Perjantai-iltana aloitettiin isoilla juhlilla, lähes 250 vierasta. Illan ohjelmassa oli tietenkin virallisia juhlapuheita, kuten aina kaikissa isommissa virallisissa juhlissa. Onneksi ne eivät kestäneet tolkuttoman kauan, vaikka aika pitkiksi venyivätkin. Taas tuli konkreettinen muistutus siitä, että päästä vanha ihminen muistelemaan asioita, niin se ei varmasti pysy aikataulussa - tämäkin täti käytti muistelmiinsa luvatun viiden minuutin sijasta 35 minuuttia.
Sitten päästiinkin itse asiaan eli syömään. Juhlaherkkuina oli useampaa erilaista salaattia, savulohta, kylmäsavulohileipiä, munia ravuilla, mätiä lisukkeineen, savuporoterriiniä, pikkuruistakin pikkuruisempia lihapullia, lihavartaita, kuumia kasviksia ja härän filettä. Sen jälkeen, kun oli syöty runsaasti, haettiin vähän lisää. Ruoan kanssa kipattiin tietysti valkoviiniä.
Välipalaksi tarjoiltiin viihdettä, hauskojen musiikkiesitysten muodossa, jonka jälkeen jatkettiin siiderillä. Seuraavaksi tarjolla oli kakkua ja kahvia. Niiden jälkeen vuorossa oli jälleen hauskaa musiikkia, vapaata seurustelua ja lisää juotavaa. Silti kello ei ehtinyt edes puolille öin kuin olin jo kotona ja kävelin sisäänkin ihan omin jaloin - ei tarvinnut kantaa, vaikka joku kenties voisi moista epäillä.
Tänään on sitten kuntoiltu ja hemmoteltu itseä oikein urakalla. Tosin käänteisessä järjestyksessä eli ensin hemmottelua ja sitten kuntoilua. Kuntoilu hoidettiin kahvakuulatunnilla, jonne sain houkuteltua myös herra Kirjoituksen mukaan. Ensin hän oli vakaasti sitä mieltä, että tunti oli ensimmäinen ja viimeinen, mutta sitten kotona jo suihkussa oli mieli muuttunut ja ehkä sitä sittenkin voisi kokeilla toisenkin kerran... Kuulostaa siis lupaavalta.
Hemmottelua tarjosi paikallinen Hyvinvointicenter hulina-päivän muodossa. Siellä oli erilaisia tarjoustuotteita myynnissä, samoin tarjouksia erilaisista hoidoista ja myös suolahuonetta pääsi kokeilemaan. Hoidot olivat vitosella vartti periaatteella, samoin suolahuone. Itse en tuonne suolahuoneeseen ehtinyt, mutta herra Kirjoitus kävi, eikä oikein osannut kummoiseksikaan kokemukseksi sanoa.
Minä kokeilin erikoistekniikka niskahierontaa, jota antoi fysioterapeutti ja se tuntui taivaalliselta. Siis suomeksi teki aluksi ihan hirveän kipeää, mutta jälkifiilis oli ihana. Varsinkin, kun sitä tehostettiin vielä intialaisella päähieronnalla (jonne kyllä palaan tavalla tai toisella uudestaan). Lisäksi kokeilin jalkavyöhyketerapiaa, joka myös tuntui todella hyvältä - sinnekin voisin palata uudestaan. Viimeisin kokeiluni oli sähkölaserakupuntio, josta en oikein osaa sanoa mitään - se ei tuntunut pahalta, mutta ei myöskään erityisen hyvältä. Lisäksi jälkituntemukset eivät olleet mitenkään ihmeelliset (olo ei siis tuntunut yhtä huumaantuneen euforiselta kuin muiden hoitojen jälkeen) eli se varmaan jäi tähän ainoaan kertaan.
Lisäksi saimme alennuskortit, joilla voi osallistua halutulle tunnille edulliseen hintaan. Herra Kirjoitus suunnittelee äijäjoogaa ja minä arvon syvävenyttelyn ja zumban välillä.
Herra Kirjoitus osti sieltä luomu-suklaata, jota tuossa jo vähän maisteltiin.
Manteli-maitosuklaa on todella hyvää, mansikkainen valkosuklaa ei niin minun makuuni. Tällaisena rahapussiaan arvostavana kuluttajana on pakko todeta, että varsin tyyriitä olivat nuo suklaat, levy maksoi tarjouksessakin melkein 3€. Valitettavasti vaaka kyllä kallistuu Fazerin sinisen puoleen, jota tuolla hinnalla saa melkein kaksi levyä.Lisäksi hankintoihin kuului bambuinen tiskirätti, jonka pitäisi olla nyt sitten hyvin kestävä - ja jos rehellinen olen, niin siihen hintaan on syytä ollakin. Maksoi nimittäin ihan 6e, joka tosin ei ole pois minun lompakostani, vaan Herra Kirjoituksen. Itselleni ostin hematiittikaulakorun, jonka esittelen hieman myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti