Jotain uutta ja jotain vanhaa

Tämä on sitten viimeinen käsityöaiheinen postaus hetkeen aikaan, sillä siinä vaiheessa, kun tämä teksti ilmestyy internetin ihmeelliseen maailmaan, makaan minä jo käsi ojossa leikkuupöydällä. "Voit luottavaisin mielin ojentaa kätesi hänelle" totesi eräs puolituttu leikkaavasta kirurgistani. Minä en ole ihan samaa mieltä, mutta enhän minä muutenkaan mielelläni mene sairaalaan potilaaksi. En siis mitenkään epäile kirurgin ammattitaitoa, hän kun sattuu olemaan ehdottomasti mestari alallaan, kyse on vain siitä, etten halua leikkaukseen, enkä halua sairastaa.

Tuo leikkaus ei ole suuren suuri, kyseessä on ranteen keskihermon vapauttaminen, mutta koska se kohdistuu käteen, se rajoittaa kummasti meikäläisen käsitöiden tekemistä. Tuloksena oletettavasti kuukauden sairasloma, jonka aikana ei varmaan paljon käsitöitä näperretä.

Tarkoitus oli urakoida yhdelle pienelle miehelle kahdet sukat ja kahdet tumput, mutta ajatus osoittautui aivan liian optimistiseksi. Loppujen lopuksi tuli kiire saada aikaan edes yhdet tumput ja sukat. Onnistuin siinä kuitenkin, vaikka viimeisiä lankoja päättelin vielä myöhään eilen illalla.

Tässäpä nämä jo kovasti tutuilta näyttävät beigenvärisestä Dropsin alpacasta tehdyt sukat ja tumput. Nämä ovat siis se jotain uutta. Kuvat Herra Kirjoituksen ottamat, eihän sitä mieheltä voi edellyttää, että muistaisi kaikessa kiireessä oikoa sukat edustavaan kuosiin :-).

Jotain vanhaa puolestaan ovat Herra Kirjoituksen siskon sukat. Sain ne parsittaviksi, sillä ne olivat olleet niin rakkaat, että tulivat puhkipidetyiksi. Jos tilanne olisi ollut toinen, olisin kutonut uudet, mutta tässä tilanteessa ei voi muuta kuin mennä siitä, mistä aita on matalin eli parsia vanhat takaisin käyttökuntoon, siihen menee kuitenkin vähemmän aikaa kuin uusien kutomiseen.