Minulla oli siis tuskainen 20 minuuttia kulutettavana ennen kuin pääsin hoitamaan asioitani. Eksyin lämmittelemään Ratsulan tavarataloon ja hipelöityäni vaatteita, joita en kuitenkaan koskaan malttaisi ostaa, päädyin kenkäosastolle. Siellä minua odottivat unelmieni punaiset kengät! Puolentoista sentin platform, kahdentoista sentin korot, kirkasta punaista "kiiltonahkaa" ja vielä peeptoe- hintakaan ei ollut tappava, vain 45e, mutta jätin ne silti kauppaan.

Tein itseni kanssa sopimuksen, että saan ne, jos saan painosta viisi kiloa pois. Eihän se nyt paljon ole yksi viisi kiloa; viisi sokeripussia, 10 voipakettia, paljon liikuntaa, pienempiä annoksia ja ei yhtään välipaloja, kiukkua ja kidutusta, nälkää ja kiusauksia - kyllä sen kestää, jos sillä ansaitsee maailman ihanimmat punaiset peptoe kengät.
Tosin en kyllä ihan rehellisesti ymmärrä, miksi minun pitää aina ihastua tuollaisiin vuosisadan epäkäytännöllisimpiin kenkiin. En voi kävellä työmatkaa noilla, enkä oikein ajaa pyörälläkään, autosta nyt puhumattakaan, käyn niin vähän ulkona, että ne eivät juuri pääsisi esille, kun ei niitä täällä kotonakaan voi aina pitää. Ja silti minä haluan ne...

3 kommenttia:
Oooh, mitkä poposet - ihanat! Jos laihdutat viisi kiloa ja ostat nuo kengät, niin onko se väistämättä lainaksi pääsevä punainen puolihame (sifonkihuivin kera) sitten jo liian iso sinulle? Siinäpä dilemma mietittäväksi! ;)
Kyl kai se sit on jo aikas iso. Sitten pitää ruveta harkitsemaan vakasti sen nyysimistä/ostamista/jotain vastaavaa, jotta sitä voi hivenen pienentää ;-).
Mutta jos ostettaisikin ihan uutta kangasta ja tehtäisi meille molemille ihan omat, punaiset ihanuudet? Ei muuten, mutta kun tuo originaali alkaa olla jo aika iäkäs ja myös näyttä siltä... :)
Lähetä kommentti