Kosmetiikkapoistot 3/4 vuosi 18

Ihan mielenkiinnolla jatketaan tätä kaappien tyhjentämistä, ensimmäisen puolen vuoden aikana on poistunut  32+ 43 purtiloa ja  4 näytettä eli yhteensä 75 törppöä  ja 4 näytettä pois kosmetiikkakaapista. Ihan järkyttävä määrä, eikä loppua näy sen paremmin tyhjentyvälle kosmetiikalle kuin kaapin sisällöllekään. Olen toki ostanut vähän perustuotteita, mutta voittanut esimerkiksi kiusaukseni ostaa kynsilakkoja, vaikka Dermosilin kesäkamppiksessa olisi ollut todellisia herkkuvärejä tarjolla.

Seuraavat poistot ovat todellinen sekalainen seurakunta, sillä poistuneissa on niin erikoisshampoota, perusdödöä, kasvovettä, käsisaippuaa, itseruskettavaa, pitkään hillottu lempikasvojen pesuaine Estée Lauderilta (miksi, voi miksi, tätä ei saa enää), hiuksiin jätettävä hoitoaine, Dermosilin meikkivoide, ripsiväri, ne paljon puhutut meikinpoistolaput ja puuteri. Näistä erityisesti tuo kasvojen pesuaine on se, mitä minun tulee todella, todella ikävä. Muille on korvaavat vastaavat tai liki vastaavat kappaleet varastossa.

Sitten vuorossa kuivahtanut Avonin Rose Golden kynsilakka, kaksi minituubia ApoBasea, Orla Copacapana saippua, Yves Rocherin Orange Safran minihuulipuna ja Oriflamen täytettävä kynä, joka tällä kertaa toini kuparinvärisenä huultenrajauskynänä - saankohan milloinkaan käytettyä näitä viimeisiä refillejä,  jäljellä olevat sävyt alkavat olla outoja tai todella outoja

Apobase-näytetuubieni varastossa pohja alkaa paistaa, sillä taas olen tyhjännyt kaksi ja kolmas on hyvää vauhtia tyhjentymässä. Dermosilin Deoja sentään vielä riittää, vaikka Herra Kirjoitus tuhoaa niitä melkoista vauhtia. Kun kiitorata alkoi levetä liian isoksi, käytin toisen paketin kesällä hankkimistani hiusväreistä. Hammastahnakin on vanhaa tuttua. Siinä, missä Herra Kirjoitus kuluttaa dödöjä, minä kulutan minihuulipunia; tällä kertaa onnistuin katkaisemaan kolme parin ensimmäisen käyttökerran aikana. Ruusutehtaalle siis Yves Rocherin Rose du Caire, Beige Austral ja Brun Moka.

Lisää tyhjiä purtiloita: Yves Rocherin vanhoista vuodenaika hajuvesistä syksy eli Ivresse d'Ete, Dermosilin dödö tällä kertaa minun tyhjäämänäni, Sevenin kosteuttava shampoo ja Nizoralin lääkeshampoo sekä pieni kotelollinen paperinohuita saippuoita.

Jälleen 7 purkin verran perusjuttuja tyhjentynyt. ApoBasea meikinpoistoon, Dermosilin Challenger dödö on Herra Kirjoituksen, Erisanin kosteuttavan kuorintavoiteen olen vuosia sitten saanut testattavaksi, Yves Rocherin Brasilian Café-suihkugeeli on joululahja Ievuskaiselta, Fresh Balance body lotion vanhaa Dermosilia, samoin huulipuna kynä. Minihuulipuna on Yves Rocherin sävyä Orange Terre.

Kolmen kuukauden aikana on tyhjentynyt yhteensä 37 purtiloa eli alkuvuodesta kaikkiaan 112 törppöä. Uskomaton määrä...

Pikkuisen huonompi ihminen

Tunnustan heti kättelyssä olevani pikkuisen huonompi ihminen tai ainakin sellainen tunne tulee, kun olen lukenut monen ostolakkolaisen kommentteja. Aika moni hehkuttaa, ettei todellakaan tee mieli ostaa mitään ja että tavaravuorista tulee vaan ahdistus. Tämän jälkimmäisen allekirjoitan kyllä, varsinkin kirpputorit ovat nykyään minulle sellaisia paikkoja, joissa ei juuri muuta tule kuin ahdistus siitä tavaramäärästä, mistä ihmiset yrittävät päästä eroon. Valitettavan usein näen myös sen ketjun siellä takana: hetken huumassa tehty ostos, kyllästyminen, kirppismyynti. Mikäli tuote menee kirppiksellä kaupaksi, myyjä on tyytyväinen. Jos tuote ei mene kaupaksi, niin sitten se joko kärrätään hyväntekeäväisyyskirppikselle, jossa se menee mitä todennäköisemmin yhtä huonosti kaupaksi, tai roskikseen. Sen sijaan tuo ostohimon puuttuminen on minulle vieras tunne.


Kaikesta yrittämisestä huolimatta, minussa on usein vallalla ostohimo, jonkun tavaran halu. Järki kyllä varsin usein kertoo, että välttämätöntä tarvetta tuolle tavaralle ei ole, mutta siitä huolimatta halu vaan iskee. Narkki mikä narkki. Kun olen selaillut vuosia taaksepäin blogia, olen vuodesta toiseen löytänyt ne samat tavoitteet ja siitä huolimatta en vaan pääse eroon ostamisen halusta ja tavarahimosta.

Tiedostan kyllä, että onhan sekä shoppailu että halut tässä vuosien saatossa vähentynyt merkittävästi, mutta että se katoaisi lopullisesti - valitettavasti sitä ei taida olla näkyvissä. Tämä tietenkin saa tuntemaan itsensä pikkuisen huonommaksi ihmiseksi, kun kaikki muut onnistuvat ja itse saa vuodesta toiseen kipuilla saman asian kanssa. Sitä makeammalta tietenkin maistuvat ne pienet onnistumiset, joten on parempi alkaa jahtaamaan niitä sen sijaan, että jää märehtimään omissa epäonnistumisissa ja muiden onnistumisissa - on vaan pakko uskoa, että on riittävän hyvä.

Skull king

Peliporukassamme törmäsin tällaiseen aiemmin itselleni tuntemattomaan peliin, joka osoittautui todella hauskaksi ja viihdyttäväksi. Kaikesta "mitään en osta"-vakuuttelusta huolimatta totesin, että tämä on ehdottomasti saatava.

Plussaa tälle pelille on se, että se menee pieneen tilaan (kun pelikaappi on täynnä, tällaiselle osaa antaa arvoa), sen säännöt ovat yksinkertaiset, se on nopea pelata ja periaatteessa kielivapaa. Lisäksi kortit ovat kauniit katsella.

Pakassa on kolmen maan numerokortteja numeroilla 1-13, mustia valttikortteja numeroilla 1-13, luovutuskortteja, joilla häviää tikin automaattisesti, piraattikortteja, merenneitokortteja ja Skull king. Kortit voittavat toisensa suunnilleen luetellussa järjestyksessä eli isompi numero pienemmän, valttimaa muut numerot, merenneito valtit, piraatit merenneidot ja Skull king kaiken muun paitsi merenneidon, joka viettelee Skull kingin.

Pelimekaniikka on kaksivaiheinen, toisessa osassa pelataan perustikkiä ja ensimmäisessä osassa veikataan voittojen määrää. Kaikkein ensin jaetaan kierroksen lukumäärää vastaava määrä kortteja, ensimmäisellä yksi, toisellla kaksi jne. Seuraavassa vaiheessa pelaaja veikkaa korttinsa katsottuaan, miten monta tikkiä hän tulee voittamaan korteillaan. Veikkaus kirjataan ylös. Sitten pelataan tikit ja lasketaan voittojen määrä. Jos veikkaa oikein, saa pisteitä kaksi kertaa voitettujen tikkien määrän kerrottuna kymmenellä (siis kaksi voittoa 2x20=40), väärin veikatessa tulee miinuksia -10 kertaa väärin veikattujen voittojen määrä (eli 2 voittoa liikaa/liian vähän = -20 pistettä. 0 voittoa on upporikasta ja rutiköyhää, jos onnistuu saa pisteitä kierroksen lukumäärä x 10, mutta jos häviää  saa miinuksia saman verran eli pahimmillaan jopa -100 pistettä.

Kun kaikki 10 kierrosta on pelattu, lasketaan pisteet ja todetaan voittaja.

Pelin kotiutin siis Saksasta. Sen olisi voinut saada halvemmalla jostain muualta, mutta koska sitä ei Suomessa myyty, päädyin tuttuun ja turvalliseen ratkasuun. Peli otettiin käyttöön saapumisiltanaan ja mukavaksi todettiin, joten missään tapauksessa tämä ei ollut hukkahankinta.

Syksyn trendikkäimmät popot

Kerrankin olen lukenut muotisivuja tarkalla silmällä ja huomannut sen, että tänä syksynä ne huutavat valkoisia teräväkärkisiä kenkiä. Ihan sama, onko kyseessä saappaat, nilkkurit, korkkarit vai balleriinat,  väri on valkoinen ja kärjet terävät.

Minulla oli jemmoissani nilkkurit, jotka olivat ehkä kenties joskus olleet valkoiset, mutta nykyään hyvin kaukana siitä. Likainen harmaus ei toki näy kuvista niin hyvin kuin todellisuudessa.

Koska tarkoitus oli tehdä tuunaus nollabudjetilla, kyselin naamakirjassa, josko joku voisi lahjoittaa purkin pohjan kalkkimaalia. Sainkin kerjuuseeni vastauksen ja reilun lorauksen antiikkivalkoista kalkkimaalia purkkiini. Sivellin olisi pitänyt hakea kaupasta, jos en olisi varannut tehtävään vanhaa käytöstä poistettua meikkisivellintä.

Noissa ylläolevissa kuvissa eron huomaa. Jälkimmäisessä muut osat kengistä on jo maalattu, koristeremmi ja korot vielä maalaamatta eli ero on melkoinen. Mietin hetken, päällystänkö korot kokonaan uudestaan, mutta päädyin "laiskapaska"- ratkaisuun eli  maalaisin nekin.

Valmiit nilkkurit ovat todellakin valkoiset. Ensimmäinen kurakeli näyttää siten, millainen on maalin kestävyyden laita.

 Nyt voi sitten todeta, että kerrankin olen trendikäs valkoisine nilkkureineni.

Toisenlainen meikkisieni

Mainitsin jokin aika sitten ostaneeni Dermoshopista uudenlaisen meikkisienen tai siis virallisesti meikkiaplikaattorin. Tämä vaaleanpunainen unelma on polyuretaania ja  se ei ime lainkaan meikkivoidetta tai muuta levitettävää tuotetta itseensä.

Ensi tuntuma on hassu, sillä voide tuntuu liukuvan iholla, koska sitä ei imeydy lainkaan tuohon sieneen. Pisaranmuotoinen muotoilu takaa sen, että jokaiselle kasvojen alueelle löytyy sopiva kulma.

Tuote on helppo pestä jokaisen käytön jälkeen, joten se on hygieenisempi kuin perinteinen sieni ja sotkee paljon vähemmän kuin sormilla levittäminen. Täytyy todeta, että minä en kyllä halusta palaa enää tavallisiin meikkisieniin, ne mitä jemmassa on toki käytän, mutta uusia en kyllä osta. Toivon, että tämä aplikaattori on käytössä kestävä ja että se pysyy Dermosilin valikoimissa kohtuullisen pitkään (ostin kyllä kaksi, mutta perinteisesti lempituotteideni valmistus loppuu yleensä hyvin nopeasti).

Joulu syyskuussa

Saimme Herra Kirjoituksen kanssa kutsun 100-vuotis syntymäpäiville, joita juhlittiin teemalla Sata yötä jouluun.

Päätimme toimittaa myös lahjan (koska kerran toivottiin rahalahjaa) teemaan sopivassa muodossa.

Joulupallot eli kolikot kieputtelin metallilankaan ja kiinnitin kartonkikuuseen
Sydänten taitteluohje löytyy Eilen tein- blogista, täältä
Kuusen koristeeksi taittelin tähden. Ohje löytyy tästä linkistä, KLIK.

Muutoin lisäsin vain hopeanauhaa koristeeksi, valitettavasti tuo nyt vaan näyttää jotenkin tylsältä ja nyt pohdin, olisiko kaikki setelit pitänyt taitella sydämiksi rullaamisen sijaan.  Olen kuitenkin niin laiska, että en jaksa aloittaa koko kuusen koristelua alusta.

Kiinnitin kuusen tapetilla päälystetylle pahville, jotta se pysyisi pystyssä paketissaan.

Kaksi lakanaa

Tämä on tarina kahdesta lakanasta ja niiden omistajista. Siis olipa kerran Tiina Tavis ja Elli Eko. Molemmat menivät toisistaan tietämättään lakanakauppaan samana päivänä siis täsmälleen samaan lakanakauppaan ja ostivat täsmälleen samanlaiset lakanat. Elli Eko oli kyllä ensin harkinnut ostavansa Super-ölö-mölö-sertifikaatilla varustetut nokkoslakanat, mutta päätyi kuitenkin asiaa netistä tutkittuaan kotimaisen valmistajan lakanaan. Tiina Tavis puolestaan oli klikkaillut lakanat jo pariin kertaan übertrendikkään nettikaupan ostoskoriin, mutta päätynyt sitten vaihtamaan ne aivan ihanaan paitaan ja supermukaviin farkkuihin.

Kumpikin meni kotiinsa uusien lakanoidensa kanssa ja aika kului. Lakanoita käytettiin, pestiin, käytettiin ja pestiin. Puuttumatta sen tarkemmin käytettyyn pesuohjelmaan tai pesussa käytettyyn pesuaineeseen, eräänä päivänä kävi niin, että molemmat huomasivat lakanassaan pienen reiän. Tiina Tavis kohautti olkapäitään todeten, että kai se vielä menee hetken, reikä on niin pienikin. Elli Eko puolestaan kaivoi esiin ompelukoneensa ja paikkasi reiän. Pian kävi niin, että lakanaan ilmestyi toinekin reikä. Tiina Tavis katseli reikää inhoten, ensimmäinen reikä oli jo ehtinyt kasvaa kokoa ja nyt lakanassa oli jo toinenkin reikä. Tyylilleen uskollisena Elli Eko paikkasi tämänkin reiän ja hänen lakanansa näytti edelleen siistiltä.

Muutaman pesun jälkeen oltiin tilanteessa, jossa Tiina Taviksen lakanan reiät olivat kasvaneet ärsyttävänä isoiksi. Samalla hän totesi, että lakanassa oli myös havaittavissa vähän pesunukkaa ja olihan kuosikin muuttunut jo tavattoman tylsäksi ja epämuodikkaaksi. Niinpä Tiina kieppasi lakanan kainaloonsa ja pudotti sen roskikseen matkalla ostamaan uusia lakanoita.

Elli Eko puolestaan jatkoi lakanansa käyttöä kuten ennenkin, olihan se paikkojen ansiosta edelleen siisti ja ehjä. Kuten kaikille tavaroille jossain vaiheessa käy, alkoi Elli Ekonkin lakana osoittaa loppuunkulumisen merkkejä, se oli paikka paikoin hiutunut niin ohueksi, että paikkaaminen ei enää kannattanut. Niinpä Elli Eko lakanaa tarkasti tutkisteltuaan leikkasi sen parhaat ja paksuimmat osat sopiviksi paloiksi ja ompeli itselleen tyynyliinan. Huonommista osista hän teki kestotalouspaperia ja siivousrättejä ja leikkasipa osan poopanakuteeksikin, jotta olisi materiaalia, josta paukuttaa kansalaisopistossa itselleen pöytäliina.

Mitä opimme tästä? Ensinnäkin sen, että tekstiilien huolto kannattaa, pienet viat kun korjaa heti, niin ne eivät pääse isommiksi. Toisekseen sen, että tekstiilien jatkojalostusta kannattaa miettiä ennen kuin kantaa ne roskikseen (ja tässä kohtaa sadunkertojan tekisi mieli muistuttaa, että ne viherpesulootat, joihin tekstiilien kantamisesta saa alekupongin, ovat vain viherpesua - iso osa niistä tekstiileistä menee poltoon kuitenkin). Lisäksi nuuka ihminen mainitsee tässä kohtaa rahan säästön, Elli Eko kuluttaa todennäköisesti loppuumn yhden lakanan siinä ajassa kun Tiina Tavis kolme eli se on kaksi ostettua lakanaa vähemmän.

Nalle Krassi autosukat

Otsikko saattaa hämätä, sillä kyseessä eivät ole autokuvioiset sukat, vaan automatkalla tehtävät sukat. Pidän yleensä aina huolen siitä, että minulla on yhdet perussukat kesken, ne ovat sitten ne, joita automatkoilla neulon.

Koska en voi lukea autossa, en myöskään kykene katsomaan ohjeita, enkä mitenkään mielelläni myöskään laske silmukoita. Tämä tarkoittaa siis sitä, että autosukat ovat aina perusmallia. Tällä kertaa lankana oli Nallen Krassi. Tämä sattuu olemaan erään ystäväni lempilanka - ja sitä ei tietenkään enää myydä kaupoissa, joten olin enemmän kuin iloinen kun onnistuin ostamaan kirppikseltä ison huivin, jonka purin sukkakäyttöön - mistä syystä käytän kaikki löytämäni Krassi-langan tekemällä hänelle sukkia.

Kuvassa vielä päättelemättä. Noille päättelylangoillekin on olemassa ihan oma käyttönsä.

Nyt täytyy sitten keksiä automatkoille uutta tekemistä, kun nämä valmistuivat.

Syksy on ruusujen aikaa

Pitkästä, pitkästä aikaa ilmat olivat viilentyneet niin paljon, että puuhastelu kuuman steariinin kanssa tuntui mielekkäältä. Kesän aikana olin tehnyt ruusuja valmiiksi odottamaan, nyt sitten vain hoidin viimeistelyn.

Tuloksena oli kassillinen kirjavia ruusuja ja yksivärisiä tuutteja. Ruusuissa oli harmaan lisäksi violettia, keltaista ja vihreää.

Yksivärisistä valmistin oranssinpunaisia ja tummanharmaita (liemi kattilassa oli todella mustaa, joten ajattelin kerrankin saavani kunnon mustia ruusuja) ruusuja.

Valmiita ruusuja jäi vielä odottamaan, samoin erilaisia värjäysmateriaaleja, joten näitä jatketaan edelleen.

Villin vihreä kakku

Jossain vaiheessa heittelimme ystäväni Ievuskaisen kanssa villejä kakkuideoita, jotka olivat lähtöisin tuosta aiemmin tekemästäni Hunajarommikakusta. Lupaisin toteuttaa yhden jossain vaiheessa, kun kerran aineetkin olivat kaapissani valmiina.

Niinpä sitten tänään kutsuin ystäväni perheineen syömään sekä kurpitsasoppaa että villin vihreää kakkua.

Kakun maku tulee osaksi sitruunasta osaksi villin vihreän värin antavasta Pisang Ambon-likööristä.

Pohja:
75g voita
200g digestivekeksejä

Täyte:
2 dl kermaa vaahdotettuna
250g rahkaa
1 prk sitruunatuorejuustoa
1 dl sokeria
1 tl sitruunamehua
1 tl sitruunankuorta raastettuna


2 dl Pisang Ambonia, josta 1½ dl täytteeseen ja ½dl liivatteiden liottamiseen
4 liivatelehteä

Kiille:
1dl Pisang Ambonia
1 liivatelehti

Koristeeksi:
kirjavia strösseleitä


Kakku tehdään normaalin keksipohjaisen hyydykekakun tapaan eli ensin pohja, sitten täyte. Annoin kakun hyytyä jääkaapissa pari tuntia ennen kuin valutin päälle pintakerrokseksi jäävän kiilteen.

Hulluista ainesosista huolimatta kakun maku oli hyvä ja se sai ehdottomasti peukkuja. Valittettavasti liköörtipullon pohja alkaa paistaa eli toista ihan vastaavaa ei enää saa (tyhjennän viinakaappiamme tarkoituksellisesti leipomalla, koska juuri muuta kulutusta meillä ei ole).

Kurpitsakeitto

Syksyn viilenevät ilmat ovat selkeästi keittojen ja lämpimien ruokien aikaa. Meidän lempireseptimme on kesäkurpitsekeitto, jonka väriä pystyy säätelemään sillä, laittaako soppaan kesäkurpitsat kuorineen ja valitsemalla paprikoiden värin sävyyn sopivaksi.

Kuvan keitto on vaaleaa, koska siinä on kuoritut kesäkurpitsat ja keltaiset paprikat. Tummemman punaisen version saa, jos laittaa kurpitsat kuorineen ja punaiset paprikat.

Soppaan laitoin

1 iso kesäkurpitsa (tai kaksi keskikokoista), yhteensä reilu kilo
3 isoa paprikaa (kaksi keltaista ja yksi oranssi)
3 tulista chilipalkoa siemenineen
pivollinen kuivattua rakuunaa
suolaa maun mukaan
n. 5dl vettä
2-4dl kermaa (maun mukaan)

Kuorin kesäkurpitsat ja poistin sisukset, pilkoinen ne. Samoin paprikat ja chilit pieniksi ja kattilaan sekä puolet vedestä ja mausteet. Keitellään, kunnes kurpitsat ja paprikat ovat pehmenneet, vettä lisätään tarpeen mukaan. Annetaan sopan jäähtyä ja soseutetaan.

Ennen tarjolle laittoa kuumennetaan keitto, tarkistetaan maku, lisätään tarvittaessa suolaa ja chiliä sekä kerma.

Tämä on niitä kasvisruokia, jotka kelpaavat Herra Kirjoituksellekin ilman lihahöystettä.