Henkeäsalpaava helmikuu

Vaikka kevättalven alhaalta paistava aurinko tuokin esiin jokaisen pölyhiukkasen ja tekee välillä autolla ajamisesta liki mahdotonta, on siinä iso lupaus tulevasta keväästä ja kesästä. Niin iso, että se saa tällaisen paatuneimmankin pessimistin hymyilemään ja kääntämään talven kalventamat kasvonsa kohti aurinkoa ja ajattelemaan positiivisesti. 

1. viikko

Sellainen melkein tavallinen viikko: töitä, lisätöitä, kotitöitä, liikuntaa ja vähän sukkaa. Piristystä viikkoon toivat työpaikan pikkujoulut, joiden teemana oli pink party. Päätin sitten vetää kunnolla överiksi pinkkeilyn kanssa ja kasasin juhlavaatteiden päälimmäiseksi kerrokseksi 10 metriä sifonkia. Käytännössä siis ompelin sellaisen viitan tai kaavun tapaisen, jossa on runsain määrin rypytettyä sifonkia ja joka vedetään vyöllä kiinni. Näyttää juuri niin järkyltä kuin kuulostaa, mutta on todellakin pinkki. Varsinkin, kun sen täydentää vielä isolla pinkillä rusetilla ja pinkillä sifonkilla koristelluilla kengillä ja pinkillä meikillä - överiksi meni oikein kunnolla. Tunnustetaan, että kyllä mulla on ihan asialliset musta toppi ja mustat nahkahousut varattuna tuon alle ja vieläpä asiallinen vadelmanpinkki jakku tuon sifonkihärpäkkeen tilalle. Siihen asialliseen vaateparteen ei kuitenkaan tullut lainkaan verhouduttua, vaan leijailin koko illan pinkissä unelmassani. 

Ruokia bileistä jäi niin paljon, että viikonlopun työvuoroissa ei juuri omia eväitä tarvittu eli hyviä olivat, mutta nyt on kyllä kiintiö täynnä cheddarjalapenoja hetkeksi ja ruokavaliota saa muutenkin aika reippaasti kutistaa ja keventää, että näiden bileiden jäljet sulavat vyötäröltä, mutta mitä siitä - kivaa oli.

2.viikko

Töitä, veropapereiden pyöritystä ja vain pari tuntia lisätöitä. Tuntuu, että kaikki verkkopalvelut ovat asettuneet vastahankaan minun suhteeni, sillä Metsäverkossa on pitkä päivitys ja Omaverossakin pitkä käyttökatko, asiat eivät siis etene tiettyä rajaa pidemmälle ennen kuin ensi viikolla. Ja minä, no minä inhoan odottamista, haluaisin hoitaa kaikki kuntoon mahdollisimman pian. Kävimme äitiä katsomassa ja maalla tarkistamassa, että kaikki on kunnossa - molempien suhteen kaikki ok. Herkkuja on tullut mussutettua jälleen liikaa, mutta perustelin tuota sillä, että oli yövuorot ja valvomista ja väsymistä. Ensi viikolla jälleen palataan ruotuun.

 

Kutominen tökkii valitettavasti. Olen kuitenkin päättänyt selvittää nuo yhdet solmusukat valmiiksi ennen kuin pääsen tekemään muita, joiden kimppuun kynteni syyhyävät. 

3. viikko   

Viikon suurin asia on ehdottomasti verolomakkeista selviäminen, nyt ne on tehty. Kun vielä tulevat hyväksyttyinä takaisin, niin kaikki on taas vuodeksi hyvin. Muutama ylimääräinen työtuntikin mukaan mahtui ja muutenkin olin kasannut viikkoon aikamoisen määrän työtunteja. Ilmankos ne pari aikaisempaa viikkoa tuntuivat suhteellisen kevyiltä.  

Stressissä on tullut mussutettua kaikenlaista ylimääräistä, mutta yllättävästi vaaka näytti pikkuisen pienempää lukemaa kuin pitkään aikaan. Siihenkin olen kovasti tyytyväinen.

4.viikko

Alan pikkuhiljaa kaivella matkalaukkuja esiin, sillä ensi viikolla on lähtö. Muutenkin olen täyttänyt kalenteriani seuravien parin kuukauden ja tämän loppukuun ajalta jo varsin tehokkaasti tämän viikon aikana; on hierontaa, terkkaria, fyssaria, optikkoa, peli-iltaa, sauna-iltaa, kokousta, töitä ja lisätöitä. Osa menoista on pakollisia ja osaa voi harkita sen perusteella haluaako, kiinnostaako, jaksaako. 

Viikko on mennyt talvisissa tunnelmissa, lumen ja pakkasen keskellä. Olen kuitenkin siihen ihan tyytyäväinen, mieluummin lunta ja pakkasta kuin loskaa. Aamut ovat valostuneet jo sen  verran, että töihin on kiva kävellä, kun ei ole pussipimeää ja kohtuullista valoa ja aurinkoa riittää vielä iltapäiväänkin. 

 

Melkoisen hommapläjäyksen olen kasannut tuohon viimeiseen lomaa edeltävään viikkoon, mutta sitten kun siitä selvitään, niin sitten voikin nauttia.

 

5. viikko

Siis vain kaksi päivää, normityöt ja 1 lisätyöpäivä. Kotihommia urakalla. Lauantaina iltapäivällä sitten reissuun, vaikka se onkin sitten jo maaliskuun asia. 

Päälimmäisinä tuntemuksina ovat herkku- ja ostohimot. Ensinmainittuun olen langennut, toista vielä toistaiseksi onnistunut kiertämään, vaikka paljon kiusauksia on mielessä käynyt. Alkaen siitä, että haluaisin 3/4-pituisen kevyttoppatakin. Lisäksi tietenkin lisää lankoja, uuden ompelukoneen ja monenlaista kosmetiikkaa - tätä jälkimmäistä ei ainakaan helpottanut Dermosilin tarjouspäivät, joita kovasti mainostettiin. Voitin kuitenkin kiusauksen ja vanhoilla mennään eli niin kauan kuin kaapit pursuavat vaatteita, lankoja ja kosmetiikkaa, uutta ei osteta.  Havahduin tähän, kun yllätin itseni selaamasta kymmenettä tai kolmattakymmenettä kertaa paikallista Roskalava-ryhmää läpi, etteikö sieltä nyt oikeasti mitään löytyisi. Siis ilman, että minulla oli todellista tarvetta millekään, vaan ihan siitä halusta, että pitäisi saada jotain "uutta". Pistin naamakirjan kiinni ja päätin pysyä loppupäivän poissa. Puolittain tyytyväisenä havaitsin käyttöpuseroni kainalossa pienen reiän. Toki parsin sen pesun jälkeen, mutta silti tuli fiilis, että se alkaa sittenkin kulua puhki ja sen jälkeen käyttöön voi ottaa jotain muuta eli jospa se taas hetkeksi piristäisi tai vähentäisi tarvetta haluta ja hankkia uutta. Hullusti sitä uutta varmaan löytyis kaivelemalla omia kaappeja, mutta kun siinä samalla pitäisi siivota ja oikeasti vähän katsoa sillä silmällä, mitä laitetaan pois ja mitä ei, niin sehän ei tietenkään huvita lainkaan.

Ku osais olla

Voi kun todellakin osaisi olla stresaamatta ja touhottamatta. Eilen tajusin, että reissuun lähtöön on viikko, vain viikko, siis seitsemän päivää tai siis kuusi päivää, koska ensi viikolla lauantaina istumme iltapäivän jo junassa matkalla. 

Sen voi kuvitella, minkä efektin tuo sai aikaan. Istuin vartin keittiön pöydän vieressä kynä sauhuten ja tein klassisista klasisinta metatyötä: kirjoitin listaa hoidettavista asioista. Lisäksi aikataulutin niitä suhteellisen epätoivoisesti. Tämä maanantaina ja tuo tiistaina, keskiviikkona teen tämän ja sen... 

Jälleen kerran joudun myöntämään, että elämä olisi helppoa, jos ei vaan välittäisi. Löisi oven kiinni perässään lähtiessään ja antaisi vaan olla, mutta kun ei osaa. Haluan palata kotiin, jossa minua odottavat puhtaat lakanat, siisti koti ja raikas jääkaappi. En todellakaan halua, että joudun aloittamaan lomalta paluun jälkeen siivoamalla, kantamalla mätiä tavaroita jääkapista pois tai vastaavaa. Toki se voi olla edessä vahingon kautta, mutta haluan mieluummin ennakoida ja palata - tylsään - arkeen mahdollisimman rauhallisesti. Se taas tarkoittaa sitä, että oikeasti tarvitsisin ennen lomaa "lomalle valmistautumisloman", jonka aikana hoidetaan kaikki lomaa varten kuntoon. Yleensä olenkin hoitanut asian näin, että mulla on ollut yksi tai kaksi päivää vapaata ennen lomaa ja vähintään saman verran jälkeen. Toki silloin on ollut kyseesä pidemmät reissut, mutta näköjään osaan stressata tästä muutamasta päivästä aivan yhtä hyvin. Sama ajatus myös  siihen, että jos en palaakaan, niin on sitten ainakin jälkeen jääville mukavampi mennä, kun ei ole kämppä ihan kaaoksessa.

En vaan voi itselleni mitään eli ensi viikko juostaan kieli vyön alla suorittamassa sitä ja tekemässä tätä. Viimeisen pesutupavuoronkin varasin lauantai aamulle, jotta saan kaikki käyttövaatteet pestyä pois. Tiedän, hullu minä. 

Oikeastaan koko vyyhti alkaa purkautua maanantaina ja paljon riippuu siitä, miten silloin saan hoidettua asioita eteenpäin. Sen verran sentään olen varannut itselleni lepoaikaa, että keskiviikkoaamuna on tiedossa pitkä kävelylenkki ja iltapäivällä hieroja. Jos olen perjantaina saanut kaiken tehtyä, voin menne peli-iltaan rentoutumaan. Tämä kuitenkin on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta lenkki ja hieroja sentään varmoja.

Sukkahirviö

Kälyn ja juniorin sukat ovat saaneet osakseen runsasta käyttöä ja sen myötä reiät pohjiin.

 

 

Juniorin sukat parsin perinteiseen tapaan mahdollisimman näkymättömästi. Kälyn kirjaviin sukkiin sen sijaan tulin ihan vahingossa tehneeksi sukkahirviön kokeillessani uutta parsimistekniikkaa.

Solmusukat

Näin tällaiset samantyyliset jossain naamakirjan villasukka-ryhmässä ja kun pätkäsukkia kutoessa sattuivat nämä pätkät tulemaan vastaan päätin toteuttaa solmusukat. En muista, mistä nämä pätkät ovat haltuuni päätyneet. Todennäköisesti ne ovat peräisin jostain kirpparin/kierrätyskeskuksen ilmaiskorista ja päätyneet mukaani lähinnä värin takia (alkuperä varmaan selviäisi, jos viitisisin kaivella blogia riittävästi taaksepäin) 

Alkuun 56 silmukkaa ja limevihreää akryyliä, 2o 2n -joustinta niin pitkälle kuin kyseistä lankaa riitti. Sen jälkeen paksummalla turkoosilla 4 krs oikein, vihreällä 1 krs oikein, 1 krs nurin. Kantapään tein kokonaan turkoosilla 14+14 silmukkaa vanhvistettuna ja saman verran kerroksia. Kantalapun sivusta nostin 14 silmukkaa. Teräosan päätin tehdä ilman solmuja yhdistellen langat toisiinsa näkymättömällä kiinnityksellä, mikä aiheutti klomppeja sukkaan. Terän väritys on 4 kerrosta turkoosilla ja lisääntyvä määrä vihreitä kerroksia oikealla. Terä kokonaan vihreällä.

 

Niinpä, mitä näistä sanoisi - hirveät, karmeat, ei toimi. Tuossa kai ne kevyimmät versiot. Mitä tästä opimme? Kaikkea, mitä näet netissä, ei tarvitse kokeilla ja jos aikoo kokeilla, ei kannata yhdistää useampaa ideaa samaan sukkaan. Näissä kun on yhdistetty sekä nuo solmut että tuo pintaneulos. 

Nämä jää mulle itselle, ei näitä kehtaa kenellekään antaa. 

Painoa sukilla 162g, lankaa käytetty vuoden alusta 849g.

Ratkojan unelma

Etsiessäni taannoin pinkkiä päälle pantavaa eräisiin väriteemoitettuihin bileisiin käsiini osui paljetein koristeltu pinkki toppi. Se on ollut vaatekaapissani jo kauan, niin kuin useimmat muutkin siellä olevat vaatteet, mutta tätä toppia on soviteltu useamman kerran, ei kuitenkaan koskaan käytetty. Nytkin se jäi sopivasta väristä huolimatta kaappiin, koska sen etukappaleen koristeena on paljettikirjailu. Tämä paljettikirjailu on kiinnitetty osin langalla, osin siimalla ja liimalla ja kutittaa ihan vietävästi iholla. Kahdessa minuutissa totesin, että kyseisen vaatteen käyttäminen on mahdotonta ja kutina sietämätön, joten eikun takaisin kaappiin.

Bileiden jälkeen kuitenkin päätin, että nyt se on tulos tai ulos eli tässä tapauksessa topista on saatava käyttökelpoinen tai sitten sen on aika päätyä kiusaamaan jota kuta muuta. Olisin ollut taipuvainen jälkimmäiseen ellen olisi tarkemmassa katselussa huomannut, että topin edellinen omistaja oli yrittänyt ratkoa paljetteja huonoin tuloksin. Topin yläosan laskoksiin piiloutui kaksi pientä reikää sille kohtaa, mistä paljetteja oli irrotettu. En halunnut pistää kiertoon reikäistä tai parsittua vaatetta, joten siis ratkomaan.

Paljettien suhteellisen siistissä irrottamisessa, kun niitä oli useammassa alaspäin laskevassa rivissä, oli hirveä työ, ja tuo kiinnitysmateriaalien yhdistelmä oli todellinen ratkojan unelma siis hyvin hankala. Lyhyesti sanottuna, hullun hommaa, mutta tulipa tehtyä. Reiät kaipaavat vielä parsimista, sillä niiden sävyinen lanka on maalla. 

Kaiken tämän jälkeen toppi on aivan pakko ottaa käyttöön. Kesä tule siis pian. 

Paidanhelmasta pöksyiksi

Olen koukuttunut pöksyompeluun, sen kun on niin nopeaa ja helppoa. Huvittavasti jopa helpompaa kuin kaivella kaapista käyttöön uusia pöksyjä käyttöön loppuunkulahtaneiden tilalle. Tällä  ajatuksella nappasin maalta mukaani jostain kirppikseltä saamani trikoopaidan helman. 

 

Housujen mallina olivat jälleen lemmparipökäni, jotka heitin paidanhelman päälle niin, että ne toimivat summittaisina kaavoina huomioiden kankaiden erilainen joustavuus. Paidan helman materiaali joustaa huomattavasti vähemmän kuin housujen trikoo. Paidan  valmis helmapäärme sai toimia vyötärön kuminauhakujana.

 

Tarkoituksena oli saada pökät kasaan nollabudjetilla, joten kuminauhana sain toimia työpaikan "roskikselta pelastettu" valkoinen kuminauha, joka ei tietenkään ollut väriltään tai materiaaliltaan paras mahdollinen lahkeensuun kuminauhaksi, mutta sai tässä tapauksessa kelvata.Vyötäröllä samaa kuminauhaa, mutta se piiloutuu tuonne helmapäärmeeseen. Kauniimmatkin niistä olisi tullut, jos olisin viitsinyt vaihtaa alalangaksi ompelukoneeseen valkoisen langan. No ensin kerralla sitten, sillä tuskin nämä viimeiset kierrätys pökät tulee olemaan.

 

 

Kestävät varmasti sen, mitä jotkut kaupasta ostetutkin, vaikka eivät tosiaan olekaan kedon kauneimmat kukkaset, mutta eipä mun olekaan tarkoitus esitellä takamustani housuilla tai ilman. On totta, että minulla olisi kaikki mahdollisuudet ostaa kaupasta, mutta kun tykkään ommella ja kierrättää, niin pidän mieluummin kiinni ostolakosta.

Pienempi kaula-aukko

Trikoopuserosta, jota olen käyttänyt pyjaman puserona, on kaula-aukko venähtänyt. Se on alunperinkin ollut avonainen ja olen korjannut sitä pariinkin kertaan. Ensiksi ompelin siihen rypytyslangan ja kun se ei kestänyt, kuminauhan kaula-aukon reunaan. Nyt tuo kuminauhakin oli tullut tiensä päähän, joten jotain muuta oli keksittävä. 

Ratkaisuksi muodostui joskus paikkalaatikkoon nakkaamani paidan helma, josta ompelin lisäpalan tuohon puseron kaulukseen. Väri ei ole täsmälleen sama, mutta kuitenkin riittävän liki. Lisäpalan vaakasauma on upotettu puseron dekolteen saumaan, pysysaumat toki erottuvat paremmin, koska en tehnyt lisäosasta koko etukappaleen levyistä. En tikannut tätä irtopalaa kiinni puseron kaula-aukkoon. Koska lisäpalanen piti saada istumaan siististi, ompelin valmiiseen helmapäärmeeseen kertakäyttömaskista nappaamani kuminauhan. Toimii yllättävän hyvin. 

Ikuisuusvaateprojektia on jälleen viety pykälän verran eteenpäin. Toisen pykälän verran se eteni sillä, että kursin jälleen rakkaat tuulihousuni kasaan. Niiden kohdalla on pakko tunnustaa, että aika alkaa olla vähissä - ne eivät vaan enää kestä kovin kauaa. Toivottavasti vielä kuitenkin tämän talvi- ja kevätkauden verran.