Leiskuva lokakuu

Lokakuun alkoi taas aivan yllättäen, minusta tuntuu, että kuukaudet sisältävät alun ja lopun sekä pari päivää siinä välissä sen normaalin parin kymmenen sijaan. 

1.viikko

Siis yksi sunnuntai päivä, mutta aivan loistava sunnuntai siitäkin huolimatta, että ilma oli saiteinen ja suttuinen. Saimme tosiaan loppuviikolla sovittua siitä, että ne meitä paljon työllistäneet puut päätyivät uuteen kotiin - syvä helpotuksen huokaus, nyt riittää aikaa vähän muullekin puuhastelulle. Kävimme toki sitten siivoamassa pajuja ojan varresta, joten puita riittää edelleen työstettäväksi, mutta tuo on niin paljon pienempi määrä, että tuntuu oikeastaan "ei miltään". Teimme yhden talvioven valmiiksi, mutta emme laittaneet vielä paikalleen. Tein myös kassillisen sytykeruusuja ja olin tyytyväinen, kun paikat alkavat niidenkin osalta siistiytyä. Kaikein paras fiilis tuli kuitenkin siitä, että saimme poistettua autokuormallisen vanhoja lehtiä ja toisen muita roskia. Herra Kirjoitus naureskeli, että voiko ihminen olla noin tyytyväinen päästyään romuista eroon, kun hymyilin noiden jälkeen kuin hangon keksi. Kyllä vaan, tavarasta eroon pääseminen ja nurkkien siistiytyminen on oikeasti iso ja todella leveän hymyn arvoinen asia. 

2.viikko

Aamuvuoroviikko, mikä ei näin synkkien aamujen ja pimenevien iltojen valtakunnassa oikein lämmitä. Perjantaina olin pienessä gynekologisessa operaatiossa ja nyt sitten odotellaan tuloksia. Vähän jännittää, vaikka kaiken poistetun pitäisi kaiken järjen mukaan olla hyvälaatuista. 

Huomaa, miten tällainen viikko hyytää allekirjoittaneen niin, ettei oikeastaan edes mitään fiksua kirjoitettavaa viikon tapahtumista riitä. Ne kun ovat niitä tavallisista tavallisimpia: töitä, kotihommia, sukankutomista ja nukkumista. Kaipaan edelleen mahdollisuutta vetäytyä talviunille. 

Lauantaina veimme äidin maalle parturiin ja kahvitimme samalla naapureita. Jälleen kerran tuli todistettua se, miten erilainen käsitys ihmisillä on iltapäivästä. Olimme tuskin ehtineet parturista takaisin, kun ensimmäinen naapuri oli jo oven kahvassa kiinni, eikä kello ollut kuin juuri ja juuri kaksitoista. Ei siinä sitten auttanut muu kuin kattaa ylimääräisiä lautasia pöytään ja pyytää syömään, jotta itsekin saimme ruokaa - onneksi joku seitsemäs aisti oli minua tästä varoittanut ja olin tehnyt ruokaa reilusti eli sitä kyllä riitti kaikille. Toiset tulivat sitten odotetusti vasta kahviaikaan. Olin tosiaan ylittänyt itseni leipomalla mustikkapiirakkaa ja huijauspullia. Aikani ei mitenkään olisi riittänyt siihen, että olisin tehnyt pullataikinan alusta asti, niinpä ostin pakastealtaasta valmiiita raakoja pikkupullia ja lisäsin niihin voisilmät. Täydestä meni, onneksi. 

Myrskylukemissa piiskaava pohjoistuuli oli vetänyt maalla kämpän niin kylmäksi, että päätimme Herra Kirjoituksen kanssa viettää sunnuntain kaupungissa. Kyllä sitä ihminen yhden lepopäivän tarvitsee. Muutenkin alkaa olla se aika, että pistetään maalla ovet säppiin ja jätetään mökkeröinen odottamaan kevättä. Muutama homma on vielä työlistalla, jotta kaikki talveen valmistavat asiat olisivat tehtyinä ja sen jälkeen voidaan sitten todeta, että ensi keväänä uudelleen - ainakin yöpymisten suhteen.

 

3.viikko

Tällä viikolla töitä 7 päivänä ja kaikki ihan "ommoo hommoo". Ensin yövuoroja ja sitten iltaa ja aamua. Taivahan Taatto on päättänyt, että on aika pysyä sisällä ja kutoa sukkaa, sillä koko alkuviikon on satanut joko kaatamalla, paljon, reippaasti tai vähän enemmän. En siis ole potenut huonoa omaa tuntoa siitä, että olen keskittynyt nukkumiseen ja sukan kutomiseen. Tosin muutamia pakollisia kotihommia, kuten tiskit ja pyykit oli pakko hoitaa siinä välissä pois. Samoin selvitin kuittisulkeiset eli mapitin koko alkuvuoden kuitit asialliseen järjestykseen. On sitten vuoden vaihteen jälkeen helpompi pyöritellä veropapereita, kun kuitit ovat järjestyksessä. 

Yksi ilta vaati burgeria, joten rakas Herra Kirjoitus suunnisti paikalliselle grillille läpi tuulen ja tuiskun ja toi meille herkut. Kyllä vaan, hampparit maistuivat pitkästä aikaa todella, todella hyvältä. Joko minusta on tullut snobi tai keski-ikäinen tai muuten vaan olen järkeytynyt, sillä olen löytänyt karkit, jotka ovat niin pahoja, että niitä ei tee mieli syödä. Pitää varmaan jatkossa ostaa vain niitä kotiin. 

Pyrin taas syömään ja syöttämään kaappeja tyhjäksi, paitsi että kahvitarjous on pakko hyödyntää, sillä kahvivarastoon on päässyt kertymään kolo. Eli tulemme jälleen näkemään sen, miten minä ja eläkeläiset taistelemme kahvista Citymarketissa. 

 

Viikonloppu meni töissä ja vielä sitten hoideltiin äidin varpaatkin edustuskuntoon sekä harjoitettiin "hyväntekeväisyyttä" eli käytiin kannattamassa paikallista vegaaniravintolaa, joka oli valitellut kärsivänsä asiaskaspulasta. Ruoka oli hyvää ja yhdestä riisillä ja naan-leivällä täydennetystä annoksesta riitti hyvin kahdelle. Erittäin todennäköisesti haemme tuolta ruokaa uudelleen. Huomasin tässä senkin, että olen unohtanut Resque-palvelun käytön vallan - en edes muista, milloin viimeksi olisin etsinyt ruokaongelmiin ratkaisua sieltä. Pitää muistaa seuraavalla kerralla katsoa sinnekin, kun ei tiedä, mitä kokkaisi. 

Palkkapäivä osuu myös tähän viikkoon eli sillä hyvin perinteisellä mennään: laskut maksuun ja syvä huokaus, siirto käyttötilille ja tarkkaa budjetointia. Pari huomiota rahoista olen tehnyt; olemme viime aikoina syöneet normaalia vähemmän roskaruokaa, mikä on tarkoittanut sitä, että käyttöbudjetti on riittänyt huomattavasti paremmin. Toinen on se, että perinteiseen syksyiseen alakuloon liittyvä ostohimo nostaa päätään, haluan jotain ihanaa, pehmeää ja lämmintä, mikä siis tarkoittaa lankaa. Olen selannut pitkästä aikaa silmät kiiluen lankatarjouksia ja keskustellut itseni kanssa vakavasti siitä, onko minulla tarvetta ostaa yhtään kerää lankaa. Edelleenkin olen yhtä loistava keksimään selityksiä, miksi ehdottomasti täytyy saada pari kerää. Tosi asia on se, että eiväthän nuo pari kerää maalta merelle vie, mutta pelkään kovasti, että kun pirulle antaa pikkusormen, niin lopputulos voi olla kasa kahden kerän sijaan. Lankojen hankinnan kanssa kävi lopulta niin, että Herra Kirjoitus osti minulle yhden kerän mustaa lankaa ja se riitti enemmän kuin hyvin toimimaan pehmentimenä maailmaa vastaan. 

4.viikko

Alkoi vapaapäivällä, mikä tarkoitti melkoista rumbaa. Siivousta, pyykinpesua, tavaroiden vientiä kirpparille, sytykeruusujen viemistä ystävälle ja monta muuta hoidettavaa asiaa. Sain kuitenkin työlistani etenemään varsin hyvin - sen verran oikaisin, että päätin jättää pyörän edelleen työpaikalle odottamaan ja kävellä seuraavana päivänä töihin sekä tuoda pyörän kotiin vasta sitten.

 

Lupasin viikolla tehdä muutaman tunnin ylimääräisen  vuoron tai itse asiassa kaksi, joten töitäkin on taas mukavasti luvassa. 

Sitä sitten nollataan vapaalla viikonlopulla ja peli-illalla kavereiden kanssa. 

Ja tietenkään mikään ei mene niin kuin suunnittelee. Kuten tuolla pari viikkoa sitten mainitsin kävin pienessä gynekologisessa operaatiossa. Sen jälkiseurauksena oli mahdollista, että saan tulehduksen kohdun ja kohdunkaulan alueelle. Olisihan se ollut liiankin onnekasta, jos olisin siltä välttynyt.  Pari viikkoa sinnittelin kasvavien kipujen kanssa, mutta sitten oli pakko tunnustaa väriä ja ottaa yhteyttä lääkäriin. Nyt vedetään sitten tupla-antibioottia ja toivotaan, että homma hoituu sillä.

 

Sain valmiiksi ikuisuusprojektisukat ja pääsin aloittamaan seuraavia, mistä iloitsen kovasti.  

 

 

5.viikko

Mitähän lienee allekirjoittaneen pääkopassa liikkunut, kun olen mennyt suunnittelemaan itselleni loputtomia aamuvuoroja tai puolelta päivältä alkavia iltoja. Ei varmaan mitään - tai ei ainakaan mitään järkevää. Lisäksi otin vielä yhden ylimääräisen vuoron, niin viikon vapaapäivät supistuivat yhteen. Yksi on kuitenkin parempi kuin yhtään ja siitä nautittiin leppoisalla oleilulla Herra Kirjoituksen kanssa. Mitä nyt äitiä käytiin välillä katsomassa. 

 

Yhdet lahjasukatkin alkavat olla valmiit, joten pääsen taas kohta suunnittelemaan seuraavia. Tässä huomaa millainen merkitys inspiraatiolla on, toisten valmistumiseen tuntui menevän monta viikkoa ja tämän sukkaparin pistelin kasaan muutamssa päivässä. 

 

6.viikko

Aamuvuorot jatkuvat ja vielä pahimmassa mahdollisessa kelissä. Tänne nimittäin täräytti maahan ensi lumen, eikä edes mitään pientä määrää, vaan pari kymmentä senttiä kerralla ja seuraavana päivänä lisää. Olen käyttänyt koko kirosanavarastoni sen suhteen, että kuvailen sitä, miten inhoan lunta ja pakkasta - tai siis talvea ylipäätään. 

Viimeisen päivän lisätili todisti ajatukseni töissä asumisesta todeksi. Olen jälleen ollut ahkera ainakin sillä rintamalla. Muusta en sitten niin voi kehua, koska paskat kelit vähentävät halua liikkua pihalla ja lisäävät halua kaivella ne viimeisetkin herkut varastoista.