Leiskuva lokakuu

Lokakuun alkoi taas aivan yllättäen, minusta tuntuu, että kuukaudet sisältävät alun ja lopun sekä pari päivää siinä välissä sen normaalin parin kymmenen sijaan. 

1.viikko

Siis yksi sunnuntai päivä, mutta aivan loistava sunnuntai siitäkin huolimatta, että ilma oli saiteinen ja suttuinen. Saimme tosiaan loppuviikolla sovittua siitä, että ne meitä paljon työllistäneet puut päätyivät uuteen kotiin - syvä helpotuksen huokaus, nyt riittää aikaa vähän muullekin puuhastelulle. Kävimme toki sitten siivoamassa pajuja ojan varresta, joten puita riittää edelleen työstettäväksi, mutta tuo on niin paljon pienempi määrä, että tuntuu oikeastaan "ei miltään". Teimme yhden talvioven valmiiksi, mutta emme laittaneet vielä paikalleen. Tein myös kassillisen sytykeruusuja ja olin tyytyväinen, kun paikat alkavat niidenkin osalta siistiytyä. Kaikein paras fiilis tuli kuitenkin siitä, että saimme poistettua autokuormallisen vanhoja lehtiä ja toisen muita roskia. Herra Kirjoitus naureskeli, että voiko ihminen olla noin tyytyväinen päästyään romuista eroon, kun hymyilin noiden jälkeen kuin hangon keksi. Kyllä vaan, tavarasta eroon pääseminen ja nurkkien siistiytyminen on oikeasti iso ja todella leveän hymyn arvoinen asia. 

2.viikko

Aamuvuoroviikko, mikä ei näin synkkien aamujen ja pimenevien iltojen valtakunnassa oikein lämmitä. Perjantaina olin pienessä gynekologisessa operaatiossa ja nyt sitten odotellaan tuloksia. Vähän jännittää, vaikka kaiken poistetun pitäisi kaiken järjen mukaan olla hyvälaatuista. 

Huomaa, miten tällainen viikko hyytää allekirjoittaneen niin, ettei oikeastaan edes mitään fiksua kirjoitettavaa viikon tapahtumista riitä. Ne kun ovat niitä tavallisista tavallisimpia: töitä, kotihommia, sukankutomista ja nukkumista. Kaipaan edelleen mahdollisuutta vetäytyä talviunille. 

Lauantaina veimme äidin maalle parturiin ja kahvitimme samalla naapureita. Jälleen kerran tuli todistettua se, miten erilainen käsitys ihmisillä on iltapäivästä. Olimme tuskin ehtineet parturista takaisin, kun ensimmäinen naapuri oli jo oven kahvassa kiinni, eikä kello ollut kuin juuri ja juuri kaksitoista. Ei siinä sitten auttanut muu kuin kattaa ylimääräisiä lautasia pöytään ja pyytää syömään, jotta itsekin saimme ruokaa - onneksi joku seitsemäs aisti oli minua tästä varoittanut ja olin tehnyt ruokaa reilusti eli sitä kyllä riitti kaikille. Toiset tulivat sitten odotetusti vasta kahviaikaan. Olin tosiaan ylittänyt itseni leipomalla mustikkapiirakkaa ja huijauspullia. Aikani ei mitenkään olisi riittänyt siihen, että olisin tehnyt pullataikinan alusta asti, niinpä ostin pakastealtaasta valmiiita raakoja pikkupullia ja lisäsin niihin voisilmät. Täydestä meni, onneksi. 

Myrskylukemissa piiskaava pohjoistuuli oli vetänyt maalla kämpän niin kylmäksi, että päätimme Herra Kirjoituksen kanssa viettää sunnuntain kaupungissa. Kyllä sitä ihminen yhden lepopäivän tarvitsee. Muutenkin alkaa olla se aika, että pistetään maalla ovet säppiin ja jätetään mökkeröinen odottamaan kevättä. Muutama homma on vielä työlistalla, jotta kaikki talveen valmistavat asiat olisivat tehtyinä ja sen jälkeen voidaan sitten todeta, että ensi keväänä uudelleen - ainakin yöpymisten suhteen.

 

3.viikko

Tällä viikolla töitä 7 päivänä ja kaikki ihan "ommoo hommoo". Ensin yövuoroja ja sitten iltaa ja aamua. Taivahan Taatto on päättänyt, että on aika pysyä sisällä ja kutoa sukkaa, sillä koko alkuviikon on satanut joko kaatamalla, paljon, reippaasti tai vähän enemmän. En siis ole potenut huonoa omaa tuntoa siitä, että olen keskittynyt nukkumiseen ja sukan kutomiseen. Tosin muutamia pakollisia kotihommia, kuten tiskit ja pyykit oli pakko hoitaa siinä välissä pois. Samoin selvitin kuittisulkeiset eli mapitin koko alkuvuoden kuitit asialliseen järjestykseen. On sitten vuoden vaihteen jälkeen helpompi pyöritellä veropapereita, kun kuitit ovat järjestyksessä. 

Yksi ilta vaati burgeria, joten rakas Herra Kirjoitus suunnisti paikalliselle grillille läpi tuulen ja tuiskun ja toi meille herkut. Kyllä vaan, hampparit maistuivat pitkästä aikaa todella, todella hyvältä. Joko minusta on tullut snobi tai keski-ikäinen tai muuten vaan olen järkeytynyt, sillä olen löytänyt karkit, jotka ovat niin pahoja, että niitä ei tee mieli syödä. Pitää varmaan jatkossa ostaa vain niitä kotiin. 

Pyrin taas syömään ja syöttämään kaappeja tyhjäksi, paitsi että kahvitarjous on pakko hyödyntää, sillä kahvivarastoon on päässyt kertymään kolo. Eli tulemme jälleen näkemään sen, miten minä ja eläkeläiset taistelemme kahvista Citymarketissa. 

 

Viikonloppu meni töissä ja vielä sitten hoideltiin äidin varpaatkin edustuskuntoon sekä harjoitettiin "hyväntekeväisyyttä" eli käytiin kannattamassa paikallista vegaaniravintolaa, joka oli valitellut kärsivänsä asiaskaspulasta. Ruoka oli hyvää ja yhdestä riisillä ja naan-leivällä täydennetystä annoksesta riitti hyvin kahdelle. Erittäin todennäköisesti haemme tuolta ruokaa uudelleen. Huomasin tässä senkin, että olen unohtanut Resque-palvelun käytön vallan - en edes muista, milloin viimeksi olisin etsinyt ruokaongelmiin ratkaisua sieltä. Pitää muistaa seuraavalla kerralla katsoa sinnekin, kun ei tiedä, mitä kokkaisi. 

Palkkapäivä osuu myös tähän viikkoon eli sillä hyvin perinteisellä mennään: laskut maksuun ja syvä huokaus, siirto käyttötilille ja tarkkaa budjetointia. Pari huomiota rahoista olen tehnyt; olemme viime aikoina syöneet normaalia vähemmän roskaruokaa, mikä on tarkoittanut sitä, että käyttöbudjetti on riittänyt huomattavasti paremmin. Toinen on se, että perinteiseen syksyiseen alakuloon liittyvä ostohimo nostaa päätään, haluan jotain ihanaa, pehmeää ja lämmintä, mikä siis tarkoittaa lankaa. Olen selannut pitkästä aikaa silmät kiiluen lankatarjouksia ja keskustellut itseni kanssa vakavasti siitä, onko minulla tarvetta ostaa yhtään kerää lankaa. Edelleenkin olen yhtä loistava keksimään selityksiä, miksi ehdottomasti täytyy saada pari kerää. Tosi asia on se, että eiväthän nuo pari kerää maalta merelle vie, mutta pelkään kovasti, että kun pirulle antaa pikkusormen, niin lopputulos voi olla kasa kahden kerän sijaan. Lankojen hankinnan kanssa kävi lopulta niin, että Herra Kirjoitus osti minulle yhden kerän mustaa lankaa ja se riitti enemmän kuin hyvin toimimaan pehmentimenä maailmaa vastaan. 

4.viikko

Alkoi vapaapäivällä, mikä tarkoitti melkoista rumbaa. Siivousta, pyykinpesua, tavaroiden vientiä kirpparille, sytykeruusujen viemistä ystävälle ja monta muuta hoidettavaa asiaa. Sain kuitenkin työlistani etenemään varsin hyvin - sen verran oikaisin, että päätin jättää pyörän edelleen työpaikalle odottamaan ja kävellä seuraavana päivänä töihin sekä tuoda pyörän kotiin vasta sitten.

 

Lupasin viikolla tehdä muutaman tunnin ylimääräisen  vuoron tai itse asiassa kaksi, joten töitäkin on taas mukavasti luvassa. 

Sitä sitten nollataan vapaalla viikonlopulla ja peli-illalla kavereiden kanssa. 

Ja tietenkään mikään ei mene niin kuin suunnittelee. Kuten tuolla pari viikkoa sitten mainitsin kävin pienessä gynekologisessa operaatiossa. Sen jälkiseurauksena oli mahdollista, että saan tulehduksen kohdun ja kohdunkaulan alueelle. Olisihan se ollut liiankin onnekasta, jos olisin siltä välttynyt.  Pari viikkoa sinnittelin kasvavien kipujen kanssa, mutta sitten oli pakko tunnustaa väriä ja ottaa yhteyttä lääkäriin. Nyt vedetään sitten tupla-antibioottia ja toivotaan, että homma hoituu sillä.

 

Sain valmiiksi ikuisuusprojektisukat ja pääsin aloittamaan seuraavia, mistä iloitsen kovasti.  

 

 

5.viikko

Mitähän lienee allekirjoittaneen pääkopassa liikkunut, kun olen mennyt suunnittelemaan itselleni loputtomia aamuvuoroja tai puolelta päivältä alkavia iltoja. Ei varmaan mitään - tai ei ainakaan mitään järkevää. Lisäksi otin vielä yhden ylimääräisen vuoron, niin viikon vapaapäivät supistuivat yhteen. Yksi on kuitenkin parempi kuin yhtään ja siitä nautittiin leppoisalla oleilulla Herra Kirjoituksen kanssa. Mitä nyt äitiä käytiin välillä katsomassa. 

 

Yhdet lahjasukatkin alkavat olla valmiit, joten pääsen taas kohta suunnittelemaan seuraavia. Tässä huomaa millainen merkitys inspiraatiolla on, toisten valmistumiseen tuntui menevän monta viikkoa ja tämän sukkaparin pistelin kasaan muutamssa päivässä. 

 

6.viikko

Aamuvuorot jatkuvat ja vielä pahimmassa mahdollisessa kelissä. Tänne nimittäin täräytti maahan ensi lumen, eikä edes mitään pientä määrää, vaan pari kymmentä senttiä kerralla ja seuraavana päivänä lisää. Olen käyttänyt koko kirosanavarastoni sen suhteen, että kuvailen sitä, miten inhoan lunta ja pakkasta - tai siis talvea ylipäätään. 

Viimeisen päivän lisätili todisti ajatukseni töissä asumisesta todeksi. Olen jälleen ollut ahkera ainakin sillä rintamalla. Muusta en sitten niin voi kehua, koska paskat kelit vähentävät halua liikkua pihalla ja lisäävät halua kaivella ne viimeisetkin herkut varastoista.

Musiikkisukat

Rakas työkaverini vahtoi alkusyksystä työpaikkaa ja lupasin kutoa hänelle muistoksi villasukat. Nyt kun ilmat ovat kylmenneet ja sukille on käyttöä, aloin kysellä toiveita. Toiveena oli pianon koskettimet. Jonkin verran vaati netin selailua ja mielikuvatyöskentelyä, jotta sain rakennettua mieleiseni mallin. En miellä kyseistä henkilöä musta-valkoiseksi ja toive olikin luonnonvalkoisesta puhtaanvalkoisen sijaan. Päätin muutenkin rakentaa mallin, jossa olisi enemmän vaaleaa kuin mustaa. Karkea luonnos näyttää tältä.

Loin 65 silmukkaa luonnonvalkoisella Novitan 3mm kulmikkaille puikoille.Ensin neuloin 2krs 3o 2n, sitten aloitin valepalmikon neulomisen.
1. krs: *1o neulomatta, 2o, vedä neulomatta nostettu silmukka neulottujen yli, 2n* 

2. krs: *1o, langankierto, 1o, 2n*

3-5 krs: *3o, 2n*

 

Kaikkiaan kudoin 5 palmikkoa. Sen jälkeen vaihdoin värin mustaksi ja lisäsin toisella mustalla kerroksella 4 silmukkaa, jolloin sukassa oli yhteensä 69 silmukkaa. Mustia kerroksia kudoin yhteensä 5. Sen jälkeen aloitin nuottikuvion. Netistä Seidin Nojatuolin uumenista- blogista löytämäni mallikerta oli 60 silmukalle, joten lisäsin omaan kuviooni yhden tuplanuotin, jolloin se sopi 69 silmukalle.  

Nuottikuvion valmistuttua kudoin vielä 5 kerrosta mustaa, kolmennella kerroksella kavensin 2 silmukkaa. Mustan raidan jälkeen aloitin valkoisen palkin, sen kolmannella kerroksella kavensin jälleen kaksi silmukkaa. Kymmenennellä valkoisella kerroksella kavensin taas kaksi silmukkaa, sen jälkeen kudoin 10 kerrosta ja kavensin taas kaksi silmukkaa. 

Valkoisen palkin korkeudeks tuli 34 kerrosta. Samasta Nojatuolin uumenista - blogista nappasin myös nuottiavain kuvion, jonka silmukoin tuohon valkoiseen osaan. Seuraavaksi taas 5 krs mustaa, tämän raidan kohdalla kavensin 2+1 silmukkaa niin, että sukkaan jäi yhteensä 56 silmukkaa. 

Seuraavaksi neuloin yhden kerroksen valkoisella ja sitten 8 silmukan sydän kuvioita mustalla, jonka jälkeen vielä yhden kerroksen valkoisella ja 5 kerrosta mustalla. Alkuperäisestä mallista poiketen lisäsin nilkkaan vielä resorin. Nilkan resorin aloitin yhdellä kerroksella oikeaa ja sen jälkeen 4 palmikkoa.

Kantalappuun otin 15 + 15 silmukkaa, kudoin vahvistettuna 30 kerrosta ja kantapohjaan 7+7 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 15 silmukkaa per puoli ja aloitin terään samaisesta Nojatuolin uumenista blogista muokattuna käyttöönottamani pianon kosketin -kuvion. Kavennukset tein kantapohjassa, jotta päälikuvio säilyi ehjänä. Näyttää hassulta, mutta toimii käytännössä aivan yhtä hyvin kuin sivukavennukset. Kavennuksia jatkoin niin kauan kunnes jokaisella puikolla oli 13 silmukkaa. 

Sukan terään tein sädekavennukset ja jotta se pysyisi yhtä paksuna kuin muukin sukan teräosa kuljetin mukana kahta mustaa lankaa. 

 

Painoa sukilla on 228g. Lankaa käytetty vuoden alusta 3182g.

Halloween kranssi

Jossain kohtaa päässäni on vinksahtanut jotain, koska sain päähäni haluta Halloween- teemaisen ovikranssin. Tuhlasin kolme euroa ostamalla kurpitsa-kuvoiset patterikäyttöiset kausivalot. Arvoin pitkään isompien ja pienempien valojen välillä, valitsin pienemmät. Nyt kyllä kaduttaa, olisi sittenkin pitänyt ostaa ne isommat. Mutta ehkä sitten ensi vuonna, ellen sitten siinä vaiheessa toteuta toista ideaani: mustia lepakoita oranssilla taustalla.

 

Kranssin runko on mustalla jesarilla teipattua sanomalehteä, joka on päälystetty kahdella mustalla roskapussilla. Siihen sitten teippasin kiinni nuo ostamani kausivalot. Kokeilin ensin, toimisiko kranssi ilman roskapusseja, mutta ei näyttänyt hyvältä.

 

Niinpä sitten lisäsin tosiaan kaksi roskapussia tuon kehän päälle ja yritin saada valot levittymään tasaisesti röpelöisen kranssin päälle

Koska valokuva paljastaa armottomasti kaikki virheet, korjasin kranssia tasaisemmaksi kuvan ottamisen jälkeen. Sen verran laiska olin, että en sitten enää jaksanut ottaa uusia kuvia. 

 

 

Roikkukoon tuossa nyt sitten sen pari viikkoa, mitä Halloween sesonkia on. Toivottavsdti ei häiritse naapureita kovasti. Kranssin hinta on periaatteessa 3€ valoista ja toinen saman verran pattereista, muut materiaalit löytyivät kotoa valmiina.

Ilta Hirvijärvellä 2 muuttui poluksi

Sain serkultani 150g fingerin vahvuisia sukkalankoja ja pyynnön kutoa polvisukat hänen toivomallaan mallilla. Sukat ovat menossa lahjaksi hänen äidilleen, minun kummitädilleni.

En yksinkertaisesti uskaltanut aloittaa varresta, vaan päätin, että teen sukkien teräosat varpaista aloittaen ja kun näen, miten pitkälle langat riittävät, teen varret ja yhdistän ne sitten jotenkin. Puikot Novitan koivuiset kulmikkaat 3mm.

Lankoina Adelia Fibersin Merino sock mystinen mustikka ja Seeprasukka Vanda. Mustikka-lanka oli todella löyhäkierteistä ja sen kanssa joutui olemaan tarkkana, että sai sen kulkemaan kokonaisena kutimessa. Seeprasukka Vanda taas solmuuntui ja takkusi todella herkästi - mikä tarkoitti, että senkin kanssa joutui tekemään melkoisesti töitä kun sitä vyyhdiltä kerälle purki.

Kun pääsin niin pitkälle, että oli aika vaihtaa lankaa, tajusin, että myös mallia on pakko vaihtaa. Tuo Seepra sukka -  lanka on niin lyhyillä pätkillä värjättyä, että sitä ei voi käyttää missään isommassa pitsikuviossa, joten sukanvarteen tulee yksinkertaisesti kuuden silmukan muurahaisen polku ja muutoin se on sileää neuletta. 

Aloitin sukat kärjestä ja kudoin ensimmäiseen sukkaan myös varren valmiiksi, jonka jälkeen totesin, että homma ei toimi. Purin varren ja terän liitoskohdan ja takkusin taas tuskaisesti, mutta pääsin kuin pääsinkin aloittamaan ensimmäiseen varteen terän. Toisen sukan kudoin sitten ihan oikein varresta varpaisiin. Tähän sukkaan aloitukseen 84 silmukkaa mustalla Fabelilla, joita sitten kaventelin samoilla kohtia kuin olin toiseen sukkaan tehnyt levennyksiä. Kuvaamisen hoiti Herra Kirjoitus, joka ei tällä kerralla jaksanut asetella sukkia kunnolla, joten näyttävät siltä kuin olisivat ihan eri paria, vaikka eivät todellisuudessa ole.

 

 

Kantalapun kudoin vahvistettuna 17+17 kerrosta, 34 kerrosta. Kantapohjaan kerrosta, kantalapun reunasta nostin 19 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes kavennettavilla puikoilla on 16 silmukkaa kummallakin. Tämän jälkeen sukan teräosa edelleen muurahaisenpolkua sivuun neuloen. Kärkeen normaalit sädekavennukset.

Niistä valmiista teristä täydensin sitten toiset sukat, jotka esittelin täällä, klik. 

 

Ja miten kävi sen langan kanssa? Tuon verran jäi. 

 

Näillä sukilla painoa 122g.  Lankaa käytetty vuoden alusta  2945g.

Halloween hullutuksia

Meillä on pikkujoulut marraskuun alussa ja teemana on ajankohtaan sopivasti halloween. Olen päättänyt panostaa pukeutumiseen suunnilleen sen verran, mitä vaatekaapista valmiina löytyy ja hyvin pienin ponnistuksin on tehtävissä. 

Vaatekaapista löytyy valmiina punainen jakku, mustat housut ja toppi sekä punaiset korkkarit. Asusteista kaapista löytyy sarvipannan verran, peruukin saan lainaksi. Hiilihangon päätin askarrella ihan itse, samoin hännän. 

Leikkasin pahvista sopivan mallisen teräosan. Varren muotoilin parista pahvisuikaleesta. Päällystin koko komeuden mustalla jesarilla. 

Mietin vielä maalaanko tuon hiilihangon kärjet punaiseksi, mutta tuollaisenakin se toimii yhden illan käytössä.

Ilta Hirvijärvellä onkin kukka ja pipari

Sain serkultani 150g fingerin vahvuisia sukkalankoja ja pyynnön kutoa polvisukat hänen toivomallaan mallilla.

En yksinkertaisesti uskaltanut aloittaa varresta, vaan päätin, että teen sukkien teräosat varpaista aloittaen ja kun näen, miten pitkälle langat riittävät, teen varret ja yhdistän ne sitten jotenkin. Puikot Novitan koivuiset kulmikkaat 3mm.

Teriin aloitus 10 silmukalla, toisesta reunasta nostin 9 silmukkaa. Silmukoiden jako neljälle puikolle ja yhden silmukan lisäys, kaksi kerrosta lisää ja sitten aloitin lisäykset. Lisäys joka kerroksella, kunnes silmukoita oli 14 puikolla, sen jälkeen lisäykset joka toinen kerros, kunnes 17 silmukkaa puikolla. 

 

Kantalappuun 18+18 silmukkaa. Kantapohjaan 10+9 silmukkaa. Kantalapun reunasta 25 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes jokaisella puikolla on 18 silmukkaa.

Lankoina Adelia Fibersin Merino sock mystinen mustikka ja Seeprasukka Vanda. Mustikka lanka oli todella löyhäkierteistä ja sen kanssa joutui tekemään työtä, että sai sen kulkemaan kokonaisena kutimessa.

Nilkkaan tavallista 2o, 2n joustinta osa lilalla, osa valkoisella. 

Kun pääsin niin pitkälle, että oli aika vaihtaa lankaa, tajusin, että mallia on pakko vaihtaa. Suunnittelemani malli ei sopinut sukkaan, eivätkä langat yhteen, koska toinen oli valkoiseen taitettua kirkasta ja toineen mustaan= harmaaseen taitettua. Oli siis pakko ottaa lisälangat kehiin ja siityä suunnitelma B:hen.

Mustikka-langasta yhdistettynä luonnonvalkoiseen Fabeliin tuli piparireunaiset virkatuilla kukilla koristellut nilkkasukat, kukkien malli täältä, klik. 

Painoa sukilla yhteensä 68g. Langan kulutus vuoden alusta 2823g.

Vielä lisää

Kun pari päivää sitten taivastelin ainaista laatikon pohjalta löytyvää kosmetiikkaa, eivät löydöt loppuneet siihen. Osallistuin Dermosilin testiryhmään, jossa kokeiltiin uusia kasvojenhoitotuotteita ja testattiin niiden ominaisuuksia. Testauksesta sai palkinnoksi kosmetiikkaa.

En silti valita, kyllä näille käyttöä on ennemmin tai myöhemmin. Palkintopaketista paljastui suihkugeeli, vartalovoide ja dödö. Kaikissa tuoksuna herkullinen berry boost.

 

Toivottavasti testituotteet tosiaan tulevat myyntiin ensi vuonna, sillä testisetissä oli aivan ihana kasvojenpuhdistusgeeli ja kasvovoide myös kasvovesi kuului testipakettiin, mutta se ei ollut niin täysi kymppi kuin nuo kaksi muuta tuotetta.

Loputtomia löytöjä

Olen ottanut tavakseni, että maalla käydessäni yritän siivota aina jonkun laatikon ja koota roskia tai muuta tavaraa poistoon. Loputon urakka, mutta jokainen tavara ja pussi on aina edistystä. Tällä kertaa siivosin laatikoita, joissa oli kaikenlaista sekalaista ja niiden joukossa kosmetiikkaa.

Myönnän, että tunne oli lähinnä turhautumista, sillä tajusin, että siinä romuttuivat taas hienot suunnitelmani kosmetiikkakaapin tyhjentymisestä. Useamman purkin pistin toki suoraan roskiin, mutta monta oli myös sellaista, jotka tulevat käyttöön  - jalkojen rasvaukseen riittää materiaalia.

Toisaalta olen tyytyväinen, että lisää ei tarvitse ostaa, mutta toisaalta myös turhautunut siihen, että eivätkö ne koskaan lopu, löytyykö aina jostain joku laatikko, josta löytyy lisää purkkeja ja purtiloita. Yritän uskotella, että kai ne jossain vaiheessa loppuvat. Sekä purnukat että laatikot, mistä niitä löytyy.

Sankarillinen syyskuu

Kuukauden vaihtuminen hiipi kuin huomaamatta, hupsis vaan elokuu loppui ja syyskuu alkoi ilman mitään ihmeellisyyksiä ja ihan huomaamatta. 

1. viikko

Eli siis viikonloppu, joka kului sujuvasti töissä - niissä palkallisissa ja kotitöissä. Äitiä käytiin katsomassa ja ikävä kyllä asioiden huononemisen huomaa, tällä kertaa lenkin mitta oli pihan ympäri, kun alkukesällä se oli vielä yli tuplasti pidempi talon ympäri kierros. 

2. viikko

Lomaa, ainakin osittain - maanantaina siivousta ja pyykkäystä, lenkkeilyä. Tiistaina oli Hyte-valmennus ja fyssaripäivä, lisää lenkkeilyä. Keskiviikkona oli viikon ainoa työpäivä. Torstaina ja perjantaina vähän niin kuin oltiin vain eli tehtiin käsitöitä, hoidettiin kauppa-asioita ja nautittiin kesän viimeisistä henkosista. Sain näet kuningasajatuksen eteisen maton kaveriksi virkattavasta kynnysmatosta, jonka materiaalina toimivat vanhat lakanat. Tästä napsuttelen ihan oman juttunsa. Viikonloppuna jälleen maalle, tuhottomasti saatiin aikaan - loput marjapuskat perattua ja leikattua, kärräsin neljä kuormaa oksia odottamaan silppuamista ja saman verran perkuujätettä maatumaan. Yrttipenkkiä on laiminlyöty ainakin viisi vuotta, mutta sinnikkäästi vaan olivat piparjuuri, oregano, lipsikka ja ruohosipuli säilyneet hengissä. Ruohosipuli oli suoranaisesti levittäytynyt niin, että sitä sai palautella käytävältä penkkiin. Jotenkin minulla on sekä yrttien että marjapuskien suhteen sellainen fiilis, että saattaa ensi vuonna olla edessä katastrofi. Se on joko sellainen, että ei tule yhtään marjaa, eikä yrtin yrttiä tai sitten se on sellainen, että satoa on niin paljon, etten tiedä mihin sitä laittaisin. Jotenkin nämä ovat vaan niin hienoja nämä todella lämpimät syyspäivät - tuntuu, että kesä on vasta nyt. 

 

3. viikko

Paluu töihin. Herra Kirjoitus kärsii matkakuumeesta ja yrittää ehdotella matkoja jo tälle syksylle, mutta tällä hetkellä olo vaan jotenkin niin hakattu maksa, ettei jaksa miettiä mitään sellaista. Tosin yhden vapaapäivän ja yhden yövuoroa edeltävän päivän rentoilu kotona antoi kummasti lisää virtaa, samoin keskeneräisten projektien eteneminen - niitä kun on kesken aivan liikaa tällä hetkellä.

Viikkoon osui tietysti myös tilipäivä eli laskut maksuun, rahaa käyttötilille ja sitten unohdus. Ei mitään ihmeellistä - paitsi että sittenkin ihmeellistä. Heti tämän kirjoitettuani sain tiedon eräästä verkkokaupasta, että heidän asiakasrekisterinsä on kaapattu ja sieltä on vuotanut ties mitä tietoja rikollisille. Minun kohdallani tämä tarkoitti sitä, että jouduin sulkemaan pankkitunnukseni ja ensimmäinen mahdollisuus niiden palauttamiseen on vasta ensi viikolla. Onnittelin itseäni siitä, että ymmärsin naputella laskut maksupalveluun edellisenä päivänä, joten ne ehtivät mennä maksuun ennen sulkua, käyttörahaa en itselleni ehtinyt siirtää, joten viikonloppu piti selvitä käyttötilin pienellä jäljellä olevalla summalla ja käteisellä. Toisaalta se toimi ihan hyvin, kun olin onneksi ennakoinut kaupassa viikonlopun tarpeet hyvin, eikä maalla tarvinnut tehdä "pizzakeikkaa", kun syötävää oli sopivasti. 

Ahkera viikonloppu maalla edisti taas monia asioita. On totta ettei vuosikymmenen korjausvelkaa kuitata parissa viikonlopussa, mutta joka kerta, kun joku asia eteenee ja/tai korjaantuu, olen kovin tyytyväinen. 

4.viikko

Pankkitunnukset palautettu ja olo on taas jotenkin turvallinen. Onneksi uusi tunnuskin oli sellainen, että painui mieleen opettelematta. Muutoin viikossa ei todellakaan ole kehuttavaa. Jotkin päivät ja viikot ovat vain sellaisia, että tekisi mieli pistää leuka polviin, kädet korville, käpertyä kerälle ja vaan itkeä. Tämä on nyt yksi niistä. Asiat kyllä ovat edenneet, mutta ihmiset aiheuttavat ongelmia. Onhan se luonnollista, että välillä tulee skismaa kavereiden keskenkin, mutta sillä kohtaa, kun useampi kuin yksi ihminen, jota olet pitäynyt kaverinasi iskeekin puukolla selkään ja näyttää, että olet heille merkityksetön tai että sua voi potkia miten vaan, alkaa kummasti tuntua. Ja tekee tosiaan vaan mieli käpertyä kerälle ja itkeä. Nyt ei voi ajatella muuta kuin, että se mikä ei tapa, vahvistaa, ja muistaa olla tarjoamatta selkää enää toista kertaa (juu, olkoon vaan miten kristillistä kääntää toinenkin poski, mutta en aio tehdä sitä, vaan pistää jalan eteen, kun kyseiset henkilöt seuraavan kerran sopivalle hollille sattuvat - oho hups vaan). Siinä sitten myykyrällä yrität hokea, että kyllä mä riitän ja ihmetellä, miksi näin.

 

Tosin olen pikkuhiljaa alkanut todeta, että ihmisistä on tullut ihan määrättömän itsekkäitä. Sellaiset sanat kuin "kiitos", "ole hyvä" ja "anteeksi" ja niiden käyttötarkoitukset tuntuvat kadonneen ihmisten tajunnasta kokonaan. Ihan sama, miten kaverille käy, kunhan mä vaan itse saan. Esimerkiksi liikenteessä ovat säännöt ja käytöstavat monilta tyystin kateissa ja saat puolet ajasta pelätä tuleeko joku torvelo päälle, kun olet kävellen tai pyörällä liikenteessä. Autolla saat varoa skuutteja ja pyöräilijöitä, joiden niskat eivät käänny, jotka tulevat kolmea miljoonaa alle - oli heillä siihen oikeus tai ei. Nämä tuntuvat unohtaneen, että säännöt on tehty lisäämään turvallisuutta, ei kiusaksi. Sama pätee kaikkialla muuallakin, mun ei tarvitse sääntöjä noudattaa ja kaikki muut väistäkööt. Jos ihan asiallisesti asiallisesta asiasta jotain sanoo, niin vastaus on haistattelua... Ei siis ihme, että tavan kansalainen kokee turvattomuutta. 

