Huhtikuussa humahti

Olin ajatellut, että maaliskuusta tulee tyhjien purkkien kuukausi, mutta sinnikkäästi pistivät purkit hanttiin eivätkä suostuneet tyhjentymään millään. No, huhtikuussa sitten humahti ja nyt tuntuu, ettei elämässä mitään muuta olekaan kuin tyhjiä purkkeja - aina saa olla hakemassa jollekin tuotteelle korvaajaa, kun on joku purtilo loppunut.

Ensimmäinen setti pitää sisällään super-maksikokoisen 750ml hiuslakkapullon, merkkiä www. infinité. Lakka oli kestävää ja riittoisaa, mutta onneksi olen jo aiemmin ostanut toisen samanlaisen pullon korvaamaan. Lemppari kasvojen puhdistusaineeni Dermosilin pinkki tyhjeni myös, nyt on pakko käyttää muut vanhat hankinnat pois ennen uusien pinkkien hankkimista. Elämäni toinen kasvorasva tyhjeni myös, tällä kertaa Yves Rocherin Inositol vegetal-voide ryppyjä vastaan. Pahvinen valko-vihreä kotelo piti sisällään brasilialaista hotellisaippuaa, ihan sellaista peruskamaa. Keskellä kapeassa pullossa oli brasilialaista shampoota tuoksuina sitruuna ja bergamotti, mielenkiintoinen tuoksu. Keltainen pullo piti sisällään aromaattista virkistävää pirskalevaa vartalovoidetta. Tuoksu oli mielenkiintoinen ja ritisevän kupliva koostumus erikoinen, mutta voide ihan tehokas. Edessä oikealla se, mitä kulmakynästä jäi jäljelle. Raadeltu meikkivoidepurtilo on Oriflamen, väri oli todella tumma, ainoa, joka sopi syksyisen matkan jälkeen. Käytin tuubin loppuun, vaikka se sitten enää lopputalvesta ollutkaan paras mahdollinen talvenkalpealle iholleni. Edessä vasemmalla huulikiiltotuubi, se on toinen pää kaksiosaisesta huulimaalista, johon kuului huulilakka ja huulikiilto. Tuubi rikkoutui jonkun oikein vauhdikkaan työpäivän puitteissa ja käytin värit sitten loppuun erillään.

Ensimmäisessä kuvassa siis 9 loppuun kulunutta tuotetta.

Toiseen kuvaan päätyi pieni brasilialainen shampoo pullo (ihana tuote, tuoksuna sitruuna bergamotti), rexona suihkugeeli, vähän isompi shampoopullo, tuubi, jossa oli rentouttavaa suihkuvoidetta, tuoksuna laventeli ja deorodanttipullo. Lisäksi kuvassa on huulimaali (sen työtapaturmassa murtuneen purtilon toinen pää, edellisen kuvan kiillon kaveri), saippuapaperi (tämä kähvelletty Liettuasta, tapanani on ottaa muistoksi jokaisesta käymästäni hotellista saippua tai shampoo pullo) sekä hoitoainepullo, brasilialainen hotellimuisto. Kahdeksan poistoa siis tässä kuvassa.

Vielä viimeisetkin huhtikuussa tyhjentyneet pullot ja purtilot päätyivät kuvaan. Vaatimattomat viisi tyhjentynyttä pakkausta lisää; yksi arnikki käsivoidetuubi, Cliniquen Happy-tuoksulla varustettu vartalovoide, Oriflamen jalkavoide, Yves Rocherin minihuulipuna sävyllä Flame (joka muuten olisi aivan täydellinen punaisen oranssi sävy, mutta sitä ei tietenkään saa enää) ja viimeisenä hiilenharmaa rajauskynä. Kokeillakseni jotain aivan uutta, laitoin tuon harmaan tilalle nyt valkoisen täyttövärin - katsotaan onko sille jotain käyttöä. Kaiken kaikkiaan 23 tyhjentynyttä purtiloa huhtikuun aikana.

Vapauttava päätös

Tässä kohtaa voisin onnetella itseäni sekä kättelemällä että halaamalla, sillä harva päätös on ollut niin helpottava ja vapauttava kuin tuo joskus aikaisemmin blogiin kirjaamani meikkipäätös.

Siinähän lupasin, etten osta uutta värikosmetiikkaa ennen kuin vanha vallan loppuu tai asuntolaina on kokonaan maksettu. Kuvittelin, että tuon lupauksen kanssa kävisi samoin kuin useimpien muiden blogiin kirjaamieni juttujen - rikkoisin sen heti tai viimeistään kahden päivän päästä. Ilmeisesti nyt vain oli niin, että ajoitus oli juuri sopiva, sillä kertaakaan en ole ollut edes lähellä lupaukseni rikkomista. Päin vastoin, olen ollut helpottunut, kun kaupassakaan ei tarvitse edes vilkaista meikkihyllyyn päin - ei tarvitse, koska siellä ei ole minulle mitään ostettavaa, enkä tarvitse mitään sieltä.

Kun taas kauhulla katselin sitä keräämääni kosmetiikan määrä, vakuutuin entistä enemmän siitä, että asuntolaina loppuu ennen ennen kuin ne kuluvat loppuun. Ikinä en olisi kuvitellut, että voisin olla ostamatta meikkejä ja vielä todeta, ettei ole edes kiinnostusta katsoa kaupassa sinne päin tai vaikka katsoisi, niin ei tuota tuskaa jättää niitä kauppaan.

Kunpa saisin jostain samanlaisen voiman karkkihyllyn suhteen, mutta sitä ihmettä ei taida tapahtua. Taikka jos oikein jaksan uskoa, ehkä sitten. Päätän, että en osta karkkeja kuukauteen, enkä katso sinne päinkään ja katsotaan, miten käy. Onnistuuko yhtä helposti kuin meikkien välttäminen - toivotaan niin.

Keräilyerät

Tietoisesti en harrasta enää keräilyä. Jossain vaiheessa hankin ikäänkuin keräilymielessä kynsilakkoja ja minihuulipunia, mutta tuosta vaiheesta on onneksi jo päästy. Kokoelmat on otettu tavalliseen arkikäyttöön, niin kuin ne on tarkoitettukin, eikä niitä enää lisätä.

Sen sijaan tarkoittamatta ja tiedostamatta aloitan keräilyjä, jotka sitten muuttuvat joissan vaiheessa "täydentelyksi", vaikka ei tosiaan ole ollut tarkoitus kerätä mitään. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta toimivat vuoden pelit, joita ensin etsittiin sen takia, että meillä ei ollut ihan hirveästi pelejä, eikä eteenkään hyviä lautapelejä. Ja vuoden peli-tittelin voittajat yleensä ovat olleet luokiteltavissa hyviksi peleiksi. Jossain vaiheessa huomasimme kuin puolivahingossa koonnemme ne melkein kaikki - ja sitten tietenkin mentiin siihen täydentelyyn eli "kun ne kaksi vaan puuttuu, niin etsitään nekin". Nyt sitten vaan ostetaan joka vuosi ne uudet voittajat, niin pysytään ajantasalla.

Nyt vastaava on menossa sekä Mauri Kunnaksen että Tilda-kirjojen suhteen. Kunnaksia olemme hankkineet satunnaisesti tarjouksista (niitä on yleensä yksi kirja tarjouksessa Mammuttimarkkinoilla, toinen Sokoksen 3+1-päivillä ja kenties kolmas kirjakauppojen vuoden vaihteen alennusmyynneissä). Koska en tänä vuonna ole ostanut juuri mitään vaatteita, olen kohdistanut ostotarpeeni noihin Kunnas-kirjoihin. Niitä on tänä vuonna jo hankittu muutama, kuten alla olevista kuvista näkee.
Tuon kuvan kirjoista voi hyvällä syyllä kysyä, mikä ei kuulu joukkoon.

Tildoja en ole vielä hankkinut lisää, ehkä sitten taas kesäkuussa yksi ja jouluksi toinen (ja kas, sitten ne ovatkin kaikki tuolla hyllyssä). Käsityökirjoja ostin yhden, kun mielestäni sain edullisesti. Kirja esiintyy tuolla ylempänä, mikä ei kuulu joukkoon kuva-arvoituksessa.

Olen huomannut sen, että minulla on melkein poikkeuksetta yksi keräilyprojekti (sellaisiksi ne kai täytyy tunnustaa) kesken. Kun saan sen valmiiksi siirryn seuraavaan. Melkein osaan jo arvata, mitä Tildojen ja Kunnaksien jälkeen on vuorossa. Veikkaisin Disneyn piirrettyjä DVD-versioina, sillä niitä löytyy tuolta hyllystä ehkä 15, kun koko sarja taitaa olla noin 50 leffaa. Onneksi tavara ei maailmasta lopu ja sekä Kunnas, Finnanger ja Disney produktion tuottavat koko ajan lisää kerättävää.

Sukkatehtailua

Viimeaikaiset käsityöni ovat keskittyneet vain sukkien kutomiseen, en ole yksinkertaisesti jaksanut miettiä mitään muuta. Sitä paitsi sukkien tekemiseen on yksi hyvä syy, kun kerran yritän välttää uusien vaatteiden ostamista ja käyttösukkalaatikko alkaa muistuttaa reikäkasaa (tiedän, tiedän, se piti siivota jo tammikuussa, mutta kun ei vain ole huvittanut), voi asiaa korjata kutomalla itselleen uusia sukkia.

Työkenkiini sopivat sekä nuo yksiväriset beiget akryylisukat että ruskeansävyiset kirjavat. Pahasti epäilen, että nuo beiget eivät ole käyttömukavuudeltaan sitä suurinta mahdollista luokkaa, vaan ovat melkoisen hikiset, mutta kun väri oli täydellisen oikea. Langan merkistä ja sävystä ei ole mitään tietoa, koska se on perittyä ja kohta melkein kymmenen vuotta laatikoissani pyörinyttä. Itse asiassa aloitin tuosta toiset sukat (jotka vielä kesken), mutta purin ne kesken ja kudoin noista sitten ihan yksiväriset sukat. Harjoitelmassa ensimmäinen sinnepäin tehty kiilakantapää. Oikeaoppinen se ei ole, mutta toimii jotenkuten. Yritän jossain vaiheessa opetella sen oikeankin mallin.

Nämä jälkimmäiset ovat Novitan Puro batikia, jota oli tuossa taannoin tarjouksessa. Ensimmäiset sukkani, jotka kudoin toisin päin eli kärjestä aloittaen. Se olikin paljon helpompaa kuin kiilakavennukset kantapäähän. En edes yrittänyt saada raitoja menemään kohdakkain, joten yllättävän hyvin nuo menivät paikalleen yrittämättäkin. Langan menekki noin 60g eli kahdesta kerästä tulee kolmet sukat. Tätä samaa sävyä on siis jäljellä toinen kokonainen kerä ja se, mitä näistä sukista jäi jäljelle. Lisäksi on yksi kerä vaaleanpunertavaa samaa lankaa.
Kolmannet sukat ovat kesken, niistä kuvaa sitten kun valmistuvat. Ne ovatkin sitten todellista kierrätystä.

Vaalipäivän vinkkejä

Koska tämä on se päivä, jolloin kaikki (ehdokaat) ovat päteviä ja käteviä, aion minäkin olla. Politiikkaan en aio otsikosta huolimatta puuttua.

Ensiksi eräs kierrätysvinkki. En ole mikään viherpipertäjä, vaan kierrättäminen on minulle pikemminkin myötäsyntyistä ja luontaista. Useammassa kun yhdessä paikassa olen nähnyt vinkkejä siitä, miten sanomalehdestä taitellaan biojätepussi. Se ei kuitenkaan ole laiskan ihmisen versio, koska siinä tosiaan joutuu askartelemaan saadakseen biojätepussin. Noita pusseja saa kuitenkin valmiina kaupasta, mutta se taas ei ole nuukan ihmisen ratkaisu.

Laiskalle ja nuukalle suosittelisin kotitalouspussien kierrättämistä, niitähän tulee jauhoista, sokereista, hiutaleista ja vaikka mistä, sillä harva meistä ostaa elintarvikkeensa suoraan omiin purkkeihin. Meillä biojätteet laitetaan noihin elintarvikepusseihin siis sokeripusseihin, jauhopusseihin yms. Ei meidän omasta huushollista tule noita pusseja riittävästi, vaan äiti osallistuu talkoisiin ja säästää meille heidänkin pussinsa. Ne riittävät kattamaan tarpeemme, eikä yhtään biojätepussia ole ostettu kaupasta, ellei mukaan lasketa niitä, joihin on ostettaessa pakattu hedelmiä. Ihan oikeasti nuo pussit maatuvat helpommin kuin suodatinpaperit eli ne soveltuvat aivan hyvin käytettäväksi biojätepusseina. Tuo hajoaminen on testattu kotikompostissa (siellä suodatinpaperit eivät tahdo milään maatua ja muut pussit katoavat hujauksessa) ja jos kerran suodatinpussien kompostointia suositellaan, niin kyllä nuokin sitten käyvät.

Toiseksi vinkiksi tarjoisin ruokareseptiä pähkinä-kookos-kanaaan. Olen sellainen soveltava kokki, jonka kokkaus perustuu suurimmalta osaltaan siihen, mitä jääkaapista kulloinkin löytyy tai pitää käyttää pois. Alla olevaan ruokaan katsoin reseptiä netistä, mutta jouduin soveltamaan, koska meillä ei ollutkaan maapähkinöitä.

pähkinä-kookos-kanaan tarvitaan
noin 400g marinoimatonta kanasuikaletta tai paloiteltua kanafilettä
3 rkl pähkinävoita
½ prk bambuversoja
3 dl paksua, kermaista kookosmaitoa
ripaus suolaa
½-1 tl chiliä

Kanasuikaleet paistetaan pannulla. Lisätään joukkoon pähkinävoi ja sekoitellaan se kanojen joukkoon. Sitten mukaan lisätään bambuversot ja kookosmaito, jota keitetään vähän kokoon. Kookosmaidon määrä riippuu siitä, miten voimakkaasti haluaa pähkinän maistuvan ruoassa. Maustetaan suolalla ja chilillä. Tarjotaan riisin ja salaatin kera.

Toinen kanaruoka syntyi ensimmäisen siivellä, koska olin varannut ison paketin kananpojan minuuttipihvejä ja ne eivät kaikki menneet tuohon kokeiluun. En siis ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt kookosmaitoa ruoanlaitossa, nyt tiedän, että se olisi tarvinnut lisämausteeksi pikkuisen sitruunamehua, mutta en huomannut lisätä sitä. Joka tapauksessa mielestäni tuo oli ihan hauskan makuista kastiketta. Toinen kanakastikkeni oli sitten perinteisempi.

Tomaatti-pekoni -kanakastike

1 pkt pekonia
noin 10-15 kirsikkatomaattia
1 prk tomaattimurskaa
400g marinoimatonta kanaa suikaleina tai palasteltuina fileinä
ripaus suolaa
1 tl Provencen yrttejä
1 tl pippurisekoitusta
loraus ruokakermaa tai kookosmaitoa

Paista paloiksi leikattu pekoni pannulla ja nostele lautaselle valumaan, paista pekonirasvassa ensin kirsikkatomaatit, jotka nostellaan sivuun, ja sitten kanasuikaleet. Lisää pannulle tomaattimurska ja palauta seokseen pekoni ja kirsikkatomaatit. Mausta yrteillä, suolalla ja pippurilla. Jos tomaatin maku tuntuu mielestäsi liian voimakkaalta, tasaa se lorauksella kookosmaitoa tai ruokakermaa.

Hemmottelua ja hankintoja

Melkoisen vauhdikas viikonlopun alku on ollut tämänkertainen.

Perjantai-iltana aloitettiin isoilla juhlilla, lähes 250 vierasta. Illan ohjelmassa oli tietenkin virallisia juhlapuheita, kuten aina kaikissa isommissa virallisissa juhlissa. Onneksi ne eivät kestäneet tolkuttoman kauan, vaikka aika pitkiksi venyivätkin. Taas tuli konkreettinen muistutus siitä, että päästä vanha ihminen muistelemaan asioita, niin se ei varmasti pysy aikataulussa - tämäkin täti käytti muistelmiinsa luvatun viiden minuutin sijasta 35 minuuttia.

Sitten päästiinkin itse asiaan eli syömään. Juhlaherkkuina oli useampaa erilaista salaattia, savulohta, kylmäsavulohileipiä, munia ravuilla, mätiä lisukkeineen, savuporoterriiniä, pikkuruistakin pikkuruisempia lihapullia, lihavartaita, kuumia kasviksia ja härän filettä. Sen jälkeen, kun oli syöty runsaasti, haettiin vähän lisää. Ruoan kanssa kipattiin tietysti valkoviiniä.

Välipalaksi tarjoiltiin viihdettä, hauskojen musiikkiesitysten muodossa, jonka jälkeen jatkettiin siiderillä. Seuraavaksi tarjolla oli kakkua ja kahvia. Niiden jälkeen vuorossa oli jälleen hauskaa musiikkia, vapaata seurustelua ja lisää juotavaa. Silti kello ei ehtinyt edes puolille öin kuin olin jo kotona ja kävelin sisäänkin ihan omin jaloin - ei tarvinnut kantaa, vaikka joku kenties voisi moista epäillä.

Tänään on sitten kuntoiltu ja hemmoteltu itseä oikein urakalla. Tosin käänteisessä järjestyksessä eli ensin hemmottelua ja sitten kuntoilua. Kuntoilu hoidettiin kahvakuulatunnilla, jonne sain houkuteltua myös herra Kirjoituksen mukaan. Ensin hän oli vakaasti sitä mieltä, että tunti oli ensimmäinen ja viimeinen, mutta sitten kotona jo suihkussa oli mieli muuttunut ja ehkä sitä sittenkin voisi kokeilla toisenkin kerran... Kuulostaa siis lupaavalta.

Hemmottelua tarjosi paikallinen Hyvinvointicenter hulina-päivän muodossa. Siellä oli erilaisia tarjoustuotteita myynnissä, samoin tarjouksia erilaisista hoidoista ja myös suolahuonetta pääsi kokeilemaan. Hoidot olivat vitosella vartti periaatteella, samoin suolahuone. Itse en tuonne suolahuoneeseen ehtinyt, mutta herra Kirjoitus kävi, eikä oikein osannut kummoiseksikaan kokemukseksi sanoa.

Minä kokeilin erikoistekniikka niskahierontaa, jota antoi fysioterapeutti ja se tuntui taivaalliselta. Siis suomeksi teki aluksi ihan hirveän kipeää, mutta jälkifiilis oli ihana. Varsinkin, kun sitä tehostettiin vielä intialaisella päähieronnalla (jonne kyllä palaan tavalla tai toisella uudestaan). Lisäksi kokeilin jalkavyöhyketerapiaa, joka myös tuntui todella hyvältä - sinnekin voisin palata uudestaan. Viimeisin kokeiluni oli sähkölaserakupuntio, josta en oikein osaa sanoa mitään - se ei tuntunut pahalta, mutta ei myöskään erityisen hyvältä. Lisäksi jälkituntemukset eivät olleet mitenkään ihmeelliset (olo ei siis tuntunut yhtä huumaantuneen euforiselta kuin muiden hoitojen jälkeen) eli se varmaan jäi tähän ainoaan kertaan.

Lisäksi saimme alennuskortit, joilla voi osallistua halutulle tunnille edulliseen hintaan. Herra Kirjoitus suunnittelee äijäjoogaa ja minä arvon syvävenyttelyn ja zumban välillä.

Herra Kirjoitus osti sieltä luomu-suklaata, jota tuossa jo vähän maisteltiin.

Manteli-maitosuklaa on todella hyvää, mansikkainen valkosuklaa ei niin minun makuuni. Tällaisena rahapussiaan arvostavana kuluttajana on pakko todeta, että varsin tyyriitä olivat nuo suklaat, levy maksoi tarjouksessakin melkein 3€. Valitettavasti vaaka kyllä kallistuu Fazerin sinisen puoleen, jota tuolla hinnalla saa melkein kaksi levyä.

Lisäksi hankintoihin kuului bambuinen tiskirätti, jonka pitäisi olla nyt sitten hyvin kestävä - ja jos rehellinen olen, niin siihen hintaan on syytä ollakin. Maksoi nimittäin ihan 6e, joka tosin ei ole pois minun lompakostani, vaan Herra Kirjoituksen. Itselleni ostin hematiittikaulakorun, jonka esittelen hieman myöhemmin.

Risottoa ja herneenversoja

Istutin pari päivää sitten herneitä tarkoituksenani kasvattaa herneenversoja. Idätin ensin ihan tavallisia Papuskan luomuherneitä lämpimässä vedessä pari päivää. Kun ne alkoivat osoittaa itämisen merkkejä eli kuoriutua ja kasvattaa itua, istutin ne multaan. Kierrätysteemaan sopien herneenversojen istutusalustana toimii pesty leikerasia, joka on riittävän iso reilummalle määrälle herneitä. Nyt ne ovat olleet mullassa pari päivää ja tulos näyttää tältä.
Muutama päivä vielä ja sitten pääsee herkuttelemaan.

Pari päivää sitten kokkasin pikarisottoa ja se sai Herra Kirjoitukselta niin hyvät arvioinnit, että on pakko laittaa resepti talteen tänne.

8 dl valmiiksi keitettyä täysjyväriisiä
1 pieni punainen paprika
1 pss vihannessekoitusta (herne-porkkana-papu-kukkakaali)
400 g pippurimarinoitua kanaa
1 prk chili-ruokakermaa
ripaus suolaa.

Paistetaan kananpalat pannulla samaan aikaan kun kasarissa kuulotetaan pakastevihannekset ja paprika. Lisätään riisi vihannesten joukkoon lämpiämään. Lisätään seokseen paistetut kanasuikaleet ja kaadetaan joukkoon ruokakerma. Tarvittaessa lisätään ripaus suolaa. Muita mausteita ei tarvita, sillä chili-ruokakerma on yllättävän putkuisaa ja marinadi maustaa kanat sopivasti.