Sähäkkä syyskuu

 1. viikko
Syyskuu alkoi mielenkiintoisesti viidellä vapaalla, joista toki yksi on yövuorojen jälkeinen nukkumapäivä. Yhden noista olen luvannut ylimääräiseksi työpäiväksi ja yksi menee maalla, mutta muutoin nautin vapaista. Minua on tässä kesän ja syksyn mittaan vaivannut ihan rehellinen laiskuus, lisätöitä olisi ollut tarjolla, mutta en ole tuntenut halua tarttua niihin. Siis toki olen tehnyt vähän lisähommia, mutta paljon enemmänkin olisi ollut mahdollista tehdä, mutta kun ei ole huvittanut. 

Etsin kosmetiikkakaapista käsisaippuaa, sillä kuten aiemmin mainitsin, jätin ostamatta uuden kanisterin  saippuaa sillä ajatuksella, että meillä täytyy vielä olla saippuaa jossain. Tiesin siis, että palasaippuoita on, mutta en ollut varma nestesaippuasta. Löysin kaksi pulloa käsisaippuaa ja huomattavan määrän palasaippuoita, joita itse asiassa oli aika paljon enemmän kun muistin. Toisen pullon otin nyt meille itselle käyttöön ja sen loppuessa vaihdan tilalle palasaippuan. Toisen nestesaippuan säästän vieraita varten. 

Inventoiminen siis kannattaa, en aio ostaa saippuaa hetkeen. Samalla löysin myös mittavan määrän kasvojen puhdistusainetta, meikinpoistoainetta ja kasvojen kuorinta-ainetta. Ei siis osteta mitään hetkeen - ja se on hyvä. Olin näet jo hetken ollut lisäämässä seuraavaan Dermosil-tilaukseeni jotain myös itselleni, ihan vaan piristykseksi. 

2. viikko
Tyhjensimme maalla luumupuut ja saimmekin satoa toista kymmentä litraa. Osan vein työkavereille (siinä sivussa itselle) syötäväksi sellaisenaan, jolloin ne olivatkin parhaimmillaan. Koska serkkuni Hiiva jakoi minulle reseptin luumupiirakasta, päätin kutsua osan sukua iltakahveille testaamaan luumupiirakkaa. Toisen viikkovapaistani käytin siis keittiössä tehden luumupiirakkaa, kauralastuja, kinkkupiirakkaa, paistaen lasagnea ja karjalanpiirakoita sekä värkäten edellä mainittujen seuraksi tuoreella inkiväärillä maustettua rahkakermaa ja munavoita. Oli tosiaan kiva nähdä sukua pitkästä aikaa - siitä on varmaankin yli puolitoista vuotta kun ovat viimeksi olleet meillä - koska korona. Luumupiirakka osoittautui yllättävän kirpeäksi ja sai Herra Kirjoitukselta maksimimäärän miinuspisteitä - en siis taida enää kokeilla toista kertaa.

    
Olen edistänyt tilaussukkia ja terapiasukkia pikkuhiljaa, kolme neljästä tilaussukasta alkaa olla valmiina.    Ylimääräinen vajaa työpäiväkin mahtui viikkoon ja parista harrastetyöpaikastakin kyselivät perään, josko olisin innostunut lisätöistä. Vielä en kuitenkaan luvannut, kun ei huvita, niin ei huvita.

Kyselin kuitenkin tuolta meidän kirjahyllymme tehneeltä firmalta tarjousta lisäosista, joten voi olla, että kohta on taas motivaatiota kaiken mahdollisen ylimääräisen työn tekemiseen.

   
Annoin itselleni luvan palata naamakirjaan takaisin pienen tauottelun jälkeen. Löydän itseni yhä uudelleen ja uudellen roskalavalta kyttäämästä milloin mitäkin muka tarpeellista tavaraa. Kun minulla on seuraava vapaa hiljainen aamuhetki aion istua kahvimukin kanssa alas ja tehdä pari muistilistaa. Ensimmäiseen aion koota tekemistä/ompelemista/kutomista/valmistamista odottavia asioita ja toiseen listaa materiaaleista, joita ensimmäisistä puuttuu. Tiedän esimerkiksi yksien nahkarukkasten odottavan nahkaa päälyskintaisiin, jotta saisin ne valmiiksi (olen saanut liian hyvää materiaalia, en malta silpiuta siihen käyttöön uusia vintagenahkatakkeja, vähän kuluneempaa pitäisi olla). Samoin pitäisi ommella vartalotyynyyn pari tyynyliinaa, kankaitakin varmaan löytyy valmiina, kunhan vaan kaivelen varastojani.   

Sen sijaan aion pysyä naamakirjasta kaukana taas hetken verran, siellä on vain turhia kiusauksia.  

3.viikko

Yövuorot ja 1½ päivää lisätöitä, palkkapäivä - eli toisin sanoen taas on kuukausi mennyt, pitänee siis käydä pankissa maksamassa laskut. Askartelin oveen syyskransseja ja kudoin sukkaa. Sain valmiiksi työkaverin metsäpirttisukat ja jatkoin seuraavia jämäsukkia (noita terapiasukkia) - tekemistä, josssa hermo lepää, sen kuin tikutat vaan. 

4. viikko

Töitä ja lisää töitä, mitäs sitä muutakaan. Sen verran olen ollut tiukasti töissä ja väsynyt, että taitaa tulla ensimmäinen potterin briljant event vuoteen, jossa level 65+ jää ensimmäisen viikon aikana saavuttamatta. Rakas puolisoni osti minulle piristykseksi ja itselleen silmäniloksi Harry Potter aiheisen neulekirjan, samassa paketissa tuli myös kasa muita ko. teemaan liittyviä kirjoja eli silmäniloa riittää hetkeksi. Viikonloppuna suihkitaan edes takaisin, perjantaina on treffit kaivinkoneurakoitsijan kanssa, lauantaina rentoudutaan kaupungissa ystävien kanssa ja sunnuntaina mennään maalle kaatamaan puita kaivinkoneen tieltä.

 

5. viikko

Lomaviikko, johon olen luvannut kolme päivää töitä ja varannut hierojan. Edelleen pohdin vakavasti, kannattaako lisätyönteko, haluanko sitä oikeasti. Ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti mietin näitä - tähän asti olen vain paahtanut hulluna menemään ja ottanut kiinni aina kun on töitä tarjottu. Nyt mitä ilmeisimmin kyse on siitä, että minulla ei ole tullut kunnon katkoa kohta pariin vuoteen siis sellaista katkoa, jolloin olisin voinut karistaa kotimaan pölyt jaloistani ja jättää kaikki meissä roikkuvat ihmiset oman onnensa nojaan ja olla vaan vapaa. Muutama tuhat kilometriä välissä suojelee kaikenlaisilta olemattomilta soitoilta ja pyynnöiltä.  Kyllä, joudun tunnustamaan sen, että muistisairas traumatisoitunut äiti ja "kädetön", asioita hoitamaan kykenemätön, apua tarvitseva anoppi alkavat olla riippakiviä ja kaipaan lomaa kaukana heistä.  

No sen verran sitä "omaa aikaa" löytyi, että ehdin kuin ehdinkin hoitaa Potterin briljant eventin ensimmäisessä osassa tasolle 65+. Aivojani olen lomaviikon aikana nollannut kuuntelemalla kirjaa kuninkaallisista ja silmiäni lepuuttanut surffaamalla netissä kyseisten monarkkien jalokivikokoelmissa. Mielenkiintoisia tarinoita noihin koruihin liittyy ja kyllä niissä harakan silmä lepää - olen siis lukenut monarkia-aiheisia blogeja.

 

Lupasin myös taas pari lisäkeikkapäivää, tosin en tiedä, tarvitaanko minua, mutta todistetusti saan aikani ihan hyvin kulumaan muutenkin, ja jotta tekeminen ei loppuisi, niin työkaveri oli siivonnut omia kaappeja ja kyseli, kelpaako mulle langat. Tuota, onko pallo pyöreä? Joo, en siis taaskaan osannut tai halunnut sanoa ei, vaan kiitin ja niiasin ja jäin odottamaan, mitä sieltä löytyy. 

