Lanka ja parsin

Tämän tekstin otsikko voisi olla myös taivaan sinesta niityn vihreyteen- miksi, selviää tuolla myöhemmin.

Kälyni palautti tässä jo hetki sitten kassillisen hänen ja hänen jälkikasvunsa sukkia, jotka olivat joko jääneet junnulle pieneksi tai reikiintyneet muuten parsintakuntoon. Kassi ehti pyöriä tuossa jo hetken ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni ja aloitettua sukkien korjaamisen. Koska kyseessä ovat ensimmäiset käsityöt, kun saumojen korjaamista ja reikien paikkaamista ei lasketa, "maailman aikaan" (eli liki puoleentoista vuoteen) tuntui aloittaminen tavallistakin vaikeammalta. Varsinkin, kun ymmärsin, että uusiakin sukkia pitäisi kutoa.

Lopulta sitten totesin, että jos aion joskus selvitä urakastani on aika tarttua toimeen.

Aloitin yhdestä "Enon rakkaalle" pieneksi jääneestä parista, joissa oli Karusellisukka-mallilla tehty sateenkaari. Koska sukat olivat mitastaan liian lyhet, mutta muutoin sopivat, purin kärjet ja tein uudet niistä langoista, joita sattui käsillä olemaan. Taivaan sini vaihtui siis ruohonvihreyteen. 

 

 

Kälylleni tein joskus lankajämistä raidalliset suurperheen-sukat, joiden idea on se, että pohja ja päälinen kudotaan erikseen ja palaset neulotaan sitten sivuilta yhteen. Tämä helpottaa kummasti tilannetta, jossa sukkien kokoa pitää muuttaa tai sukkia korjata. Ensin puretaan saumat sitten kärki ja lopuksi pohja, jonka voi sitten kutoa uudelleen. Pohjassa samaa vihreää kuin noissa sateenkaarisukissa yhdistettynä turkoosiin.

Vaaleanpunaiset sukat parsin niillä langoilla, jotka olin suurperheen sukkien pohjasta purkanut. Eivät menneet siis hukkaan nekään. Loputkin purkulangat tulevat kyllä aikanaan käyttöön- eihän nuuka haaskaa mitään.

Viimeisessä kuvassa vielä kolme ensimmäistä paria korjattuina, nuo raidalliset eivät vaatineet kuin perusparsimista, joten niistä ei tuon tarkempaa kuvaa ole.