Kosmetiikkapoistot 1/4 vuodelta 2015

Vuoden ensimmäisen neljänneksen kulutettu kosmetiikka sisältää melkoisen määrän näytteitä siitä syystä, että tarkoituksellisesti päätin käyttää niitä pois.


Ensimmäisen viikon saaliina oli se surullisen kuuluisa liian aikaisin loppunut meikinpoistoaine. Aine siis oli merkkiä Dermosil ja nestemäistä kätevässä pumppupullossa, on suorastaan synti ja häpeä, että tähän ei saa täyttöpulloa. Vaaleansininen kiinteyttävä, tiivistävä ja supertehokas Yves Rocherin vartalovoide oli tiivistänyt koostumuksensa sellaiseksi, että pistin sen suoraan roskiin, tämä on jäänyt makaamaan kaappiin, koska en vain osaa rasvata itseäni säännöllisesti niin kuin pitäisi. Palmoliven dödöjä jälleen yksi tyhjä, hajuvesistä tyhjeni käsilaukkukokoinen Pivoine. Kirkkaassa pikkupullossa oli shampoota. The Spa Collectionin sitruunaruohon tuoksuinen, todella ihana saippua oli hollantilaista perua ja käytin sitä kasvosaippuana ihanan tuoksun ja mahtavan pehmeän koostumuksen takia. Näytteitä tyhjeni kolme, yksi pussi Ceralan perusvoidetta ja kaksi Dermosilin kesävartalovoidetta, sellaista apilan tuoksuista.

Seuraavassa kuvassa onkin sitten tyhjentynyt hiusvärin mukana tuleva hiusten hoitoaine, joka on hyvä merkki siitä, että on aika ostaa hiusväri. Muita tyhjentyneitä on puhdistusainepullo, hammastahna ja kaksi minihuulipunaa, joista toinen lempisävyäni Petalea (jota onneksi löytyy vielä ainakin yksi normikokoinen ja yksi miniversio) ja toinen Orange sacre'a, joka myös oli aivan ihana sävy, sekä viisi kappaletta perusvoidenäytteitä, jotka siis ovat toimineet meikinpoistoaineena. Meikinpoistoaine on hiipinyt kuvaan toiseen kertaan, sillä säästin pullon, koska siinä on hyvä mekanismi, joten siihen on helppo tankata kasvovettä.

Seuraavat tyhjentyneet olivat jalkavoidetuubi, puuteri, kaksi näytettä (perusvoiteet edelleen meikinpoistokäytössä) ja huulipuna, joka ei oikeastaan tyhjentynyt, vaan joutui poistoon vanhennuttuaan käyttökelvottomaksi. Vanhahan se jo oli, ei siinä mitään, mutta pidän edelleen ihmeenä, miten toiset tuotteet vanhenevat nopeammin kuin toiset. Minulla ei minkään muun firman huulipunat ole muuttuneet liimamaisiksi ja liisteriksi, mutta näitä Oriflamen huulipunia on siitä syystä roskikseen mennyt jo useampi. Tämän kertainen poisto oli sävyssä Cocnac, hyvä sävy, mutta ei se sävystä paljon auta, jos puna liimaa huulet toisiinsa kiinni.

Varsin samalla linjalla jatketaan. Meikin poistamiseen käytettyjä näytteitä neljä kappaletta lisää, pari Herra Kirjoituksen Palmolive dödöä, tavallinen Pepsodent hammastahna ja  Milk and honey suihkugeeli tyhjentyivät myös. Yves Rocherin pikku suihkugeelipullo oli Pivoine eli pionien tuoksuinen, valkoisessa pallokorkkisessa pullossa oli vartalovoidetta, jonka koostumus ja tuoksu olivat mitä mielyttävimmät - sääli, ettei tätä saa Suomsesta. Bedbathit päätyivät meille kaverini kautta ja olivat oivallisia pikapuhdistautumiseen tilanteessa, jossa suihkua ei ole saatavilla. Vaaleanpunainen dödö oli vanhaa Yves Rocher varastoa, Laosin lootuskukkaa tuoksunaan, ihan ok tuote.

Kaverilta saatu CCS:n hoitava käsivoide palveli loppuun jalkarasvana. Yves Rocherilta joskus saatu tuoksunäytetripletti (gardenia, sireeni, mimosa) kului myös loppuun.

Viimeisimmässä poistosatsissa oli kaksi loppuun käytettyä Giletten partavaahtoa, yksi Dermosilin Devoted meikkivoide, joka oli väriltään niin tumma, että vaalensin sitä tuolla Tivolin sirtuunaruohon tuoksuisella vartalovoiteella (mieletön koostumus ja aivan ihana tuoksu, nyysitty brasilialaisesta hotellista). Myös dödössäoli tuoksuna Pivoine ja sekin jotain vanhaa hankintaa Yves Rocherilta. Pakko tunnustaa, että tässä pullossa käyttömukavuus ei enää oikein ollut kohdillaan, se kun pissi kiitettävästi alleen. Oysterin hiuksiin jätettävä hoitoaine oli superriittoisa, olin jossain vaiheessa jo varsin vakuuttunut, ettei se lopu koskaan. Minihuulipuna on sekin Yves Rocherin, tällä kertaa sävynä Brun Sahara. Purkki vasemmassa reunassa sisälsi kaverilta testiin saatua neitsytkookosöljyä, jolla myös putsasin meikkejä. Tuosta on pakko sanoa, että oli todella hyvä meikinpuhdistusaine ja menee varmasti hankintaan, kunhan saan aiemmat kemikaalit käytettyä loppuun. Tuon plussana vielä se, että on luomua.

Yhteensä 32 purkkia + 14 näytettä.

Kynttilätalkoot osa 1

Jotenkin se sisäinen näpertämisen pakko iski vielä lauantaina, vaikka ehkä olisi ollut järkevämpääkin tekemistä. Sen pakon ajamana päädyimme pitämään taas sytykeruusutalkoita.

Ensimmäinen osa oli materiaalin lajittelu. Olen talven ja kevään aikana saanut lahjoituksia useammalta taholta, joten kynttilöitä ja jämiä on kertynyt parisenkymmentä kiloa. Kennojakin oli vanhoja varastoja ja myös uusia. Tästä siis lähdettiin. Monen monta sekalaista pussia, joissa oli kennoja, pakkanuslaatikoita, kynttilöitä ja vaikka mitä tuossa puuhassa tarpeellista.

Ensimmäisenä vaiheena oli sekalaisten kynttilöiden lajittelu suunnilleen värien mukaiseen järjestykseen. Valkoiset yhteen kasaan, punaiset toiseen, siniset ja lilat kolmanteen ja vihreät ja keltaiset omiinsa. Tästä vaiheesta ei ole kuvaa. Valkoista materiaalia oli tietenkin eniten, mutta seuraavaksi eniten oli punaista ja sitä sitten lähdimme työstämään.

Vanhoja ruusuja oli kyllä valmiina, mutta tuota punaista steariinia oli niin paljon, etteivät ne mihinkään riittäneet. Lauantaina tehtiin niin paljon kuin vanhoja ruusuja oli valmiina ja iltapuhteina värkättiin vähän lisää, joilla sitten jatkettiin sunnuntaina. Välillä tuntui, että minulla oli varsinainen Sarpatin lesken vakka käsissäni, sillä kävin tekemässä lisää ruusuja ja kastoin ja taas ne loppuivat kesken...jonka jälkeen tein vähän lisää ruusuja ja... Loppuihan se steariinikin sitten lopulta, mutta lopputulokseksi oli kertynyt liki pari sataa ruusua.

Ruusuista muutama meni lahjoituksina eteenpäin, mutta suurin osa on menossa hyväntekeväisyyteen arpavoitoiksi. Tämän verran niitä sitten lopulta oli.

Yllättävän punaisia noista tuli, vaikka osa kynttilöistä ei ollutkaan läpivärjättyjä punaisia. En myöskään lisännyt joukkoon väriä, nyt on tarkoitus tehdä arpavoittoja nollabudjetilla, joten värin ostaminen ei sopinut teemaan.

Itsekuripäiväkirja; viikko 12

Luvassa vielä edellisiäkin tylsempi itsekuripäiväkirjaraportti. Yhtään tavaraa en ole ostanut, herkkuja kylläkin. Olen muutaman kerran muistanut lämmöllä, sellaisella kuumien grillihiilien ajatuksella sitä tolvanaa...tuota anteeksi neropattia, joka keksi pistää Mammuttimarkkinoiden kestotarjoukseen irtokarkit ja sipsipussit kaksi kappaletta tosi edullisesti. Niihin on tullut langettua, mikä taas ei tiedä hyvää vaa'an lähestymisen suhteen. Kunpa sitä olisikin ihmisellä itsekuria noiden suhteen, vaan kun ei ole...

Viimeinen työviikko ennen lomaa oli tyypilliseen tapaan sellainen, että tunteja kertyi ylitöiksi asti, vaan mitä siitä kohta on aika lomailla ja huilata.

Miksiköhän ylipäänsä yritän kirjoittaa jotain raporttia, koska koko homman voisi kiteyttää yhteen ainoaan virkkeeseen: tavaraa ei ole tullut, mutta rahaa on mennyt rturhuuksiin ja lihonutkin olen. Siinäpä se, mitä sitä kaunistelemaan. Lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa.

Ihon outo reaktio

Hankin tässä pari vuotta sitten varsin hintavat Mary Kay- merkkiset kasvojen puhdistusaineet, pakettiin kuului "ajan pysäyttävä" päivittäiseen käyttöön soveltuva kasvojen puhdistusaine, kosteusvoide ja silmänympärysvoide. Noiden lisäksi ostin öljyttömän normaalille/rasvaiselle iholle soveltuvan kosteuttavan geelin.

Myönnetään, että kiilotin kilpeäni sen suhteen, että otin nuo kalliimmat tuotteet käyttöön anoppilaan, mutta tosiasia on myös, että kosmetiikkavarastoni on siinä vaiheessa, että nyt oli noiden vuoro tulla käytetyksi pois, jo ihan päivämääränkin takia. Viimeinen käyttöpäivä kun oli tulevalle kesälle. Voin siis olla jokseenkin tyytyväinen siihen, että nyt aletaan jonkun kosmetiikan osa-alueen suhteen olla aisoissa varaston suhteen ja aikataulussa käytön suhteen.

Parissa päivässä pesemisen aloittamisen jälkeen alkoi kuitenkin suun ympäryksen iho kuivua. Ensiksi ajattelin, että kyseessä on vain vedestä johtuva reaktio, joka menee kyllä nopsasti ohi. Ei mennyt, mutta ei onnekseni hirveästi pahentunutkaan. Ainoa muutos, mitä piti tehdä oli ihon rasvaaminen tuolla geelillä kolmesti päivässä eli aamulla (vaikka ihon puhdistamiseen en aamuisin tuota puhdistusainetta käyttänytkään), iltapäivällä meikinpoistamisen jälkeen (tässä vaiheessa puhdistin meikit ensin neitsytkookosöljyllä ja sitten pesin tuolla Mary Kayn puhdistusgeelillä) ja vielä kolmannen kerran ennen nukkumaan menoa.

Kasvojen muu iho voi hyvin ja tuo kosteuttava geeli imeytyy ihoon ihanasti, mutta silti jotenkin on nyt vähän ristiriitainen olo. Tuotteet olivat melko kalliita (ollaan rehellisiä, minun makuuni räävittömän kalliita kun ykis purtilo maksoi 40€), mutta olin silti ajatellut sijoittavani niihin ensi vuonna eli siis ostavani uuden puhdistusaineen ja ehkä jotain muutakin. Nyt olen tilanteessa, jossa en oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella ja tehdä. Pitäisikö jatkaa kokeilua edelleen ja katsoa miten iho käyttäytyy ko. aineiden kanssa eri ympäristössä vaiko siirtää kokeilun jatkamista siihen, kun stressitaso laskee ja ollaan jälleen omissa oloissa kotona eli kesäkuulle.

Tiedostan kyllä sen, että vesipohjainen kosmetiikka pilaantuu herkemmin kuin muu, joten sen vuoksi tuo testaamisen siirtäminenkään ei houkuta. Mietin myös ankarasti sitä, miten käy haaveideni uusien tuotteiden suhteen. Varsinkin, kun juuri lukemieni ihon kemikaalikuormaa käsittelevien juttujen perusteella vaihtaminen moneen kertaan usean tuotteen ja sarjan välillä lisää ihon kemikaalikuormaa kiitettävästi. Tässä kohtaa pihi-minäni ainakin on sitä mieltä, että en ole valmis sijoittamaan montaa kymppiä tuotteeseen, josta tulee outoja ihoreaktioita. Ehkä se vaan pitää ihan omakohtaisesti kokea, että kallis hinta ja konsultin suositukset ei aina tarkoita tuotteen sopimista juuri sinulle.

Netistä vieraantumista ja helmikuun laskelmat

Huomaan pahasti vieraantuneeni netistä ja blogistaniasta myös. Aikaisemmin nautin pika-annoksen sitä ensimmäisen kerran heti aamukahvin kera eli käytännössä niin pian ylös nousemisen jälkeen kuin mahdollista. Nyt on mennyt viikkoja, etten ole avannutkaan lempiblogieni sivuja ja omakin on jäänyt pahasti retuperälle. Asiaa ja ideoita kirjoittamiseen olisi, mutta jotenkin vaan ei jaksa, ei ehdi, ei kykene.

Tänään kuitenkin sain vihdoin ja viimein napsuteltua kasaan helmikuun tilinpäätöksen tavaroiden osalta, se löytyy siis täältä.

Vielä tällä viikolla töitä tehdään urakalla ja sitten edessä on laskeutuminen leppoisiin lomatunnelmiin, jotka toivottavasti mahdollistavat paluun myös oman ja muiden blogien pariin. 

Itsekuripäiväkirja; viikko 11

Tämän viikon itsekuripäiväkirja saattaa olla tylsintä luettavaa sitten projektin aloittamisen. Tylsää ja tapahtumatonta, vain töitä ja vähän lisää töitä. Sentään olen saanut hillittyä itseäni sen suhteen, etten ole räjähdellyt tai melskannut silloin kun asiat eivät ole menneet niin kuin olisin halunnut.

Rahaa en juuri ole käyttänyt, vaan kaikki meille ilmestyneet tavarat ovat olleet ilmaisia. Uutta on noin 4 kiloa kynttilöitä tai kynttilän jämiä sytykeruusuprojektia varten ja koivuinen kukkapöytä. Myönnän, että meillä varmaan on kukkapöytiä ihan tarpeeksi jo muutenkin, mutta kun tuo Artek-tyylinen pöytä oli tarjolla ilmaiseksi melkein naapurissa, oli pakko tarttua tilaisuuteen ja käydä hakemassa se kotiin.

Poispäin olen antanut muutaman kappaleen säilytyslaatikoita, mikä on tietenkin kovin vähän, mutta annettakoon se anteeksi, kun en ole kotona, enkä siis pysty samalla tavoin lisäämään uusia meille tarpeettomia tavaroita tarjolle.

Plussaa on siis se, että ostoksia ei ole juuri tehty. Miinusta taas sitten se, että ulkona on syöty monta kertaa ja herkkujakin on tullut osteltua. Näihinkin on (teko)syynä se, että emme asu kotona, joten kokkausmahdollisuudet ovat mitä ovat - ja ihan oikeasti, kuka jaksaa vielä 13 tuntisen työpäivän jälkeen kokata eväitä seuraavaksi päiväksi. Minun onneni on ollut se, että kulunut viikko ei ole ollut mitenkään normaali työviikko, lähdin maanantai aamuna yötöistä suoraan seuraavaan työpaikkaan, jatkoin samoissa hommissa tiistain ja keskiviikon, palasin normaalitöihini torstaina ja jatkoin vielä perjantain ja lauantain. Onnekseni olen saanut eväsavustusta sekä äidiltä että kummitädiltä, joten pääsin pitkistä työpäivistäni todella helpolla.

Talous on plussalla edelleen, vaakaa en ole nähnyt läheltä, joten sen suhteen en ala esittää veikkauksia, mutta vaatteet mahtuvat paremmin päälle ja ihmeesti olen jaksanut, joten ehkä se huono syöminen ja herkkujen vähentäminen jotain merkitsee.

Kuvaa rukseineen ei ole tarjolla tälläkään viikolla, syynä edelleen se skannerin puuttuminen.

Ihana kevät

Miten mielettömän upea kevät aamu tänään olikaan. Aivan uskomattoman upea auringonpaiste, lintujen liverrystä, keväisen hehkuva sininen taivas parilla valkoisella pilven hahtuvalla. Ilmassa aavistus talvista kirpeytää ja pakkasen kovettama maa jalkojen alla. Vähän jäätä ja pikkuisen lunta merkkinä siitä, että talvi on ollut, mutta kuitenkin selkeästi menossa pois.

Miuten rakastankaan näitä talven taitteen aamuja. Ne ovat valoisia, ihanan kirpakoita, jotenkin niin täydellisiä. Suurimpana syynä rakkauteeni noita aamuhetkiä kohtaan on lisääntyvä valo ja aurinko, ne kun tuntuvat antavan lupauksen siitä, että kesä on tulossa aivan kohta ja että siitä tulee upea, ihana aurinkoinen kesä.

On outoa, että minä keskitalvella syntyneenä olen niin täydellisesti kesän lapsi. Rakastan kesää, lämpöä, valoa ja aurinkoa. Inhoan talven kylmyyttä, märkyyttä, lumisadetta ja pimeyttä. Sen vuoksi jokainen merkki kesän lähestymisestä on minulle niin kovin tärkeä.

Valokuvia tuosta olisi pitänyt ottaa muistoksi, mutta en kyennyt kiskaisemaan itseäni kameran hakuun. Seisoin vain keskellä sitä hiljaista ihanaa hetkeä, enkä voinut rikkoa sitä juoksemalla hakemaan kameraa. Joten valitettavasti hetki tallentui vain sieluni silmille, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Toisin kuin luulet

Kuvittelin, että kun saan työni urakoitua valmiiksi, minulle koittaa vapaus ja paljon aikaa, jolloin voin päivittää blogia ja ottaa takaisin niitä menetettyjä hetkiä. Turha toive, ilmeisesti ongelmani on se, että suunnittelen elämäni liian tarkasti etukäteen, jolloin se sitten tietenkin muistuttaa arvaamattomuudestaan ja järjestää yllätyksiä. Yleensähän nämä yllätykset eivät ole mitenkään mukavia, vaan ihan jotain muuta. Niin nytkin. Pääsin viettämään vapaailtani ensiavussa anopin vuoteen vierellä rahoittelemassa kipeää ihmistä, joka tuskastuu tapahtumattomuuteen ja haluaa lähteä kotiin. Miten tekikään mieleni sanoa, että juu sopii, mutta sitten olet hiljaa, etkä vingu yöllä takaisin tänne, jos sattuu sattumaan vähän enemmän. Sillä paljon mieluummin minäkin olisin ollut nauttimassa omasta rauhastani kuin siellä kuluttamassa aikaani. Eikä se ollut sen paremmin minun kuin anopin tai sen ainokaisen päivystävän lääkärinkään vika, että potilaita oli paljon ja koko ajan tuli lisää eli odotus aika venyi tuskallisen pitkäksi.

No, pisinkin ilta päättyy joskus ja asiat etenivät eli anoppi sai diagnoosin ja tautiin auttavat lääkkeet ja pääsimme apteekin kautta kotiin. Sen verran toki meni myöhään, että ei jäänyt enää aikaa blogille. Onneksi sentään jäi aikaa nukkumiselle, jotta jaksoi mennä seuraavana päivänä töihin.

Ehkä tämä on minulle hyvä muistutus siitä, että ei kannata suunnitella elämää ihan hirveän tarkasti päiviä tai viikkoja etukäteen, koska silloin usein käykin niin, ettei suunnitelmia pysty noudattamaan. Tai siis pystyy toki, mikäli täydellisen itsekkäästi ajattelee vain itseään ja elää sen mukaan. Kovin usein tuo vain ei ole mahdollista.

Tältä meillä näytti

Nyt kun entisestä kylpyhuoneestamme on jäljellä enää muistot, ja aika alkaa parantaa luopumisesta tulleita haavoja, on aika pistää jakoon viimeisenä koti-iltanamme otetut kuvat kylpyhuoneestamme.

Kyllä minä edelleenkin ottaisin takaisin nuo samanlaiset kaakelit, jos se olisi ollut mahdollista.

Itsekuripäiväkirja; viikko 10

Tällä(kin) viikolla on tarjolla vain tekstiä ja vielä kovasti tylsää sellaista. Kuluvan viikon aikana on tehty töitä, töitä ja vähän vielä lisää töitä - sen lisäksi nukuttu se mitä on ehditty ja siinä se sitten onkin ollut. Vapaa-ajan ongelmia ei juurikaan ole ollut. En jaksa laskea työtuntejani kovin tarkasti, sillä niitä on tosiaan kertynyt ihan kiitettävästi, pikaisella laskulla ainakin 85 tähän viikkoon.

Tavaroita ei ole poistunut, mutta eipä myöskään juuri mitään uutta ole tullut hankittua. Yhden lampun olen ostanut, mutta sekään ei tule meille vaan serkulleni Rusetille, joka ystävällisesti toimii kukkiemme "keinoemona" remontin ajan. Hän kertoi löytäneensä tori.fi:stä lampun, jonka haluaisi, ja kun sen sijainti osui likelle kulkureittiäni, niin kävin sen hänelle hakemassa kiitokseksi kukkien majoittamisesta. Tässä kohtaa on sitten rehellisyyden nimissä tunnustettava, että vaikka hankittua on tullut vähän, niin tavaraa on kyllä kertynyt varastoihin lisää, sillä olen edelleen liian perso ilmaiselle tavaralle. Työkaverini muuttopoistoista on meille tällä viikolla kertynyt paitsi Pori-aiheiset pelikortit myös pitsiverhot, jotka hän oli hylännyt. Myös tölkinklipsuja olen tulevia askarteluja varten saanut lahjoituksena. Vastaavasti olen sitten toimittanut eteenpäin melkoisen määrän kahvipusseja, joten oltaisiinko noiden askartelumateriaalien suhteen suunnilleen tasapainossa.

Tilin saldo näyttää enemmän kuin viime viikolla ja vaaka vastaavasti vähemmän eli niiden suhteen on kaikki niin kuin pitääkin. Yllättävän hyvin olen onnistunut vastustamaan kiusauksia, eikä kaupoista ole tarttunut karkkia mukaan kuin kerran. Silloin tekosyynä käytin uutuuden testaamista, sillä hankintana oli Maraboun uuttuuspusseista se, missä on kirpeitä karkkeja ja Daimeja. Varsin hyvä sekoitus tuo kyllä oli, tosin Daimeja olisi saanut olla vähemmän ja niitä toisia suklaa-toffee karkkeja vastaavasti enemmän. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, yksi karkkipäivä viikkoon ei ole paljon entiseen jokapäivä iso irtokarkkipussi meininkiin verrattuna. Pikaruokaa on tullut syötyä, mutta vastaavasti sipsejä ja muita mässytettäviä sitten ei. Pikaruoka ei ole ollut tavallisen ruoan lisänä, vaan ruokana ja sitäkin on koitettu valita sieltä terveellisemmästä päästä, runsaalla salaatilla yms.

Remontin suhteen fiilikset ovat odottavat, kävimme ostamassa allaskaapin, peilikaapin ja suihkukaapin viime viikolla. Tällä viikolla kiikutimme ne sitten asuntoon ja saimme todeta, että muutamassa päivässä asunto oli kokenut melkoisen muutoksen, jota tuolla aiemmin jo kuvin esittelinkin. Ne kuvat oli siis otettu ensimmäisen päivän jälkeen ja muutoksia on tullut paljon sen jälkeenkin, kaikista vaan ei ole kuvia otettuina, vaikka ehkä siellä pitäisi käydä joka ilta katsomassa, mitä oikein on tapahtunut. Tosin tämän viikon jälkeen aletaan olla sitten siinä vaiheessa, että pariin viikkoon ei tapahdu mitään ja sitten taas edetään suurin harppauksin.

Ensimmäinen evakkoviikko anoppilassa on mennyt vaihtelevin tunnelmin, kyllä se oma koti vaan on oma koti ja oma sänky kaikkein paras.

Eteenpäin ja taaksepäin

Blogissa on ollut kovasti hiljaista viime aikoina, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että muussa elämässä on sitten ollut sitäkin vilkkaampaa. En ole juuri konetta ehtinyt viimeisten parin viikon aikana avata, ihan pakolliset jutut on tullut hoidettua, mutta kaikki muu on sitten jäänyt odottamaan aikaa parempaa.

Olen tällä hetkellä siinä vaiheessa että kakkos tai oikeastaan kolmostyöni pyörii vilkkaimmillaan eli muutamat viime päivät ja pari tulevaakin päivää olen käytännössä yötä päivää töissä. Kunhan jaksan ensi viikon keskiviikkoon asti painaa, niin sen jälkeen helpottaa ja voi miettiä ehkä jotain muutakin kuin työn tekoa.

Olen koonnut menneistä parista viikosta itselleni sotkuisia muistiinpanoja, joista on tarkoitus purkaa kirjoituksia jo menneeseen aikaan samalla kun päivitän nykyisiä tapahtumia tulevaan. Myös itsekuripäiväkirjat päivittyvät kohdilleen, vaikka tästä huhtikuun loppuun saattaa käydä niin, että varsinaiset kopiot kirjan sivuista jäävät tulematta ja tilalla on vain tekstiä. Tämä siitä syystä, että skannerimme on laatikossa muovien alla enkä jaksa tai ehdi roikkua työpaikalla vapaa-ajalla skannaamassa noita sivuja. Niin ja jos rehellisiä ollaan, niin ei niiden anti kovin kummoinen taida olla - ruksit on ovat viime aikoina kertyneet varsin pitkälle samoihin paikkoihin.

