Tehokas toukokuu

Toukokuussa päätin olla tehokas listojen kanssa ja listata kunnolla kaikki meille saapuvat ja meiltä poistuvat tavarat sekä myös kerätä kaikki kauppakuitit talteen. Jossain takaraivossa häämöttää ajatus, että jospa sittenkin tässä kuussa olisi herkkujen osuus vähän pienempi. Huhtikuun alun kuitti ovat hyvin tallessa, mutta Herra Kirjoituksen leikkaus ja sairasloma sekä oma flunssani tekivät sen, että loppukuun kuiteista ei juuri ole käsitystä - ne vaan katosivat jonnekin.

Toukokuun työlistalla ovat mm. autoni renkaiden vaihto (tallissa on ihan sama, onko alla talvikumit vai kesäkumit, joten siksi vaihtoa ei ole kiirehditty) ja katsastus kaikkine krumeluureineen. Kaappien tyhjennyssyöntiä jatketaan, jotta vihdoin ja viimein päästään jääkaappia ostamaan. Yritän laatia itselleni joka päivälle 10 kohdan työlistan, jossa on yhtenä kohtana myös rajoitettu ruutuaika, listalla on myös kotityöaika eli vähin päivässä kodin huoltamiseen käytettävä aika.

Ensimmäinen viikko
Vappua juhlittiin töiden merkeissä. Toisen päivän iltana käytiin elokuvissa katsomassa Amudsenia, hyytävä tunnelma - jotenkin minulle sopivat paremmin elokuvat, joissa on paljon palmuja, aurinkoa ja turkoosia vettä. Itse elokuva oli kuitenkin hienosti tehty ja aidontuntuinen kuvaus ajasta, jolloin kartalla oli vielä tutkimattomia alueita, ja miehisten miesten kilpailusta niiden kartoittamiseksi. Positiivista kyllä ennen leffaa syötiin kotona ja leffaeväätkin kaiveltiin omista kaapeista. Taputan itseäni henkisesti selkään: "Jatka samaan malliin!". Oman jännityksensä viikkoon toi Herra Kirjoituksen kadonnut kotiavain, joka onneksemme löytyi hänen työpaikaltaan, kannat kattoon: säästyimme juuri tilaamasta uutta avainta. Viikon positiivisena ehdottomasti se, että naama voi paremmin. En osaa sanoa, johtuuko se uusista hoitotuotteista vai vanhojen loppumisesta tai niistä luopumisesta vai jostain muusta, mutta ainakaan se ei ole enää ihan korppu. Viikon kauppalapuissa on vain hyviä ostoksia, ei lainkaan herkkuja - hyvä me!
Saapuneet tavarat 0 kpl, kaupassa käyty 2 kertaa

Toinen viikko 
Alkoi autoisissa merkeissä, autovanhukseni renkaidenvaihto ja katsastus oli varattu maanantaiksi, mutta eipä kaikki mennyt tietenkään niin kuin Strömsössä, kuten tarina tuolla aiemmin kertoo. Ketutusta aiheuttanut tilanne sai aikaan lohtusyömistä ja -shoppailua, mutta ei ostettu karkkia tai sipsejä, vaan käytiin mäkissä ja ostettiin pullaa (vaikka kai herkkupirtelö ja möhnämunkit on melkein sama asia kuin karkit). Onneksi viikon loppuun mennessä oli sitten kesäkumit alla molemmissa autoissa ja tuo murheenkryynikin katsastettuna. Lisäksi koin onnistumisen tunteen siitä, että ostin työkavereille juhlakarkkeja, mutta en ostanut yhtään karkkia itselleni, vaikka karkkihyllyjen vieressä palloilinkin. Vältin onnistuneesti myös lankakiusauksen, enkä sitten loppuviimeksikään ostanut lankaa. Sen sijaan ostimme jääkaappi-pakastimen, jonka maksoimme lahjakorteilla - vain kuljetus ja vanhan poisvienti jäivät maksuun "omasta pussista" tai siis tarkemmin Herra Kirjoituksen pussista. Herra Kirjoitus aiheutti allekirjoittaneelle jonkin sortin karkkilankeemuksen ostamalla maistettavaksi uuden Fazerin suklaalevyn makua Tuttifrutti - ihana, hedelmäkarkkeja vaan olisi saanut olla joukossa vielä enemmän.
Saapuneet tavarat 9 kpl (magneettitaulu, 8 kpl lakanapidikkeitä, kaikki ilmaisia), ostoksia 4:nä päivänä, 3 kuluttamatonta päivää.

Kolmas viikko
Alkuviikosta äidillä oli kaihileikkaus, ja hän vietti luonamme pari päivää, mikä tarkoitti tietenkin esimerkiksi ulkona syömistä. Jääkapin saapumista odotettiin innolla ja pelolla, sillä mietin koko ajan, että jos eivät kaikki pakasteemme mahdukaan tuohon uuteen, mitä sitten tehdään. Loppujen lopuksi kaikki mahtui oikein hyvin. mutta käyttöönotto vaatii vielä totuttelua, sillä uusi jääkaappi on hyllyosaltaan aika erilainen kuin vanha ja säätömahdollisuuksia on tasan 0. Loppu viikkoon tuli sitten odotettu tilipäivä - niin ja entä sitten. Maailma ei tärähtänyt raiteiltaan, eikä elämäni muuttunut yhtään, vaikka kuinka tuota odotin. Viikon viimeisinä päivinä kävimme roskaruokailemassa kahdesti ja ostimme jälkiruoaksi herkkuja kaupasta - selkeästi stressireaktiona kaikkeen viikon varrella sattuneeseen.
Saapuneet tavarat 0 kpl, ostoksia 4:nä päivänä.

Neljäs viikko
Maanantaina käytiin kaupassa ja ostettiin suurin osa viikon ruoista sekä ostolakkorikkomus bikinit. Sitten onkin kaupassa käytiä vältelty yhtä allekirjoittaneen herkkushoppauskierrosta lukuunottamatta. Oli pakko vähän juhlistaa, kun koti oli siisti ja tavaraa katosi maailmalle kaappeja täyttämästä, vaikka ilmaiseksi, mutta pääasia, että poistui meiltä. Varasin meille myös kesälomareissun, aivan lyhyen ja ihan lähelle, mutta kuitenkin jotain poikkaisua tähän arkeen on tulossa.
Saapuneet tavarat 0 kpl,  ostoksia 4:nä päivänä

Viides viikko
Laskujen maksua ja irvistelyä, auton kulujen loppuhuipennus: vakuutukset ja verot. Yritin pitää ruokahävikin nollassa ja söin irvistellen jääkaappia tyhjäksi sekä leivoin peltileipää, jotta jääkaappiin jämähtänyt kaurapuurokin tuli käytettyä hyödyksi. Hormonilankashoppailu on vaihtunut hormoniherkkushoppailuksi ja kuun viimeisinä päivinä tuli syötyä roskaruokaa ja herkkuja useampana päivänä samalla kun kärsin naisten vaivoista. Ruokahävikkiä tuli 1 kurkun verran, mikä on tietenkin raivostuttavaa, yritän edelleen petrata saadakseni aikaan kokonaisen nollahävikki kuukauden. Kuun lopetimme käymällä jälleen elokuvissa (ne vanhenevat leffaliput näetsen) katsomassa The Hustle-leffan. Komediaksi mainostettu pätkä ei ollut lainkaan sellainen, että olisi naurattanut niin paljon kuin toivoin, mutta ei se nyt ihan surkeakaan ollut.
Saapuneet tavarat 0 kpl, ostoksia 3:na päivänä

Toukokuussa otin tavoitteeksi sen, että en osta yhtään karkkia itselleni. Saan syödä muiden ostamia karkkeja, ainoa sallittu poikkeus oli työpaikalle viemäni auton 20-vee juhlakarkit, joista myös annoin itselleni luvan ottaa maistiaiset juhlan kunniaksi (ja täsmällisesti ottaen, nehän eivät olleet ostettu minulle, vaan työyhteisöllemme ja sen suhteen rajoitusten mukaan sallittuja). Yhden ainoan kerran lankesin, ostin itselleni herkkuja yövuoroon juhlistaakseni siistiä kotia ja ahkeruuttani, niin ja tietenkin ne viimeisen päivän leffaeväät.

Kuun lopputulema on se, että ruokakauppaostoksiin meni 130€ ja ulkona syömiseen ja herkkuihin melkein saman verran. Tässä summassa kuitenkin tosiaan suurempi osa ulkoruokaa kuin herkkuja.

Lisätyöpäiviä toukokuulle kertyi taas mukavasti, 4 päivää.

Saapuneet tavarat: magneettitaulu, 8 kpl lakanapidikkeitä (joista halusin vain nipsut ja tein täällä esittelemäni klipsuttimet)

Poistuneita tavaroita paljon, todella paljon. Lupausistani huolimatta laskut pettivät jossain sadan tavaran kohdalla ja senkin jälkeen niitä poistui vielä useampia. Sääli vaan, että tuokaan määrä ei vielä näy missään.

DIY Klipsutin 2

Toinen versio klipsuttimesta näki päivänvalon. Pohjana ne aikaisemmin tekemäni kimaltavat klipsut.
Helminä joskus aikaa sitten ebaysta tilaamani kirjavan helmipussin mustat ja kirkkaat helmet.

Mieleni tekee vielä sellaista helmistä tehtyä Klipsutinta eli sellainen sitten työnalle seuraavaksi.

Erilaiset päivät

Jokainen meistä tietää, että päivät ovat erilaisia. On niitä päiviä, jolloin et ehdi kissaa sanoa, kun kaikki tuntuu hoituvan tuosta vaan ja valmista tulee, niin että itsekin oikein ihmettelee. Ja sitten on niitä päiviä, jolloin saat tavata sanat kirjavaraidallinen pyöreätäpläinen villikollikissa moneen kertaan hitaasti ja silti mikään ei tunnu tulevan valmiiksi.

Kun kerrankin tuollainen "vilaus, viuh ja valmista"- päivä osuu kohdalle, siitä on syytä ottaa kaikki irti. Niinpä takaraivossa jyytävästä ukkospäänsärystä huolimatta olen siivonnut koko asunnon, luovuttanut kasan tavaroita uuteen kotiin, pessyt pyykkiä, kirjoittanut blogia, vienyt vanhentuneita lääkkeitä apteekkiin ja hoitanut monta muuta pientä asiaa. Fiilis on tietenkin sellainen super-voittaja.

Kaiken muun hyvän lisäksi askartelin uuden nupin purkkiin, jonka saimme jouluna 2015 lahjaksi ja joka on ollut väliaikaisella nupilla vessan roskiksena tammikuusta 2016 asti.

Nyt siinä on tyyliin sopiva nuppi ja ihan itse tein. Kiinasta tilaamani valkoinen sugru osoittautui surkeaksi, mutta tämä musta on ihan toimivaa.

DIY Klipsutin

Olen jälleen ollut ideavarkaissa. Näin netissä myynnissä klisuttimia eli sellaisia kiinnittimiä, joilla saa suljettua napittoman neuletakin tai jakun. Ne ovat irrotettavia eli kummassakin reunassa on henkselin lukon tyylinen klipsu ja niiden välissä jokin koriste. Olivat todella kauniita ja allekirjoittaneen mielestä myös kalliita, niinpä päätin tehdä omani ihan itse.

Ensimmäisen testiversion tein entisestä lempipaidastani leikatuista koristeista, mutta ne eivät toimineet tässä tarkoituksessa. Purin yritelmän ja pistin palaset muualle kiertoon.

Sitten löysin kaverini lahjoittaman kaulaketjun, joka oli todella runsas, mutta käsittäkseni juuri sopiva tähän. Niinpä sitten irrotin ilmaiseksi saamistani lakanapidikkeista klipsut ja auoin muutaman metallirenkaan sekä käytin vähän siimaa kiinnittämiseen. Lopputuloksena oli Kalevala Koru-tyylinen DIY klipsutin.

Toimii samalla näyttävänä pukukoruna.

Pari muutakin ideaa on odottamassa toteuttamista eli saattaa olla, että teen näitä vielä muutaman lisää (jotta voin unohtaa ne kaappiin ja jättää käyttämättä). Seuraavaa mallia varten tein jo bling-klipsut

Ostolakkorikkuri

Tunnustan, olen rikkonut vaatteiden ostolakkoni. Turha kai sanoakaan, että tuli vastaan aivan vastustamaton tarjous, jonka lisäksi vaatteiden hankinnalle oli hyvät perusteet. Olen ostanut edelliset bikinini 11 tai 12 vuotta sitten ja ne alkavat olla jo aikansa eläneet. Ne on pariin kertaan elvytetty korjamalla kiinnikkeet yms.

Jossain vaiheessa päätin, että ostan uudet vasta sitten kun voin ostaa pienemmät. No ostinkin Thaimaanreissulta tavoitebikinit. Ihan turhaan, eivät ne sovi päälle edelleenkään. Päätin siis, että nauttiakseni kesästä ja auringosta minulla on oikeus hankkia uudet bikinit. Samalla voin uskotella itselleni, että jonain päivänä matkustan taas jonnekin kauas, missä on lämmintä, aurinko paistaa, rantahiekka on valkoista, meri turkoosia ja palmut huojuvat.

Kaapissa on yksi käyttämätön alaosa, joten meille muutti kaksi yläosaa ja yksi alaosa. Ostokohteena Lidl ja hintaa näille yhteensä 17€.

Kun vielä oikein rehellinen totuus kaivetaan esiin, niin en edes itse ostanut näitä, vaan laskun maksoi Herra Kirjoitus. Siis ihan kirjaimellisesti en rikkonut ostolakkoani, mutta silti kyllä tästä yksi rikkomusmerkintä tulee.

Hajatelmia

Viimeksi kuluneet päivät ovat olleet melkoista vuoristorataa monestakin syystä, joten on vähän pakko purkaa niiden aiheuttamia tuntemuksia. Tosin ajatukset eivät ole mitenkään loogisessa järjestyksessä, jos olisivat, niin kyseessä eivät olisikaan hajatelmat.

Käyn ilmeisesti läpi jonkinlaista keski-iänkriisiä, koska minua ärsyttää suunnattomasti se, että ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat minusta riippuvaisia. Välillä tuntuu, etten saa henkeä, kun he puristavat ja kuristavat minua - en ole vapaa menemään, tekemään ja toimimaan niin kuin haluaisin. Tiedän ja ymmärrän, etteivät he tee sitä pahalla tai pahantahtoisuuttaan, he vain tarvitsevat apua ja ovat liian tottuneita tukeutumaan minuun. Olen itse päästänyt tilanteen siihen ja nyt kun haluaisin katkoa nyörejä, se on liian myöhäistä, he eivät enää kykene päästämään irti, koska ovat vanhoja, hauraita ja tarvitsevat apua niin monessa asiassa. Ensisijaisesti kyse on vanhemmistani, toiseksi appivanhemmistani, molemmat alkavat olla iäkkäitä ja selviäminen ei ole enää samanlaista kuin ennen. Kukaan heistä ei kuitenkaan suostu luopumaan vanhasta kuin pakon edessä, jos silloinkaan. Ymmärrän tilanteen väliaikaisuuden ja silti pahin pelkoni on se, että kun vihdoin pääsen heistä eroon (karmea ilmaisu, mutta käytettäköön sitä nyt tässä yhteydessä), sairastuu Herra Kirjoitus tai sairastun itse ja silloin kun vihdoin pitäisi päästä elämään vapaasti, siihen ei olekaan enää mahdollisuutta. Syytän itseäni itsekyydestä, kun valitan näin pienestä ja silti koen valitukseni tietyllä tapaa oikeutetuksi. Haluaisin matkustaa nyt kun siihen on vielä mahdollisuus niin oman terveyden, taloudellisen tilanteen kuin ympäristönkin puolesta (uskon siihen, että matkustaminen tullaan jossain vaiheessa tekemään ympäristösyistä mahdottomaksi), mutta velvollisuudentuntoni huutaa, etten voi hylätä autettaviani, toisaalta taas oman mielenterveyden kannalta jossain vaiheessa vaan on pakko päästä hetkeksi pois.

Muutamat viime päivät olen myös tuntenut suunnatonta kiitollisuutta siitä, että meillä on oma koti, joka on ehjä ja tallella. Naapurustossamme sattui iso tulipalo, joka tuhosi monen perheen kodin ja jätti jälkeensä uskomatoman turvattomuuden tunteen. Turha sanoakaan, että voin vain kuvitella, miltä tuntuu menettää kaikki ja joutua paniikissa poistumaan savun ja liekkien keskeltä. Kun mietin, millaisen reaktion minä koin siinä vaiheessa, kun vain vinttikomeroomme murtauduttiin, on noiden tunteiden varmaan oltava miljoonakertaisia. 

Tähän samaan tulipalon aiheuttamaan ahdistuksen ja toisaalta kiitollisuuden tunteeseen omasta pesästä ja turvallisuudesta liittyy myös kuukauden taloudellinen kiukutteluni. Tajusin käytökseni järjettömyyden ja sen, että kaikki voi muuttua tuhkaksi sekunneissa. Tarina menee siis näin. Asetin itselleni vuoden alussa "salaisen säästötavoitteen", joka oli kohtuulisen kova, mutta ei mitenkään mahdoton saavuttaa. Jossain vaiheessa alkuvuotta tajusin, että se on mahdollista saavuttaa ennen vuoden loppua ja aloin kiristää tahtia. Toukokuun palkkapäivänä yllätin itseni tilanteessa, että säästötavoite oli saavutettu, mutta tilillä oli vain 14€ yli tuon tavoitteen. Käyttörahoja ei juuri ollut, koska olin ajatellut täydentää ne toukokuun tilistä, samoin maksua odottavien laskujen summa (eräpäivät tosin toukokuun viimeiselle päivälle) oli yli 30€. Halusin kynsin hampain pitää kiinni tuosta onnistumisen tunteestani, enkä lisännyt käyttötilille rahaa, en myöskään normaaliin tapaan maksanut laskuja heti, vaikka sillä muutaman euron (tai edes muutaman satasen) tavoitteen alituksella ei ole mitään merkitystä. Enemmän merkitystä oli sillä, että lankesin tilaamaan uusia sukkapuikkoja, niihin meni 14€. Toisaalta ne ovat kuitenkin pois terapialaskusta totesi Herra Kirjoitus. Yritän kuitenkin nyt sinnitellä mahdollisimman vähällä ostamisella vielä pari viikkoa, jos vaikka selviäisin nykyisillä kolikoilla toukokuun loppuun, sitä ei kylläkään edistä parin viime päivän roskaruokailut ja herkkuihin kulutetut rahat. Kerran täällä kuitenkin vaan eletään ja  miksi minun pitäisi kiusata itseäni pienillä asioilla - käärinliinoissa ei ole taskuja.

Ulkona paistaa ihanasti aurinko, joten lopetan valittamisen ja itseni surkuttelun taas kerran tähän ja lähden nauttimaan aurinkoterapiaa.

Anopin äitienpäiväsukat

Anopin äitienpäiväsukat ovat yhdistelmä Caritan helmisukkaa ja Jonsukkien raitoja. Olen taas muodista jäljessä, sillä näitä helmisukkia kudottiin viime joulun tienoilla, minulla vain oli silloin muita projekteja kesken. Nyt eräs sukkayritelmä jumiutti kutomiseni niin tyystin, että päätin pistää sen sivuun ja alkaa tehdä jotain muuta. Kun vielä vähän yllättäen muistin, että jemmoissani on pari pussia näitä hopeisia helmiä, päätin kokeilla tätä mallia. Lankana jälleen seiska veikkaa ja vastaavan vahvuisia lankoja jämäpussistani.

Silmukoita alkuun 56, joilla neulottu 15 kerrosta 2 oikein 2 nurin joustinta. Sen jälkeen lisätty joka puikolle yksi silmukka eli kaikkiaan 60 silmukkaa, koska kuvio on kymmenellä jaollinen. Seuraavaksi on neulottu kaksi kerrosta kokonaan nurin, 8 kerrosta kokonaan oikein ja sitten on tehty ruudukko ohjeen mukaan (löytyy esim. facebookin voihan villasukka-ryhmästä tai Kodinkuvalehden nettisivuilta). Ruudukoita on kaikkiaan 6, sukan varsi loppuu nurjaan kerrokseen.

