Helmeilevä heinäkuu

Helmeilevä, ihanan kupliva, pirskahteva, aurinkoinen. Nämä ajatukset ovat ne, jotka haluan heinäkuuhun liittää. Neljällä sanalla kuvaten: ihana, toiveet täyttävä kesä.

Herra Kirjoitus lomailee heinäkuun, niin minäkin osittain, mutta ahneena minä vietän loma-aikani harrastustyöpaikassa. Vaikka olenkin töissä, jää minulle silti runsaasti ihania iltoja ja viikonloppuja vapaaksi kesästä nauttimiseen - ja velhojahtiin, mitä olen tässä kiitettävästi viime aikoina harrastanut.

Vaikka en sitä varsinaiseksi tavoitteeksi kuun alussa kirjoittanutkaan, niin erityinen tavoitteeni oli pitää ruokahävikki nollassa ja syödä varastojen pohjatkin tyhjäksi. Herra Kirjoitus siis kokkaa, kun hänellä on lomalla aikaa. Lisäksi otan tavoitteekseni kuunnella Arkijärki-podcastit alusta loppuun. Olen kyllä lukenut Jennin kirjoituksia moneen kertaan ja joitakin padcastejakin olen kuunnellut, mutta ihan kaikkia en ole käynyt läpi, joten nyt on sen aika. Tämän lisäksi aion lukea loppuun toisen lukemista odottaneista kirjoista.

Ensimmäinen viikko:
Pelkkää positiivista voisi tästä viikosta sanoa. Pari päivää maalla, yksi ylimääräinen työvuoro, ihania ystäviä kylässä ja viikon kruununa hemmottelua hierojalla. Myönnetään, ettei se ihan hemmottelulta tunnu, kun jumissa olevia paikkoja auotaan, mutta se olo sen jälkeen - ihan kuin olisi uudesti syntynyt. 12 viikon haasteesta toinen viikko suoritettu (siis toistimme toisen viikon toiseen kertaan 11 viikon haasteesta ja lisäsimme haasteen pituutta). Ei yhtään tavaraa lisää, sen sijaan paljon poistoon, ei myöskään ruokahävikkiä.

Toinen viikko:
Viimeinen työviikko ennen "lomaa", yksi ylimääräinen työvuoro tähänkin. Hieroja aukoi jalkoja ja yhtä tuskaa oli tämäkin. Tavaroitakin tuli "kasapäin" eli minulle yksi puolivalmis neulepusero (joka esitelty omana postauksenaan) ja Herra Kirjoitukselle kassillinen sukkia, jotka hänen isänsä oli itselleen sopimattomina sovituksen jälkeen hylännyt - eipä tarvitse sitten meidän hetkeen käydä sukkakaupassa.

Viikkoon tupsahti toinenkin ylimäärinen työvuoro ja lisäksi löysin naamakirjan ilmaisista itselleni kukkatelineen, sen tuunaamisesta tulee juttua tänne varmaankin kohta puoliin. Kesähullutukseen tuli vielä yksi viikko lisää, toistimme myös viikon kolme toiseen kertaan. Lisää tavaroita: sukkia, pusero ja kukkateline, ruokahävikkinä yksi nektariini.

Kolmas viikko:
Kesäloma ja harrastetyöt, joita on ilokseni tulossa lisää myös elokuulle. Keskityin töiden ohessa tutkailemaan blogeja ja kuuntelemaan podcasteja, sillä turhauduin naamakirjan kirppiksiin. Herra Kirjoitus kokeili oikeilla kirppareilla kiertelyä ja totesi, että ei tarvitse taas hetkeen mennä, niinpä minä sitten jätin kierroksen vallan välistä. Ärsyynnyin siitä, kun helteet eivät hemmotelleet, vaan kastuin useamman kerran töistä tullessani läpimäräksi. Onneksi loppuviikolla sentään vähän paistoi aurinko ja alettiin hätyytellä hellelukemia. Yksi roskaruokailu, ei tavaroita.

Neljäs viikko:
Lisää harrastetöitä, lisää Wizards Unitea, tehokuuntelussa Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarja. Osan kyseisestä kirjasarjasta olen kuunnellut jo aikaisemmin ja halusin kertailla ennen kuin "otan työn alle" sarjan viimeisimmän osan Eläintarhan rakastavaiset. Ihanaa auringonpaistetta ja hellettä. Hieroja kävi jälleen aukomassa jalkoja ja kesähullutuksessa ollaan päästy viikkoon neljä asti. Etenemme siis hitaasti mutta varmasti, sillä joudumme todennäköisesti tuplaamaan myös viikon neljä. Ruokavaliotakin on korjattu ja olo tuntuu hyvältä, tosin viikonloppuna lankesimme roskaruokailuun.  Roskaruokaa, ei tavaroita.

Viides viikko:
Jälleen samoissa merkeissä: harrastetöitä, aurinkoa, velhoilua ja hieroja käymässä, tällä kertaa kyytiä saivat selkä ja hartiat. Roskaruokaa ja ravintolaruokailu Ievuskaisen kanssa. Kesähullutuksessa mennään neljännen viikon toistolla.  Roskaruokaa, ei tavaroita.

Vaikka lisää tavaroita tuli, niin tavaroita poistuikin ihan kiitettävästi, mikä on todella positiivinen asia. Kodistamme lähti niin videoita, käsityölehtiä, muita lehtiä, astioita, yksi laukku, yksi kirja, kamera kuin kasettisoitinkin.

Heinäkuun menotkin laskin ja ne ovat kutakuinkin keskitasoa lukuunottamatta Herra Kirjoituksen synttärilahjaa, joka teki melkoisen lisäyksen menoihin. Siltikin rakkaani olisi ansainnut huomattavasti suuremmankin lahjan, mutta tämä oli hänen toiveensa. Tyypillisesti roskaruoka- ja herkkumenoja oli edelleen liikaa, vaikkakin vähemmän kuin aiemmin. Suunta on kuitenkin oikea ja elokuussa yritetään jatkaa niiden vähentämistä vieläkin pienemmäksi.

Heinäkuun neljännellä viikolla pistin ruokavalion kevennykseen, koska viime aikoina on tullut mussutettua ihan liikaa roskaruokaa, sipsejä ja suklaata. Tosin on myös tullut herkuteltua edelleen, mutta vähemmän kuin ennen. Tarkoitus on jatkaa kevennetyllä niin kauan kuin pusseja nurkassa riittää, tulee samalla sekin nurkka huushollista järkevästi siivottua ja yksi jemma tyhjennettyä. Samalla tietysti kauppalasku pysyy toivottavasti pienenä.

Olen onnellinen siitä, että olen löytänyt itselleni järkevän tavan hemmotella itseäni, se ei lisää tavaroita eikä kiloja, vaan antaa hyvää oloa ja rentoutusta. Hieronnastahan on tietenkin kyse. Nyt alkuvaiheessa kun kaikki paikat ovat jumissa, olemme pyrkineet siihen, että hierojat kävisivät noin kerran viikossa. Myönnetään, olemme tässä asiassa kunnon kermaperseitä, meillä käy kotona kaksi hierojaa, kumpikin noin kahdesti kuussa. Toinen hieroo jalkoja ja toinen selkää ja hartioita.

Maisemia matkalta

Olemme ajaneet tämän paikan ohi lukemattomia kertoja, en edes ala laskea miten monta, sillä ohitamme sen maalle mennessä ja sieltä palatessa. Koskaan ei vain ole tullut pysähdyttyä, vaan aina on painettu kaasua ja ajettu ohi. Nyt sitten pysähdyimme - myönnän, että päälimmäinen syy siihen oli Wizard Uniten pelaaminen - ja kyllä kannatti. Maisemat olivat upeat ja kun ilmakin oli mitä ihanin vietimme äärimmäisen rentouttavan iltapuhteen maisemia ihaillen.

Annan kuvien puhua puolestaan.

Kuten jälleen tulee todistettua, monet parhaat ja kauneimmat asiat löytyvät yllättävän läheltä. 

Räjähtävä prosecco

Tarina voisi jälleen alkaa niillä legendarisilla sanoilla: "Tapahtuipa kerran siinä keskikokoisen kaupungin keskikokoisessa asunnossa, jota asuttavat mies ja vaimo..." Jos kuitenkin hypätään suoraan tarinan keskiöön.

Sain ystävältäni lahjaksi Prosecco-pullon. Koska sitä ei juotu heti, pistin pullon keittiön tasolle ja unohdin sen siihen, vaikka minun olisi pitänyt pistää se jääkaappiin. Pullo ehti olla paikallaan pari päivää. Eilen sitten kun palasimme maalta, meitä odotti mansikkakiljuun verrattava yllätys (tämähän tapahtui reilu kymmenen vuotta sitten, kun pakastimemme hajosi ja siinä olleet mansikat pääsivät käymään vähemmän mielyttävältä tuoksuvaksi massaksi - onneksi kyseessä oli sentään arkkupakastin, niin ei koko keittiön lattia mennyt pilalle). Tällä kertaa se yllätys oli -kirjaimellisesti- räjähtänyt prosecco-pullo.

Keittiössämme tuoksui, kyllä vain, viiniltä ja viiniä lillui tasolla, pyöri lattialla ja löytyi tilkkanen myös pullon kappaleiden pohjalta. Lasinsirpaleita löytyi vähän sieltä ja täältä, isompia ja pienempiä. On kyllä uskomatonta, miten yhdestä pullosta riittää niin valtavasti sirpaleita. Ainoat muut havaittavat vahingot olivat raapaleet yhden rulokaapin ovessa, onneksi näin, sillä rikkoutuneet kaappien lasiovet olisivat olleet paljon ikävämmät korvata.

Sen sijaan, että olisimme päässeet asettautumaan viikonlopun jälkeen kotioloihin, jouduimmekin imurointi- ja rätinheilutushommiin, sillä emmehän voineet ottaa riskiä, että enempää viiniä olisi imeytynyt lattiaan tai valunut alas tasoilta puhumattakaan siitä, että jompi kumpi meistä olisi astellut aamutokkurassa jalkansa lasinsiruihin. Tuota siivoushommaa riittää kyllä vielä alkavalle viikollekin, koska ei sitä yösydännä jaksanut ihan niin huolellinen olla ja iltahämärässä saattoi joku sirunen onnistua ohittamaan imurin ja joku tahra jäädä kluutuamatta.

Äänikirjojen suurkuluttaja

Olen ehkä jossain kohtaa antanut rivien välistä ymmärtää, että kuuntelen äänikirjoja melko usein. "Melko usein" on kohtuullisen lievä ilmaus, sillä tosi asiassa taidan olla äänikirjojen suurkuluttaja. Jos olen yksin tai teen kotitöitä, kuuntelen äänikirjaa, jos liikun autolla, kuuntelen äänikirjaa, illalla nukkumaan mennessäni kuuntelen äänikirjaa.

Useamman vuoden ajan olen tilannut äänikirjapalvelua eli käytössäni on ollut joko Storytell tai Bookbeat, vähän riippuen siitä, mitä sisältöä kummassakin on ollut tarjolla. Nuohan maksavat kumpikin suunnilleen 17€ kuukaudessa, mutta toisaalta yksittäin ostetut äänikirjatkin maksavat useamman euron kappaleelta. Sitä paitsi tuo on sellainen summa, että sen saa äärimmäisen helposti menemään jonnekin muuallekin: yksi kerta pikaruokailemassa tai parit karkkiostokset taikka pari lankakerää. Tiedän, että myös kirjastosta saa äänikirjoja, mutta ennen maksulliseen palveluun siirtymistä olemme kuluttaneet paikallisen kirjaston äänikirjavalikoiman kertaan tai pariinkin läpi. Koska valikoima uudistuu varsin hitaasti, enemmän kuuntelevalle on lopulta kovin vähän vaihtoehtoja tarjolla, lisäksi laiskalle ihmiselle kirjastossa käymisestä ja lainojen palauttamisesta määräaikaan mennessä on kuitenkin vaivaa. Netin kautta toimiva kirjastojen digitaalinen lainauspalvelu puolestaan on varsin surkea, kirjoja on saatavilla vain vähän (mistä syystä niistä halutuimmat ovat aina lainassa) ja toisto pätkii surkeasti (ainakin silloin kun viimeksi kokeilin). Sen sijaan noissa maksullisissa palveluissa ei ole rajoitusta siitä, miten monta kirjaa voit laitteellesi ladata valmiiksi, ei myöskään ole rajoitusta montako kirjaa kuukaudessa saat kuunnella, eivätkä kirjat ole koskaan kenellekään muulle varattuina, niin ettet pääsisi kuuntelemaan heti halutessasi. Lisäksi noihin palveluihin e-kirjat ja äänikirjat tulevat todella nopeasti, suunnilleen samaan aikaan, kun ne ilmestyvät kirjakauppoihin.  Nämä ovat siis perusteet, että olen pitänyt "ylellisyyteni" eli äänikirjapalvelutilauksen voimassa kuukaudesta toiseen.

Tunnustan, että käytän näissä surutta yhtä ominaisuutta, mitä tavallisissa äänikirjoissa ei ole. Olen varsin nopea lukija, joten joissakin tapauksissa itse lukeminen olisi nopeampaa kuin äänikirjan kuuntelu. Toki siis äänikirjassa on se plussa, että kädet vapautuvat muuhun tekemiseen; voi kutoa, voi kirjoittaa, voi surffata netissä, voi silittää, tiskata ja siivota ja silti kirja etenee, mitä tavallinen kirja ei noissa tapauksissa tee. Se on siis mielestäni ehdoton plussa, voi tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Noissa tilattavissa palveluissa on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa kirjan toistonopeuteen ja valita pyöriikö kirja normaalinopeudella vai nopeutettuna. Aika usein käytän 1,25 tai 1,5 kertaista toistonopeutta, joka on suunnilleen se sama, jolla itse lukisin.

Viimeisin isompi kuunteluprojekti ovat olleet Virpi Hämeen-Anttilan Karl-Axel Björk - kirjat, joista viimeisin ilmestyi Bookbeatin listoille samaan aikaan kuin kauppoihinkin. Koska sarjan aikaisempien osien kuuntelusta oli jo hetki aikaa, päätin kerrata nekin, jotta pysyisin tarinassa mukana. Niinpä sitten "tehokuuntelin" nuo kirjat, kuusi kirjaa, viisi päivää. Seuraavaksi taidan ottaa listalle vielä kerran Harry Potterit ja niiden jälkeen keskittyä uusien kirjojen kuunteluun. Keskimääräisesti siis kuuntelen noin 15 kirjaa kuukaudessa.

Toki luen edelleen perinteisiä paperisia kirjoja, varsinkin silloin jos haluan opiskella jotain, mutta kevyempänä kuunneltavana äänikirjat ovat täydellinen vaihtoehto - varsinkin nyt, kun vaihtoehtoja todella riittää eikä tarvitse pyörittää niitä samoja muutamaa kirjaa yhä uudelleen ja uudellen. Muistan yhä, miten teini-iässä sekä luin että kuuntelin paikallisen kirjaston koko valikoiman läpi. Äänikirjoissa tarjolla oli koko kaupungin Vinskiä, Aarresaarta ja Pertsaa ja Kilua. Kuuntelin ne niin moneen kertaan läpi, että muistan niiden tapahtumat edelleen ulkoa.

Bujon muodonmuutos

Minulla on ollut oma BuJoni noin vuoden verran. Sitä olen käyttänyt seuraamaan kulutustani, meiltä poistuneita ja meille saapuneita tavaroita, ruokahävikkiä ja montaa muutakin asiaa. Käytännössä jokaiselle kuukaudelle on omistettu yksi aukeama. Vasemman sivun yläosassa Bujossa on ollut kuukausiruudukko, johon olen tehnyt merkintöjä ja sen alle kirjoittanut menolistauksen. Lisäksi  olen kirjoittanut oikealle sivulle eri otsikoiden alle listoja.

 

Käytössäni on ollut musta, sininen ja punainen kuulakärkikynä sekä lyijykynä. Tarvittaessa voin lisätä valkoimaan vielä vihreän kuulakärkikynän, mutta toistaiseksi sille ei ole ollut tarvetta. Kuitteja olen varastoinut aina kuukauden verran ja laskenut sitten kuukauden lopulla menot yhteen. Valitettavasti BuJo ei ole tarjonnut ratkaisua siihen kulutuksemme ongelmaan, jonka olen hyvin tiedostanut eli meiltä menee aikas paljon rahaa roskaruokaan ja herkkuihin - alun alkaen kun ajattelin, että saisin muutoksen tuohon BuJo-seurannalla, mutta kyllä tuon muutoksen täytyy lähteä jostain muualta.

Nyt ajattelin kasvattaa ruudukon kokoa ja tehdä siihen lisää merkintöjä, jolloin siitä toivoakseni tulee selkeämpi. Ison päiväruudun yläkulmiin ajattelin laittaa pienemmät ruudut, joista vasemman puoleisen ruksin, jos on ostokseton päivä, oikean puoleiseen vedän rastin, kun kesähullutuksesta on suoriuduttu sen päivän osalta. Lisäksi pitäisi keksiä jokin merkintä herkuttomasta päivästä, mutta mikä olisi järkevää, vielä yksi laatikko johonkin kulmaan (mihin?), toinen eri värinen kehys vai jotain muuta?

Vasempaan alakulmaan pistän tuttuun tapaan ostoskuittien listauksen numeroilla. Oikeaan merkitsen tilitapahtumat kirjaimilla oman ruutunsa sisään. Näistä sitten kirjoitan listauksen alle. Erityiset päivät, jolloin on jotain tapahtumaa, menoa tai häppeninkiä merkitsen kehystämällä laatikon mustalla kynällä.