Blogi päivittyy siis hetken aikaa sekä eteen että taaksepäin, jotta saan koottua kaikki muistot ja muistelmani tästä mielenkiintoisesta ajasta talteen.

Ilmaisen tavaran houkutus

Työkaverini tekee muuttoa isosta omakotitalosta, jossa hän perheineen on asunut jo reilut kolmekymmentä vuotta, pienempään. Hän tyhjäilee kaappejaan pikkuhiljaa ja osan tavaroista hän toi meille töihin sitä varten, että me työkaverit voisimme halutessamme ottaa ne.

Ilmaisen tavaran viettelys on melkoinen, enkä minä tietenkään pystynyt vastustamaan sitä. Ensimmäisellä kerralla kotiutin pari lankakerää, korkkaamattomassa paketissa olevan palapelin (joka on tarkoitus antaa eteenpäin) ja kaksi lautapeliä. Retrohenkinen 90-luvun Pori-peli nyt vain oli sellainen must-juttu, joka sopi loistavasti täydentämään pelikokoelmaamme, ja koska vintage kimple ei tuntunut kelpaavan kenellekään, oli minun pakko poimia sekin talteen.

Tuo Pori-peli on tosiaan peräisin kultaiselta 90-luvulta, muutoin kuin Monopoli, mutta yritykset ja kuvitus Porista. Käsittääkseni noita samoja pelejä on tehty aika monesta kaupungista tuohon aikaan, muistan nähneeni ainakin Tampere ja Espoo versiot samasta aiheesta.

Putkiremontin ensimmäiset päivät

Takana on ensimmäiset evakkopäivät ja heti toisen päivän illalla oli pakko tunkeutua nuuskimaan, miltä meillä nyt näyttää. Pakko tunnustaa, että itkuhan siinä meinasi päästä, kun kävi kylppäriin kurkkimassa. Enstistä olivat niin amme kuin kauniit kaakelitkin - tai ainakin suurin osa niistä. Paljon olivat saaneet tuossa parissa päivässä aikaan. Muu asunto oli suojattu muoveilla, jos ei nyt hyvin, niin ainakin kohtuullisesti, samoin lattiat olivat saaneet levypeitteen, joka toivottavasti parketti säilyy edes jotenkin hengissä. Sähkö tietysti oli katkaistu ja vesi samoin eli kännykän taskulampun valossa siellä kuikuilimme, valoa kun ei juuri ollut, kun kaikki mahdolliset ovet olivat kiinni ja muut oven reiät muovitettu umpeen.

Tältä meillä kuitenkin näytti kaksi päivää remontin alkamisen jälkeen.

Viimeisin kuva on siis eteisestä ja tuo raidallinen on eteisen seinää.

Nokkospasta

Koska jopa lähes kaikkea vihreää syötävää kammoava Herra Kirjoitus totesi, ettei se nyt niin pahaa ollut, niin laitan tämän pikaruoan ohjeen talteen. Toki se edellyttää jossain vaiheessa vähän enemmän valmisteluja (siis nokkosten keräämistä ja ryöppäämistä), mutta on sitten valmistusvaiheessa varsin nopeaa tehdä.

Nokkospastaa varten tarvitset

pastaa  (itse käytin fusilli-pastaaa ja katsoin paketin kyljestä viiden hengen annokseen tarvittavan määrän)
n. 3 dl ryöpättyjä nokkosia
1 rasia tuorejuustoa maun mukaan
1 prk ruokakermaa
yrttejä (minulla oli pakkasessa kirveliä ja persiljaa)
suolaa
pippuria

Pasta keitetään pakkauksen ohjeen mukaan. Nokkoset hienonnetaan pieneksi silpuksi. Kun pasta on kypsää lisätään sen sekaan nokkoset, ruokakerma, tuorejuusto ja yrtit. Tarvittaessa lisätään hiven suolaa ja pippuria. Sekoitetaan kunnes on tasaista ja juusto kunnolla sulanut. Tarkistetaan maku, yrttejä voi lisätä maun mukaan. Makua voi vaihdella käyttämällä eri makuista tuorejuustoa tai ruokakermaa.

Erinomaista esimerkiksi lohen kaverina.

Itsekuripäiväkirja; viikko 9

Kuukausi on siis vaihtunut ja eletään maaliskuuta. Täsmälleen sanoen nyt on viimeinen päivä omassa rakkaassa kodissamme, huomenna aamusta alkavat porat surista ja koneet jyristä ja meidän kolmen kuukauden mittainen evakkoretkemme alkaa.

Viime päivät ovat olleet melkoisen hektisiä kodin tyhjennyksen merkeissä. Kamalinta on tietenkin se, että kovin paljon on asioita, joita vielä tarvitaan, ja joita ei siis voi siirtää mihinkään pois ennen kuin tänään. Se taas tarkoittaa sitä, että tästä on tulossa melkoisen pitkä ja raskas päivä. (Edit: Näin jälkikäteen voi sanoa, että niin todella oli. Aamusta aikasesta aloitettiin ja kymmenen jälkeen illalla päästiin lähtemään kohti uutta kortteeria. Kuvittelimme olevamme talon viimeiset asukkaat ja sitkeimmät sissit, mutta jouduimme toteamaan, että naapurirapussa oli joku vielä sitkeämpi, siinä asunnossa kun paloivat valot ja liikkuivat ihmiset vielä siinä vaiheessa, kun me jo lopullisesti lähdimme).

Itsekuripäiväkirjaan ei ole juuri tarjolla mitään uutta, tuhlannut en ole, mitään kiellettyä en ole ostanut, vaikka monesti on tehnyt mieli. Jääkaapin ja pakasteen sisällön olen saanut hyödynnettyä kokonaisuudessaan - viimeiset nokkoset keittelin nokkospastaksi, jota tarjoan itselleni pakkasesta löytyneen kylmäsavulohen kera. Marjatkin on melkein voitettu, kummankin meidän työkaverit pääsevät nauttimaan mustikkarahkaa huomenna ja minulle jäi vielä evääksi muutama rasia mansikoita. Ne sijoitan työpaikan pakkaseen ja aion nauttia sieltä sitten tulevaisuudessa eli ensi viikolla. Ruokahävikki ei kuitenkaan ole ihan nolla tällä viikolla, vaikka pakastimet onkin nyt tyhjätty. Jääkaapissa oli muutama dippikastikepussukka, jotka pistimme roskiin, samoin viemäriin päätyi purkillinen homehtumaan päässyttä hilloa ja saksanpähkinäetikan jämät. Tuo etikka oli kyllä tosi hyvänmakuista, mutta sitä oli kuitenkin pullon pohjalla enää niin vähän etten kehdannut viedä sitä täyttämään appiukon jääkaappia.

Liikkunut en ole muutoin kuin töiden merkeissä, mutta en myöskään ole ostanut herkkuja tai roskaruokaa. Eli kohtuullisesti siis kuitenkin on sen suhteen mennyt.

Tavaroita on helmikuun aikana poistunut aikas paljon, itse asiassa niin paljon, että oikeastaan yllätyin. Hankinta/saapuneet listalla kun oli kuitenkin aika paljon ilmaistavaraa, jota meille on tullut esim. 8 tuubia perusvoidetta, monta avainnauhaa, kaksi peliä jne. Kaikkiaan 27 uutta tavaraa oli etsiytynyt ovestamme sisään. Onneksi niitä poistoja on sitten mittavasti enemmän, sillä kaikkiaan poistoja oli kertynyt 132 kappaletta kuukaudessa. Joukossa toki ihan roskiksi laskettavia tavaroita, jotka olivat päässeet pesiytymään kaappiin kuin huomaamatta, mutta myös iso määrä vaatteita, kynsikoristeita jne. Todellista määrää lisää toki vielä se, että monta muovirasiaa laskettiin yhdeksi, samoin laatikollinen lehtiä ja iso pussillinen kyniä ja kahvipusseja. Kuitenkin meillä on tavaroita 105 vähemmän helmikuun lopussa kuin alussa.

Pahinta tuossa on tajuta se, että tuollaisen määrän vähennys ei vielä tunnu yhtään missään, huomaisikohan sen paremmin, jos pistäisi nollan perään? Mutta hyvä alkuprojektille on se,  että alkuvuodesta on poistunut jo 156 tavaraa, mikä on siis vajaa puolet tavara päivässä haasteen määrästä.