 

Itselleni nuo kohteliasuusfraasit ovat arkipäivää ja viljelen niitä, sanomaani myös tarkoittaen, aina kun mahdollista. Viimeksi tosiaan paikallisen grillin luukulla särähti aikas lailla, kun teinitypy kysyi "mitäs sulle?" ja tilauksen lueteltuani vastaus oli "ok" ja hinta. Ei yhtään kiitosta ja ole hyvää edes silloin kun sain tilaamani tuotteet, vaan ne ojennettiin kommentin "tossa" kera. En voi ymmärtää, se ei vie aikaa, mutta antaa paljon paremman kuvan, kun lisää muutaman kohtaliaisuusfraasin väliin. Tai tosiaan se, että jos olet väärässä, niin ei mitään pahoittelua, vaan kommentit ovat "sellaista sattuu" - mallia niissäkin tilanteissa, joissa itse olisin käyttänyt sanoja "olen pahoillani" ja "anteeksi". Tästä viimeksi mainitusta on aivan loistava esimerkki taloyhtiön pesutuvan varausvihko, johon tyypit olivat tehteet varauksen väärälle päivälle ja pesivät mun vuorollani, ei pahoittelua, ei mitään, vain "sellaista sattuu". Kehtasivat vielä kiukutella, kun pidin kiinni omasta edellisenä päivänä oikealle päivälle tehdystä varauksestani. Olen ilmeisesti vanha jäärä, mutta ihan periaatteesta pidän kiinni kiitoksesta ja ole hyvästä ja pahoittelen edelleen, kun olen töpännyt, vaikka se sitten antaisi muille luulon, että mua voi puukottaa selkään.

Viikkoon mahtui omien töiden lisäksi pari keikkapäivää ja myös viikonloppu töitä. Kohtuullisen hien saa pintaan sillä, kun hoitaa koko viikon kotityöt lauantain aamupäivän aikana, sillä olin koko viikon muutoin menossa  eli päivät töissä ja illat poissa. Maanantaina oli treffit Herra Kirjoituksen kanssa, tiistaina kokous, keskiviikona käytiin katsomassa äitiä, torstaina lisätöitä ja perjantaina peli-ilta. Pelaaminen isolla porukalla olikin todella kivaa pitkästä aikaa.  

Sunnuntaina seisoin kaupan juustohyllyllä ja mietin, maltanko ostaa yli 4€ Halloumi paketin. Päätin ostaa, koska totesin sen olevan kuitenkin halvempi kuin kebab ja ranskalaiset (kaksi annosta n. 25€). Muutaman minuutin kuluttua puhelin piippasi yli 200€ arvoisen työkeikan, eikä 4€ juusto tuntunutkaan mitenkään kalliilta, vaan koin ansainneeni sen. Kaikki on suhteellista. 

5.viikko

Mielenkiintoinen viikko tulossa. Työkuviot muuttuivat tunnin sisällä kahteen kertaan, joten viimeisimmäksi jäi se, että lähdin keskellä päivää töistä tullakseni yöksi takaisin. 4 yövuoroa ja välissä vielä pätkä päivää. Olen tainnut ansaita toisenkin halloumisalaatin... Viikon työsaldo oli lopulta 4 yötä ja pari lyhennettyä aamuvuoroa. Noiden lisäksi kävin nauttimassa kylpylästä ja lounaasta lahjakortilla, joka oli vanhenemassa käsiin sekä lenkkeilemässä syksyisessä maastossa. Perjantaina illalla lähdimme maalle ja oli todella onnistunut viikonloppu. Saimme paljon hommia tehtyä ja monta asiaa eteenpäin. Allekirjoitimme tuulivoimavuokrasopimukset, saimme ne paljon harmaita hiuksia aiheuttaneet puut jobattua eteenpäin, tehtyä kassillisen ruusuja, laitettua taloa talvikuntoon ja poistettua pari autokuormaa roskia (no nämä sunnuntaina eli virallisesti kai lokakuun puolella, mutta sopii niin hyvin tähän samaan, joten pakko mainita).

Äitiäkin poikkesimme matkalla katsomassa ja kertomassa, että ensi viikolla otamme hänet mukaan ja sitten käydään yhdessä maalla. Se on sitten syksyn viimeinen käynti hänen osaltaan niin, että vietämme siellä enemmän aikaa. Naapuritkin kutsuin kahville, toivottavasti ehtivät poikkeamaan äitiä katsomassa. 

Taas on kuukausi mennyt että hupsis vaan, mihin tämä aika oikein lentää.