Masentava marraskuu

Marraskuusta ei vaan voi sanoa muuta, en mitenkään kykene muuttamaan sitä ajatuksissani mukavaksi, mahtavaksi tai monipuoliseksi. Lähin, mitä voisin ajatella, on mieletön, mutta sekään ei tunnu oikealta. Vastassa on loputon pimeys ja väsymys, lasken tunteja, jotta tämä kuukausi on ohi. 

1. viikko

Marraskuun ensimmäinen viikko oli taas ihan kokoanaisen päivän mittainen. Yhteen päiväänkin voi mahtua paljon, esimerkiksi hävettävä lankeemus karkkien ja sipsien suuntaan. Iloa siitä, että päästiin kavereiden kanssa hetkeksi pelaileimaan. Päivä tarjosi myös onnistumisen hetkiä, sillä pääsin HPWU.ssa tasolle, jossa kaikki sivut ovat kultaisia ja lähes kaikki täynnä: puuttuvat enää se viimeksi "kullitettu" ja ne lohikäärmeen munat, joita ei voi saada kuin eventeistä. Tuohon liittyy kuitenkin se saavutuksen jälkein "entäs sitten" ja "mitä nyt"- tunteet, koska pelistä katoavat haasteet ja tavoitteet. Vähän opiskeluja on vielä ja liemen keittoa, mutta sitten on kaikki saavutettu - no sitten onkin hyvä lopettaa pelaaminen tai ainakin vähentää merkittävästi. 

2.viikko

Alkoi marraskuisen masentavasti tihkusateessa ja viimassa töihin kahlaten. Vastassa on aamuvuoroviikko, labra ja lääkäri eli tunnelma todellakin korkealla. Maanantai-aamuna olisin antanut melkein mitä tahansa, jos olisin voinut jäädä nukkumaan. Kaikesta väsymyksestä huolimatta vastasin myöntävästi kun tarjottiin lisätöitä sekä harraste- että varsinaisesta työpaikasta, yhden kerran sentään osasin sanoa eikin, eli alan edistyä. Muutoin jääkaapin tyhjennystä ja suhteellisen terveellistä ruokaa, paitsi kahtena peräkkäisenä iltana karkkipussilankeemus. Siitä syytän kyllä tätä loputonta väsymystä.

3. viikko
Yövuoro- ja viikonlopputyöviikko eli päivä aikana siivotaan ja tehdään muita kodinhoidollisia rästihommia - ja tietenkin nukutaan, ainakin vähän. Tavataan pelikavereita pikaisesti ja suoriudutaan taas yhdestä eventistä. Suurin nautinto on siisti koti, josta poistuu jälleen kassillinen tavaraa kirppikselle. Verottajakin ystävällisesti muisti perintöverolapuilla eli tietää taas tovin, minkä vuoksi käy töissä. 

4. viikko
Se olis sitten loma. Toki lomalla pitää vähän töitä tehdä, olen siis perjantain keikkahommissa harrastetyöpaikalla. Olen todellakin ottanut kaiken ilon irti lomasta ja olemisesta, enkä ole juuri vaivautunut hoitamaan kuin pakolliset ja nauttinut kutomalla sukkaa ja kuuntelemalla äänikirjaa. Ihan vähän olen siivonnut ja jopa tehnyt pikkuisen jouluakin ripustelemalla Kalevala korun joulukoristeet jälleen esille. Ja siinä se sitten taitaa ollakin suurin osa mun joulukoristelusta, valot muihin ikkunoihin ja köynnös parvekkeelle. Enempää ei tule. Viikonloppu maalla ja joulukoristeita sinnekin. 

5. viikko

Toinen lomaviikko, yksi keikkatyöpäivä ja muutoin kodin huoltoa, lenkkeilyä ja lusmuilua. Miksi pitäisi jatkuvasti painaa sata lasissa, miksi ei vain voi katsoa ulos ikkunasta ja todeta, että siellä on sumuista, synkkää, harmaata ja tylsää - otan iisisti. Kyllä sekin kummasti lataa akkuja, kun elämä on suhteellisen vapaata ja aikatauluttamatonta. Voisin melkein tottua tähän.  Perjantaina roskaruokaa, irtokarkkeja ja sipsejä - hävettää, mutta maistui sen hetken oikein hyvältä. 

6. viikko

Joka on ihan yhtä pitkä kuin ensimmäinenkin eli vain yksi päivä. Paluu töihin ja heti pitkään työpäivään, mutta koska keli on surkean masentavan harmaa, sen voi yhtä hyvin viettää töissä kivojen työkavereiden kanssa. Uutiset koronaräjähdyksestä kotikulmilla vetävät mielen matalaksi, entistä enemmän täytyy miettiä, miten suojata itseä ja toisia. Varsinkin kun ei voi kuin toivoa, että muillakin olisi järkeä, mitä olen kyllä rehellisesti sanottuna alkanut epäillä uutisia lukiessa. 

Marraskuu on siis kaikessa suhteessa otsikon mukaisen masentava, pimeyttä, sadetta, loskaa, rahanmenoa ja mässysyömistä. Olen yrittänyt todella keventää syömistä ja käyttää pussiruokiakin, mutta silti aina sinne sekaan lipsahtaa joku karkkipussi, mättöruoka tai sipsisäkki. Tuhlasin ostamalla uuden puhelmen, koska edellisestä alkaa olla akku totaalisen loppu. Herra Kirjoitus sai minut houkuteltua ostamaan uuden aktiivisuusrannekkeen, joka oli tarjouksessa. No joo se oli halpa, mutta ei mitenkään välttämätön. Ensi vuonna täytyy olla entistä tarkempi näiden kanssa. 

Kunhan on kirjavaa

Valittelin tässä viikolla, että meillä alkaa olla ongelmia sen suhteen, että villasukkia on liikaa, kutoa tekisin mieli, mutta on enää kovin vähän vastaanottajia. Serkkuni ilmoitti, että hänelle kelpaisi kyllä sukat, mikäli niissä on vain viiden sentin varsi, jotta ne saa helposti potkaistua pois jaloista.Viestittelin takaisin, että kyllä mä ne teen, jos ne saa tehdä jämälangoista. Naurava vastaus oli, että värillä ei väriä, kunhan on kirjavaa...

No nyt on kirjavaa, todellakin kirjavaa. Otin tästä jämälankapussista ensin kaikki valkoiset ja kudoin niistä varret, sitten mietin sukkien muuta väristystä. Ajatukseni oli, että niissä kulkisi kaksi pääväriä punainen ja sininen, mutta niin, että ne liukuvat tummasta vaaleaan ja vaaleasta tummaan. Aloitin siis tummansinisellä ja hennon vaaleanpunaisella, vaalensin sinistä ja tummensin punaista aina sen mukaan kun edellinen lanka loppui. Yritin tasata langat mahdollisimman tasan, jotta kirjavista sukista tulisi kuitenkin identtinen pari. Ihan täysin identtiset sukista ei kuitenkaan tullut, koska mokasin viimeistä edellisen turkoosin kanssa ja sitä päätyi toiseen sukkaan enemmän - periaatteessa olisin ehkä kaivelemalla löytänyt puuttuvan pätkän täydestä kerästä varastoistani, mutta päätin pistää toiseen sukkaan vähän enemmän vaaleaa turkoosia, joka itse asiassa sopi huomattavasti paremmin tumman lilan, viininpunaisen ja ruosteen ruskean pariksi.

Sukissa on varressa 56 silmukkaa ja terässä 52, kantapää on kudottu vahvistettuna kahdella värillä, joka vaihtui kahden kerroksen välein. Sukan teräosa on kudottu yhden kerroksen spiraalina ja lankojen jatkokset on tehty venäläiseen tyyliin.

Seuraavalla kerralla taidan valita toiseksi väriksi yksivärisen ja laittaa vain toisen värin liukumaan, mikä tarkoittaa sitä, että vain "liukuva väri" voi olla jämäistä. Näihin sukkiin kuitenkin meni monen monta jämänöttöstä, mistä olen erittäin tyytyväinen.

