maanantai 19. lokakuuta 2020

Puikkojen paluu

Heinäkuussa 2019 jumituin sukankutimeen, jossa oli suunnilleen kaikki pielessä: lanka, josta kutimeni tein oli väreiltään aivan kamalaa ja sen verran löyhäkierteistä, että sitä oli hankala kutoa, lisäksi se oli vielä varsin ohutta. Myös puikkovalinta meni pieleen. Ostin metalliset zingit, joita kovasti kehuttiin, mutta ne eivät ole mun juttu, käsilleni sopivat paremmin puiset, mielellään neliönmuotoiset puikot.

Tuolloin reilu vuosi sitten sain tehtyä toisen sukan kokonaan ja toisen kantalappuun asti, sitten alkoi tökkiä niin paljon, etten vaan kyennyt jatkamaan. Toki aktivoituneella HPWU-pelaamisellakin saattoi olla osansa asiaan, kun aika ei riittänyt enää ihan kaikkeen.

Nyt päätin sitten, että on aika viimeistellä nämä keskeneräiset ennen kuin aloitan uutta projektia (tai kenties valmistan loput noista keskeneräisistä projekteista. Koska nämä sukat tuntuvat tekevän kaiken mahdollisen valmistumisensa estämiseksi, kudoin toisenkin sukan valmiiksi. Typeryyksissäni katsoin sukan mitan langan raidoista ja saatuani sukan valmiiksi totesin, että se on viisi kerrosta liian lyhyt, koska raidat ovatkin erilevyiset. Kiroilua ja purkamista - ja uudelleen kutomista.

Kun sitten pääsin niin pitkälle, että sukka oli valmistumassa, tajusin, että lanka loppuu kesken. Totta kai, eihän tässä mitenkään muuten olisi voinut käydäkään. Enkä ainakaan tässä kohtaa löytänyt lisää lankaa mistään - eli jos sitä on joku jämäkerä jossain olemassa, se kaivautuu esiin noin viikon päästä. Jatkoin sitten viimeiset pari kerrosta lähinnä sopivalla langalla, joka kyllä ikävästi erottuu tuosta kärjestä, mutta kun mitään muuta sopivaa lankaa ei ollut saatavilla (tuo vahvuus oli niin ongelmallinen).

Siinä ne nyt ovat, tuskien sukat.

Ei kommentteja: