Korttiaskarteluja

Näin kirpparilla jonkun tekemiä mielestäni kivoja kortteja. Idea oli yhdellä sanalla kuvattuna hauska, joten sitä oli pakko päästä kokeilemaan itse.

Ensimmäiseksi syntiy nimipäiväkortti naapurinrouvalle, joka pitää punaisesta.
Neiti Kesäheinä, joka täytti 16 vuotta, saa lauantain juhlissaan tämän näköisen kortin.
Kummisedän myöhästyneitä synttäreitä muistan paketin lisäksi tämän näköisellä kortilla.Kummitädin tulevia nimppareita juhlistan tämännäköisellä tekeleellä.
Kummisedän kortti on ainoa, johon en ole täysin tyytyväinen, noiden narsissien kiinnitys ei mennyt ihan putkeen. Ja toisekseen, seuraavan kerran, kun liikun kaupungilla askarteluliikkeen läheisyydessä, on syytä ostaa korttikartonkia. Tukeva askartelupaperi ei ole riittävän vahvaa kantamaan cd-levyn painoa eli seuraavat kortit värkkään sitten kunnon kartongille.

Chili con rouva Jälkikirjoitus

Tein vieraillemme vähän lennosta ruokaa, aikaa ei ollut paljon ja aineita vielä vähemmän, mutta koska ruoka saavutti suuren suosion, taltioin sen reseptin tänne.

Kyseessä on siis jonkinlainen chili con carne-sovellus...
Tarvitaan:

1 pss mexican vihanneksia Lidlin pakastealtaasta
n. 400g jauhelihaa (minulla oli naudan paistijauhelihaa)
1 ketsuppipullon jämät (2tl ketsuppia ja huuhteluvesi)
3 rkl Pirkan texmex hot dippiä (tämänkin purkin huuhtelin mukaan soosiin)
1 dl juustoraastetta (valio juustopikarista pastajuustoraastetta)
2 dl sweet chilikastiketta
½-1 tl chilijauhetta

Jauheliha ruskistetaan pannulla, kattilassa kuullotetaan vihannessekoitus niin, että suurin osa nesteestä kiehuu pois. Lisätään jauheliha kattilaan, kaadetaan perään sekä ketsuppi että tex-mex dippi ja huuhdotaan purkit pienellä määrällä vettä, huuhteluvesi lisätään myös kastikkeeseen. Kun seos on kiehunut n. 10-15 min lisätään juustoraasta, chilikastike ja tarkistetaan maku. Tarvittaessa lisätään chilijauhetta maun mukaan.

Tarjoillaan raikkaan salaatin ja lisäkeriisin kera.

Epilointia osa 2

Ensimmäinen epilointikerta säärille meni ihan hyvin, ei siis mitään ihmeteltävää. Toinen kerta samoin -en tuntenut kipua tahi mitään muutakaan kivistystä, mistä minua on varoitettu. Toki olen kuorinut ja rasvannut sääriäni kovinkin innokkaasti, lieneekö se sitten syy siihen, että olen välttynyt sisäänpäin kasvaneilta karvoilta yms.

Kainalot ovatkin sitten luku sinänsä. Kainaloiden ensimmäinen epilointi kerta kesti viikon - en yksinkertaisesti pystynyt epiloimaan niitä kerralla, vaan joka päivä kaksi tai kolme pientä, lyhyttä sessiota, joissa jokaisessa niitettiin pikkuinen palanen kainalokarvamattoa.

Toinen kerta oli helpompi, silloin menivät molemmat kainalot kyllä kerralla - ei tarvinnut viettää viikkoa peilin edessä kädet kohotettuina. Joku voisi kyllä kertoa, miksi ihmeessä vasen kainalo ei tunnu juuri miltään, mutta oikea sattuu ihan s-sti.

Bikinirajoille en ole epilaattoria vielä uskaltanut kokeilla - täytynee jossain vaiheessa vielä kokeilla sitäkin, jotta voi todeta, että itse kidutus on saavuttanut huippunsa.

Helle hankintoja

Helle on sekoittanut pääni oikein kunnolla. Olen taas innostunut shoppailemaan vähän liiankin kanssa ja muutenkin viiraa päästä, hankinnat ovat sellaisia, että olisivat muutama vuosi sitten jääneet tekemättä.

Sinikukalliset bikinit ovat Elloksen alesta, yhteensä 13e. Näitä koekäytin jo viikonloppuna maalla ja ne saivat kehuja, malli oli kuulemma kropalleni imarteleva ja väri sopi minulle. Herra Kirjoitus jaksoi hämmästellä värivalintaa, kun en yleensä käytä sinistä. Syy värivalintaan on mitä yksinkertaisin- halusin juuri tietynmalliset bikinihousut ja niihin samanvärisen ja samakuvioisen yläosan. Ensimmäinen ja ilmeisesti ainoa (en jaksanut selata ihan kaikkia läpi) kriteerit täyttävä kombinaatio oli sinikukallinen...Samassa tilauksessa tulivat myös mustat urheilurintaliivini, jospa ne vähentäisivät jalkakipua salilla käydessä. Näistä sai 30% alennusta eli hintaa jäi reilu 20e. Lisäksi paketista ei mennyt toimituskuluja, kun oli tuotteita sekä kesä- että syyskuvastosta.Lisäksi samassa paketissa oli vielä Adidaksen musta urheilukassi ja juomapullo, jotka sai tarjouksesta 2,90e hintaan. Koko paketille tuli siis hintaa n. 37e.
Sitten olen hankkinut uudet silmälasit, nämä tulivat Favopticilta, hintaa 39e. Jos joku väittää, että näissä on jotain tuttua niin erehtyy :-). Kyllä, tein sitten sen kipuilemani ratkaisun ja tilasin toiset aivan samanlaiset silmälasit, sillä edelliset neljä vuotta vanhat vihreät alkavat olla niin huonossa kunnossa, että saavat palvella urheilu- ja hiustenvärjäyslaseina.
Yhden shortsit ovat vielä huudossa, sitten yritän pysyä rättikaupoista erossa taas hetken.

Ammuhuopa

Äitini toimi taas lahjojattarena ja antoi minulle aivan ihanan torkkupeiton. Ihan niin kuin meidän huushollissa ei olisi ollut tavaraa riittämiin, mutta kun hän näytti minulle suloista, pehmeää torkkupeittoa ja kysyi huolisinko sen, ei tatvinnut miettiä puolta sekuntia kauempaa.
Valkopohjainen, herttaisilla musta-valkoisilla onnellisilla lehmillä koristeltu torkkupeitto siis muutti meille. Se on ollut käytössä jo muutamaan otteeseen ja takaa erinomaiset unet.

Eikös olekin suloinen?

Jos joku vielä kertoisi, että tällaisen vastavan saa possun kuvilla, niin se muuttaisi meille saman tien.

Ne löytyi, ne löytyi...

Voisin pomppia riemusta siis voisin, jos jalkani kestäsi. Nyt voin vain harrastaa virtuaalijumppaa ja tuuletusta.Nämä aarteet päätyivät haltuuni jo viikko sitten, mutta en ole ehtinyt/jaksanut esitellä niitä täällä. Osittain syynä on ollut tuo koipitauti, joka on invalidisoinut minua enemmän kuin edes kehtaan tunnustaa.
Löysin siis ne shortsit, joista olen puoli kesää haaveillut. Ne tulivat vastaani huuto.netissä, joka on varsinainen aarrepaikkani, ja kustansivat postikuluineen noin 5e. Nämä ovat tumman hiekanväriset ja sopivat ruskettuneeseen ihooni oiken hyvin. Näissä on kangastampit, joiden avulla lahkeita saa lyhennyttä halutessaan eli siis toimivat sekä pitkillä että lyhyillä lahkeilla.
Väri on sellainen, etten ehkä olisi sitä itse kaupasta valinnut, koska se on normaaliin makuuni liian tumma. Enemmän sellainen oliivinsävyisen hiekanvärinen kuin mikään muu, mutta kuten todettu, se toimii käytännössä paremmin kuin kuvassa. Jälkimmäisen kuvan väri on lähinnä totuutta, ylempi kuva on liian vaalean sävyinen.

Sairaslomalla

Että näin siinä sitten kävi! Olen jo useamman viikon valitellut kipeää kantapäätäni, mutta sinnitellyt töissä ja kiukutellut kotona, kun kipu on ollut sietämätöntä. Lenkille - ei missään nimessä. Salille - ei, kun sattuu niin...

Perjantaina sain itsestäni sitten sen verran irti, että menin lääkäriin, joka antoi alustavat hoito-ohjeet ja käski varata aikaa maanantaiksi, jos ei rauhoitu. Eihän tuo mihinkään rauhoittunut, osasyynä tietenkin oma viikonlopun aikainen toimintani - ei ollut aikaa levätä (lisäraporttia tulossa myöhemmin).

Tänään kävin sitten taas lääkärissä ja sain määräyksen ihan oikeasti levätä ja tusinan jumppaohjeita, joita pitää noudattaa + syödä kourallinen buranaa jatkoksi. Näin ensi alkuun kirjoitettiin viikon sairasloma, jatkoa katsotaan ensi maanantaina.

Mikä minun siis on? Olen saanut kiusakseni inhottavan ja ilkeän taudin nimeltä "plantaarifaskiitti" siis kantakalvon tulehdus. Tyypillinen ihmisillä, jotka seisovat tai ovat muuten työssään jatkojensa päällä koko päivän. Inhottava tauti sikäli, että saattaa parantua itsekseen, mutta saattaa myös vaatia kortisonia tahi muuta vastaavaa piikkiä parantuakseen. Ilkeä siksi, että saattaa uusia tämän tuosta koska vaan ja saattaa olla, ettei jätä kerran sen sairastanutta ihmistä koskaan enää rauhaan. Kyllä minä taas riesan sain! Mrrr....

Kosmetiikkapoistoja

Tyhjentyneitä purkkeja, purtiloita ja tuubeja on kertynyt pikkuhiljaa, joten on aika esitellä poistosaldoa, sillä viimeaikoina on tullut enemmän hankittua uutta kuin poistettua vanhaa. Olisi varmaan jo aika taas aloittaa näytekokeilutkin, sillä jostain kummasta niitä on taas kertynyt...
Ensiksi joulunpunainen lempirajauskynäni tuli tiensä päähän. Se oli näitä Oriflamen refill-juttuja, joten kuvassa näkyy se, mitä kynästä jäi jäljelle. Tätä sävyä ei enää valitettavasti saa, eikä sitä ollut jemmassakaan eli vaihdoin sen kirkkaanpunaiseen/pariisinpunaiseen.
Jalkoihin käytetty käsirasva tuli myös tiensä päähän - miten niin meillä käytetään kaikki loppuun?
Miksi mä aina onnistun kiintymään sellaisiin tuotteisiin, jotka katoavat markkinoilta alta aikayksikön. Olen rakastunut Golgaten max fresh hammastahnaan, vaan saako sitä enää? No eipä tietenkään! Murinaa, ärtymystä, lisää murinaa...Tyhjäksi meni myös punainen poskipuna, jonka joskus pudotin ja jonka palaset kokosin rasiaan. Ihan kaikkea ei tullut käytettyä, vaan siivosin viimeiset muruset roskikseen. Tästä ei ole hyvää eikä pahaa sanottavaa, joten turha kommentoida asiaa sen enempää.
Yhteiskäyttöinen dödömmekin loppui - siis rakas mieheni käytti tätä ensin ja minä sitten viimeiset tipat, kun pullo oli jo hänen mielestään tyhjä. Vanhaa tuttua Dermosil merkkiä...
Tämä partavaahtopullo on herra Kirjoituksen vitsi -sekin oli tyhjentynyt ja odottamassa roskiin vientiä, niinpä rakas puolisoni kuvasi senkin. Minä en siis käytä partavaahtoa, en edes sääriini, vaan tämä on rakkaan puolisoni hyväksi kokemaan karvojenharvennusainetta.

Taas on aika etsiä myös uusi työlaukkulakka. Minulla on aina työlaukussa pienehkö hiuslakkapullo, koska sillä korjataan useimmat kampaushirvitykset edes vähän sinne päin olevaksi, varsinkin silloin kun ei jaksa kuljettaa koko hiustuoterepertuaaria mukana. Tämä L'orealin Studio Line Pump Spray on ollut oikea unelma, se on ollut tehokas, mutta ei tahmaava, riittoisa ja muistaakseni hinnaltaankin kohtuu edullinen, se ei ole valunut laukkuun eikä tukkeutunut, vaikka on kulkenut jo useamman vuoden laukussani. Ja sitä ei tietenkään saa ihan tuollaisena enää - Grrrrr - miksi kaikki hyvät tuotteet pitää poistaa tuotannosta. Heitän siis katkerat jäähyväiset ihanalle lakalle ja yritän etsiä tilalle jotain edes vähän sinne päin olevaa ja edes puoliksi yhtä hyvää.
Suihkugeeleistä ehdoton suosikkini on jo vuosia ollut Oriflamen milk&honey. Se pesee ihanan puhtaaksi, ei kuivata, iholle jää suloisen makea tuoksu, joka ei kuitenkaan ole liian makea ja liian päälle käyvä. Lisäksi se soveltuu sekä miehille että naisille. Käytän tätä lähinnä maalla hemmotteluhetkiin, koska se mokoma on niin turkasen kallista. Minun periaatteideni mukaista ei ole maksaa kymppiä 150ml:n vetoisesta suihkugeelipullosta, oli se miten hyvää ja hienoa tahansa.Dermosilin käsivoide E on loistava käsivoide, mutta myös hyvä jalkarasva. Tämä purtilo päätyi viimeiseksi mainittuun käyttöön.

Suuri käsityö-lehti

Sain lahjaksi Suuren Käsityö-lehden näytenumeron. Minulle lähetetyksi numeroksi osui 7/10 eli kesän teemanumero.

Edellisen kerran olen tehnyt tuttavuutta tämän lehden kanssa pidempään 1990-luvun puolivälissä, jolloin se tuli minulle ja äidilleni melko pitkän aikaa ja sitten vielä yhden pätkän verran 2000-luvun alkuvuosina. Olimme äidin kanssa yhtä mieltä siitä, että lehden taso laski tuossa 90-luvun puolen välin paikkeilla todella rajusti – useimmissa kaavoissa koot olivat 38-40-42 ei sen pienempiä eikä suurempia kokoja. 2000-luvun alun testijakso osoitti, ettei suunta ollut muuttunut miksikään ja koimme, ettei tuo ollut meidän lehtemme.

Odotin siis näytenumeroani suurella jännityksellä – kokisinko vastaanvanlaisen pettymyksen kuin edellisellä kerralla vai yllättäisikö lehti positiivisesti. Onneksi yllätys oli positiivinen, lehti on kehittynyt ja todella hyvään suuntaan. Ohjeet ovat monipuolistuneet, nyt tarjolla oli sekä ompeluohjeita, neuleohjeita, virkkausohjeita, askarteluvihjeitä ja sisustusvinkkejä. Kesämekkoja oli useampi erilainen, niistä yksi xs-malli ja toinen xl-malli. Noista nimenomaan xl-malli vaikutti erittäin mielenkiintoiselta eli sen varmaankin toteutan jossain vaiheessa.

Neuleohjeet vaikuttivat todella mielenkiintoisita, mutta olin pettynyt siihen, että niissä oli niin vähän koko vaihtoehtoja. Eihän se nyt toki ole mikään mahdoton asia laskemalla itse suurentaa kokoa, mutta olisin paljon mielummin ottanut ohjeet, joissa olisi ollut valmis ohje sekä kokoa pienempään että kokoa suurempaan neuleeseen.

Ihan niin paljon lehti ei viehättänyt, että tilaisin sen itselleni, mutta lupaan jatkossa pysähtyä kirjasossa sen hyllyn kohdalle, josta kyseinen lehti löytyy. Nyt kun olen aina kävellyt kylmästi ohi ja ajatellut, että yhtä huono se on kuin ennenkin. Lehti on kuitenkin kehittynyt todella paljon positiiviseen suuntaan eli olen onnellinen, että annoin sille mahdollisuuden.

Hellemeikit

Helle hellii Suomea ja Kaloriina raataa töissä - se hyvä puoli tässä ainakin on, että sekä harrastetyöpaikassa että oikeassa hommassa on kunnon ilmastointi eikä työtahtikaan ole samaa luokkaa kuin talvella...

Sitä mukaa kun aurinko on lisännyt väriä ja pisamia naamalla ja lukemia lämpömitarissa on meikin määrä naamalla vastaavasti vähentynyt. Vielä muutama viikko sitten selittelin kesämeikkini saloja ja siihen kuuluvia lukuisia tuotteita. Nyt mennään sitten jo linjalla "vähemmän on enemmän".

Sain alkuvuodesta Mschiciltä testattavaksi Mineral Miracle puuterin, joka näillä helteillä on ollut oikea aarre. Se toimii ilman meikkivoidettakin ja pitää kasvot kauniin mattaisina tukkimatta silti ihohuokosia. Se saa ihon näyttämään hyvältä ilman, että se näyttää raskaasti meikatulta. Tuote toimii myös tummien silmänalusten häivyttäjänä ja on tosissaan nimensä mukainen ihme. Ainoa miinus on siinä, että se pahus maksaa 30 euroa purkki eli sen verran, että en olisi varmasti omilla rahoillani sitä ostanut. Tämän yksilön sain siis ilmaiseksi testattavaksi ja olen ollut ihan tyytyväinen. Tietenkin kallis tuote on aiheuttanut nuukailua eli en ole malttanut käyttää sitä kuin erikoistilanteissa - ja olen sitä mieltä, että yli 30 asteen helle on erikoistilanne. Tässä siis kuva tuosta ihmeaineesta, tarkempia tietoja löytyy mschicin sivuilta.
Tämän ihmepuuterin lisäksi hellemeikissäni on vain kulmakynä, joulunpunainen huultenrajauskynä, punertava huulikiilto, musta ripsari ja se ihanainen vihreä kimalle rajauskynä. Tehosteena tietysti kestovärit. Alan vakavasti harkita rajauksen (mustan) tatuoimista silmiin...

Mun uusi turkoosi

Heinähelteet ovat pistäneet rakkaan mieheni pään viimeisen päälle sekaisin. Olin katsellun MP3-soitinta jo jonkin aikaa, en mitenkään vakavasti, korkeintaan puoli vakavasti tyylillä “olisihan sellainenkin kiva olemassa”. Teknisemmin orientoitunut mieheni suoritti vertailuja, tutki ominaisuuksia ja hintoja- minä ajattelin odottaa, kunnes joku sopiva yksilä kävelee niin kohdalle, että kompastun siihen.

Perjantaina se sitten käveli, ihan kirjaimellisesti. Rakas mussukkani sanoi, että oli ostanut minulle sen kaivatun soittimen. Kun haukoin henkeäni, hän jatkoi kertomalla, että siihen kuuluu sitten pari muutakin ominaisuutta esimerkiksi gps, kamera ja radio. Sitten hän vielä jatkoi, että voi sillä tosiaan soittaakin...

Hän oli ostanut minulle uuden puhelimen, jossa on mukana MP3-soitin ja kaikki nuo muutkin yllä mainitut härpäkkeet. Ja minä kun olen vannonut, etten tarvitse kännykkäkameraa tai kännykkäradiota, mutta nyt minulla on sellaiset.

Se mikä minut uudessa Nokian 5230-puhelimessani lumosi, oli vetävän turkoosi takakansi ja samansävyinen kosketusnäytönohjain. Mukana tulivat myös herkullisen pinkki ja tyylikkään valkoinen takakansi – se mitä jäin kaipaamaan olivat niihin sopivat kosketusnäytönohjaimet. Ne kuulemma saisi ostaa lisävarusteena, mutta ihan niin paljon en niitä halua.

Kyllä tämä uusi puhelimeni kuitenkin on aika herkku.

Kengät- minä 4-0

Kengät ovat viimeaikoina aiheuttaneet minulle tavallista enemmän päänvaivaa tai itse asiassa olen hävinnyt ottelun kenkien kanssa suunnilleen 4-0.Tuntuu, että kaikki arkikäyttöön ottamani kengät ovat suunnilleen räjähtäneet käsiin vain vähän aikaa sen jälkeen, kun olen niitä alkanut käyttää.

Esimerkiksi limenväriset puutarhakropsuni, jotka toki ovat jo muutaman vuoden ikäiset, ovat kulumassa pohjasta puhki. Niillä on ilmeisesti kävelty niin paljon, etteivät ne kestä moista vai olisiko niin, että ne tosiaan on tarkoitettu kulkupeleiksi pehmeälle alustalle kuten metsään, pururadalle tai puutarhaan.

Aloitin tämän kirjoittamisen vähän aikaa sitten, ja nyt on tilanne muuttunut. Limenväriset "kropsuni" siis feikkicrocsit kävelin rikki. Ne ihan yksinkertaisesti lopulta kuluivat pohjista puhki, eivät enää uhanneet, kuten tuossa sanottiin. Miten niin rakkaat ja paljon käytetyt kengät?

Punaiset glitteriballeriinani elävät toista kesäänsä luonani ja tämä on myös niiden viimeinen kesä. Kantapäät repeilevät, päälinen murtuu ja kuluu puhki, vuorit ovat enää muisto vain.. Ei auttanut edes jeesusteipillä tehty korjaus, kantapää on rikki ja sillä hyvä. Kun ne lakkasivat lopullisesti pysymästä jalassa, oli pakko siirtää ne kenkien taivaaseen...

Haaveilemani paljettiballeriinat eivät sitten koskaan muuttaneetkaan meille. Kävin sovittamassa niitä toisenkin kerran ja tajusin niiden olevan niin matalareunaista mallia, että ne levisivät räpylässäni ihan mahdottomiksi. Ne unelmat jäivät siis kauppaan, mutta ei minun oikeastaan ole niitä hirveän ikävä - jossain minua odottavat vielä ne unelmakengät.

Käytin työtä tekosyynä ja ostin itselleni uudet kengät. Ne olivat koko mustat korokepohjilla, kahdella päälisremmillä ja yhdellä kantaremmillä, kevyet kuin unelma ja ihan kivan näköiset - sellaiset melkein perustyökengät. Parasta niissä oli kuitenkin hinta, ne olivat ihan uudet ja maksoivat vain euron! Ne ovat siis peräisin paikallisen tarjoushalpahallin poistomyynnistä.
Pistin ne jalkaani, kun menin taas pitkästä aikaa harrastetyöpaikkaani - tuo paikka on kyllä mato tuhoamaan kenkiä. Nämä kestivät vajaan päivän. Siinä ajassa toisesta kengästä pettivät nilkkaremmien liimaukset pahasti ja toisesta vain vähän. Pakko se on uskoa, että köyhän ei kannata ostaa halpaa!

Tähän jatkoksi todettakoon vielä, että kolmantena käyttöpäivänä, toisena työpäivänä, joiduin kokoamaan kenkiä teipillä, jotta pysyivät kasassa. Jäivät sitten kolmannen päivän jälkeen työpaikan roskikseen ja uusia vastaavia EN hae.

Vauhdikas viikonloppu

Nyt jo lähestytään uhkaavasti seuraavaa viikonloppua ja edellisenkin tekemiset ovat pahasti raportoimatta, joten ihan pika-pikainen selostus siitä, mitä tuli puuhailtua maalla viime viikonloppuna.

Jossain kohtaa lauantaita teki mieli käyttää kaikki osaamani kirosanat, ihan kahdesta syystä. Sattui nimittäin osumaan niin, että tämä oli varmaan se toinen niistä Suomen pitkän kesän viikonlopuista, jolloin ulkona olisi voinut keekoilla bikineissä. Minun varusteenani sen sijaan olivat turvakengät, työhaalarit ja ison osan päivää vielä kuulosuojaimetkin - ei mitenkään kuumaa ja läkähdyttävää. Toisaalta, onhan se ihan pakko myöntää, ettei metsäisellä kaivon puhdistus ja kunnostus työmaalla voi olla bikineissä, varsinkaan kun siellä ei tuullut yhtään ja kaikki pohjoisen pallonpuoliskon hyttyset ja paarmat olivat päättäneet pesiytyä tuolle työmaalle kanssamme.

Toinen syy kiroilemiseen oli osin ihan itsessäni ja sillä kertaa olin muuten tosi kiitollinen työvaatteista. Kaivotyömaalle kaadettiin tie, ja minä tietenkin päädyin oksimaan tiemaalta kaadettuja puita hyötykäyttöön. Tyypilliseen tapaani nappasin vesurista kiinni ja komautin - en sentään onneksi jalkaani, vaan sellaiseen reilun kokoiseen pajun runkoon, jossa oli vielä osa juuria mukana. Puu siis oli kuivettunut ja irtosi maasta juurineen ja siirretty sinällään minulle oksittavien pinoon. Minä siis löin puuta ja sekunnin kuluttua tunsin huumaavaa kipua poskessani. Juu, siihen iski ampiainen ja poski alkoi heti turvota ja särkeä.

Onneksi oli ruokatunnin aika, joten jätin puun ja lähdimme syömään - minä kyllä ajattelin särkylääkettä enemmän kuin ruokaa. Kun sitten palasimme ruokatunnilta, päätin hoidella tuon puun ja iskin taas siihen vesurini ja aivan samoin seurauksin. Taas oli ampiaisen pisto naamassa - tällä kertaa vain otsassa.

Vasta tuon jälkeen aloin tutkia puuta tarkemmin ja totesin, että sen juuriston lomassa olikin ampiaispesä. Enhän minäkään siitä olisi pitänyt, jos joku olis tullut kirveen kanssa minun kotiani tärisyttämään, joten siirsin puun hienovaraisesti sivuun ja päätin, että se saa jäädä metsän omaksi - minä en siihen enää koske. Sen verran nuo kaksi "tuikkausta" särkivät, että teki mieli käyttää kaikki osaamani ja pari uuttakin kirosanaa...

Kaivoprojekti saatiin kuitenkin kunnialla loppuun ja nyt meillä on sitten hyvä vetinen varakaivo. Sunnuntaina puuhasteltiin perinteisten perkausten ja ruohonleikkuun sekä mansikoiden kanssa. Meidän vakituinen mansikanviljelijämme kiikutti meille 20 litraa, joista osa pakastettiin ja osa syötiin, olivat muuten taivaallisen hyviä!

Rikoo on riskillä ruma

Olkoon vaan miten rumaa tahansa muiden mielestä, minä huipensin kesäkuun shoppailuvimmani ostamalla itselleni nuden väriset pyöräilyshortsit.
Olisin halunnut ostaa sellaiset mustat lyhyet, joissa on pitsit lahkeissa, mutta kokoani ei ollut enää jäljellä - noita pöksyjä lienee mainostettu vähän liikaa eräissä muotiblogeissa, koska niitä ei ollut kuin yhdet xs-kokoiset jäljellä.

Minä siis sorruin hiekanvärisiin lyhytlahkeisiin shortseihin, pääasiallisena ajatuksena syksyn aurinkomatka. Minun reisiläskini kun eivät suostu olemaan hinkkautumatta toisiinsa, joten tarvitsen lyhyen hamosen kanssa jotain joka pitää hieraumat loitolla eikä silti vilku häiritsevästi helman alta.

Nämä saavat toimia myös kaavoina, ajattelin pyöräyttää jossain vaiheessa syksyksi parit lisäpökät samalla mallilla ja vielä lyhyemmillä lahkeilla. En nyt tarkkaan muista, minkävärisiä kankaita on varastossa, mutta kai sieltä jotain sopivaa löytyy.

Hiekanväriset perusmalliset pyöräilyshortsit maksoivat Gina Tricotissa 5,90e.