Kissamaista menoa

Olen valitettavan karvas eläinihminen, mikä tarkoittaa suomennettuna sitä, että en erityisesti lämpiä ajatukselle, että oma huushollini olisi täynnä kaiken maailman karvakasoja. Pidän koirista ja erityisesti kissoista, kaikkein eniten possuista, hevosista ja aaseista, mutta mitään sellaista en haluaisi täyspäiväiseksi asukkaaksi omaan kotiini. Olen sitä mieltä, että minä vastaan itse hyvin sekä karvojen tiputtelusta että naapureiden haukkumisesta ja tarvittaessa osaan vielä kaivella menneitäkin eli enköhän ole ihan hyvä koiran korvike, kun vielä opettelen kuolaamaan ja tuijottamaan anovasti...

Oikein tiukassa paikassa, jos jotain olisi pakko ottaa, voisin harkita akvaariota tai kilpikonnaa, mutta niitäkin pitkin hampain.

Se, mitä erityisesti inhoan, ovat karvattomat kissat ja koirat ja sellaiset kissat, joilla on viisi numeroa liian iso nahka. Kissalle se ei sovi, mutta Sharpei- koira on ihana ;-) Kissojen top listalle ovat toistaseksi päässeet vain ne yksilöt, jotka ovat runsaskarvaisia ja reilunkokoisia. Liekö siis ihme, että ragdollit, maine coonit ja norjalaiset metsäkissat (mielellään tukevaan kuntoon syötettyinä) ovat suosikkejani. Nyt kuitenkin löytyi sellainen otus, jonka ihan oikeasti olisin valmis ottamaan kotiini ja hyysäämään vaikka loppuelämäni ja tämä - yllätys yllätys - ei ole mikään noista edellä mainituista, se ei myöskään ole se pitkäkarvainen oranssinvärinen ja sinisilmäinen persialainen, jolla olen sekä vanhempiani että puolisoani kiusannut tuskastumiseen asti (sellaisen kissan olisin tosiaan halunnut). Vaan kyseessä on Ugly bat boy - jenkkiläinen maailman maineeseen päätynyt entinen kulkukissa.

Lisää tietoa Ugly Bay Boysta löydät täältä. Tässä vielä kuva varmemmaksi vakuudeksi, eikö olekin ihana????
Ko. kissasta löytyy muuten useampi video-pätkä youtubesta eli sieltä voi sitten katsoa lisää, en jaksa linkittää videoita tähän ;-)