Mieletön maaliskuu

 1.viikko

Maaliskuun alussa mentiin äärilaidasta toiseen. Ensimmäisen viikon aloitin jauhepusseilla, minikaloreilla ja nollashoppailulla. Perjantaina juhlittiin rakkaan työkaverin eläkkeelle lähtöä, jolloin aamu aloitettiin cavalla, aamukahvilla syötiin croisantteja, muffinsseja, appelsiinimehua, jogurttia ja hedelmäcoctailia. Lounaaksi samaa ja vielä iltapäiväkahvillakin mässättiin, päivä täydennettiin iltapala hampurilaisella ja karkkipussilla. Lauantaina jatkettiin samaa linjaa, eikä sunnuntainakaan vielä osattu lopettaa. Parissa päivässä rahaa paloi viikon ruokabudjetin verran ja ihan pelkästään herkkuihin. 

 

2.viikko

Lomaviikko, jonka puolessa välissä iski jälleen yksi elämän suurista arvaamattomuuksista; Herra Kirjoituksen isä menehtyi yllättäen. Loppuloma kuluikin sitten tähän liittyvissä käytännön järjestelyissä. Alkuloman vietin akkuja ladaten ja kaikenlaista kivaa askarrellen tai käsitöitä tehden. 

 

3., 4., ja 5. viikko

On menty hyvin pitkälle sumussa, ei jaksa, ei välitä, ei viitsi - keskitytään hoitamaan pakollisia ja ottamaan koppia yllätyksistä, joita on tullut vaikka miten paljon tuon appiukon kuoleman jälkeen ja siihen liittyen. Roskaruokaa on syöty tämän tuosta, kun ei vaan jaksa laittaa oikeaa ruokaa. Karkki on toiminut ihan hyvin aterian korvikkeena ja terveellisintä mahdollista syötävää on voileipä. Onneksi sentään lisääntynyt valo ja aurinko ovat antaneet lisää virtaa, että tästä on jotenkin selvitty.

Olkoon huhtikuu parempi - kaikin tavoin.

Kosmetiikan tyhjentyneet 1/21

Vaihdoin otsikoinnin kuvaavammaksi, koska tosi asiassa nykyään suurin osa meiltä poistuvasta kosmetiikasta on tyhjentyneitä tuubeja. Joskus kauan sitten osa oli todellakin poistoja eli roskiin menevää tavaraa. Vaikka edelleen tuubeja, purkkeja ja purnukoita on liikaa, ei hävikkiä kuitenkaan tule niin paljon, kun ei osta mitään lisää.

Tavoitteena oli yksinkertaisesti tyhjentää 21 purkkia ja 21 näytettä tämän vuoden aikana. Ensimmäisen neljänneksen luvut ovat seuraavat.

Ensiksi akilleen kantapääni, näytteet. Kun ottaa oikien kunnolla itseään niskasta kiinni, onnistuuhan se. Tässä kasassa siis 2x 3 erilaista suihkugeelinäytettä, yksi yksittäinen suihkugeeli, 4 käsi/keittiösaippua näytettä ja 5 erilaista vartalovoidetta. Kaikki dermosilin. Yhteensä siis 16 näytettä käytetty.

Peruskosmetiikasta koostuvat nämä ensimmäiset tyhjentyneet. Shampoota, kasvorasvaa, käsidesiä (joka on nykyään perustuote, kun ennen sitä käytettiin lähinnä ulkomailla), perusvoidetta meikinpoistoon ja kolme minihuulipunaa. Huulipunankin käyttö on vähentynyt huomattavasti jatkuvan maskin käytön vuoksi.

Seuraavatkin ovat sitten tätä tavallista peruskosmetiikkaa. Herra Kirjoituksen suihkugeeli ja dödö, täyttöpullo käsisaippuaa ja hammastahna, Apobasea meikin poistosta ja kaksi minihuulipunaa.

Suurin osa on tässäkin setissä sitä peruskauraa eli dödö, suihkugeeli ja meikinpoistossa käytetty voidetuubi sekä pari minihuulipunaa ja puuteri. Vähän erikoisempaa on Oriflamen vitamiiniboosteri, joka alunperin oli tarkoitettu kasvoille, mutta minä käytin sen jalkojen rasvaukseen. Näiden lisäksi kolme Dermosilin vartalovoidenäytettä.

Tavallista tavaraa ovat myös nämä seuraavat: Laveran meikkivoide, Dermosilin ripsiväri, Yves Rocherin minihuulipuna ja kuusi suihkugeelinäytettä.

 

Poistoon lähtivät myös kuvat kynsilakat, kaikkiaan 20 kpl. Näistä 16 lähti edelleen käytettäväksi henkilölle, jolla on tarvetta ja 4 kappaletta roskiin, kuivahtaneina tai tyhjinä. Samaan osoitteeseen lähti myös kasa kynsileimalaattoja ja kynsitarra-arkkeja. Eli siis kerrankin myös ihan aitoja poistoja, ei pelkkiä tyhjentyneitä.

Yhteensä käytetty 25 näytettä ja 44 purtiloa.

Puunkantokoppa DIY

Saamattomasti olen jo tovin maalla katsellut sitä, miten puunkantokoppamme alkavat olla entisiä. Ne ovat vanhan ajan kunnollisia pärekoreja, ja jotenkin uskomattomasti meiltä tuntuu löytyvän kaikkea muuta säästettyä paitsi koppapäreitä. Selvittelin tovin muovipäreiden hankintamahdollisuutta, mutta totesin sen niin hankalaksi, että luovuin ajatuksesta. Kopat odottavat siis edelleen korjaamistaan, mutta jotta emme vallan jäisi ilman puunkantovälineitä, päätin tehdä edes jotain asian eteen. Jotain toistakin olen ajatellut tehdä asian eteen eli korjata pari rikkinäisistä koreista, mutta materiaalin hankinta on vasta vaiheessa (suomennettuna siis mietin, mistä materiaalin hankkisin, koska korjausmateriaalin pitäisi olla ilmaista tai halpaa).

 

Pikateko-puunkantokoppa ei ole kaunis, mutta mitä todennäköisimmin ajaa asiansa ainakin siihen asti, että saan korjattua nuo kunnolliset kopat taas käyttökuntoon. Materiaali oli kuitenkin ilmaista ja kierrätettyä, ja tekeminen toimi terapiana, joten ehkä tämä täyttää tarkoituksensa. Materiaalina siis kahvipusseja, perintölankaa ja entinen virtajohto kahvana, vahvikkeet rautalangasta. Ainoa "uusi" materiaali on jesari, jota tuli käytettyä kahvaan metrin verran. 

 

Kauniimman ja siistimmän olisi saanut, jos olisi vaivautunut silittämään kahvipussit taikka edes neulaamaan ne kunnolla, nyt nuo pääsivät  vähän lipsahtamaan toiselle reunalle ja toisesta reunasta tuli niin ollen vähän kurttuinen, kun oli pakko kiristää viimeistelyssä. Kopassa on pohjassa 5x6 4:n kahvipussin mittaista kahvipussipärettä, jotka on siis tehty kaikessa yksinkertaisuudessaan taittamalla päistään avatut kahvipussit puoliksi ja ompelemalla nämä nelinkertaiset pussit peräkkäin. Estetiikka ja kauneus ei ollut tässä kohtaa suurin pyrkimys, mutta silti käytin Kulta Katriinat omiin päreisiinsä ja erilaiset juhlamokat omiinsa. Sen verran paljon tuohon meni kahvipusseja (miten se onnistuukin joka kerta yllättämään), että oli pakko ottaa käyttöön myös nuo jouluiset "neulejuhlamokat", jotka olin ajatellut säästää kaverille (ja yhden itselle neulemalliksi). Reunat on punottu kolmella 7 pussin päreellä. Yhteensä kopassa on siis 65 kahvipussia.

 

Koppa on kooltaan turhan iso. Seuraavan (en todellakaan aio luovuttaa) aion koota 4x5 pohjalla ja katsoa, että punonta lähtee keskeltä, jotta reunasta tulee tasaisempi. Harkitsen myös vakavasti metallisten sälekaihtimien säleiden hyödyntämistä tässä asiassa.

Sukkien muodomuutos

 Isältä jäi lukemattomia pareja villasukkia, joita muiden muassa minä olin hänelle kutonut. Käsittämättömästi en vain onnistunut niitä löytämään sillä hetkellä kun serkkuni pyysi kutomaan miehelleen sukkia, jotta tämän ei tarvitsisi luvattomasti käyttöönottaa hänen sukkiaan. Tarjosin alkuun isältä jääneitä sukkia, vaikka ne olivatkin parin numeron verran liian isoja. Muutaman parin vein heti heille, yhdet jäivät minulle korjattavaksi ja jahka selviän tilaussukistani teen hänelle kokonaan uudet sukat. 

 

Noiden isän sukkien kanssa kun kävi niin, että en onnistunut löytämään hänen jälkeensä pakkaamistani kasseista muuta kuin jokusen parin ja nekin osin parsittuja, vaikka tiedän aivan varmasti hänellä olleen kunnollisiakin sukkia ison kasan. Onneksi tosiaan ensihätään kelpasivat nuo "vähänkäytetyt" ja välitöinä pienensin sitten vielä yhden parin, koska pelkät terät purkaa ja kutoo nopeammin kuin koko sukan. 

 

 

Yllättävän paljon sukat muuttuivat tuolla korjauksella, kuvassa ylempänä alkuperäinen ja alempana pienennetty versio. Terät on purettu kantalappuun asti ja kudottu siitä uudelleen. Sukista purettujen lankojen kaverina on ohut harmaa sukkalanka, purkulankaa sekin. Edelleen olen menossa epätoivoisessa yrityksessä tyhjentää lankavarastoja kerä ja keränloppu kerrallaan. Kun nämä kuluvat puhki ja jos varsia on vielä jäljellä, kudotaan sitten kokonaan uudet terät.

Juurespussiaskarteluja

Tarkoituksellisesti olen pyrkinyt viime aikoina käyttämään kaikkea varastoihini kertynytttä, olkoon kyse niin kuivaruokavarastoista, kosmetiikasta kuin askartelutarvikkeistakin. Melko pitkään olen hautonut varastoissani juures- ja hedelmäpusseja, joista osan nappasin mukaani maalta, osa oli omasta käytöstä kertyneitä. Pesin pussit 60 asteen lämpötilassa pesukoneessa, koska halusin varmistaa niiden puhtauden ja aivan hyvin kestivät tuon.

 

Netistä löytämieni ohjeiden perusteella tarkoitus oli ommella muutama kattilanpesin ja sen lisäksi työstää jotain kranssinkoristeeksi sopivaa. 

Pussien koosta ja materiaalista riippuen leikkasin ne neljäksi tai kuudeksi palaksi, taittelin paloista sopivan kokoisia ja ompelin ympäri siksakilla ja suoralla ompeleella. Pesimien nauhat ovat nekin kierrätettyjä, valkoiset lakanansaumoja ja punaiset jostain talteen otettua satiininauhaa. Osa jää meille, osa menee serkulle ja muutama ylimääräinen jää vielä etsimään kotia.

Kranssipohja on vanha. Kranssiin käytin keltaista verkkopussia. Pienempiin kukkiin käytin n. 15cm korkeaa suikaletta, jonka taitoin kaksinkerroin ja rypytin kukkaseksi, isommassa kukkasessa on sisemmällä tuollainen pienempi kukkanen ja ulkokehällä n. 20cm korkuisesta suikaleesta tehty kukka. Rusetti on tehty hedelmäpussin verkosta. Kukkien keskustana ovat isot paljetit (vanhaa varastoa), jotka kiinnitin kaksipuolisella teipillä, strassit ovat nekin vanhoja, valmiiksi teippipohjaisia, punaisia pistelin kukkien keskustan ympärille ja kiiltäviä muualle vähän sinne tänne. Ripustin kranssin suoraan oveen tuomaan kevättä.

Sytykekukkia

Viimeksi maalla käydessämme tuhosin kassillisen tavallisia kananmunakennoja vääntelemällä ne ruusuiksi. Lopputuloksena oli kaksi muovikassillista ruusuja odottamaan steariinikastetta. Tarkoituksena on pikku hiljaa käyttää loppuun vuosien saatossa kertyneet kynttilänjämä -jemmat, joita tuntuu tulevan lisää vaikka en aktiivisesti enää etsikään niitä lisää. Kananmunakennot sen sijaan olivat omista varastoista loppu, mutta onneksi facebookin roskalavalt löytyi lisää. 

Noita kennoja työstäessäni muistin, että myös vintissä olisi kassillinen kennoja odottamassa ruusuiksi tekemistä. Kennojen ongelmana oli se, että ne olivat paitsi matalia, jolloin ruusujen kokoaminen niihin oli haastavaa, ja kennojen materiaali oli myös karkeaa eli käsille käyvää. Päätin kuitenkin vapaan viikonlopun kunniaksi työstää nuokin pois varastoista. 

 

Samalla päätin kokeilla uuttakin sytykekukkamallia, jonka näin netissä. Tämä helppo ja nopea malli tehdään talouspaperi- ja wc-paperirullan hylsyistä leikkaamalla niistä noin sentin siivuja ja sitten laittamalla niitä sisäkkäin yhden renkaan sisään ikään kuin kukkasen muotoon. Jatkossa meillä siis kerätään nämäkin askartelumateriaaliksi.