Vapauttava päätös

Tässä kohtaa voisin onnetella itseäni sekä kättelemällä että halaamalla, sillä harva päätös on ollut niin helpottava ja vapauttava kuin tuo joskus aikaisemmin blogiin kirjaamani meikkipäätös.

Siinähän lupasin, etten osta uutta värikosmetiikkaa ennen kuin vanha vallan loppuu tai asuntolaina on kokonaan maksettu. Kuvittelin, että tuon lupauksen kanssa kävisi samoin kuin useimpien muiden blogiin kirjaamieni juttujen - rikkoisin sen heti tai viimeistään kahden päivän päästä. Ilmeisesti nyt vain oli niin, että ajoitus oli juuri sopiva, sillä kertaakaan en ole ollut edes lähellä lupaukseni rikkomista. Päin vastoin, olen ollut helpottunut, kun kaupassakaan ei tarvitse edes vilkaista meikkihyllyyn päin - ei tarvitse, koska siellä ei ole minulle mitään ostettavaa, enkä tarvitse mitään sieltä.

Kun taas kauhulla katselin sitä keräämääni kosmetiikan määrä, vakuutuin entistä enemmän siitä, että asuntolaina loppuu ennen ennen kuin ne kuluvat loppuun. Ikinä en olisi kuvitellut, että voisin olla ostamatta meikkejä ja vielä todeta, ettei ole edes kiinnostusta katsoa kaupassa sinne päin tai vaikka katsoisi, niin ei tuota tuskaa jättää niitä kauppaan.

Kunpa saisin jostain samanlaisen voiman karkkihyllyn suhteen, mutta sitä ihmettä ei taida tapahtua. Taikka jos oikein jaksan uskoa, ehkä sitten. Päätän, että en osta karkkeja kuukauteen, enkä katso sinne päinkään ja katsotaan, miten käy. Onnistuuko yhtä helposti kuin meikkien välttäminen - toivotaan niin.