Säästin pieleen menneestä tilkkumattoprojektistani ylijääneet tilkut. Tämä on siis se matonpalanen joka päätyi lopulta kaverin koiralle virikematoksi. Tai siis rehellisemmin unohdin tuon epäonnistuneen projektin jälkeen koko kassin olohuoneen nurkkaan, vaikka hyvä tarkoitus oli tehdä niistä keittiöön tilkkumatto - värit eivät olleet ihan sitä, mitä halusin, joten projekti "jemmaantui".
Nyt sitten kävi niin, että toisellekin kaverille tuli koira, pentu, joka on huono syömään ja tarvitsee virikkeitä. Ensimmäinen kaveri meni mainostamaan toiselle, että oli saanut minulta virikematon, joten sain jälkimmäiseltä kaverilta tilauksen, että hänenkin hauvansa tarvitsisi sellaisen.
Minulla ei ollut mitään mielikuvaa, miten paljon tilkkuja oli jäljellä tai minkä värisiä, mutta ajattelin, että voinhan katsoa, mitä saan aikaiseksi. Yllätyin, sillä kassissa olikin yllättävän paljon tilkkuja valmiiksi leikatuina. Värit olivat toki sini-keltavoittoisia, ja tyttökoiralle olisi ehkä pitänyt olla enemmän punaista ja vaaleanpunaista. Olin kuitenkin saanut luvan työstää maton juuri niistä materiaaleista, joita minulla sattui olemaan. Herra kirjoitus lajitteli tilkkuja avukseni ja minä ompelin. Maton kasaaminen oli loppujen lopuksi yhden illan projekti. Mattoon tuli käytettyä kaikki valmiiksi leikatut tilkut viimeistä myöten.
Maton pohjana toimii vanha vihreä pussilakana, jolla alkaa olla ikää jo 60 vuotta (kyllä, silloin tehtiin kankaat kestämään). Kaksinkertaiseen lakanaan ompelin sitten kiinni tilkkuja, toisen pään tein tarkoituksella tiheämmän ja toisen harvemman, jotta herkkujen metsästyksen voi aloittaa sieltä helpommasta päästä ja lisätä haastetta tarpeen vaatiessa. Matossa on lisäksi tasku, jonne voi piilottaa jotain, pari paljasta paikkaa, joista on kaikkein helpoin aloittaa ja pari pienempää hapsutettua aluetta, jotta etsittävä alue ei olisi niin iso. Tämä toteutus oli noin puoliksi todella loppuun asti harkittu, jotta matto olisi mahdollisimman monipuolinen käyttää ja puoliksi johtui siitä, että tilkkuja oli tasan tuon verran eikä yhtään enempää valmiiksi leikattuna, enkä sitten enää illan taittuessa yöksi jaksanut alkaa leikkaamaan lisätilkkuja.
Kestävyyttä yritin lisätä ompelemalla tilkut kahteen kertaan kiinni pohjakankaaseen, tilkut ovat puuvillatrikoota, joten ne kyllä saattavat rajuissa leikeissä revetä ajanmittaan, mutta sille ei sitten voi mitään. Uuden elämän saivat pari isän vanhaa collegepaitaa, yksi äidin yöpaita ja aluspaita sekä muutama tunnistamaton tilkku.
Nyt on onnekseni olohuoneen nurkassa yksi projektikassi vähemmän. Ehkä joskus saan ne kaikki tyhjennettyä (vielä olisi odottamassa villahuopa rukkasia varten ja kassillinen valmiiksi tehtyjä sytykeruusuja, jotka on jo kolmesti pitänyt ottaa maalle mukaan sinne mennessä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti