Tuskainen tammikuu

Minulla on paha tapa valita otsikot etukäteen näille kuukausittaisille kirjoituksilleni ja samalla ikävä kyllä tehdä kuukausista otsikoiden mukaisia. Tässä kohtaa en yhtään epäile tammikuun olemusta, sillä tätä kirjoittaessani kättä särkee vietävästi - olen aika hyvin onnistunut pitämään sen lähipiiriltänikin piilossa työkavereista ja muista puhumattakaan. Asiaintilaa toki pahentaa se, että en pysty kirjoittamaan rannetuen kanssa omasta mielestäni riittävän nopeasti, joten 24/7 pidettäväksi määrätty rannetuki on pöydällä, mikä tietenkin lisää kipua. Leikkauksen jälkeen on sitten vielä odotettavissa lisää kipua ja kuntoutusta, joka lisää kipua, joten mitenkään en usko otsikon olevan väärässä. 

 

Talvinenkin tammikuu olisi otsikkoon käynyt, sillä uuden vuoden ensimmäiset päivät on jälleen satanut lunta, mikäli minulta kysytään, niin sitä valkoista p***aa on jo aivan riittävästi. Emme tarvitse yhtään lisää.

1. viikko
Siis käytännössä yksi viikonloppu ja yötöitä. En ole edelleenkään päässyt irti tammikuun ensimmäisen päivän puhelinsyndroomasta - soitin äidille heti aamusta varmistaakseni, että hän on kunnossa ja nukkumaan uskalsin mennä vasta yhdeksän jälkeen. Luultavasti uudenvuodenpäivän aamu tulee minulle aina olemaan se hetki, jonka yhdistän kauhuun ja menetykseen. Tammikuun toisen päivän aamu, isän varsinainen kuolinaika, oli jotenkin niin paljon rauhallisempi ja tyynempi, että en osaa pelätä sitä, mutta puhelimen soitto 1.1. aamulla saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni edelleen.

 

2. viikko
Pari lisätyöpäivää omien lisäksi. Kyllä, muistan lupaukseni vähentää töiden ja  lisätöiden tekemistä tänä vuonna ja toteutan sitä heti leikkauksen jälkeen. 

Päätin soittaa vakuutusyhtiöön mahdollisimman pian eli tiistaina, koska kaikki hätäisemmät roikkuvat kuitenkin linjoilla maanantaina, joten läpipääseminen on käytännössä toivotonta. Yritän kiirehtiä maksusitoumuspäätöstä, jotta alkuperäisesti suunniteltu leikkauspäivä voitaisiin pitää voimassa. Lisää tuskaa tiedossa, sillä vakuutuslääkäri päättää, voidaanko minua auttaa leikkauksella - jotenkin olen oppinut suhtautumaan kovin negatiivisesti vakuutuslääkäreihin, joten veikkaan, että päätös on kielteinen ja asiasta joutuu tuskallisesti vääntämään.

 

Samalla olen miettinyt, mitä asioita minun pitäisi hoitaa ennen kuin olen yksikätinen. Eräs näistä asioista on kampaajalla käynti. Edellisestä kerrasta on aika tarkkaan kaksi ja puoli vuotta. Monet syyt vaikuttivat siihen, että tukka on vain päässyt kasvamaan ja kasvamaan- isän kuoleman jälkeen en vain jaksanut miettiä omaa ulkonököäni, sitten tulikin korona ja sitä riemua on riittänyt. Kuten olen usein todennut, on pitkä tukka paljon helpompi pitää kiinni ja poissa tieltä. Nyt pitkän sairasloman uhatessa on se tilanne, että en yksinkertaiseti pysty huolehtimaan pitkistä hiuksista - en saa niitä pestyä tai yhdellä kädellä kiinni. Lisäksi hiuksille on kertynyt sen verran pituutta, että niistä saa taas peruukkiaineita syöpälapsille. Tässä kohtaa ollaan jälleen ostoslakon rikkomisen rajoilla, sillä minun täytyy värjärä hiukset ennen kuin ne kelpaavat lahjoitettaviksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hiusväri tähän tilanteeseen on sallittu ostos, koska se mahdollistaa hiusten hyötykäytön. 

 

 

3. viikko

Lomaviikko ja leikkausviikko. Maksusitoumusvarmistus tuli maanantaina. Olin luvannut tehdä lomalla yhden työpäivän ja yhden lyhyen työkeikan. Ne ehdin tehdä hyvin ja kampaajallakin käydä ennen torstain leikkausta. Kampaajalla jouduin tosiaan vaatimalla vaatimaan, että nyt leikataan ja lyhyeksi- todella lyhyeksi. Hän varmisti kymmeneen kertaan, että todellako ja oletko nyt ihan varma ja varmastiko. Hiukset ovat lyhyemmät kuin koskaan ennen, itse asiassa ne ovat todella lyhyet: niskasta koko takaraivon mitan lähes singlatut, etupuolelle jäi noin kymmenen senttiä hiusta. Mikä tarkoittaa sitä, että yli 100 grammaa hiuksia lähtee syöpälasten peruukkeihin. Väri on myös todella tumma, tummempi kuin olisin itse valinnut, mutta se oli osa minun ja kampaajan sopimusta: minä vaadin sen, että hiukset leikattiin todella lyhyiksi, hän sai päättää värin ja mallin.

 

Käsileikkaus olikin sitten koko päivän puuha: aamusta sisään, leikkaavan lääkärin ja anestesialääkärin haastattelu, pleksuspuudutus, odottelua ja sitten itse leikkaus. Sen jälkeen odottelua ennen kuin päästivät kotiin yöksi. Kun puudutus alkoi illalla poistua, ymmärsin hyvin, miksi olivat kirjoittaneet minulle perussärkylääkkeiden lisäksi vähän tymäkämpääkin kivun tappajaa. Sama seuraavana aamuna, kun jokainen hengenvedon aiheuttama liikahdus tuntui kädessä. 

 

Pari ekaa päivää meni torkkuessa, sen verran tokkuraan nuo lääkkeet ja kipu vetivät. Viikonloppuna kävin näyttämässä äidille, että käsi on edelleen tallella, vaikkakin kipsipaketissa. 

4. viikko

Elämä hakee muotoaan, välillä nukun päivät, välillä yöt sen mukaan, miten unta riittää tai saa. Leikattu käsi on kohtuullisen "laiska" eli kovin paljon sen kanssa ei saa tehtyä ennen kuin se alkaa vihoitella. Töitä olen omasta halustani tehnyt jokusen sähköpostin ja yhden palaverin verran. Samalla olen yrittänyt jaksaa naputella roskalavalle tyrkylle tavaran per päivä. 

 

5.viikko

Alkuviikko meni kiukutellessa kipsiä, joka ei oikein tahtonut asettautua paikalleen. Torstaina se sitten vaihdettiin uuteen, lasikuituiseen. Haava oli siisti, tikkien poisto meni hyvin  ja käsi toimi kuten pitää lisäksi uusi pienempi ja kevyempi kipsi helpotti elämää. Parina päivänä pääsin kohtuulliselle lenkillekin ja toisena päivänä jopa nauttimaan kummitädin ihanaa lohikeittoa. 

Perjantaina sain sitten sairaslomaani jatkoa, se jatkuu 28.2. asti. Lauantaina saimme ystävät kyläilemään pitkästä aikaa. Kädestä ja kipsistä johtuen tarjolla oli puolivalmiista tehtyä, mutta hyvin selvittiin niilläkin. Nälkä lähti ja kivaa oli. Sunnuntaina kävimme maalla huolimatta siitä, että vastassa oli lumimyrsky Valtteri. Se toki tarkoitti lumitöitä ja puiden kantamista, ensinmainittu ei onnistunut yhdellä kädellä, jälkimmäinen kyllä. 

Tammikuun viimeisenä päivänä testasin käden kestoa tekemällä kevyen pikasiivouksen, tiskaamalla kahdesti saman päivän aikana (käsi ei kestänyt isoja tiskejä kerralla), viikkaamalla pestyt pyykit pois ja korjaamalla rikkinäisistä suurimman osan käyttökuntoon. Ehdottomasti maksimimäärä työtä, mitä käsi kestää hyvin lääkittynä.

Menot: Tammikuu on tunnetusti suurten menojen kuukausi, koska maksuun tulevat mm. kaikki eri yhdistysten jäsenmaksut, iso vakuutusmaksu yms. Oli siis hyvä aloittaa kulujen seuranta, vaikka veikkaankin kaikista hyvistä ajatuksista huolimatta lohtusyötävää löytyvän listalta menemmän ja vähemmän. 

Kuun loppuun mennessä ruokaan ja tavaroihin (mm. wc-harja, partakoneen terät, partavaahto, hiusväri, hammastahna, erilaiset puhdistusaineet) mennyt 290,40€ (sisältäen 30,80€ parempiin burgereihin) ja herkkuihin 132,92€. Kokonaisuudessaan 423,32€.  Tuohon summaan sisältyy kolmet vieraskahvit, joiden menot on osin laskettu ruokaan, osin herkkuihin sekä tuo jo mainittu ystävien vierailu ruokineen ja naposteltavineen.  Tavaroita, siis kulutustavaroita, on ostettu enemmän kuin aikoihin, mikä myös näkyy menoissa, vaikka yksittäin hiusväri, hammastahna tai wc:n pesuaine ei maksa paljon, mutta kun ne kaikki tulevat hankintaan samassa kuussa on summakin useampia kymmeniä euroja. Helmikuussa on siis varaa parantaa.