Kosmetiikan tyhjentyneet 3/21

Samoilla vanhoilla tutuilla linjoilla mennään: keittiösaippuaa, käsisaippuaa ja men allover shampoon ja suihkugeelin yhdistelmää.

Eikä juuri muutoksia näy, niin perusjuttuja kuin olla voi. Lisää käsisaippuaa, keittiösaippuaa, kaksi dödöä, partavaahtoa, kasvojenpuhdistusvaahtoa, apobasea meikinpoistoon, puuteri ja kaksi minihuulipunaa numerot 11 ja 27. Lisäksi kuvassa on UrbanVedan kasvovesi, se aivan liian tuoksuva, jota olen käyttänyt käänteisessä kasvojen puhdistuksessa - se tosin pääsi kuviin jo kesäkuussa, kun olin heittämässä sitä pois. Onneksi en niin tehnyt, vaan tuli tuote sittenkin käyttöön. 

 

Yritän pikkuhiljaa selvitä ikuisuusprojektistani eli kosmetiikkanäytteistä (koska niitä tulee toisesta päästä lisää). Kuvassa on Dermosilin kasvo- ja vartalovoide, kollageeniserumi, rauhoittava puolikka seerumi, Decubalin kuivan hiuspohjan hoitoaine, kaksi Dermosilin kasvojen syväpuhdistusta (clay cleanser, jonka pistin "ostetaan joskus"-listalle), jalkavoide, vartalovoide, rentouttava after sauna- vartalovoide, Kesäsade-vartalovoide ja -kasvonaamio, meikinpoistoaine, aurinkovoide, Men parranajo- ja puhdistusgeeli (Herra Kirjoitus käytti tämän), heleyttävät tipat, Angel cream- vartalovoide ja ihonhoitovoide. Myönnetään, että jossain vaiheessa olo oli aika skitsofreeninen, kun toinen jalka tuoksui jouluiselta ja toinen kesäsateelta, mutta molemmat rasvat toimivat kuiville jaloille oikein hyvin. Lisäksi kuvassa on yksi peruskosmetiikkatuote eli hammastahna. 

 

Lisää näytteitä, joista suurin osa Dermosiliä. Kasassa on useampaa käsivoidetta, käsisaippua, keittiösaippua, hoitoainetta, vartalovoidetta, misellivettä (joka myös päätyi sinne ostetaan, kun muut käytetty loppuun listalle) ja näiden lisäksi pari L'orealin näytettä, joilla rasvasin jalkoja niin kuin näillä muillakin voiteilla. Näiden lisäksi käsisaippua ja hammastahna, joita on tyhjentynyt ja tyhjenemässä useampi, koska näitä lähes tyhjiä tuubeja oli kertynyt sekä maalle että kaupunkiin ja nyt käytän ne kaikki loppuun.

Seuraavaksi jälleen kasa näytteitä. Voidenäytteiden tyhjentymistä on hidastanut kaapista löytynyt vartalovoidepurkki, jonka sijoitin yöpöydälle jalkojen rasvaamista varten, koppurat kantapäät kiittävät kovasti. Nyt siis tuli käyttöön seuraavat näytteet: päänahkaa kuoriva shampoo (tälle peukku, tuntui hyvältä ja tehokkaalta), kasvojen kuorinta, sirtuuna-lakritsi keittiösaippua, kaksi Fresh bloom käsisaippuaa,  kolme kanelintuoksuista suihkugeeliä, saunasaippua, perussuihkugeeli, Mosho fresh water suihkugeeli, kolme Sauna glow vartalovoidetta ja kaksi Sauna glow vartalonkuorintavoidetta.

 

Yhteensä 17 tuotetta ja 46 näytettä.

 Vuoden alusta 93 purtiloa ja 89 näytettä

Metsäpirtti-sukat 2

Työkaverini tilaus sisälsi kaksi paria noita Metsäpirtti-sukkia, samaa kokoa, mutta eri värein. Ensimmäiset aloitin varpaista varteen ja toiset sitten toisinpäin. Samoilla silmukkamäärillä kuitenkin.

Toiseen pariin tein huomattavasti sähäkämmät raidat niillä väreillä, mitä tuossa alkuperäisessä ohjeessa oli. Näihin raitoihin kaivelin langat omista varastoistani ja kieltämättä ihan pikkuisen jännitti tuon punaisen kanssa, sillä punaista (kuten myös mustaa ja valkoista) lankaa mun varastoissani on vain kovin rajallinen määrä. Tarkoittaa siis suomeksi sanottuna pieniä jämäkeränöttösiä eri värjäys- ja sävyerien lankoja. Kuten aina, puolitan langat, ennen kuin alan kutoa siis kyllä, todellakin puran koko kerän ja mittaan saman määrän lankaa kumpaankin puolikkaaseen kerään, jotta varmasti riittäisi. Punainen riitti, mutta pääväri harmaa loppui kärkikavennuksissa kesken. Voi rähmä röntti, eikun kaivelemaan varastoja, sillä tämäkin sävy kuuluu niihin, joita ei enää seitsemän veljeksen sävykartasta löydy. Onneksi sentään varastoista löytyi sen verran, että sain sukat valmiiksi.

Huolimatta raitojen kirkkaista väreistä, pidän itse tästäkin raidoituksesta kovasti.

Hupaisasti sattui niin, että sukkien saaja sattui olemaan täällä päin käymässä, joten hän sai nämä kotiinveimisiksi ja saa nyt sitten itse valita, kummat haluaa.

Syysshoppailut

Sain vinkkiä, että Kontista saattaisi löytyä apu katkenneiden puikkojen ongelmaan, siis irtopuikkoja myynnistä. Ei valitettavasti löytynyt apua, ei ollut tyrkyllä yhtään kappaletta puisia puikkoja, joita olisin tarvinnut. Ihan tyhjin käsin ei sentään sieltä tarvinnut poistua. Käsityö - ja askarteluosastolta löytyi yksi teepussinalunen sekä pussillinen valmiiksi virkattuja isoäidinneliöitä ja valkoista lankaa, tarkemmin sanottuna luonnonvalkoista seitsemää veljestä ja nallea. Koska kärsin kroonisesta valkoisen ja mustan sukkalangan pulasta, osaan haalia mukaani kaikki tällaiset löydöt.

Isoäidinneliöistä en ole vielä päättänyt, puranko ne vai käytänkö sellaisenaan jossain projektissa.

Samasta askartelutarvikekasasta löytyi myös tuo jonkun käsinmaalaama kukkakoristeinen teepussinalunen. Niitä meillä ei ole ennestään kuin yksi ja mielelläni katan pöytään jokaiselle teen juojalle oman. Olisin siis ostanut niitä useammankin, jos niitä olisi ollut tarjolla.

Itse asiassa joudun tunnustamaan, että elin rouviksi ja Herra Kirjoitus maksoi tämän lystin, koska olin poikkeuksellisesti unohtanut lompakon kotiin. Koko nivaska maksoi 1,50€, joten olen varsin kallis nainen.

Syyskranssit

Myrsky repii puita, mutta kirkkaalta taivaalta paistaa mitä upein syyspäivän aurinko, joten mikäs sen parempi hetki lähteä iltapäivälenkille. Lenkin aikana katselin myrskyn maahan saattamia oksia ja lehtiä ja harmittelin sitä, että kauneimmat tuntuivat yhä edelleen olevan puissa. Tulipalon hohtavat kelta-oranssi-punaiset vaahterat ovat jostain syystä aina olleet syksyn suosikkejani, enkä kyllästy niiden katselemiseen millään. 

