kiusauksia kaupungilla

Lähdin tänään hoitamaan kahta asiallista asiaa kaupungille ja tyypillistä minun tuuriani oli se, että toinen liikkeistä aukesikin vasta klo 10. Olen sitä mieltä, että kaikkien liikkeiden pitäisi aueta klo 8 viimeistään ja torilla pitäisi olla elämää jo kuuden jälkeen aamulla (tämän kaupungin paskin puoli on se, että et voi mennä yövuorosta torikahveille ja ostamaan tuorreita ruokatarvikkeita, koska tori aukeaa vasta kahdeksalta- toisin kuin entisessä kotikaupungissani, jossa toiminta alkoi viideltä ja jonka torielämää kaipaan edelleen).

Minulla oli siis tuskainen 20 minuuttia kulutettavana ennen kuin pääsin hoitamaan asioitani. Eksyin lämmittelemään Ratsulan tavarataloon ja hipelöityäni vaatteita, joita en kuitenkaan koskaan malttaisi ostaa, päädyin kenkäosastolle. Siellä minua odottivat unelmieni punaiset kengät! Puolentoista sentin platform, kahdentoista sentin korot, kirkasta punaista "kiiltonahkaa" ja vielä peeptoe- hintakaan ei ollut tappava, vain 45e, mutta jätin ne silti kauppaan.

Tein itseni kanssa sopimuksen, että saan ne, jos saan painosta viisi kiloa pois. Eihän se nyt paljon ole yksi viisi kiloa; viisi sokeripussia, 10 voipakettia, paljon liikuntaa, pienempiä annoksia ja ei yhtään välipaloja, kiukkua ja kidutusta, nälkää ja kiusauksia - kyllä sen kestää, jos sillä ansaitsee maailman ihanimmat punaiset peptoe kengät.

Tosin en kyllä ihan rehellisesti ymmärrä, miksi minun pitää aina ihastua tuollaisiin vuosisadan epäkäytännöllisimpiin kenkiin. En voi kävellä työmatkaa noilla, enkä oikein ajaa pyörälläkään, autosta nyt puhumattakaan, käyn niin vähän ulkona, että ne eivät juuri pääsisi esille, kun ei niitä täällä kotonakaan voi aina pitää. Ja silti minä haluan ne...