaa puikolla. Niillä loput kaksi kuviota.

Kantapäähän otin 16 silmukkaa puikolle ja kantapää tavanomainen vahvistettu. Nostin 17 silmukkaa kantalapun reunasta ja tein kavennukset jalkapöydän alla, jotta kuvio säilyisi päällä kokonaisena. Terässä 15 silmukkaa, koska kuvio oli neljällä jaollinen. 

Terän mitta 40x0,63 = 25,5 Mikä tarkoitti sitä, että terään mahtui vain yksi leveä kuvio ja kaksi kapeampaa.  Tilaaja halusi värikkäät sukat ja sellaiset nämä mielestäni todellakin ovat, värejä on kaikkiaan 12, mutta silti ne ovat jotenkin hyvin tasapainossa. Osansa tekee varmaan se, että tuota oranssia ja violettia on käytetty suhteellisen paljon, valkoista tilaajan toiseen mukaan vain tehosteena. 

Tämän tekstin julkaisupäivänä sukat on annettu lopulliselle saajalle, joten uskallan laittaa nämä nyt eetteriin. 

Kaktuksen kauneus

Rakas serkkuni vastasi valitukseeni kuolleesta kaktuksesta antamalla minulle alun omastaan. Kyseinen kaktus on nyt muutaman viikon ajan kehittänyt nuppuja ja minä olen käynyt tuijottamassa niitä odottaen niiden aukeamista.

Tänä vapaapäivänä vietin puoli tuntia vain tuijotellen kaktuksen auenneita kukkia. On se niin kaunis, niin kaunis, niin uskomattoman kaunis. Valkoista, kermanväristä, vaaleanpunaista ja pinkkiä. Pieni kaktus ja niin valtavan suuret kukat. 

Mikään kuva ei anna oikeutta noiden kukkien kauneudelle.

 

Ehkä näistä saa jonkinlaisen kuvan siitä, millaiset kukat ovat. Niiden kuvaaminen ei vaan ollut mitenkään helppoa - ja samalla tuollaista trooppista kukkaa katsellessa syntyy halua matkustaa jonnekin, missä tuota voisi ihailla luonnossa.