Iltapäivälenkillä poimin siis puistosta mukaani kauneimmat löytämäni vihreät, keltaiset, punaiset ja oranssit vaahteran lehdet sekä nipun tammenoksia syyskranssia varten. Minullahan on tapana vaihtaa laitonta (tiedän, mitä mieltä laki ja paloviranomaiset ovat palavan materiaalin pitämisestä rappukäytävässä)  ovikranssiani tämän tuosta. Olin jo hetkisen suunnitellut uutta syyskranssia oveen. 

Käytän samoja kranssipohjia erilaisilla mausteilla vuodesta toiseen ja aina ne näyttävät uusilta, kun niihin vaihtaa koristeita ja tosiaan kierrättää eri kransseja/ovikoristeita ympäri vuoden. Nopeasti laskien meillä taitaa olla kahdeksan erilaista ovikoristetta ja pariin olisi vielä ideat, kunhan ehtisin koota materiaalit ja toteuttaa. Näissä kun on aina ideana se, että tehdään mahdollisimman halvalla, mieluiten ilmaiseksi ja kierrättämällä. 

Vaahteranlehtikranssin pohjana käytin vanhaa rautalankakranssia, jossa oli erilaisia punaisia keinomarjoja koristeena. 

Vaahteranlehdiä niputin 2-4 lehden nipuiksi koon ja värin mukaan sommitellen ja sidoin ne kiinni muovitetulla rautalangalla siis niillä, mitä olin koonnut keittön purkkiin. Noitahan tulee milloin minkin pakkauksen mukana eri mittaisia ja uskollisesti olimme ne purkkiin pudotelleet. Nyt ne tulivat hyvään käyttöön. Pidemmillä sidoin useamman nipun, lyhyemmillä vain yhden. Aikaa kranssin tekoon meni 20 minuuttia. Lopuksi vielä yritin väännellä marjaoksia parempaan asentoon.

Kokoamistani tammenoksista oli tarkoitus tehdä sydän tai siis päällystää niillä risusydän, joka roikkui ovessamme viimeksi. Ikävä kyllä tuulen tuomat oksat olivat kovasti kuivia ja murtuivat helposti ja niiden lehdet tuntuivat irtoavan pelkästä katsomisesta. Tähän lopputulokseen en ole lainkaan niin tyytyväinen kuin tuohon toiseen. 

Viime kädessä taidan jättää valinnan herra Kirjoitukselle, mutta näin ensi alkuu ripustin oveen tuon vaahteranlehtikranssin, koska siinä on niin upeat värit.

Metsäpirtti-sukat soveltaen

Metsäpirtti-sukkien ohje löytyy kirjasta Sukupolvien silmukat. Työkaverini pyysi minua tekemään miehelleen ja appiukolleen kyseiset sukat - toki soveltaen, sillä malli on runsaasti kirjoneuleinen ja siksi melko hidas tehdä, vaikka kuvio suhteellisen yksinkertainen onkin. Lisäksi kirjan ohje on naisen sukille ja näistä molemmista pitäisi saada koko 44/45. Sukkien malli valikoitui siksi, että työkaverini ja ystäväni miehen suku on kotoisin Metsäpirtistä.

Osan langoista työkaveri kaiveli omista varastoistaan ja esitti toiveen, että hänen miehensä sukkien terät tulisivat tummanvihreästä ja appiukon harmaasta. Kuviota varten oli luonnonvalkoista ja vihertävän harmaata, loput värit saisin poimia omista varastoistani.

Ohjeesta poiketen alotin ensimmäiset sukat varpaista varteen, sillä ajatus oli tehdä ensimmäisen parin terät valmiiksi ja sitten varret kuvioineen, jotta näkisin, miten paljon lankaa niihin menee. Ystäväni pyysi yhtä kuviokerrosta, mutta ajattelin tehdä sentään useamman, koska tuo kuviohan näiden sukkien idea on.

