Sankarillinen syyskuu

Kuukauden vaihtuminen hiipi kuin huomaamatta, hupsis vaan elokuu loppui ja syyskuu alkoi ilman mitään ihmeellisyyksiä ja ihan huomaamatta. 

1. viikko

Eli siis viikonloppu, joka kului sujuvasti töissä - niissä palkallisissa ja kotitöissä. Äitiä käytiin katsomassa ja ikävä kyllä asioiden huononemisen huomaa, tällä kertaa lenkin mitta oli pihan ympäri, kun alkukesällä se oli vielä yli tuplasti pidempi talon ympäri kierros. 

2. viikko

Lomaa, ainakin osittain - maanantaina siivousta ja pyykkäystä, lenkkeilyä. Tiistaina oli Hyte-valmennus ja fyssaripäivä, lisää lenkkeilyä. Keskiviikkona oli viikon ainoa työpäivä. Torstaina ja perjantaina vähän niin kuin oltiin vain eli tehtiin käsitöitä, hoidettiin kauppa-asioita ja nautittiin kesän viimeisistä henkosista. Sain näet kuningasajatuksen eteisen maton kaveriksi virkattavasta kynnysmatosta, jonka materiaalina toimivat vanhat lakanat. Tästä napsuttelen ihan oman juttunsa. Viikonloppuna jälleen maalle, tuhottomasti saatiin aikaan - loput marjapuskat perattua ja leikattua, kärräsin neljä kuormaa oksia odottamaan silppuamista ja saman verran perkuujätettä maatumaan. Yrttipenkkiä on laiminlyöty ainakin viisi vuotta, mutta sinnikkäästi vaan olivat piparjuuri, oregano, lipsikka ja ruohosipuli säilyneet hengissä. Ruohosipuli oli suoranaisesti levittäytynyt niin, että sitä sai palautella käytävältä penkkiin. Jotenkin minulla on sekä yrttien että marjapuskien suhteen sellainen fiilis, että saattaa ensi vuonna olla edessä katastrofi. Se on joko sellainen, että ei tule yhtään marjaa, eikä yrtin yrttiä tai sitten se on sellainen, että satoa on niin paljon, etten tiedä mihin sitä laittaisin. Jotenkin nämä ovat vaan niin hienoja nämä todella lämpimät syyspäivät - tuntuu, että kesä on vasta nyt. 

 

3. viikko

Paluu töihin. Herra Kirjoitus kärsii matkakuumeesta ja yrittää ehdotella matkoja jo tälle syksylle, mutta tällä hetkellä olo vaan jotenkin niin hakattu maksa, ettei jaksa miettiä mitään sellaista. Tosin yhden vapaapäivän ja yhden yövuoroa edeltävän päivän rentoilu kotona antoi kummasti lisää virtaa, samoin keskeneräisten projektien eteneminen - niitä kun on kesken aivan liikaa tällä hetkellä.

Viikkoon osui tietysti myös tilipäivä eli laskut maksuun, rahaa käyttötilille ja sitten unohdus. Ei mitään ihmeellistä - paitsi että sittenkin ihmeellistä. Heti tämän kirjoitettuani sain tiedon eräästä verkkokaupasta, että heidän asiakasrekisterinsä on kaapattu ja sieltä on vuotanut ties mitä tietoja rikollisille. Minun kohdallani tämä tarkoitti sitä, että jouduin sulkemaan pankkitunnukseni ja ensimmäinen mahdollisuus niiden palauttamiseen on vasta ensi viikolla. Onnittelin itseäni siitä, että ymmärsin naputella laskut maksupalveluun edellisenä päivänä, joten ne ehtivät mennä maksuun ennen sulkua, käyttörahaa en itselleni ehtinyt siirtää, joten viikonloppu piti selvitä käyttötilin pienellä jäljellä olevalla summalla ja käteisellä. Toisaalta se toimi ihan hyvin, kun olin onneksi ennakoinut kaupassa viikonlopun tarpeet hyvin, eikä maalla tarvinnut tehdä "pizzakeikkaa", kun syötävää oli sopivasti. 

Ahkera viikonloppu maalla edisti taas monia asioita. On totta ettei vuosikymmenen korjausvelkaa kuitata parissa viikonlopussa, mutta joka kerta, kun joku asia eteenee ja/tai korjaantuu, olen kovin tyytyväinen. 

4.viikko

Pankkitunnukset palautettu ja olo on taas jotenkin turvallinen. Onneksi uusi tunnuskin oli sellainen, että painui mieleen opettelematta. Muutoin viikossa ei todellakaan ole kehuttavaa. Jotkin päivät ja viikot ovat vain sellaisia, että tekisi mieli pistää leuka polviin, kädet korville, käpertyä kerälle ja vaan itkeä. Tämä on nyt yksi niistä. Asiat kyllä ovat edenneet, mutta ihmiset aiheuttavat ongelmia. Onhan se luonnollista, että välillä tulee skismaa kavereiden keskenkin, mutta sillä kohtaa, kun useampi kuin yksi ihminen, jota olet pitäynyt kaverinasi iskeekin puukolla selkään ja näyttää, että olet heille merkityksetön tai että sua voi potkia miten vaan, alkaa kummasti tuntua. Ja tekee tosiaan vaan mieli käpertyä kerälle ja itkeä. Nyt ei voi ajatella muuta kuin, että se mikä ei tapa, vahvistaa, ja muistaa olla tarjoamatta selkää enää toista kertaa (juu, olkoon vaan miten kristillistä kääntää toinenkin poski, mutta en aio tehdä sitä, vaan pistää jalan eteen, kun kyseiset henkilöt seuraavan kerran sopivalle hollille sattuvat - oho hups vaan). Siinä sitten myykyrällä yrität hokea, että kyllä mä riitän ja ihmetellä, miksi näin.

 

Tosin olen pikkuhiljaa alkanut todeta, että ihmisistä on tullut ihan määrättömän itsekkäitä. Sellaiset sanat kuin "kiitos", "ole hyvä" ja "anteeksi" ja niiden käyttötarkoitukset tuntuvat kadonneen ihmisten tajunnasta kokonaan. Ihan sama, miten kaverille käy, kunhan mä vaan itse saan. Esimerkiksi liikenteessä ovat säännöt ja käytöstavat monilta tyystin kateissa ja saat puolet ajasta pelätä tuleeko joku torvelo päälle, kun olet kävellen tai pyörällä liikenteessä. Autolla saat varoa skuutteja ja pyöräilijöitä, joiden niskat eivät käänny, jotka tulevat kolmea miljoonaa alle - oli heillä siihen oikeus tai ei. Nämä tuntuvat unohtaneen, että säännöt on tehty lisäämään turvallisuutta, ei kiusaksi. Sama pätee kaikkialla muuallakin, mun ei tarvitse sääntöjä noudattaa ja kaikki muut väistäkööt. Jos ihan asiallisesti asiallisesta asiasta jotain sanoo, niin vastaus on haistattelua... Ei siis ihme, että tavan kansalainen kokee turvattomuutta. 

 

Itselleni nuo kohteliasuusfraasit ovat arkipäivää ja viljelen niitä, sanomaani myös tarkoittaen, aina kun mahdollista. Viimeksi tosiaan paikallisen grillin luukulla särähti aikas lailla, kun teinitypy kysyi "mitäs sulle?" ja tilauksen lueteltuani vastaus oli "ok" ja hinta. Ei yhtään kiitosta ja ole hyvää edes silloin kun sain tilaamani tuotteet, vaan ne ojennettiin kommentin "tossa" kera. En voi ymmärtää, se ei vie aikaa, mutta antaa paljon paremman kuvan, kun lisää muutaman kohtaliaisuusfraasin väliin. Tai tosiaan se, että jos olet väärässä, niin ei mitään pahoittelua, vaan kommentit ovat "sellaista sattuu" - mallia niissäkin tilanteissa, joissa itse olisin käyttänyt sanoja "olen pahoillani" ja "anteeksi". Tästä viimeksi mainitusta on aivan loistava esimerkki taloyhtiön pesutuvan varausvihko, johon tyypit olivat tehteet varauksen väärälle päivälle ja pesivät mun vuorollani, ei pahoittelua, ei mitään, vain "sellaista sattuu". Kehtasivat vielä kiukutella, kun pidin kiinni omasta edellisenä päivänä oikealle päivälle tehdystä varauksestani. Olen ilmeisesti vanha jäärä, mutta ihan periaatteesta pidän kiinni kiitoksesta ja ole hyvästä ja pahoittelen edelleen, kun olen töpännyt, vaikka se sitten antaisi muille luulon, että mua voi puukottaa selkään.

Viikkoon mahtui omien töiden lisäksi pari keikkapäivää ja myös viikonloppu töitä. Kohtuullisen hien saa pintaan sillä, kun hoitaa koko viikon kotityöt lauantain aamupäivän aikana, sillä olin koko viikon muutoin menossa  eli päivät töissä ja illat poissa. Maanantaina oli treffit Herra Kirjoituksen kanssa, tiistaina kokous, keskiviikona käytiin katsomassa äitiä, torstaina lisätöitä ja perjantaina peli-ilta. Pelaaminen isolla porukalla olikin todella kivaa pitkästä aikaa.  

Sunnuntaina seisoin kaupan juustohyllyllä ja mietin, maltanko ostaa yli 4€ Halloumi paketin. Päätin ostaa, koska totesin sen olevan kuitenkin halvempi kuin kebab ja ranskalaiset (kaksi annosta n. 25€). Muutaman minuutin kuluttua puhelin piippasi yli 200€ arvoisen työkeikan, eikä 4€ juusto tuntunutkaan mitenkään kalliilta, vaan koin ansainneeni sen. Kaikki on suhteellista. 

5.viikko

Mielenkiintoinen viikko tulossa. Työkuviot muuttuivat tunnin sisällä kahteen kertaan, joten viimeisimmäksi jäi se, että lähdin keskellä päivää töistä tullakseni yöksi takaisin. 4 yövuoroa ja välissä vielä pätkä päivää. Olen tainnut ansaita toisenkin halloumisalaatin... Viikon työsaldo oli lopulta 4 yötä ja pari lyhennettyä aamuvuoroa. Noiden lisäksi kävin nauttimassa kylpylästä ja lounaasta lahjakortilla, joka oli vanhenemassa käsiin sekä lenkkeilemässä syksyisessä maastossa. Perjantaina illalla lähdimme maalle ja oli todella onnistunut viikonloppu. Saimme paljon hommia tehtyä ja monta asiaa eteenpäin. Allekirjoitimme tuulivoimavuokrasopimukset, saimme ne paljon harmaita hiuksia aiheuttaneet puut jobattua eteenpäin, tehtyä kassillisen ruusuja, laitettua taloa talvikuntoon ja poistettua pari autokuormaa roskia (no nämä sunnuntaina eli virallisesti kai lokakuun puolella, mutta sopii niin hyvin tähän samaan, joten pakko mainita).

Äitiäkin poikkesimme matkalla katsomassa ja kertomassa, että ensi viikolla otamme hänet mukaan ja sitten käydään yhdessä maalla. Se on sitten syksyn viimeinen käynti hänen osaltaan niin, että vietämme siellä enemmän aikaa. Naapuritkin kutsuin kahville, toivottavasti ehtivät poikkeamaan äitiä katsomassa. 

Taas on kuukausi mennyt että hupsis vaan, mihin tämä aika oikein lentää.