Kengät- minä 4-0

Kengät ovat viimeaikoina aiheuttaneet minulle tavallista enemmän päänvaivaa tai itse asiassa olen hävinnyt ottelun kenkien kanssa suunnilleen 4-0.Tuntuu, että kaikki arkikäyttöön ottamani kengät ovat suunnilleen räjähtäneet käsiin vain vähän aikaa sen jälkeen, kun olen niitä alkanut käyttää.

Esimerkiksi limenväriset puutarhakropsuni, jotka toki ovat jo muutaman vuoden ikäiset, ovat kulumassa pohjasta puhki. Niillä on ilmeisesti kävelty niin paljon, etteivät ne kestä moista vai olisiko niin, että ne tosiaan on tarkoitettu kulkupeleiksi pehmeälle alustalle kuten metsään, pururadalle tai puutarhaan.

Aloitin tämän kirjoittamisen vähän aikaa sitten, ja nyt on tilanne muuttunut. Limenväriset "kropsuni" siis feikkicrocsit kävelin rikki. Ne ihan yksinkertaisesti lopulta kuluivat pohjista puhki, eivät enää uhanneet, kuten tuossa sanottiin. Miten niin rakkaat ja paljon käytetyt kengät?

Punaiset glitteriballeriinani elävät toista kesäänsä luonani ja tämä on myös niiden viimeinen kesä. Kantapäät repeilevät, päälinen murtuu ja kuluu puhki, vuorit ovat enää muisto vain.. Ei auttanut edes jeesusteipillä tehty korjaus, kantapää on rikki ja sillä hyvä. Kun ne lakkasivat lopullisesti pysymästä jalassa, oli pakko siirtää ne kenkien taivaaseen...

Haaveilemani paljettiballeriinat eivät sitten koskaan muuttaneetkaan meille. Kävin sovittamassa niitä toisenkin kerran ja tajusin niiden olevan niin matalareunaista mallia, että ne levisivät räpylässäni ihan mahdottomiksi. Ne unelmat jäivät siis kauppaan, mutta ei minun oikeastaan ole niitä hirveän ikävä - jossain minua odottavat vielä ne unelmakengät.

Käytin työtä tekosyynä ja ostin itselleni uudet kengät. Ne olivat koko mustat korokepohjilla, kahdella päälisremmillä ja yhdellä kantaremmillä, kevyet kuin unelma ja ihan kivan näköiset - sellaiset melkein perustyökengät. Parasta niissä oli kuitenkin hinta, ne olivat ihan uudet ja maksoivat vain euron! Ne ovat siis peräisin paikallisen tarjoushalpahallin poistomyynnistä.
Pistin ne jalkaani, kun menin taas pitkästä aikaa harrastetyöpaikkaani - tuo paikka on kyllä mato tuhoamaan kenkiä. Nämä kestivät vajaan päivän. Siinä ajassa toisesta kengästä pettivät nilkkaremmien liimaukset pahasti ja toisesta vain vähän. Pakko se on uskoa, että köyhän ei kannata ostaa halpaa!

Tähän jatkoksi todettakoon vielä, että kolmantena käyttöpäivänä, toisena työpäivänä, joiduin kokoamaan kenkiä teipillä, jotta pysyivät kasassa. Jäivät sitten kolmannen päivän jälkeen työpaikan roskikseen ja uusia vastaavia EN hae.