Toimitan nämä serkulle huomenna ja toivon, että koko on sopiva. Ennakkoon lähetetyn kuvan perusteella kirjavuusaste on riittävä.

Vihreää ja kimaltavaa

Vihreä ja kimaltava voisi olla ihan minuun liittyvä juttu, mutta tällä kertaa on kyse pukinkonttiin päätyvästä sukkaparista. Juniorin, Herra Kirjoituksen siskonpojan, lempivärit tällä hetkellä ovat kulta, neontyyppinen vihreä ja kaikki keltaiset.

Puhtaan kullanväristä sukkalankaa minulla ei ollut, neonvihreääkin vain muutama pätkä, eikä sekään sukkalankaa, joten yritin koostaa tarjolla olevista vaihtoehdoista jonkinlaistet vihreät ja kimaltavat sukat. Neonkeltaistakin löytyi muutama pätkä, joten käytin nekin kaikki mukaan. Sukissa kulkee koko matkalla ohut valkoinen lanka, varressa ohut kultalanka ja niiden lisäksi vielä vihreä sukkalanka, jota minulla oli iso pussillinen pätkittynä (olen saanut tämän joltain "hukkana" eli en osaa sanoa, miksi ne alunperin oli pätkitty). Sukan teräosa on kudottu suurperheen sukkana eli kahdessa osassa. Päälisessä kulkee paksumpi kultalanka tuon valkoisen ja pätkävihreän mukana, lisäksi siinä on raitoja neonvihreällä ja -keltaisella. Pohjasta jätin kultalangan pois, jotta siitä ei tule liian karkeaa.

 

Koska kultalanka on poikkeuksetta karkeaa, pehmensin sitä jättämättä sukkiin sisälle hapsuja, mikä hoitui helposti, koska sukkien vihreä pohjaväri oli valmiiksi pätkittyä lankaa.
Käytin kaikki mahdolliset langanpätkät tupsuihin ja koristeisiin, jotta sukkiin tulisi mahdollisimman paljon neonvihreää. Toivottavasti kelpaavat jalkaan, Juniori alkaa olla siinä iässä, että kaikki ei enää kelpaa - paitsi villasukat, ne yleensä kelpaavat riippumatta siitä, millaiset ne ovat.

Kalevala korun joulukoriste 2020

Perinteiseen tapaan kävin ostamassa Kalevala korun joulukoristeen. Tänä vuonna koristeen malli on Tampereen lintu eli perinteistäkin perinteisempi Kalevala korun juttu, onhan tuota ollut myynnissä eri variaatioina vuosikymmeniä.

Pakko tunnustaa, että pidän tuosta huomattavasti enemmän kuin niistä viime vuosien eläinpyörylöistä. Plussaa koristeessa oli myös tuo kirkkaanpunainen satiininaru, joka näyttää huomattavasti paremmalta kuin aikaisempien vuosien punosnyörit. 

Koska koristeita on kertynyt enemmän ja enemmän, täytyi keksiä jokin fiksuhko tapa saada ne esille. Viime vuosien tapaan en ajatellut laittaa niitä joulukuuseen tai kuivakukkakimppuun, tämä siksi, että kumpikin on käynyt koristeille pieneksi. Jotain uutta ja mielellään 0€ budjetilla toteutettua piti järkeillä. Käytin "kilauta kaverille"- korttia ja sainkin hyviä vinkkejä. Niinpä kaivoin vintin hämärästä esiin riman, joka aikanaan on palvellut appivanhempien verhoissa ja kalkkimaalin jämät, jotka aikanaan sain lahjoituksena naamakirjasta. Nämä yhdistämällä ja siimalla ripustamalla sai koristeille näyttävän ripustustangon.

                                              

Ihan nollabudjetilla ei kuitenkaan päästy, koska koristeet vaativat valoa ja toteutin jo pari vuotta kyteneen haaveen roikkuvista valoista, jääpuikkoverhosta. Sellaiset löytyivät Halpa-Hallista 15€ hintaan ja kestävät toivottavasti useamman vuoden. 

Illan hämärtyessä tuo näyttää varsin hyvältä, jälleen kerran paremmalta livenä kuin valokuvassa. 

Jämäelämä

Jos haluaisin oikein riutua marraskuun masennuksessa, nyt olisi ehkä se hetki. Vietän pyjama-lomapäivää marraskuun pimeydessä kutomalla jämälankasukkia ja mietin elämääni, jämäelämääni. Onhan se nimittäin totta, että elämäni on monessa mielessä jämiä ja hävikkiä. Käytän vanhoja, usein myös muiden vanhoja, vaatteita, syön hävikkiruokaa, usein myös hävikkiruoan jämiä jääkaapista, kudon jämälankasukkia, niitäkin monesti muiden langanjämistä tai muuten lahjoituksena saaduista langoista, jotka ovat muiden hävikkiä, heille kelpaamattomia. Vaatteni käytän niin loppuun, että niistä ei ole kuin moneen kertaan paikattuja ja parsittuja jämiä jäljellä. Jos siis haluaisin surkutella ja valittaa, niin kaikesta tästä löytyisi kyllä mutisemista: kun kaikkia on vanhaa, kun kaikki on käytettyä, kun kaikki on jämää, haluan uutta, mahtavaa ja upeaa. No, mutta kun en halua.

Kaikesta tästä jämäilystä huolimatta en osaa pitää elämääni huonona, koska valinta on minun. Olen itse valinnut sen, että tyhjään jääkaappia ja syön kaikkea sitä, mitä sieltä löytyy, jotta ruokahävikkiä ei tulisi: Ilmasto kiittää ja kukkaro kiittää. Rakkaat ystävät ja sukulaiset eivät ehkä kiitä, kun saavat vuodesta toiseen mitä mielenkiitoisempia jämälankasukkia lahjoiksi kaikkina mahdollisina juhlapäivinä. Ehkä he kiittävät sitten jokus kun jämälangat mahdollisesti loppuvat.

Minä puolestani kiitän anoppia jälleen kerran, koska hän oli tyhjentämässä heidän vaatehuoneestaan vaatteita kirpputorille ja ennen niiden kirpputorille päätymistä minä ja Herra Kirjoituks pääsimme valitsemaan "parhaat päältä". Se siis tarkoittaa sitä, että minulla on kaksi uutta takkia (toppatakki ja kuoritakki), uusi pelikäsilaukku, uusi sadeviitta ja uusi neule. Herra Kirjoituksella on puolestaan uusi villakangastakki, uusi college ja uudet kengät. Jälleen ilmasto ja kukkaro kiittävät, ei tarvitse hetkeen mennä meidän vaatekaupoille. Hetkeen tarkoittaa mitä todennäköisemmin hyvin pitkään aikaan, jos nuo kaikki pidetään jämäkuntoon.

Jämäelämä on loppujen lopuksi aika hauskaa.

Sirkussukat

Käly-parkani tulee jälleen järkyttymään avatessaan joulupakettiaan. Joulupakettia, jota ei koskaan virallisesti anneta, koska meillä on voimassa jatkuva sopimus siitä, että lahjoja ei vaihdeta. Melkein yhtä perinteisesti olen kutonut kälylle vähintään yhdet sukat.

Eräänä tylsänä päivänä pistin käteni lankakoriin, jossa minulla on kasa sekalaisia lankoja ja nappasin sieltä muutaman kerän. Värivalikoima oli todellakin aika kirkuvan sirkuksellinen: kirkuva persikka, kirkas sähkönsininen, kirkkaan vihreä, sähäkkä keltainen ja marjapuuron punainen. Puolitin kerät ja aloin kutoa oikeastaan mitään ajattelematta.

Sukissa on suhteellisen löysät varret, koska käly pitää sukkia housunlahkeiden päällä eli varressa on 56 silmukkaa, alussa kaksi oikein kaksi nurin resoria ja sitten kolmella värillä kudottua spiraalia. Persikan langan viimeiset pätkät kudoin nilkkaan, jossa kavensin silmukkamäärän 48:an. Kantapäässä on sähkönsininen ja keltainen yhdessä. Muutoin sukat on kudottu suurperheen sukkien mallilla pohja ja päälinen erikseen.

Koska sukkien pohjat ovat erityisen kovalla koetuksella, päätin vahvistaa niitä vielä huopasisuksella, osin senkin takia, että kaksinkertaisella kudottu kantapää on niin paljon paksumpi kuin raidoitettu pohja. Huopapalaset sain eräästä kokeilustani, jossa tein itselleni useammat sukat vanhasta täysvillaisesta pitkästä sukkaparista. Pesin nämä tietenkin itselleni normaalissa 60 asteessa, mutta vanhat sukat eivät kestäneet sitä vaan huopuivat ja kutistuivat sukkina käyttökelvottomiksi (osasin kyllä epäillä tätä, mutta halusin testata). Sisuksen ompelin paikalleen käsin perusompelulangalla. 

 

Valmiit sukat ovat juuri niin riemunkirjavat kuin sirkussukat vain voivat olla. 

Viimeinen pari parsittu

Oikeastaan siis kaksi viimeistä paria Kälyn ja Juniorin sukista on nyt parsittu ja korjattu. Kuten jo aikaisemin totesin, Kälyn sukista selvisin suhteellisen helpolla parsimalla pari reikää kasaan ihan vaan mustaa lankaa käyttäen, mutta Juniorin sukat aiheuttivat enemmän pään vaivaa.

En onnistunut löytämään varastoistani tuota viidakkolankaa. Tiedän, että sitä on joku kerän loppu jossain, mutta se ei osunut silmiini helpolla, enkä jaksanut kaivella joka nyssäkkää. Niinpä päädyin sitten laiskan ihmisen melkein oikeaan ratkaisuun, kudoin keltaisella ja mustalla jatkopätkän yhden raidan spiraalina, koska sukat olivat mitastaan liian pienet. En keksinyt mitään muutakaan järjellistä ratkaisua, koska pelkkä keltainen tai musta pätkä olisi näyttänyt vielä tyhmemmältä. Lisäksi pidensin sukkia kutomalla pari valkoista kerrosta ja sitten liitin vanhan sukankärjen takaisin silmukoita jäljittelemällä - jolloin säästyin kavennuksilta ja kynsien tekemiseltä.

Nuo kestävät sen mitä kestävät ja sitten täytyy varmaan kutoa ihan uusia heille käyttöön.

Rusettipanta

Äitini löysi ohjeet rusettipantaan vanhasta Koti ja maaseutu -lehdestä. Hän pyysi minua tuomaan langat ja lupasi itse kutoa pannan. Ostin langat, mutta kun ne pyörivät aloittamattomina parin viikon jälkeenkin, päätin kutoa pannan valmiiksi hänelle, muussa tapauksessa saattaisi olla riksi, että se ei ehdi täksi talveksi käyttöön.

Malli on äärimmäisen yksinkertainen: luodaan kaksinkertaisella langalla 52 silmukkaa, jotka yhdistetään renkaaksi. Kudotaan suljettuna neuleena kaksinkertaista helmineuletta kunnes panta on riittävän pitkä. Sitten neulotaan pannan päät toisiinsa kiinni ja kiristetään, jotta saadaan rypytys. Lopuksi kieputetaan pitkäksi jätetyistä päättelylangoista "rusetti" sauman päälle.

Lankana Novitan baby merino musta ja valkoinen.

Aloitin kutomisen viikonloppuna hiukan liian myöhään ja ratkaisevat pari-kolme senttiä jäivät uupumaan etten saanut pantaa valmiiksi. Niinpä viimeistelin sen kaupungissa ja vien äidille, kun seuraavan kerran mennään maalle.

Kerrankin jotain muuta kudinta kuin sukkia.