Hersyvä helmikuu

Helmikuu jatkuu sairasloman merkeissä, siinä ilossa menee koko kuukausi. Ja iloa toki tarjoaa sen sairasloman kohdekin eli särkevä käsi. 

 

1.viikko

Käsi kestää juuri ja juuri sen verran, että selviän tästä "normaalista" arjesta, mikä käsittää joka toinen päivä ruoanlaittoa ja joka toinen päivä tiskaamista sekä roskien kantamista ulos ja lyhyttä lenkkeilyä. Tuossa on siis kaikki, mitä pystyn tekemään sen yhdeksän tunnin aikana, jonka Herra Kirjoitus on poissa töissä. Vähän kerrallaan, kipua kiroillen siis teen ja välillä huilaan. 

 

Perjantain illaksi varasimme Herra Kirjoituksen kanssa liput leffaan, samalla päätimme käydä ulkona syömässä ihan vain sen vuoksi, että seinät alkavat kaatua päälle. Lopputulos tässä oli vähän sellainen "plääh", hartaasti odotettu hampurilainen oli vain ok "ihanan", "mahtavan" tai "herkullisen" sijaan. Myös odotettu elokuva oli trilogian huonoin. Kyseessä oli siis Tunturin tarina, joka jatkaa Metsän tarinan ja Järven tarinan linjoilla. Tässä tosin oli paljon pitkiä kuvausjaksoja samoista kohteista ja Kauniit ja rohkeat- tyylisiä kasvolähikuvia. En sano, että elokuva olisi ollut huono, siinä oli paljon upeita maisemia, hienoja kohtauksia ja mahtavia leikkauksia, mutta koska edelliset saman sarjan elokuvat olivat niin uskomattomia, niin tämä jäi niitä heikommaksi. 

Viikonlopun aikana tuli lunta, lunta ja vähän lisää lunta. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä määrä lunta piisaisi paremmin kuin hyvin. Ihan oikeasti riittää jo, kiitos!

2. viikko

Viikon alkuun siivousta ja tiskausta. Enemmän kuin koskaan olin äärimmäisen kiitollinen siitä, että meillä on yhdellä kädellä käytettävä varsi-imuri, se helpottaa siivousta kummasti, kun toinen käsi saa vaan huilata. Tiskaaminen kikkailemalla vei puolen päivää, joten loppupäivän ohjelmaksi riitti kävelylenkki - pitkästä aikaa lähestytään taas 10 000 askeleen haamurajaa.

Tiistaiksi sovin lounastreffit Ievuskaisen kanssa. Olikin ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja istua höpötellen oikein pitkän kaavan mukaan. Plussaa myös paikalliselle ravintolalle, josta sai pihvin valmiiksi paloiteltuna yhdellä pyynnöllä. 

Loppuviikon sitten ahkeroin kotitöissä, korjasin vaatteita, ompelin molempien talvitakkeihin uudet vetoketjut, pesin pyykkiä ja manailin hommien hidasta etenemistä. Yritin ehtiä vähän pihallekin auringon paistaessa. 

3. viikko

Ystävänpäivä, jonka vuoksi onnistuin kerjäämään Herra Kirjoitukselta käynnin ravintolassa syömässä ja lupauksen siitä, että saan maksaa laskun -asiaan saattoi vaikuttaa myös paikallisen osuuskaupan tuplabonukset. Yksi arviointikeikka ja kokous. Kävin myös paikallisessa materiaalipankissa hakemassa materiaalia ja kahlasin melkoisen lenkin vesisateessa ja loskassa. Ostoslakkokin tuli rikottua uuden puseron myötä, jonka olenkin jo esitellyt blogissa. Leffailta, jolloin kävimme Ievuskaisen ja Herra Kirjoituksen kanssa katsomassa Kuolema Niilillä- elokuvan. Elokuva oli varsin viihdyttävä, vaikka Herkule Poirot olikin väärä (on vain yksi ainoa oikea Poirot: David Suchet). Henkilögalleriakin oli kokenut melkoisen muodonmuutoksen alkuperäiseen tekstiin nähden, mutta juoni oli sentään melkein entisensä ja pyramidit edelleen mahtavia sekä vaatteet upeita. Olen tehnyt muutamia ompeluhommia ja kirjoittanut vähän ja se on mitä ilmeisimmin, ikävä kyllä, kädelle liikaa koska se taas alkanut särkeä parin lähes kivuttoman viikon jälkeen.

4.viikko

Alkuun tuota samaa kuin ennenkin, hitaasti tehtäviä kotitöitä, pientä lenkkeilyä kelien mukaan. Kelit tosin eivät ole olleet suosiolliset liukasta, vesisadetta ja loskaa vuorotellen. Olen siis yrittänyt käyttää päiväni edes jotenkin järkevästi ja siivosin vinttikomeroamme sen, mitä yhdellä kädellä pystyi. Kannoin kaikki lankani alas vintistä ja täytin niillä olohuoneen ja keittiön. Lajittelin ne materiaalin ja paksuuden mukaan niin, että nyt ne ovat vihdoin ja viimein kaikki selvitetty. Olin saanut roskalavalta kaksi valtavaa kassia ja käytin niistä toisen Nallen vahvuisiin lankoihin. Painoa veskalla oli varmaan 15 kiloa, kun raahasin sen vinttiin takasin. Seiska veikaa pakkasin yhden käytöstä poistetun matkalaukun, äitiyspakkauslaatikon, kolme muovilootaa ja lukuisia pahvilaatikoita täyteen. Puuvillalankoja oli kestokassillisen verran, akryyliä pari pahvilaatikkoa ja Teddyäkin pahvilaatikollinen, puhdasta villaa, silkki-villaa ja alpakkaa kertyi myös paria isoa muovikassillista. Lisäksi kasasin 30 kerää myytäviä akryylilankoja. Eli ihan heti ei todellakaan tarvitse lankakauppaan lähteä. Koska vintissä piti myös tämän lankamyllerryksen takia tehdä muutakin muutosta, jotta langat uudessa järjestyksessään mahtuvat järkevästi, pakkasin sieltä viisi muovikassillista tavaraa Konttiin vietäväksi. Pari asiaa lahjoitin eteenpäin roskalavan kautta. Nämä siis olivat omia romujani, Herra Kirjoituksen tavarat jätin koskematta. 

Torstaina otettiin kädestä pois kipsi ja aloitettiin fysioterapia. Käsi oli yhtä kipeä kuin heti leikkauksen jälkeen ja jäykkä kuin heinäseiväs. Siinä sitten kyyneleet silmissä väänneltiin ja käänneltiin kättä ja jumppa jatkuu viisi kertaa päivässä tästä eteenpäin. Viikon päästä sitten uudelleen fyssarille. Emme käyneet edes maalla viikonloppuna, vaan yritimme pyörittää arkea eteenpäin. 

5.viikko

Siis yksi kokonainen päivä. Lääkäri käynti ja toiveideni mukaan lisää sairaslomaa. Olin varautunut vääntämän asiasta, mutta lääkäri kirjoitti ilman muuta jatkon vielä näiksi kahdeksi viikoksi, jotka joudun olemaan tuki kädessä 24/7. Sen jälkeen sitten töihin paluu puolikkaalle työajalle. Ensimmäistä kertaa maailman aikoihin kelit olivat lenkkeilylle suosiolliset: askelmittariin paukkui yli 16 000 askelta. Elämä voittaa ja kevät tulee.

Hankinnat: 4 kpl silikonimuotteja ja 8 kerää turkoosia Brazil-hapsulankaa yhteensä 5€ kirpputorilta. 3 kappaletta vajaita palapelejä, joiden palasista tein kransseja ja sydämiä (yksi pyöreä kranssi ja turkoosisydän jäivät meille), kanavatyö taulu, josta kanavatyö minulle,  kehykset eteenpäin. Paikallisen materiaalipankin ilmaispäivästä "vaikka mitä" (kolme poppanaa, kanavatyö, lankoja, nappeja, samettia, kaaritukia). Yksi uusi pusero.

Poistot: palapelikransseja ystävänpäivälahjaksi useille tahoille, tuoli roskalavan kautta eteenpäin, kukkapistokkaita kiertoon, viisi kassillista tavaraa konttiin ja yksi roskiin. Palapeli työkaverille, toinen palapeli myyntiin, takki lahjoituksena eteenpäin.

Talous:Tässä kuussa on hankittu poikkeuksellisen paljon asioita, jotka menevät "tavarat"-kategoriaan, kuten kirppisostoksia (lankaa ja askartelumuotteja),  lahjoja, lahjakortti ja kukkia, paita ja alushousuja. Niihin on mennyt 111,86€. Ruokaan olen laittanut vain todella kunnon ruokaa sisältävät kulut   €. Herkut- kategoria sisältää puolestaan kaksi ravintolaruokailua, mikä nostaa summaa paljon. Ravintoruokailut huomioiden summa on 383,51€ ja ne poisjätettynä 156,7€. Yhteensä 508,68€. Lisäksi tiedossa on useamman tuhannen euron ikkunaremonttilasku omasta asunnosta ja toinen mokoma remonttilaskua sijoitusasunnosta - tieto näistä tuli mukavasti tässä helmikuuölla myös. Odotan siis kovasti aikaa, jolloin taas pääsee tekemään ylitöitä, lisätöitä ja harrastetöitä. 

Tässä kuussa oikeasti näkee selvästi sen, että en ole jaksanut käteni lisäksi ajatella juuri kokkaamista, ulkona on syöty paljon, tilattu ruokaa kotiin ja ostettu kaupasta valmista. Lisäksi on mussutettu herkkuja. Nämä kaikki näkyvät herkkulaskussa, ja itse asiassa epäilen, että en edes ole saanut/muistanut ottaa talteen kaikkia kuitteja, joten todelliset menot ovat varmasti vielä isommat. Yritän lohdutella itseäni sillä, että yksi tällainen kuukausi ei kuitenkaan kaada meitä, pitää vaan huolehtia siitä, että siitä ei tule tapaa.

Lakkorikkuri

Nyt se on sitten rikottu sekin lupaus, nimittäin vaatteiden ostolakko. Kävin tekemässä mysteerishoppauskeikkaa ja ensimmäistä kertaa vuosiin ihastuin yhteen vaatteeseen niin paljon, että jätettyäni sen varaukseen, päätin myös lunastaa sen.

Kyseessä oli kuviollinen pusero, hihoistaan juuri sen verran sopivan leveä, että sopii kipsin kanssakin hyvin. Materiaali on mielyttävää, eikä rypisty, joten tämän kanssa sitten herrastellaan tulevat lääkäri- ja jumpparikäynnit.

 

Samalla tuli vaistomainen tarve kaivella menneitä eli milloinkas sitä on viimeksi tullut ostettua vaatteita. Ja löytyihän niitä hankintoja tuolta menneisyydestä, itse asiassa yllättävänkin paljon kaikenkaisia hankintoja. Kuten tyypillisesti näissä tilanteissa määrä yllätti, oliko näitä näinkin paljon. Toisaalta käytetyt rahat eivät, sillä suurin osa hankinnoista on Naamakirjan ilmaisosastolta.

 

1) Vetoketjuviallinen toppatakki marraskuussa 2021 (ilmainen Naamakirjasta) 

2-4) Finlaysonin sukat heinäkuussa 2021 (maksettu lahjakortilla, käytännössä ilmainen)

5-7) 3 paria housuja, kahdet siistimmät mustat ja yhdet farkut, huhtikuu 2021 (ilmainen Naamakirjasta)

 

8) Mustat farkut, helmikuu 2021 (ilmainen Naamakirjasta)

 

9) Uudet alushousut, helmikuu 2021 (ilmainen Naamakirjasta)

 

10-11) Pitkävartiset hanskat ja puuvillapanta, helmikuu 2021 (työpaikan saa ottaa -pöydältä)

12-15) Kaksi takkia (toppatakki ja kuoritakki), sadeviitta ja neule, marraskuu 2020 ilmaiset anopilta

16) Kasa sukkia, alushousuja, sukkahousuja ja trikoita marraskuu 2019 (ilmaiset Naamakirjasta)

17) Puolivalmis puuvillapusero, heinäkuu 2019 (ilmainen Naamakirjasta)

 

18-19) Bikinit x 2, toukokuu 2019, ostettu Lidlistä (Maksajana Herra Kirjoitus, joten minulle ilmainen)

20-23) Kahdet farkut, villakangastakki ja tuulitakki, maaliskuu 2019, (ilmainen Naamakirjasta)

 

24) Kevyttoppahousut, vuosi 2018 (hinta 3€)

 

25)  Shortsit, vuosi 2018 (lahja kälyltä, siis ilmainen)

 

26) Kuoritakki, vuosi 2018 (lahja harrastetyöpaikalta siis ilmainen)

No niin siis reilut 4 vuotta, yhteensä 51 kuukautta ja 26 vaatetta eli noin yksi vaate kahteen kuukauteen. Osaa vaatteista olen käyttänyt enemmän, osa (kuten kaksi paria noista Finlaysonin sukista) odottaa edelleen käyttöön pääsyä. Siltikin pitäsi varmaan tehdä inventaari ja pistää noista pois ne, jotka eivät mahdollisesti tunnu omilta. Tällä listalla voisivat olla esimerkiksi tuo anopilta saatu toppatakki, vuoden 2019 villakangastakki ja mustat suorat housut. Katsotaan nyt sitten milloin saan sen ajalliseksi. 

Kantoräsy kakkonen

Hamsteroimissani materiaaleissa oli kaksi poppanaa kantoräsyjä varten.

 

Toisen päätin työstää kahvalliseksi versioksi, mikä tarkoitti, että osa poppanan päädyistä piti purkaa, jotta siihen tulisi paikka kädellä kiinniottamiseen. Leikkasin siis loimien solmut auki halutulta alueelta. Katkoin kuteet keskeltä ja solmin ne jäljelle jäävän poppanan reunaan. Nämä poppanakuteiden hännät sitten ompelin koneella tuohon lerpaakkeeseen kiinni. Ennen kuin ompelin näin työstämäni lerpakkeet kantokahvan paikoiksi jäljelle jääneeseen poppanaan, sain kuningasajatuksen solmia myös lerpakkeiden reunaan jääneet loimilangat verkoksi, jotta saisin vähän lisää ympärysmittaa kahvanpidikkesiin. Tilaa tuli kyllä pari senttiä, mutta homma oli hidasta ja raskasta. Purkureunaan jääneet loimet solmin verkoksi, jonka myös ompelin kiinni tuohon reunaan.

Projekti oli yllättävän paljon hitaampi ja raskaampi kuin kuvittelin, mutta nyt se on minun osuudeltani valmis, Herra Kirjoituksen osuudeksi jää järjestää kahvat ja pohjavaneri. Kuvassa on siis poppana käännettynä niin, että molemmat reunat näkyvät kuvassa ja kantakahva eli puutappi on tarkoitus työntää  noiden vihreiden kujien sisään.

 

Vetoketjujen jämät

Vaihdettuani vetoketjut talvitakkeihimme, vetoketjuista jäi jäljelle pätkät, koska ne olivat liian pitkät takkeihin. Koska minulla on maaninen tapa haluta hyödyntää kaikki mahdollinen, halusin tehdä myös noista vetoketjun pätkistä jotain.

Olen nähnyt jossain blogissa kuvan hiuspannasta, joka oli tehty vetoketjuista, ja päätin toteuttaa sellaisen. Mustaa ketjua oli enemmän, joten päätin ommella siitä "leveämmät" raidat, punaista oli vain nuo kaksi pätkää, joiden pituus määritti pannan pituuden. Ompelin siis vain vetoketjun kappaleet kiinni toisiinsa peräkkäin, niin että ketjujen kangasreunat tulivat kaikki samaan suuntaan. Kaikkiaan pantaan tuli kahdeksan vetoketjun pätkää.

Pelkät yhteenommellut vetoketjut eivät tietenkään pysy päässä, joten tarvittiin myös kuminauhaa. Vähän häpeästä punastellen kaivelin varastoistani sinne aikoja sitten jemmatun uimapuvun olkaimen. Itse uimapuku huitui niin ohueksi, että sitä ei voinut enää pitää, mutta olkaimissa oli vielä kunnon kuminauhat jäljellä, joten pistin ne talteen "varmuuden vuoksi" "tulevaa käyttöä" varten. Nyt se käyttö sitten löytyi. Ompelin käsin olkaimen kiinni vetoketjupalkkiin.

Aika pieni määrä jäi hävikkiä, muutama sentin pätkä.

Korjaa imuri

Olen joutunut toteamaan, ettei ole elämää ilman varsi-imuria, varsinkin, jos varsi-imuri on hyvälaatuinen. Plussaa on myös se, että imuriin saa varaosia. Ei siis ole ihme, että kahden ErgoRapidon jälkeen nykyinen Dyson on unelmien täyttymys monessa näissä asioissa. 

 

Nyt kuitenkin huomasimme, että imurin suuttimesta oli lähtenyt pehmustesametti osin irti. Se ei toki ole mikään välttämätön osa, mutta pehmentää imurin liukua kovilla lattioilla kuten parketilla.

 

Tunnustan, että en edes tarkistanut, olisiko tuon saanut ostettua Dyson-shopista. Päätin heti, että tuo kuuluu niihin asioihin, joita ainakin yritän korjata itse.

 

Materiaalipankin ilmaispäivästä nappasin mukaani kappaleen punaista samettia, punaista, koska violettia ei ollut. Siitä leikkasin suikaleen, jonka liimasin tuohon sametille tarkoitettuun koloon. Lopun violetin pätkän nappasin pois, jotta sain yhtenäisen nauhan koko matkalle. Nauha saa kuivua huomiseen ja sitten testaan, miten tämä pikakorjaukseni toimii.

 

Puunkantoteline poppanasta

Tämä idea on hautunut mielenperällä jo hetken aikaa. Varmaan siitä asti kun ensimmäisen kerran näin Finlaysonin kantoräsyn. Omia perintöpoppanoitani en tietenkään malttanut tällaiseen käyttöön valjastaa, joten kun paikallisen materiaalipankin ilmaispäivästä oli tarjolla poppanoita, nappasin niitä pari mukaani tätä tarkoitusta ajatellen.

 

Finlaysonin kantoräsy on siis tehty matonpätkästä, joka on tehty kierrätetyistä lakanoista. Hintalappua tällä ihanuudella on 80€.

Poppanan lisäksi kaivelin kaapeistani remmejä. Ihan vahingossa sattui löytymään nuo sävyynsopivat siniset, en edes muistanut noiden olemassa oloa.

 

Remmeistä täytyi ratkoa soljet pois, jotta ne sai käyttöön. Lisäksi kantokahvaan tarvittiin palanen, jolla saa kahvat yhdistettyä puiden kantamista varten. Sitäkin varten tarvittavat materiaalit löytyivät kaivelemalla omista kaapeista. Tosin nuo tarranauhat ja pehmuste ovat mustia.

Koska halusin lyhnetää kassin korkeutta, taitoin pohjaan laskokset molemmilta puolilta, jolloin pohjasta tuli myös tukevampi. Ja ommellessani katkaisin kaksi ompelukoneen neulaa, sen verran paksua tuo oli.

 

Kahvan pehmusteeseen tikkasin tarranauhat

Valmis kantoteline näyttää tältä. Hintalappu 0€ tai siis kahden katkenneen ompelukoneneulan verran.