Minäkö ongelma?

No olenhanhan minä ennenkin ollut melkoinen riivinrauta ja aiheuttanut ongelmia kanssaihmisilleni, mutta nyt laihduttuani minusta on tullut todellinen ongelma. Olen aika monesta suusta kuullut viimeisten päivien aikana, että vaatteeni roikkuvat, housuni lepattavat, paitani on liian iso jne. Onhan se toki pakko myöntää, että en itse tajua uuden vartaloni mittasuhteita, enkä sitä miten isoilta vaatteet päälläni näyttävät. Työpaikan vaatteet olen pikkuhiljaa vaihtanut pienempiin sitä mukaa, kun isot ovat kaapista lähteneet pyykkiin, meillä kun onneksi saa ottaa suoraan varastosta haluamaansa kokoa. Harrastetyöpaikalla tilasivat uudet, pienemmät vaatteet minulle tänään - sen jälkeen oli pakko tarttua asiaan, kun kuittailu oli siirtynyt liian isoista vaatteista joukkuetelttaan. Pyysin siis tilaamaan puolijoukkueteltan.

Tähän samaan olennaisena osana liittyy se, että liki yhtä monesta suusta kuin olen kuullut periaatteessa hyväntahtoista kommenttia isoista vaatteistani, olen myös kuullut kehotuksen mennä vaatekauppaan. "Eikös olekin ihanaa ostaa palkkioksi...". "Olet ansainnut ostamisen...". Näiden ihmisten ajatusmaailmaan ei mahdu se, ettei minulla ole mitään halua mennä ostamaan mitään uutta. Minä osin nautin siitä, että vaatteet ovat kerrankin väljiä ja roikkuvia ja lähes tippuvat päältä. Toisaalta olen kyllä ensimmäisenä myöntämässä, että tiukat vaatteet motivoivat laihduttamiseen. Yleensä olen vastannut, etten aio ostaa mitään, kun en tiedä, minkäkokoista vaatetta ostaisin, mikä tietenkin on tosiasia. Vaikka aikaa menee enemmän kuin olen ajatellut, niin aion silti pitää kiinni tavoitteestani enkä tyytyä näihin kadotettuihin kiloihin.

Viimeisimmälle taivastelijalle sanoin tuon saman, etten aio ostaa mitään uutta ja jatkoin aikovani kaivaa kaappieni kätköistä esiin vähän pienempää kokoa, jotta selviän vanhoilla vaatteillani edelleen. Vastauksena oli hämmentyneitä huokauksia ja toivottomia pään pudistuksia. En jaksa selittää ihmisille, että olen jojonnut jo pariin kertaan edes takaisin tuota kahtakymmentä ja reilua kahtakymmentä kiloa. En siis uskalla luottaa itseeni tässä vaiheessa, että pystyn pitämään saavutetun painon, enkä siis niin ollen myöskään ota riskiä siitä, että poistaisin vaatekaapistani vaatteet, joita saatan vielä tarvita. Isojen kokojen poiston aika on siinä vaiheessa, kun olen ollut vuoden tavoitteessani - ja silloinkin kaapista lähtevät vain ne kaikkein suurimmat koot.

Ilmeisesti vaatekaapit kuitekin tosiaan pitää tässä kohtaa myllertää läpi, ja kaivaa käyttöön ne allehaudautut kyllä-nää-vielä-joskus-mahtuu-vaatteet. Jospa ensi viikolla ehtisi kaivella edes jotain esiin ja samalla katsoa kriittisesti sitä, onko kaikki vaatteet tarpeen säilyttää. Onneksi on paljon jemmoja, niin ei tarvi lähteä kaupoille ihan heti.