Touko- ja kesäkuun hävikki

Ilmeisesti on niin, että kosmetiikaan pätee se joka toisen laki. Nimittäin niin, että joka toisessa kuussa kosmetiikka purtiloita tyhjenee runsaasti ja joka toisessa kuussa vain pari, kolme. Niin kävi nytkin, huhtikuussa poistoja oli vaikka miten paljon, toukokuussa vain pari hassua purkkia. Niitä oli niin vähän, etten jaksanut (enkä ehtinyt) vääntää niille omaa erillistä postausta, vaan yhdistin ne kesäkuun kanssa samaan.

Kuvasta puuttuu lisäksi yksi pikkuruinen pinkki huulikiilto, jonka onnistuin unohtamaan pestäväksi menneen työtakkini taskuun ja sille tielle se katosi. Onneksi kyseinen tuubi oli jo melkein tyhjä, eikä edes hyvää sävyä siis käytännössä sellainen jääpinkki eli hyvin vaalea. Sen pääasiallinen tarkoitus oli toimia vain 60-luvun meikkini täydentäjänä ja sen se hoiti hyvin eli emme itke menetyksen takia.

Mikä erittäin ärsyttävää, minä rähmäkäpälä onnistuin tyhjentämään yhden kameran muistikorteista. Täsmällisesti siis sen kortin, jossa oli toukokuussa tyhjentyneiden kosmetiikkapurkkien kuvat - suihkugeeli, shampoo, yksi huulipuna ja jotain muuta. Koska aikaa on kulunut jo niin kauan, en millään muista, mitä kaikkea silloin tyhjentyi kaapeistani. Arviolta väitän, että purkkeja oli ehkä viisi tai kuusi.

Kesäkuussa tyhjentyi sitten seuraavaa: yksi kappaletta dermosilin dödöjä, Garnierin 2in1 shampoo ja hoitoaine, Oriflamen visions sarjan vaalean kynsilakka (se sama, joista aikanaan kirjoitin oman postauksen maailman epäkäytännöllisimmästä kynsilakasta), Brasiliasta tuotu bergamotin tuoksuinen minikokoinen vartalovoide sekä kaksi Gemeyn rajauskynää musta ja ruskea. Mustasta loppui väri ja ruskeasta mureni terä. Mitä tästä opimme? Älä osta tällaisia tuotteita varastoon, vaikka ne kuinka olisivat loppuunmyynnissä - niin minä tein ja tussit vanhenivat melkein käyttämättöminä.



Lisäksi tyhjentyivät myös maailman paras meikinpoisto aine, yritän saada aikaan vertailevan postauksen kahdesta viimeksi käyttämästäni meikinpoistoaineesta. Ja hammastahna, kuvassa muistuttamassa siitä, että uusi olisi taas syytä hankkia.
Touko-kesäkuussa yhteensä siis 15 poistoa.

I have a dream

Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun herra Kirjoitus ja minä vahvistimme maistraatissa tapahtuneen vihkimisemme reilun sadan todistajan läsnäollessa ja minä tipsutin kirkon käytävää 12 sentin koroissa ja unelmamekossani.

Morsiuspukuni löysin jo edellisenä syksynä ja tiesin heti, että se on mun juttu - samaa mieltä oli puolisoni, joka oli yllättävän aktiivisesti mukana tässä projektissa.

Keväällä, tarkemmin huhtikuussa 2006, sovitin mekkoa uudelleen ja tajusin kauhukseni, ettei se mahtunut päälle. Siitä alkoi intensiivinen kuntoilu ja laihdutusjakso, jotta mahtuisin unelmieni mekkoon suurena päivänäni. Työ tuotti tulosta ja mekko mahtui päälle niin kuin pitikin.

Aviovuodet ja rouvaistuminen paisuttivat minua niin, etten ole mahtunut mekkooni enää aikoihin. Joulukuussa 2009 aloin ihan vakavasti miettiä, että entä jos kuitenkin ensi hääpävänä...Vaikka miten kuntoilin, niin tulosta ei tullut riittävästi. Viime syksynä tapasin ihmisen, joka toimii mentorinani tässä asiassa ja kannustaa muutenkin painonpudotukseen ja tervellisiin elämäntapoihin. Tämä terveysliikuntasuunnittelija on oikea ihme ja hänen tapaamisestaan alkoi taas uusi kuntoilu- ja elämäntapamuutoksen jakso, haaveena mahtua taas kesäkuussa 2011 morsiuspukuuni.

Tässä ovat todisteet siitä, mitä on tapahtunut noiden kuuden kuukauden aikana: morsiuspuku solahti päälle ilman kureliivejä ja korsetteja, joita vielä häissä tarvittiin.

Seuraavaksi nostan esille ylioopilaspukuni, josko siihenkin mahtuisi joskus.

Poistossa: elämä

Olen huomannut, että viimeaikoina kirjoitukseni ovat käyneet yhtä tylsiksi kuin elämäni. Kaikki on vain yhtä kiristystä, tiristystä, nuukailua ja pihtailua. Kun tuohon luetteloon lisää sen, ettei jaksa panostaa mihinlään, ei kynsiin, ei naamaan, ei hiuksiin, ei vaatteisiin, näpertelyistä, käsitöistä ja ruoanlaitosta puhumattakaan, niin en ihmettele, että viimeiset lukijanikin hylkäävät minut ja se on kyllä minulle ihan oikein.

Tajusin nimittäin jossain kohtaa töissä peiliin katsoessani, että olisi varmaan ihan oikeasti syytä tehdä itselleni ja elämälleni jotain. Siis ennen kuin näivetyn hengiltä nuukailluissani -mihinkään uuteen ei muka ole varaa, vaikka pankkitilin saldo kasvaa tasaisesti jokaisen tilipäivän jälkeen.

Jotain outoa

Olen vältellyt Yves Rocherin kosmetiikkapuotia jo viimeisen vuoden ajan, nyt kuitenkin kävi lankeemus ja tein tilauksen. Siinä on jo ensimmäien outo asia ja kun näette, mitä tilaus sisälsi, siinä on sitten se toinen outo asia.

Tätä jälkimmäistä outoa asiaa voisi pohjustaa sillä, että viimeisen syntymäpäiväni jälkeen aivoissani on tapahtunut joku vinksahdus, sillä olen totaalisesti lakannut välittämästä muiden ihmisten ajatuksista. Pari päivää sitten harkitsin vakavasti sitä, että laitan bikinit päälle ja lähden pyöräilemään, kun halusin ruskettua, siis tarkemmin määritellen bikinitopin ja shortsit. Tuollaista ajatusta ei kyllä ole tällä pallonpuoliskolla ennen mieleeni pälkähtänyt.

Ilmeisesti nämä Y.R. hankintani menevät sitten samaan sarjaan. Tilaajalahjana oli kolmiosainen bikinisetti. Kaksi yläosaa, toinen mallia toppi ja toinen mallia kolmiobikinit sekä yhdet tai-malliset housut. Eiväthän nämä normaalisti minulle ole mahtuneet, mutta nyt joku paholainen ajoi tilaamaan ne ja kas, alaosa istui täydellisesti, yläosiin olisin kaivannut kaaritukia, koska olen tottunut käyttämään niitä. Kyllä noilla kovasti porkkanapenkkiä perkaa.


Yläpuolella olevassa kuvassa kaikki kolme bikinit osaa leviteltyinä sarongin päälle. Se oli tietenkin myynnissä samantyylisessä kuosissa ja samassa sävyssä kuin bikinitkin ja kun senkin sai vielä alennuksella - vain hintaan 2,90e - oli se pakko hankkia. Pareon mukana tuli myös tuo ison napin näköinen kiinnityssolki, joka näkyy kuvan alalaidassa, sitä voi käyttää myös muiden huivien kanssa eli pelkästään se on jo tuon 2,90e arvoinen. Sävy kaikissa vaatteissa on niin sama, että melko tarkkaan saa katsoa, että erottaa muut vaatteet ja pareon toisistaan.

Samassa paketissa tuli sitten vähän muutakin eli pari tuubia kasvojen kuorinta-ainetta, kun vanhat alkavat olla kohtuullisen loppu ja kaksi deodoranttia (välillä jotain muuta tuoksua kuin dermosiliä, kiitos) sekä purkillinen partavaahtoa. Loput kuvassa näkyvät jutut eli huulipuna, rannekoru ja sormus olivat tilaajalahjoja ja nimipäivälahjoja tai muuten vaan kiitos tilauksesta tuotteita. Pareoineen kaikkineen koko satsi maksoi 17e. Siinä on meikäläiselle kosmetiikkaa pitkäksi aikaa. Niin, korostettakoon vielä kerran, että huulipuna oli ilmainen - en siis ole sortunut ostamaan värikosmetiikkaa.

Liikaa asiaa

Viime aikoina on käynyt niin, että aika on blogin suhteen loppunut, vaikka kirjoitusaiheita mielessä onkin runsaasti ollut. Käsitöitä on jemmassa, mutta puolikasta sukkaa puuttuu, joten ne ajattelin esitellä sitten kerralla. Mä yritän koota taas jostain aikaa, mutta ihana helteinen keli houkuttelee enemmän ulos kuin koneen vierelle, ehtiihän sitä sitten ehkä talvellakin kirjoitella. Ja kun oikein hautoo aiheita niin ne maistuvat ehkä vähän paremmilta kunnolla jalostuneina.

Jotenkin tuntuu, että olen ihan liikaa keskittynyt siihen toiseen blogiin, mutta ensimmäinen kenkäpari on jo tienattuna ja toinen hyvässä vauhdissa eli kyllä se on kannattavaakin tähän vain itselle kirjoittamiseen verrattuna.

Mitä sitten on viime aikoina tapahtunut - ei varsinaisesti mitään suurta; töissä on käyty ja kotitöitä tehty, kyläilty, nautittu auringosta ja jumpattu. Vaakakin on kevennyt pikkuisen, mutta valitettavasti vain liian vähän, jaksan kuitenkin uskoa ihmeisiin. Myös tämän blogin suhteen siis siihen, että vuorokauteen ilmestyy mystisesti pari ylimääräistä tuntia, jotka voin pyhittää blogilleni.

Sitä odotellessa jatketaan vanhaan malliin.

Ikuva

Rakas mieheni, herra Kirjoitus siis, oli tässä jokin aika sitten useamman päivän viritys- ja koulutustapahtumassa Aulangolla. Ohjelmaa oli paljon ja monenlaista puuhastelua tarjolla niin ulkona kuin kylpylässäkin.

Jossain välissä oli ilmeisesti kuitenkin ikävä ehtinyt vaivaamaan, sillä sain tuliaisiksi ihanan huivin. Näkee, että huivia on valittu perusteellisesti, sillä se sopii täydellisesti yhteen vihreiden puukorujeni kanssa. Kun kysyin sävyvalinnasta, selvisi, että juuri noihin se oli mätsättykin: "no kun sä valittelit, että sen mustan mekon kanssa ei ollut sopivan väritä huivia - ja mä ajattelin että toi sopis...ja kun oli vähän ikäväkin." Arvatkaapa vaan olinko otettu! Sävykin on täsmälleen oikea.

Huivi on ihanan keveää, vähän läpikuultavaa puuvillaa, kooltaan n. 80x170cm kokoinen ja siinä on ihanat helmelliset hapsut molemmissa reunoissa. Kuvassa huivi monin kerroin.

Väsyttää

Milloinkahan sitä ihminen oikeasti oppisi? Nimittäin oppisi ymmärtämään sen, että ellei satu olemaan Napoleon tai Arja Tuomarila, unta ihan oikeasti tarvitaan ja nukkua pitää. Nuo edellä mainitut henkilöt ovat molemmat tunnettuja siitä, että kumpikin tarvitsi/tarvitsee erittäin vähän unta, muistaakseni kaksi tai kolme tuntia yöunta oli/on riittävä määrä.

Olisihan se oikeasti aika kätevää, jos ei tarvitsisi nukkua kuin vaikkapa neljä tuntia ja heräisi pirteänä. Minun elämässäni se tarkoittaisi noin neljää tehokasta puuhailutuntia lisää - mitä kaikkea sinä aikana ehtisikään tehdä. Syvä huokaus sille, että kuuluu normaali ihmisiin ja täytyy nukkua vähintään se kuusi tuntia, mieluummin kahdeksan.

Joka kesä mä kyllä yritän uskotella itselleni olevani Napoleon ja selviäväni hyvin vähällä unella. Lopputulos on sitten otsikonmukainen eli väsyttää tolkuttomasti. Nytkin olen nukkunut perjantaiaamun kello kuuden ja tulevan illan siis maanantai-illan kello yhdeksän välisenä aikana (joka siis on 87 tunnin ajanjakso) vähän yli 11 tuntia. Jos laskisi normaalin kahdeksan tunnin mukaan, tuossa ajassa olisi pitänyt nukkua 24 tuntia. Vertailun vuoksi todetaan, että töissä olen tuosta 87 tunnin ajasta ollut vain 37 tuntia, mikä on kuitenkin aika vähän.

Olen kuitenkin laatinut itselleni jaksamissuunnitelman, minun on selvittävä tänään tuohon ilta yhdeksään asti ja sitten saan nukkua ainakin kymmenen tuntia :-). Onneksi puuhaa on kertynyt taas sen verran, että on pakko pysyä liikkeellä tuohon asti. Työpäivän jälkeen kotona odottavat pyykit pesijää ja silittäjää, sen jälkeen ovat vuorossa kahvakuula ja syvävenyttely tunnit. Niiden jälkeen kutsuukin suihku ja sänky.

Kelloon vilkaiseminen todistaa, että siihen, kun on lupa sammua, on aikaa enää alta 11 tuntia. Kyllä tästä selvitään, jälleen kerran.

Suolaista ja makeaa

Tarjoomukset katosivat sen verran nopsaan, etten ehtinyt (lue: muistanut) kuvata niitä, joten tarjolla pelkkiä reseptejä ilman kuvia.

Suolainen "pala" soveltuu myös vähähiilihydraattista ruokavaliota käyttäville, mutta maistuu kyllä muillekin :-)

Suolainen piirakka:
3-4 munaa
0,5 dl ruokakermaa
n. 200-250 gr juustoraastetta
250 gr kinkkusuikaleita
paprika kuutioina
1 rkl soijajauhoa
mausteita kuten mustapippuria, oreganoa ym. lempimausteita
homejuustoa oman maun mukaan

Kaikki ainekset sekoitetaan ja sitten levitetään pellille tasaiseksi laataksi. Paistetaan 200 asteessa n. 20 -25 min, tai kunnes pinta on saanut vähän väriä.



Makea suklaapiirakka on aivan taivaallisen makuinen ja helppo tehdä eli kannattaa kokeilla:

Suklaapiirakka
Suklaamurotaikina:
3,5 dl vehnäjauhoja tai perunajauhoja tai gluteenittomia jauhoja
2 dl tomusokeria
hyppysellinen suolaa
1 rkl kaakaojauhetta
200 g jääkaappikylmää voita pieninä paloina tai margariinia
2 keltuaista
1 rkl vettä

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Sen jälkeen nypi voi tai margariini kuivien aineiden kanssa. Lisää vesi ja keltuaiset. Paista 175-180 asteessa, noin 15-20 min.


Toffeenmakuinen maitosuklaatäyte:
0,75 dl sokeria
2,5 dl kuohu- tai ruokakermaa
250 g maitosuklaata

Sulata sokeri kattilassa ja lisää seokseen kerma. Kiehauta tasaiseksi seokseksi. Kaada kuuma seos kulhoon paloitellun suklaan päälle ja sekoita tasaiseksi. Kaada täyte kypsän murotaikinapohjan päälle ja anna jäähtyä.