Väsyttää

Milloinkahan sitä ihminen oikeasti oppisi? Nimittäin oppisi ymmärtämään sen, että ellei satu olemaan Napoleon tai Arja Tuomarila, unta ihan oikeasti tarvitaan ja nukkua pitää. Nuo edellä mainitut henkilöt ovat molemmat tunnettuja siitä, että kumpikin tarvitsi/tarvitsee erittäin vähän unta, muistaakseni kaksi tai kolme tuntia yöunta oli/on riittävä määrä.

Olisihan se oikeasti aika kätevää, jos ei tarvitsisi nukkua kuin vaikkapa neljä tuntia ja heräisi pirteänä. Minun elämässäni se tarkoittaisi noin neljää tehokasta puuhailutuntia lisää - mitä kaikkea sinä aikana ehtisikään tehdä. Syvä huokaus sille, että kuuluu normaali ihmisiin ja täytyy nukkua vähintään se kuusi tuntia, mieluummin kahdeksan.

Joka kesä mä kyllä yritän uskotella itselleni olevani Napoleon ja selviäväni hyvin vähällä unella. Lopputulos on sitten otsikonmukainen eli väsyttää tolkuttomasti. Nytkin olen nukkunut perjantaiaamun kello kuuden ja tulevan illan siis maanantai-illan kello yhdeksän välisenä aikana (joka siis on 87 tunnin ajanjakso) vähän yli 11 tuntia. Jos laskisi normaalin kahdeksan tunnin mukaan, tuossa ajassa olisi pitänyt nukkua 24 tuntia. Vertailun vuoksi todetaan, että töissä olen tuosta 87 tunnin ajasta ollut vain 37 tuntia, mikä on kuitenkin aika vähän.

Olen kuitenkin laatinut itselleni jaksamissuunnitelman, minun on selvittävä tänään tuohon ilta yhdeksään asti ja sitten saan nukkua ainakin kymmenen tuntia :-). Onneksi puuhaa on kertynyt taas sen verran, että on pakko pysyä liikkeellä tuohon asti. Työpäivän jälkeen kotona odottavat pyykit pesijää ja silittäjää, sen jälkeen ovat vuorossa kahvakuula ja syvävenyttely tunnit. Niiden jälkeen kutsuukin suihku ja sänky.

Kelloon vilkaiseminen todistaa, että siihen, kun on lupa sammua, on aikaa enää alta 11 tuntia. Kyllä tästä selvitään, jälleen kerran.