Vaakalukemalle aion edelleen pitää omaa saraketta, mutta ruokahävikin kirjaamisen taidan lopettaa, se on kuitenkin meillä todella minimalistista ja tarvittaessa voin sitten tehdä tunnustukseni kuukausitaporttiin. Mietin vakavasti myös saapuneiden ja poistettujen tavaroiden sarakkeita, onko niille oikeasti tarvetta. Ensinmainittuja ei ole tarkoitus tulla ja jälkimmäisiä ei taas tunnu tulevan, vaikka miten yrittäisi. Talousseurannan aion kyllä pitää mukana, se on kuitenkin kannustavaa tai hyvin turhauttavaa, riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

Turhauttava jumiutuminen

Tuntuu, että elämä junnaa paikallaan, todella tylsästi paikallaan. Niin tylsästi, että tekisi mieli kirkua ääneen, että haluan jotain uutta...ihan mitä tahansa uutta, kunhan se vaan murtaa tätä tylsyyttä. Yksi syyllinen tähän on varmasti jatkuva sade ja puuttuvat helteet. Jos aurinko paistaisi, niin kaikki tavallinenkin tuntuisi mukavammalta, hienommalta ja piristävämmältä.

Vaatteet tuntuvat kaikki tylsiltä, eikä mikään kulu puhki, että saisi uutta käyttöön. Käytössä kun pyörivät käytännössä ne samat muutamat vaatteet, joita yritän kuluttaa loppuun. Uuden puseroni valmistin (siis sen melkein valmiin puuvillaneuleen, jonka naamakirjan kautta sain), mutta se on kuitenkin hiukan liian paksu kesäkäyttöön, joten sovitettuani sen pistin sen takaisin kaappii ja totesin, että syksyllä sitten. Mieli tekisi kuitenkin jotain uutta, ihan joitain itselle uutta, ei mitään omasta kaapista kaivettua. No ehkä tuo oman kaapin kaivelukin vähän auttaisi, mutta kun ei huvita kun on niin kylmää ja sateista - ja tylsää.

Kengissä täsmälleen sama tilanne, kyttään useampaa paria rikkumaan, mutta eiväthän ne tietenkään tässä tilanteessa riku. Itse asiassa noita pareja on viisi: kahdet lenkkarit, yhdet kävelykengät, yhdet työkengät ja yhdet crocsit. Niidenkin suhteen haluaisin jotain uutta käyttöön, ja kelpaisi ihan joku omasta kaapista. Parhaani olen kyllä yrittänyt ja kävellyt paljon, vaan eivätpä nuo silti riku. Miten se aina meneekin näin, silloin kun jokin saisi rikkua, niin eihän se millään kulu puhki.

Kosmetiikkatörpötkään eivät tyhjene eli sieltäkään ei saa mitään uutta käyttöön. Turhauttavaa sekin, loppuis edes huulipuna, niin sais uudesta sävystä eloa naamaan. Tämä tosin on se rintama, millä on suurimmat toiveet, sillä useammassa kuin yhdessä purkissa on vain vähän jäljellä eli ehkä ne sieltä vielä josku tyhjenevät.

Paino jumittaa samoissa lukemissa, mutta siihen löytyy kyllä syy ihan omista valinnoista. Kun mussuttaa jäätelöä ja muita herkkuja, ei liene ihme, ettei paino laske. Niin ja se mussutuksen syy on tietenkin turhautuminen kaikkeen tähän jumiutumiseen. Liikuntaharrastuskin jumittaa paikallaan, tuntuu ettei kunto kohene lainkaan eikä jaksa yhtään enempää kuin ennenkään. Turhauttaa sekin- tietysti.

Uskomattomasti tuntuu, että säästöjäkään ei kerry, vaikka tuo nyt on ihan selkeästi vale. Kyllä se tilin saldo kasvaa, mutta kai tässäkin on se mielikuva, että pitäisi kasvaa nopeammin ja enemmän.

Se perinteinen pitäisi, pitäisi, pitäisi listakin on lohduttoman pitkä esimerkiksi ikunoiden pesua ja suursiivousta pitäisi tehdä, mutta kuka sitä nyt sateella siivoaisi ja silloin harvoin kun aurinko paistaa, niin ei silloin ainakaan, silloin ainakin on parempaa tekemistä.

Tuntuu, että ainoa mikä etenee on Podcastien kuuntelu ja Potter-peli, Arkijärki podcasteissa olen numerossa  31 ja Wizard Unitessa tasolla 16. No onhan se jonkinlaista etenemistä tämäkin. Ehkä nyt vain otan itseäni niskasta kiinni ja piristän itseäni värjäämällä vihdoin ja viimein hiukseni, nyppimällä kulmani ja sipaisemalla pintaan kerroksen ruskettavaa sävyä. Jos se sais aikaan valheellisen tunteen auringosta ja kesästä.

Melkein valmis pusero

Koska olen päättänyt pitää tiukasti kiinni siitä, etten osta vaatteita, tuli naamakirjan yhdessä lahjoitusryhmässä tarjottu lähes valmis neulepusero tyrkylle kuin tilauksesta. Jos ollaan aivan rehellisiä, niin alkuperäinen ajatukseni oli kyseisen puseron purkaminen ja lankojen uudelleen käyttö. Puseron haettuani totesin kuitenkin, etten taidakaan sitä purkaa, sillä pusero oli melkein valmis, vain toinen hiha kiinnittämättä ja sitä myötä toinen sivusauma auki. Hiha oli kuitenkin valmiiksi kudottu eli tuosta saisi myös hyvin pienellä vaivalla ihan toimivan käyttövaatteen.

Pusero on siis tumman violetti mustilla tehosteilla, kuva saa violetin näyttämään kirkkaammalta ja mustan tummansiniseltä. Naamakirjan esittelykuvasta olinkin katsonut puseron vähän eri värikseksi kuin mitä se sitten todellisuudessa oli. Myönnetään, että värit eivät ole sen paremmin tätä päivää kuin minua itseäni, mutta toisaalta lankojen materiaali on vanhan hyvän ajan puuvillaa, josta on turha tänä päivänä enää haaveilla. Sovitin siis puseroa ja koska se yllätyksekseni sopi päälle, päätin valmistaa sen itselleni. Siitä saa ihan loistavan työmatkavaatteen, sillä aito luonnonkuitu sekä lämmittää että suojaa ja myös tarvittaessa imee kiitettävästi hikeä. Rehellisyyden nimissä olen jo vuosia sitten todennut, että on ihan sama, mitä työmatkoilla on päällä, ei kukaan minua kuitenkaan katso ja jos katsoo, niin ihmetelköön sitten.

Ostolakkoa tämän kanssa ei siis rikottu, koska pusero oli ilmainen ja loput langatkin tulivat samaan kauppaan eli jos puseroon kaipaa jotain piristettä, voi siihen vaikka virkata kukkasia koristeeksi. Ennestäänkin pursuilevaa vaatekaappia tämä tietenkin täyttää, mutta yritän sitten vastaavasti poistaa jonkun vähemmän mielyttävän vaatteen sieltä.

9 ja 3/4 latausta

Niinhän sitä vanhakin tarttuu satimeen, menin ja lataisin Wizars Uniten eli Harry Potter-aiheisen puhelinpelin. Nyt olen sitten käyttänyt vapaa-aikani 11 viikon (josta tuli 12 viikon mittainen) kesähullutukseen  ja tähän peliin, jossa on kyllä se hyvä puoli, että tulee väkisinkin liikuttua. Yhtenäkin päivänä kävellä tapsuttelin yli 12 kilometriä erilaisia velhomaailman aarteita etsimässä.

Asian kääntöpuoli on tietenkin se, että sitten ei tule istuttua koneella, eikä blogiakaan tule päivitettyä ihan vaan siksi, että kovin moni blogin aihepiiriin kuuluva asia ei etene, kun karaa ulkona puhelin kourassa velhojahdissa. Tiedän itseni, sillä kohtaa kun syksyn sateet alkavat, minä en enää velhoja etsi, koska olen niin mukavuudenhaluinen. Ehkäpä sitten silloin hypätään pois laiutrilta 9 3/4 ja jatketaan blogin parissa. 

Tiskikukka

Jossain vaiheessa, monia monituisia vuosia sitten, kudoin runsaasti tiskikukkia. Osan annoin lahjaksi, osa jäi minulle itselle. Näitä on minulla edelleen käytössä, mutta jotta niiden ohje ei katoaisi netin syövereihin, nostan sen tähän talteen itselleni.


Pyöreä tiskikukka Amerikan malliin

 Halkaisija n. 25 cm, tässä mallissa käytetty lankana paksua puuvillalankaa (seiskaveikan paksuista).

Työ neulotaan aina oikein lyhennetyin kerroksin,

Luo 20 s.
1. krs Neulo kaikki silmukat oikein (tämä on nurja puoli lopullisessa työssä)
2. krs Neulo 5 o, langankierto, 13 o (vasemmalle puikolle jää 2 silmukkaa neulomatta). Käännä työ.
3. krs Neulo kaikki 19 s oikein
4. krs 5 o, lk, 12 o ( 4 s jää neulomatta). Käännä.
5. krs 18 s o
6. krs 5 o, lk, 11 o ( 6 jää). Käännä.
7. krs 17 o
8. krs 5 o, lk, 10 o (8 jää). Käännä.
9. krs 16 o
10. krs 5 o, lk, 9 o (10 jää). Käännä.
11.krs 15 o
12. krs Päättele viisi silmukkaa. Neulo kaikki loput 20 silmukkaa oikein.
Aloita mallikerta alusta.
Viimeisessä lehdykässä päättele kerroksella 12 kaikki silmukat.
Kiristä kukan keskusta aloituslangalla ja ompele sillä ensimmäinen ja viimeinen terälehti yhteen.

Lehdyköiden määrä riippuu langan paksuudesta ja käsialast, niitä voi olla jotain 12-16 välillä, ehkä enemmänkin. Pujotin aloituslangan sisäreunaan jo työn loppuvaiheessa, niin sain sovitettua lehdyköiden määrän sopivaksi. Mallissa oli 15 silmukkaa. Ennen langankiertoa 4 s, 4 langankiertoa ennen päättelyjä ja pääteltiin 4 silmukkaa. Lyhennettyjä kerroksia oli siis 4. Voisin kuvitella, että ohuemmalla langalla voisi olla 25 s, 6 s ja 6 lk.

Lanka, joka melkein lopetti kutomiseni

Sain tämän langan lahjoituksena, sitä oli pussissa pari kerää; yksi vajaampi ja yksi melkein kokonainen. Kerällä lanka näytti varsin hyvältä, ajattelin, että siitä saisi soveliaan parin ystävälle, joka rakastaa Krassia, koska värit näyttivät lähelle samoilta.

Aloitin kutomisen, sain neljä enimmäistä raitaa kudottua ja silmäni pyörivät kuin flipperipallot, kuka tällaisen langan on suunnitellut ja milloin. Väriyhdistelmä oli sanoinkuvaamaton. Yritin kutoa muutaman kerroksen päivässä, en pystynyt enempään, en edes yhteen raitaan kerrallaan kahdesta syystä: koska tuo väri ja koska käteni ei enää nykyään kestä valtavaa määrää kutomista. Piilotin jopa kutimen pariksi viikoksi, koska vaan en kestänyt sitä. En myöskään pystynyt aloittamaan mitään muuta kudinta, koska tuo keskeneräinen sukka pyöri ajatuksissani.

Päätin taistella kuin nainen ja kutoa sukat loppuun. Nyt on valmiina yksi ja toinen aloitettuna. Ehkä se tästä, tämän kesän aikana.

Kuvassa lankojen värieroa ei huomaa niin hyvin kuin luonnossa. Langat ovat selkeästi kahdesta eri värierästä, koska nyt valmistumassa olevassa sukassa värit ovat kirkkaammat ja voimakkaammat kuin toisessa sukassa. Nyt vaan en jaksa välittää, kunhan joskus valmistuvat, niin hyvä on.

Kekseliäs kesäkuu

Kesäkuun tavoitteet olivat hyvin pitkälle ne samat, mitä tässä on koko alkuvuoden pyöritelty: osta mahdollisimman vähän mitään, pidä ruokahävikki nollassa, tyhjennä kotia. Koska kesäkuulle on luvassa vain kolme ylimääräistä työpäivää, voidaan listalle lisätä myös tavoitteet lue yksi rästikirja ja nauti kesästä.

Ensimmäinen viikko
Kesäkuun ensimmäinen viikko piti oikeastaan sisällään vain kaksi päivää, joista ensimmäisen iltana vierailimme ystävien luona ja jälkimmäisen päivän vietimme puutarhahommissa maalla. Ensimmäisenä päivänä käytiin kaupassa oikein kunnolla ja ostettiin elintarvikkeita sen verran, että pitäisi jokunen päivä selvitä.
Saapuneet tavarat: lahjaksi saatu peli + kaksi muuta ilmaista lautapeliä yht. 3 tavaraa

Toinen viikko
Toinen viikko toi mukanaan ensimmäiset ylimääräiset työpäivät ja alkoi 14 tunnin työrupeamalla. Tiistaina kävimme sitten kaupassa, koska en vain osannut olla hyödyntämättä Citymarketin euron päivien hedelmä- ja vihannestarjousta. Lankesimme ostamaan vielä yhden lautapelin - kun kerran halvalla sai ja meillä ei vielä sitä ollut. Ei tosin ole lainkaan varmaa, jääkö se meille. Muutoin viikko kului rennoissa tunnelmissa osin töissä ja osin vapailla auringosta nauttien. Perjantaina toinen kesäkuun extroista. Lauantaina Herra Kirjoitus kävi täyttämässä jääkaappiamme isoilla täydennysostoksilla, kun maito, leipä ja leivänpääliset olivat lopussa. Lisäksi helleherkuksi jäätelöä, mehuvettä ja makuvettä.Viikon parhaasta yllätyksestä vastasivat verottaja ja vakuutusyhtiö; jälkimmäinen lähettämällä mukavan pienen korjauslaskun ja ensin mainittu palauttamalla maksamani ylimääräiset autoverot.
Saapuneet tavarat: lautapeli + ovikranssi (ilmainen)


Kolmas viikko
Kolmaskin viikko alkoi lisätöillä ja peräti vielä kahdella päivällä - siis yksi enemmän kuin oli tiedossa. Kivaa, tällaisista ylläreistä pidän. Keskellä viikkoa kävimme kesäteatterissa, kun saimme kutsun. Loppuviikolla nautimme kesälomareissusta Tallinnaan. Parasta seuraa, hyvää ruokaa, ihania maisemia ja paljon portaita. Askelmittari näytti ensimmäisen päivän tulokseksi yli 30000 askelta eli 22 km kävelyä, portaita se ei jostain syystä tunnistanut ja lakkasin laskemasta niitä siinä 1500 kohdalla. Ihanaa kuitenkin oli ja se on pääasia.
Saapuneet tavarat: 2 kpl jääkaappimagneetteja tuliaisiksi itselle


Neljäs viikko
Neljäs viikko toi mukanaan kesähullutuksen ja heinäkuulle yhden ylimääräisen työpäivän. Töissä pysyn paremmin poissa pahanteosta ja netistä, joten olen ihan tyytyväinen. Suoritn pitkään lykkäämäni asioidenhoitokierroksen ja olin lopputulokseen tyytyväinen. Vaikka siihen menikin koko vapaapäivä, sain selvyyttä moneen itseäni askarrutteneeseen asiaan ja nyt olen varsin hyvin selvillä täsmällisestä taloudellisesta tilanteestani ja voin rakentaa seuraavien vuosien säästötavoitteeni. Kulutimme taas jäljellä olevia vanhenevia leffalippuja ja kävimme katsomassa Men In Black III:n. Juhannus meni perinteiseen tapaan töiden merkeissä, suunniteltuja ja vähän ylimääräisiäkin. Yksi päivä maalla ihanassa auringonpaisteessa.
Ei lisää tavaroita


Viides viikko
Kesäkuun viimeinen viikko, jolloin juhannuksen helle vaihui viileisiin keleihin ja sateeseen. Hampaat tuli saneerattua lopulliseen kuntoon, joten siitä riemusta olen taas vapaa pariksi vuodeksi. Leffassakin tuli jälleen käytyä, tällä kertaa katsomislistalla oli niinkin kulturelli elokuva kuin Lemmikkien salainen elämä 2, sunnuntaina käytettiin viimeiset hankitut leffaliput ja kävimme katsomassa Yesterdayn. Herra Kirjoitus jäi puolesta viikosta lomalle ja minun vapaani/yövuoroni osuivat samaan kohtaan, joten vietimme yhteistä laatuaikaa paitsi elokuvissa myös roskaruokailemassa. 

Kesähullutuksesta olemme uskomattomasti pitäneet kiinni, vaikka olin varma, että se kaatuu jo kolmantena päivänä. Hyvä me! En olisi ikinä uskonut, että selviämme.

Päätin, että lasken kesälomareissun kuitit surutta erikseen normaalista kulutuslaskelmasta. Olen näet edelleen sitä mieltä, että aina ei voi vaan laskea ja pihistää, joskus pitää nauttiakin asioista kunnolla. Niin kauan kuin nautiskelu tapahtuu olemassa olevalla rahalla eikä velaksi se on ihan ok.Yhden viikonlopun aikana (matkat ja laivasyömiset poislaskien) saimme kulutettua saman verran kuin kuukausessa keskimäärin eli 230€. Muun kuukauden kauppaostokset olivat yhteensä 447,2€ (ja epäilen, etteivät kaikki kuitit ole edes tallessa), joista ruokaan 235,14, herkkuihin 103,26€ ja muihin ostoksiin 98,80€. Ovat nämäkin näköjään normaalia suuremmat, mutta niinhän menot kesällä tuppaavat olemaan. Valitettavasti joudun myös tunnustamaan ruokahävikkiä; pari omenaa, yksi kokonainen kurkku ja ihan kokonainen salaatti pilaantuivat käyttökelvottomiksi ja tämä vaan siksi, että oli mukavampi syödä jotain muuta.