Nyt jo lähestytään uhkaavasti seuraavaa viikonloppua ja edellisenkin tekemiset ovat pahasti raportoimatta, joten ihan pika-pikainen selostus siitä, mitä tuli puuhailtua maalla viime viikonloppuna.
Jossain kohtaa lauantaita teki mieli käyttää kaikki osaamani kirosanat, ihan kahdesta syystä. Sattui nimittäin osumaan niin, että tämä oli varmaan se toinen niistä Suomen pitkän kesän viikonlopuista, jolloin ulkona olisi voinut keekoilla bikineissä. Minun varusteenani sen sijaan olivat turvakengät, työhaalarit ja ison osan päivää vielä kuulosuojaimetkin - ei mitenkään kuumaa ja läkähdyttävää. Toisaalta, onhan se ihan pakko myöntää, ettei metsäisellä kaivon puhdistus ja kunnostus työmaalla voi olla bikineissä, varsinkaan kun siellä ei tuullut yhtään ja kaikki pohjoisen pallonpuoliskon hyttyset ja paarmat olivat päättäneet pesiytyä tuolle työmaalle kanssamme.
Toinen syy kiroilemiseen oli osin ihan itsessäni ja sillä kertaa olin muuten tosi kiitollinen työvaatteista. Kaivotyömaalle kaadettiin tie, ja minä tietenkin päädyin oksimaan tiemaalta kaadettuja puita hyötykäyttöön. Tyypilliseen tapaani nappasin vesurista kiinni ja komautin - en sentään onneksi jalkaani, vaan sellaiseen reilun kokoiseen pajun runkoon, jossa oli vielä osa juuria mukana. Puu siis oli kuivettunut ja irtosi maasta juurineen ja siirretty sinällään minulle oksittavien pinoon. Minä siis löin puuta ja sekunnin kuluttua tunsin huumaavaa kipua poskessani. Juu, siihen iski ampiainen ja poski alkoi heti turvota ja särkeä.
Onneksi oli ruokatunnin aika, joten jätin puun ja lähdimme syömään - minä kyllä ajattelin särkylääkettä enemmän kuin ruokaa. Kun sitten palasimme ruokatunnilta, päätin hoidella tuon puun ja iskin taas siihen vesurini ja aivan samoin seurauksin. Taas oli ampiaisen pisto naamassa - tällä kertaa vain otsassa.
Vasta tuon jälkeen aloin tutkia puuta tarkemmin ja totesin, että sen juuriston lomassa olikin ampiaispesä. Enhän minäkään siitä olisi pitänyt, jos joku olis tullut kirveen kanssa minun kotiani tärisyttämään, joten siirsin puun hienovaraisesti sivuun ja päätin, että se saa jäädä metsän omaksi - minä en siihen enää koske. Sen verran nuo kaksi "tuikkausta" särkivät, että teki mieli käyttää kaikki osaamani ja pari uuttakin kirosanaa...
Kaivoprojekti saatiin kuitenkin kunnialla loppuun ja nyt meillä on sitten hyvä vetinen varakaivo. Sunnuntaina puuhasteltiin perinteisten perkausten ja ruohonleikkuun sekä mansikoiden kanssa. Meidän vakituinen mansikanviljelijämme kiikutti meille 20 litraa, joista osa pakastettiin ja osa syötiin, olivat muuten taivaallisen hyviä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti