Lannistumaton lokakuu

1. viikko
Lokakuun ensimmäinen viikko oli kolmen päivän mittainen. Lokakuu alkoi loistavasti lomaillen. Viikon lomasta annoin itselleni kaksi lomapäivää, joista toinen sattui olemaan lokakuun ensimmäinen. Tein vähän kotitöitä, mutta muutoin vain lorvehdin, laiskottelin ja lusmuilin eli selailin nettiä, kuuntelin äänikirjaa ja katselin historiallisia venäläisiä ruhtinashäitä. Söin, mitä jääkaapista sattui löytymään ja mietin, mitä kivaa teemme rakkaan puolisoni kanssa illan "nanolomalla" eli käytännössä ajelemma jonnekin ja syömme vähän paremmin viettäen siten muutaman tunnin irtioton arjesta. 

Viikonloppuna painoimme ojaraivausta maalla, urakka täytyi saada valmiiksi viikonlopun aikana. Toisaalta olo oli kuin hakattu maksa, mutta toisaalta fiilis oli voittajan. Homma tui valmiiksi ja urakka pääsee etenemään. Myös seuraavan talven lämmityspuut tuli koottua siinä samalla. 
 
2. viikko
Yövuoroviikko, jonka ajaksi olen kirjoittanut itselleni listan vihdoin ja viimein hoidettavista paperitöistä, joita olen lykännyt ja lykännyt. Näitä ovat pari pankkiasiaa, pari muuta sopimusta ja puolen vuoden kuittien arkistointi. Noissa ei loppujen lopuksi mene kovin monta tuntia aikaa, kun vaan sais aikaiseksi. 

Jälleen kerran tuli todistettua se, että työhön tarttuminen on monesti suurempi asia kuin itse työ. Hommat tuli hoidettua ja nyt kun vielä saamme edunvalvontavaltuutukset allekirjoitettua todistajien läsnäollen, niin on sekin asia vihdoin kunnossa. Liikumme sen verran paljon hirvekkäillä reiteillä ja olen jo hiukan liian monta kertaa laskenut huonoa pilaa hirvestä, jossa on meidän nimemme - en halua ottaa sitä riskiä, että todella törmäämme siihen niin, että asiat eivät ole kunnossa.

Yövuorojen lisäksi 10 tunnin extratyövuoro, päiväkahvit pitkästä pitkästä aikaa Ievuskaisen kanssa ja peli-ilta kavereiden kanssa. Voimaannuttavaa, rentouttavaa, mahtavaa, vaikkakin tunnustan, että olin kyllä melkoisen kuollut tuon 3 yötä + 10 tuntia töitä vuoron jälkeen. Vapaapäivän käytin jälleen kodinhoitoon eli siivoamista, pyykkäystä ja tiskaamista. Pistin ison plussan itselleni siitä, että en ostanut yövuoroihin tai niiden jälkeiseen työpäivään karkkia - toki söin karkkia, kun sitä tarjottiin, mutta on eri asia ottaa tarjotusta kuin ostaa a) 300g karkkipussi tai b) 200g suklaalevy tai c) pahimmassa tapauksessa molemmat.

3. viikko

Kolmas viikko ja kolmas koronarokote, minkä seurauksena päädyin viettämään pari sairaspäivää kotona. Että voi yksi piikki vetää olon puolikuolleeksi. Suurimman osan noista päivistä nukuin, valveillaoloaikana kudoin sukkaa ja tein kissanpedin. Vapaapäivän käytin silti harrastetöissä, motivaatio alkaa ilmeisesti heräillä. Viikonloppuna olimme maalla syystouhuissa. 

4.viikko

Kävimme viemässä tekemäni kissanpedin uudelle omistajalleen. Onneksi se tuli heti käyttöön, eikä Monni vierastanut sitä yhtään. Kasvunvaraa oli jonkin verran, mutta pysyypähän sitten toivottavasti käytössä pidempään. 

 

Viikonloppu meni töiden merkeissä ja yksi lisätyöpäiväkin viikkoon mahtui. Olen ilmeisesti löytänyt kadonneen motivaationi - tai oikeastaan se löytyi kirjahyllystä. Olen jo taas hetken eli käytännössä kesän ja alkusyksyn ajan halunnut muuttaa kotiamme. Paitsi, että haluaisin hiotuttaa parketit vaaleammiksi, haluaisin myös muuttaa olohuonetta. Rakkaat sukulaiseni tarjosivat kivoja vinkkejä, jotka olivat samansuuntaisia kuin omat ajatukseni, joten lähdin viemään asiaa eteenpäin jo syyskuussa pyytämällä tarjouksen kirjahyllymme valmistaneesta firmasta. Tarjouksen saaminen kesti melko kauan ja hintakin oli odotetusti suolainen, sillä ko. kirjahyllyn hinnat ovat triplaantuneet 15 vuodessa. Kun minä olin töissä, Herra Kirjoitus uhrasi sunnuntainsa ja konttasi mittanauhan kanssa pitkin olohuonetta sekä teki tietokoneella mittakaavapiirustukset kirjahyllyn vaihtoehtoisista sijoutusmahdollisuuksista. Onneksi ja onnettomuudeksi, sillä piirustus todistaa ikävästi todeksi sen pelkäämäni tosiasian, että kirjahyllyn sijoitus ajattelemallani tavalla ei ole mahdollinen, ellen sitten halua tukkia puolta oviaukosta kirjahyllyllä.

5. viikko

Herra Kirjoitus lomailee puolet tästä viikosta ja minä olen asunut töissä tai ainakin melkein. Näin huolimatta siitä, että hieno kirjahyllysuunnitelmamme (ja lisätyömotivaattorini) näyttää karahtavan kiville tilan ahtauden takia.  Päätimme pistää suunnitelman hetkeksi hautumaan ja katsoa, josko keksisimme jotain hyviä ideoita, miten sen muutoksen saisi toteutettua. 

 

Yhdet kutomani sukat toimittuivat saajalleen tällä viikolla ja hän oli kovasti ilahtunut niistä - jämälankasukat kelpaavat kuulemma jatkossakin. Tällä hetkellä olen kuitenkin keskittynyt sukkarintamalla toteuttamaan tilaussukkia, jotta saan ne ajoissa valmiiksi. 

Motivaatiopuutos on siirtynyt työelämästä muualle kuten kodinhoitoon ja liikuntaan. Tajunta siitä, että marraskuu kolkuttelee nurkan takana vetää mielen matalaksi.

Pätkäterapiaa

Aina kun pätkälankapurkkini alkaa olla kukkuroillaan, aloitan terapiasukat. En tiedä, mikä noissa on niin koukuttavaa, mutta jostain syystä langanpätkien hävittäminen sukkaan on minusta kovin terapeuttista. Nykyään noita tosin tulee vähemmän, koska päättelen suurimman osan pätkistä neuloessani, mutta silti niitä tuntuu riittävän. Tämänkertaiset pätkät olivat osittain lankakassissa odottamassa, osin löytöjä vintistä. En muistanutkaan, että minulla oli sielläkin kaksi pätkälankajemmaa. Nyt siis jäljellä enää yksi ja kun sekin on käytetty, saattaa olla, että seuraaviin terapiasukkiin menee aikaa. Siis aikaa siihen, että saan riittävän määrän langanpätkiä kerrytettyä. 

 

Jos joku ihmettelee, niin minulla on langoissa jako kerät, pikkukerät, jämät ja pätkät. Kerä tarkoittaa täyttä tai lähes täyttä kerää, pikkukerä on sellainen vajaa kerä, josta on jonkunverran käytetty, jämälanka on jämä siis huomattavasti piemenpi nöttönen kuin pikkukerä, pienimmillään sellainen noin metrin pätkä, jolla kuitenkin saa vähintään yhden kerroksen kudottua sukkaan ja pätkä on sitten se jämää lyhyempi langan pätkä. Pätkän minimimitta on n. 7 cm, sillä saa vielä neulottua pari silmukkaa pätkäsukkaan ja se riittää.

 

Pätkäsukissa jätän aina langanpätkien päät tuonne sisään  hapsuiksi ja kuljetan toisena lankana yhtämittaista ohutta lankaa. Tällä kertaa käytin spiraalitekniikkaa eli joka toisen kerroksen kudoin ohuen langan ja pätkien yhdistelmästä tai toisen sitten vaaleansinisellä langalla. 

 

 

Kun sukissa toisena raitana käyttämäni vaaleansininen lanka loppui, tein jälleen etsintäretken vintin lankavarastoihin. Retkeni tuloksena löysin paitsi sopivan vaaleansinisen raitalangan myös vielä yhden pussillisen langanpätkiä, jotka olin sinne jemmannut. Ei taidakaan hetkeen tulla pulaa niistä, sillä purkki on edelleen puolillaan ja tuo tekstin alussa mainittu yksi pätkäjemma vintissä odottamassa. 

Kissanpeti

Kun lähipiiriin muuttaa tällainen ihanuus, saa se väistämättä aikaan sen, että whatsapp täyttyy kissavideoista, sydänsilmä-emojeista ja aww-huokauksista.

Suloisen kissimirrin emäntä on kyllä ompelutaitoinen ja tehnytkin kissalle pesän ja pedin, mutta ajattelin silti tehdä "rotinoiksi" yhden kissantyynyn ja viedä sen sekä pussillisen ruokaa kissalle, kun ensimmäisen kerran menemme rapsuttelemaan Monnia.

Tyynyn materiaalina on minua useamman vuoden palvellut puuvillapintainen talvitakki, jonka aikanaan tuunasin uudeksi noilla tekoturkiksillä. Takki ehti olla melkein kaksi vuosikymmentä vintilläkin, ennen kuin pelastin sen sieltä tänä syksynä - pesin ja olin jo pistämässä kirpparille, kun sain ajatuksen tyynystä Monnille.

 

Irroittelin takista napit ja tekoturkikset, leikkasin hihat ja taskuläpät irti. Ompelin taskunsuut umpeen ja etukappaleet yhteen. Tein niistä tyynyn takaosan, koska taskunreunat jäivät vähän erivärisinä näkyviin. 

Vastaavasti takin selkäosasta tuli tyynyn paraatipuoli. Ompelin ensin tyynystä kolme reunaa yhteen ja käänsin sen ja laitoin reunatäytteet. Tyynyn reunojen täytteenä ovat nuo takista irti leikkaamani hihat, taskuläpät ja turkikset sekä etu- ja takakappaleiden yläosat. Sitten ompelin tyynyn neljännen reunan umpeen koneella. Koneella ompeleminen osoittautui melkoisen haastavaksi, joten jouduin tikkaamaan suurimman osan noista sisäreunoista käsin, jotta sain tyynystä siistinnäköisen, toki tuplatikkauksetkin näkyvät, mutta ovat ne silti siistimmät kuin ilman.

 

Lahjoituksena lankoja

Kuten tuossa aikaisemmin jo viittasin, työkaverini tarjosi minulle lahjoituksena "kaapinsiivousjämiä" eli lankavarastonsa itseään puhettelemattomia vanhoja lankoja. Eihän sitä toki lankoja roskiin, kyllä minä niille annan kodin ja keksin jotain käyttöä. 

 

Saamassani kassissa oli melkoinen määrä lankaa, suurin osa keristä toki vajaita ja jämiä, mutta mukana oli myös kokonaisia keriä ja pari liki valmista vaatettakin purettavaksi. Kassissa oli 5 kerää tummanvihreää Tenneseetä, 6 kerää valkoista Tenneseetä, 1 kerä mustaa Tenneseetä, samaa lankaa löytyy myös purettavaksi annetusta puseron tekeleessä valkoisena, keltaisena ja pinkkiä. Muistaakseni varastoistani löytyy lisääkin Tenneseetä, jota ei enää saa,eli kyllä niistä yhdistelemällä jotain kivaa saa.

Toinen purettava vaate oli valmiit villahousut, jotka oli tehty ohuesta villalangasta, samaa lankaa oli myös neljä kerää valkoista ja yksi pinkki. Mietin todella, jos löytäisin käyttäjän noille pöksyille ettei tarvitsisi purkaa niitä.

Tummansinistä Jasminia oli 7 kerää, paksumpia sukkalankoja neljä nöttöstä (mustaa, valkoista ja violettia), luonnonvalkoista seiskaveikkaa vajaa kerä ja nallenvahvuisia luonnonvalkoisia sukkalankoja kolme keränloppua.

DIY kirjansidonta

On tilanteita, joissa on vaan pakko lähteä kokeilemaan jotain uutta, jota ei ole koskaan tehnyt ja josta ei ole mitenkään varma, miten se oikeasti kuuluu tehdä. Joku fiksumpi katsoo näissä tilanteissa opetusvideoita youtubesta ja tekee sen mukaan, sen sijaan allekirjoittaneen kaltainen "no kokeillaan"- henkilö ryntää tekemään kyseistä asiaa sen paremmin siihen tutustumatta.

 

Tällä kertaa kyseessä oli kirjansidonta, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt. Purkamieni vanhojen kirjojen perusteella olisin osannut sitoa A4-kokoisista papereista A5-kokoisen kirjan, mutta tällä kertaa kyseessä oli A4 papereille tehty tuloste, josta piti saada A4-kokoinen kirja. 

 

En ehkä olisi ryhtynyt projektiin ellei kyseessä olisi ollut Herra Kirjoitukselta saamani Harry Potter Knitting magic. Alunperin kirja on PDF-muotoinen, mutta neuleohjeen seuraaminen näytöltä on käytännössä lähes mahdotonta, joten Herra Kirjoitus tulosti sen minulle. Jos ei näytöltä kutominen houkutellut, niin myöskään irtolehtipainos ei tuntunut kiinnostavalta, joten päätin haastaa itseni tekemällä irtolapuista ihan oikean kirjan. 

 

Koska papereita ei voinut taittaa, ompelin paperit paksulla parsinneulalla ja puuvillalangalla nipuiksi. 

Ryhtyessäni liimaamaan nippuja kirjaksi ja laittamaan "selkäpaperia", tajusin, että niputhan pitää myös ommella yhteen, jotta kirja todella pysyisi kasassa eli jouduin irrottamaan ensimmäisen selkäpaperin, ompelemaan niput yhteen ja samalla pistin myös vähän liimaa nippujen väliin ja selkiin. Koska kirjan selkämys kaipasi vahviketta ja ensimmäinen selkäpaperi näytti irroituksen jälkeen rumalta liimasin kirjan selkään pahvisuikaleen ensimmäistä selkäpaperia käyttäen ja sen päälle uuden siistin selkäpaperin. Tässä vaiheessa jätin varsinaisen kirjan kuivumaan vuorokaudeksi.

 

Kirjan kansiin liimasin pahvit, joiden myös annoin kuivua vuorokauden verran ennen kuin kiinnitin paperisuikaleilla ja toisella selkäpahvilla kirjaan.

Lopputulos on vähintäänkin kohtuullinen näin ensimmäiseksi kirjansidonta projektiksi. Tosin selkäosa kaipaa vielä nimitietoja, sen jälkeen kirja on vähintäänkin valmis ja minä voin lisätä cv:heni, että osaan tehdä myös kirjoja. 

Käytetyt materiaalit olivat myös mitä suurimmassa määrin kierrätystavaraa tai vanhoja jemmoja. Sitomiseen käyttämäni langat olivat jämäpurkin pohjalle jääneitä puuvillalangan pätkiä, liima vanhaa kaapin perältä, pahvit ja paperit vuosia sitten jemmaamiani (kun vielä asioita kirjoiteltiin paperille muistiin, säästin luentolehtiöiden takapahvit mahdollista tulevaa käyttöä varten ja nyt ne tulivat käyttöön).

Vartalotyynyn muokkaus

Rakas Herra Kirjoitukseni tapaa silloin tällöin pyöritellä silmiään, kun toteutan "tein itse ja säästin"- projektejani. Tällä kertaa silmienpyörittelyyn liittyi myös asteen verran kauhistusta, sillä työstin projektissani myös jotain hänelle tärkeää.

Ostin kesällä Lidlistä vartalotyynyn ja siihen päälisen. Jo ostaessani tiesin ja tunsin, että tyynyn täytteenä on halpaa vanua, joka lyttääntyy helposti. Lisäksi vanua oli tyynyssä melko vähän, tyynyliina puolestaan ei ollut rakastamaani "kunnon puuvillaa" ja se on hankala laittaa tyynyn päälle. Käytin tyynyä kuitekin tähän asti entisellä täytöllä ja liinalla, mutta huomasin tyynyn alkavan olla turhan littana. Niinpä päätin muokata tyynyä "tein itse ja säästin"- metodilla.

Pesin käytöstä poistetun tyynyn, jonka täytteen siirsin vartalotyynyyn. Samalla ompelin vartalotyynyyn pari uutta tyynyliinaa. Näihin käytin käytöstäpoistettua vanhaa pussilakanaa. Tämä pussilakana sattui vain olemaan Herra Kirjoituksen lemppari, joten hän kauhistui kun ei enää saakaan sitä peittopussiksi. Minun täytyi siis myös ommella hänelle tyynyliina, jotta vanhasta pussilakanasta jäi hänellekin jotain kivaa. 

 

Näissä vain langat ovat uutta, kaikki muu on vanhaa. Vartalotyynyn tyynyliinojen nauhat ovat nekin poistoja: vanhoista pussilakanoista talteenottamiani nauhoja.