Haasteellinen huhtikuu

Maaliskuu meni miten meni, ei kovasti kehumista oikeastaan missään suhteessa. Asunnossa on nyt kuitenkin uudet ikkunat ja kamalasti likaa ja sekasotkua. Talvi ei halua vaan antaa periksi ja lunta tupruttaa edelleen, vaikka mielestäni pitäisi olla jo se aika vuodesta, että aurinko ja lämpö voittavat, silmut alkavat turvota ja kaikki vihertää.

 

1. viikko

Maaliskuun lopussa asennettiin uudet ikkunat, joten huhtikuun alkupäivät kuluivat pitkälti rätti kädessä ja pyykkiä pesten, jotta saimme asunnon siivottua ja sen suojaukseen käytetyt lakanat pestyä. Teimme kunnon suursiivouksen, koska en ole käteni kanssa pystynyt siivoamaan kunnolla sitten tammikuun alun. Nyt tuli sitten kluutattua kunnolla, pestiin niin peitot, päiväpeitot kuin verhotkin, samoin ikkunat ja kukkaset. 

2.viikko

Se on sitten viimeinen kevennetyn työn viikko käsillä. Turha sanoakaan, että jään kaipaamaan tätä lisääntynyttä vapaa-aikaa, jota en tokikaan ole osannut käyttää riittävän tuotteliaasti, mutta uskon sen toimineen korvien välin kannalta erittäin tehokkaasti. Lakkouutiset täyttävät uutissyötteet ja kovaa propagandaa käydään puolin ja toisin - jotenkin on alkanut tuntua siltä, että lakosta tulee vielä pitkä ja riidasta raastava. 

Maanantaina viimeistelin asunnon siivouksen pesemällä kylppärin ja siivousrätit. Tiistaille jäi enää pari koneellista pyykkiä ja keskiviikkona on sitten lakanoiden mankelointi. Torstain ja perjantain aikana asennettiin sälekaihtimet, jonka jälkeen sai lopultakin kantaa kaikki vinttiin varastoidut tavarat takaisin asuntoon ja todeta, että remontti on meidän osaltamme loppuun käsitelty.

 

Käden suhteen kävin viimeistä kertaa näytillä lääkärillä. Käsi on edelleen liikerajoitteinen, mutta muuten kuntoutunut hyvin. Lisää fysioterapiaa on luvassa. Työt pääsen aloittamaan normaalilla tahdilla ensi viikolla kuten olen jo alustavasti sopinutkin. 

Viimeistä "vajaaviikkoa" juhlittiin roskaruokailemalla, sillä töissä olen kiltisti elänyt rahkalla/jogurtilla ja marjoilla. Kävimme myös leffassa katsomassa uuden Ihmeotukset elokuvan, joka oli selkeästi jonkinlainen välipala suurta huipennusta odotellessa. No, ihmeotuksia riitti, pahikset olivat pahoja ja hyvikset tietenkin voittivat. Voisin kuitenkin mennä katsomaan kyseisen pätkän toisenkin kerran, mutta ehkä jättäisin tällä kertaa sen karkkipussin ja sipsit väliin.

3. viikko

Ensimmäinen täysipäiväinen työviikko on pääsiäisviikko. Pari ensimmäistä aamuvuoroa tuntuivat kyllä vievän mehut ihan totaalisesti, onneksi pidentyvät päivät ja valoisat illat antavat valheellisen kuvitelman siitä, että vapaa-aikaa olisi edelleen kohtuullisen runsaasti, vaikka todellisuudessa sitä ei ole. Onneksi neljän aamun jälkeen on pari vapaata eli pääsee hetkeksi vetämään henkeä. Yritän olla suunnittelematta niihin päiviin ihan mahdottomasti ohjelmaa lenkkeilyn ja pihalla olemisen lisäksi. Yleensä tämä ajatus tarkoittaa sitä, että minulla on kohta pitkä lista nämä ainakin pitää tehdä asioista.

Edelleen olemme koettaneet pysyä ruodussa ruokailujen suhteen. Minä olen päivät tyhjentänyt marjoja pakasteesta sekä niiden kanssa rahkaa, lisäksi nutrilett-pusseja ja porkkanoita. Illalla sitten olemme syöneet jotain ruoantapaista ja yllättävän hyvin olemme pysyneet ruodussa. Koska pitkäperjantai on paastopäivä, oli torstaina sitten "pizzaperjantai". Olen puolen viikkoa nähnyt unta tonnikala-pizzasta, unelma, jonka päätin nyt sitten tilipäivän kunniaksi toteuttaa. En enää jaksa urputtaa siitä, miten puolikas työaika vaikuttaa palkkaan. Ketuttaa, mutta kyllä mulla silti kahteen pizzaan on varaa. Ja myös seuraaviin kahteen ja kalliisiin kakkuihin - näitä en edes laske, sillä lunastin lupaukseni ja tarjosin ystäville kahvit - ja niiden jälkeen vielä burgereihinkin. Käytännössä siis pääsiäinen meni roskaruoan merkeissä ihan tyystin. Kolotus selässä ja alavatsalla viestittää syytä herkkuhimoon.

Lakkorintamalta tuli jälleen siirtouutisia - lakko ei alakaan 15. päivä, vaan 20. päivä, mikä tarkoittaa sitä, että kohta emme lakkoile ollenkaan, kun sitä aina vaan siirretään. Tarkistin työvuoroni lakkoajan osalta ja kohdalleni iski "lottovoitto" eli minulla on sinä aikana vain yksi työvuoro, jolloin ei tarvitse tulla töihin, muut vuorot menevät todennäköisesti suojelutyönä eli olen töissä aivan normaalisti. Se siitä lisävapaasta sitten.

Olen huomannut, että keskeneräisyys vaivaa minua. Ainahan se on vaivannut - en pidä matkalla olosta, vaan olen tyytyväinen vasta perillä tai kun homma on valmis. Tämä sama pätee kaikessa, kodissa, työasioissa, käsitöissä, vasta valmis on hyvä.

4.viikko 

Yhtäkkiä onkin kevät ja lämpö tulvehtii kaikkialla, aurinko paistaa ja linnut laulavat kuin hulluksi tulleina. Pari työpäivää viikon alkuun, joista jälkimmäinen meni äärimmäisen odottavissa tunnelmissa lakon suhteen. Sitten kun kaikki oli suunnilleen sovittuna, niin tulikin todellinen anti-kliimaksi ja lakon peruminen. Myönnetään, olin haaveksinut edes parista ylimääräisestä vapaasta, mutta siihen katosivat sitten nekin. Seuraavia toimia odotellessa. 

 

On jälleen se aika kuukaudesta, että ruoka on pelkkää roskaruokaa ja karkkia. Tosin tein kaupasta sipsejä ostaessani pari huomiota, jotka saattavat hillitä sipsin himoa jatkossa: niiden hinta on noussut ihan tolkuttomasti ja toisekseen ne eivät maistuneet miltään. Ei siis kannata ostaa. 

Vapaapäivän pyrin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti: siivosin, hoidin pari arviointikeikkaa, kävin hierojalla ja loppujen lopuksi houkuttelin Herra Kirjoituksen kanssani kiertämään kirpputoria ruukkujahdin merkeissä. Lopputulos ruukkujahdista ei ollut ihan se, mitä alunperin etsin, mutta varsin toimiva ratkaisu niistä maalaamalla tuli. Lisäksi sorruin ostamaan muutakin: itselleni Rakas villasukka-lehden, ostoslistalla roikkuneen pulloharjan ja kummipojalle joululahjaksi Ässät-kaulahuivin. Käytännössä noista tuo sukkalehti on turhake, mutta uskon sen tarjoavan monta iloa ja inspiraatiota rakkaan harrastuksen parissa. Samalla tuli todettua se, että kirppiksille ei tarvitse taas hetkeen mennä, nyt on aika pistää ostohousut kaappiin ja kaapin ovi lukkoon. Sijoitin näet itseeni ja otin vuoden mittaisen Rela-hierojien kanta-asiakkuuden, joka antaa 50% alennuksen heidän hieronnoistaan. Niihin käytän ensi alkuun työnantajan tarjomat e-passirahat ja lopun edestä sitten omiani. Ajattelen näet käyväni hierojalla säännöllisesti vähintään pari kertaa kuussa tästä eteenpäin. Laskeskelin, että jos jätän karkit ja roskaruokailut vähemmälle, en joudu ihan hirveästi tinkimään muusta ja silti kuluerä on suunnilleen sama.

Viikon raskaana lopetuksena oli maalla naapurimme hautajaiset. Vaikka hän oli sairastanut jo pitkään ja asunut pitkään samassa hoitokodissa, jossa isäkin viimeiset aikansa oli, oli hänen poismenonsa silti yllätys. Jälleen kerran ollaan oman vanhenemisen ja kuolevaisuuden äärellä. 

5.viikko

Vapaapäivän kunniaksi tein pitkän työlistan, ja sain kuin sainkin hoidettua kaikki listalla olevat asiat, joista yksi tärkeimmistä oli viikkosuunnitelman tekeminen. Tähän suunnitelmaan kuului mm. passikuvien ottaminen (hoidettu), passihakemuksen täyttäminen, fysioterapiakäynti ja auton katsastus. Kuun viimeisenä päivänä voin todeta, että kaikki listalla olevat asiat tulivat hoidettua, auto on katsastettu, passia haettu ja jopa vakuutusyhtiöön sain vihdoin ja viimein lukuisten valitusten jälkeen yhteyden. Eli sekin asia on nyt sitten kunnossa sekä korvausten että fysioterapian osalta. Positiivinen yllätys oli, että he huomioivat myös harrastustyöpaikkojen tulot korvauksissaan. Harrastustyörintamaltakin on positiivisia uutisia; jatkan harrastustöitä toukokuun aikana. En voi kiistää, etteivätkö tulossa olevat vakuutusyhtiönkorvaukset ja harrastuspalkat lisäisi turvallisuuden tunnetta kaikkien hintojen noustessa ja ylityö/vuoronvaihtokiellon purressa lisäansioihin. Lankahuoltokin on turvattu (jos ei se sitä ollut jo ennenkin), sillä sain lahjoituksena useamman kassilisen lankoja. Vastaavasti lahjoitin pois pari kassillista kukkaruukkuja ja kassillisen kankaita. 

Vappua juhlimme förskottiin käymällä elokuvissa katsomassa The Lost Cityn. Sellainen kevyt seikkailuleffa. Varsinaisena vappuaattona herkuttelimme katkarapuleivillä ja serkkuni Rusetin tekemillä munkeilla ja simalla.

Muuta

Kaikista vannomisista huolimatta tein omaan piikkiin myös Dermosil-tilauksen. Dödöjä meidän dödön suurkuluttajalle ja myös itselleni, koska ne alkoivat olla vähissä ja olivat tarjouksessa. Turha mainitakaan, että kasasin myös mahdollisimman ison setin näytteitä mukaan, sillä tarjolla oli edelleen niitä "tarpeellisia": meikkivoidetta, kasvopesua, keittiökäsisaippuaa. Samoja näytteitä on kulkenut kasakaupalla tänne päin myös muissa tilaamissani Dermosil-paketeissa eli kohta hukumme näytteisiin.

Saapuneet tavarat: laatikollinen käyttökosmetiikkaa ja kasoittain näytteitä, kassikaupalla lankoja, runsaasti kodintavaraa, villasukka-lehti, useampia kaktuksia, suojaruukkuja. Tässä kuussa ei todellakaan voi ostoslakosta puhua, nyt on shoppailtu kunnolla. Se toivottavasti riittää hetkeksi.

Sinnepäin-sukat sairastuvalle

Kaikkien lupausteni vastaisesti kotiutuin Naamakirjan roskalava-ryhmästä kassillisen lankaa. Suurin osa langoista oli erilaisia pieniä nöttösiä, osa sukkalankaa, osa vähän sinne päin. Huolimatta lupauksistani olla aloittamatta enää yhtään uutta sukkaparia ennen kuin vanhat on kudottu valmiiksi päädyin myös aloittamaan uudet sukat näistä saamistani langoista. Koska serkkuperheessä on korona, ajattelin piristää heitä ja kiikuttaa sukat sairastuvan ovenkahvaan. 

 

Ensimmäisissä sukissa on aloituksesa 52 silmukkaa, joilla kudottu 2o 2n resoria. Kantapää 14+14 silmukkaa vahvistettuna. Kantalapun reunasta nostettu 16 silmukkaa (Tämä on liikaa. Seuraavalla kerralla nosta vähemmän). Terään kavennettu silmukkamäärä 12 puikolle. 

 

Puikkoina Prym ergonomics 3,5

 

Värit on valittu siten, että otin pussista samanväriset tai lähinnä samanväriset nöttöset ja jaoin ne kahteen kasaan. Toisen kudoin ensimmäiseen sukkaan ja toisen jätin odottamaan toiseen sukkaan päätymistä. Värit ja kerien koot eivät olleet kaikilta osin ihan identtiset, mutta riittävästi, jotta sukat tunnistaa pariksi. Sukat kokoa 42.

Toisessa parissa on samoin aloituksessa 52 silmukkaa, pätkistä kudottu minivarsi, 14+14 kantalappu, jonka reunasta nostettu 15 silmukkaa. Terässä 12 silmukkaa puikolla eli yhteensä 48 silmukkaa. Koko n. 39.

Tässä vielä molemma yhdessä. Myönnetään, etteivät nuo todellakaan ole kauniit, mutta lämpimät ne kyllä ovat. Ja tulipa kudottua kasa jämiä taas sukkien muotoon. 

Painoa näillä yhteensä 212g.

Asiasta kukkaruukkuun

Ikkunaremontti toi mukanaan tosiaan sellaisenkin yllätyksen, että ikkunalaudat kapenivat tuuman verran. Se taas taroitti sitä, että ennen ikkunalaudalle hyvin sopineet kukkaset eivät enää sovikaan siihen niin hyvin. Ensimmäiseksi tajusin asian siitä, että kaktuksen nuppuja alkoi löytyä lattialta - ihmettelin ja kiroilin, että pitääkö sitä nyt noin huolimaton olla verhojen kanssa, kunnes tajusin tuon ikkunalaudan kapenemisen ja sen, ettei verhojen osumista kasviin voinut välttää. Se johti aika isoon kukkien pyörittämiseen edes takaisin. Varsinkin, kun pari kaktuksista oli niin ränsistyneitä tai kuolleita, että päätin pistää ne poistoon, samoin muutaman muun kasvin, koska olohuoneesta poistettiin myös yksi kolmen kukan kukkateline. Työkaverit antoivat kodin useimmille ylijäämäkukille ja pari muuta meni kiertoon roskalavan kautta. 

Sitten alkoi se varsinainen pyritys ja ruukkujen metsästys. Kukkaset piti saada sellaisille ikkunoille, että niitä ei telota verhojen kanssa. Makuuhuoneesta, jossa käytämme pimennysverhoja, piti siis saada kaikki leveät kaktukset pois. Muilla ikkunoilla käytössä ovat vain kappaverhot, joten siellä niitä ei kiusattaisi verhoilla, mutta sitten tuli ongelma siitä, miten sijoittaa kasvit, jotta a) ikkunalauta ei olisi aivan täyteen tungettu ja b) ruukut ja kasvit näyttäisivät edes jotenkin yhteensopivilta. Käytännössä keittiön ja työhuoneen ikkunat oli rakennettu sellaisiksi, että niiltä en halunnut siirtää yhtään ruukkua minnekään ja itse asiassa työhuoneesta en halunnut liikutella kasvejakaan. Jäljelle jäivät siis vaihtoehdot, joissa tietyt ruukut pysyivät keittössä, mutta niihin vaihdettiin kasveja ja muut ruukut vaihtoivat olohuoneeseen. Olen ostanut suurimman osan suojaruukuista jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Rakastan niitä, enkä välitä olla trendienmukainen tässäkään asiassa. Ongelma tuli kuitenkin siitä, että noita epätrendikkäitä ruukkuja ei tietenkään saa mistään. Olisin tarvinnut yhden korkean, koska yksi kaktuksista oli kasvanut niin korkeaksi, että en enää uskaltanut pitää sitä matalassa ruukussa kaatumisvaaraun vuoksi. Kolmea erilaista ruukkua metsästin, yhtään en tietenkään löytänyt. Pitkällisen metsästyksen jälkeen löysin neljättä mallia olevan ruukun, koko kaupasta yhden ja ainoan, joka oli melkein samanlainen kuin kaksi muuta meillä jo entuudestaan olevaa ruukkua. Tähän sitten muutin leveän piikkilavan makuuhuoneesta ja sen ruukkuun pistin pitkän hujopin keittiöstä ja kannoin ne vielä yhden makuuhuoneeseen liian isoksi käyneen kaktuksen kanssa olohuoneen ikkunalle. Koska ruukku on aavistuksen turhan matala hujopille (kuvassa beige ruukku oikealla), keräsin siihen kiviä painoksi ja käätelin kaktuksen niin, että se toivottavasti oikaisee itsensä valoa kohti ja ruukku tasapainottuu vähän.

Tämän vaihdon seurauksena makuuhuoneen ikkuna jäi kovin tyhjäksi, koska kaksi suurinta kaktusta ruukkuineen muutti sieltä olohuoneeseen ja yksi vaihdettiin keittiönikkunalle, josta lähti tekokasvi varastoon. Keittiön ikkunalla on nyt sitten neljä kukkivaa marras/joulu/pääsiäiskaktusta, joista kaksi istutin ihan eilen ja nyt pidän peukut pystyssä, että ne tosiaan alkavat juurtua ja kasvaa. Kuvien ottaminen vastavaloon on turhauttavaa, niistä ei todellakaan tule nättejä, mutta asia selvinnee.

Tyhjentyneen makuuhuoneen ikkunan ratkaisin tuhlaamalla eli ostin viisi uutta pientä/pienempää kaktusta. Ensin niitä oli vain neljä, mutta ikkunalauta näytti orvolta ja tuo määrä häiritsi minua. Jouduin siis ostamaan vielä yhden kaktuksen, jotta saisin ruukkuaselteman mielestäni sopivaksi. Samalla tuli ongelma suojaruukuista, aikaisemman etsintäkierroksen perusteella tiesin, että asiasta ei tule helppoa. Pienet perusvalkoiset suojaruukut eivät ole muodissa. 

 

 

Etsin makuuhuoneen suojaruukkua kaikista mahdollisista paikoista ja turhauduttuani ostin kirppikseltä eurolla kaksi pientä tummanharmaata ikealaista ruukkua. Merkki pisti vähän irvistelemään, koska en yleensä osta mitään tuon firman tuotteita, mutta tässä kohtaa oli vähän niin kuin pakko. 

 

 

Väri oli kuitenkin väärä, joten sille piti tehdä jotain - vaikka hetken harkitsin vaihtavani verhot ja sängynpeiton ensin sellaiseksi, johon nuo sopivat (koska sellaiset olisi löytyneet varastosta), ja maalaavani ne vasta sitten seuraavalla kierroksella. Päädyin kuitenkin kaivelemaan kaapista joskus roskalavan kautta saamani kalkkimaalin jämät ja maalasin ruukut valkoisiksi. Kahdella kerroksella niistä tuli ihan kivat ja makuuhuoneen ikkunakin on nyt valmis. 

 

Kukkivan kaktuksen kukat eivät ole oikeita tai siis ovat oikeita kukkia - olkikukkia - mutta tuohon kaktukseen ne on liimattu. Silti se näytti niin söpöltä, että halusin tuon makuuhuoneemme ikkunalle. Kuvaa katsoessani päätin vielä vaihtaa valkoisten ruukkujen paikat, jolloin tuo hujoppi ehkä sopii asetelmaan paremmin.

Harrastelusta

Nyt kun olen palannut täysituntiseen työhön, olen joutunut eri tavalla myös miettimään harrastuksia. Yllättävän nopeasti sitä ihminen tottuu siihen, että aikaa on ja sitä voi käyttää vähän niin ja näin. Työelämässä olevalle se ei suinkaan enää ole mahdollista, sillä kaikkea ei voi saada, koska vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja. 

 

Minä en osaa pitää sisustamista, siivoamista ja ruoanlaittoa harrastuksena. Minulle ne ovat velvollisuuksia, jotka tulee hoitaa. Tästä asiasta voisi käydä pitkän akateemisen keskustelun monine perusteluineen, lasketaanko nuo edellä mainitut asiat velvollisuuksiksi, onko pakko esimerkiksi siivota tai pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa. Periaatteessa juu, ei ole pakko, mutta jos ei ole varaa palkata siivoojaa eikä halua asua sikolätissä, se kyllä tarkoittaa sitä, että on pakko. On pakko imuroida, etteivät villakoirat valtaa koko huushollia. On pakko pestä ikkunat edes kerran vuodessa, jos haluaa nähdä niistä läpi tai on pakko pestä vaatteet, jos ei halua kaikkien kavereiden alkavan kartella siksi, että haisee. Vaatteita ei ole myöskään pakko korjata, mutta sekin on vähän sellainen vaihtoehto, että joko on epäsiisti rikkinäisissä, repsottavissa vaatteissa tai joutuu kantamaan kosolti rahaa kauppaan hankkiessaan aina uusia vaatteita. Vaikka pidänkin korjausompelusta kovasti, en silti missään tapauksessa laske sitä harrastukseksi, kyllä se on samanlainen kodinhuoltovelvollisuus kuin nämä siivoamiset ja tiskaamisetkin. Minulle ruoanlaittokaan ei ole harrastus, vaan normielämään kuuluva hoidettava asia. Ruoanlaitosta pääsee tänä päivänä valmisruokien suhteen varsin helpolla, mutta se käy sitten kukkarolle, sillä valmisruokien hinnat ovat melkoisen korkeita ja ulkona syöminen se vasta kalliiksi tuleekin. 

 

Koska aikaa on rajallisesti, pitää myös harrastuksia alkaa priorisoida. Vaikka miten haluaisi harrastaa kaikkea mahdollista, kaikkeen ei vain ole aikaa, jos siis harrastamiseksi ei laske sitä, että tekee jotain asiaa kerran kuussa. Käyn satunnaisesti elokuvissa, mutta en silti pidä sitä harrasteena - se on vain elokuvissa käymistä. 

 

Aloin pohtia, mitkä asiat ja harrastukset ovat niitä, mistä haluan pitää kiinni ja mitkä tuovat minulle iloa. 

 

Ensimmäisenä on tämä blogi. Haluan pitää kiinni siitä, että minulla on kanava, johon purkaa ajatuksiani ja tehdä itselleni muistiinpanoja siitä, mitä kulloinkin teen. Voisihan tuon tietenkin tehdä myös kirjoittamalla paperille, mutta minä ja paperinen päiväkirja emme koskaan ole olleet kavereita. En ymmärrä, miksi siihen kirjoittaminen tuntuu hankalammalta kuin tämä kirjoittaminen, vaikka periaatteessa ihan samoja asioita, kuvia yms. siihenkin voisi laittaa. Kirjoitan blogia tosiaan täysin itsekkäästi itselleni, sillä yritän pitää yllä jonkintasoista kirjallisen ilmaisun taitoa. Vaikka minusta ei ammattikirjoittajaa koskaan tulekaan, niin siitä huolimatta arvostan kovasti sujuvaa kielitaitoa. Olen myös aina ollut enemmän tekstin kuin kuvan ihminen, siksi instragram ei ole minun juttuni. Koska blogi ei ole sidottu mihinkään, olen vapaa kirjoittamaan sitä silloin, kun itsestä siltä tuntuu ja päivittämään niistä aiheista, mitkä hyvältä tuntuvat. Joskus on oikeasti myös hauska palata katsomaan menneitä ja miettiä, että mitä silloin mahtoi ajatella vai ajatteliko mitään. Haluan seurata saapuvia ja poistuvia tavaroita, tyhjentyneitä purnukoita ja valmistuvia sukkia, tallentaa hetkiä elämästäni. Haluan kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu.

 

Toinen harrastus, mistä haluan pitää kiinni, on sukkien kutominen. Siinä on jotain meditatiivista ja rentouttavaa. Sukat ovat juuri sopivankokoinen työ, valmistuvat nopeasti, tulevat yleensä käyttöön ja silti pääsee kokeilemaan ja tekemään erilaista ihan oman halun ja innostuksen mukaan. Lankojakin on jemmassa sen verran, että ihan heti ei tarvitse alkaa niitäkään miettiä, vaikka kutoisi montakin sukkaparia. Itse asiassa lankoja taitaa olla jemmassa noin loppuelämän tarpeiksi, kuten joskus leikillisesti totesin. Mikään ei silti estä minua himoitsemasta uusia lankoja ja uusia sukkamalleja, vaikka entisiäkin on kokeilematta ja käyttämättä.

 

Kolmas asia, mistä en voi sanoa erityisesti pitäväni, vaan joka on enemmän  sellainen pakkopulla, mutta jota on pakko tehdä ja itse asiassa alkaa entistä enemmän korvamerkitsemään kalenteriin, on liikunta. Jotta jaksan tässä työssä, jotta kroppa ja pää eivät kokonaan räjähdä, on aivan pakko alkaa tehdä jotain liikunnallista joka päivä, vaikka inhoankin liikuntaa. En ymmärrä, mistä löytäisin sen liikunnan ilon. Joskus kauan sitten muistan sellaisen hetkellisen flow-tilan, joka siitä syntyi. Se oli sitä aikaa, kun kävin salilla tai jumpassa tai spinnissä noin viidesti viikossa ja kivaa oli. Nykyään en vaan saa samanlaista tilaa mistään - tai jos ollaan rehellisiä - en ole edes yrittänyt. En ole raahannut itseäni salille tai kunnon lenkille vuosiin, koska se ei tunnu kivalta, koska korona, koska läski, koska ne kuitenkin katsovat, koska muutakin rahanmenoa kuin salikortti löytyy ihan riittävästi. Tosi asia taitaa kuitenkin olla se, että olen vain laiska, raha ei ratkaise, koska työnantajan sali olisi ilmaiseksi käytettävissä, kukaan ei kuitenkaan oikeasti katso ja jos katsoo, niin entä sitten, jos eivät ennen ole nähneet lihavaa naista, niin nytpä näkevät. Kaikki tekosyyt on siis käytetty, jälkelle jää vain karvas totuus epämielyttävyyden tunteesta ja laiskuudesta. Jospa nyt pääsiäisen jälkeen todellakin kirjoittaisin päivän työlistaan sen liikunnan. Kuten eräs tuttavani totesi, että helpoin tapa on se, että menet heti töistä salille, kun pääset kotiin, on se ikävin homma tehty ja loppuillan saat tehdä sitä kaikkea kivaa. Ehkä tuo olisi se tapa, jolla homman saisi toimimaan. 

Neljäs asia, josta toisaalta haluan ja en halua pitää kiinni on pelaaminen. Lautapelit ja kaveriporukat ovat enemmän kuin jees. Ikävästi vain huomaan, että Pokemon GO on hiipinyt elämään Harry Potter Wizards Uniten tilalle ja käytän siihen aivan liikaa aikaa. Hullua tässä on se, että se on ikään kuin opittu tapa, peli ei tarjoa kuin hyvin hetkellistä nautintoa tilanteessa, jossa saa jotain asioita eteenpäin ja silti löydän puhelimen aivan liian usein kädestäni. Sanon itselleni, että en mä tykkää tästä ja heitän poksua pallolla, tämä on ihan hullua ja hakkaan raidia, miksi mä teen tätä ja pudottelen muiden pokemoneja gymistä. Tuolle asialle pitäisi tosiaan tehdä jotain, ennen kuin siitä tulee aivan liian syvälle juurtunut tapa.

Takatalvi ja tylsyys

Pari viikkoa jatkunut takatalvi jatkuvine lumisateineen ja loskakeleineen sai aikaan sen odotetun reaktion eli kun koti oli siivottu syntyi shoppailuhimo. Tämä on jotensakin selvä jatkumo siitä, että kun kelit on kurjat, en välitä olla pihalla ja sitten sitä eksyy joko selailemaan netissä epämääräisiä sivuja tai huomaamaan kotona turhia puutteita. Saattaa myös olla, että koin oikeudekseni palkita itseäni ikkunaremppa- ja siivousurakasta. 

 

 

Kyllähän nämä kaikki ihan tarpeellista on - tai ainakin melkein. WC-tuoksut ovat WC-raikastimien (eli  WC Duck fresh discien) ohella ne tuotteet, joita yleensä aina tylsyyksissäni lankean paikallisesta halpakaupasta ostamaan. Tyypillisesti ne maksavat tarjouksessa euron, joten niitä tulee aina ostettua oli tarvetta tai ei - ihan vaan varmuuden vuoksi. Tällä kertaa nappasin mukaani laventelin ja mandariinin tuoksua 4 suihketäyttöpakkauksen verran. 

 

Olen myös pitkään haikaillut meille kivaa pumppupulloa nestesaippualle - hetken jo kuvittelin löytäneeni ne, kun ostin lokakuusta tarjouksesta sekä mustan että valkoisen saippuapullon.Puolen vuoden käytön jälkeen aloin ikäväkseni yhä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että valkoinen pullo ei ole oikeastaan valkoinen vaan luonnonvalkoinen ja että siinä oleva "metalli" on kullanväristä, kun kaikki muu ympärillä on teräksen/hopeanväristä. Nyt on sitten tyyliin sopiva pullo, joka on musta ja teräksenvärinen. 

 

 

Käyttämättä on edelleen se laatikollinen palasaippuoita, mistä johtuen sain kuningasajatuksen saippua-alustan hankkimisesta. Löysin muutaman juuri sellaisen, joita olisin halunnut, mutta 30€ ei vaan ole hinta, jonka suostun maksamaan saippua-alustasta. Unelmien saippuapidike kun olisi ollut teräksenvärinen metalliritilä samanvärisen lautasen päällä. Tämä valkoinen on - no, valkoinen - eli väreihin sopiva ja lisäksi se oli halpa, joten toimikoon tehtävässään aikakin siihen asti, että löydän sen täydellisen tai saippuat loppuvat. On se ainakin parempi kuin se muovinen turkoosi, joka olisi löytynyt kaapista valmiina. 

 

Valkoinen suihkuun ripustettava kori on myös hinta-laatukompromissi. En löytänyt mieleistäni suihkuun tulevaa pesuainekoria taikka -telinettä, mutta joku piti saada, joten ostin tämän. Tiedossa on jo etukäteen, että tuo ei tule kestämään käytössä kuin vuoden verran eli sen verran minulla on aikaa miettiä parempi ratkaisu.

 

Halusin myös kaktukset niiden vääränlaisten ja kuolleiden tilalle. On todella turhauttavaa huomata, että ikkunaremontti söi ikkunalaudan leveydestä tuuman verran. Se tarkoittaa sitä, että kasvit, jotka ennen ovat sopineet ikkunalle hyvin, eivät enää sovikaan, vaan tulevat pahoinpidellyiksi verhoilla, koska ovat niin lähellä ikknalaudan reunaa. Katsotaan nyt, miten tuossa käy, ovatko ne mitenkään elinkelpoisia - ainakin ne ovat kovasti pieniä, mutta kun valikoima oli tällä hetkellä surkea ja sitä, minkä olisin eniten halunnut (eli pääsiäiskaktuksen kirkkaanpunaisilla kukilla), en voinut ostaa, koska sille ei ollut paikkaa. 

Myös kosmetiikkavarastot täydentyivät runsaasti, vaikka ei olisi pitänyt, mutta koska hyvä tarjous ja muka aina tarpeellinen tuote, niin niinhän siinä kävi, että tulin tilanneeksi Dermosililta paketin pelkästään meille. 10 kpl dödöjä, joista viisi Herra Kirjoitukselle ja 5 minulle, hiuslakkapullo ja keittiösaippuan täydennyspussi ja tietenkin kasa näytteitä. Koko tämä koreus yhteensä 27€.

 

Näytteissä oli tarjolla jalkavoidetta, miesten kasvojenpesuainetta, keittiösaippuaa, aprikoosivartalovoidetta sekä BB-voidetta ja lisäksi setti sekalaisia näytteitä, jotka kuukuvat ns. "hyvän asiakkaan ilmaispakkaukseen". Ei siis edelleenkään tarvitse ihmetellä, miksi näytevarastoni kasvavat supistumisen sijaan.

Naamakirjan roskalavalta sain myös kassillisen lankoja, vaikka olin juuri päässyt vannomasta, että ei yhtään enää.

Kävin myös Kontissa etsimässä apua kukkaruukku ongelmaan, koska tarvitsisin yhdelle pitkälle kaktukselle korkeamman nykyisten kanssa yhteensopivan ruukun. Ruukkua ei löytynyt, mutta lankoja sen sijaan löytyi. Noita oli kaikkiaan melkein 2kg, mutta niistä sentään suurin osa menee Ievuskaiselle. 

Minulle jää vain pieni nöttönen, kaikki tuota pussia lukuunottamatta ovat sukkalankoja. Pussissa on osaksi valmiita pitsejä, joten perkaan ne pois ennen kuin annan langat Ievuskaiselle.

Samaa ruukkudilemmaa toisella kirppiksellä ratkaistessani päädyin ostamaan lisää turkoosia Brazil- lankaa, samaa, jota ostin sieltä joskus jo aikaisemmin. Sekä kasan koruja purettavaksi askarteluja varten. 

 

 

Yritän nyt puhua järkeä itselleni sen suhteen, että en tarvitse oikeastaan mitään lisää. Nyt pitäisi taas jälleen kerran olla kaikkea ja seuraavan tylsän hetken tullen löydän itseni selaamasta nettiä ja hankkimasta jotain. Onneksi näihin hankintoihin ei nyt mahdottoman ole mennyt rahaa, vaikka toisaalta myönnän senkin, että yhteenlaskettu summa (63€) yllätti suuruudellaan. Kuitenkin kaikki noita lankoja lukuunottamatta tulevat melkein samantien käyttöön ja osa niistä toivottavasti palevelle meillä pitkään, kuten vaikka saippuapullo ja saippua-alusta. 

Hulluja ideoita

Jälleen kerran olen kehittelemässä hulluja ideoita. Olen ajatellut  lähestyä työkavereitani seuraavalla viestillä:

 

Koska olen kyllästänyt lähipiirini sukilla ja jämälankakoppani tursuaa, haluaisiko joku teistä ilmaiset jämälankasukat? Kirjavuus ja värioksennus taattu.  Sukkiin voi vaikuttaa seuraavin reunaehdoin: sukkien koko, varren pituus (varreton, nilkka tai sääri- polvipituisia tai pidempiä en lupaa), haluaako samanlaiset vai eri pariset sukat sekä haluaako pätkät vai raidat. Se, mihin ei valitettavasti voi vaikuttaa, ovat värit - kutojatar varaa itselleen oikeuden sommitella "värioksennuksen" kopassa olevien nöttösten mukaan - sekä valmistumisaika.

 

Katsotaan pääseekö tämä koskaan toteutukseen saakka. 

Mahdollistava maaliskuu

Hurjan helmikuun jälkeen maaliskuu tarjoaa uusia mahdollisuuksia monessakin mielessä: lisää aurinkoa ja sen myötä lisää energiaa, paremmat ulkoilu mahdollisuudet, mahdollisuuden karistaa helmikuun hullutukset ja palata takaisin pihi-arkeen, mahdollisuuden kerätä vielä vähän voimia tulevaan kevääseen ja kesään, tilaisuuden saada käsi kuntoon ja palata normaaliin elämään. 

1. viikko

Olen pistänyt tossua toisen eteen ja kävellyt, nyt kun siihen on kelien puolesta mahdollisuus ja aikaa. Väliin jumppaa, jota teen edelleen viisi kertaa päivässä. Fyssari ehdotti lisää tehoa jumppaan ja jäiden käyttöä ennen ja jälkeen, joten siihen menee väkisinkin entistä enemmän aikaa. Pohdin jo nyt, miten selviän siitä töissä ollessani - ehkä vaan ilmoitan, että nyt pidän jumppatauon, sori vaan ja käytän työajasta palan yhteen jumppaan, siten "omalle ajalle" jää neljä, yksi ennen työpäivää ja kolme jälkeen. 

Viikonloppuna kävimme maalla, lumet ovat tulleet katoilta alas, kinoksetkin jonkin verran laskeneet ja hankikannot upeat. Perjantaina vietimme pitkästä aikaa peli-iltaa työkavereiden kanssa, kerrankin niissä merkeissä, että ei tullut mässättyä ihan mahdottomasti. Muutenkin viikko oli tuon suhteen erityisen onnistunut - ei tullut ostettua herkkuja tai roskaruokaa, vähän toki tuli syötyä, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. 

2.viikko

Loputonta painimista epätoivon kanssa. Tuntuu, että tällä viikolla ei mikään suju. Olen roikkunut tunteja vakuutusyhtiön puhelinpalvelun jonossa. Täytin veroilmoitukset, ja huomasin, että olin maksanut arvonlisäveroja liian vähän. Maksoin loput ja odottelen korkomaksua. Laskelma näytti muutenkin sellaiselta, että jälkiveroja on tiedossa. Kun siihen yhdistää sen, että tulossa ovat tosiaan tuhansien eurojen remonttilaskut kummastakin asunnosta, ei liene ihme, että tuntuu, että talous kaatuu kuin korttitalo. Järki sanoo, että se ei kaadu, niin kuin ei todennäköisesti kaadukaan, mutta tunne ei suostu uskomaan sitä. Tein kahden kuukauden sopimuksen puolikkaasta työajasta, mutta pyrin palaamaan töihin jo kuukauden kuluttua. Täytin lomakkeita kelaa varten ja tajusin, että puolikkaan palkan lisäksi saan muutaman kympin päivärahaa ja senkin vasta reilun kuukauden päästä- eli käytännössä siinä vaiheessa, kun mitä todennäköisemmin olen jo muutenkin palannut täyden palkan piiriin. Järki hokee, että sulla on säästöjä, tunne huutaa, että ei vielä ole niin paha päivä, että niihin koskettaisiin. Järki kertoo myös, että kun et tarvitse mitään muuta kuin ruokaa, ei sulla ole hätää. Tuokin on kyllä totta ja ruokaakin on, se vaan ei ehkä ole juuri sitä, mitä haluaisin, mutta kyllä siltä nälkä lähtee. Sen on siis kelvattava seuraavien parin kuukauden ajan, vaikka mieli tekisi mitä.

Vakuutusyhtiökin otti yhteyttä, kun jätin moittivan asiakaspalautteen ja lupasivat ottaa tulonmenetyskorvauksen käsittelyyn pikaisesti. Jospa sieltä heruisi vähän apua, mutta en uskalla toivoa liikaa. Onneksi olen tottunut elämään nuukasti, nyt siitä on apua. 

 

Aika tuntui kuluvan kuin siivillä - hirveästi olisi tekemistä ja toisaalta ei huvittaisi tehdä mitään. Onneksi kelit ovat olleet kohtuullisen mukavat, että on päässyt pihalle nauttimaan auringosta ja valosta.

 

3.viikko

Paluu töihin. Neljä työpäivää, puolikasta sellaista ja rajoitetulla työllä tai siis anteeksi kevennettyllä työllä. Mikä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että turhaudun suunnattomasti, kun tehtävää olisi paljon, enkä kykene tekemään kaikkea. Suurin osa työkavereista on suhtautunut asiaan tosi hyvin ja ymmärtävät, mitä voin tehdä ja mitä en. Ovat muistaneet hehkuttaa, että olen tarpeellinen ja minusta on kovasti apua ja ja ja. Ja mun pää tosiaan hokee, että olen vaan tiellä ja turhake. Käsi ei ota luontuakseen, se ei vaan suostu taipumaan, vaikka miten väännän, käännän, kierrän tai teen mitä vaan. Peruin turhautumisessani viikon fysioterapeutinkin, koska en koe, että käynnistä olisi mitään hyötyä. Minun pitää nyt vaan vääntää ja kääntää, jumpata ja pumpata, että saisin käteen lisää liikettä. 

Viikon ainoa vapaapäiväni osui tietenkin sateiseen perjantaihin, koska se vaihdettiin keskiviikolta eteenpäin. Tein kotihommia, kokeilin wc-raikastimen värkkäystä, askartelin ja tuhlasin. Tein näet ison (30€) helmi- ja korvakorumateriaalitilauksen, mutta niistä riittää sitten varmaan lopuksi elämää. Tosin mulla alkaa olla näitä loppuelämän jemmoja jo aika tavalla, kun kasassa ovat loppuelämän langat, kynsilakat, helmet, korvakorutarvikkeet ja sukat. Noin muiden muassa. 

Perjantai-iltana kävimme teatterissa, johon saimme ilmaiset liput ammattiliittoni kautta. Tarjolla oli nykyteatteria "Voi vitsi, mitkä kissanpäivät". Näytelmä oli hyvin ajatuksia herättävä, kysyessään, mitä tekisit, jos robotit tekisivät kaikki työt ja voisit itse tehdä juuri sitä, mitä haluat. Toki tällaiset näytelmät ovat juuri niitä, mihin minä, teatteriin viihtymään menevä henkilö, en itse ostaisi lippua. 

Viikonloppuna paistoi aurinko, joten kotitöiden ohella lenkkeiltiin paljon, hoidettiin kotihommia ja jopa kokeiltiin kutomista ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Se, mikä on positiivisinta tässä, viikonloppuna ei ostettu roskaruokaa eikä karkkia. Me edistytään pikkuhiljaa. 

4.viikko

Toinen työviikko, paljon rästihommia edelleen tehtävänä ja tuntuu, erttä työpäivät venyvät ja venyvät. Käsi on välillä parempi, välillä huonompi. Fyssarikäynnillä menin sanomaan, että voisiko katsoa ja käsitellä arpea, kun minusta tuntuu, että se on keskeltä tiukempi tai kiinni alustassaan. Sain 40 minuutin käsittelyn, jossa avatiin koko kyynärvarren faskioita arven lisäksi. Osin tuntui oikein hyvältä ja toisinaan sellainen valkohehkuinen kipu meni läpi koko kropan. Käden rauhoittamiseksi käsittelyn jälkeen sain siihen vielä kylmähoitoa. Käsi kuitenkin liikkuu paremmin kuin kaksi viikkoa sitten, mikä on positiivista. 

Koska myös Herra Kirjoituksella on ollut töissä vaikeaa ja runsaasti kuormitusta, päätimme viettää pizzaperjantaita ja tilasimme pizzat kotiin. Muutenkin tämä viikko on ollut sellaista hormonien ja v-käyrän seilaamista, että ei ollut viikon ainoa roskaruokailu eikä herkkuhetki. Toivottavasti tämä jo ensi viikolla helpottaa. Saimme myös vihdoin ja viimein tiedon siitä, että ikkunaremontti alkaa ensi viikolla, parvekkeet irrotetaan tiistaina ja varsinaisen ikkunaremontin aika ilmoitetaan myöhemmin asuntokohtaisesti.

Työkuviot ovat niin sekaisin kuin olla ja voi. Sopimukseton tila tarkoittaa puolin ja toisin julistettuja vuoronvaihto- ja ylityökieltoja, kiristyviä neuvotteluja ja lakon uhkaa. Olen jotenkin kauhuissani ja pelkään, että lakko tulee, koska silloin se tarkoittaa, etten saa killinkiäkään mistään ja toisaalta toivon, että se tulee, koska se tarkoittaisi lisää laiskoja aamuja kotona ja mahdollisesti korkeampaa palkkaa. Toivoisin tietenkin, että nämä kaksi asiaa kohtaisivat siis lakko ja ikkunaremontti, jotta ehtisin siivota kämpän kuntoon lakon aikana.

Viikonloppuna peli-ilta ystävien luona ihanasta seurasta, hyvästä ruoasta ja rattoisasta pelailusta nauttien. Sunnuntaina kävimme maalla, hanget ovat laskeneet huimasta ja kevät tuoksuu - paitsi että lähtiessämme saimme mukaan kunnon takatalvisen lumisateen. 

5. viikko

Puolikkaalla jatketaan työrintamalla edelleen. Alkuviikko tarjoili kaksi elämää muuttavaa yllätystä tai siis sanotaanko näin, että kumpikin oli odotettavissa, mutta silti aikataulu oli yllätys. Ensinnäkin tuli ilmoitus siitä, että lakkoa siirretään ja se alkaa, jos alkaa, vasta 15. päivä. Toisekseen tiistaina oli odottamassa paitsi kiinni ruuvattu parvekkeen ovi, myös ilmoitus, että ikkunaremonttimme on torstaina. Valitettavasti toiveeni lakon ja ikkunaremontin aikataulujen kohtaamisesta ei toteutunut. 

 

Koska keskiviikoksi on sovittuna kokous ja anopin kauppakyyti, tarkoitti se sitä, että jouduimme aloittamaan kämpän tyhjäyksen jo tiistaina, sillä remonttimiehet tarvitsevat runsaasti tilaa. Nyt on olohuoneesta ja keittiöstä irroitettu sälekaihtimet ja olohuone on kaikkineen tyhjätty. Myös keittiötä ja työhuonetta on valmisteltu siltä osin kuin se on mahdollista.  

Keskiviikkona naapurissa aloitettu remontti sai siunaamaan sitä, että onneksi en vielä tee vuorotöitä. Meteli on aivan hirvittävä, porausta, hakkaamista, kopinaa, kolinaa, mäiskettä. Päätin, että budjettimme kestää sen, että syömme torstain aamupalan ulkona eli otamme töihin mukaan eväät ja lähdemme kämpästä niin pian heräämisen jälkeen kuin suinkin. Tällä tavalla torstaiaamuksi jää mahdollisimman vähän peiteltäviä/suojattavia asioita - käytännössä vain makuuhuone. Ja myönnetään, että tässä kohtaa olen kateellinen minimalisteille, joilla ei ole mitään ylimääräistä kämpässään. Olisi tämäkin helpompaa. Eri juttu vaan, että en ole valmis luopumaan tavaroistani, sen saavuttaakseni. Toisaalta olen nyt kyllä yrittänyt olla ostamatta mitään pysyvää ja 99% muistakin ei syötävistä hankinnoista on tehty roskalavan kautta. 

Ikkunat tuli vaihdettua ja sotku oli melkoinen. Loppuviikko meneekin sitten tiiviiseen tahtiin siivotessa.

Talous: Viime kuun hunsailun jälkeen keskityttiin vain perusruokaostoksiin - ja ulkonasyömiseen,vaikka sitä ei pitänyt tehdä, mutta kiire, väsymys ja laiskuus hoitivat homman grillinpitäjän laariin. 20.3. mennessä ruokaan 108,81€. Herkut 130,49€, joista 12€ sellaisiin herkkuihin, jotka annettiin pois. Herkut kategoria sisältää myös kaikki ulkonasyömiset (yhteensä 4 kertaa, 85,40€). Tavarat 9,40 (astianpesuainetta, hammasväliharjoja, tiivisteitä). Yhteensä 248,70€.  Loppukuun kuiteista ei ole hajuakaan. Ne olivat tallessa ja tarkoitus oli kirjata ne kaikki ylös, mutta jotenkin ne ovat kadoneet ikkunaremontin pyörteissä niin, että en löydä niitä mistään. Saattaa olla, että ovat vahingossa päätyneet roskiin.

Saapuneet tavarat: talvikengät (naamakirjan roskalavalta) (eli kuitenkin yhdet kengät lisää, vaikka piti olla hankkimatta niitä, toisaalta nykyiset talvikenkäni alkavat olla loppuun käytetyt.), kasa kosmetiikkanäytteitä, Nivean misellivesi meikinpoistoaine (roskalavalta, ilmainen), kerä lankaa ja kaksi hiuspinniä.

Poistoon: Kasa purkkeja taimikasvatukseen, kymmeniä lehtiä ja kilokaupalla turhaa paperia.