Kantapää vahvistettuna 30 silmukalla.Terään kavensin niin, että puikoille jäi 13 silmukkaa, mikä sekin oli kuitenkin aika paljon, 12+13 x 2 olisi riittänyt tai ehkä jopa 12 puikolle.

Jotenkin tuo terä olisi ehkä kaivannut enemmän turkoosia, mutta kun sitä ei ollut niin paljoa, että koko kärkikavennusten mitan olisi voinut tehdä sillä. Tämä on näitä jämäkutojan ainaisia ongelmia.

Painoa sukilla 160g
Vuoden alusta 1320g

Onni on omistaa vanha auto

Myönnetään, ettei se kovin onnelta tässä viime tunteina ole tuntunut. Autovanhukseni majailee pääsääntöisesti autotallissa eikä sillä kovin paljon vuosittain ajeta. Perinteisesti kahdesti vuodessa, joskus vähän useamminkin se kuitenkin kaivetaan esiin, mutta vähintän tuon kaksi kertaa renkaidenvaihtoa varten. Yleensä rakas autoni on sävyisä vanhus, mutta nyt se on ilmeisesti lähestyvien 20-vuotis synttäreiden varjossa saanut jonkun teinihepulikohtauksen, sillä se järjesti emännälleen melkoisen tukun harmaita hiuksia tänään.

Olin ajatellut olevani nuuka ja näppärä eli varasin aamuun auton renkaidenvaihdon ja iltapäivään katsastuksen ja tietenkin otin auton liikkennekäyttöön seisonnasta tänä aamuna. Kun aamulla sitten olisi pitänyt lähteä renkaiden vaihdolle, ei auto inahtanutkaan. Siinä mä sitten seisoin keskellä pihaa ja mietin surkeana, että mitä teen. Aikaa viisi minuuttia, soitanko ja ilmoitan etten tule vai keksinkö jotain muuta.

Tällä kertaa päädyin ratkaisuun jotain muuta. Juoksin hakemaan Herra Kirjoituksen auton avaimet, sekin kun oli talvitossuissa edelleen, kannoin hänen autonsa jättimäiset renkaat autotallista autoon ja kaahasin huoltoasemalle. Hiukan miehet siellä katsoivat, kun selitin, että juu sori oon myöhässä, on väärä auto ja vääränlaiset renkaat, mutta renkaat sentään pitäisi vaihtaa. Se vaihto onnistui ja huoltamon ykkösmekaanikko sanoi heti autoni oireista kuulleessaan, että siitä on akku sökönä.

Minun vaihtoehdoikseni jäi siis vaihtaa katsastuksen ajankohtaa ja lähteä Herra Kirjoituksen kanssa ostamaan uutta akkua. Herra Kirjoitus yritti vaihtaa akkua siinä onnistumatta, onneksi hänen siskon mieheltään löytyi sopivat työkalut ja akun vaihtoon meni vartti. Nyt auto tuntuisi taas hyrisevän ja toimivan. Katsastuksen suhteen joutuu jännittämään torstaihin asti, sillä eihän siitä vanhasta autosta koskaan tiedä - tähän astiset 19 katsastusta ovat kuitenkin menneet kerrasta läpi.

Lompakolle auton omistaminen ei kyllä ole mitenkään onni tai ilo. Mietin juuri, että jos jätetään huomiotta kuluistani pakollisten elinkustannusten lisäksi herkut ja langat, niin kolmas suuri menoerä on auto. Pelkästään tässä kuussa autoon on mennyt 55€ katsastukseen (halvin, mitä tästä kaupungista löytyi), 30€ renkaiden vaihtoon (ja sen toisen auton renkaiden vaihto tietty myös 30€), 50€ uuteen akkuun ja vakuutuksiin menee vielä sellaiset 120€, lisäksi verot n. 15€ eli kokonaissumma on 300€. Toki osa noista kuluista kattaa koko vuoden, mutta silti se tuntuu nuukasta paljolta.

Outoja väreitä ilmassa

Muutaman viime päivän ajan on ollut melkoisen outoja väreitä ilmassa herrasväki Kirjoituksen taloudessa. Ruksia, ja isoa sellaista, saisi piirtää seinään esimerkiksi siitä, että ennen elokuviin menoa syötiin kiltisti jämäruokaa kotona eikä menty normaalitavan mukaan burgerille. Leffaeväätkin kaiveltiin omista kaapeista ja muutenkin on jo muutama päivä vastustettu kiusausta ostaa herkkuja. Wohoo - ennen kuulumatonta.

Samaan "ei näin ennen ole tehty"- kastiin menevät myös allekirjoittaneen päätös pilputa entinen lempipaita räteiksi ja kaivaa uudet käyttörintaliivit esiin omista varastoista. Tähän asti olen toiminut niin täysin järjettömästi, että vaikka omia jemmoja on ollut, olen ostanut Lidlin alesta uudet liivit, kun olen käyttöön tarvinnut uudet. Nyt kuitenkin varastoista  yhdet käyttöön.

Lisäksi odotan kieli pitkällä kaksien kenkien rikkumista, haluaisin niin pistää ne poistoon. Sitä en kuitenkaan tee ennen kuin ne ovat kunnolla rikki ja odottavan aika on pitkä.

Kiusauksista puheenollen, olen onnistunut vastustamaan  jo viikon verran yhtä edullista lankapakettia. Syitä on kaksi, yritän roikkua ostolakossani kiinni ja toisekseen kyttään myös sitä, josko hinta siitä vähän putoisi. Maailmani ei kaadu, vaikka en sitä saisikaan ja toisaalta jos saan sen edullisemmin, olen tyytyväisempi ostolakon rikkoja. Myönnetään, että olen sikäli ollut onnekas, että kovin monta "juuri tuon mä olen aina tarvinnut"- tavaraa ei ole tullut kohdalle ostettavaksi, eikä ilmaistavaroiden tarjontakaan ole ollut kummoinen, joten siltäkään suunnalta ei ole paljon kiusauksia ollut.

Kosmetiikkahamstraus

Mihin tiikeri pääsisi raidoistaan ja hamsteri kokoamisestaan. Dermosil osasi iskeä bonustarjouskamppanjassaan suorastaan vyön alle, sillä alennetuin bonuspistein olivat tarjolla juuri ne tuotteet, joita olin moneen kertaan katsellut, mutta en malttanut ostaa.

Paketin varsinainen ydin oli pitkään hankintalistalla ollut kunnollinen luomivärisivellin, se myös oli paketin tuotteista ainoa, joka täytyi ihan rahalla lunastaa. Paketin kokonaishinnaksi jäi siis 4,90€. Muut tuotteet sitten tosiaan bonuspisteillä, jotka käytännössä nyt kuluivat nolliin, mutta onpa tarpeellista kosmetiikkaa jemmassa loppuvuodeksi.

Paketin sisältö oli seuraava: kaksi Aurora-pakkausta, joissa rentouttava ja virkistävä suihkugeeli (toinen menossa lahjaksi), kolme extrapulloa tuota rentouttavaa suihkugeeliä, yksi pullo perheshampoota, neljä dödöä Herra Kirjoitukselle, kaksi hajuvettä Aamu ja Ilta (Aamu minulle, Ilta lahjaksi), savinaamio kasvoille, luomiväri sävyssä Red Grape, magneettinen luomivärikotelo, johon sopivat sekä tuo Red Grape että marraskuussa hankkimani turkoosi Ocean, ja sitten se luomivärisivellin.

Toivottavasti mä näiden hankintojen jälkeen pysyn vähän aikaa - esimerkiksi noin puolitoista vuotta - tekemättä kosmetiikkahankintoja. Ja tunnustan, ei näille olisi ollut tarvetta, mutta kun nuo suihkugeelipullot olivat niin ylimaallisen kauniita ja halpoja. Kyttäsin noita koko joulukuun, mutta en malttanut ostaa, kun hinnat eivät mielestäni laskeneet tarpeeksi. Onneksi niiden tuoksukin on mielyttävä eli ovat varmasti nautinto käyttää.

Tulivat vielä onneksi huhtikuun viimeisenä päivänä, niin ei pääsevät livahtamaan kaappiin vähän kuin ohi kirjanpidon, kun tarkka seuranta alkaa taas toukokuusta.