Seuraavat ohjeet ovat vain ylimalkainen muistinvirkistyslista itselleni. Aloitus 6 silmukalla, lisäykset joka kerroksella seitsemään silmukkaan asti, sen jälkeen joka toisella kerroksella 14 silmukkaan asti. Terään x kerrosta, kantalappuun 30 kerrosta. Kantapohjan jako 7+14+7, kantalapun reunoista nostin 24 silmukkaa. Kavennukset seuraavalla kaavalla * kavennus, 1 kerros väliin, kavennus kahdella peräkkäisellä kerroksella, 1 kerros väliin*, toista kunnes jäljellä 21 silmukkaa, sen jälkeen kavennukset joka kerroksella. Nilkaan 10 kerrosta 2 oikein, 2 nurin joustinta.

Nilkan jälkeen lisäsin silmukoiden määrän 88 silmukkaan, koska malli on neljällä jaollinen. Varren resoriin vähensin silmukkamäärän 80:en ja kudoin 15 kerrosta perusresoria.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että kuvioita sukissa olisi enemmän kuin niissä nyt on, mutta en ollut tajunnut ottaa huomioon, miten paljon lanka vaikuttaa mallinkuvion korkeuteen. Alkuperäinen ohje on tehty fingering-vahvuiselle langalle, jolloin mallikertojakin mahtuu varteen huomattavasti enemmän. Samoin kuvioiden väritystä rajoitti langan määrä, tummanvihreä lanka kului kaikki, enkä voinut toteuttaa ajatustani siitä, että varren ylin ja alin kuvio olisivat samanlaiset. Sukkien saaja ja tilaaja eivät tiedä tätä, elleivät tästä satu lukemaan eli sukat ovat nyt sellaiset kuin langat sallivat.

Katoava nuoruus

Jotkut asiat vain liittyvät äärimmäisen tiukasti toisiinsa, niin tiukasti, että toisen kadotessa tuntuu katoavan toinenkin. Vaikka joudunkin myöntämään, että elin teini-ikäni kauan sitten, on edelleen tiettyjä asioita, joiden myötä roikun kiinni nuoruudessa. Niissä ihanissa hetkissä, jolloin maailma tuntui olevan edessä avonaisena, vain käden ojennuksen päässä. Hetkissä, jolloin nauru raikui, kyyneleet virtasivat ja kaikkeen suhtauduttiin suurella intohimolla. 

 

Yksi tällainen minua nuoruuteen yhdistänyt asia on tuiki tavallinen valkoinen puuvillatoppi. Muistan yhä edelleen sen, miten Seppälä oli tullut naapurikaupunkiin, miten me silloisen parhaan ystävätttäreni kanssa pyörimme siellä Pankintalon yläkerran pimeässä myymälässä, jossa oli pyöreitä rekkejä ja tunkkaisen ruskea kokolattiamatto. Tutkailimme tarjontaa ja "shoppailimme" suuren maailman malliin. Tuon valkoisen topin ostin sieltä Kreikkaan suuntautunutta leirikoulumatkaa varten. Samalla kertaa ostin myös vihreät shortsit ja t-paidan, jotka ovat kuluneet loppuun jo vuosia sitten. 

Leirikoulun jälkeen toppi on kulkenut mukanani niin Floridassa, Saksassa, Brasiliassa kuin Thaimaassakin. Olen pitänyt toppia niin paljon, etten osaa edes laskea käyttökertoja. En muista sen hintaa, mutta tiedän sen olleen edullinen ja näin jälkeen päin ajatellen aivan käsittämättömän laadukas. Onhan se kestänyt tähän asti runsasta käyttöä. 

 

Nyt joudun ikäväkseni tunnustamaan, että tämä pala nuoruuttani on tullut tiensä päähän. Sitä ei voi enää paikata, parsia tai korjata, koska se on hiutunut äärimmäisen ohueksi ja yksinkertaisesti haihtuu  pois. Syvään surren, joudun silppuamaan topin meikinpoistolapuiksi ja tunnen, että olen lopullisesti tullut keski-ikäiseksi, koska yksi harvoista nuoruudestani jäljellä olleista vaatteista on poissa.

Ai niin, se tärkein ja mielenkiintoisin fakta jäi kirjoittamatta - tai siis tuli tarkoituksellisesti pihistettyä vihon viimeiseksi. Topin hankintavuosi oli 1994 eli se palveli minua 27 vuotta.