miinus viisi + miinus viisi

Tämä teksti on lojunut luonnoksissani todella pitkään, alotin sen kirjoittamisen joskus syys-lokakuussa ja tavoitteetkin täyttyivät joulukuun alussa. Tuon jälkeen alkoivatkin ongelmat, nimittäin aivan järjetön luopumisen tuska. Kuten tuolla lopussa mainitsen hankittava palkinto on jo aikaa sitten ostettu ja paljon käytetty, mutta noi poistot, miten se voi olla niin hankalaa. Laukut onnistuin kyllä kippaamaan suuremmitta tuskitta kirppikselle, mutta sukat, alusvaatteet ja muut tavarat aiheuttavat päänvaivaa, koska minuun on iskenyt joku ihmeellinen "käytän näitä vielä ihan hetken"-virus. Tuntematonta sotilasta lainaten: "kui helvetin taval sitä voi rakasta rätei ja lumpui". Ei sen nyt pitäisi oikeasti olla kovinkaan hankalaa pistää melkein (minun mielestäni) tai kokonaan (muiden mielestä) loppuun käytettyä tavaraa roskiin, mutta kun ei millään. Mä nyt vielä tämän yhden pesun välin käytän ja kun nää nyt kerran on pesty, niin vielä yks käyttö ja taas eteenpäin. Kuitenkin mä ihan hyvin tiedän, että tuskin edes huomaan niiden puuttumista, kun vaan olen kyennyt päästämään irti. Ei siis auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja todeta, että luvattu, mikä luvattu ja hoitaa asia.

Elämäntapamuutosta ja kuntokuuria olen jälleen kerran ollut aloittamassa. Tällä kertaa syyt ovat tosiaan painavammat kuin ennen, koska siellä toisessa vaakakupissa on terveys ja loppuelämä. Sellaisella pienellä miinus viiden kilon tavoitteella olen lähtemässä liikkeelle.

Jotta tavoitteesta tulisi mielekäs, pitää tietenkin olla myös palkintoja tavoitteen saavuttamisesta. Niiden keksiminen on kuitenkin enemmän haastavaa kuin osasin ajatellakaan. Ne kun eivät voi olla ruokaa, minä vaan en pidä salaattia herkkuna, jonka kokisin palkinnoksi, katkarapusalaatti ehkä voisi tuohon kategoriaan juuri ja juuri mennä, mutta muut eivät. Myöskin tavaroiden hankkiminen on hiukan kyseenalaista, kun niitä pitäisi juuri olla ostamatta. Palveluja tietenkin pitäisi kuluttaa, mutta silti jokin niissä ei tunnu omalta tai siis haluaisin ehkä vielä isomman muutoksen kuin tuon suunnitellun miinus viisi kiloa varatakseni kampaajan. Jalkahoito olisi myös tahtoo-haluaa listalla, mutta kun siinäkin haluaisin enemmän hierontaan painottuvan kuin kynsiä lakkaavan jalkahoidon (tämä siksi, että kynnet saan leikattua ja lakattua itsekin, mutta jalkojen hierominen itse ei ole kivaa). Mä tiedän olevani vaikea. Pitänee kuitenkin vähän kysellä.

Eihän elämä olisi minun elämääni, jos en haastaisi itseäni poistamaan kilojen myötä tavaraa, jota on kertynyt liiaksi. Vapautus kiloista ja vapautus tavaroista... Oikea mittasuhde voisi olla kiloa kohti poistoon kilo tavaraa, mutta taidan kuitenkin aloittaa tässäkin tapauksessa pienestä

Ensimmäiset viisi asiaa poistoon ovat viisi vanhinta ja kuluneinta sukkaparia alituisesti ylitäydestä alusvaatelaatikosta. Toiset viisi asiaa ovat sama määrä rintaliivejä tai alushousuja, yhteensä siis viidet, pois.

Kolmannet poistot ovatkin sitten ns. isompia: Viisi olkalaukkua, joita en koskaan ole käyttänyt. Kassiin päätyivät kaksi vihreää olkalaukkua, yksi vaaleanvioletti olkalaukku, pieni farkkukankainen pussukka ja punainen pikkulaukku.

Neljänteen viitoseen pitää miettiä jotain erilaista. Ensimmäiseksi tiensä päähän tullut muovinen pyykkikori, josta en tahdo millään ymmärtää luopua. Toiseksi loppuun kävellyt mustat crocsit roskiin, samoin loppuun käytetyt lenkkarit, neljäntenä käyttämättä jääneet valkoiset sandaalit kirppikselle. Viidenteen asiaan on jo suorastaan tunkua: myyntiin joku ylimääräinen peli, lahjotukseen ne haltajiakummitädin lahjoittamat kristalliset viinilasit, jotka ovat säröillä tai poistoon vielä yhdet kengät: todella paljon käytetyt beiget työkengät.

Viimeinen viitonen pitääkin sitten sisällään hankintoja ja hemmotteluja, mutta tästä viisikosta saa valita vain yhden. Nyt täytyy osata päättää, haluanko kampaajan, jalkahoidon, uuden hajuveden, jalkojen hierontalaitteen vai kasvohoidon.

No, joskus asiat vain ratkeavat ilman, että niitä loppujen lopuksi täytyy päättää. Netistä huomasin, että noita jalkojenhierontalaitteita myy Motonet ja lähin myymälä on alta viiden kilometrin päässä. Jotta asiat eivät kuitenkaan olisi niin helppoja, noita tarjoushintaisia löytyi Suomen maasta tasan 1 kappale Motonetin Porvoon myymälästä. Jouduin siis soittamaan Motonetin asiakaspalveluun kysyäkseni, olisiko se mahdollista saada tänne. Kuulemma onnistuu, jos tämä ainokainen löytyy sieltä Porvoosta. Elin jännittävät 15 minuuttia odottaessani asiakaspalvelijan soittoa siitä, löytyykö se Porvoosta vai onko vain varastojärjestelmä bugi. Löytyi, ja siirretään tänne, veloittavat toki siirtomaksun, mutta se on silti paljon vähemmän kuin bensakulut Porvooseen tai seuraavaksi halvimman liikkeen hinta vastaavasta. Olen siis liikkeellä palkintoni kanssa etupainotteisesti, mutta nyt oli pakko toimia ennen kuin kukaan muu ostaa tuota ainokaista kappaletta. Palkinto on siis tilattu, nyt se vain pitää ansaita.