Tammikuun tunnustukset

Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä? Todella, todella hyvin, etten sanoisi suorastaan erinomaisesti. Tässä on kyllä nyt ihan mahtava peiliin katsomisen paikka.


1. viikko
Tammikuun ensimmäisenä päivänä aamuyöstä tajusin vuorokauden vaihtuneen ja minun mättävän edelleen kaksin käsin sisääni sipsejä ja limpparia. Niin että se siitä herkkulakosta. Ensimmäisen päivän aamuna olin tekemässä voileipiä, kun löysin leipäviipaleista hometta ja myöhemmin samana päivänä jääkaappiin unohtuneen entisen kukkakaalin. Että se siitä ruokahävikin vähentämisestä. Kun vielä ensimmäisen päivän askellukema oli vaatimattomat 5000 alkoi jo melkein itkettää. Ei sitten voisi vuosi kehnommin alkaa - tai no todellakin voisi. En ole edelleenkään unohtanut sitä kauhun tunnetta 1.1.20 klo 8:15 saamastani puhelusta, jossa kerrottiin isän tekevän kuolemaa.

Tammikuun toisena päivänä otin itseäni niskasta kiinni, siivosin jääkaapin, tein ruoan jämistä ja pakasteesta otetusta jauhelihasta. En syönyt herkkuja, eikä ostettu roskaruokaa ja vuoden ensimmäinen tavara, Herra Kirjoituksen loppuun käytetyt lenkkarit, päätyi poistoon. Käly puolestaan sai jälkijoululahjana sukat.

2.viikko

Alkoi hammaslääkärin tarkistuksella, jonka jälkeen olisin voinut jälleen itkeä - nyt ilosta. Ei yhtään paikattavaa reikää, ei mitään muuta hoitotarvetta. Käyttöön erikoishammastahna ja lisää lankausta sekä uusi tarkastus kahden vuoden päästä. Fiilis kuin voittajalla konsanaan.

Toinenkin tavara poistui, naamakirjassa joku huuteli viime vuotisen kalenterin perään ja kas kummaa, minulta sattui löytymään sellainen käyttämätön. Eli kalenteri 2020 uuteen kotiin. Samalle henkilölle annoin myös kuluvan vuoden kalenterin, poistoon siis kaksi kalenteria. Hävitin myös yhden loppuun kuluneen styluksen ja puoli tusinaa kuivuneita kyniä. Myös ylimääräinen verenpainemittarin mansetti ja kaksi naulakkoa sekä ylimääräinen dosetti päätyivät uuteen kotiin.

Myös koronarokotuksen ensimmäinen osa tällä viikolla. Ensimmäisenä päivänä kipeytyi käsi niin pahasti etten saanut nostettua sitä kunnolla ja seuraavana päivänä olo oli kuin junan alle jääneellä. En jaksanut kokata, enkä panna vastaan kun Herra Kirjoitus tilasi pikaruokaa vaimoa piristämään.

Tavaraa myös tuli: kävin hakemassa kahdet talvikengät (ilmaislöytö naamakirjan kirpparilta), joista toiset jäävät meille ja toiset päätyvät eteenpäin, koska eivät sopineet jalkaani. 

 

3.viikko

Talvi on todenteolla saapunut. Lunta on tullut jo 25 senttiä, mikä on reilusti enemmän kuin koko talven toiveeni. Sen lisäksi pakkasta on ihan kiitettävästi, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkein mieluiten vain makaisin peiton alla. On niin kylmä, että jouduimme laittamaan makuuhuoneessa lämmityksen päälle ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden talvikuukausien. Yövuorojen jälkeisenä vapaapäivänä olen nukkunut puolet päivästä, joten jotain pitäisi ehkä tehdäkin asialle - ryhtyä kotitöihin ja alkaa kaivella kaappeja, jotta edes osa siitä 21 tavarasta alkaisi poistua meiltä.

Viikko jatkui super-talvisena pakkasta oli reilusti yli 20 astetta useampana päivänä. Ihan mukavaa, että viikolle kertyi lisätöitä mukavasti, sillä kun ei voi olla ulkona (minä ja pakkanen ei olla kavereita), eikä huvita tehdä kotitöitä, ovat lisätyöt paras mahdollinen ajan viete.

 

4. viikko

Syntymäpäiväni jota juhlistin maksamalla laskuja ja loput perintöverosta - olen siis jälleen kerran velaton. Muutoin vietin vapaapäivää kotitöiden merkeissä, pyykkiä pesten, siivoten ja tavaroita pois toimittaen. Olen poistanut paitsi omia tavaroita myös perikunnan kamoja toimittamalla eteenpäin useamman sukkaparin, kengät ja kassillisen lehtiä sekä vanhentuneita lääkkeitä. Lisäksi meiltä on poistunut nuo edellä mainitut talvikengät ja pillimuki. Serkultani puolestani sain neljä erilaista maskipidikettä, hänen lapsensa puolestaan sai setterisukat ja tumput. Tumput olin kutonut joskus aikaisemmin samasta langasta, joten lasketaan poistoksi. 

 

5. viikko
Toinen koronarokote ja olo kuin kuraan kuolleella kutulla, tilannetta ei tietenkään parantanut ylimääräinen 13 tunnin työpäivä. Muuten sitä tavallista - ja osin kyllästymistäkin esim. pelaamiseen. Meni useampi päivä, että pelasin vain päivätehtävien verran, yhtään enempää ei huvittanut eikä jaksanut. Lisäksi kannoin kotiin lisää tavaraa - ison kassillisen kananmuna kennoja sytykruusuja varten. Kun sukankutominen alkaa kyllästyttää, voi vääntää sitten ruusuja. Ostin myös kaksi kerää lankaa, mikä rikkoo langanosostolakkoani. En kuitenkaan voinut alkaa kutoa lankomiehen synttärisukkia jämäkeristä ja kokonaisia valkoisia sukkalankakeriä minulla ei enää ollut. Noihin sukkiin tulee niin paljon valkoista, että sävyerot näkyvät, jos ne kokoaa jämistä ja sitä en halua. Perustelen tätä myös sillä, että langat ovat meillä vain käymässä. 


Summa summarum: 10 tavaraa poistettu + 2 paria villasukkia annettu.

Saapuneet: 1 tavara (talvisaappaat) + 4 maskipidikettä + kassillinen kananmunakennoja + kaksi kerää valkoista sukkalankaa.

Tavaroissa ollaan siis 4 miinuksella.

Kuuntelussakin on ollut mielenkiintoisia juttuja, joita en yleensä olisi valinnut Ari Turusen "Humalan henki - Eurooppalaisten juomatapojen historia", Sofie Saren-Brantin "Avoimet ovet", joka on uutta ruotsalaista dekkarituotantoa, mistä en yleensä pidä, uudelleen kuuntelin (mitä en myöskään kovin usein tee) Risto Isomäen "Sarasvatin hiekkaa".

Uusista resepteistä kokeiltu Jamie Oliverin Camembert joulukuusta.


Tammikuun tavoitteista olen onnistunut vain hammaslankauksessa, siitä on tullut tapa. Karkkilakko ja roskaruoattomuus menivät niin persiilleen kuin vain voivat. Eli loputtomasti samaa rataa jatkaen, ensi kuussa uudelleen, pakko sen joskus on onnistua.