On jälleen se aika, jolloin vuorossa on perinteistä ruusuraporttia. Olen menestyksekkäästi kerjännyt naamakirjassa kynttilänjämiä ja munakennoja ja pakertanut niistä ruusuja. Kävin myös hamstraamassa Sinooperista kynttilävärejä ale-kupongeilla. Minkä jälkeen jäljellä onkin vain "paistaminen".
Tämän viikonlopun ruusutehtaan saldo oli luokkaa 500 ruusua, sen enempää ei ollut valmiina. Kaupan värejä ei vielä tullut käytettyä yhtään, mutta sen sijaan aiemmin esittelemiäni kastokoreja käytettiin ja ne hyviksi todettiin.
Tämän viikonlopun valmistuneissa oli punaista (läpivärjätyistä punaisista kynttilöistä), vihreää (läpivärjätyistä vihreistä kynttilöistä), epämääräisen ruskehtavaa siitä massasta, joka oli saamani kattilan pohjalla ja vaaleanpunaista.
Vasemman laidan ruusut on kastettu parafiiniin ja ne saavat värinsä suoraan kennoista, joita oli siis violettisia, vihreitä ja keltaisia. Keltaiset ja osa violetteja sellaisia, joita ei voinut käyttää yksinään, vaan piti tehdä iiriksiä ja krookuksia, jotta sai jonkinlaisia sytykkeitä aikaan.
Lisäksi kokeilin sytyketuuttien valmistamista. Suurin osa kun näitä nykyaikaisista munakennoista on sellaisia, että ne eivät malliltaan sovellu ruusujen valmistamiseen. Tuutit menevät testaukseen kummitädille ja sen jälkeen katsotaan, voisiko niitä tehdä enemmänkin. Näistä tämänmallisista kennoista saisi toki hiiriä, mutta olen laiska enkä jaksa nähdä niin paljon vaivaa sytykkeiden eteen.
Myönnetään, ettie nuo niin kauniita ole kuin ruusut, mutta en silti pitänyt niitä niin ruminakaan kuin mitä Herra Kirjoitus kuvaili "ruttuinen vanha torvisieni" oli ilmaisu sieltä lievimmästä päästä.
maanantai 14. marraskuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti