Ihminen on kummallinen, vaikka miten kaapit tursuais tavaraa, niin
kyllä vaan enemmän ja lisää tekee mieli. Ainakin minä tahdon olla
tiettyjen juttujen suhteen suhteellisen kyltymätön.
Nytkin oli pakko laatia listaa siitä, mitä todella tarvitsisin ja mitkä olisivat ne ykköshaluni, jos jotain lähtisin hankkimaan.
1) punainen villakangastakki tai duffeli. Kyllä, aivan todellakin
kirkkaanpunainen 3/4 mittainen takki. Olen tullut jo niin vanhaksi, että
minua on turha yrittää saada uskomaan, että punainen takki erottuu kuin
huutomerkki katukuvasta. Niinhän se erottuu, mutta mitä sitten. Jos
minulla on sen takin sisällä lämmin ja hyvä olla, on ihan sama, miten
monia oudoksuvia katseita se kerää. Mielellään samaan sävyyn sopiva,
mahdollisesti samasta kankaasta tehty, myssy olisi myös kova sana.
2) mustat nahkaiset balleriinat. Huomasin viimeksi
koulutuspäivillä, että mustat kaksikymmentä vuotta vanhat balleriinani
ovat kulahtaneet kantapäistä. Ensiavuksi tietenkin yritän itse värjätä
niitä, mutta se ei ole ikuinen ratkaisu, joten uudet kunnolliset
sellaiset, jotka kestävät seuraavat kaksikymmentä vuotta, pitäisi saada
3) Mustat perusavukkaat. Perustelut melkein samat kuin edellä
balleriinoissa. Kaapissani on kyllä mustia avoikkaita, mutta ei yhtään
paria perusnahkaisia jokapaikan avoikkaita. Jotta asia ei olisi ihan
niin helppo, täytyy kenkien täyttää seuraavat kriteerit: materiaali
nahkaa, mutta hinta ei saa olla ihan mahdoton, kärkenä pyöreä tai
avistuksen kapeneva, missään tapauksessa ei tasakärkinen neliö eikä
pitkälle kurottava kapea piikki, korko ei saa olla stiletto, eikä kitten
heel, tolppakorko käy, mutta mieluiten ottaisin tukevan tavallisen
koron, joka ei uppoa kantapään alle kuten kasari (ja ysärin alun)
kengissä on tapana, lankarullakorko mielyttäisi varmaan silmääni eniten,
mutta monikäyttöisyyden takia aivan tavallinen tukeva peruskorko olisi
ykkönen. Korkoa vähintään seitsemän, mieluummin kymmenen senttiä sekä
tietenkin päkiäpehmike asennettuna kenkään.
4) Mustat perusavokkaat. Minulla on järjetön idea kenkien
tuunaamisesta ja siihen tarvitsisin materiaaliksi jalkaan hyvin sopivat,
kenties jo vähän enemmän käytetyt mustat avokkaat. Näistä saa olla
korkojen pinta rullalla ja kärjissäkin kulumaa, mutta pohjat pitää pysyä
paikallaan, korkolaput olla kohdillaan ja sopia minun räpylääni. Hintaa
mieluumin vähän tai ei lainkaan.
5) Talviset kumiankat aka Sorelit. Olen nyt jostain syystä (inhoan
loskakeliä, jolloin kumpparit ovat liian kylmät ja varpaat palelevat,
vaikka ovat kuivat tai talvikenkien saumoista alkaa aina jossain kohtaa
vuotaa vesi sisään ja sukat kastuvat ja taas palellaan...) antanut
itseni ymmärtää, että nämä olisivat kohtuullisen hyvin Suomen loskaan
sopivat kengät, jotka pitäisivät varpaat kuivina. Olen jo niin vanha tai
keski-ikäsitynyt, ihan miten vaan, että arvostan mukavuutta ennen
muuta. Miksi minun pitäisi jäädyttää ainokaiset varpaani kylmissä tai
vuotavissa kengissä, jos supermukavuutta on tarjolla. Näiden hankinnasta
lompakko kyllä huutaa hoosiannaa...maksavat puolitoista sataa. Murh.
6) Lisätään listalle vielä reppu, uusi työmatkakäyttöön soveltuva reppu, sillä tämäkin vanha alkaa olla jo kohtuullisen huonossa kunnossa. Ihan uskomatonta - en ole ollut työelämässä vielä viittätoista vuotta ja se on sitten jo kolmas reppu, joka hajoaa tai kulahtaa. Ensimmäinen oli tosin käytössä minulla jo ammoin kouluaikana, toinen oli kahdella eurolla uutena kirpparilta ostettu ja tämä viimeisin lahja Herra Kirjoitukselta - itse sen valitsin eli jostain marketista ja tarjouksesta sekin on peräisin. Ehdoton plussa tässä oli se, että samaan kauppaan kuului myös mp3-soittimelle tarkoitettu minireppu, joka minulla on palvellut kännykkä kotelona ja on edelleen kuosissaan. Uudelta repulta ei sitten ihan vähää vaaditakaan, sen pitää olla paitsi hyvin selkään istuva ja riittävän tilava myös sellainen, että sen taskut ovat päälle ommellut ja täytettäessä pullistuvat ulospäin, eivätkä sisään vieden repun "päälokerosta" tilaa. Tässä viimeisimmässä on tämä kielteinen ominaisuus eli taskut eivät varsinaisesti tuo lisää tilaa, vaan vievät sitä toisesta paikasta ja se ei minusta ole toivottava ominaisuus.
6) Lisätään listalle vielä reppu, uusi työmatkakäyttöön soveltuva reppu, sillä tämäkin vanha alkaa olla jo kohtuullisen huonossa kunnossa. Ihan uskomatonta - en ole ollut työelämässä vielä viittätoista vuotta ja se on sitten jo kolmas reppu, joka hajoaa tai kulahtaa. Ensimmäinen oli tosin käytössä minulla jo ammoin kouluaikana, toinen oli kahdella eurolla uutena kirpparilta ostettu ja tämä viimeisin lahja Herra Kirjoitukselta - itse sen valitsin eli jostain marketista ja tarjouksesta sekin on peräisin. Ehdoton plussa tässä oli se, että samaan kauppaan kuului myös mp3-soittimelle tarkoitettu minireppu, joka minulla on palvellut kännykkä kotelona ja on edelleen kuosissaan. Uudelta repulta ei sitten ihan vähää vaaditakaan, sen pitää olla paitsi hyvin selkään istuva ja riittävän tilava myös sellainen, että sen taskut ovat päälle ommellut ja täytettäessä pullistuvat ulospäin, eivätkä sisään vieden repun "päälokerosta" tilaa. Tässä viimeisimmässä on tämä kielteinen ominaisuus eli taskut eivät varsinaisesti tuo lisää tilaa, vaan vievät sitä toisesta paikasta ja se ei minusta ole toivottava ominaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti