Huumaava heinäkuu

Jo kesäkuussa sanoin ei parillekin harrastetyökeikalle, minkä ansiosta kuvittelen, että minulla on jotenkin väljempi heinäkuu ja aikaa löhöilläkin. Mikäi vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tuskin niin tulee tapahtumaan, mutta toivossa on hyvä elää. Kuten arvasinkin, kalenterin täyttymisestä pitävät muut huolen, kuten serkkuni pohjoisesta, joka kutsui itsensä yökylään maalle ja halusi haalia vielä sisarensakin mukaan. Juu, ei siinä mitään, ovathan he harvoja sukulaisiani, mutta minusta on kohtuullisen turhauttavaa, että yhteydenpito rajoittuu siihen, että he kutsuvat itsensä minun  (ja aiemmin äitini) passattavakseni, ei koskaan mitään vastavuoroisuutta kuten kutsua sinne päin käymään. 

1. viikko

Vain yksi viikonloppu, joka meni mukavasti töiden merkeissä. En osaa sanoa, vaikuttaako lomakausi, mutta kovin olivat leppoisia nämä viikonloppuvuorot. Äitiä kävimme katsomassa myös, kuten niin usein sunnuntaisin. Kelit ovat sateiset eli ei valitettavasti kauheasti innosta lenkkeillä, myös kutominen on kesätauolla, koska nyt vaan ei huvita. 

2. viikko

Alkoi lupaavasti vapaapäivällä, mihin kasasin sitten runsaasti kotihommia. Näin siksi, että tiistaipäivä on tavallista kiireisempi, työpäivä, jalkahoito ja peli-ilta kavereiden kanssa. Keskiviikkona hoidettiin edelleen kotihommia ja yöksi töihin. Torstaina kävimme katsomassa äitiä ja perjantaina jatkoin yövuorosta suoraan päiväksi töihin ja muutaman tunnin unen jälkeen vielä yhteen yövuoroon. Lauantai-aamuna menimme maalle, jossa vuorotellen satoi, paistoi, satoi ja paistoi ja me siinä välissä yritimme saada hommia tehdyksi. Onneksi sunnuntai oli aurinkoinen päivä, niin saimme pihahommat suunnilleen mallilleen. 

 

Erittäin tavallinen ja tylsä viikko siis, ei mitään suurempaa mainittavaa millään rintamalla.

3.viikko

Lomaa varsinaisista töistä ja harrastetöitä niiden sijaan. Harrastetyöpaikka on mukavan rauhallinen ja porukka aivan ihanaa, mutta siellä on yksi ongelma: herkut. Kaffepöytään ilmestyy tuon tuosta milloin mitäkin kastamista, tuliaista tai herkkua, joko jonkun yksittäisen työntekijän tai tyky-porukan järjestämänä. Pidä siinä sitten herkkulakkoa, kun pöydässä on mansikoita ja vaniljajäätelöä, suurinta kesäherkkuani. Suklaalevyn onnistuin jättämään pöytään, mutta mansikoita ja jäätelöä en.

 

Alkuviikko auringonpaistetta ja melkein hellettä, mikä sen ihanampaa. Niin kauan kuin aurinko paistaa, raahaan Herra Kirjoituksen ulos nauttimaan tai kärsimään auringosta. Loppuviikoksi on luvattu taas sadetta, joten auringosta kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti. Nautin aamuisista kävelyistä töihin auringon paistaessa ja lämmön hehkuessa iholla kun kaupunki on hiljainen, niissä hetkissä on jotain maagista ja rentouttavaa.

 

Maanantaina kävimme elokuvissa katsomassa Fast and Furious X:n, leffalippujen hinnat olivat taas kerran nousseet ja saivat nielaisemaan kolmesti. Kovin moni elokuva ei ole sen arvoinen, että olisin valmis maksamaan melkein 20€ sen näkemisestä, Fast and Furious nyt kuitenkin kuuluu niihin, jotka on melkein pakko käydä isolta kankaalta katsomassa (samaan listaan voi laittaa Mission Impossiblet, Bondit (ainakin ennen) ja Ihmeotukset-leffat). F&F X oli hyvin pitkälle sellainen kuin oletinkin; kumia poltettiin urakalla, autoja romutettiin kymmenittäin ja ammuksia käytettiin pienen tai vähän suuremmankin sodan verran. Toki siitä myös huomasi sen, että kyseessä on eräänlainen "täyte-elokuva", jolla rakennettiin sarjan suurta loppuhuipennusta, vähän samaan tapaan kuin Ihmeotuksissakin, ja tietenkin se jätettiin roikkumaan äärimmäisen inhottavaan cliffhangeriin eli käytännössä seuraava osa on pakko nähdä.  Melkein tekisi mieleni ehdottaa koko sarjan katsomista DVD:ltä, mutta voin veikata, ettei Herra Kirjoitus suhtautuisi tähän kovin positiivisesti. Nämä leffat kun on katsottu jo moneen kertaan, mutta Tähtien sodat odottavat edelleen hyllyssä. 

4. viikko

Aloitettiin viikko jälleen elokuvaelämyksellä. Kävimme Herra Kirjoituksen ja Ievuskaisen kanssa katsomassa Mission Impossiblen. Vaikka varsin viihdyttävä elokuva oli tämäkin, oli tässäkin sellainen aavistuksenomainen täytteen maku eli jäätiin odottelemaan kakkososaa tästä, jotta saadaan asiat loppuun. Toki Tom Cruisea katselee aina mielikseen, vaikka käsikirjoitus olikin kliseistä kliseisempi ja tapahtumat hyvin ennalta-arvattavissa. 

 

Torstaina ajeltiin Turussa hyvän ystävän seurana, kun hän kävi lääkärissä kuulemassa uutisia aivokasvaimensa hoitovaihtoehdoista ja matkalla poikettiin vielä vähän turisteilemassa ja syömässä eli kokonaisen tyäpäivän mittainen reissu 20 min kestäneen vastaanoton vuoksi. Toisaalta moni asia tuolla myös selvisi, joten ei se turha käynti ollut. Samaksi illaksi työkaverini järjesti urheilutreenit, pelleilimme pallon kanssa tunnin kaatosateessa ja olimme kaikki kuin uitettuja koiria. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi oli todella hauskaa. Huvittavasti sade alkoi suunnilleen samalla minuutilla kuin tunnin mittaiset treenit alkoivat ja jatkui koko ajan enemmän tai vähemmän sataen noin 55 minuuttia. Lenkkarit vaativat kolme päivää kuivuakseen kunnolla, sen verran tuolla oli märkää. Sateen positiivisena puolena se, että kukaan ei hosunut kameran kanssa ja sai keskittyä treenaamiseen kameran väistelyn sijaan.

 

Viikonloppukin kului töissä, muutenkin ja töissä käytiin, sekä normitöitä että yksi lyhyt päivä keikkatöitä mahtui tähän viikkoon. Seuraavat keikat vasta sitten elokuun lopulla. Sunnuntaina saapui sitten serkkumies yökylään maalle. Niin että kiirettä on pitänyt.

5. viikko

Maanantain vapaapäivää vietimme maalla äidin ja serkkumiehen kanssa, tutkittiin paikkoja ja vietettiin mukavaa aikaa yhdessä. Vaikka oli upeaa, siitä huolimatta oli takki aika tyhjä, kun kaupunkiin päästiin,  ja silti ehdin jopa kauppaan shoppailemaan "turhuuksia", joista oma postauksensa tuolla aiemmin.

Tiistaiksi takaisin töihin ja sitten taas pariksi vapaapäiväksi maalle puuhommiin. Viikonloppu menikin sitten taas töiden merkeissä, sunnuntaina tuli vieläpä muutama extratuntikin tehtyä.

6.viikko

Kuun viimeinen päivä ja pitkästä aikaa paluu tietokoneelle. En muista edes, milloin olisin vilkaissut henkilökohtaista sähköpostiani, puhumattakan blogin kirjoittamisesta. Samalla tuli hoidettua myös pankkiasiat, kun kerran tietokoneen avasi. Verottaja muisti oletetusti jälkiveroilla, mutta koska ne olivat tiedossa, ne oli jo budjetoitu, eivätkä aiheuttaneet sydämen tykytyksiä. Päivällä kotihommia ja yöksi töihin.

Talous: Päätin taas kerran ottaa itseäni niskasta kiinni ja koota kuukauden kuitit talteen, sillä olen huomannut että sekä touko- että kesäkuussa olen joutunut vähintään tuplaamaan budjettini siitä, mitä pidän normaalina. Lisäksi maksoin luotolla ompelukoneen huollon ja pari muuta isompaa kulua (vaikka maksoinkin luottokorttilaskun samassa kuussa pois), joten todelliset menot ovat vielä tätäkin suuremmat. Ja ihan tasan tiedän, että hintojen nousu vaikuttaa tuohon, mutta kyllä siihen vaikuttaa herkkuostosten määräkin, niitä on nyt sitten yritetty vähentää. 

Ruoka: 346,23€ (mukana kahden "vieraskäynnin" ruoat, lisäksi Herra Kirjoitus on lomaillut eli syönyt  

                           kotiruokaa, minkä vaikutus voi olla myös negatiivinen, koska työpaikkalounas on 

                           kohtuullisen hintava nykyään)

Herkut: 142€ (mukana 2 x pikaruokaa, tarjottavaa vierasvaraksi mutta myös itselle)

Tavarat: 108,33 (näissä mukana myös 25€ lahjakortti ja 2x moottorisahan teräketju yht 30€ sekä 3x    

                           rintaliivit n. 30€)

Bensiini (tässä vain osa kuluista, kaikista ei kuittia): 79,04€

Apteekki: 4,16€

Nämä kuitit todistavata aika koruttomasti sen, miten paljon ruoan hinta on noussut. Löysin edelliset kirjaukseni marraskuulta 2022, joka on vierailujen yms. suhteen ollut melko samanlainen kuukausi kuin tämä heinäkuu. Ruokamenoissa on liki 150€ nousua, mikä on mielestäni todella paljon. Se, että herkkuihin on mennyt vähemmän rahaa, ei kerro niiden halpenemisesta, vaan siitä, että niitä todellakin ostetaan meille vähemmän kuin aikaisemmin. Tässä kuussa on toki myös poikkeuksellisen paljon tavarahankintoja, esimerkiksi nuo rintaliivit, joista olen edelleen sitä mieltä, että tein hyvät kaupat.

Turhaa vai järkevää

Rikoin taas ostoslakkoni, tieten tahtoen ja suunnitellusti, vaikka tarvetta ei ehkä olisikaan ollut. Tuli vaan sellainen tunne, että selvittyäni kaikesta tähänastisesta, ja jotta selviäisin jäljellä olevasta parista viikosta,  haluan ja tarvitsen ne. Oman lisänsä soppaan toi vielä Ievuskainen, joka keskustellessamme noista työpaikan sporttitreeneistä puoliksi tosissaan kysyi, että ei kai mulla ollut ne laatikon kaikkein rikkinäisimmät alushousut jalassa. Viitaten tietenkin siihen mahdollisuuteen, että treeneissä olisi sattunut jotain ja olisi pitänyt lähteä sairaalalle. No eivät olleet jalassa, ja tämän huomautuksen johdosta silppusin jo ne kaikkein rikkinäisimmät rättikoppaan eli niille ei paluuta ole. Rintaliivien kanssa tahtoo olla vähän samaa, että käytössä on parit hyvät, parit ok:t ja useammat poispidettävät. Nämä jälkimmäiset eivät tietenkään edusta mukavuusasteeltaan mitään korkeaa luokkaa, mutta kestävyysasteeltaan ne ylittävät kaikki normit.

Olen jo pariin kertaan käynyt kytiksellä, kun Lidlissä on rintaliivitarjous, mutta laarit ovat olleet tyhjiä. Nyt sitten nappasi. Löysin kahdet liivit ja niihin saatoi vielä yhdistää kanta-asiakas alenkin eli loppujen lopuksi hintaa jäi 8,99€ per liivi. Ostin tummansiniset ja vaaleat ja harkitsen vakavasti kaupunkimme toisen Lidlin ratsaamista, jos vaikka sieltä löytyisi toiset tummansiniset. Nuo tummansiniset kun olisivat juuri passelit työkäyttöön.

Sokkona ja sovittamatta nuo ostin, mutta istuvuus oli todella hyvä eli todellinen napakymppiostos. Nyt sitten on pakko viimeistään kuun vaihteessa pakko tsempata itsensä kaivelemaan alusvaatelaatikkoa ja katsomaan käyttöliivien ja muidenkin vaatteiden todellinen tilanne. Ompelumateriaalia alaosille on, kun vaan olisi aikaa ja inspiraatiota ja mielellään molemmat samaan aikaan. 

 

Näiden mielestäni hyvin edullisten ostosten myötä liivikaupoille ei kuitenkaan tarvitse hetkeen lähteä. Paitsi että kävin sitten hakemassa toiset tummansiniset liivit, joille hintaa tuli 9,99€. Mutta nyt kun on kaapissa kolmet hyvät liivit, voi niitä huonompia ihan oikeasti alkaa siirtää poistoon.

viisi, kymmenen, viisitoista

Olen perustanut blogini yli 15 vuotta sitten, joten lienee jälleen kerran tehdä sukellus menneeseen.

Blogin ensimmäisenä vuonna, vuonna 2008, heinäkuun mietteet kiertelivät kynsissä, kynsikoristeissa, vaatteissa, sisustamisessa ja hassuissa sattumuksissa. Kuten aiemminkin olen todennut, kynnet ovat jääneet noista ajoist vähemmälle, mutta vaatteita, hassuja sattumuksia ja omituisia mietteitä blogissa on edelleenkin. 

Heinäkuussa 2013 aihelistalla oli kenkiä, korjauksia, tuunauksia, lomailua, ostoksia sekä puolen vuoden ostoslista, joka nykyään on muuttunut vuoden listaksi ja karsiutunut huomattavasti lyhyemmäksi.

Vuoden 2018 heinäkuussa olin huvittavasti hämmentynyt taloudestani ja valittelin nousevia kustannuksia - vähänpä minä silloin tiesin, lisäksi oli paluu arkeen, kun Herra Kirjoituksen vuorotteluvapaa loppui, paljon sukkia, aurinkoa ja hellettä. 

Hyvin vähän on siis muuttunut 15 vuoden aikana - paitsi kirjoittajan ikä, joka on tasaisesti kasvanut vuosi vuodelta - koska blogin sisällössä on edelleen vaatteita, korjauksia, kudottuja sukkia ja hassuja sattumuksia.

Päivännasu

Kun blogimaailma oli uusi, ja tapana oli jukaista päättömiä, käsittelemättömiä puoliksi suttuisia kuvia, olivat teemana usein "päivännasut" siis päivän asut. Näillä kuvilla esiteltiin kulloinkin käytössä olleita vaatteita. Nämä kuvathan eivät kuuluneet tämän blogin valikoimaan silloin eivätkä kuulu nytkään, siis siinä muodossa, että vaatteet esiintyisivät päälläni.

Eilinen vaatevalinta oli kuitenkin poikkeuksellisen onnistunut, joten oli pakko tallentaa se kuvaksi. Vaikka myönnettäköön, että tuollainen levitetystä vaatteesta otettu kuva ei tietenkään tee sille oikeutta. Eikä kuvassa myöskään näy se, että tunikan väri korosti ihan uskomattomasti rusketusta, vaikka sitä ei tuon värisestä vaatteesta ikinä uskoisi. Kuvasta puuttuvat shortsit, olen käyttänyt tunikan kanssa sekä mustia että nudenvärisiä pyöräilyshortseja.

Asu on jotenkin tyypillistä minua, sillä tunika on ilmainen Roskalava- ryhmästä, tossut samoin. Laukku on Teneriffan tuliainen minulle itselleni ja hintaa sillä taisi olla 6€. Nudet shortsit ovat Gina Tricotin vuosien takaa (jos oikein kaivelisin, niin blogista saattaisi löytyä niistä jopa kuva ja hintalappu - ja kyllä löytyivät täältä), mustat shortsit ovat tämän kesän ainoa vaatehankinta ja asun kallein osa 10€:n hintalapullaan. 

 

Kenkien ja laukun kimallus ei tule kuvassa kunnolla esiin, mutta auringossa ne sädehtivät niin kuin kantajansakin.

Järkeä vai ei?

Myönnetään, että välillä ihan oikeasti mietin, onko tässä minun touhussani mitään järkeä, miksi en vaan toimi niin kuin kaikki muut. Tässä tapauksessa kyseisen mietteen kirvoittivat työhanskat, joiten paikkaamiseen käytin kohtuullisen tovin. Minulla on kolma paria samanlaisia hanskoja, yhdet käyttämättömät ja kahdet olen jo onnistunut käyttämään puhki.

 

Perusteina korjaukselle toimi se, että hanskat istuivat hyvin ja olivat paria sormenpäätä lukuunottamatta ehjät.

 

Korjaamiseen käytin Naamakirjan Roskalava-ryhmästä saamaani nahkaa, josta tein jo näihin sukkiin pohjat. Ompelin nahkapalat kaksinkertaisina kiinni sormen päihin. 

 

'

 

 

Kyllä näillä taas muutaman tovin risusavottaa tekee. Todellakin olisin päässyt helpommalla, jos olisin vain heittänyt nuo roskiin ja ostanut uudet, sen verran hankalaa kaksinkertaisen nahan ompeleminen käsin on. Silti olen ihan tyytyväinen siitä, että korjaus on hoidettu, eikä tarvinnut ostaa uusia.

Tein itse ja säästin

Yleensähän lausahdus "tein itse ja säästin" liitetään räkäiseen nauruun ja pieleen menneisiin monesti miespuolisten henkilöiden tekemisiin, joihin liittyy rakentamista, remontointia ja korjausta. Ihan aina se ei kyllä mene niinkään, vaan itse tekemällä voi todellakin säästää monissa asioissa ja youtube-videoista voi oppia monia asioita. Pitääkö perustella tarkemmin?

Meillä on Dysonin varsi-imuri, joka on palvellut meitä jo monta vuotta ja johon on ostettu varaosiakin pariin kertaan - arvostamme kovasti sitä, että siihen voi ostaa varaosia ja ne saa vielä suurimmaksi osaksi itse vaihdettua. Tällä kertaa kyseisen imurin moottoroitu suulakeosa lakkasi toimimasta ja Herra Kirjoitus kävi jo netistä tarkistamasta, että sellaisen saa ostettua varaosana, hinta 63€.

Hän myös purki suulaketta ja poisti kasan hiuksia vähän sieltä ja täältä - niihin syyllinen löytyy täältä, tuolin ja näppäimistön välistä, mutta niin kauan kuin hän sanoo ihailevansa pitkiä hiuksia, on siitä jokin hinta maksettava. Tässä tapauksessa se hinta on karvoilla täyttyvät viemärin suodattimet ja imurin telat. 

Herra Kirjoituksen löytämissä videoissa ei kuitenkaan näytetty suulakkeen purkamista kokonaan, ja hän oli jo tilaamassa uutta, sillä ensi vaiheen karvanpoisto ei auttanut asiaa. Minä kuitenkin intin, että jos vielä kerran katsottaisiin ja kokeiltaisiin erilaista hakusanaa googleen. En osaa sanoa, mikä hakusanavalinnoista nosti eteemme pandoran lippaan avanneen videon, mutta sieltä tosiaan löytyi video, jossa tee-se-itse - mies purki lähes vastaavan Dysonin suulakkeen ja poisti valtavan määrän karvoja. Tuo video osoitti meille, mistä löytyi se ruuvi, jota emme (tai Herra Kirjoitus ei ollut, hänhän sitä korjaustyötä teki minun toimiessa kannustusjoukkoina) olleet löytäneet. Kun varsin hankalassa paikassa telan sisällä ollut ruuvi saatiin auki ja telan pidikekin kokonaan irti, paljastui sisältä syy, miksi se ei enää pyörinyt. Pienen villakoiran verran tiukkaan kiertynyttä emännän karvaa. 

Kun nämä poistettiin, niin suulake toimi jälleen moitteettomasti ja ensi kerralla osaamme tarkistaa myös tämän paikan. Tee se itse - siivous säästi siis tällä kertaa meille 63€.

Kiehtova kesäkuu

Koska toukokuu meni tuhlailussa ja itsensä säälittelyssä sekä töissä asumisessa, päätin - jälleen kerran- että kesäkuu ei mene kokonaan näissä merkeissä. Töissä kyllä asun edelleen, vasta heinäkuuksi olen päättänyt ottaa vapaata yli- ja lisätöistä, koska Herra Kirjoitus lomailee silloin.

Harkitsen vakavasti parin kuukauden some-lakkoa, jotta en taas keksi kerryttää meille lisää tavaraa. Samalla voisi oikeasti vähentää myös pelaamista- jota olen muka vähentänyt jo varmaan vuoden verran huonoin tuloksin. Viimeisin (teko)syy on se, että en voi pettää ulkomaisia kavereitani. Tuona aikana voisin tehdä vaikka keskittymisharjoituksia. Ostamista koetan myös aktiivisesti vähentää, yksi pakollinen ostos on kuitenkin tehtävä, tarvitsen vastuskuminauhat, ne on pakko hakea heti kuun alussa, jotta pääsen aloittamaan fysioterapeutin määräämän harjoittelun. Tässä kohtaa on pakko todeta, että ne ovat enemmän satsaus terveyteen kuin varsinainen ostos, joten sitä 7€ kuluerää ei tarvitse selitellä edes itselle.

1. viikko

Kuin Suomen kesä konsanaan tyypillisimmällään, kylmää, synkkää ja märkää. Onneksi sentään suurimmaksi osaksi on satanut öisin, mutta niin kylmää on, että Herra Kirjoitus lisäsi pitkähihaisen paidan päälleen ja minä hanskat töihin pyöräillessäni. Mieliala on masis, ei tämä tunnu kesältä. Niinpä päätimme käyttää vanhaa kunnon kikka kuutosa piristyksenä ja aloitimme kesäkuun "pizzantailla", olkoon tämä kesäkuun ainoa tällainen sorttiaaan. Kesäkuun karkkipäiväkin tuli otettua heti tähän ensimmäiseen viikonloppuun, monta hyvää tekosyytä käyttäen: loman alku, paljon töitä, hyvä tarjous muutaman mainitakseni.

Huvittavan tyytyväisenä huomasin, että kosmetiikkakaappiin tuli jopa kolo, kun otin sieltä suihkugeelipullon tyhjentyneen tilalle. Kohtuullisen hyvä fiilis pienestä asiasta. 

2. viikko

Lomaviikko varsinaisesta työstä ja leppoisaa harrastetyöskentelyä jokunen tunti päivässä. Töissä on paljon aikaa kutoa, kuunnella äänikirjaa ja jumpata. Kuuntelussa Millenium-sarjan jatko-osat, joista yhden kuunteluun menee reilusti päivä. Illalla on sitten aikaa tehdä kotihommia, lenkkeillä ja nauttia kesästä.  

Sen verran aktiivisesti olen myös selannut facebookia, että päätin pistää itseni tauolle sieltä hetkeksi. Minulla on vain rajallinen määrä naamakirjakavereita, ja heistä lähes kaikki ovat minulle oikeassa elämässäkin tärkeitä, osa toki tärkeämpiä kuin toiset. Kun ensimmäistä kertaa päädyin tilanteeseen, jossa pistin yhden "ystävistäni" tauolle, koska en enää jaksanut hänen loputtomia minusta tylsiä ja mitäänsanomatomia päivityksiään, joita naamakirja tarjosi minulle kymmeniä kertoja päivässä (tai ainakin siltä tuntui) koska hän suolsi niitä sinne lukemattomia, päätin, että on aika pitää taukoa. Olemme myös samassa harrastus-whatsapp - ryhmässä ja sielläkin tämä sama henkilö onnistui väsyttämään ryhmän muut jäsenet loputtomilla viesteillään, joten hänellä on varmaan jonkinlainen sosiaalisten kontaktien puute ja pätemisen tarve. Itse koen, että jos jokin ei voimaannuta, vaan alkaa ankeuttaa ja ärsyttää, on aika tehdä muutos ja siirtää pienemmälle osalle sellainen, joka vie voimavaroja eikä tuo niitä. 

 

Torstaina onnistuimme houkuttelemaan toisemme Hesburgeriin cheddar-pekonihampurilaisen perässä. Tässä kohtaa voi siis todeta, että olen altis lankeamaan kiusauksiin, kun olen syönyt huonosti ja tehnyt useamman pitkän työpäivän putkeen. Seuraavalla kerralla terveellisiä eväitä ja naposteltavia mukaan, niin ei tule kiusausta. Ateria oli kyllä kieltämättä hyvänmakuinen, mutta burgeri oli pienikokoinen ja siihen nähden siis kallis. Muistin siis jälleen kerran, miksi emme yleensä käy Hesessä:samalla rahalla saa muualta enemmän. 

Perjantain kauppareissu sai taas kauhulla katsomaan sitä, miten paljon ruoan hinta on noussut. Se oki tarkoittaa myös sitä, että entistä vähemmän ostetaan herkkuja, koska nekin ovat niin kalliita. Onneksi sentään s-ryhmässä oli hyvä jäätelötarjous. Ostin maalle pakastimeen runsaati jäätelöä, joilla aion kattaa kesätarjoilut. Muutenkin viikonloppu meni maalla, työleirillä, siistittiin pihaa, puuhasteltiin puuhommia ja hämmästeltiin kesän kauneutta. Kieltämättä olo oli sunnuntaina illalla kuin hakattu maksa, mutta toisaalta hyvin tyytyväinen, paljon oli taas saatu aikaiseksi.

 

3. viikko

Toinen lomaviikko töistä, joka myös kuluu harrastetöissä. Helle hellii Suomea ja minä nautin kesästä. Shoppailu on näköjään jäänyt päälle, vaikka miten yrittäisi sniiduta. Työkaverini muuttaa yhteen poikakaverinsa kanssa ja heille oli kertynyt myyntiin mm. toinen kahvinkeitin. Päätimme, että on aika ostaa maalle kahvinkeitin, sen vanhanaikaisen kahvinkeiton tilalle. Kahvinkeitin on paitsi nopeampi myös vähemmän vahtimista vaativa. Lohduttelen itseäni järjettömässä talousahdistuksessani, että kyseinen ostos oli hyvin tarpeellinen, edullinen ja sitä paitsi joskus on vain ihan oikeasti pakko ostaa jotain omaksi mukavuudeksi. Ymmärtäisin tämän ahdistukseni, jos kyseessä olisi todellinen ongelma, joko shoppailun määrän tai rahojen niukkuuden suhteen, mutta kun ei ole. En vaan ymmärrä, miksi taas tällä kertaa saan tästä pääni sisällä niin ison asian.

 

Odotettu tilipäiväviikko. Olen onnistunut kehittämään pakkomielteen siitä, että tilillä pitäisi olla x-määrä rahaa ja nyt toukokuun tuhlailujen (ja myös näihin kuukausiin kertyvien erityislaskujen) vuoksi jouduin alittamaan tavoitteeni, joten olen odottanut kovasti, että tilipäivä täydentää puutteet. Kesälomarahat näet maksettiin tässä tilissä, kuun lopussa tulee vielä harrastetyön palkat, lisät ja kertakorvaus, joten heinäkuun "lorvailut" kuitataan näillä.

 

Varasin itselleni hieronnan lahjakortilla, johon käytin viimeiset viime vuoden e-passi - rahat. Eikä voi kuin todeta, että kyllä teki hyvää. Niin kuin hierojani totesi, että miten joku niin pehmeä kuin villasukka saa aikaiseksi jotain näin kovaa viivaten hartioihini. Samalla tapaa päälle teki hyvää synttäripäivällinen Herra Kirjoituksen kanssa. 

Ompelukoneen huoltokin valmistui vihdoin - olisin saanut odottaa lopun kesää, jos en olisi alkanut itse perätä sitä. Nyt sitten toivon jossain kohtaa sadepäivän ja vapaapäivän kohtaavan, jotta voisin purkaa paikkausta ja korjausta vaativien vaatteiden kassin.

Viikonloppu oli sitten melkoisen rasittava. Lauantaina haimme äidin maalle, käytimme häntä parturissa ja kutsuimme naapurit kahville. Ruoanlaiton ja kahvinkeiton lisäksi ohjelmassa oli mattopyykkiä. Sunnuntaina päädyimme viihdytysjoukoiksi kummipojallemme, jolla oli määrättömästi seitsemän vuotiaan energiaa ja aina nälkä. Ihanaa, mutta myös rasittavaa...

 

Olen myös opetellut sanomaan "ei",  vaikka saatankin sitä katua myöhemmin, sillä ilmoitin keikkatyöpaikalle, että jätän kaksi tarjottua työpäivää ottamatta. Ne osuivat Herra Kirjoituksen loma-aikaan, joten jos olen vapaalla vietän sitten mieluummin aikaa hänen kanssaan kuin töissä.

4.viikko

Juhannusviikko. Juhannus menee perinteiseen tapaan töissä ja sitä ennen teen vielä vähän keikkatöitä. Aurinko jaksaa paistaa edelleen, joten päätän, että juhannus tulee, vaikka ikkunat eivät olisikaan kiiltävän puhtaat. Teen pikasiivouksen ja levitän lattialle toisen viikonloppuna pesemistäni matoista, puhdas mäntysuovan tuoksu valtaa kodin. Juhannusyöt olivat töissä perinteinsen kiireiset, joten Juhannuspäivä meni suunnilleen kokonaan nukkuessa, sunnuntaina käytiin äitiä katsomassa. Juhannusta edeltävät vapaat käytin kodin siivoamiseen, korjausompeluun ja ulkoiluun sekä tietenkin harrastustöiden tekemiseen. Roskaruokaa kyllä, karkkeja vielä enemmän, rentoutumista juu, nauttimista todellakin.

5.viikko

On aivan järkyttävä tajuta, että päivät alkavat lyhetä ja syksyä kohti mennään. Tai siis ovathan ne jo lyhenyneet viikon verran, mutta silti Juhannus toimii enemmän sellaisena rajana kuin varsinainen kesäpäivänseisaus. Onneksi aurinko vielä paistaa ja lämpöä rittää, joten maanantain vapaapäivänä hoidin vain pakolliset ja ulos nauttimaan kesästä ja auringosta. 

 

Tähän viikkoon onkin koottu ihan uskomaton määrä touhua ja tohinaa, kuten kolme ylimääräistä työpäivää, käynti ystävän vuokraamalla mökillä uimassa, saunomassa ja grillaamassa, työkaverin läksiäiset toisella mökillä ja kotihommia - valtavasti kotihommia. Tuo on kai itsestäänselvyys, että jos käy kotona vaan kääntymässä ja leipomassa, niin jossain vaiheessa se tiskivuori pitää purkaa ja pyykit pestä. Yllätyin itsekin, että onnistuin pitämään kaikki pallot ilmassa tässä jonglöörauksessa, sen verran tiukalla aikataulutuksella kuukauden viimeiset päivät mentiin - kaikki hommat tuli kuitenkin suoritettua ajallaan, joten voin onnitella itseäni. 

Viimeisen päivän lisätili kertoi karua kieltään töissä asumisesta, siellä on tosiaan tullut vietettyä vähän enemmänkin aikaa. Josko sitten taas kerran vihdoin voisin todeta, että puskuri alkaa olla jälleen kuosiin palautettu ja voin lakata huolehtimasta turhasta.