Levoton lokakuu

Jotenkin tuntuu siltä, että mun kuukaudessa on kolme päivää: ensimmäinen, viimeinen ja tilipäivä siinä välissä. En ehdi kissaa sanoa, kun taas jo uusi kuukausi kovassa vauhdissa. Lokakuu alkoi mukavan kauniina ja ehdin jo huokailla iloani siitä, miten ihana on kahlata kahisevissa lehdissä, nauttia auringosta ja nuuskia syksyn kirpeyttä. Ilo noista loppui kuitenkin melko lyhyeen ja vastassa oli sade ja pimeys. Kun ennusteet vielä lupailevat lämmintä (eli sadetta, loskaa ja pimeyttä) tammikuulle asti, on allekirjoittaneella edessä tuskainen syksy ja alkutalvi. Varsinkin, kun sitä aurinko ja lämpötankkausta ei ole saatavilla kaukomailtakaan. En aio marista enempää, vaikka mieli tekisi päästää ilmoille melkoinen itku-potkuraivari koskien syksyä ja koronaa.

1. viikko

Lokakuu aloitettiin tapaamisella kaverien kanssa, pitkästä aikaa. Mikä tietenkin tiesi herkkuja ja ajan käyttöä muuhun kuin liikuntaan. Kun samalle viikolle vielä osuvat kipuinvalidisoivat menkat, niin jäi liikkuminen hävettävän vähiin ja mässääminen sitten taas saavutti aivan uudenlaisen tason. Jälleen kerran tuli todettua, että on aivan liian helppoa jäädä kotiin ja keksiä tusina tekosyytä siihen, miksi just nyt ei pysty, ehdi eikä kykene liikkumaan. Tällä kertaa edes Potterin Wizarding weekend ei kannustanut ylivoimaisiin suorituksiin, vaikka sen myötä tulikin liikuttua.

2.viikko

Jääkaapin tyhjennystä vierasjämistä ja ikävä kyllä löysin itseni tyhjäämästä myös niitä herkkuja, kun ne vaan ovat niin hyviä. Liikuntaa jonkin verran, enemmänkin pitäisi, mutta kun on monta muutakin hoidettavaa asiaa. Sain sentään tiedon, että pääsen mukaan yhteen terveysliikuntaryhmään, joka jatkossa toimii motivaattorina. HPWU:ssa alkoi jälleen uusi eventtiviikko, joka alussa tuntui siltä, että se ei valmistu ikinä ja koottavat möllit vain lähinnä ärsyttävät, kun vaativat loputonta hakkaamista. Eventti valmistui, kuten tavallista, jo muutaman päivän pelaamisen jälkeen eikä sitten lopulta tuntunutkaan niin pahalta kuin alussa kuvitteli.

3. viikko

Kutakuinkin normaali viikko, töitä ja arkea sekä tietenkin palkkapäivä, joka on lakannut merkitsemästä suuria. Jäin oikein miettimään, missä kohtaa tämä oikein tapahtui. Ennen kyttäsin tilin saldoa lähes maanisesti, nykyään käyn tilillä maksamassa laskut ja siirtämässä käyttörahaa toiselle tilille, jonka jälkeen en jaksa vilkaista sinne päinkään ennen seuraavia laskuja. Silti tämä välinpitämättömyys ei tarkoita sitä, että rahaa kuluisi sen enempää kuin ennenkään. Ehkä tää nyt on sitten se "hyvä tasapaino" asian suhteen.

Kun maanantai meni suurimmalta osaltaan puhelimessa, siivotessa ja vierasvalmisteluja tehdesssä, päätin loppuviikosta ottaa itseäni niskasta kiinni: ihan joka päivä ei voi saada herkkuja ja liikkuakin pitää. Näin siitäkin huolimatta, että himoja riittää. Allekirjoitimme Herra Kirjoituksen kanssa metsäkauppapaperit, saa nähdä teimmekö elämämme suurimman virheen vai oliko ajoitus oikea, mutta hyvällä tuurilla seuraavan etelänmatkan rahat tulevat sieltä.


Viikonloppuna tehtiin maalla syystöitä, joita tuntuu riittävän loputtomiin. Viikonloppuna oli HPWU:ssa sekä syyskuun että lokakuun community dayt - molemmat tulivat tehtyä, mutta melkoinen kyllästyminen peliin iski sunnuntaina illalla - liika on liikaa jopa kaikessa kivassa.

4. viikko

Alkoi ärsyttävän talvisena eli olimme saaneet ensilumen tai siis tarkemmin ensiloskan, koska eihän tuo lumi tällä alueella tähän aikaan vuodesta ole kovin pitkäaikainen vieras. Riittävästi sitä kuitenkin oli jalkojen kastumiseen. Kun sataa tuntuu, että on vain pimeää, pimeää ja pimeää. Perjantaina näimme kummipoikaa ja hänen perhettään pitkästä aikaa, vietimme useamman tunnin ulkoilu ja eväsretken meren rannalla. Viikonloppuna yötöitä, hieroja ja thaikkuruokaa.

5. viikko

Alkoi vesisateessa, mutta sinnikkäästi talsin lenkkiä. Maanantai oli vapaapäivä, mikä tarkoitti siis kotitöitä. Siistissä asunnossa on vaan mukavampi asua ja puhtaat vaatteetkin ovat ihan jees juttu. Yhdessä vietimme korjausiltaa; minä fiksasin vetoketjuvaurioisen kylmälaukun, Herra Kirjoitus vuotavan hajulukon ja kaatuilevan lelusotilaan. Jos asuntomme muutoin on kohtuullisessa kunnossa, niin työhuoneen olen saattanut kaaokseen, vaikka minulla ei pitäisi olla mitään asiaa levittäytyä sinne. Jotenkin vaan olen levittänyt lankakasat sinne, sillä olen taas alkanut kutoa. Yllätyksekseni sain myös lisätyökeikkaa harrastetyöpaikkaan ja pari arviointikeikkaakin pitäisi hoitaa.


Lokakuusta on vaikea sanoa yhtään mitään, ei loistava kuten ensin toivoin, vaan nimenomaan otsikon mukaan sekava ja levoton, haahuileva.